Tilkunviilaaja

Eilisen tilkkukillan pikkujoulukokouksen ehtoisa emäntä oli paitsi keittänyt kahvit ja teet, toteuttanut aktiviteetin. Jokainen sai nostaa hatusta arpanumeron, ja numeroiden osoittamassa järjestyksessä me voittajat - jokainen arpa tietenkin voitti - saimme valita ihanasta kangaspalapinosta mieleisen. Valitsin tämän palan. Pinossa oli jäljellä yksi erittäin viehättävä kuosi ja useampi tosi kiva, mutta päätin valita tilkun, jota en välttämättä itse tulisi ostaneeksi. Kaikenlaisia kankaita tarvitaan! Vertailun vuoksi pino kankaita, jotka ostin Käden taidot -messuilta marraskuussa. Rehellisyyden nimessä: mukaan tarttui paljon isompi pino kaiken kaikkiaan; tässä on vain osa saaliista.

Jos oikein pinnistän mielikuvitusta, näen mielessäni, miltä puna-oranssi laukku saattaa kenties valmiina näyttää. Viimeksi kirjoittaessani valmiina oli raidallisia paloja, ja olin valinnut paloille oheiskankaan. Eilen pääsin yhdistelemään paloja ja kaitaleita. Ensin yhdistin palat (valmiina 9cm x 9cm) taustakangaskaitaleeseen (3.5cm leveä). Yhdistin palat edelleen, joka toisessa taustakangasta oli ylhäällä, joka toisessa alhaalla. Näin syntyneeseen riviin lisättiin pitkä taustakangaskaitale toiseen reunaan. Se on laukun yläreuna. Kaitaleettomaan reunaan yhdistin leveän taustakangaskaitaleen (12 cm leveä). Tällaisia paloja minulla on nyt kaksi. (Raidallisia paloja syntyi paljon enemmän kuin käytin tähän laukkuun. Ensin aioin tehdä raitapaloista korinpohjakuviota, mutta tulos näytti liian kirjavalta. Keksin tämän limi-lomi-rivin eräänä iltana juuri ennen nukahtamistani. Mielestäni toimii hyvin.) Olen välillä aivan tiivis (siis tyhmä) ja teen sinnikkäästi väärin. Eilen olin esimerkiks

Uusi puna-oranssi laukku Tässä on ollut pimeää niin pitkään, että viikonlopun aikana leikkaamani puna-kelta-oranssit kaitaleet kutsuivat iloisuudellaan ja pirteydellään minut ompelukoneen ääreen eilen. Ompelin kaksi kaitaletta pitkältä sivulta yhteen ja yhdistin parit edelleen. Koska kaitaleet olivat hyvin eripituisia, sain monenlaisia yhdistelmiä. Valmiissa paloissa oli aina neljä kaitaletta vierekkäin. Olin suunnitellut tekeväni paloista yksinkertaisen korinpohjamallin, mutta tarkasteltuani paloja vierekkäin, suunniteltu kuvio alkoi näyttää liian levottomalta. Tutkin varastojani ja löysin pallollisen kuosin hiukan rauhoittamaan tilkkupaloja. Suunnittelemaani laukkuun tarvitaan joka tapauksessa lisäkankaita sivuihin, pohjaan, sankoihin ja tietysti vuoriin. Kauan valmiina ollut kesäkassi Muutama vuosi sitten innostuin tilkkuiluystäväni kiltailtaan näytille tuomasta kirjasta Patchwork Tasker niin, että ostin sen itselleni ja tein sen ohjeilla heti yhden kassin. (Minulla oli japanilaisi

Nopeatahtiset viikonloput aiheuttavat valtavia hitausvoimia ompelutyöhön. Mutta sentään jotain valmista! Joulupalloilua-työ! Sain tehdyksi siihen ripustuskujan eilen illalla, joten pakkohan se on uskoa: työ on valmis. Vaatehuoneen nurkasta löytyi vielä keppikin, jonka olen joskus hankkinut varastoon. (Toiveikkaana ihmisenä olen uskonut sellaisenkin päivän koittavan, että joku työ valmistuu.) Eihän puutu enää kuin ripustusnaru, niin työn saa seinälle. Hyvänen aika: sittenkin täksi jouluksi. Mutta kuvaa en vielä muistanut ottaa. Jotta viesti ei ole täysin kuvaton, arkistoni kätköistä kuva aaaaaajat sitten tekemästäni kassista. Lähtökohtana kassin ideointiin oli nenäliina, jonka sain pikkutyttönä nimipäivälahjaksi. Olin ehkä viiden vanha. Nenäliinaa en raaskinut pilkkoa paloiksi, joten kassin mitat määräytyivät sen perusteella. Kassissa on kahvat E.M. (Ennen Marttaa, eli kovitetut, monta kertaa taitetut ja pyykkinaru sisällä). Nenäliinan lisäksi kassissa on toista vihreää kangasta. Se on

Koska Joulupalloilua-työstä puuttuu enää ripustuskujat, täytyy kehittää uutta tekemistä. Olohuoneessa on kesäkuusta asti oleskellut keskeneräinen iso peitto, jonka ensimmäiset palat ompelin useita vuosia sitten, ja joka eteni tikkausvalmiusvaiheeseen tämän vuoden alkupuolella. Työnimenä tälle on "Hyrrätyö". (Tosi mielikuvituksekasta.) Kuvassa näkyy vain osa peitosta. Työ perustuu yhden kolmiopalan kaavaan, jonka löysin kirjasta Quick and Easy Scrap Quilts. Kirjan ohjeessa oli ylettömän hankala ohje, eli kolmiot olisi ohjeen mukaan pitänyt yhdistää vajaamittaisella saumalla. Ei tule mitään sellaisesta. Pohdin vähän aikaa asiaa, ja päättelin, että päästä päähän –saumat toimivat, kunhan ensin ompelee kaksi erillistä hyrränpuolikasta ja sitten ompelee ne yhteen. Ensimmäiset palat onnistuivat teknisesti ihan hyvin, mutta katseltuani niitä totesin, että hyrrissä pitää olla tummat ja vaaleat kankaat vuorotellen. Jouduin sitten purkamaan palat osittain, ennen kuin voin niitä käyttää

PC-laukkumallini saattoi näyttää pieneltä, mutta siihen mahtuu todistetusti aika lailla tavaraa. Eilinen sisältö: - läppäri - puolen litran vesipullo - 12 värikynää - puhelin - A4-kokoinen muistikirja - 10 PostIt-nippua - läppärin laturi - käsirasva. Kas tältä laukku näytti, kun sen sisällä oli tuo kaikki: Vetoketjukin meni kiinni. Hei, ja kivaa oli nähdä laukku käytössä!

Joulupallot-työ eteni eilen illalla jo siihen vaiheeseen, että pääsin kanttaamaan sitä. Tilkkutöitä viimeistellessäni yritän jo kanttausvaiheessa muistaa kiinnittää nurjalle puolelle mukaan nimilapun. Eilen muistin, eli työ piti yhtäkkiä nimetä. Työnimenä ollut "Joulupallot" tuntui liian työnimimäiseltä ja tavanomaiseltakin. Mielikuvitukseni lennähti vaatimattomasti: työstä tuli nimeltään "Joulupalloilua". Ehkä, siis ehdottomasti ehkä saan Joulupalloilua-työni vielä seinälle tämän joulukauden aikana… Tekaisin eilen kotiin ekologisia lautasliinoja, joihin sain idean jossain netissä surffatessani (joku muu kaupitteli joulukuvioisia kangaslautasliinoja). Vaihdoimme nimittäin 20 vuotta palvelleet mustat Teema-lautasemme viikonloppuna upouusiin Runo-lautasiin, ja ehkä, siis ehdottomasti ehkä nämä sopivat uusiin kattauksiin. Ostan kankaita yleensä piheissä erissä: 50cm on varmaan yleisin ostomäärä. Jättiläismäisiltä vaikuttavista kangasvarastoistani löytyi siis hyvin r