Sunday, 12 March 2017

punaista, oranssia, mustaa.

Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen.


Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni!


Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni.


Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista.

En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishotellin ikkunalaudalla.


Tummanpuhuvasta hahmosta on ehkä vaikea erottaa kankaan kuosia, mutta uskokaa pois – sama pussukka! Ja samoja puna-oranssi-mustia sävyjä kuin vinon oon muotoisissa tilkkublokeissani.

Wednesday, 8 March 2017

tästä lähtee.

Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää.

!!!!

Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa.


Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”.

Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat.

”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alkaa kolmesta 6,5 tuumaa pitkästä kaitaleesta, jotka ommellaan vierekkäin yhteen. Palan päihin ommellaan kaitaleesta leikatut kolmiot, joiden sivut ovat 3,5 tuumaa.


Neliön toiselle reunalle ommellaan vastaavanlaiset kolmiot keskikankaasta. Lopuksi pala tasoitetaan neliöksi, jonka kulmat ovat nuo kolmiokulmat:


Lopputuloksena vinoja oo-kirjaimia.

Yhdestä rullan kaitaleesta syntyy kaksi tällaista värikästä blokkia ja jäljelle jää hyvin vähän. Kaitaleen jäännöspala on hieman pidempi, jos vinon oo-kirjaimen tekeekin mustasta tai neutraalista kankaasta.

En ole päättänyt, ovatko kaikki oo-kirjaimet värikkäitä. En tiedä, miten tämän sommittelen. Ryhdyn ompelemaan blokkejani ja katson, mihin tämä kehittyy.

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

Tuesday, 28 February 2017

ryhmäkuva metsän eläimistä.

Kirjoitukseni lopussa on otsikon lupaama ryhmäkuva, mutta aloitan vähän kauempaa. Ensimmäisestä kuvasta voisi luulla, että aloitan alusta! Mutta tässä ovat mini-Fancy-Forest-tilkkutyön toisen pupublokin korvat.


Vihreä pupuversio tuli valmiiksi, mutta eipä siitä ole erillistä kuvaa. On vain tämä melkein koko ryhmää esittävä kuva:


Kaksi blokkia puuttuu: kettu ja tulikärpänen.

Olin vältellyt seuraavan blokin eli tulikärpäsen ompelemista, koska edellisen tekemisessä oli mutkia matkassa – tai väärin ompelemiani saumoja. Päätin pitää varani ja keskityin huolellisesti! Niin huolellisesti, että ompelin yhden Frances Firefly –blokin osuuden täysin typerästi väärin. Vai mitä sanotte:


Olin aika ymmälläni, miten olin saattanut ommella keltaisen tilkun noin eri väriseen tilkkuun kiinni! Ei siinä auttanut kuin leikata kolme uutta palaa ja ommella ne oikein yhteen. Tässä hän on valmiina:


Enää ei puuttunut kuin yksi kettublokki! Siis miniversiostani. Jos olisin tekemässä isoa peittoversiota, kettuja pitäisi tehtailla tässä vaiheessa vielä 13 lisää.

Tein neljännestä ketusta oljenkeltaisen ja otin koko neljän porukasta ryhmäkuvan:


Oljenkeltainen kettu ei vain näy kuvassa, koska Kissa tuli häälymään kuvaussessiooni.

Kun blokit olivat valmiit, ompelin niiden väliin ja ympärille kaitaleita, ja se kesti aika tovin. Tylsääkin se oli! Selvästi tylsintä koko projektissa. Mutta lopulta saatoin ottaa ryhmäkuvan näistä metsäneläimistä:


Anteeksi heidän apeahkolta näyttävä värityksensä! Talvi-iltaisin valaistusolosuhteet nyt ovat tällaiset. Tulen toki esittelemään mini-peittoa uudestaankin, sillä vastahan tämä on tilkkupintana. Pitäisi keksiä, miten tämän tikkaisin.

Instagramissä minulle ehdotettiin, että tikkaisin tämän käsin. Vielä en ole niin paatunut tilkkutyöläinen, että jaksaisin käsintikkauksia. Koneella surrutan tai kannan Soilelle Töölön Tilkkupajaan! Aika näyttää.

Monday, 20 February 2017

vihdoinkin!

Sain tilkkukavereilta kirjotun tilkun ja haasteen rakentaa tilkun ympärille tietyn kokoinen tilkkuseinävaate. Määräpäiväkin annettiin ja se tuntui tuolloin olevan kaukana tulevaisuudessa.

Sitten määräpäivä alkoi lähetä ja minua jo hieman ahdisti. Luulin myös hetken, että olin kadottanut koko tilkun (laadin mielessäni jo vuolaita anteeksipyyntöjä, kun haastetyö olisi tilkun kadottua jäänyt mahdottomaksi toteuttaa). Tilkku löytyi sitten kirjaimellisesti nenäni edestä. Olin kiinnittänyt sen nuppineulalla ilmoitustauluun, joka on seinällä ompelupöytäni edessä.

Kirjottu tilkku on tämän näköinen (ja kuva on myöhemmästä tilkkutyön vaiheesta):


Katselin tilkkuani ja mietin, miten se puhuttelee minua. Löysin siitä turkoosin värin ja kas, ompelupöydältä löytyi ihanasta kaitalerullastani jääneitä turkooseja paloja. Koska samaisesta rullasta oli jäänyt myös punaisia paloja, ompelin tilkun ympärille tällaista:


Tässä kohtaa lakkasin kuuntelemasta tilkkua ja askartelin ainoastaan kaitalerullan jäännöspaloja kiinnostaviin asemiin keskeisen kappaleen ympärille. Tein pari lentävää hanhea ja kolmio-neliötä ja ompelin myös aiemmista vaiheista jääneistä paloista jonkunlaisia suorakulmioita.


Huomaatteko, miten joukkoon hiipi jo yksi kuviollinen kangas? En vain voinut pitäytyä pelkissä yksivärisissä.

Kuviollisia tilkkuja tuli mukaan vielä lisää:


Keskityin lähinnä ompelemaan määrämitat täyttävän tilkkupinnan. Päädyin rakentamaan kirjavalle keskiosalle kehyksen ja valitsin siihen kuviollisen tumman kankaan. Tikkasin työn täyteen kaikenlaisia kuvioita: suoraa ja kaartuvaa tikkausta sekä vapaata konetikkausta.

Kyllä sain pinnistellä, että pysyin tämän työn syrjässä loppuun asti. En olisi millään viitsinyt ommella tähän ripustuskujaa, mutta pakko oli. Lopulta seinävaatteeni oli valmis ja annoin sille nimen ”Eksoottinen elämys”.


Työ on kooltaan noin 53cm x 70cm.

Kyseessä on monella tavoin todellakin eksoottinen elämys. Värit valikoituivat kaitalerullan perusteella – ja olin käyttänyt jo heleimmät värit loppuun. En harrasta ihan tällaisia värejä tai yhdistelmiä. En ole koskaan aikaisemmin ommellut tilkkutyötä, jossa olisi näin suuri enemmistö yksivärisiä kankaita. Tikkauksetkin olivat minulle aivan oudot valinnat.


Kun tavallisesti pärjäilen suoralla ompeleella, virittelin tähän aika vaativaakin vapaata konetikkausta – ja vieläpä selvästi erottuvalla langalla. Eksoottista, eksoottista!

Ai niin, ja vielä lisäsin tekemääni vinoruutuun käsinkirjontaa, jonka kuvion otin alkuperäisestä kirjotilkusta. No huhhuh. Katselen työtäni ja on kuin sen olisi tehnyt joku muu.

Onneksi tämä työ on valmis! Voin taas tehdä jotain itselleni luonteenomaisempaa.

Sunday, 29 January 2017

metsän eläimiä.

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani.

Onko tämä leijona, tiikeri vai siili?


Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä.

(Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.)

Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin!


Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokista kunnialla.

Ohdakkeen kukkaosa olikin helppo nakki, mutta ompelin sille lehdet aivan väärin!


Voi ei! Jouduin purkamaan kuusi saumaa, joista kaksi oli tosi pitkää. Voi minua! Olisin selvinnyt viiden sauman purkamisella, mutta tietenkin korjaustoimenpiteetkin epäonnistuivat ja purin yhden sauman, jota ei olisi tarvinnut.


Olin jättänyt tulikärpäsen viimeiseksi. Sen palojen leikkaamisessa kului ikuisuus, ja ompeleminen oli vaativaa. Lopulta blokki oli kuitenkin valmis. 


Tässä kuusi erilaista blokkia yhteiskuvassa:


Huomasin sitten, että ompelemalla vielä yhden ketun minulla olisi puolikas minipeittoa tehtynä. Kettublokki on nopein toteuttaa, joten päätin tekaista vielä sellaisen. Ja tässä siis puolikas minipeittoa:


Eipä ollenkaan hassumpi puolikas! Luulenpa, että ompelen tähän toisenkin puolen, vaikka osassa blokeista menee paljon aikaa, ikä ja terveys. En sentään ole aivan varma vielä, ompelenko isoa peittoa! Se tuntuu liian vaativalta.

Friday, 27 January 2017

aika pöllö.

Hahaa! En tarkoittanut otsikollani, että joku tai jokin olisi aika pöllö, siis hoopo tai pöhkö. Minulla on vain käsissäni Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -tilkkutyöhön kuuluva pöllöblokki, joka on aika valmis. Aika pöllö siis.


Sillä on ilme kuitenkin jo kohdallaan. Tuima.

Tähän kaveriin sitä vasta tarvittiinkin erilaisia paloja! Leikkasin niitä melkoisen tovin, enkä silti onnistunut. Huomasin vasta ommellessani, ettei tarvittavia paloja ollutkaan (olin leikannut aivan vääränlaiset palat), ja jouduin leikkaamaan niitä lennossa lisää. Onneksi kaikki blokkiin valitsemani kankaat riittivät hyvin.

Pöllön kokoaminen oli silti mielenkiintoinen ja hauskakin puuha!

Näytän vielä, mitä tilkkuystäväni Virpi antoi minulle viime kiltakokouksessa. Mistä hyvästä mahdoin ansaita näin upean paketin?!


Ehkä joku paketin tilkuista pääsee vielä Fancy Forest -työhön mukaan!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails