Tekstit

tilkkutyöt ja jakamaton huomioni.

Kuva
Hahhah! Jakamaton huomioni muka! Tämänhetkisistä keskeneräisistä tilkkutöistäni mikään ei saa jakamatonta huomiotani, vaan edistän välillä yhtä, välillä toista ja välillä kolmatta. Eilen oli lauteilla punainen palapelipeitto, mutta tänään olen ommellut viimeiset mielenkiintoiset tilkkublokit erästä, jonka leikkasin itselleni valmiiksi reilu viikko sitten.   Olin leikannut neliöitä myös isokuvioisesta, vaaleapohjaisesta kankaasta ja yllätyin, miten tummalta se näytti sopivasti kolmioiksi leikattuna. Onneksi yhdistelin sen riittävän tummiin kontrastikankaisiin. Ohhoh! Nyt vasta huomaan, että olen ommellut ainakin kahteen blokkiin viimeiset kolmio-neliöpalat väärin. Jopas nyt jotakin! Niissä on sama ”vaalea” kangas eli tämä isokuvioinen, mutta eri tumma kangas. Ompelin blokkeja liukuhihnatekniikalla, joka tällä kertaa petti minut. Blokit on jo välitasoitettu ja silitetty – en lähde niitä korjaamaan! Saavat olla väärin! Tällainen on 48 mielenkiintoisen tilkkublokin pino:

yllätyin.

Kuva
Luulin, että punainen palapelipeittoni olisi jäänyt paljon enemmän keskeneräiseksi, mutta minäpä olinkin tehnyt ja applikoinut tosi monta palapelinirkkoa. Esimerkiksi Amerikan lippuun sopivia paloja, kukallisia ja pilkullisia: Sekä huikean isokukallisia sekä kirkkaanpunaisia: Ja myös ihan vaaleita punaisia, kukallisia sun muita kuviollisia: Kohta olen ommellut sen verran mitä tässä vaiheessa kannattaa ja pääsen yhdistämään osia yhteen. Sitten seuraa lisää applikointia. Miten tässä nyt näin kävi? Miten tämä punainen työ pääsi lauteille, vaikka sinisävyistä jalokiviväristä pintaa olin tekemässä, leijuvista neliöistä puhumattakaan?! Ihmeelliset ovat aivoitukseni.   Vihdoinkin!  Palkitsin uusiseelantilaisen Karenin Made with My Two Hands –blogista, koska hän oli 80. seuraajani. Sain vihdoinkin viikko sitten hänen palkintopakettinsa matkaan (vain pari, kolme kuukautta myöhässä), ja yllätyin tänään kuultuani, että se oli saapunut jo perille. Toivoin, että paketissa

näenkö punaista?

Kuva
Näen oikeasti punaista, kun katson palapelipeittoani. Sehän on punainen. Joltain reunalta se näyttää olevan tällainen vaaleanpunasävyinen: Toisessa reunassa punainen on tummempaa ja kirkkaampaa: Tähän reunaan olenkin jo applikoinut monta palapelinirkkoa. Harmi, etteivät palat erotu toisistaan tuon selvemmin. Olisi pitänyt huolehtia kankaiden kontrastista paremmin, mutta sommittelin pinnan niin, että värit liukuisivat vaaleasta tummempaan – en niin, että palat olisivat vuorotellen vaaleita ja tummia. Ja voi aih, kyllä ovat silittämättömän näköisiä palaset tässä sommitelmassa: Auts. Näyttävät silittämättömiltä koska ovat silittämättömiä. Nyt huomaan myös, että minun olisi pitänyt leikata punakukalliset pienemmät palat toiseen suuntaan. Kuviot kulkevat niissä eri tavalla kuin isommassa palassa. Jaa-a, leikkaisinko uudet palat? Aprikoin yhä, miten ommella ”blokit” niin, että saan parhaan mahdollisen sommitelman. (Tähän kuvioon on varmasti joku nokkela kikka, jota en v

menin pidemmälle.

Kuva
Olen päässyt mielenkiintoisten tilkkublokkien ompelemisessa taas vähän pidemmälle. Te kommentoijat, kiitos teille kommenteista! Niitä on aina kiva lukea! Ymmärsin, että aika monen mielestä olen valinnut esimerkiksi tähän tilkkupintaan aika vinhan värisiä ja kuvioisia kankaita. Tai valinnut ja valinnut. Kävin pinoja läpi ja nostin käytettäväksi aina tummat, ehkä sinisävyiset tai muuten minua miellyttäneet ja toisaalta vaaleat, kenties sinisävyiset. Tilkkupinnasta onkin näköjään tulossa sinisävyinen, tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä. Voihan olla, että seuraavalla noukkimiskierroksella otankin esiin vaikka vaaleanpunasävyisiä kankaita. Puhuttiinkohan kommenteissa, että "yhdistelen rohkeasti"? (Lue: ei katso YHTÄÄN, sopivatko kankaat toisiinsa.) Tosiaan, aika vinhat värit ja kuviot rohkeasti tässä: Vasemman alakulman blokissa on Miehen entistä paitakangasta. Hän oli siirtänyt paidan hylättyjen pinoon, josta otin sen omaan käyttööni. Leikkasin siitä muistaaksen

uutta putkeen.

Kuva
Olen useamman vuoden halunnut ommella tietyn tilkkupeiton. Tilkkupinnassa näyttää olevan neliöitä, joiden kulmat menevät päällekkäin. Tiedän, mistä voisin ostaa tilkkupeiton kaavan, mutta ompelen mieluiten ilman kaavoja ja ilman tarkkaa suunnitelmaakin, joten olen pähkäillyt mallia itsekseni. Pari päivää sitten tajusin, miten malli kannattaa leikata ja ommella. Olen siitä asti miettinyt tarvittavien tilkkujen kokoja ja ompelin mallipalankin (jo toisen – edellinen tosin perustui vääränlaiseen ompelusuunnitelmaan). Ehkä pystyn ompelemaan haluamani mallin! Varastoistani löytyi sopivaa ”taustakangasta” neliöille ja kulmien tummaa kangasta myös. Ihme juttu! Ei tarvinnutkaan lähteä kangaskauppaan. Suunnittelin, että tilkkupinnasta tulisi puna-pinkki, mutta taidan terästää värivalikoimaa parilla vihreällä palalla. Ei sovi minulle, että olisi pelkkää yhtä väriä. Kuinkahan mones keskeneräinen tilkkupeittopinta tämä onkaan? Palapelipeitto on ollut samassa jamassa kuukausia eikä mo

mielenkiintoisia tilkkublokkeja.

Kuva
Olen ommellut monimutkaiselta näyttäviä, mutta oikeastaan melko helppoja kolmioblokkeja, joilla tarkoitan nyt kolmioista muodostuvia blokkeja. Ommellessani minusta aina tuntuu, että värikkään ja vaalean kankaan välillä on liian iso kontrasti, mutta kun katson blokeista ottamiani valokuvia, kontrasti ei enää häiritsekään. Minulla on nyt 28 valmista blokkia. Neljä blokkia odottaa kokoamistaan, neljä leikkaamistaan (kolmio-neliöiksi) ja 12 on neliöasteella (leikkaamista edeltävät saumat vielä ompelematta). Yhteensä siis 48 kpl blokkeja tulossa. Valmis blokki on noin 16cm x 16cm kooltaan, eli näistä ei vielä kovin isoa peittoa rakenna. Täytyy leikellä vielä monta neliötä lisää!

taas uusi tilkkupussukka!

Kuva
Ompelin valmiiksi pussukan, johon valitsin ompeluaiheisen katseenvangitsijakankaan. Sen nimi on ”Pieni midinetti”. Tällä puolella esiintyy midinetti: Oikeasti naishahmo taitaa olla ompelijan asiakas, joka on saanut uuden hihattoman paidan, tai sitten hän on ommellut paidan itselleen kotiompelukoneella. Toisella puolen pussukkaa ei näy ompelijasta vilahdustakaan. Hän on kuitenkin ehkä saanut kukkia ystävältä tai ehkä mieheltään. Hän on voinut hankkia kukat itsekin. Pussukassa on vain 13-senttinen vetoketju. Ahnehdin hiukan ja ompelin vetoketjuun pitkät kangasjatkeet. Sitten mitoitin pussukan kuin siinä olisi koko leveydeltä vetoketjua! Siitä tuli vähän kurkkauspussukkamainen juttu – sen suu ei avaudu kokonaan. No ei tämä luonnottoman kokoinen sentään ole: Leveys ylhäältä noin 21 cm  Korkeus noin 18 cm  Pohjan leveys noin 7,5 cm.  Tyttären mielestä minun olisi hehkeän kevätkesän kunniaksi pitänyt ommella raikkaan ja iloisen värinen tilkkupussukka, ei tällais