Tilkunviilaaja

Sain eilen illalla melkein viimeistellyksi musta-valkoisen, siksak-kuvioisen vetoketjulaukun. Laukun nimeksi tuli sen uuden omistajan mukaan Liisa. Nyt olen saanut siis jotain valmiiksi maaliskuussa, eli voin raportoida tästä Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen”. Leikkasin laukun yläreunastaan kapeammaksi kuin alhaalta, koska kappaleen alareuna kääntyy laukun pohjaksi. Ellei yläreunaa kavenna, laukku näyttää levenevän ylöspäin. Olen kokeilun kautta havainnut, minkä verran tämän kokoista laukkua pitää kaventaa, että lopputulos on jokseenkin suorakaiteen muotoinen laukku. Mutta vielä en muistanut tehdä sopivan mittaista vetoketjuliparetta, vaan jouduin ompelemaan sen toisesta reunastaan kapeammaksi, jotta laukkukappale riitti koko matkalle. Käytännössä lipareen kaventaminen ei tuntuisi haittaavan. Vetoketju avautuu sujuvasti ja laukun suu myös. Ompelu tietysti oli aikamoista sovittelemista. Äsken sain laukun viimeistellyksi ja tässä onkin sitten valmi

Oli aika päästää sini-vihreäsävyinen tilkkupeitteen pinta lepäämään, ettei se valmistuisi liian nopeasti! Joten otin esiin siksak-kuvoisen, musta-valkoisen tilkkupinnan, silitin siihen tukihuovan ja tikkasin: Pohdin noin 15 sekuntia, millaisia tikkauksia tekisin, ja päätin sitten pitäytyä tosi huomaamattomassa tyylissä. Orgaanisia, loivasti aaltoilevia viivoja siis. Ja pariin kohtaan varjotikkausviiva lähelle toisen viereen. Palat oli nopeasti tikattu, enkä keksinyt mitään tekosyytä siirtyä johonkin toiseen puuhaan, joten leikkasin laukkuun vuorikappaleet, ompelin siihen sisätaskun ja kokosin sitten niin laukku- kuin vuoripalatkin muotoon. Laukku seisoo jo omillaan: Tein toisen vuorikappaleen kahdesta palasta yhdistämällä ja sisätaskun samoin, ja ompelin sitten taskun vuoriin näin, että saumaviivat menivät kohdakkain. Vetoketjuliparetta rupean kokoamaan seuraavaksi. Kasan pohjalta Noloa, noloa, mutta tartuin noin 80cm korkeaan, tuolille ilmaantuneeseen vaate- ja kangaskas

Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä). Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin: Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään. Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting. Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin: Jos sellerin k

Pääsin tilkkutyössä nyt siihen vaiheeseen, että saatoin järjestellä blokit design-lattialleni (toisilla meistä on design wall, minulla on design floor), jotta päättäisin niiden keskinäisen järjestyksen. Vinkki: Kännykkäkamera on todella kätevä apuväline blokkien sommittelussa. Otan kuvan – näps – ja katson pieneltä ruudulta, miten blokkien väritys soljuu poikki tilkkupinnan. Blokkien järjestys jää näin myös muistiin. Minä ainakaan en muutaman järjestelykierroksen jälkeen enää muista, millainen idea minulla alussa oli! Mutta kuvissa ideat säilyvät. Kehitin eilen kolme vähän erilaista järjestystä ja päätin silmämääräisesti jo, että ompelen blokit yhteen näin: Kun nyt olen katsellut ensimmäistä järjestelyä vierekkäin tuon ”lopullisen” kanssa, olen tullut toisiin ajatuksiin. Tässä ensimmäisessä järjestyksessä on parempi vaihtelu: Ymmärrän, että Mari-blokki näyttää vieraalta verrattuna näihin muihin! En silti poista sitä, vaan jätän sen paikalleen. Se tuo tilkkupintaan jänni

Ihanista kankaista ja kauniista kuosiyhdistelmistä syntyy yleensä viehättäviä tilkkupintoja: ne ovat viehättäviä ihan luonnostaan. Tilkut ja blokit ovat tekemisen aikana lisäksi niin puoleensavetäviä, ettei tekijällä kertaakaan käy mielessä epäilys. Työstä tulee ilman muuta onnistunut. Entä jos varastoissa onkin kamalia kankaita? Tai kankaita, jotka olivat joskus kauniita, mutta ovat kaapissa muuttuneet rumiksi? (Kummallista, mutta niin käy aika ajoin.) Rumista kankaista ei voi tehdä kaunista tilkkupintaa, eihän? Vai voiko? Jos toinen kuosi on ihana ja toinen kauniisti ilmaistuna vähemmän ihana? Yhdistelmä ei ole kaunein mahdollinen, mutta siedettävä: Entä jos yhdistää kaksi aika tylsää/rumaa kuosia? Kyllä. Tuloksena on kohtalaisen ruma tilkkublokki (kamerakin varmaan aisti blokin rumuuden ja epäterävöitti itsensä). Voiko tällaista edes käyttää missään? Tällaisia rumiluksia kun kokoaa muutaman, täytyy olla hyvin päättäväinen jatkamaan edelleen. Minulla kaihertaa näiden paris

Viikonloppuna minulla oli vihdoinkin yli vartti aikaa kerralla tehdä tilkkutöitä. Tietenkin minun jos kenen olisi pitänyt myös käydä Käden taidot –messuilla, mutta lauantaina en ehtinyt enkä sunnuntaina viitsinyt, vaan harjoitin kätten taitoja kotioloissa, ompelukoneen ääressä melkein koko päivän. Nyt minulla onkin siis 13 kpl sinivihreitä tilkkublokkeja valmiina. Tässä viimeisimpänä valmistunut: Ja tässä neljä satunnaisesti valitsemaani blokkia: Blokit yhdistetään toisiinsa suunnilleen näin, miltä kuvassa näyttää, eli blokkien väleiin tulee vaaleaa kaitaletta. Unohdin mitata valmiit blokit, joten siitä en vielä voi kertoa tarkempaa, mutta blokit ovat aika kookkaita. Olen vielä suunnitellut tekeväni blokkipinnan ympärille ruudutus- tai raidoitusreunan, koska minulla on kaikkia tässä käytettyjä kankaita vielä jäljellä. Jätin väliin paitsi messut, myös Syyringin Lapsettaa -tilkkutyönäyttelyn, jota en siis itse ole vielä livenä nähnyt. Olkaa te minua parempia ja käykää viip

Olen saanut blokkitehtaan tuotantolinjan käynnistymään. Kolme blokkia on kokonaan valmiit, neljässä keskitilkussa on värillisiä osioita ympärillä ja muutamassa keskitilkussa on vaaleita kaitaleita kiinni. Tässä edistyneimpiä blokkeja: Ei näistä kyllä saa mitään käsitystä. Pahoitteluni! Sinivihreä on kai jotenkin in, ainakin jos uskoo Suuri Käsityö –lehteä, jonka uusin numero 3/2012 putkahti postiluukusta torstaina. Amy Butlerin kankaat. Iiih! Ihania! Näistä voisi tehdä mitä vain ja aina olisi onnistuneen näköistä. Laukkukin tulee kieltämättä hieno, kun valitsee oikein kauniin kankaan ja tekee, mutta minusta on tilkkuilijamaisempaa koota laukun pinta tilkuista, ja vähintään pinta pitäisi jotenkin tikata. Jos tekisin laukun yhdestä kankaasta niin kuin näissä ohjeissa, minusta tuntuisi kuin olisin mennyt yli siitä missä aita on matalin. Mutta kullekin omansa! Ihana laukku, ei voi kieltää. Toinen kiinnostava sivu lehdessä oli tietysti pitkän mallinen takki. Tällä mallilla voisi