Wednesday, 31 December 2014

tilkkuvuoden 2014 yhteenveto.

Ilokseni huomasin olleeni viime vuoteen verrattuna tavattoman aikaansaava. Viime vuoden saldo oli vain 19 ompelutyötä. Tänä vuonna sain valmiiksi yhteensä 33 ompelutyötä (lasken joukon lasinalusia ja matkalaukun nimilappuja yksiksi kokonaisuuksiksi) eli saman verran kuin vuonna 2012.

Pussukoita syntyi lukumäärällisesti eniten eli ompelin yhteensä 18 vetoketjupussukkaa:


Ompelin lisäksi yhden vetoketjulaukun tilkuista:




Tilkkupeittoja valmistui tänä vuonna viisi:


Valmistin vielä yhdeksän muuta ompelusta (lasinaluset lasken yhdeksi ja matkalaukun nimilaput myös yhdeksi työksi):

Lisäksi olen tänä vuonna aloittanut tai työstänyt ainakin seuraavia tilkku- ja muita käsitöitä, mutta ne ovat edelleen kesken:

  • Tilkkupeitto taaperolle. Ompelin siihen ensimmäisen blokin juuri eilen, joten ei ole ihme, että on vielä kesken.
  • Jalokivien lailla hohtava tilkkupinta. Onko tämä tilkkublokki helppo vai monimutkainen? Tilkkupinnasta näyttää tulevan valtavan kirjava ja kuviollinen, mutta kauempaa katsottuna jalokivimäisesti hohtava.
  • Palapelipeitto. Tilkkupinta eteni erinomaisesti kesäloman aikana, kun ompelukonetta ei ollut käsillä. Sen jälkeen tilkkupinta tyssähti siihen.
  • Kaitaleesta virkattu matto. Ihmeellistä kyllä, mutta sopivaa kaitaletta ei tahdo löytyä. (En henno leikata isompia paloja kaitaleiksi ja pienet eivät riitä. Periaatteesta en leikkaa tähän tarkoitukseen ehjästä kankaasta.)
  • Traktorinjälkipeitto. Tilkkupinta on siis tikattu ja odottaa vain nimilappua, tasoittamista ja reunakanttia. Lasken tämän silti keskeneräiseksi.
Miten pitivät Tilkunviilaajan uudenvuodenlupaukset? Viime vuonna lupailin tälle vuodelle kolmea asiaa, ehkä:

  • Weekender-laukun tai muun overnight bag –tyyppisen laukun toteuttamista. Ei onnistunut. 
  • Kokeilla, saisinko toteutetuksi jäännöspaloista ”kivan neliökuvioisen tilkkupeiton”. Vaikea sanoa, onnistuinko vai en, kun en muista edes, millaista kivaa neliökuvioista pintaa ajattelin. Mutta ehkäpä Ruususen päiväuni –tilkkupeittoni toteuttaisi ainakin lupauksen hengen. Haaveilin kauan, että tekisin peiton tuolla leijuvien neliöiden mallilla ja tänä vuonna sen tein. 

  • Yhden tai kahden ”en osta mitään kangasta” –kuukauden toteuttamista. Onnistuin! Hihhei! Tammikuussa 2014 (vai olikohan se helmikuussa) en ostanut mitään kangasta!

Mitkä olivat hitit ja hudit eli tilkkuvuoden 2014 kohokohdat ja toisaalta syöverit? 


Hittejä ja huteja miettiessäni täytyi raapia korvallista.


Hitit – Tilkunviilaajan Top 3 vuonna 2014

Kolmosena: Lopultakin valmista. Sain valmiiksi neljä hanhiaiheista tilkkutaulua ajoissa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelyyn, joka pidettiin Laakson sairaalan kahvilatilassa toukokuussa 2014. Olin aloittanut hanhet huhtikuussa 2012, kun olin osallistunut Syyringin ”Valokuvasta kangaskuvaksi” –kurssille.



Kakkosena: Kapeista kaitaleista pätkityt palat tilkkupintoina. Epämääräiset jäännöstilkut muotoutuvat melko tyylikkäiksi pinnoiksi, kun rajoittuu yhteen väriin ja kun ompelee lyhyet kaitalepätkät alekkain. Näitä ”tilkkutorneja” ommellaan vierekkäin sen verran kuin tarvitaan yhteen pussukkaan. Tikkaus ylhäältä alas ja alhaalta ylös.



Ykkösenä: Töölön Tilkkupajan joulu. Soile organisoi työtilaansa pop-up-myyjäiset joulun alla 2014. Hän, Marle ja minä myimme tilkku- ja muita juttuja perjantaista sunnuntaihin ja meillä oli mahtavan kivaa! Saimme tuotteita myös myydyksi.

Hudit – Tilkunviilaajan Bottom 3 vuonna 2014


Kolmanneksi viimeisenä: Valmiiksi sointuvan setin sommittelu. Ostin puolivahingossa valikoiman kankaita, jotka kaikki näyttivät sointuvan yhteen. (Yleensä ostan kerralla sekalaisen seurakunnan kankaita.) Ompelin niistä pussukan, mutta tunsin epäonnistuneeni sommittelussa. Kauneus on toki katsojan silmässä, ja tällä kertaa se ei ollut omassa silmässäni.

 

Toiseksi viimeisenä: Eikä vieläkään Weekender-laukkua. Huomasin äsken, että olin asettanut itselleni tälle vuodelle kolme tavoitteen tapaista, joista ensimmäiseksi mainitsin Weekender-laukun. En ole tehnyt sellaista tänäkään vuonna, en.

Viimeisenä: Tilkkulehti. Analysoin tilkkuyhdistyksemme jäsenlehteä tässä blogipostauksessani. Ikävä todeta, ettei lehti minusta (eikä analyysinkään perusteella) ole erityinen jäsenetu.

Mitä toivon uudelta tilkkuvuodelta?


(Huomatkaa, toivon - en lupaa mitään.)

  1. Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla.
  2. Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu.
  3. Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä.
  4. Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi.

Lopussa kiitos seisoo! Kiitos kaikille blogini lukijoille ja kommentoijille, että olette kulkeneet kanssani tilkkuvuoden 2014. Toivotan teille onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2015!

Tuesday, 30 December 2014

tärkeä työvaihe.

Aloitan tällä kertaa kuva-arvoituksella. Kuvassa näkyy tärkeä työvaihe, mutta mikä?


Työvaihe edeltää applikointia. Opin Sarah Fielken YouTube-videosta, miten tehdään ympyröitä applikoitavaksi ilman, että tarvitsee yhtään harsia. Piirsin ensin ympyränmuotoisen pahvimallin, leikkasin vähän sitä isomman alumiinifolioympyrän ja aloin tehtailla.

Valmiita kangasympyröitä on vaikka millä mitalla.


Vähän aikaa askarreltuani alkoi kyllästyttää.


Valmiissa ympyrässä näkyvän koiran asenne alkoi vaikuttaa minullekin sopivalta, mutta ryhdistäydyin ja siirryin kokeilemaan, miten tekaisemani ympyrä applikoituu.

Leikkasin sille taustaneliön, merkkailin summittaisesti keskikohdan ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten ompelin ympyrän ympäri koneen pykäpisto-ommelta käyttäen.


Joissain kohdissa näkee, ettei ympyröintini ole onnistunut aivan tasaisesti.


Tai oikeastaan kangas ei asetu täydellisen tasaisena. Menetelmä on kuitenkin sen verran helppo ja nopea, etten ala tästä kärsiä. Jatkan samaan tapaan.

Teen tilkkupeittoa taaperolle, joka on poika. Valitsin ympyröille tällaiset taustaneliökangasvaihtoehdot:


Ensisilmäyksellä eivät näytä lapselle ominaisimmilta väreiltä, mutta ympyröissä on niin paljon väriä, että halusin taustalle neutraalimpaa. Lisäksi kaikissa peiton neliöissä ei ole ympyrää. Leikkaan ympyrättömät neliöt kivammista kuviokankaista, mutta silti hillitymmistä kuin ympyräkankaat.

Esittelen vielä mielestäni kivan löydön.


Jäännöspalalaatikosta putkahti tilkkupinta, jossa on nätin turkoosia kimalluskangasta ja muita kankaita. Tein tästä taannoin Milla Magia -pussukan. Miten tätä mahtoi jäädä näin iso pala käyttämättä?!

Leikkasin palan jo kahtia. Täydennän kumpaakin puoliskoa sopivin kangaskaitalein ja tekaisen tästä samantyyppisen Street-pussukan kuin Tyyneys, Mitä kettu sanoo ja Jääkukkia. Tästä pinnasta syntyvää pussukkaa voi käyttää tavalliseen tapaan säilyttämiseen, tai kimalluksensa takia ehkä myös iltalaukkuna.

Monday, 29 December 2014

jääkukkia.

Uusin vetoketjupussukka sai kauniin talvisään ja ikkunaan huurtuneiden jääkukkien innoittamana nimen Jääkukkia. Sain kuvatuksi sen päiväsaikaan talvisessa puutarhassamme, hihhei!


Onneksi kirjomani kukka osui jotenkuten sopivalle kohdalle. En taaskaan muistanut, että pussukan alareunasta kuluu aikamoinen siivu pohjan muotoon.


Toinen puoli Jääkukkia-tilkkupussukasta näyttää melko erilaiselta, mutta samoja värisävyjä sentään löytyy ja musta tilkku samoin.

Löysin varastoista juuri vuorikankaaksi sopivaa vihertävää kangasta. Sitä olikin aika paljon jäljellä. Tilkunviilaaja-kangasmerkkejä sen sijaan ei ole jäljellä kuin muutama, enkä ole vieläkään muistanut tilata niitä lisää. Ettei vain ompeluuni tulisi taukoa kangasmerkkien puutteen takia!


Lumiset pihamaisemat olivat niin hienot, että otin kuvia useammassa paikassa. Tähän kuvaan halusin saada mukaan lumen valkoiseksi kuorruttamia oksia.


Kuvasin nämä sireenipensaiden juurella. Ei tarvitse olla kovin iso kuvauksellinen alue, että on tämänkokoisessa kuvassa jo riittävän näyttävä.


Pohjaan osui punaista ja keltaistakin tilkkua. Viritin pussukan kuvaa varten risujen varaan.


Käytin tilkkupintaan vain jäännöspalatilkkuja ja Jääkukkia-tilkkupussukan vetoketju on 25-senttinen.

Pussukan mitat:

  • Korkeus noin 15 cm
  • Leveys ylhäältä noin 27 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Ompelin kantolenksun jälleen noin 43-senttisestä kaitaleesta, joten tämäkin on Street-malliston pussukka.


Hangella näkyi myös kaikenlaisten kulkijoiden jälkiä. Pussukka poseeraa tässä jäniksen jälkien kanssa. Eivät taida kunnolla erottua kuvassa!


Sitten vielä ihan muu juttu. Olen käyttänyt tällaista kaarevareunaista vetoketjupussukkaa meikkipussinani. Tykkään juuri näistä kankaista tosi paljon! Suurin osa on kymmenvuotiaana valitsemaani verhokangasta ja pussukan pohjassa on Mummun esiliinakangasta. Kanttinauhan leikkasin yhdestä tosi mieleisestä Kaffe Fassett –kuosista, ja tätä kangasta minulla ei enää ole.

Mutta katsokaa, minun meikkini ja tykötarpeeni eivät tahdo mahtua tähän!


Niinpä ajattelin, että siirryn käyttämään joululahjaksi saamaani Sew Together Bag –pussukkaa meikeilleni. Laittelen tähän pussukkaan sitten jotain muuta.

Sunday, 28 December 2014

tämän tilkkuilijan aakkoset.

Olen joissain blogeissa nähnyt aakkosaiheisia postauksia ja kirjoitin nyt oman versioni. Tässä näet tämän tilkkuilijan aakkoset. Nämä eivät ole ohjeita eivätkä vinkkejä eikä näistä kannata ottaa esimerkkiä.

Applikointia olen tehnyt moneen paikkaan, viimeksi Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, joka on mittava. (Kuvassa kuitenkin ihan itse keksimäni malli.)



Blokki on melkein jokaisen tilkkutyön perusrakennuspalikka ja aina välillä täytyy kokeilla joku uusi tilkkublokki. Viimeisin uusi kokeilu oli helpohkosti syntyvä Delectable Mountain –blokki.

Crazy-tilkkupinnat eivät oikein ole minun juttuni. Vaikka kokoaisin improvisoiden, tykkään mieluummin käyttää neliöitä ja suoria kaitaleita. Yleensä.

Dollareissa ja euroissa mitaten kangasvarastoni on melko kamalan kallis. Sille ei kuitenkaan voi määritellä hintaa, koska siellä on paljon Tärkeitä ja Merkityksellisiä kankaita. Se on siis myös arvokas.

Epämääräisistä ja sekavan värisistäkin jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnat olen usein tasoittanut neliömäiseksi ”blokiksi”. Yleensä toimii.



Fassettin Kaffe on suunnitellut upeita kangaskuoseja. Ne ovat ihan omanlaisiansa ja aina ahdistaa, kun joku kangaspala on juuri loppumaisillaan. Onneksi niitä voi välillä ostaa lisää.

Grrr! Aloitin aakkosteni kirjoittamisen yli kolme viikkoa sitten, mutten edelleenkään keksi sopivaa geellä alkavaa sanaa. Grrr-murahtelu saa luvan kelvata tähän kohtaan.

Hassuttelu ja hulluttelu kannattaa. Hurjatkin kangasyhdistelmät voivat toimia tosi hyvin valmiissa tilkkupinnassa.

Improvisointi on hieno nimitys sille, kun ompelee paloja (esimerkiksi laatikoista löytyviä jäännöspaloja) yhteen ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Harrastin tätä kauan ennen kuin edes tiesin tälle nimitystä.

Jäännöspalat tuntuvat lisääntyvän koko ajan, vaikka kuinka käytän niitä kaikenlaisiin projekteihin. Hmmm, olisikohan syynä, että projektini ovat minipieniä niin, että niihin kuluu vain tosi vähän kangasta?

Kankaat. Aah! Ihania! Aina välillä on pakko ostaa, vaikkei yhtään tarvitsisi.



Leikkuri on tilkkuilijan oiva apuri. En enää lähtisi toteuttamaan parisängyn peittoa saksipelillä kuten tein ensimmäisen isomman tilkkutyöni. On ihme, että halusin jatkaa harrastusta sen jälkeenkin.

Muisti on minulla niin hatara, että kirjoitan suunnilleen kaiken vihkoon. Esimerkiksi kun mittaan töitäni, ehdin unohtaa leveyden siihen mennessä kun mittaan pituutta. Unohdan myös tekotavat ja joudun keksimään ne yhä uudestaan (ellen ole kirjoittanut asiaa muistiin).

Nimilappu kuuluu ehdottomasti tilkkutyön taustapuolelle. Siinä lukee työn nimi, valmistumisvuosi, tekijä ja osoite sekä mielellään myös tikkauksen toteuttaja (aina hänen nimensä ei ole mahtunut mukaan, voi voi).

Oikea ja nurja puoli menevät yhä sekaisin aina silloin tällöin. Vaikka pitäisi ommella palat yhteen oikea puoli oikeaa vasten, toinen pala luiskahtaa väärin päin. Luulisi, että vuosia harrastaneelle ei enää sattuisi tällaista, mutta niin vain tapahtuu aina välillä.

Purkaminen on toisinaan välttämätöntä. (Katso kohta O.)

Quilt on englantia ja paljon neutraalimpi sana kuin yksi suomenkielisistä vastineista eli tilkkutäkki.

Ranskan Elsassissa pidetty European Patchwork Meeting 2013 oli tilkku-urani mahtavin kokemus!

Senttimitat ovat minulle paaaaljon tutummat ja helpommat kuin monien käyttämät tuumamitat.

Taustakankaan keksiminen on minulle yleensä ongelma. Haluaisin selvitä helpolla ja toteuttaa taustakappaleen yhdestä ja samasta kankaasta, mutta useinkaan se ei onnistu. Minulla ei joko ole yhtä ja samaa sopivaa kangasta tarpeeksi tai sitten keksin jotain muuta kivaa mukaan taustakankaan lisäksi.



Unelmoin joskus siitä, että päivässä olisi aina yksi ylimääräinen tunti käytettäväksi tilkkutöiden tekemiseen!

Vanuja on yllättävän monenlaisia. Vaikken yleensä ole välinetilkkuilija, olen käyttänyt ainakin kuutta erilaista vanua: puuvilla-polyestersekoitevanua, pelkkää polyestervanua ohuena ja paksuna, liimapintaista ohutta ja vähän paksumpaa polyestervanua sekä liimapintaista tukihuopavanua. Ei kun seitsemää: viimeisimmässä Pelkkää hyvää –tilkkupeitossa on sisällä villavanu. (Tarkkaan ottaen minä en käyttänyt sitä, vaan peiton tikannut Töölön Tilkkupajan Soile käytti sitä.)

Watercolour quilts –kirjasta opiskelin väriliukumien tekemistä ja teinkin pari aika kivaa watercolour-tilkkutyötä. Edelleen tykkään järjestellä tekemäni tilkkublokit valmiiksi pinnaksi jotenkin värijärjestykseen. Se on minusta helpoin sommitteluperiaate.

X-kirjaimesta tulee mieleen sellainen käsintikkaus, missä esimerkiksi keskelle neliötä tai neliöiden kulmiin ommellaan äksän muotoon pari pistoa. Ehkä olen itsekin ommellut tällaisia, kun heti tuli mieleen. En viime aikoina kuitenkaan, sillä joko tikkaan koneella töihini jotain helppoa, vaikka suoraa ommelta, tai vien työn Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi.

Ympyrätikkaus on tuttua! Tykkään aina välillä tehdä spiraalimaisen tikkauksen (pieneen) tilkkupintaan. Vaikka teen spiraalia, tikkaus vaikuttaa sisäkkäisiltä ympyröiltä. Tilkkupintaan voi tehdä useampia spiraaleja, jolloin kuvio näyttää vähän kuin veden pinnassa olevilta renkailta.



Zzzzz kuuluu ompelukoneestani aika usein. Se pitää pehmeän surisevaa ääntä, paitsi kun se piipittää minulle merkiksi alalangan loppumisesta. Säikähdän piipitystä joka kerta.

Åj sentään voisi olla tilkkuilijalle sopiva voimasanamainen ilmaisu. Tai voisi sanoa pannahinen, tai kehvelin kehveli. Mutta käytän valitettavasti voimakkaampia sanoja. Onneksi kukaan ei yleensä ole kuulemassa.

Äkkiä surauttaen ei tule hyvä. Ainakaan minä en ikinä osaa.

Öisin voisi joskus ommella – meillä ei ompelukoneen ääneen tai leikkurin suhinaan kukaan heräisi – mutta jotenkin en tohdi. Tuntuu oudolta! Tosin kohtaan U liittyen, tuolta voisi saada ylimääräisen tunnin (tai vartin) tilkkutöille.

Friday, 26 December 2014

ihanat lahjat! fab presents!

Sain jouluksi oikean superyllätyksen, nimittäin paketin Uudesta-Seelannista. Tutustuin jo viime vuonna Shush... I’m Quilting –blogin Liziin blogosfäärissä ja lähetin tänäkin vuonna hänelle pienen joululahjan. Sain kuitenkin häneltä paljon hienomman lahjan!

I was super surprised on Christmas, by a package from New Zealand. I got to know Liz from the Shush... I’m Quilting blog in the blogosphere and like last year, I sent her a small Christmas present. This year, she sent me something way finer and better than she got from me!


Hän lähetti minulle tekemänsä Sew Together Bag –vetoketjupussukan!! Se on aivan ihana!

She sent me a Sew Together Bag that she’d made. It is fabulously lovely!

Joulupäivänä meitä siunattiin aurinkoisella pakkassäällä ja tuulikaapin ikkunaan muodostui kauniita jääkukkia. Halusin kuvata pussukan tilanteessa, joka on varmasti aivan toisenlainen kuin Uudessa-Seelannissa juuri nyt. Siellähän on kesä! Vastavalossa pussukka ei ole parhaimmillaan, mutta kuva on kuitenkin melko elegantti.

Christmas Day blessed us with a sunny below-freezing temperature weather and the window in our small foyer got frozen with lovely ice flowers. I wanted a picture of the Sew Together Bag in a setting that would be completely different from anything in New Zealand right now. It is summer there! The Bag is not at its very best with light coming towards the camera, but the picture is somewhat elegant all the same.


Mies on virittänyt tuulikaappiin kynttilälyhdyn jouluksi. Lyhty ja pussukka komppaavat kauniisti toisiaan ja jääkukkia.

Husband set up a lantern in the foyer for Christmas. The lantern and the Bag lool lovely together and with the ice flowers.


Sew Together Bag on huippuhienoa designia! Liz on valinnut tähän upeat kankaat ja täydellisesti sopivat vetoketjut. Katsokaa tätä ihanuutta!

The Sew Together Bag is top design! Liz has chosen gorgeous fabrics for it, with perfectly matching zippers. Just take a look at this loveliness!


Lizin paketissa oli myös uusiseelantilaisia suklaita: suklaakuorrutettuja ananaspaloja (tai ananaksen makuisia paloja) ja L&P-virvoitusjuoman makuista, suussa poreilevaa valkosuklaata. Huippumakuja!

Liz’s package also contained some candy that is local to New Zealand: chocolate covered pineapple lumps (delicious) and white chocolage which tastes like the L&P drink and crackles in your mouth (delicious-er and unique). Top tasting stuff!

Olin Lizin lahjasta otettu ja liikuttunut. Ajatelkaa, että hän lähettää minulle näin hienon käsityön, vaikkemme ole koskaan tavanneet ja asumme maapallon eri puolilla!

I was so touched by Liz’s presents. Just think that she wants to send me such a nice piece of handiwork even though we’ve never met and we live on the opposite sides of the globe!

Toiset ihanat lahjat - ehkä näistä tulee jonain päivänä vähän erilainen vetoketjupussukka:


Töölön Tilkkupajan Soile antoi minulle alimpana näkyvän, ihanan ja suloisen kukkakankaan, ja joulupukilta sain kissa-aiheisen kangasnyytin. Olin varmaan ollut erittäin kiltti koko vuoden, kun sain näin kivat lahjat ja vielä paljon muutakin huomaavaisesti ajateltua.

Olitteko te olleet kilttejä?

Thursday, 25 December 2014

keskeneräinen tilkkupussukka.

Mitä kettu sanoo –tilkkupussukka sai jo uuden kodin, mutta samaan aikaan aloittamani toinen pussukka on yhä keskeneräisenä lattialla ompelupöydällä.


Tekaisin tilkkupinnat jäännöspalalaatikosta löytämästäni tilkkuyhdistelmistä, lähinnä Tuulen viemää –peitosta jääneistä kolmio-neliöitä ryyditettyinä tavanomaisemmilla tilkuilla.

Tavoistani poiketen käynnistin ompelukoneeni vapaan konetikkauksen ja ajelin tilkkupintaan kuvioita.


Musta tilkku näytti kovin mustalta, joten kokeilin kukkamaista tikkauskuviota. Ei ole varsinaisesti minun mieleeni, mutta ehkä joku tykkää. Enhän näitä itselleni tee!

Pussukan toisessa pinnassa on suoraa ja kiemuraa tikkausta.


Näyttääkö tämä siltä kuin en olisi oikein keksinyt mitään?

Tällaisina he odottavat, että tarttuisin jälleen ompelutoimeen. Joulun aikaan tahtoo vain olla kaikenlaista muuta kuin ompelemista. Vaikken ole valmistanut eilistä joulupöytää varten kuin puuron, niin olen paketoinut lahjoja, siistinyt huoneita, etsinyt kuusenkoristeet esiin, viihtynyt Äidin ja Anopin sekä perheen kanssa, avannut paketteja ja ihaillut niistä putkahtaneita lahjoja...

Joulurauhaa!


Toivottavasti teillä on yhtä mukavaa jouluna kuin Kissalla näyttää olevan, kun se makoilee Pelkkää hyvää –tilkkupeitollamme!

Monday, 22 December 2014

mitä kettu sanoo?

Nyt sai pussukka juuri oikean nimen. Onneksi oli Tytär neuvomassa! Tässä ensin uusimmasta Street-malliston vetoketjupussukasta kuva:


Tällä puolen pussukkaa on herttaisen oloisia kettuja ja mielenkiintoisesti myös nuottikuviota.

Itse olin tylsä ja ennalta-arvattava ja keksin väliaikaisen nimen ”Ketunhäntä kainalossa”. Nimessä olisi ollut vähän petosmainen vire, joten en ollut siihen ihan tyytyväinen. Mutta Tytär sanoi heti, että tietenkin pussukan nimen täytyy olla ”Mitä kettu sanoo?" Totta kai täytyy! Ja se sen nimi nyt onkin.

Ehkä ”What does the fox say” –biisi ei ole tuttu kaikille lukijoille. Se oli uskomattoman suosittu noin viidentoista minuutin ajan ehkä reilu vuosi sitten. Vitsikäs ja pöhkö biisi.


Pussukan toinen puoli ei viittaa biiseihin tai muuhunkaan. Siinä on sööttiä kettukangasta ja minulle aika epätyypillisiä väriyhdistelmiä kaverina.

Vuorikankaana on tilkkupintoihin vienosti sopivahko kangas. Tilkunviilaaja-merkki siellä pilkistää.


Tikkaukset ovat pyöreitä ja soikeita, spiraalimaisia. Vaalealla tikkauslangalla ja myös keltaoranssilla. Aika rohkeasti mielestäni valitsin, koska ompeleet erottuvat tummilla osuuksilla erittäin hyvin:


Kuvista ei välttämättä huomaa, että Mitä kettu sanoo –pussukka on melko samankokoinen kuin viimeksi valmistamani Tyyneys-pussukka, eli

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm 
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm 
  • Kantohihnan ompelin 43-senttisestä kaitaleesta, mikä tekee tästä Street-mallistolaisen. 


Mitähän se kettu muuten sanoo? Tänään, aatonaatonaattona se varmaan sanoo: "Hyvää joulua"!

Thursday, 18 December 2014

myyjäiset huomisesta sunnuntaihin!

Tilkunviilaaja osallistuu Töölön Tilkkupajan joulumyyjäisiin huomenna, lauantaina ja sunnuntaina! Myyn osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10 vetoketjulaukkuja, pussukoita, lasinalusia ja matkalaukun nimilappuja. Katso lisää tärkeitä tietoja postauksen lopusta.

Olen hiki hatussa ommellut ja tikannut vielä kahta uutta Street-malliston pussukkaa, mutta kesken ovat! Toisessa pussukassa on söpöä kettkuvioista kangasta ja lisänä syksyisiä ja toisaalta vaaleita tilkkuja.


Tikkasin tähän spiraalimaiset soikiot. Ajatus tuli mieleen katsoessani yhden tilkkupintaan käyttämäni kankaan soikeita kuvioita.


Kuvien ottamisen jälkeen sain tikatuksi toisenkin puolen pussukasta. Kantohihnankin ompelin kuntoon, mutta sen pidemmälle en valitettavasti vielä päässyt. Ehkä tämä uusin on silti myynnissä huomenna illemmalla, kun pääsen päivätöitteni jälkeen Pajalle.

Toinen tekeillä oleva pussukka on vielä enemmän kesken, sillä en ole edes aloittanut sen tikkaamista. Huomasin myös vasta tovi sitten, että pussukan toisessa pinnassa on keskellä iso musta alue. Siihen pitäisi ehkä kehittää jokin kiva/näyttävä/raflaava tikkaus, jotta musta alue ei näyttäisi reiältä.


Toinen puoli pussukasta on onneksi normaalimpi. Sielläkin on toki mustaa, mutta paljon vähemmän ja paljon sivummalla. Helpompi kehittää tikkauksia. Laittaisinkohan suoria ompeleita?

Tilkunviilaaja-valmisteiden lisäksi Töölön Tilkkupajan myyjäisissä on myytävänä Soilen ja Marlen luomuksia sekä tilkkuystäväni Ritvan tekemiä koruja, kangaskoreja ja lasinalusia.

Onnistuin ottamaan jommoisenkin kuvan parista Ritvan tekemästä korusta.


Minulla on ollut Ritvan korut viime viikosta asti ja olen monta kertaa avannut yhden laatikoista katsellakseni erityisesti korvakoruja, uudestaan ja uudestaan. Kuvassa näkyvää rannekorua olen hiplannut monituiset kerrat, mutta vielä en ole ostanut sitä.

Tervetuloa myyjäisiin! 

Kuvassa yhden myyntitiskin tilanne äsken Pajasta lähtiessäni. (Silmälasit eivät ole myytävänä.)


Joulun kunniaksi erikoistapahtuma Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10
Perjantaista 19.12. sunnuntaihin 21.12.

Avoinna
Pe 12-19
La 10-16
Su 10-14

Mitä aikaisemmin tulet paikalle, sitä enemmän valinnanvaraa siellä on! 

Saturday, 13 December 2014

ihan täpinässä. myyjäiset!

Olen aivan innoissani kahdesta asiasta. Tulevista myyjäisistä (kerron tästä lisää postauksen lopussa) ja myös uusimmasta vetoketjupussukastani, sillä toteutin siihen vahingossa oivalliset mittasuhteet.

Uusin, Tyyneys-vetoketjupussukka on matalampi kuin viimeaikaiset kappaleeni ja se näyttääkin pussukan ja pikkulaukun välimuodolta:


Kuvassa vetoketjupussukka näyttää vinolta. Oikeasti se on suora. Katsotaanpa uudestaan:


Jep, näyttää suoremmalta. Tilkkupinnan kuvioinnista voi olla monta mieltä, mutta lähtökohtana olivat ompelupöydältä löytyneet jäännöspalat. Niissä oli paloja traktorinjälkikuvioisesta tilkkupinnasta, joka on edelleen tikattuna, mutta ei kantattuna.

Kummallakin puolella on lisäksi katseenvangitsijana kaitale, jonka sain She Can Quilt –bloginpitäjältä arvontavoittoni eli upean ratkkojan yhteydessä.


Vuori on pilkullista, melko harmonisen väristä kangasta. Koska pussukka on näinkin pieni, en toteuttanut sinne sisätaskua. Olin myös liian malttamaton saamaan pussukan valmiiksi. Onneksi sentään muistin Tilkunviilaaja-merkin ja onneksi niitä oli vielä. Pitäisi tilata lisää merkkejä. Pitäisi ja pitäisi!

Vetoketjun päissä on kangaslipareet. Sain tilkkupinnoista sattumalta juuri sopivan levyiset, että lipareet jäivät valmiissa pussukassa kivasti näkyviin. Silti ei voi väittää, ettei pussukka avautuisi kokonaan.


Tyyneys-nimen pussukka sai, kun tätä ommellessani kuulin pariin otteeseen uutisia tulevista myrskyistä. Olin jo antaa tälle nimen ”Myrskytuuli,” mutta miten voisin? Kuviot ovat kaukana myrskyisästä. Sitten tuli mieleen, että myrskyn edellä on tyyntä. Paljon paremmin sopiva nimi.

Tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Leveys ylhäältä noin 26,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm 
  • Kantohihnan ompelin alkujaan 6cm x 43cm kaitaleesta. Pussukka on siis jälleen Street-mallistoa. 


Tikkasin tilkkupinnat collegejersey- ja tikkausvanupaloihin kiinni. Tilkkupinnassa oli muutama vino sauma, joista sain idean toteuttaa vinot tikkaukset. Lopputulos on kivan rytmikäs ja kuitenkin erilainen kuin viimeaikaiset pysty- ja vaakatikkaukseni.


Tämän muotoista pussukkaa olisi erittäin luonteva kanniskella pikkulaukkuna. Isokin (ja paksu!) lompakko mahtuisi sisään.

Myyjäiset! 


Voit ostaa esimerkiksi tämän Tyyneys-pussukan omaksesi, jos tulet Töölön Tilkkupajan myyjäisiin 19.-21.12.2014. Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki. Avoinna perjantaina 12-19, lauantaina 10-16, sunnuntaina 10-14.

Myytävänä on paitsi Soilen tekemiä kasseja ja pannulappuja ja Tilkunviilaajan pussukoita, tilkkulasinalusia ja matkalaukun nimilappuja, myös Marlen tekemiä pussukoita, tollareita ja muita tilkkuluomuksia sekä tilkkuystäväni Ritvan tekemiä koruja (lasihelmiä ja hopeaa). Kaikki uniikkeja. Lahjaksi tai itselle!

Tilkkupajassa on esillä myös ihania tilkkupeittoja, joita voit ostaa omaksi tai vain ihailla. Jos olet aprikoinut, millaista Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu on, voit nyt lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutustua palveluun samalla kun tulet käymään myyjäisissä!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails