Tilkunviilaaja

Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria. Hän taisi katsoa ensin tätä puolta: Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan. Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka. Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 16 cm Korkeus noin 11 cm Pohjan leveys noin 6 cm Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys. Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF. BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen. BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa. BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti. Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.) Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä. Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen. Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita. Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa. Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan! Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön

Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi. Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten. Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta. Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varas

Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan. Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi. Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää! Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja! Valmistumisprosessin aikainen asetelma: Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä: Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars). Lopuksi t

Vajaa viikko sitten oli siivouspäivä ja tilkkublokkini saivat lähteä lattialta. Olin saanut tilkkupintaan kivan värirytmin vahingossa tekemilläni valinnoilla, joten pinosin blokit tietyllä tavalla ja numeroin jokaisen rivin. Pystyn latomaan blokit samaan järjestykseen, vaikka ne viettäisivät kuinka paljon aikaa pinoissaan. Vaikka blokit olivat poissa lattialta imuroinnin ajan ja pysyivät poissa sen jälkeenkin, sommittelin ja ompelin silti uusia blokkeja. Vielä yksi kuva tilanteesta ennen siivouspäivää. Juuri tätä kuvaa katsoessani huomasin pari blokkia, jotka sopisivat hiukan eri paikkoihin ja siirsin ne. Seuraavassa sommittelukuvassa näette eron – tai sitten ette. Tilkkuja leikatessani olen huomannut seuraavat asiat: Minulla on paljon vähemmän hyvin vaaleita jäännöspaloja kuin värikkäitä tai tummia tilkkuja. Varastossa on selvästi eniten sini- ja punavoittoisia kuviollisia tilkkuja. Tuntuu kuin liian suuri osa jäännöspaloista olisi alle 2,5 tuumaa leveitä.

Olen ommellut nyt kolmatta kymmentä ”Split Nine Patch” -jäännöspalablokkia Bonnie K. Hunterin Quiltville-blogista löytyvän ohjeen mukaisesti. Bonnien ohje on mainio, mutta ajattelin kertoa vielä, miten olen soveltanut hänen ohjettaan. (Oikeasti haluan vain näyttää kuvia tilkkupinnasta, josta näyttäisi tulevan tosi kiva! Jutusteluni on vain täytettä.) Ohje kehottaa leikkaamaan 2 ½” neliöitä ja ompelemaan kolmio-neliöt kahdesta 2 7/8” neliöstä. Tiesin, etten pystyisi pitäytymään noin omituisessa mitassa, vaan leikkelisin neliöitä eri tavoin väärin. Siksi pyöristin mitan senteiksi ja leikkaankin isommat neliöt 7,5 cm kokoon. Joudun käyttämään kahta eri viivainta, mutta kestän sen kyllä. Bonnie kehottaa aika tiukastikin, että tekijän pitää säätää saumanvara tismalleen, jotta kolmio-neliöistä tulee kerralla oikean kokoisia. Hän ei halua viettää aikaa neliöitä trimmaten. Minä kestän myös sen työvaiheen: 7,5 cm neliöistä tulee miltei tasan 2 1/2 ” kolmio-neliöitä, mutta helpo