Saturday, 13 October 2018

kaikki käy!

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy”!


Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa.

Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy!

Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan.


Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin.


Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä.


Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea.


Kun ompelen pussukan pitkään vetoketjuun (Avoin-malliston tyyliin), päällitikkaus tehdään vasta kun pussukka on muuten valmis. Helpottaakseni ompelemista puristan sauman sormilla suoraksi ja kunnolla auki ja kiinnitän nuppineuloin. Sitten vasta päällitikkaan.

Päättelin vetoketjun hillityn värisellä tilkulla. Vetimeen en kiinnitäkään lenksua, koska se on tällaista umpinaista mallia.


Kaikki käy –tilkkupussukan kokoa voi kuvitella mielessään, kun annan sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Käytin vuorikappaleisiin monta sekalaista tilkkua ja tilkkupintaa. Kylläpä vuorista tulikin kirjava! Jestas sentään!


Vielä yksi lähikuva Kaikki käy –pussukan tikkauksista.


Kaikki käy –pussukka on sekä Street- että Avoin-mallistoa. Siinä on siis pitkä kantolenksu ja se avautuu hyvin auki.

Sunday, 7 October 2018

tauon paikka?

Kuvasta voisi ajatella, että olen pari viime viikkoa levännyt laakereillani, mutta en sentään. (Kuvassa Kissa näyttää, mitä mieltä se on Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitostani.)


Olen työstänyt tilkkutyötä epämukavuusalueellani. Se on pieni ja siinä on esittäviä osuuksia – esittävät tilkkutyöt eivät ole minun juttuni. Tikkasin sen enimmäkseen vapaalla konetikkauksella – edelleen ei lempipuuhaani. Valmistan sitä ehdokkaaksi Glasgow’n näyttelyyn, jonka teemana on ”Suomalaisia näkymiä” enkä halua esitellä sitä mittavasti ennen kuin valinnat on tehty.

Siksi minulla ei ole ollut mitään blogissa kerrottavaksi ennen kuin nyt, kun suureksi helpotuksekseni sain näyttelyehdokkaani tikatuksi ja saatoin siirtyä taas tutumpiin ja mieluisampiin puuhiin. Leikkasin siis lisää crazy-paloja ja ompelin niistä kuusi uutta, järjetöntä blokkia.


Tikkasin myös kaksi aiemmin valmistamaani tilkkupintaa suorin ompelein – huom, en siis vapaalla konetikkauksella! Olipa mukava taas ommella suoraa!


Kaksi muuta tilkkupintaa odottaa myös tikkaustani. Noinkohan viitsisin kokeilla niiden pintaan jotain vapaampaa tikkausta? Tekisi jotenkin mieleni kokeilla krysanteemityyppistä tikkausta, sellaista kuin tein Puutarhassa-pussukkaan.

Koska kirjoitukseni olisi tällaisenaan aivan tynkä, kerron vielä yhden asian. Päätin jo elokuun puolella toteuttaa tänäkin vuonna joulukalenterin blogissani eli julkaisen yhden kirjoituksen jokaisena päivänä 1.-24.12.2018. Voitte merkitä tämän kalenteriinne, koska olen jo kirjoittanut suurimman osan teksteistä!

Saturday, 22 September 2018

hulluna jäännöspaloihin.

…Vai miten pitäisi kääntää äskettäin ostamani Scrap Crazy –mallineen nimi?


Malline oli jotenkin vain niin houkutteleva, että ostaa täräytin sen, samalla kun ostin sulkakuvioiden kaavat. Aika nopeasti sain myös koeblokin leikatuksi ja ommelluksi:


Blokki ei vakuuttanut minua yhtään! En myöskään heti keksinyt, millaista työtä rupeaisin mallineella värkkäilemään. Sitten tulin ajatelleeksi tuota neljä vuotta kaapissa koristeena virunutta fättäripinoa ja myös kuviollista pinoa, jonka vastikään ostin Oulusta. Pelkistä yksivärisistä ompeleminen ei houkutellut minua, mutta kuviokankaat innostivat minua!

Ensin leikkasin paloja muutamasta kankaasta ja sommittelin niistä blokkeja:


Ompelin palat blokeiksi. Sepä olikin mekaaninen suoritus! Mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa tismalleen, eikä blokissa ole yhtään sovitettavaa saumaa. Tekeminen tuntui jopa liian helpolta.


Lisäksi lopputulos ei jotenkin innostanut minua lainkaan. Mahtoiko tämä olla minulle sopiva projekti, vai jättäisinkö kesken?

No, olin leikannut kaikki ensimmäisen erän palat uusista kankaista. Ehkä innostuisin enemmän, jos käyttäisin sekalaisempia kankaita eli jäännöspalavarastojani? Etsin muutamia paloja, jotka kenties sopisivat nippukankaisiin.


Jäännöspaloja ja uusia kankaita sekaisin. Enpä tiedä, onko tämä yhtään sen innostavampi kokonaisuus!


Seuraavaksi olisin mielelläni leikannut vielä lisää jäännöspalapaloja, mutta tulikin tenkkapoo. Vertaa mallineiden kokoa jäännöspaloihini:


Hyvällä tahdollakaan näistä ei saa yhtään lisäpalaa! Jos malline on kehitetty nimenomaan sitä varten, että sillä leikattaisiin jäännöspaloista kivoja blokin osia, niin minulla on vääränlaisia jäännöksiä! Toisten ihmisten projekteista varmaan jää eri verran paloja jäljelle kuin minulla.

Palasin uusien kangasnippujeni pariin ja täydensin valikoimaa parilla muulla kankaalla:


Jatkan sinnikkäästi, vaikka minua edelleen epäilyttää, tuleeko tästä millainenkaan tilkkupinta.


Ehkä onnistun jotenkin maagisesti järjestelemään blokit niin, että lopputulos miellyttää minua.


Näissä kuvissa olen vain latonut palat riveihin satunnaisessa järjestyksessä, mutta saumakuviot aina tietyllä lailla vaihdellen.

Thursday, 13 September 2018

työsuhde-etuja.

Tilkkutöiden lisäksi teen tilkkuyhdistystöitä, ja viime viikonloppuna työt veivät minut Ouluun Tilkkuyhdistyksen hallituksen kokoukseen.


Onneksi lentoliput olivat niin edullisia, että matka kannatti tehdä lentäen. Kokoukseen meni silti koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta tälläkin kertaa tilkkuyhdistystyöstä sai paitsi tehtäviä suoritettaviksi ennen ensi kokousta, myös muutaman aineettoman työsuhde-edun. Luettelen ne tässä, sillä toivon yhdistyksen jäsenten kiinnostuvan hallitustyöstä. Tulevassa vuosikokouksessa 2019 on jälleen erovuorossa olevia hallituksen jäseniä, joiden tilalle voisi valita ihan uusiakin kasvoja!

Ensimmäinen etu oli se, että sain todella hyvällä omallatunnolla keskittyä tilkkutyöhön liittyviin asioihin yhden kokonaisen päivän. En itse asiassa paljon muuta ehtinyt ajatellakaan! Asialista vaihtelee, mutta tälläkin kertaa käsiteltiin näyttelyitä, tapahtumia, kilpailuja, erilaisia haastetöitä ja tietenkin Tilkkulehteä.

Toinen etu oli, että näihin tilkkutyöasioihin sai keskittyä toisten, samaan harrastukseen hurahtaneiden kanssa. Kävimme läpi asioita eikä kukaan valittanut, että olisi ollut tylsää, koska kaikkien mielestä kaikki oli kiinnostavaa!

Kolmas etu on pysyvä: kokousten myötä olen tutustunut muihin hallituslaisiin, jotka ovat tilkkuharrastajia eri puolelta Suomea. En olisi tutustunut heihin muuten.

Viime viikonlopun kokouksessa sain vielä neljännen työsuhde-edun. Se oli aineeton, mutta se toisaalta merkitsi minulle rahanmenoa. Pääsimme nimittäin käymään paikallisessa tilkkukangas- ja –tarvikeliikkeessä PeeKaassa oikein ekskursiomaisesti.

Kokous oli tietenkin tehokas ja hauska, mutta tunnustan odottaneeni PeeKaa-käyntiä ikään kuin palkintona tehdystä työstä! Saatoin lisäksi astua liikkeeseen hyvillä mielin, sillä minulla oli ihan perusteltu, JÄRKEVÄ syy käydä kaupoilla. Tarvitsin nimittäin taustakankaan uusimmalle, modernille hirsimökkipinnalleni.

Hmmm. Ryhmäkuvassa ei näyttäisi olevan taustakankaita, vaan jotain aivan muuta:


Esimerkiksi joulukankaita, jotka olivat juuri saapuneet. Oijoi, kankaissa oli houkuttelevasti glitteriä pinnassa. Poimin heti nyytin jokaista kuviota.


Lisäksi ostin jouluaiheisen kuponkikankaan. SÖPÖN! Tässä on kyllä vain yksi kuva-aihe – se kaikkein söpöin.


Olen siis virallisesti aloittanut jouluvalmistelut. Hyvissä ajoin! Näistä ihquista kankaista toteutetut jouluaiheiset työtkin ovat jo aloittamista vailla valmiit!

Mitään kangasnyyttikokoelmia en tarvinnut, vaan taustakankaan tilkkutyöhön. Tällainen tarttui silti matkaan:


Valori Wellsin suunnittelemat kuosit. Ja ajatelkaa: avasin nyytin alle 12 tunnin kuluessa ostotapahtumasta. Ennätys! (Toiseen suuntaan ennätys oli, kun hillosin yksivärisiä Kona-puuvillafättäreitä yli neljä vuotta hyllyssä.) Avasin uusimman nyyttini ja siksakkasin palat, ja nyt viimeinen erä pyörii pesukoneessa. Ehkä ehdin tämän viikon aikana vielä LEIKATA jotain näistä?x Onko tässä taustakankaita, mitä luulette?


Ei ole taustakankaita, vaan on kuviokankaita joihinkin vielä tuntemattomiin projekteihin.

Ostin kyllä taustakankaatkin, mutta niistä ei ole kuvaa. Pesin ne ensimmäiseksi, eli ne olivat jo pesukoneessa, kun näppäilin kuvia muista hankinnoista. Näette valintani sitten kun tilkkupeitto alkaa olla seuraavassa vaiheessaan.

Tänään sain vielä viimeisen erän ostoksistani, jälkitoimituksena kirjeessä. Ostin nimittäin vaihtoteriä pieneen pyöröleikkuriini ja onneksi PeeKaan Paula huomasi, etten välttämättä voisi viedä teriä käsimatkatavaroissa lentokoneeseen! Merkkaustussit ja ompelukoneen neulat sentään kulkivat ongelmitta turvatarkastuksen läpi.

Seuraava hallituksen kokous on viikonlopun pituinen eikä kokouspaikan lähellä ole kangaskauppaa (tai paljon mitään muutakaan). Kokouksen sokeri ei siis tule olemaan pohjalla, ekskursiossa tilkkukangasliikkeeseen, vaan jossain muussa kohtaa!

Sunday, 9 September 2018

pioneja syyskuussa!

Ei sentään kannata luulla, että ainakaan meidän puutarhastamme löytyisi kukkivaa pionia syyskuussa! Pioni-niminen vetoketjupussukka sen sijaan löytyy:


Sain uusimman tilkkupussukan valmiiksi juuri äsken ja pääsin ottamaan siitä valmistujaiskuvat syysauringon paistaessa.

Aurinko piirtää tikkausviivat hyvin näkyviin:


Koska olin hiljattain ommellut Ilotulitus-pussukan ja unohdin siitä sivulenksut, osasin nyt olla varuillani. Pioni-pussukassa on lyhyet sivulenksut. Lisäksi se avautuu suurelle, mikä tekee kapeasta ja syvästä pussukasta käytännöllisemmän. Avoin-mallistoa siis!


Toinen vuorikappale on yhtä palaa, mutta toiseen löytyi valmista tilkkupintaa. Täydensin sitä ruudullisella kankaalla, joka sopikin tilkkupalaan yllättävän hyvin.


Sitten jaan paljastavan ja vähän nolon kuvan. Siis Pioni-pussukasta – en mistään muusta!

Otin taas hienon, lähelle tarkennetun kuvan ja vasta kuvaa tänne laitellessani huomasin, että kangaslipareeseen on takertunut kissankarvoja. Kamera piirtää ne hienosti näkyviin! Pussukan kantolenksu pilkistää lisäksi takaa niin, että lipare näyttää kulmastaan huonosti ommellulta – sen lisäksi, että se on kissankarvainen.


Otin yhteen kuvaan mukaan puusta pudonneen päärynän. Lavastettu kuva! Päärynä ei pudottuaan ole tuollaisessa päärynämäisessä asennossa.


Pioni-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa ja lisäksi erikoisen kokoinen:
  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tikkasin Pioni-vetoketjupussukan tilkkupinnan kiinni tikkausvanuun ja pehmeään pussilakanakangaspalaan. Keskikuvioissa on suorat tikkaukset ja kulmissa on vapaalla konetikkauksella toteutettua muurahaisenpolkua.

Juhlapäivä! Tämä on blogihistoriani 180. valmistunut vetoketjupussukka! Pitäisi varmaan laskea kotona vielä asuvat pussukat, niin voisin päätellä, moniko niistä on saanut jonkun muun omistajan… Muuten ehkä luulette, että minulla on 180 vetoketjupussukan varasto jossain salaisessa nurkassa.

Wednesday, 5 September 2018

ompelin välillä pussukan.

Tänään valmistui vuoden neljästoista pussukkani. On vaikea selittää, miksi, mutta annoin sille nimen Ilotulitus.


(Kuvassani piti näkyä krassin kukka, mutta tähtäys ei näemmä onnistunut.)

Ompelin yhteen lähimpänä olleita pikkutilkkuja, lisäsin pari pidempää kaitaletta ja pian olivat tilkkupinnat valmiit.

Toiselta puoleltaan Ilotulitus-pussukka on tällainen:


Tilkkupintojen alla on ensin tikkausvanu ja sitten huonoksi hipunutta pussilakanaa vuodelta 1970jotain. Tilkkupinnan puolelta kaikki näyttäisi olevan siistiä ja uutta – huono kangas ei haittaa tuolla tikkauksen alimpana lainkaan. Muuten en käyttäisi huonoa kangasta!

Spiraalitikkauksia lähempää:


Ja vähän kauempaa:


Vuorikappaleet ompelin kolmesta eri kankaasta. Marimekon Unikko pääsi samalle puolelle tilkkutyöltä näyttävän painokankaan kanssa:


Toinen vuorikappale oli yhdestä kankaasta. Tätä oli yhden tilkkutyön taustakappaleessa ja pala oli jäänyt siitä yli.


En malttanut pysähtyä hyvässä vauhdissa, joten pussukkaan ei tullut sisätaskua. Koska se on aika pieni, sisätaskua ei ehkä niin kaipaakaan. Mitat ovat nimittäin:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Pussukassa ei ole kantolenksuakaan! Huomasin puutteen vasta kun se oli vetoketjun pään siistivää liparetta vailla valmis.

Ompelin pussukkaan 30 cm pitkän vetoketjun, koska Open Wide Zippered Pouch –menetelmässä vetoketjun täytyy olla aika tavalla pidempi kuin pussukan yläreuna on.

Ilotulitus-pussukka on Avoin-mallistoa.

Onnistuin taas ompelemaan melko siistin päätöslipareen. Hämmästelen, että kännykän kameralla saa tällaisenkin kuvan, missä edessä oleva yksityiskohta on erittäin terävä ja taustalla näkyvä on epätarkkaa.


Pohjassa on koko joukko aika pieniä tilkkuja:


Luultavasti Ilotulitus-nimi tuli mieleeni tätä punaisempaa tilkkupussukan puolta katsoessani. Värit ovat tässä iloiset, eivätkö olekin? Ja jotenkin nuo keltakeskustaiset kukat voisivat olla vaikka sähikäisistä syöksyviä kipinöitä.


Vuoden neljästoista pussukkani on samalla blogihistoriani 179. pussukka. Olen blogihistoriani aikana ommellut noin 21,5 pussukkaa vuodessa. Millainen mahtaa olla se puolikas pussukka?

Tuesday, 4 September 2018

mikä on tärkeintä tilkkutyössä?

Onko tilkkutyössä tärkeintä sommitteleminen, kankaat, suorat/kaarevat/kohdistetut saumat; se, että työ näyttää omanlaiselta, vai että se on täsmälleen saman näköinen kuin kaavassa? Vai joku muu?

Kaikki on tietenkin tärkeää, mutta kun perusasiat ovat kohdallaan, yksi juttu on ylitse muiden, ja se on kontrasti, joka syntyy vaaleampien ja tummempien alueiden välisistä eroista.

Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”.

Tilkkuharrastusta aloittaessani en ymmärtänyt kontrastista mitään, kuten tässä ”älä tee näin” –kirjoituksessanikin kerron. Opettelin kuitenkin sittemmin alaa ja olen nyt tottunut järjestämään tilkkutöitteni kontrastin kuntoon.

Paitsi välillä! Esimerkiksi muutama päivä sitten! Teen paperiompeluna mielenkiintoisia tilkkublokkeja (joiden yleisnimitys on kuulemma Boy's Nonsense). Niitä pitäisi olla kahdenlaisia – toisissa on tummat kulmat ja toisissa vaaleat. Projekti oli hetken verran tauolla, jonka aikana unohdin, miten vaaleat kulmien pitää olla. Niinpä uudet blokkini näyttivät yhdessä tällaiselta:


Ei varmaan tarvitse olla kontrastiasiantuntija, että huomaa sommitelman olevan lähinnä sekava. Älkää turhaan puolustelko! Vaaleanurkkaiset blokkini saattavat olla kivan värisiä, mutta eivät ne tässä oikein toimi.

Mutta kun uusien blokkien seuraan latelee kunnolla vaaleanurkkaiset blokit, johan tilkkupinta näyttää rytmikkäältä!


Onneksi en vielä ehtinyt ommella kymmeniä liian tummanurkkaisia blokkeja! Ja kyllä niille tähän sopimattomille blokeillekin vielä löytyy käyttöä!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails