Tilkunviilaaja

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”. Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä. Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea. Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun. Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”. Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus. Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation. Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vink

Innostuin tekemään tilkkutyötä FinnQuiltin Tilkkutanssit-kilpailuun, kun kuulin toisen tilkkuilijan tekevän kilpailutyötä. (Olin ajatellut, etten ehdi mihinkään kilpailuihin enää mukaan.) Kilpailutyötä ei saa esitellä etukäteen, joten näytän vain työskentelytilaani. Työskentelytilani eli lattia. Musta tilkku vasemmassa yläreunassa on työprosessiin kiinteästi liittyvä, tärkeä mitta. Enempää en tohdi näyttää. Olin jo henkisesti luopunut ajatuksesta osallistua tilkkutyökilpailuihin, kun viime kerralla minulle kävi niin harmillisesti, että työni nimi luettiin ja kerrottiin tuomaristolle väärin. Kirjoitin harmituksestani tässä postauksessa. Satuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen idean, joten kerta kiellon päälle. Olen keksinyt työlleni jo nimenkin, enkä usko sitä luettavan väärin. Ja vaikka luettaisiinkin, siinä ei ole sanaleikkiä hävitettäväksi.

Lauantaina 7.9. oli Sinellin Variston-myymälässä käsityötapahtuma, jonka minäkin kävin katsastamassa. Myymälä avautui yhdeksältä ja jo kymmentä yli olin paikalla. Olin mielestäni aika reipas, kun oli lauantai ja kaikkea. Tilkkuystäväni Ritva Ljungqvist oli siellä – myymälässä on hänen tilkkutöittensä myyntinäyttely syyskuun loppuun asti koettavissa. Oli hienoa nähdä niin monta Ritvan tilkkutyötä komeasti esillä myymälän seinillä! Ehdoton suosikkini Ritvan töistä oli tämä: Kuvassa työ ei näy kokonaan enkä tietenkään muistanut ottaa työn nimeä muistiin, hyvä minä! Ritvalla oli tähän blokkimalliin mielenkiintoinen ohje – tekisi tosiaan mieli kokeilla! Ensin leikattiin vaaleita ja tummia neliöitä, sitten pussitettiin kummatkin omaa pussiinsa ja niistä noukittiin summamutikassa aina yksi vaalea ja yksi tumma. Varmasti kangasparit eivät aina olleet hehkeimmät mahdolliset, mutta kokonaisuudessa ne toimivat! Tästä pidin. Toinen Ritvan hieno työ on yksityisomistuksessa, se ei siis

Vuosi sitten tekemässä postauksessa annoin arvioni Trine Bakken kirjasta ”Pientä ja suurta tilkuista”. Katso postaus täältä, jos haluat tietää, mikä kirjassa meni yli ymmärrykseni. Arvioin näköjään myös kirjan ”Amy Butler’s Style Stitches”. Kirja on ikiomani, mutta niin en vain ole saanut toteutetuksi yhtäkään kirjan ohjeista. (En siis ole edes aloittanut.) 3 vuotta sitten  Ompelupajani oli ahkera ja tuottoisa vuonna 2010 – tilkkulaukkuja ja –pussukoita syntyi sellaisella tahdilla, että välillä hirvitti. Ihmeen hyvin sain tuotteet kaupaksi, joko ilmaiseksi tai muuten, eikä varastossani ole tuolta ajalta jäljellä kuin pari juttua. Hyvä niin. No, syyskuun alussa 2010 aloitin uudenlaisen tilkkulaukun ompelemista. Malli oli kiva, mutta en ole sittemmin tehnyt toista samalla mallilla. Huomaan, että juuri noihin aikoihin löysin helpon ohjeen vetoketjupussukan ompelemiseen. Olen tehnyt kaikki vetoketjupussukkani samalla ohjeella siitä lähtien. Muistan edelleen ihmetelleeni tuo

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi:  Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään. Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen. Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen. Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea. Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi. Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa. Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen? Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.

Olen ahertanut tilkkupalapelini parissa ja päällystänyt nirkkopaloja työssä käyttämilläni kankailla.  Hidastahan tämä on, kuten jokainen esimerkiksi heksagoneja värkännyt varmasti tietää, mutta silti näitä syntyy nopeammin kuin olin luullut. Vähän kuin olisivat lumella! Ei sentään. Päivänvalo oli jo vähissä, ja silityslauta oli huoneen ainoa valoisa paikka. Silityslaudan suojus oli liian värikäs näille taustaksi, joten nostin alustaksi keskeneräisen tilkkukassipinnan. Eli tämän tikkaamani kappaleen parin: Olen silittänyt tilkkupinnan kiinni tukevaan tukihuopaan. Silittämisen aikaan näytti siltä kuin kaikki olisi hyvin, vaikka jouduin kokoamaan toisen tukikappaleen kahdesta palasta. Nyt silittämisestä on kulunut pari viikkoa (hehheh) ja sauma näkyy selvästi. Voi hitsiläinen! Samaten huomaan kankaan kiinnittyneen tukihuopaan jotenkin epätasaisesti. Ihme juttu! Käytin tikkaamiseen vaaleaa Aurifil-tikkauslankaa, ja se on kyllä kaunista.

Tilkunviilaajan syyskuun 2013 kalenterikuvassa on ”Ruoho on vihreämpää” –tilkkupeitto: Valmiista Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitostani bloggasin tässä viime vuoden postauksessa. Matk Inspiroiduin tämän peiton tekoon kuvasta, jossa kuviota luonnehdittiin sanalla ”garden fence”. Nyttemmin olen älynnyt, että sana ja myös siis tilkkupeiton kuvio viittaa puutarha-aitaan. Minä sen sijaan ymmärsin asian ensin ihan väärin. Luulin, että kuvio oli jotenkin ilmakuva puutarhapalstoista, ja siksi nimittelin peittoa tekovaiheessa ”aitausmaiseksi”. Onneksi älysin opin tämänkin asian. Mainitsin otsikossa juonipaljastuksen, enkä tietenkään tarkoita televisiosarjan, elokuvan tai kirjan juonipaljastusta, vaan paljastan oman juoneni. Olen esitellyt punaista tilkkupintaa, jossa ei näyttäisi olevan mitään erikoista. No ei siinä olekaan mitään erikoista – vain 16cm x 22cm suorakaiteita ommeltuna yhteen. Juoneni on kuitenkin muokata suorakaiteet palapelin palojen näköisiksi applikoimalla saumojen