Tekstit

Näytetään tunnisteella vinkit merkityt tekstit.

myyjäiset huomisesta sunnuntaihin!

Kuva
Tilkunviilaaja osallistuu Töölön Tilkkupajan joulumyyjäisiin huomenna, lauantaina ja sunnuntaina! Myyn osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10 vetoketjulaukkuja, pussukoita, lasinalusia ja matkalaukun nimilappuja. Katso lisää tärkeitä tietoja postauksen lopusta. Olen hiki hatussa ommellut ja tikannut vielä kahta uutta Street-malliston pussukkaa, mutta kesken ovat! Toisessa pussukassa on söpöä kettkuvioista kangasta ja lisänä syksyisiä ja toisaalta vaaleita tilkkuja. Tikkasin tähän spiraalimaiset soikiot. Ajatus tuli mieleen katsoessani yhden tilkkupintaan käyttämäni kankaan soikeita kuvioita. Kuvien ottamisen jälkeen sain tikatuksi toisenkin puolen pussukasta. Kantohihnankin ompelin kuntoon, mutta sen pidemmälle en valitettavasti vielä päässyt. Ehkä tämä uusin on silti myynnissä huomenna illemmalla, kun pääsen päivätöitteni jälkeen Pajalle. Toinen tekeillä oleva pussukka on vielä enemmän kesken, sillä en ole edes aloittanut sen tikkaamista. Huomasin myös vasta tovi sitten,

ihan täpinässä. myyjäiset!

Kuva
Olen aivan innoissani kahdesta asiasta. Tulevista myyjäisistä (kerron tästä lisää postauksen lopussa) ja myös uusimmasta vetoketjupussukastani, sillä toteutin siihen vahingossa oivalliset mittasuhteet. Uusin, Tyyneys-vetoketjupussukka on matalampi kuin viimeaikaiset kappaleeni ja se näyttääkin pussukan ja pikkulaukun välimuodolta: Kuvassa vetoketjupussukka näyttää vinolta. Oikeasti se on suora. Katsotaanpa uudestaan: Jep, näyttää suoremmalta. Tilkkupinnan kuvioinnista voi olla monta mieltä, mutta lähtökohtana olivat ompelupöydältä löytyneet jäännöspalat. Niissä oli paloja traktorinjälkikuvioisesta tilkkupinnasta, joka on edelleen tikattuna, mutta ei kantattuna. Kummallakin puolella on lisäksi katseenvangitsijana kaitale, jonka sain She Can Quilt –bloginpitäjältä arvontavoittoni eli upean ratkkojan yhteydessä. Vuori on pilkullista, melko harmonisen väristä kangasta. Koska pussukka on näinkin pieni, en toteuttanut sinne sisätaskua. Olin myös liian malttamaton saamaa

esimakua blogiarvontavoitosta.

Kuva
Ruskehtavat tilkkulasagnepalat ovat jalostuneet, saaneet ympärilleen lisätilkkuja ja blogiarvontani voitto eli aito Tilkunviilaaja-tilkkupussukka on melkein valmis. Katsokaa vaikka: No ehkä tässä on muutama työvaihe tarpeen ennen kuin voin lähettää pussukan blogiarvontani voittajalle. Minulla on käynnissä blogiarvonta, sillä Tilkunviilaajan blogi täyttää viisi vuotta 3.11.2014. Osallistu arvontaan blogiarvonta-postauksessani täällä. Voit osallistua keskiyöhön 3.11.2014 asti. Asettelin tilkkupinnat niin kuin ne asettuvat vetoketjun kumpaakin puolta (vetoketjua minulla ei ollut kuvauspaikalla mukana): Ulkona oli kuitenkin tuulista, ja ensimmäisestä otoksestani tuli tällainen: Tästä kuvasta ei ehkä olisi saanut ihan oikeudenmukaista käsitystä tilkkupinnoista. Huomasin tänään, että on 24. päivä eli erääseen juhlapäivään on kaksi kuukautta aikaa. Ajattelin ensin tehdä teemapostauksen aiheeseen liittyen, mutta ehkä kaikki eivät tykkää, että asiasta muistuttaa ihan näin

erilainen tilkkulasagne.

Kuva
Tein heinäkuussa tavallisuudesta poikkeavan (eli huomattavan kapeista kaitaleista kootun) tilkkulasagnepalan Ruususen päiväuni –tilkkupeiton kankaista. Tilkkulasagnestani sain sopivan kokoiset tilkkupinnat Karnevaali-pussukkaan. Koska minulla sattui nyt olemaan käsillä plus-kuvioisista tilkkublokeista jääneitä kankaita ja kaitaleita, kokeilin tehdä toisen vastaavanlaisen tilkkulasagnen. Leikkasin siis 2,5cm leveitä kaitaleita ylijäämäkankaistani. Ne olivat erittäin vaihtelevan pituisia. Ompelin ne lyhyistä päistään yhteen – lyhensin ommeltakin pari pykälää, etteivät lyhyet saumat alkaisi heti ärvöttää. En edes silittänyt näitä saumoja, vaan kynnellä varovasti painelin saumanvarat auki. Olikohan työn vaikein osuus siinä, että etsin pitkän pitkästä tilkkukaitaleesta päät ja käänsin ne toisiaan vasten suorina, niin ettei kaitale varmasti ole kierossa? Ompelin sen jälkeen (tavallista kapeammalla saumanvaralla) pitkät sivut yhteen. Sitten leikkasin pään auki ja taas etsin toisen pään

ihana kangaskauppa!

Kuva
No niin, nyt löytyi Suur-Helsingin alueeltakin ihana kangaskauppa eli Menita Outlet Soukan ostoskeskuksessa Espoossa! Korviini oli kyllä kantautunut jotain Menitan liikkeestä, mutta myymälä yhdistyi mielessäni niin voimakkaasti neule- ja muihin lankoihin, etten uskonut sieltä löytyvän minulle mitään. Olin väärässä! Myymälän alemmassa kerroksessa oli kangaspakoille omistettu hyllykkö, josta löytyi vaikka mitä ihanaa ja houkuttelevaa: Kaffe Fassettin kankaita oli tarjolla lukuisia ja Amy Butlerin kuoseja myös. Ihania värejä! Upeiden, kirjavien kankaiden lisäksi tarjolla oli myös hillittyjä kuoseja (seuraavassa kuvassa hillitysti kuvioidut harmahtavat näkyvät taemmalla hyllyllä). Itse asiassa osa kankaista oli niin hillittyjä kuosiltaan, että ihmiset sanovat niitä yksivärisiksi. Minä en oikein tunnista sanaa yksivärinen, tunnen vain sanat kirjava, monivärinen ja kuviollinen. Kuulin kassalla, että myymälään oli juuri tullut uusia kankaita (tarjonta, josta minäkin siis

vastauksia joihinkin kommentteihin.

Kuva
Kiitos kaikille kommentoijille! Ilahduin, että niin moni tykkäsi esimerkiksi leijuvista neliöistäni ja jätti kivan kommentin! Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista. Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen. Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan. Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla! Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio! Irma kommentoi l

tasoitetut pussukkakappaleet.

Kuva
Sinnikkään tikkaamisen jälkeen pussukkakappaleet olivat siinä kunnossa, että pääsin tasoittamaan ne muotoonsa. Tilkkupussukka-aihio näyttää heti paljon valmiimmalta. Ompelin tahallani vetoketjun päihin aika reilun mittaiset jatkolipareet, jotta muistaisin varmasti tehdä tarpeeksi leveän tilkkupinnan. Minulle on aika monta kertaa käynyt niin, että lipareet ovat valmiissa pussukassa olleet vain hädin tuskin näkyvissä. Tikkauksia vähän lähempää: Kiva pinta tuli tästäkin! Vaikeinta näissä tikkauksissa oli pitää suora linja: vaikka pysyin mielestäni aina samalla etäisyydellä edellisestä tikkausviivasta, niin vain  ne tuppasivat valahtamaan vinoon. Tein tikkausten aikana pari välitarkistusta ja piirtelin uusia tavoitelinjoja. Pitkästä aikaa maltoin ommella pussukkaan myös sisätaskun, kun löysin taskua varten melko sopivan tilkun. Vähän jouduin jatkamaan tilkkua vasemmasta alakulmasta. Vinkki: Ompelin taskukappaleen toisesta reunasta ylhäältä leveämmän. Kun ompelen tas

aivan parhaat lahjat.

Kuva
Vietin eilen merkkipäivää ja olen sillä tavalla onnekas, että läheiseni tapaavat muistaa minua lahjoilla. Seuraavat lahjat olivat aivan parhaat! Kaksi eri ystävää oli tehnyt aina varman valinnan: Aah, hei mahtavaa! Pinkka kankaita x 2 !!! Ja yksi bonuskangaspala. En ole raaskinut tehdä näille vielä mitään, vaan pidän nippuja näkyvillä ja vähän väliä otan käteen ja silitän. Ihanat! Mies oli löytänyt teknisen laitteen, jollaista olin kauan aikaa sitten kertonut tarvitsevani: Sain lattialla vaakatasossa toimivan lasersuorakulman, jonka avulla tilkkupeiton tasoittaminen käy kuin tanssi! Puhuin tästä Miehelle ensimmäisen kerran ehkä 2-3 vuotta sitten joulun alla. Silloin olin nähnyt laservaa’an, joka ampui seinälle vaaterissa olevan laserviivan. Sanoin, että lattialle ammuttava laserviiva olisi aivan mahtava ja käytännöllinen kuin mikä! Toivomaani laitetta ei ollut silloin olemassakaan, mutta nyt Mies oli löytänyt sellaisen! Minulla sattui olemaan parikin tilkkupeittoa sii

vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet.

Kuva
KahviKaneli kysyi kommentissaan, millaisilla välineillä esimerkiksi Ei pöllömpi –pussukan tilkkupinnan tyyppisiä tilkkutöitä kannattaisi aloittelijana tehdä. Samassa hengenvedossa (kommentissaan) hän mainitsi, ettei aio ostaa leikkuria eikä leikkuualustaa. Noh. Tunnistan niiiiin tilkkualoittelevan itseni tuosta kommentista! Halusin kokeilla tilkkupeiton tekemistä suunnilleen vuonna 1995. En ollut varma, olisiko tilkkuilu minun juttuni, mutta halusin ehdottomasti tehdä kotiimme tilkkupeiton. (Jälkeenpäin olen ajatellut, että oliko sekään järkevää, että ensimmäiseksi työksi valitsin peiton?!) Olin sen verran perillä toteutustekniikoista, että käytin sinänsä joutuisaa kaitaletekniikkaa, mutta en halunnut sitoutua harrastuskokeiluun, joten en ostanut mitään apuvälineitä. Nimenomaan olin päättänyt, että EN osta. Kaitaleet tein niin, että ensin mittasin ja merkitsin kankaan nurjalta lyijykynällä ja sen jälkeen leikkasin kaitaleet viivoja pitkin saksilla. Kun olin yhdistänyt kaitale

pussukan vetoketju.

Kuva
Ompelen pussukat aina tämän Skip to my Lou –blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Miellyin ohjeeseen heti, koska siinä leikataan pussukkapalat vetoketjun pituuden mukaan. Eikä edes niin, että ”lisää vetoketjun pituuteen xx senttiä ja leikkaa sen levyinen,” vaan palat todellakin leikataan vetoketjun pituuden mukaan – se on mitta. Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan. Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta! Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman: Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi. Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussuka

tasaisen tikkauksen salaisuudet.

Kuva
Alkaja kysyi punaisiin tikkauksiin liittyvässä kommentissaan, olisiko tasaisiin tikkauksiin oikotietä vai onko ainoa keino vain harjoitella kovasti. Olipa mielenkiintoinen kysymys! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan tätä ja pystyn nyt paljastamaan tasaisen tikkauksen salaisuudet. Ompelukone on avainasemassa. Jos kone kaikista ompeleentasapainottamispyrkimyksistäsi huolimatta kiskoo alalangan yläompeleen puolelle tai päinvastoin, tikistä ei tule tasaisen näköistä. Samoin käy, jos kone syöttää kangasta epätasaisesti tai jos se ei oikein osaa pitää suoraa reittiä. Ompelija on ohjaksissa. Jos kone tuottaa moitteettoman tikin ja osaa helposti kulkea suoraan, mahdolliset mutkat ovat kyllä ompelijan syytä. Yleisin ohjausvirhe syntyy, kun ompelija yrittää ohjata neulaan katsomalla. Kannattaa katsoa paininjalkaan ja mieluiten vielä paininjalan etureunaan. Neula ei siirtyile suhteessa paininjalkaan, joten sitä ei tarvitse vahtia. Kannattaa vahtia ompelulinjaa. Kiire kostautuu. Ompelija voi k

tilkkutyön yllättävät värit.

Kuva
Aiemmin esittelemäni monokromaattinen kangasvalikoima jäi kummittelemaan mieleeni ja päätin toteuttaa musta-valko-harmaan tilkkupinnan. Otin tietysti mukaan väreihin (tai värittömyyteen) sopivia jäännöspalatilkkujani. Ompelin palat samaan tapaan kuin Tviit-tviit-pussukkapinnan.   Vinkkinä teille, jotka ehkä teette samalla idealla tilkkupintaa: kapeammista kaitaleista tulee hauskemman näköinen pinta. Se on työläämpää koota, mutta lopputulos on hauskempi. Minulla sattui olemaan vähän leveämpiä paloja ja muutenkin laiskottelin kokoamisessa, ja jälkiviisaana totean, että olisi pitänyt malttaa käyttää enemmän kapeita paloja. Musta-valko-harmaus ei ulotu vetoketjuun, sillä sen väristä ei löytynyt. Punainen valikoitui tähän, koska rikoin monokromaattisen värimaailman kahdella värikkäämmällä, kissakuvioisella tilkulla. Vetoketju sopii ainakin toisen tilkun väreihin. Tilkkupinnat oleilevat ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa, että tikkaisin ne. Mies vilkaisi niitä ill

ompele joululahjaksi.

Kuva
Hyvää joulua! Ompelin monelle läheiselleni täksi jouluksi matkalaukun nimilapun. Tein näitä yhteensä 24kpl. Sinäkin voit ommella tämän kivan lahjan vaikka ensi jouluksi. Jos aloitat nyt, ehdit mainiosti ommella tällaisen joululahjaksi vaikka joka perheenjäsenelle ja ystäville, sukulaisille ja tuttavillekin vielä. Idean näihin matkalaukun nimilappuihin sain tilkkuystävältäni Ritvalta. Minulla on matkalaukussani hänen ompelemansa nimilappu, mutta osasin ommella tällaisia itsekin. Näin se käy: Ompele matkalaukun nimilappu  Tarvitset  2 kangastilkkua, 8.5cm x 14cm  ohutta tikkausvanua, noin 8,5cm x 14cm pala tai vähän pienempi  25-29cm vinokaitaletta, leikattuna 2,5cm leveää (ja taitettuna ja ommeltuna noin 0,6cm leveää)  muovikalvoa (esimerkiksi vanhasta muovitaskusta leikattua), noin 6cm x 10cm pala  paperilappu, noin 5cm x 8cm pala.  Aseta kangastilkut oikea puoli oikeaa vasten (kuvan vasemmanpuoleinen tilanne). Kiinnitä tikkausvanu toiselle puolelle nuppineuloja k

vanha tilkkupeitto.

Kuva
Tilkunviilaajan lokakuun 2013 kalenterikuvassa on ”Talviomenoita” –tilkkupeitto: Ompelin peiton Crazy Mom Quilts –blogin quilt-along-ohjeen mukaisesti (en enää löydä siihen linkkiä, pahoitteluni), vaikken samassa aikataulussa. Tilkkublokkien värivalinnassa minulla oli vain yksi sääntö: käyttäisin keskimmäisenä tilkkuna tiettyä sinistä, omenakuvioista kangasta. Ostin kangasta ylettömän pitkän, noin 40cm leveän kaitaleen vuosia sitten, ja aina vain sitä riittää ja riittää.   Vinkki: Sommittelin tilkkublokit kännykkäkameran avulla. Järjestelin blokit lattialle jonkunlaiseen järjestykseen, otin kuvan ja katselin pienenpientä kuvaa kännykän näytöllä. Jos joku blokki näytti olevan väärässä paikassa, vaihdoin sen paikkaa ja ehkä paria muuta blokkia ja otin uuden kuvan jne. Kännykkäkamera on minun vaihtoehtoni design-seinälle, jollaista kotiini ei pysty toteuttamaan millään.

puolet taustakappaleesta.

Kuva
Kolmio-neliö-tähtikuvioinen, musta-vaalea tilkkupeittoni on saamassa taustakappaleen. Aloitin ylimääräisestä tähtikuvion osasta, joka minulle jostain käsittämättömästä syystä jäi sen jälkeen kun olin koonnut peiton. No, tämä ei muutenkaan ollut niin vaalea kuin olisin halunnut. Ompelin kuviolle ensin kehykset: Löysin erilaista pallokangasta, joka mielestäni sopi pinkki-mustan kanssa ja jatkoin kuviota. Ompelin sen kiinni isompaan kaistaleeseen. Lisäsin vihreän kankaan toiselle puolelle: Näiden alapuolelle ompelin kapeahkon soiron minulla iät ja ajat ollutta kangasta poikittain:  Taustakappale jäi tähän vaiheeseen eli noin puoliväliin. Taittelin sen nätisti: Vinkin tapainen: En olisi mitenkään pystynyt kokoamaan kappaletta näin järjestelmällisesti, ellen olisi suunnitellut ensin. Käytin taas PowerPointtia, johon piirsin ensin mittakaavassa tarvitsemani kokoisen suorakaiteen ja lisäsin sitten suorakaiteita, jotka olivat minulla olevien kankaiden kokois

ompele peiton reunakaitaleen kulma.

Kuva
Olen menneisyydessäni kirjoittanut ohjeen siitä, miten reunakaitaleen kulma ommellaan sen toisella kierroksella, mutta ensimmäisen kierroksen ohje näyttäisi puuttuvan blogistani (totesin postauksessani, että ohjeita on blogosfäärissä pilvin pimein, ja onkin, mutta silti). Korjaan puutteen. Tässä siis kuvaus siitä, miten itse ompelen reunakaitaleen kulman teräväksi. Huolehdin ensin siitä, että peiton reunat ovat suorat. Katson, että peiton nurkat ovat suorakulmaiset. Jätän itselleni työskentelyvaraa siksi, kun yhdistän kaitaleen päät toisiinsa. (En kirjoita tästä ohjetta, sillä en usko saavani siitä ymmärrettävää.) Käytän kahtia taitettua 6cm leveää vinokaitaletta. Valmis reunakanttaus on hyvin kapea ja jäpäkkä. Kaksinkertainen kangas on kestävämpi kuin yksinkertainen, ja vinokaitale kestää kulutusta suoraan leikattua kaitaletta paremmin. Asetan kaitaleen risareunan peiton risareunan kanssa tasan. Ompelen kaitaleen ensin kiinni peiton nurjalle puolelle. Ompelen tavallisen