Showing posts with label tilkkutyövälineet. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyövälineet. Show all posts

Friday, 22 September 2017

ompele blokkialusta. sew a mat for your quit blocks.

Reilu kuukausi sitten olin ompelulaneissa eli meitä oli kuusi Instagramissa toisiimme tutustunutta tilkkutyöläistä kokoontuneena yhden meistä kauniiseen ja tilavaan kotiin, ompelemaan tilkkutöitä.

Yksi meistä eli Käsityöläinen-blogin pitäjä Tiukuliina näytti jotain, mikä äkkiseltään vaikutti kantatulta tikkausvanupalalta. ”Käytättekö tekin tällaista,” hän kysyi. Itse olin ainakin hoo moilasena, kun en älynnyt edes, mikä se pala oikein oli.

Tiukuliina selitti. Pala oli blokkialusta. Sille on kätevä esimerkiksi koota blokin eri palat, viedä ompelukoneen viereen ja siitä noukkia palat oikeassa järjestyksessä ommeltaviksi. Palat voi myös latoa ompelun jälkeen alustalle ja kuljettaa silityslaudan tietämille välisilityksiä varten.

Mikä parasta, alustan voi ommella helposti itse. Näin minä tein:

How to sew a mat for your quilt blocks

Leikkasin 40 cm x 40 cm (16” x 16”) palan paksuhkoa laukkuhuopaa ja samankokoisen palan tikkausvanua.

Cut one 40 cm x 40 cm (16” x 16”) piece of thick padded interfacing (the kind that is used in quilted bags) and one piece of regular quilt batting, same size.

Asetin palat päällekkäin. Koska minulla oli silitettävä laukkuhuopa, silitin palat kiinni toisiinsa. Paloja ei välttämättä tarvitse liimailla tai kiinnittää yhteen, mutta se helpottaa seuraavaa vaihetta.

Make a sandwich of the two pieces. If your padded interfacing is iron-on kind, do iron it ontot he piece of batting. It is not necessary to glue or baste the pieces together, but it helps in the next phase.

Heti piti päästä kokeilemaan, toimisiko blokkialustani, vaikken ollut edes viimeistellyt sitä vielä.

This is how my mat looked in this phase:


Viimeistelin alustan ompelemalla siihen reunakantin.

Finish the mat with a binding of your choice and you are done!


Kätevä blokkialustani oli valmis!

Ihmettelen ainoastaan, miksi en ollut tajunnut blokkialustan kätevyyttä aikaisemmin. Nyt tuntuu, etten voisi tulla toimeen ilman!

Before a quilting friend showed me her mat a month ago, I had not heard of such a thing. I had no idea how handy it is! Now I don’t think I would want to quilt without this handy mat for quilt blocks!

Monday, 7 March 2016

ompelin tilkkupeiton.

Sain pari päivää sitten valmiiksi Bonnie K. Hunterin kivan tilkkublokkiohjeen mukaan toteuttamani tilkkupeiton. Esittelin muutama viikko sitten työtäni, kun se oli vasta tikattu ja vasta nyt sain aikaiseksi tasoittaa työn ja ommella siihen reunakantin.

Mainitsin tikkausta ihanaksi ja jokunen teistä ehkä luuli, että antaisin tilkkutyölle saman nimen (ihana), mutta tällä on kuitenkin ihan toinen nimi. Blokkimalli yhdistetään perinteisesti vuoriin/vuoristoon – mountains – joten tilkkutyöstäni tuli ”On laaksoa, on kukkulaa”.


Ideoimme Syyringin parissa viime kiltaillassa, minkä nimen antaisimme syksyllä avautuvalle näyttelyllemme ja yksi nimiehdotuksista oli juuri tuo, koska näyttely pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. En ole varma, kuka nimen keksi, mutta ehkä minä.

Näyttelyn nimeksi tuli ”Kesän jatkot,” joten kaikki muut nimet olivat varmasti vapaata riistaa. Niinpä tilkkupeitollani on nyt tuo nimi.

Harvinaista kyllä, tilkkupeiton taustapuoli on yhtä ja samaa kangasta. Martha Negleyn suunnittelema kesäinen kuosi on hehkeänä kontrastina pihalumelle.


Olen tosi iloinen, että toteutin tilkkupeiton näistä hauskoista tilkkublokeista! Minulla oli tämä malli pitkään toiveiden tynnyrissä ja nyt vihdoin sain tartutuksi siihen.


Luulettekohan kuvieni perusteella, että työni on kupruileva ja löperteleväreunainen? Ei se ole, vaikka se ehkä siltä näyttää. Työ nimittäin lepää epätasaiseksi tallotulla pihalumella.

Suoristin tikatun tilkkutyön reunat iki-ihanan lasersädetyökaluni avulla. Olen ikikiitollinen, että Mies löysi tämän työkalun Lidlistä ja osti minulle lahjaksi. Se on ihan paras!

Reunakaitalekangas oli poikkeuksellisen helppo valita tällä kertaa, sillä olin sattunut ostamaan tismalleen tähän sopivaa raitakangasta. Yleensä käytän raitakankaita vinoon leikattuina, mutta nyt valitsin kohtisuoran raidoituksen.


Leikkasin 6cm leveää kaitaletta, silitin sen kahtia ja ompelin risareunat peiton reunan kanssa tasan ensin nurjalta puolelta. Käänsin taitetun reunan peiton oikealle puolelle ja tikkasin kiinni. Oikealle puolelle tulee tällä tavalla siisteimmät mahdolliset tikkaukset, eikä kaitaletta tarvitse ompeluvaiheessa taittaa kahta kertaa.

Kokeilin kanttia kiinnittäessäni uusseelantilaisen tilkkuystäväni Lizin vinkkaamaa kikkaa. Kiersin valmiiksi silittämäni kantin tyhjälle lankarullan puolalle ja torppasin puolan ompelukoneen ylimääräiseen lankarullatappiin. Kylläpä kantti soljui siitä helposti.


On laaksoa, on kukkulaa –tilkkupeittoni on kooltaan 144 cm x 193 cm. Se on todella värikäs (kuten varmasti olette kuvista jo nähneet) enkä ajatellut sen sopivan kukkatapetoituun olohuoneeseemme. Ehkä se kuitenkin muuttaa sinne, koska osa tilkkutyön väreistä sointuu kivasti kukkien väreihin.


Mestaritikkaaja Soile Kivinen loihti tilkkutyöhöni upeat tikkaukset. Valitsimme tikkauskuvion, jossa oli teräviä kärkiä ja myös pehmeitä kaaria.


Toteutin tilkkublokit Bonnie K Hunterin ohjeen mukaan. Jos haluat, voit myös lukea ensimmäisestä blokkikokeilustani tästä postauksesta. Kokeilin ohjetta minikoossa, eivätkä kokeilun tulokset päätyneet tähän peittoon.

Tilkkupinnan rakenteluvaiheista kuvia myös tässä postauksessa.

Friday, 28 August 2015

näin leikkaat kangasta.

Minulta kysyttiin neuvoa kankaiden leikkuroimiseen! Olen tosi mielissäni, että PikkuBertta kysyi. Kukapa ei tykkää neuvoa oikein luvan kanssa?!

Kysymys kuului näin: ”Kuinka sinä teet isosta kangaspalasta vaikka 25 cm leveää suikaletta?”


Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuva-aiheesta tuli mieleeni, että olen nyt sopivasti levännyt ja miettinyt kysymystä ja olen ottanut pari kuvaakin, joten voin vastata. Anteeksi muuten, että kuvani ovat niin harmaat. Näytin kankaan leikkaamista tietysti sellaisella palalla, joka minulla sattui olemaan työn alla!

Ohje: Leikkaa kankaasta leveä kaistale


Varmaankaan kankaasi ei sovi leikkuualustalle taittamattomana. (Olisipa hienoa, jos leikkuualusta olisi niin leveä!) Joudut taittamaan kankaan ennen leikkaamista ja itse taitan pitkät kankaat pituussuunnassa. Kankaan hulpioreunat vastakkain (eli ne reunat, jotka eivät rispaannu).

Tilkkuilija tekee parhaansa, jotta taite olisi langan suuntainen. Pääasia on, ettei taite mene hirvittävän vinoon. Jos taite on vino, leikkaamasi kaistaleen keskelle tulee v:n muotoinen vekki eli kaitaleesi ei ole suora siltä kohdalta.

Tässä tilanteessa kangas on siis kaksinkerroin leikkuualustalla ja tosi suorana. Taite on niiiin langan suuntainen, että:


Nyt suoristat kankaan reunan. Vaikka olisit vasta toissa viikolla leikannut kankaasta hyviä, suoria kaitaleita, niin vanha leikkuureuna on kuitenkin jostain vino. Aseta viivain niin, että sen viivat ovat toisaalta lankasuoran taitteesi ja toisaalta hulpioreunojen kanssa samansuuntaiset ja viistä kankaan reunasta vähän.

Viistämäsi reuna on valmis kaitaleen toiseksi reunaksi. Voisit ruveta leikkaamaan kapeampia kaitaleita viivaimesi avulla. Mutta sinäpä haluat leikata 25 cm leveän kaitaleen. Minä teen yleensä näin:


Asetan kankaan reunan leikkuualustan nollakohdalle viivan mukaan.

Asetan viivaimen kankaan poikki niin, että sen reuna osuu kummaltakin puolelta 25 cm viivalle:


Riips – leikkaan.

Muitakin menetelmiä on, mutta itse leikkaan näin.

Jos täytyy leikata alustan mittaa pidempi pala, saatan tehdä lisää taitoksia, tai sitten mittaan ja merkkaan ja leikkaan saksilla.

Toivottavasti ohjeeni auttoi PikkuBerttaa ja ehkä jotakuta muutakin!

Sunday, 12 July 2015

miksi leikkuri, ei sakset?

Tilkkutyöharrastusta aloittaessani mietin, miksi sijoittaisin silloin huomattavalta tuntuneen summan erikoistyökaluihin, jotka sopisivat vain tähän yhteen ompeluharrastukseen. En sijoittanutkaan, vaan tein ensimmäisen tilkkupeittoni ilman erikoistyökaluja. Ajattelinko, että työkalut olisivat paljon melua tyhjästä? Ehkä luulin, että kyseessä oli markkinointikikka, jolla myydään harrastajille turhaa tavaraa.

Avauduin harhaluuloistani ja ensimmäisen tilkkupeiton värkkäämisestä tässä postauksessani. Nyt tiedän paremmin. Leikkuualusta, pyöröleikkuri ja viivain ovat tilkkutyön tekijän parhaat ystävät.

Nopeaa. Mieti, kauanko menee mitata ja leikata esimerkiksi neljän sentin levyinen kaitale saksipelillä kankaan koko leveydeltä. Leikkurilla, vips vain!

Helppoa. Muutaman kaitaleen saksipelillä leikattuasi olet käsi kipeänä, tai ainakin melkein. Leikkurointi ei rasita ja se on maailman kätevintä.

Tarkkaa. Leikkurin terä kulkee viivaimen reunaa pitkin suoraan ja tarkasti. Saksilla leikatun kaitaleen reunassa voi olla pykää ja syvennystä.

Ainoa keino. En ryhtyisi tasoittamaan valmiiksi kokoamaani tilkkublokkia saksipelillä. Ehkä joku Saksikäsi-Edvard siihen pystyisi, mutta en minä. En myöskään osaa ommella niin auringontarkkoja blokkeja, ettei niitä pitäisi tasoitella ennen ompelemista isommaksi pinnaksi.


Tästä näkyy, etteivät tilkkublokkini reunat ole viivasuorat, vaan niitä on syytä tasoittaa. Voisiko reunan suoristaa saksimalla? Enpä usko.


Ruudutus paljastaa armotta blokkini vinot reunat. Jos lähtisin ompelemaan tällaisia suoristamattomia paloja toisiinsa, valmis tilkkupinta kupruilisi ikävästi.

Kivaa. Tämä on painavin syy! Koska leikkurointi on nopeaa, helppoa ja tarkkaa, se tekee koko harrastuksesta kivamman. Minun ei tarvitse käyttää aikaani turhaan tuhertamiseen, vaan voin keskittyä työhön, josta eniten pidän – sommitteluun, ompelemiseen ja väli- ja lopputulosten ihailemiseen!

Tuesday, 16 June 2015

kolme harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä.


Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua:


Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään.

Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä.


Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen väri ja pidän tussia paljon kätevämpänä kuin merkkausliitua.

Käytellessäni ensimmäisen kerran valkoista merkkaustussiani epäilin tulleeni jymäytetyksi. Piirsin sillä viivan, eikä mitään näkynyt. Kävin hakemassa toisenlaista merkkausvälinettä (ehkä liitua) ja palatessani näin, että valkoinen väri oli muuttunut näkyväksi! Oi, mikä taianomainen tuote: ensin näkymätön, sitten näkyvä ja lopuksi sen saa häviämään taas.

Tuesday, 24 March 2015

uusiokäyttövinkki.

Luen tilkkulehtiäni ja –kirjojani aika ajoin uudelleen, sillä löydän niistä melkein joka lukukerralla uusia ideoita ja ajatuksia. Pari päivää sitten selailin yhtä American Patchwork and Quilting –lehteä vuodelta 2012 ja näin juuri tähän tilkkutyötilanteeseeni sopivan vinkin:


Vanhasta, naarmuuntuneesta (tai mutkalle menneestä) leikkuualustasta voi vielä saada pienemmän alustan, jonka päällä voi tasoitella tilkkublokkeja.

Helposti pyöriteltävän leikkuualustan voi ostaa uutena, mutta itse en ole raaskinut moista edes harkita. Nyt tajusin, että pientä leikkuualustapalaa pystyy vaivattomasti pyörittelemään tavallisen leikkuualustan päällä. Toimii siis käsipelillä samaan tapaan kuin kaupallinen alusta, jossa on pyörivä mekanismi.

Varastoistani löytyy kaksikin väsynyttä ja naarmuista leikkuualustaa. Valitsin toisen, jossa oli vielä kohtuullisen kulumattomat nurkat, erityisesti kääntöpuoleltaan (tuumamittainen puoli) ja Mies saksi alustani peltisaksilla seitsemään osaan:


Alustan keskikohta oli auttamattomasti pilalla ja raaskin heittää sen menemään. Samoin pienet ylijäämäsoirot joutivat roskiin. Käteen jäi neljä pikkualustaa, joiden pinta on melkein kuin uutukainen:


Kokeilin heti, miten pikkualusta toimii. Kunnollinen iso leikkuualusta alle ja pieni alusta sen päälle. Tilkkublokki esiin ja tasoittelemaan!


Kuvassa on lavastettu tilanne. En taida tasoittaa blokkejani 15cm x 15cm kokoon, vaan suunnittelen käyttäväni äärimmäisen harvinaisen poikkeuksellisesti tuumamittaista neliöviivaintani ja tasoitan sillä blokit kokoon 6” x 6” (eli 15,25cm x 15,25cm). Pyrin leikkaamaan blokeista pois mahdollisimman vähän!

Monday, 26 January 2015

se tavallinen tarina.

Minulla on tekeillä epäsymmetrisiä tilkkublokkeja tilkkupintaan, jonka toteutan Capitola Quilterin tutoriaalin perusteella. Jos muistaisin lukea ohjeet tarkasti ja noudattaisin niitä, selviäisin ehkä helpommalla, mutta taas sorruin ajatusvirheisiin.

Ensiksi näytän kuitenkin hyvän ajatukseni eli mallineen, jolla pystyn asettelemaan kolmiokappaleet sopivalle kohdalle suorakaidetilkkua.


Vinkki: Asettelen mallineen tilkun kulman kanssa tasan ja sen jälkeen asetan kolmiotilkun reunan mallineen reunan myötäisesti:


Kiitos mallineen, minulla oli tuotapikaa neljä kolmioin koristeltua suorakaidetta:


(Ja tässä kohdassa alkoi tavallinen tarinani eli tilkkumoka.)

Unohdin ottaa huomioon sauman kohdalla kankaan taitokseen kuluvan ylimäärän, joten kolmioni eivät menneet suorakaidetilkun reunojen kanssa täysin tasan. (Tämä ei ole tilkkumokani, vaan tavanomaista epätarkkuutta vain.)


Nurjalla puolella näkyy, miten kapeiksi saumanvarat niistyivät parissa kohdassa.


Seuraavissa tilkuissa osaan varmasti asemoida kolmiot entistä tarkemmin.

Tähän asti minulla tuntui menevän oikein hyvin! Minullahan oli jo kaksi neljän blokin yhdistelmäblokkia ja se merkitsee aina, että tilkkupeitto on melkein valmis.


Mutta ei. Katselin näitä vierekkäin ja huomasin, että eihän tällaisia paloja pystykään ompelemaan kiinni toisiinsa niin, että joka nurkkaan syntyisi tähtikuvio.

Päättelin (väärin), että blokkien väliin tarvittaisiin kuitenkin vielä kolmas blokkipari. Onneksi kokeilin ensin tilkuilla, millaiset palat tähän vaadittaisiin. Ei tähän tuntunut löytyvän sopivaa palaa lainkaan!

Ihmettelin aikani ja tutustuin sitten ohjeen lyhennelmään, jonka olin kopioinut työvihkooni. Lopulta keksin, että blokkini olivat toistensa peilikuvat. (Kesti aika kauan huomata tämä.) Peilikuvablokeista ei voi rakentaa oikeanlaista tilkkupintaa.

Päädyin purkamaan vaaleamman yhdistelmäblokin alkutekijöihinsä. Käänsin palat oikein päin, ja heti näytti loogiselta:


Ompelin yhdistelmäblokin uudelleen kokoon. No nyt!


Onkohan tämä sittenkin liian vaativa malli minun toteutettavakseni? Jos joudun ompelemaan jokaisen yhdistelmäblokin kahteen kertaan, tästä tulee ikuisuusprojekti! Onneksi blokit näyttävät nyt oikein ommeltuina aika kivoilta, ja olen mallista innostunut.

Muuten, taittelin mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnat (peiton tilkkupinta on toistaiseksi kahdessa eri palassa) ja siirsin ne muovipussiin odottamaan uutta intoa. Tuntui mahdottomalta jaksaa työstää sitä juuri nyt. Minulla on idea, millä saan tilkkupinnasta peiton kokoisen ja lopputulos voi olla kelvollinenkin, mutta toteutan sen joskus toiste!

Thursday, 22 January 2015

ihme on tapahtunut.

Ei uskoisi, että joku tilkkutyöni olisi minusta liian kirjava, mutta nyt sekin ihme on tapahtunut:


Kokeilin, miltä päinvastaisväriset tilkkublokit näyttäisivät hypervärikkään tilkkupintani reunoilla, mutta suunnitelmistani huolimatta tämä ei nyt nappaa. Toinen puoli näyttää vielä omituisemmalta ja vääremmän väriseltä ja ... no niin, liian kirjavalta!


Mitä ihmettä olen miettinyt valitessani vaaleiksi ja tummiksikin kankaiksi tunkkaisia vihreäsävyisiä, kun peiton keskiosa on noin sinivoittoinen? (Oikeasti en ole miettinyt juuri muuta kuin ”on vaalea” ja ”on tumma”.)

Hiki kihosi otsalle tätä miettiessäni, mutta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa päätin, että heivaan blokit ties minne – vaikka taustakappaleeseen – ja rakentelen tähän välikehyksen. Ja sen jälkeen jotain muuta tilkkupintaa levittävää, mutta ei lisää näitä blokkeja, kun en jaksa.


Käärin nyt kirjavan tilkkupinnan kokoon ja säilön sitä, kunnes saan kerätyksi puhtia projektin päättämiseen. Nyt oli pakko ruveta tekemään jotain muuta, että koen vaihtelua.

Leikkasin paloja ”tassels”-tilkkublokkeja varten ja kokeilin, onnistunko tekemään suorakaiteille sopivat sakarakulmat. Yhden väärään kohtaan ommellun sauman purettuani palat rupesivat menemään melko oikeille kohdille.


Ihan kaksi tilkkublokkia ompelin, mutta suorakaiteita leikkasin aika monta. (Olipa kiva leikata suoria paloja ja eri värejä kuin äskettäin.)

Ensin ajattelin, että ääh, en jaksa ruveta kokoamaan taas ruskeita kankaita, kun juuri tein Pelkkää hyvää –tilkkupeiton plus-kuviolliset blokit ruskeista. Sitten löysin paljon uusia ruskeita ja ajattelin kuitenkin kokeilla.

Jos tämä ei rupea näyttämään hyvältä, siirryn johonkin muuhun väriin. Voisihan tässä olla vaikka punainenkin pohjavire, tai violetti. En olekaan käyttänyt violettia väriä oikein mihinkään. Mahtaisiko minulla edes olla useampia violetteja kankaita..?

Hei, eilisessä postauksessa esiintynyt härpäke ei ollut kaikille tuttu, joten kerron siitä vähän lisää.

Härpäke on ompelukoneissa usein mukana tuleva lisäväline, joka asetetaan joko paininjalan alle taakse tai alle eteen, kun saumakohta on paksu. Ompelu ei välttämättä syötä paksuja saumakohtia tasaisesti, vaan tikit lyhenevät melkein olemattomiin tai neula alkaa lyödä samaan kohtaan, ja ommeltavaa kohtaa täytyy käsin siirtää vähän eteenpäin.

Ongelmahan johtuu siitä, että ommeltava kangas on epätasaisen paksuinen – paininjalan reitillä on ensin paljon ohuempi osuus ja sitten yhtäkkiä paksu möhkäle, jolloin kone ei saa ommeltavasta kankaasta kunnon otetta. No, kun tämän muovisakaralevyn asettelee paininjalan alle (siis ei neulan reitille), niin kone saa syötettyä ommeltavan kankaan tasaisemmin.

Kirjavan tilkkutyöni saumakohdissa käytin apuvälinettä vain paininjalan takana, mutta yhtä hyvin se toimii, jos oikein megapaksun sauman jälkeen seuraa ohuempaa aluetta. Silloin härpäke laitetaan paininjalan eteen, kunnes saumakohta on kokonaan takanapäin.

Tässä lisävälineessä on toinen puoli vielä toistakin paksumpi eli se toimii vielä megamegapaksummillakin saumoilla. Yleisin käyttötarve on varmaan farkkusaumojen ompelussa.

Wednesday, 21 January 2015

tuhat saumaa.

Ei-tilkkuilevat ihmiset kysyvät minulta toisinaan, miten kärsivällisyyteni riittää tilkkutöiden tekemiseen. Minun on vaikea vastata kysymykseen, sillä en yleensä koe, että tilkkutyöt koettelisivat kärsivällisyyttä. Teen aika lyhyitä rupeamia kerrallaan ja yhteen työhön kyllästyttyäni teen välillä jotain muuta.

Nyt alkaa kuitenkin kärsivällisyys olla lopussa, ja silti olisi hyvä tehdä tämä työ valmiiksi tilkkupinnaksi asti.

Mutta kun siinä on tuhat saumaa!


Olen jo tilkkublokkeja ommellessani kohdannut vinosaumaisia paloja ja sekä ompelemisen että silityksen aikana on saanut varoa, etteivät saumanvarat käänny väärinpäin. Viimeiset saumat ovat paikoitellen vaikka kuinka moninkertaiset, joten kuvassa näkyvä työkalu on ollut koko ajan käytössä.


Voi jee sentään, vaikka olen varmasti ommellut tuhat saumaa, niin vielä on saumoja surrutettavina edes siihen asti, että tilkkupinnan keskiosa on valmis!

Seuraavaa tilkkutyötä miettiessäni selasin Pinterestissä ideatauluani ja hylkäsin kaikki, joissa käytettäisiin kolmio-neliöitä. Juuri nyt en jaksa niitä! Antakaa minulle suorakulmaisia paloja, joissa on suorakulmaisia saumoja!

Sommitteluseinällänilattiallani on siis tilkkupinta, jossa on yksi väärin ommeltu tilkkublokki.


Koska kaikki eivät löytäneet virhettä edellisistä kuvista, merkkasin sen tähän:


Ompelin yhden ensimmäisistä tekemistäni blokeista juuri niin kuin ei olisi pitänyt, joten isosta kolmio-neliöstä ei tullut valmiiseen blokkiin kolmio-neliötä vaan tällainen vajakki.

Nyt otan taas ompelutyökalun esiin ja alan koota loppuja neljän blokin yhdistelmiä isommiksi paloiksi.

Tuesday, 13 May 2014

aivan parhaat lahjat.

Vietin eilen merkkipäivää ja olen sillä tavalla onnekas, että läheiseni tapaavat muistaa minua lahjoilla. Seuraavat lahjat olivat aivan parhaat!

Kaksi eri ystävää oli tehnyt aina varman valinnan:


Aah, hei mahtavaa! Pinkka kankaita x 2 !!! Ja yksi bonuskangaspala. En ole raaskinut tehdä näille vielä mitään, vaan pidän nippuja näkyvillä ja vähän väliä otan käteen ja silitän. Ihanat!

Mies oli löytänyt teknisen laitteen, jollaista olin kauan aikaa sitten kertonut tarvitsevani:


Sain lattialla vaakatasossa toimivan lasersuorakulman, jonka avulla tilkkupeiton tasoittaminen käy kuin tanssi! Puhuin tästä Miehelle ensimmäisen kerran ehkä 2-3 vuotta sitten joulun alla. Silloin olin nähnyt laservaa’an, joka ampui seinälle vaaterissa olevan laserviivan. Sanoin, että lattialle ammuttava laserviiva olisi aivan mahtava ja käytännöllinen kuin mikä! Toivomaani laitetta ei ollut silloin olemassakaan, mutta nyt Mies oli löytänyt sellaisen!

Minulla sattui olemaan parikin tilkkupeittoa siinä vaiheessa, että heti pääsin kokeilemaan, toimisiko laserviiva ajattelemallani tavalla. Hyvin toimi!

Kuvasta näkee, että suora kulma on näkyvä, ja kun leikkelin laserviivojen avulla piirtämieni merkkiviivojen mukaisesti, peitto tasoittui oikein mallikkaaksi. Taitoin peiton kahtia ja vertasin ylä- ja alareunaa.


Yhtä leveät olivat ja kaikki kulmat näyttivät perin suorilta. Ihan mahtava laite!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails