Tekstit

improvisointia.

Kuva
Taas kerran löysin ompelupöydältä sekalaisia paloja ja tilkkuaihioita, joiden olemassaolon olin ehtinyt unohtaa (ainakin melkein). Ompelin niitä yhteen improvisointitekniikalla. Ja pussukka onkin kohta valmis, vai mitä: Tilkkupinnat näyttivät silmäiltyinä jo tarpeeksi isoilta, mutta kun vertasin niitä vetoketjun tarkkaan pituuteen, huomasin pintojen vaativan vielä täydennystä. Täydennettyinä pinnat näyttävät suunnilleen tällaisilta: Ajattelin ommella kummankin pussukkapuolen alareunaan vielä kaitaleen, mutta kenties jätänkin sen tekemättä. Jos tästä tuleekin matalampi pussukka kuin yleensä? Vielä sanon viime postaukseeni liittyen, että nolottaa. Tosi leuhkan kuuloisesti mainitsin seinällä olevan ”upean kitara-aiheisen tilkkutyön”. Ehkä te ette huomanneet tätä, mutta minä lopulta huomasin ja suunnilleen punastuin nolona. Ajatukseni kulki kuitenkin niin, että halusin viitata upeaan kitaraan – Kari Niemisen käsityönä toteuttamat Versoul-kitarathan ovat mielettömän hienoja. Ty

kaunista ja pehmeää.

Kuva
Valoa riitti eilen sen verran, että sain kuvatuksi uuden Pelkkää hyvää –tilkkupeiton paikoillaan. Hyvin se komppaa upeaa Versoul-kitara-aiheista tilkkutyötä, jonka tein Miehelle 50-vuotispäivälahjaksi. Ehkä mietitte, että tässä on yhden hengen sänky, mutta eipä olekaan. Päädyimme jo vuosia sitten Miehen kanssa valitsemaan 140-senttiä leveän sängyn, koska sellainen on helpompi sijoittaa huoneisiin. Meillä ei ole koskaan ollut kovin isosti tilaa, ainakaan yhdessä huoneessa. Ensin meillä oli futon ja nyttemmin tähän mittaan teetetyt sänky ja patja. Nyt seuraa suloisuutta. Löysin Kissan upouudelta tilkkupeitolta. Se näytti asettuneen nöyrästi yhteen kulmaan. Sitten minulle selvisi sen Suunnitelma. Se lähti nöyrästä kulmastaan liikkelle ilmiselvänä tarkoituksenaan levitellä kissankarvojaan mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti. Mutta hei, se on niiiin söpö! Tyttärellä ja minulla on tapana kerätä pörröterapiaa Kissasta niin, että painamme naaman sen kylk

kyllä mahtuu tavaraa tilkkupussukkaan!

Kuva
Hyvä tilkkuystäväni Första Maj voitti pääpalkinnon Tilkunviilaaja-blogini viisivuotissynttäreiden kunniaksi järjestämässäni arvonnassa. Hän osasi heti keksiä sopivan käytön voittamalleen Lokakuu-tilkkupussukalla. Föönaustarvikkeet mahtuvat kuulemma siihen juuri sopivasti ja harjat myös. Hän lähetti minulle kuvat, jotta näen ja voin näyttää teillekin! Kun Första Maj on lähdössä matkalle, hän pakkaa tilkkupussukkaan nämä tavarat: Lisäksi hän kerää matkalla tarvitsemansa hiuslenkit pussukan pieneen sisätaskuun. Hyvin mahtuvat tavarat pussukkaan! Kuvan matkakassi näyttää kyllä niin täydeltä, että mahtuuko pakattu tilkkupussukka mukaan? No, laukusta voi tyhjentää vaikka kenkäparin, tai yhden kengän. Pussukka vie suunnilleen saman verran tilaa kuin yksi (tosi leveä ja aika lyhyt, ei korkeakorkoinen) kenkä. Första Maj'lla on kyllä sirompi jalka. Ehkä hänellä sentään on keino mahduttaa pussukka tärkeine tavaroineen mukaan, oli kassi kuinka täyttymäisillään hyvänsä. Voi, mite

pelkkää hyvää.

Kuva
Plus-kuvioisista tilkkublokeista ompelemani tilkkupeitto sai nimekseen Pelkkää hyvää. Töölön Tilkkupajan Soile antoi sille kyllä herttaisen nimen ”Rakkautta ja haleja,” mutta nimesin sittenkin tilkkupeittoni blokkikuvion perusteella, en tikkauskuvion perusteella. Tilkkupinnassa on niin monta plussaa, että peiton täytyy merkitä pelkkää hyvää! Kaukaa katsottuna plussien taustat näyttävät vaaleilta ja melkein kuviottomilta, mutta: Kun peittoa katsoo lähempää, sen kirjavuuden huomaa. Koko pinnassa on vain pari yksiväristä tilkkua. Kaikenlaisia ruskehtavankirjavia sitäkin enemmän: Esittelin peiton taustakappalettakin jo siinä vaiheessa, kun se palasi Töölön Tilkkupajan taitavasta tikkauspalvelusta, mutta tässä Pelkkää hyvää –tilkkupeiton taustapuoli vielä kertaalleen: Jostain syystä satuin ompelemaan yhden ylimääräisen plus-kuvioisen blokin ja istutin sen takakappaleeseen: Vein tilkkupeiton rohkeasti puutarhaan ja otin kuvat siellä, joulukuisessa päivänvalossa

tilkkulappuja.

Kuva
No niin, valtava määrä pieniä tilkkulappuja on jalostunut matkalaukun nimilapuiksi tai lasinalusiksi. Matkalaukun nimilappuja on 25 kappaletta. Niitä olisi 26, mutta annoin yhden jo lahjaksi. Nimilappujen tekeminen on kivaa ja joutuisaa, mutta kiinnityslenksun ompeleminen on hidasta! Säästäisin rutkasti aikaa, jos minulla olisi valmista nauhaa, josta leikata, mutta kun ei ole. Periaatteesta en osta ylimääräistä tarviketta, kun pärjään kaapista löytyvällä materiaalilla. Vaikka siihen sitten kuluukin aikaa. Lasinalusia on puolestaan 35 kappaletta. Näistä minun pitää laatia järkevän oloisia settejä, esimerkiksi neljän tai kuuden kokonaisuuksia. Olen aiemmin antanut seteille nimet, mutta nämä saavat lähteä maailmalle nimettöminä, kun näitä on kerralla syntynyt paljon. Jotain aivan muuta: Ainaisuus-huivi. Tällainenkin kangaspala (tai oikeastaan kaksi kertaa tämän kokoinen kangasapala) löytyi ompelupöytäni röykkiöistä. (Jälleen nolostuttaa.) Leikkasin kankaan kahtee

tietokonekotelo tilkuista.

Kuva
Tyttären tietokonekotelo on valmis ja annoin sille nimen Paikkatasku. Mittasin tietokoneen tarkasti mittanauhalla ja mitä sen jälkeen tein? Leikkasin ensin tikkausvanupalan ja collegejerseypalan tietokoneella mitaten – en siis mittanauhalla mitaten. Sommittelin tikkausvanupalan päälle tilkkublokit ja muut palaset ja ompelin pinnaksi. Erittäin senttimetrimitatonta touhua. Tein pariin otteeseen varmistusmittauksen, edelleen tietokoneella. Vaikka se on lituska, sillä kuitenkin on paksuutta enkä luottanut siihen, että senttimitoilla tulisi kunnollinen. Ennen kuin ompelin viimeistelytikkauksen kotelon suuaukkoon, kokeilin vielä viimeisen kerran, että Tyttären tietokone sujahtaa sopivasti koteloonsa. Siinä vaiheessa Tytär mainitsi, että olisin voinut tehdä suuaukon tuonne lyhyemmälle sivulle. Joo se olisi varmaan ollutkin aika hyvä ajatus. Minulle ei vain tullut mieleenkään. Visualisoin kotelon koko ajan juuri tällaiseksi. Paikkatasku-tietokonekotelo on Tyttären käyttäm

tavaroita lattialla.

Kuva
Asettelin sekä valmiit että keskeneräiset lasinaluseni huolellisesti sommitellen lattialle. Sitten vasta huomasin, että minun olisi pitänyt kääntää ne toiseen suuntaan, sillä valo tuli takaani. Tuntui aivan ylitsepääsemättömän työläältä, joten kuva on nyt otettu pikkasen kaukaa ja silti varjoa näkyy alareunassa. Varmaan havaitsette kuitenkin, miten tarkka edellisessä postauksessani ollut sanallinen kuvaus näistä uusista lasinalusista oli. En tahtonut millään keksiä, minkä kankaan ompelisin noihin puoliomituisiin kuponkeihin (etualalla) reunoiksi. Nyt kun sininen lumihiutalekuvioinen kangas on paikoillaan, näyttää siltä kuin se olisi varta vasten suunniteltu kuponkeihin sopivaksi (vaikka se ei ole). Piilokuva: No ei tämä oikeasti ole piilokuva: Tyttären tietokonetaskua ommellaan vuorikappaleen kanssa yhteen. Olisin saattanut saada taskun valmiiksi eilen, mutta ompelukone piipitti alalangan loppumisesta, joten lopetin siltä päivältä. Eikö olekin kummallista, miten työl

yllätyksiä.

Kuva
Tytär yllätti minut iloisesti ja pyysi tekemään tietokoneelleen suojataskun. Yksinkertaisen pussin, ei edes mitään sulkijanappia saati vetoketjua. Taskun tarkoituksena on vain pehmustaa tietokonetta, kun hän kuljettaa sitä muiden tavaroiden lomassa laukussaan. Kysyin, pitäisikö taskun olla yhtä kangasta vai voisiko sen toteuttaa tilkkutyönä. Yllätyin vielä enemmän ja vielä iloisemmin, kun hän piti tilkkutoteutusta parempana. Kokosin tilkkupinnan pari iltaa sitten: Tiedän Tyttären pitävän uudesta plus-heksagon-kuvioisesta kankaasta, joten käytin sitä pari kaitaleellista. Nyt kyllä hävettää kertoa, mistä muu tilkkupinta on kotoisin. Kaikki muut palat löytyivät ompelupöydältäni sieltä sun täältä, eikä pöydällä tämän jälkeenkään ole tyhjää pintaa. Olen ihme hamsteri ja haluaisin, että kaikki on koko ajan näkyvissä. Mitään ei voisi panna laatikkoon tai kaappiin oven taakse. Hyvä asia oli tietysti, että minulla oli kivoja tilkkupaloja valmiina. Pinta valmistui todella joutuisasti,

värikästä valmista.

Kuva
Applikoin osuuteni eli yhden kukkakuvioneliön Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyyspeittoon, jonka on määrä valmistua ensi vuoden syksyksi. Teemme Kim McLeanin mallin Stars and Sprigs. Töölön Tilkkupaja lahjoitti applikointiin taustakangasneliöt, ja kiltalaiset toivat varastoistaan tilkkuja, joista teimme kuviot. Kiltalaiset ovat muutenkin tarttuneet hyväntekeväisyystyöhön valtavalla innolla. Peittoon tulee yhteensä 40 kukka-applikaationeliöitä ja ne ovat ilmeisesti kaikki jo valmiit – nyt kun minäkin sain omani tehdyksi. Töölön Tilkkupaja pitää joulun alla myyjäiset, ja minäkin olen valmistamassa sinne myytävää. Nämä matkalaukun nimilaput olen saanut jo valmiiksi ja muutama vielä pitäisi viimeistellä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä tässä tapauksessa suutarillakaan. Vain yhdessä matkalaukussamme on sievä nimilappu – sen ostin syyrinkiläiseltä tilkkuystävältäni Ritvalta. Tekisi vähän mieleni ottaa tästä pinon päällimmäinen omaan käyttöön: Siinä nim

tikattu tilkkupeitto!

Kuva
Töölön Tilkkupajan Soile on taas ahertanut tikkauspalvelua tuottaen, ja minunkin plus-kuvioinen tilkkupeittoni sai kauniin pinnan. Tikkaus kaunisti peittoa entisestään! En ole vielä kantannut peittoani, joten tarjoan tässä postauksessani vasta esimakua. Tavoittelin taiteellista vaikutelmaa ja viskasin tilkkupeiton huolettomasti puutarhapenkille: Ihan ei ole taiteellinen tämä, mutta ei myöskään näytä viralliselta tilkkupeiton valmistujaiskuvalta. Jos haluat tehdä samanlaisen tilkkupinnan, katso, millaisista paloista ompelen plus-kuvioisen tilkkublokin. Vaaleassa pinnassa ja tällaisissa valaistusoloissa tikkauskuvio erottuu vaikeasti, voi voi. Ei tästä kuvasta taida erottaa, että tikkauskuviona on hauskasti X- ja O-kirjaimia eli amerikkalaisittain ”kisses and hugs”. No hyvällä tahdolla ehkä. Soile löysi kuvion jostain www:n uumenista ja tilasi sen! Se on mahtava ja nyt siis muidenkin tikkauspalvelun asiakkaiden käytössä! Äksät ja oot sopivat minusta plus-kuvioihin hyvi

suikaleita.

Kuva
Lasinalusia on tulossa lisää. Löysin kätköistäni neljä valmista keskineliötä – tosin vaihtelevakuvioisia – ja riittävän isoja jouluisia paloja, jotta voin leikata niistä muutaman keskineliön lisää. Suikaleita löytyi myös, ja niistä sekä muutamasta näihin varta vasten leikkaamastani ompelin kymmenen uutta lasinalusaihiota. Vielä taustakappaleet ja vähän täytettä, niin nämä ovat valmiit vaikka glögimukin alle. Ompelin myös muutaman mielenkiintoisen tilkkublokin. Nämä tulevat tummakeskustaisten blokkien ympärille. (En ole ommellut näitä yhteen, vaan asettelin lattialle vain vierekkäin.) Aika kirjavia ovat. Miltä mahtavat näyttää valmiissa pinnassa?! Jännittävä nähdä sitten joskus kun blokkeja vihdoin on tarpeeksi monta.

pientä puuhaa.

Kuva
Kuluneen viikon aikana minulla on ollut pientä puuhaa: tietokoneeni ohjelmistot päivitettiin ja sillä aikaa minulla on ollut vaihtelevasti mahdollisuuksia tehdä tietotöitä. Tiedostot esimerkiksi olivat väliaikaisesti muualla tallessa, eivät omalla koneellani. Blogipäivitykset ovat siksi olleet jäissä. Kaikenlaista muutakin on ollut meneillään. Olen keskittynyt valmistamaan pieniä juttuja. Olen saanut valmiiksi viisi matkalaukun nimilappua: Viisi on valmiina ja parikymmentä vielä kesken. Tässä muutamia keskeneräisiä: Yhdeksän jouluista lasinalusta on ompelupöydällä. Niissä on kaikissa eri kuva, mutta sama reunakaitale ja taustakangas. Sitten minulla on tekeillä kolme sinisävyistä lasinalusta ja kaksi piparkakku-ukkokuvioista. Ne odottelevat silittämistä ja piparkakut tarvitsevat tietysti vielä reunakaitaleita lisää. Ompelen lasinaluset suunnilleen tämän ohjeen mukaisesti. Leikkasin kaikki matkalaukun nimilappupalat jäännöspaloistani. Selaamisessa ja leik

seuraavaan pussukkaan?

Kuva
Löysin Pinterestin kautta ohjeen, miten Delectable Mountain -nimisen tilkkublokin voi leikata ja ommella erittäin kätevästi. Muistan, että tilkkuilua aloitellessani ihailin tästä blokista ommeltua työtä jossain tilkkutyöohjekirjassa – en edes muista, missä kirjassa – ja samalla mietin, ettei minulla ikipäivinä riitä kankaita, kärsivällisyyttä tai aikaa ommella mitään sellaista. Jospa kokeilisin, riittävätkö kankaat, kärsivällisyys ja aika? Olen nimittäin jo kokeillut tilkkublokin ompelemista pienemmässä mittakaavassa. Otin esiin pari uudehkoa kangashankintaa ja leikkasin urheasti niistä 14 sentin kaitaleet, jotka pilkoin neliöiksi. Tein muutaman kolmio-neliön ja leikkasin ja kokosin palat neuvotulla tavalla blokiksi. Kuvassa valmis tilkkublokki oikeassa yläkulmassa. Alimpana on kaksi päällekkäistä kolmio-neliötä, joita en vielä ole pilkkonut. Tilkkuviivaimen päälle olen koonnut pilkkomani palat ompelujärjestykseen. Ompelin ohjeen mukaan kolme minikokoista tilkkublokkia ja n

positiivinen pussukka!

Kuva
Uudesta hexagon-plussakuvioisesta kankaasta ja vähän muistakin ompelemani vetoketjupussukka on ollut valmis jo monta päivää, mutta ensin jouduin odottamaan, että pystyisin kuvaamaan sen päiväsaikaan ja sen jälkeen on ollut muita puuhia. Parempi joka tapauksessa myöhäänkin kuin ei milloinkaan. Tässä siis Positiivinen-vetoketjupussukka tilkuista: Sattumoisin oli satanut lunta, joka pysyi tovin jopa maassa, joten pussukka pääsi poseeraamaan mielenkiintoisissa maisemissa. Positiivinen-vetoketjupussukka on sanonnan ”tuumasta toimeen” malliesimerkki. Käydessäni Töölön Tilkkupajan Soilen kanssa ihanassa Menita Outlet -kangaskaupassa juttelimme, että hexagon-plussakankaaseen sopisi farkku ja piristeeksi vähän limenkeltaista tai –vihreää. Ideasta puhuttiin 18. lokakuuta ja jo 19 päivän kuluttua idean mukainen pussukka oli valmis! Tässä pilkistää esiin vinhan värinen vuorikappale: En kuvannut pussukkaa syvemmältä, sillä olin topannut sen pyöreämmäksi silkkipaperitollo