Showing posts with label vinkit. Show all posts
Showing posts with label vinkit. Show all posts

Sunday, 10 June 2018

valmis tilkkupeitto: Tuulenpesät

Ompelin Tuulenpesät-tilkkupeiton Capitola Quilterin blogista löytämäni Tassels-tutoriaalin perusteella. Ensimmäiset blokit valmistuivat jo tammikuun lopulla 2015! Olen iloinen, että lopultakin sain projektin päätökseen.


Tuulenpesät-tilkkupeitto on kooltaan noin 152 cm x 190 cm. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi siihen hauskat, puun syitä tai lieskoja muistuttavat kuviot. Ne sopivat blokkikuvioon täydellisesti.

Soilen tikkaama peitto palautuu aina siistinä. Sen reunat ovat litteät, koska longarm-kone harsii tilkkupeiton reunat yhteen. Kun vielä tikkasin kotikoneella, sain kanttausvaiheessa taistella pulleiden ulkoreunojen kanssa.

Kuten kuvasta näkyy, muutakin taisteltavaa riittää. Olen iloinen, että minulla on nykyisin yksi vaikeus vähemmän, kun kantattava reuna on tasaisen paksuinen (ohuinen).


Toki tasoitan peiton ennen sen kanttaamista. Tilkkupeitto saapuu siistinä ja litteäreunaisena, mutta se täytyy silti trimmata, jotta se on varmasti ylhäältä ja alhaalta saman levyinen ja jotta sen kulmat ovat suorat.

Reunakantin kiinnitys sujui ongelmitta, mutta viimeisen sauman viimeisellä puolella metrillä minulta loppui vaaleanpunainen ylälanka. Nopeasti katsottuna tuo oli ainoa vaaleanpunaiseni, joten ei auttanut kuin ommella viimeinen pätkä vaaleanvioletilla.


Reunakantti ei tuottanut siis muita vaikeuksia. Sitä ei tällä kertaa ollut edes vaikea valita! Katsahdin nopeasti kangaspinoihin ja silmä löysi heti vinokuvioisen, sopivan pinkin kankaan. Tällä kertaa käytin siis suoraan leikkaamaani reunakaitaletta, koska kankaan kuviointi kulki vinosti.


Vinoraidallinen reunakantti on hauskin!

VINKKI: Olen tehnyt erillisen blogikirjoituksen kootuista reunakanttausvinkeistä.

Sain ottaa Tuulenpesät-peiton valmistujaiskuvat täydellisessä auringonpaisteessa. Huomaamattani päädyin yhteen kuvaan – varjokuvana tosin.


Varjokuvasta voisi kyllä päätellä, että kuvaaja oli gorilla tai joka tapauksessa joku, jolla on megahauikset ja/tai kummallinen ruumiinrakenne.

Tilkkupeitto sai nimen Tuulenpesät, koska sen tähtikuviot toivat mieleen vipperän, eli erityisesti entisaikojen vappuina markkinakojuissa myynnissä olleen, tuulessa pyörivän rattaan. Vipperästä oli pieni ajatusaskel tuuleen, ja peiton ruskeasävyinen väritys johti ajatuksen edelleen tuulenpesiin. Pidin Tuulenpesät-nimeä kekseliäämpänä kuin Vipperät-nimeä, joten valitsin sen.

Tilkkupeiton taustakankappaleessa on jälleen hyötykäytössä kuviollinen paneeli – tai tarkkaan ottaen useita. (Käytin kuviopaneelia myös Enemmän on enemmän -tilkkupeiton taustakappaleessa.) Olen ehkä ostanut kankaan, jotta ompelisin siitä tyynyjä, mutta mieluummin ompelen tilkkukuvioisia tyynyjä (jos ompelen). Paneeli tuntui sopivan tähän tosi kivasti!


Oli myös onnekas sattuma, että taustakappaleeseen valikoitui juuri tällainen paneelikuvio. Vaaleimmasta kankaasta nimittäin paljastui virhe siinä vaiheessa, kun olin jo yhdistänyt kankaan muuhun taustakappaleeseen. Siinä oli keskellä pieni reikä!

Varastoistani löytyi kuitenkin samanlaisia kissoja pienempänä kuviona. Leikkasin siitä kankaasta ympyrän, jonka applikoin reiän päälle.

Nimilappuaihio löytyi lahjapaketista, jollaisen sain Espoon killan järjestämässä tilkkukiltatapaamisessa ystävänpäivän 2018 kunniaksi (kaikki vieraana olleet muun-kiltalaiset saivat samanlaisen paketin). Kuosi oli tähän juuri sopiva!

Vielä viimeinen, taiteellinen kuva Tuulenpesät-tilkkupeitostani.


Ellei Tuulenpesät-tilkkutyö vielä kyllästytä, sen valmistusvaiheita voit tutkailla esimerkiksi seuraavista blogikirjoituksistani:

"ihme on tapahtunut." - josta selviää, millaisessa tilanteessa aloitin koko projektin (aloitin sen, kun toinen tilkkupeittoaihioni oli ajautunut umpikujaan – mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: umpikuja-aihiokin valmistui lopulta ja sai nimen Spektroliitti)

"se tavallinen tarina." - jossa aprikoin, olenko sittenkin ryhtynyt ompelemaan minulle liian vaativia blokkeja.

"tilkkupinta kasvaa." - jossa olen tosiaan hivenen edennytkin.

Sunday, 7 January 2018

vinkkejä jäännöspalablokkien tekijälle.

Olen ommellut nyt kolmatta kymmentä ”Split Nine Patch” -jäännöspalablokkia Bonnie K. Hunterin Quiltville-blogista löytyvän ohjeen mukaisesti.


Bonnien ohje on mainio, mutta ajattelin kertoa vielä, miten olen soveltanut hänen ohjettaan.

(Oikeasti haluan vain näyttää kuvia tilkkupinnasta, josta näyttäisi tulevan tosi kiva! Jutusteluni on vain täytettä.)

Ohje kehottaa leikkaamaan 2 ½” neliöitä ja ompelemaan kolmio-neliöt kahdesta 2 7/8” neliöstä. Tiesin, etten pystyisi pitäytymään noin omituisessa mitassa, vaan leikkelisin neliöitä eri tavoin väärin. Siksi pyöristin mitan senteiksi ja leikkaankin isommat neliöt 7,5 cm kokoon. Joudun käyttämään kahta eri viivainta, mutta kestän sen kyllä.

Bonnie kehottaa aika tiukastikin, että tekijän pitää säätää saumanvara tismalleen, jotta kolmio-neliöistä tulee kerralla oikean kokoisia. Hän ei halua viettää aikaa neliöitä trimmaten. Minä kestän myös sen työvaiheen:


7,5 cm neliöistä tulee miltei tasan 2 1/2 ” kolmio-neliöitä, mutta helpotan blokkien ompelemista. Kun silitän kolmio-neliöt ja trimmaan tarkasti, tuloksena syntyvät kolmio-neliöt ovat tosi siistejä ja täsmälleen saman kokoisia kuin leikkaamani neliöt.

Sommittelen blokit tällä tavalla:


Kuvaa katsoessani huomasin, että voin vinkata vielä lisää. Jos vaalea neliö näyttää hiukan liian tummalta, sen voi kääntää nurja puoli ylöspäin! Alareunan blokeissa on kummassakin yksi neliö "väärin päin".

Todennäköisesti blokkeja voisi tehdä niinkin, että tekisi tummia ja vaaleita pinoja ja kolmannen pinon kolmio-neliöistä ja sitten vain ompelisi sitä mukaa niitä yhteen. Itse kuitenkin tykkään siitä, että yhdessä blokissa on aina joku sävyidea – vaikkapa tuossa äskeisen kuvan oikeassa alakulmassa ”oranssi”.

Olen asetellut blokit sommittelulattialle näemmä niin, että toisella reunalla on sinisävyisiä blokkeja, toisella punasävyisiä.


Kuinkahan kauan tämä innostukseni jatkuu?! Neliöitä leikatessani olen toisaalta saanut tulokseksi aika pinon pientä jäännöspalaa. Eilen illalla ennen nukahtamistani mietin, miten voisin käyttää niitä.

Järjestäisinkö palat värin mukaan, värit liukumaan toisesta toiseen, ja ompelisinko sellaisia pötköjä? Niistä voisi tulla kivoja pussukoita.

Vai ompelisinko aina 2-4 pientä palaa yhteen ja niiden ympärille vähän isommista, pitkistä ja kapeista jäännöspaloista tai –kaitaleista kehykset?

Friday, 22 December 2017

v niin kuin vinokaitale.

Joulukalenterin päätös häämöttää jo. Näin kalkkiviivoilla ajattelin jakaa kaikki keksimäni vinkit liittyen vinokaitaleisiin.

Mitä kaikkea voi kertoa tilkkupeiton reunakantista?



Suorakulmaisen tilkkupeiton voi aivan hyvin kantata myös suoraan leikatulla kaitaleella, mutta itse valitsen melkein aina vinokaitaleen. Tässä blogikirjoituksessani vuodelta 2015 kerron, miksi niin on, ja lisäksi kerron monta muuta olennaista asiaa kanttaamisesta.



Vielä kerran! Minusta Cassandra Plott näyttää YouTube-videollaan parhaan tavan yhdistää reunakaitaleen päät:

http://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Millainen on tyypillisin vinokaitaleeni?


Valmistan reunakaitaleen aina seuraavalla tavalla:

1.  Leikkaan 6 cm leveää kaitaletta, yleensä siis täysvinoon.

2.  Yhdistän kaitalepätkät saumalla, joka kulkee kaitaleen suhteen täysvinoon (täysvinossa kaitaleessa tällainen sauma kulkee lankasuoraan).

3.  Silitän pitkän kaitaleen pitkittäin kahtia. Samalla silitän yhdistyssaumat auki.

4.  Kierrän kaitaleen tyhjän lankarullan ympäri.

Viimeinen kohta on olennainen. Kun kaitale on rullalla, sen voi tyrkätä ompelukoneessa sen ylimääräiseen lankatappiin.


Kaitale syöttyy tasaisemmin ja vaivattomammin kuin jos kaitale olisi vain sekaisena läjänä ompelijan sylissä tai ompelupöydällä ja/tai lattialla. Sain vinkin blogiystävältäni Liziltä (Shush I’m Quilting). Hyvin toimii!

Erilainen vinokaitale!


Toisen reunakaitalevinkin annan kirjoituksessani ”Kirjavat kantit tilkkupeittoon”. Olen sitä kirjoittaessani juuri saanut tasoitetuksi tilkkupeittoaihion, joka sai valmistuttuaan nimen ”Aamuvirkku”. Tilkkupeitto on yhä yksi suosikeistani!

Vinokaitaleen jäännöspaloille käyttöä?


Yli jääneet vinokaitaleet viskaan ompelupöydän nurkassa olevaan laatikkoon. Siellä niitä on jos jonkinlaisia. Välillä etsin sieltä pienempää määrää kanttia johonkin projektiini, mutta useammin etsin sopivaa kangasta pussukan vetoketjun vedintä varten.

Tuesday, 19 December 2017

s niin kuin scrappy.

Tiedättekö: minua harmittaa, ettei scrappy-sanalle ole kunnollista suomennosta, sillä se on suosikkityylini. Olen tilkkuhistoriani aikana tehnyt vain muutaman muun kuin scrappy-työn.

Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista.

Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.)


Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle.

Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minulla ollut varaakaan ostaa mitä tahansa).

Lähdin ratkaisemaan ongelmaani kirjallisuuden avulla. Silloin ei internetissä ollut valtavaa määrää kuvia niin kuin nyt. Sattumalta ostin Spectacular Scraps -kirjan, josta sain ehdottomasti parhaan värioppini – minulle sopivan siis. Avaan tätä aihetta blogikirjoituksessa vuodelta 2013.


Tuossa kirjassa oli myös sellainen hyvä neuvo, että kirjavan kankaan värin voi itse päättää. Jos siinä näyttää olevan paljohkosti jotain väriä, voi itse määritellä, minkä värinen se on. Pikkujuttu, mutta minulle on tästä ollut paljon hyötyä!

Friday, 15 December 2017

o niin kuin ohje.

Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet?


Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat.


Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa.

Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin!


Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua.

Tässä vähän toisenlainen ohje –

Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toisenkin kiltakavereiltani!

Tilkkuyhdistykseen voi liittyä kätevästi tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

(Lupaan, että tämä oli joulukalenterini viimeinen mainos!)

Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

Sunday, 10 December 2017

j niin kuin jäännöspala.

Tilkkuharrastusta aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut tilkkuja tai jäännöspaloja, kankaita vain. Tilanne on tänään totisesti erilainen! Olen esimerkiksi joutunut vähän miettimään, miten säilytän jäännöspalani. ”Pitkiä kankaitani” eli tyypillisesti fat quarter –kokoisia paloja säilytän vaikkapa kaapin päällä. (Nämä eivät ole jäännöspaloja.)


Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen.

Vaihtoehtoja säilyttämiseen:
  • Samanväriset tilkut keskenään.
  • Säilytys koon perusteella. Jos vaikka tarvitsee tietyn kokoisia paloja, tällaisesta systeemistä löytää helposti sopivat vaihtoehdot.
  • Eri suunnittelijoiden kangaspalat erikseen, varsinkin jos itselle on kertynyt paljon tietyn suunnittelijan kankaita. Jos teet työt suunnittelijoittain, tämä on tietysti hyvä systeemi.
  • Leikkaa jäännöspalat tarvitsemasi kokoisiksi tilkuiksi saman tien. Tällainen on kätevä systeemi, jos käytät usein tietyn kokoisia paloja. x

"Ompelu-ullakon" tilkkujensäilytysohje puolestaan menee yksityiskohtiin:

"Ota ensin isoimmat jäännöspalat ja leikkaa tilkuiksi. Paras tapa on leikata koko palan levyisiä, 1,5-, 2- ja 2,5-tuumaisia kaitaleita. Kaitaleet sopivat esimerkiksi hirsimökkitöihin, ja niistä voi leikata moniin muihin tilkkublokkeihin sopivia lyhyempiä pätkiä."

Ohjeessa minua huvittaa, että (ilmeisesti) koko kankaan levyisiä paloja pidetään jäännöspaloina! No, ehkä tämä ihminen ostaa aina pakan kangasta kerralla, jolloin 30-senttinen pätkä kangasta varmasti tuntuukin pieneltä palalta.


Itse kyllä ostan kankaani yleensä tuollaisten ”jäännöspalojen” kokoisina.

Samassa ohjekirjoituksessa on vielä toinen hyvä vinkki.

"On tärkeää, että kun jäännöspalojesi säilytyssysteemi tai -tila alkaa täyttyä, kehität itsellesi projektin, johon pystyt palojasi käyttämään!"

Oma säilytyssysteemini on se, että siirrän jäännöspalat joko isoon muoviseen säilytyslaatikkoon, toiseen laatikkoon, kassiin, kassiin, kassiin tai paperikassiin. Toisin sanoen otan uuden laatikon/kassin käyttöön, kun edellinen alkaa vaikuttaa täysinäiseltä. Jäännöspalat eivät lopu koskaan! Eivät koskaan!

Kuvassa kolme viimeksi käyttöön ottamaani tilkkukassia:


(En toki säilytä jäännöspalojani kasseissa lumisella pihalla! Kävin ottamassa kuvan paikassa, jossa olisi riittävästi valoa.)

Olen vain yhden kerran saanut silputuksi erän jäännöspaloja niin, ettei niistä jäänyt kuin roskan kokoista mutua jäljelle. Olin tekemässä Mummola-tilkkupeittoa. Silloin leikkasin ensin 5 cm x 9 cm -kokoisia paloja ja kun sellaista ei palasta enää pystynyt leikkaamaan, tein pisimmistä 2,5 cm:n levyisiä kaitaleita. Tällaisisia paloja minulle jäi:


Yhdistin kapeat kaitaleet pitkäksi pötköksi ja toteutin lasagnetekniikalla kivan tilkkupinnan, johon yhdistin lyhyempiä jäännöspaloja. Kohta oli taas tilkkupussukan ainekset koossa:


Jaa-a, pitäisiköhän toteuttaa toinen Mummola-tyyppinen tilkkutyö? Se saattaisi tehdä hyvää jäännöspalatilanteelleni.

Kävin Mummolaa varten läpi jokaisen tilkkulaatikon ja -kassin ja noukin esiin kaikki punaiset, siniset ja violetit tilkut. Siinä vaiheessa minua hämmästytti, ettei jäännöspaloja näyttänyt olevan jäljellä yhtään vähemmän. Mietin myös, minkä ihmeen värisiä kankaita laatikoissa ja kasseissa enää saattoi olla.

Wednesday, 22 November 2017

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata.

Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat.

Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen.


Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion.

Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille.


Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että toteutin niiden pintaan spiraalit.


Kesälomalla ompelemani pikkuinen kissablokki ansaitsi söpöytensä takia poikkeaman spiraaliviivoihin. Tikkasin blokkineliöön ensin suoraa viivaa ja lähdin sitten kulmasta liikkeelle ompelemaan spiraalia. Oikeassa reunassa nostin ommelviivat suoriksi.

Tikkauskuviot näkyvät selkeästi marraskuisessa valossa – siinä vähässä, mitä meille sisälle kulkeutuu! Elämme niin pimeää aikaa, ettei yhdenkään suomalaiskodin sisään suorastaan tulvi valoa. Kiinteistönvälittäjät ovat ehkä joutuneet keksimään täksi vuodenajaksi vaihtoehtoisia kuvauksia!

Friday, 22 September 2017

ompele blokkialusta. sew a mat for your quit blocks.

Reilu kuukausi sitten olin ompelulaneissa eli meitä oli kuusi Instagramissa toisiimme tutustunutta tilkkutyöläistä kokoontuneena yhden meistä kauniiseen ja tilavaan kotiin, ompelemaan tilkkutöitä.

Yksi meistä eli Käsityöläinen-blogin pitäjä Tiukuliina näytti jotain, mikä äkkiseltään vaikutti kantatulta tikkausvanupalalta. ”Käytättekö tekin tällaista,” hän kysyi. Itse olin ainakin hoo moilasena, kun en älynnyt edes, mikä se pala oikein oli.

Tiukuliina selitti. Pala oli blokkialusta. Sille on kätevä esimerkiksi koota blokin eri palat, viedä ompelukoneen viereen ja siitä noukkia palat oikeassa järjestyksessä ommeltaviksi. Palat voi myös latoa ompelun jälkeen alustalle ja kuljettaa silityslaudan tietämille välisilityksiä varten.

Mikä parasta, alustan voi ommella helposti itse. Näin minä tein:

How to sew a mat for your quilt blocks

Leikkasin 40 cm x 40 cm (16” x 16”) palan paksuhkoa laukkuhuopaa ja samankokoisen palan tikkausvanua.

Cut one 40 cm x 40 cm (16” x 16”) piece of thick padded interfacing (the kind that is used in quilted bags) and one piece of regular quilt batting, same size.

Asetin palat päällekkäin. Koska minulla oli silitettävä laukkuhuopa, silitin palat kiinni toisiinsa. Paloja ei välttämättä tarvitse liimailla tai kiinnittää yhteen, mutta se helpottaa seuraavaa vaihetta.

Make a sandwich of the two pieces. If your padded interfacing is iron-on kind, do iron it ontot he piece of batting. It is not necessary to glue or baste the pieces together, but it helps in the next phase.

Heti piti päästä kokeilemaan, toimisiko blokkialustani, vaikken ollut edes viimeistellyt sitä vielä.

This is how my mat looked in this phase:


Viimeistelin alustan ompelemalla siihen reunakantin.

Finish the mat with a binding of your choice and you are done!


Kätevä blokkialustani oli valmis!

Ihmettelen ainoastaan, miksi en ollut tajunnut blokkialustan kätevyyttä aikaisemmin. Nyt tuntuu, etten voisi tulla toimeen ilman!

Before a quilting friend showed me her mat a month ago, I had not heard of such a thing. I had no idea how handy it is! Now I don’t think I would want to quilt without this handy mat for quilt blocks!

Friday, 18 August 2017

ompele tilkkublokki, jossa on kaari. sew a quilt block with a curved shape.

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne.

Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it.

Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan.

Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even.


Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen.

I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circle. This is improv cutting.


Seuraavaksi ompelen vaaleampaan kankaaseen tumman nurkkapalan ja päinvastoin.

Next, I sew the corner pieces back to the larger piece, but I switch them. Dark corner to the light fabric and vice versa.

Kaareva sauma on helppo ja nopea ommella ilman nuppineuloja! Opettelin tekniikan ommellessani juoponpolkublokkejani ja katsoin mallia tästä Leanne She Can Quilt -blogin videosta.

Sewing a curved seam is really quick and easy to sew without pinning! I learned the technique when I was sewing a bunch of Drunkard’s Path blocks, and here’s the tutorial video by Leanne from She Can Quilt.


Juoponpolkublokkien osat leikataan yleensä mallineen avulla, ja malline sisältää saumanvarat. Reunat menevät silloin tasan ja valmis juoponpolkublokki on melko tarkasti neliömäinen.

When one is sewing Drunkard’s Path blocks, one cuts the pieces using a template which includes seam allowances. Everything ends up even in that case and the block, when ready, is an even shape.

Tässä blokissa reunat eivät mene tasan! Sitä ei kannata ihmetellä. Tässä onkin mainio tilaisuus kaarevien saumojen ompeluharjoituksiin. Ellet ole kokeillut, niin suosittelen! Leikkaa ensimmäisiin blokkeihisi loivat kaaret, niin harjoitteleminen on vielä helpompaa.

The edges do not end up even in this block! Please do not stress over this. In fact, you have an excellent opportunity to practice sewing curved seams because this is going to end up wonky anyway. If you haven’t tried the no-pin method for curved seams, this is your chance! To make things even easier for you, cut a mild curve – it is easier to sew.

Kun olen vaihtanut nurkat, leikkaan lyhyet hakit saumanvaroihin niille kohdille, joissa pidempi kangas aaltoilee (ympyröity kuvassa):

When I have changed the corners, I snip the seam allowances in the places where the longer fabric edge is wavy (circled in the next picture):


Silitän saumanvarat nurkkapalan suuntaan. Käsissäni on kaksi blokin alkua:

I iron the seam allowances toward the corner piece…aaand I have two progressed blocks in my hand:  


Asettelen palat taas päällekkäin ja niin, että saumat kulkevat hyvin tarkkaan samassa kohdassa. Leikkaan toisen kaaren. Se voi olla toisesta päästä leveämpi tai keskeltä, tai miten haluat (mutta muista, että saumanvara syö kaaripalan leveyttä).

I stack the pieces again so that the seams are aligned. Then I cut another curve. The curve may start wider at one end, or widen in the middle, or whatever you feel like (but remember that the seam allowance will eat up the width of the curved piece).


Ompelen seuraavaksi kulmapalat toisiin paloihin. Teen hakit saumanvaroihin ja silitän varat poispäin kaaresta, näin:

Then I sew the corners to the other pieces (again switching the corner pieces). I snip the seam allowances and iron the seam allowances away from the curve like this:


Ta-daa! Kaksi kaariblokkia!

Ta-dah! Two quilt blocks with a curve!


Kuten kuvasta näkyy, kaariblokit ovat epämääräisen muotoiset ja kokoiset valmiina. Ne täytyy tasoittaa ja siinä vaiheessa kangasta menee tuhlaavaisen oloisesti hukkaan.

Vinkkaankin kaariblokin erinomaiseksi vaihtoehdoksi, johon kuluttaa kangasylimäärää!

You can see in the picture that the final curve blocks are very uneven in shape and size. One needs to trim the blocks and this means a waste of fabric. Hint, hint – this block is an excellent choice when you need to put some excess fabric into use!

Wednesday, 26 July 2017

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla:


Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa.

Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä!

Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti:


En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi!

Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta.

Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huolitellaan vinokaitaleella ennen kuin pussukka ommellaan muotoonsa. Kiinnitin vetoketjut käsin ompelemalla, koska en luottanut taitooni saada ketjut koneommelluiksi siististi. Kun olin ommellut näitä 30-50 kappaletta, rohkenin kokeilla kiinnittää vetoketjuja koneellakin. Hyvinhän se sujui! En ole sen koommin ommellut yhtään tällaista.

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Thursday, 25 May 2017

värikäs tilkkupeitto!

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”.


Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten.

Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu.

Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa!


Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Sen jälkeen sydänalassa muljahti. Joutuisin päättämään peiton reunakantin värin ja kuosin. Joka kerta pelottaa, että valitsen väärin. (Tosin valinnan tehtyäni en mieti asiaa enää, joten ehkä päätöksen ei tarvitsisi ahdistaa minua niin.)

Kokeilin tähän ensin moniväristä kangasta – ei sopinut. Neutraalia vaaleanharmaata – liian pliisu. Musta-valkoista – ei käynytkään. Pinkkiraidallista – ehkä, mutta puna-ruskearaidallinen näytti paljon paremmalta. Otin sen jo esiin kaitaleiden leikkaamista varten, kun katse osui vihreä-harmaa-valkoiseen kuviokankaaseen. Pystyin saman tien kuvittelemaan, miten reunakantissa olisi hauska hammastuskuvio.

Pyöritän nykyisin reunakantin lankarullalle, jotta kanttia on helpompi hallita ompelemisen aikana:


Uusseelantilainen tilkkuystäväni Liz @lizfromshush neuvoi minulle tämän kikan.

Tällä kertaa jouduin kerimään kantin sellaiselle lankarullalle, jossa oli vielä vähän lankaa jäljellä. Olin varta vasten säästänyt tyhjän rullan lankakoriini, mutta viime viikolla heitin sen roskiin. ”Mitä tää tyhjä rulla täällä tekee?” Niin että selvisi sekin, mitä rulla siellä teki.


Tilkkupinta aaltoilee, koska a) peitto on liian pitkäksi venähtäneellä ruoholla ja b) tikkauskuvio on hauskan aaltoileva.

Seuraavaksi kissa marssi paikalle.


Tilkkupeitossa on aurinkoinen nurkka. Sinisävyinen kangas keltaisen keskiössä on Nalle Puh –kankaasta, jota ostin Tyttären kesämekkoa varten. Kesämekkoa, jonka ompeluun en ehtinyt ennen kuin hän oli liian vanha sellaisiin mekkoihin.


Seuraavassa lähikuvassa on tilkkupeiton neutraalimpaa osuutta. Kuvan keskivaiheilla näkyvässä blokissa tummanharmaan keskiössä on pandakangastilkku. Se puolestaan muistuttaa minua ehtimisestä! Ehdin ommella kankaasta Tyttärelle kesämekon ennen kuin hän kasvoi siitä ohi!


Tähän väliin näytän hauskasti kuvioidun reunakantin:


Varmaan ainakin puolet teistä on sitä mieltä, että olin järjiltäni valitessani tällaisen kantin. Se ei sovi kaikkiin peiton osiin täydellisesti, mutta suurimpaan osaan kyllä. Ja kuvioefekti on juuri sellainen kuin halusin.


Ompelin Värienergiaa-tilkkupeitolleni taustakankaan useasta eri kankaasta. Käytin myös jelly-rollista yli jääneitä kaitaleita. Värikäs meets neutral.


Taustakankaassakin on Tyttärelle hankittua kangasta. Ompelin tästä lapsenlakanan, joka tuli vähän liian kapea, koska leikkasin sen niin säästeliäästi. Niinpä kangasta oli nyt – 17 vuotta myöhemmin – yhä jäljellä.


Ihania punaisia! Kuvan oikean yläkulman tietämillä näkyy mustapohjaista kuviokangasta. Sain kankaan amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi kaaaaauan sitten ja ompelin siitä Miehelle kesäpaidan myös kaaaaauan sitten.


Peitto on kooltaan 160 cm x 187 cm. Keksin mallin itse. Tilkkublokit ovat joko puolikkaita tai neljäsosahirsimökkejä – keskineliötilkun kahdelle sivulle on ommeltu ensin valkoiset, sitten värikkäät yksiväriskaitaleet.


Kissan mielestä selostus ja erityisesti vanhojen muisteleminen saa nyt riittää. Värienergiaa-tilkkupeitto on nyt ja tässä. Pidän lopputuloksesta niin paljon, että taidan pitää peiton itse.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails