Tilkunviilaaja

Vaikka sommitteluseinälläni makkarin lattialla on ahdas työskennellä ja vaikka on kuumakin, on sinniteltävä. Valmiit tilkkupinnat ansaitsevat saada taustakappaleet, jotta voin viedä työt tikattaviksi Töölön Tilkkupajan Longarm-tikkauspalveluun, taitavalle Soilelle. Ruutu-ristikkotyön aikana leikkasin muutamia väärän kokoisia paloja ja lopulliseen pintaankin tein vahingossa neljä neliötä liikaa. Ompelin niistä pötkön, joka tulee nyt koristamaan peiton taustakappaletta. Pötkö kuvassa ylävasemmalla – alaoikealla tilkkupintaa taiteltuna, että näette, mitä työtä tarkoitan. Tähän työhön en vielä ole keksinyt muuta taustakappaleideaa. Nyt löytyisi kankaitakin – olen ostellut isohkoja paloja varastoon juuri töiden taustakappalekäyttöä varten – mutta ei oikein täydellisen sopivaa väriä/kuviota. Pitäisi kai nöyrtyä ostamaan yksivärisiä kankaita, joista voi tehdä tyylikkään taustakappaleen riemunkirjaville tilkkupinnoilleni! On vain niin vaikeaa! Yksivärisen minkään ostaminen on t-y

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Ompelin eilen tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille nimen Iltateellä. Käytin ensimmäistä mieleeni juolahtanutta, kirjottuun kirjaimeen liittyvää sanaleikkiä. Tässä pussukkani valmistujaiskuvassa: Olen katsonut tilkkupintojen kuvia blogipostauksistani ja varmasti tekin lukijat olette niitä katsoneet ja ehkä ajatelleet vähän samalla tavalla kuin minä: "erikoinen" on ehkä ystävällisin ilmaisu. Eivät näyttäneet kovin esteettisiltä tai lupaavilta, eivät. Mutta hahaa, pinnat muuttuivat heti (vähän) paremman näköisiksi, kun tasoitin ne suorakaiteen muotoisiksi. Tässä ne poseeraavat vetoketjun kanssa: Tasoittamisen jälkeen pidin tietysti päivän ompelutaukoa, koska en jaksanut ruveta etsimään sopivaa ja sopivan joutilasta vuorikangasta tähän. Lopulta löysin paloja, joista kursin kokoon niin vuorikappaleet kuin taskunkin. Tässä olen ommellut toisen puolen vetoketjusta kiinni päälli- ja vuorikappaleeseen. Ajattelin kuvata tilanteen, koska tasku näkyy tässä hyvin.

Tilkkupussukan toisesta puolesta tuli aika lailla värikkäämpi kuin kirjainpuoli on, mutta on näissä samojakin kankaita. (Kirjainpuolen olen esitellyt edellisessä postauksessani.) Halusin käyttää vain käsillä olevia jäännöspaloja, en halunnut lähteä leikkaamaan uusia paloja. Siksi lopputulos on näin vaihtelevan värinen. Huomautan lisäksi, että pinta tulee näyttämään paremmalta, kunhan tasoitan kappaleen suorakaiteeksi. Epämääräisen muotoinen kooste ei koskaan ole erityisen edustava. Seuraava vaihe olisi pintojen tikkaaminen, jos haluan sen tehdä. Sitä mukaa tikattavan pussukkapinnan etu on, että tilkut kiinnittyvät vanuun (ja mahdolliseen välikerrokseen) samalla kun ne ommellaan yhteen, mutta näkyviä tikkauksia pintaan ei tietenkään muodostu. Jään pohtimaan asiaa. Ehkä haluaisinkin tälle toiselle puolelle vähän jotain tikkauskuvioita…

Tein taannoiseen Tilkkulehteen jutun erilaisesta koneella kirjotusta kirjaimesta. Juttua varten tein mallikuvion eli t-kirjaimen. Se osui tässä käteeni ja ajattelin, että kokoan sen ympärille tilkkupinnan. Piirsin ensin häviävällä tussilla jonkunlaiset kehykset kuvion ympärille. Halusin varmistaa, että kuvion ympärille jäisi tyhjää tilaa. Minulla on ompelupöydän sivulla pieni käsivarasto tilkkuja ja jäännöspaloja – kerään sen ensin tupaten täyteen ja tyhjennän vasta pakon edessä ne jäännöspalalaatikoihin. Otin käsivaraston esiin (aika iso kasa siinä oli) ja kokeilin, miltä tummat kaitaleet näyttäisivät t-kirjaimen ympärillä. Näyttivät kivoilta, joten ompelin ne kiinni. Tässä kokoan sitä mukaa tikattavaa vanutikattua pintaa. Pinnan yläpuolella näkyy myös 25-senttinen vetoketju, jonka avulla mittasin tarvittavan vanupalan koon. Ompelen tämän tietenkin samalla vetoketjupussukkaohjeella kuin aina. Pieni ompelurupeama lisää, ja tilkkupinta on melkein valmis. Enää yksi kaitale p

Raidallinen tilkkutyöni on nyt kehystetty. Löysin kuin löysinkin työn alareunaan sopivan tummaa sinistä kangasta. Vaalea sisäkehys rauhoittaa kirjavan keskiosan. Tummansininen ulompi kehys on minun mieleeni. Parempi kuin jos olisin valinnut mustan kehyksen. Yksi tummansinisistä kankaista oli sopivasti raidallinen, jolloin peitteessä on raitoja keskellä ja myös kehyksissä. Ihan kuin olisin harkinnut tämän! Oikeasti jouduin valitsemaan kankaista, joita minulla sattui olemaan tarpeeksi. Kuvasta saa pikkuisen käsitystä peiton yleisestä ulkonäöstä. Ihan kiva kirjava tilkkupeitto! Tikattuna se tietysti tulee olemaan kivampi – ei noin leprun ja ryppyisen näköinen.

Tilkunviilaajan kalenterikuva heinäkuulle 2013 onkin monta kuvaa. Jäätelökesä-tilkkupeitto näkyy parhaiten pystykuvassa, mutta kalenterin kuva-alue vaatisi vaakakuvan. Ratkaisin asian tekemällä muutamasta kuvasta kollaasin. Jokaisessa on kuitenkin mukana sama Jäätelökesä-tilkkupeitto. Ja ihana Kissakin pääsi mukaan kuviin! Huomaan, etten kesäkuussa muistanut julkaista Tilkunviilaajan kesäkuun 2013 kalenterikuvaa, joten näytän sen nyt tässä: Kesäkuun kuvan kanssa minulla oli aivan sama haaste kuin heinäkuun, eli pystykuvan sovittaminen vaakamuotoiseen alueeseen onnistui vain tekemällä kollaasi. Kesäkuulle kun oli aivan pakko saada Lootuskukka-pannulapun lisäksi ihanat pionimme kalenterikuvaan näkyviin! Tilkkulaukku käytössä Pitkästä aikaa pääsin näkemään yhden tilkkuluomukseni työn touhussa. Mjauahtava-tilkkulaukku oli rakkaalla Siskollani mukana, kun kävin hänen kanssaan ulkona syömässä. Laukun puna-musta-valkoinen väritys on tismalleen Siskon maun mukainen. (Täs