Showing posts with label vaatteet. Show all posts
Showing posts with label vaatteet. Show all posts

Sunday, 8 March 2015

kotona!

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla:


Nyt olen taas kotona!

Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja.

Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa.


Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan.

Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:  


Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen.

Palapeli on koottu, paitsi juuri eilen huomasin, että yhdestä keskellä olevasta palasta puuttuu vielä nirkko. Kaikki muut olin huomannut, mutta yksi puuttui!

Erillisinä olleet palat on kuitenkin ommeltu yhteen ja nyt leikkaan mustat kaitaleet palapelin ympärille. Tarvitsen kaiken mahdollisen lattia-alan. Haluan saada mustat kaitaleet kiinni, jotta minun on helpompi laskeskella, millaiset punaiset nirkot palapeliin vielä tarvitaan. Vasta kun se asia on selvillä, palaan punaisten jäännöspalaneliöitteni pariin.

Friday, 2 January 2015

esiliina!

Otin valkoisen keittiöpyyhkeen ja koristelin sen toisen lyhyen reunan nurjalta puolelta Marimekon kuviokankaasta leikkaamallani suikaleella. (10cm leveä, taitoin pitkiltä reunoilta noin sentin nurjalle.)

Solmiamisnauha: Leikkasin samasta kuviokankaasta 10 cm leveää kaitaletta ja ompelin kaitaleita lyhyistä päistään yhteen niin kauan, että käsissä oli noin 240 cm pitkä pätkä. Kummassakin päässä oli hulpioreuna. Taitoin pitkiltä reunoilta silittämällä noin sentin nurjalle ja silitin sitten kaitaleen keskeltä taittaen. Ompelin pitkältä reunalta puolikkaat yhteen.

Itse essu: Taitoin koristelemani pyyheliinan kahtia nurja puoli sisäänpäin, mutta en keskeltä, vaan niin, että koristelemani reuna jäi pidemmäksi. Siksi koristelu on pyyheliinan nurjalla puolella. Silitin taitteen ja ompelin solmiamisnauhan siihen kiinni. Suoralinjainen, kätevä essu oli valmis.


Koska koristekaitaleessa on jotain ihme syötäviä, aioin antaa tälle nimeksi ”Etelän hetelmät,” mutta kun oikeasti osaan lausua d-kirjaimen sujuvasti, niin nimeksi tuli sittenkin ”Etelän hedelmät”.

Essussa on kätevää se, että edessä on lieve.


Liepeeseen voi vaikka kuivailla käsiä, tai siihen voi tarrata ja sen avulla nostaa jotain vähän kuumaa ilman, että tarvitsee ottaa pannulappuja esiin. Ja kaksinkertaisena essu myös suojaa paremmin.


Essu ulottuu hoikan ihmisen yllä sen verran pitkälle, että se suojaa myös sivulta tulevilta roiskeilta. Jos vaikka joutuu vähän kokkaamaan jotain hienossa juhlamekossa, niin on paremmin suojautunut kuin yleensä essun kanssa. Ja jos essu jää eteen kun menee vaikka kahvipöytään juhlamekkoineen, niin ei haittaa mitään, jos joku kaataakin kahvit syliin. Esimerkiksi jos kahvinkaataja kysyy, että ”saako kaataa päälle” ja siihen erehtyy vastaamaan kyllä.

Hyvänen aika! Tänään on vuoden toinen päivä ja tämä jo toinen tänä vuonna valmistunut ompelutyöni! Jos jatkan samaa tahtia, minulla on vuoden lopussa 365 valmista käsityötä! Eiväthän ne edes mahdu mihinkään. Nyt täytyy hidastaa.

Tuesday, 2 December 2014

tilkkulappuja.

No niin, valtava määrä pieniä tilkkulappuja on jalostunut matkalaukun nimilapuiksi tai lasinalusiksi.


Matkalaukun nimilappuja on 25 kappaletta. Niitä olisi 26, mutta annoin yhden jo lahjaksi.


Nimilappujen tekeminen on kivaa ja joutuisaa, mutta kiinnityslenksun ompeleminen on hidasta! Säästäisin rutkasti aikaa, jos minulla olisi valmista nauhaa, josta leikata, mutta kun ei ole. Periaatteesta en osta ylimääräistä tarviketta, kun pärjään kaapista löytyvällä materiaalilla. Vaikka siihen sitten kuluukin aikaa.


Lasinalusia on puolestaan 35 kappaletta. Näistä minun pitää laatia järkevän oloisia settejä, esimerkiksi neljän tai kuuden kokonaisuuksia. Olen aiemmin antanut seteille nimet, mutta nämä saavat lähteä maailmalle nimettöminä, kun näitä on kerralla syntynyt paljon.

Jotain aivan muuta:


Ainaisuus-huivi. Tällainenkin kangaspala (tai oikeastaan kaksi kertaa tämän kokoinen kangasapala) löytyi ompelupöytäni röykkiöistä. (Jälleen nolostuttaa.) Leikkasin kankaan kahteen osaan ja ompelin toisesta puolesta huivin infinity scarf –metodilla. Huivi valmistui noin vartissa. Työvaiheista hitain oli ommella käsin se osuus päät yhdistävästä saumasta, jota ei pysty enää ompelemaan koneella.

Kääräisin huivin kaulaani ja peilasin. En heti vakuuttunut, että muoti sopisi minulle erityisen hyvin. Täytyy vielä tutkailla mielialoja. Kankaasta kyllä tykkään!

Friday, 19 July 2013

käsinommeltua: vintage-paita

Äitini on ommellut tämän paidan:


Vuosilukua en tiedä, olisiko joskus 1960-luvulla? Hänellä ei ole paidalle enää käyttöä, joten otin sen itselleni kauniin kankaan takia.

Minun on kyllä vaikea leikata ehjää mitään vaatetta tilkuiksi! Entisestään arveluttaa, kun tarkastelin paidan nurjaa puolta.


Äidillä ei ollut kuin suoraa ommelta tikkaava poljettava Singer, joten hän oli viimeistellyt tarkkuutta (siis hitaampaa ompeluvauhtia) vaativat kohdat käsin, ja huolittelu oli tietysti myös käsin tehty.

On ollut aikamoinen työ yliluotella paitakappaleet ennen ompelemisen aloittamista:


Napinlävet oli tietysti myös ommeltu käsin:


Luulin paitaa hartioista kinttanaksi, mutta se sopikin ylleni ihan ookoo. Sen pukevuudesta en ole aivan varma, mutta en taida ihan vielä leikellä sitä tilkuiksi. Jospa vaatteelle olisi kuitenkin vielä käyttöä!

Thursday, 21 March 2013

tilkkupeitto kotonaan.

Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen:


Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan:


Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan!

Vain vähän edistystä

Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat:


Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää.

Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista:


(Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.)

Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keskenään hakaneuloilla. Nämähän ovat siis jo melkein valmiiksi tikatut, eikö vain!

Edelleen kummallisesti ylivalottunut kuva, jossa kaapista löytynyt, täysin muistista kadonnut tilkkupinta:


Keksin toissapäivänä, mitä kivaa voin tästä pinnasta tehdä. (Kiitos silti kommentoijien antamista vinkeistä.) Teenkin tästä vyötärölle sidottavan esiliinan. Meillä on keittiössä sinisiä sävyjä, joten tämä sopii sinne oikein hyvin. Otan tämän mielelläni itselleni käyttöön, koska tilkkupinnalla on tunnearvoa. Pinnassa on ainakin neljää kangasta, joista minulla on ollut vaate ja kahta, joista äidilläni on ollut vaate. Lisäksi tästä löytyy ensimmäiseen oikeaan kotiimme ostamaani verhokangasta.

Sunday, 3 March 2013

maaliskuu! applikaatio.

Kas tässä, Tilkunviilaajan maaliskuun 2013 kalenterikuva.


Kuvassa on Taivaanranta-pussukka valmistujaiskuvassaan.

Valmis on myös Tyttären kauan odottama applikointityö. Hän osti mustan collegepaidan ja mieleistään kuviokangasta – kun varastoistani ei löytynyt juuri sitä oikeaa kuviota – ja piirsi haluamansa kuvion kaavaksi minulle. Makuutin työtä ompelupöydällä luvattoman kauan, kunnes tänään vihdoin ompelin siihen viimeiset pistot ja paita on nyt valmis pidettäväksi. Tästä kuvasta näkee jotain valmiin työn värityksestä, vaikka musta ei nyt toistunutkaan mustana:


Tässä on korjattunakin aivan merkilliset värit, parempaa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin tästä näkee, millainen kuvio kokonaisuudessaan on:


Tämän tilkkuparatiisi-postaukseni kommenteissa kyseltiin, pelastinko tilkkuja helvetistä. No totta kai pelastin! Hyväntekijä olen!

Mukaan tarttui tällainen hevoskuvioinen tilkku:


Ja lisäksi kahta sisustuskangasta:


Raidallinen on samaa sarjaa kangasta, jota minulla on kukallisena ja erivärisenä raidallisena jo varastoissa. Siniraidallisella versiolla päällystin keittiön tuolit. Ostin oikein kangasta varta vasten, ja koska halusin kohdistaa raidat juuri tietyllä tavalla, jouduin ostamaan sitä muistaakseni kuusi metriä. Kangasta jäi tähteeksi aika paljon! Olen käytellyt sitä vaikka millaisiin töihin.

No nyt minulla on punasävyistäkin raidallista, ja lisäksi tuo krysanteemikuvioinen ihana kangas. Nuo ovat jotain pellavan tapaista kangasta. En tiedä vielä, mitä näistä mistään tulee.

Kaffe Fassettin Simple Shapes Spectacular Quilts –kirjasta löysin vielä tällaisenkin kiinnostavan idean:


Ei vain synny mitään tilkkuvalmista, ei! Vetelehdin kotona sen aikaa kun voin täällä viettää. Olen joutunut matkustamaan jonkun verran eli työt haittaavat nyt pahasti harrastustani! Saamattomuus on toinen harrastusta haittaava seikka.

Tuesday, 19 February 2013

vaihteeksi muuta kuin tilkkutyötä.

Tytär innostui vaatteiden muokkaamisesta ja värväsi minut toteuttamaan applikaatiokuviota puseronsa etukappaleeseen. Ensin hän katsasti jokaisen kangasvarastoni kankaan ja totesi ne kaikki sopimattomiksi hänen tarkoituksiinsa. Kangaskaupasta hän sentään löysi mieluisan kuvion ja toi palan minun työpöydälleni varmasti pari kuukautta sitten. En ole tehnyt sen eteen mitään ennen kuin viikonloppuna.

Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta.



Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi.

Niin ja hameeni 

Kiiltävä, ruskeasävyinen hameeni on valmis, tai ainakin melkein. Kuvassa "vyötärökaitaleen" kiinnittäminen on vielä kesken.

 

Mutta sittemmin sain kaitaleen kiinni ja ompelin vetoketjun yläpuolelle myös silmun ja hakasen. Paha vain, että kiinnitin silmun piiloon, jolloin jouduin kiinnittämään hakasen jonkun matkan päähän ulkoreunasta. Eli vetoketjun yläpää jäikin ärvöttämään. Silmu ja hakanen täytyy siis ommella uudestaan, käytännöllisempään paikkaan. Toinen hohhoijaa.

Vielä kun uskaltaisin lähteä leikkaamaan hametta ihanasta, punaisesta ruutukankaasta! Ja tällä kertaa kiinnitän vetoketjun keskitakasaumaan, en sivusaumaan!

Saturday, 9 February 2013

ratkojaa on tarvittu.

Arvelin, ettei kannattaisi tehdä ommelta varta vasten ratkottavaksi, vaan saisin kokeilla uutta blogivoittoani eli design-ratkojaa jossain todellisessa yhteydessä. Olin oikeassa. Katsokaa nyt:


Luulisi, että näin paljon tilkkutöitä tehneenä muistaisin tarkistaa ennen ompeleen surauttamista, että palat ovat menossa oikein päin, mutta ei.

Tässä korjattu blokki:


Nyt olen huomannut, millaisia paloja tarvitsen seuraavaan blokkiriviin ja olen myös päässyt sovittelemaan, miltä tilkkupinta tulee näyttämään sitten kun sitä on enemmän:


Tätä on tosi kiva tehdä! Minulla oli aikamoinen määrä vaaleita tilkkusilppupintoja, ja olen nyt voinut keskittyä tekemään kolmioneliöitä ja ompelemaan niistä isompia palasia. Tavoitteena on tehdä oikein paljon näitä isompia paloja ja sitten sovitella, miten vielä isompi pinta rakentuisi kivoimmin. Tässä kestää kyllä tovi vielä.

Tässäkin tarvitsin ratkojaa 

Sain taas viettää yhteisen ompelupäivän Töölön Tilkkupajassa Soilen kanssa. Hän on tehtaillut hameita. Hampaidenkiristys: hän voitti hamehaasteen ja sai punaisen ruutuhameen valmiiksi minua ennen.

Otin oman punaisen ruutukangaspalani mukaan tänään, mutta aloitin kuitenkin ruskeasta, kiiltäväpintaisesta kankaasta, jonka olen hankkinut iät ja ajat sitten. Ei auttanut enää pinnistellä, kun olin jo hävinnyt haasteen! Ruskea hame onkin nyt melkein valmis:


Kaava oli sinänsä kerralla sopiva, mutta vetoketjua jouduin sovittelemaan kauan ja ratkoinkin muutaman sauman uudella, hienolla ratkojallani. Onpa hyvä, että minulla on teräväkuntoinen sellainen!

Hameesta puuttuu enää vyötärökaitale tai muu huolittelu; vetoketju täytyy kiinnittää hieman tukevammin; vuorin vetoketjuhalkio on ommeltava siististi vetoketjuun; kumpikin helma täytyy päärmätä. Vuorin helma on lisäksi paikoitellen aivan liian pitkä. Mutta siis, tosi vähän tästä puuttuu enää!

Minun tehtaani käy paljon Soilen hametehdasta hitaammin. Mutta seuraavaksi teen punaisen ruutuhameen itselleni! Sen jälkeen voisin tehdä siniharmaan ruutuhameen, jonka kangasta ihastelin jo lokakuussa 2011.

Saturday, 22 December 2012

tilkkutöitä.

Tartuin ompelupöydän siivottomaan kasaan ja yllättävän nopeasti olin jakanut siivottomuuden eri paikkoihin, enimmäkseen piiloon. Joten kitaratyönkin kanttaaminen onnistui.

En joudu raatamaan jouluvalmisteluissa: Mies tekee lanttulaatikon, ystäviltä saamme palan kinkkua, ja loput ruuat ostamme suunnilleen valmiina. Lahjat minulla on ollut valmiina ja paketoituina jo viime viikolla. Olenkin voinut tänään keskittyä ihanaan tilkkuharrastukseeni! Olen saanut kootuksi lukuisia erilaisia tilkkupintoja, vaikka minun on vaikea päästä vauhtiin silloin, kun olen saanut jonkun isomman valmiiksi eikä minulla ole oikein muutakaan kovasti kesken.


Tässä todiste, siivoutunut ompelupöydän reuna (johon olen tosin levitellyt tilkkuneliöitä ommellessani tarvitsemiani jäännöspaloja).


Pussukkapinnan synty

Kun olin tehnyt neljä tilkkuneliötä, kyllästyin etsimään kaitaleita kasasta, jossa niitä ei juuri ollut, ja ompelin sen sijaan sini- ja vihreäsävyisiä kankaita parin farkkukangaspalan ympärille. Sitten minulla oli tällaiset palat:


Yhdistin vasemmanpuoleisen ja alimman palan uudella tilkkupalalla ja jatkoin vähän reunoja. Pala rupesi näyttämään 25-senttiseen vetoketjuun sopivalta pussukkapinnalta.


Lisäilin äskeisestä pinnasta leikkaamiani paloja ja vähän muitakin paloja toiseen tilkkupintaan, ja niin sekin alkoi näyttää pussukkapinnalta:


Enää tarvitsin kappaleisiin vähän lisää korkeutta. Jäännöspalakassissa oli sinistä kangasta, joka sointui tilkkupintoja varten valitsemani vetoketjun siniseen. Ryhmittelin kuvaa varten pussukkapinnat vetoketjun lähimaille.


Ennen kuvan ottamista päivänvalo oli vähentynyt olennaisesti, ja jouduinkin kuvaamaan katto- ja muiden valojen loisteessa. Siksi kankaat näyttävät taas erivärisiltä.

Kun sain pussukkapinnat niin valmiiksi, että voisin leikata niille vanupalat ja välikerroksen collegejerseystä, rupesin tietysti tekemään jotain muuta. Mieleen putkahti, että voisin tehdä kokonaan puna-valkoisen pussukkapinnan.


Tilkunviilaajan käsitys kokonaan puna-valkoisista tilkkupinnoista siis. En sitten mitenkään tunnu pystyvän rajoittamaan värivalkoimiani!

Vähän erikoisempi käsityötapaus

Mies on toivonut Joulupukilta uutta villatakkia. Meillä on sisällä niin viileää, että villatakki on talvisaikaan järkevä pitää koko ajan yllä. Miehen nykyinen villatakki on vuodelta kivi ja kirves, siitä kajastavat kyynärpäät jo läpi ja on siinä muutakin täydellisen kulumisen merkkiä. Järkevä toive siis!

Luovuin ajatuksesta, kun satuin löytämään pari muuta, mielestäni kivampaa (ei tosin yhtä järkevää) lahjaa hänelle. Vähän harmitti. Toiveiden toteuttaminen on palkitsevaa.

Sain kuitenkin idean, kun siivoilin tuolille kertynyttä tekstiilikasaa (vähän ennen kuin esittelin siivotonta ompelupöydän reunaa). Kasassa oli toiveikas villatakki, jonka hihansuut olivat käsittämättömän risat. Muualta villatakki oli ihan ehjä. Kasassa oli myös villapaita, jonka helma oli yhdestä kohdasta rikki ja muualta sen näköinen, että rispaantuisi kohta.


Mitä tein? Irrotin rispaantuneet hihat villatakista. Kiinnitin niiden tilalle villapaidasta leikkaamani hihat. Onneksi kainalonreiät olivat hyvin saman kokoiset.

Tuloksena Joulupukin konttiin todellinen ekolahja: kahdesta vanhasta, nykyisellään käyttökelvottomasta vaatteesta tehty "uusi" villatakki. Eikä minun tarvinnut yhtään kutoa (en edes kunnolla osaa)!

Friday, 23 November 2012

haaste minulle.

Olin keskiviikkona Soilen Tilkkupajassa kahden hengen ompeluseurassa. Siinä ompelusten ohessa Soile ehti myös näyttää varastoistaan löytämänsä mysteerilaatikon sisältöä.

Laatikossa oli monen muun kankaan lisäksi yksi suunnattoman kaunis, punainen villakangaspala. Tällaista kangasta:


Ihailin kangasta ja vitsailimme, että siitäpä tulisi hieno hame. Soile mallasi kangasta eteensä ja sanoi sen riittävän kahteenkin hameeseen.

Lopputulos: kumpikin meistä sai puolet ihanasta hamekankaasta ja haasteen valmistaa siitä itselle hame.
Haasteen kiinnostavuutta lisää, että tarvitsisin punaisen hameen ja olen sellaista turhaan etsinyt kaupoista jo kaksi vuotta. (Tukholman-matkallani tässä taannoin kävin läpi noin 867 hametta, joista kaksi oli punaista, kumpikin mallia "ämmämäinen". Lähimpänä tavoitettani oli tämä Desigualin hame.)

Kumpi voittaa hamehaasteen? Onko hameeni valmis tällä vuosikymmenellä? Ikinä? Pysykää kanavalla!

Friday, 19 October 2012

luin kirjan. ja sekalaista.

Löysin eilen kirjastosta Marie Claytonin kirjoittaman opuksen "Ultimate Quilting Bible – A Complete Reference with Step-by-Step Techniques". Ahmaisin sen heti eilen illalla.


Kirja on näemmä vuodelta 2009, mutta ote on todella perinteinen verrattuna esimerkiksi hiljattain hankkimaani "Quilting Modern" –kirjaan. Tässä on piirroskuvia tekevistä käsistä ja itsekseen ompelevista neuloista ja tilkkublokeista on yleensä vain yksi kuva – ei kuvaa siitä, miltä blokeista tehty pinta näyttäisi.

Minua masentavat kirjojen alussa olevat kattavat tarvikeluettelot: ihan kuin harrastuksesta haluttaisiin saada oikein monimutkainen heti kättelyssä. Tässäkin kirjoittaja luettelee 19 välinettä, joita tarvitaan mittaamiseen ja merkkaamiseen. No huh huh.

Tässä kirjassa minua häiritsivät erityisesti ohjeiden sekaan sinne tänne asetellut valokuvat, joissa esiintyvillä tilkkupinnoilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä sillä kohtaa olevien ohjeiden kanssa. Valokuvissa esiintyvien tilkkutöiden tekemiseen ei tietysti ollut yksityiskohtaisia ohjeita (koska tämä ei ollut ohjekirja vaan hakuteos), mutta osaa töistä ei pysty normi-ihminen tekemään kirjan ohjeita/malleja/neuvoja soveltaenkaan. Minulle tuli sellainen olo, että kirjoittaja sanoi "hähhähhää, tällaisia tilkkutöitä minä osaan tehdä, mitens sinä osaisit". Eivät ne kuvat ainakaan avuliaita olleet.

Anteeksi melko kielteinen arvio. Ehkä kirjalle on kiitollisiakin lukijoita, mutta minulle tämä ei sopinut.

Muuta 

Edellisestä postauksestani on aika pitkä aika. Ehkä ehditte kaivatakin minua? Näin toivon. Vietin pitkän viikonlopun Tukholmassa ja bloggaamisen ulottumattomissa. Tukholmassa oli kivaa, mutta kangaskaupoissa en käynyt enkä nähnyt kiinnostavia käsitöitä. Tekstiilitaidetta sentään näin:


Götgatanin varrella olevan gallerian ikkunassa oli Anita Hedinin kangastauluja. Tällaisista tykkään.

Etsin punaista hametta, mutta koko aikana näin niitä vain kaksi – mallit tätimummo ja tantta. Kokeilin kaikesta huolimatta kumpaakin, mutta ei olisi kannattanut. Muista näkemistäni hameista tämä oli lähinnä punaista:


Kotiuduin tiistai-iltana ja sen jälkeen on ollut kaikkea muuta tekemistä, niin en ole pystynyt tekemään mitään lukijoiden kanssa jaettavaa.

Minulla on juuri nyt meneillään kiinnostava tilkkuhanke, jota en paljasta kokonaan. Hankkeeseen liittyy 3 x 3 blokkien tekeminen mallin mukaan, ruskeasävyisistä 5cm x 5cm paloista.


Blokeista kokoan esittävän kuvan – toivottavasti – ihan kuin palapelin. Kokoan blokkeja ja numeroin jokaisen, samoin merkitsen malliini neliöiden numerot. Jossain vaiheessa pääsen ompelemaan blokkeja yhteen, ja sitten näen, syntyykö blokeistani esittävä kuva vai ei.

Vähät tilkkutyötuokioni kuluvat juuri nyt tähän. Mitään hauskaa näytettävää minulla ei ole! Voi voi.

Thursday, 2 August 2012

elokuu.

Tilkunviilaajan elokuun 2012 kalenterikuva:

Tilkunviilaajan elokuun 2012 kalenterikuva

Voi voi! Pussukat näyttävät ryhmäkuvassa kivoilta, mutta tänä vuonna en ole tehnyt vielä kuin kaksi vetoketjupussukkaa. Vain kaksi!! No, lohduttaudun sillä, että olen tehnyt useamman ison tilkkupinnan, ja jo kaksi peittoa valmiiksi asti.

Tuliainen itselle 

Bostonin turistialueelta löysin hauskan laukun, jollaista en ollut ennen nähnyt. Laukku näyttää ensin tältä:

Zip-It-vetoketjulaukku kokonaan avattuna

Kun vetoketjun sulkee loppuun saakka, Zip-It-laukku näyttääkin tältä:

Zip-It-vetoketjulaukku koottuna

Elokuun ensimmäinen käsityö 

Vielä viime töikseni New Yorkin lentokentällä sorruin ostamaan Desigualin mekon, joka oli muuten sopiva ja kiva, mutta siinä oli järjettömän syvään uurrettu kaula-aukko. (Monessa heidän paidoistaan ja mekoistaan on sama vaiva, ja olenkin ihmetellyt, miten suunnittelijat ovat ajatelleet vaatteitaan käytettävän oikeassa elämässä. Onko tarkoitus pitää jotain muuta vaatetta alla?) Jouduin siis ensi töikseni lisäämään v-kaula-aukon pohjalle kangaskolmion.

Varastoistani löytyi vähällä etsimisellä vaaleansini-violettikuvioinen kangas, joka mielestäni sopi vaatteen väreihin tarpeeksi hyvin:

Desigualin trikoomekko, kaula-aukon syvyyttä madallettu

Kauempaa otetussa kuvassa kolmio häviää muille, värikkäämmille yksityiskohdille. Tässä lähempää otettu kuva:

Desigualin trikoomekko, kaula-aukon madalluspala lähempää

Mekko on edelleen avonaisen oloinen, mutta kaula-aukko ei sentään enää ulotu vatsaan saakka. Ompelin kolmion mekkoon kiinni pienin käsinompelein, jotka eivät näy oikealle puolelle lainkaan.

Matkalaukku on matkan jälkeen nyt tyhjennetty ja design-seinänä toimiva makkarin lattia on riittävän tyhjä isompienkin tilkkutöiden jatkamiseen. Lomaa on pari päivää jäljellä, joten voin ryhtyä toimeen milloin vain! Jaa-a, miten mahtaa käydä?

Saturday, 5 May 2012

hanhet täydentyvät

Syyringin hanhikurssilla ja sen jälkeen tekemäni värikkäät hanhet kehittyvät ja ovat muuttumassa seinävaatteiksi/kangastauluiksi. En pitänyt ajatuksesta, että hanhien ympärillä olisi pelkkää taustakangasta, joten kehitin niiden ympärille jotain.

Tästä näkee, miten toimin – teen palasia jonkun määrän ja katson sitten, mihin ne riittävät. Vai riittävätkö.


Ruohoa esittävät sakarapalaset eivät ihan riittäneet täydentämään hanhikappaleen leveyttä. Lisäksi yksi ruoko on liian vähän. Kolme olisi parempi, mutta päätin tehdä kaksi. Niin siis tein yhden sakarapalan lisää ja ompelin toisen ruokosarjan:


Tilkkupinta alkaa nyt näyttää siltä, että voisin aloittaa vanutikkaamisen.  

kirjoitettu hieman myöhemmin

Taikasana ”vanutikkaaminen” sai aikaan väistämisreaktion. Mieluummin kuin tikkaamiseen, tartuin seuraavaan hanheen. Se sai vastaavat ruohot ja korret ympärilleen:


En taida enää voida vältellä tikkaamista, vaan on tartuttava toimeen.

Jotain aivan muuta 

Nimittäin i-ha-nat uudet kenkäni! Kuosiltaan juuri sopivat tilkkutöitä harrastavalle.


En yleensä pidä kiilakoroista, mutta nämä kengät olivat vastustamattomat. Tarjolla oli useita malleja ja värejä, mutta minun kokoni oli ostettu loppuun lukuunottamatta tätä kenkäparia. Aioin vain kokeilla näitä, mutta kun näin peilistä, miltä kenkäjalkani näyttivät, hurmaannuin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails