Tekstit

Näytetään tunnisteella tilkkutyövälineet merkityt tekstit.

ihan uusi tilkkutyö.

Kuva
Eihän tämä oikeasti ole ihan uusi, sillä olen väläyttänyt maistiaisia uudesta kuusikulmiotyöstäni jo tammikuussa, mutta sain tilkkupinnan hiljattain valmiiksi. Siinä mielessä tässä on jotain ihan uutta tarjolla! Ostin aikoinaan Scrap Crazy -mallinepaketin ja tein niiden avulla Sallittu ajosuunta -tilkkupeiton. Paketissa on mukana kaksi neljäsosakuusikulmion muotoista mallinetta, joiden avulla on kätevä leikata paloja kuusikulmiopintaan. Valitsin mallineista isomman. Päätin toteuttaa riemunkirjavan tilkkutyön ja leikkasin paljoja vaikka minkä värisistä kankaista. Olin laskenut, montako palaa tarvitsisin tietyn kokoiseen pintaan ja leikkasin kaikki palat valmiiksi. Tarkasti juuri tarvitsemani määrän. Päätin myös, että kuusikulmioiden välissä olisi vastaavanlainen kapea välikaitale kuin Naapurisopu-tilkkupeitossa. Siten pinnasta tulisi rytmikkään näköinen ja tilkkutyömäinen. Tällä kertaa en halunnut, että työ näyttäisi väripinnalta. Koska palat olivat kuusikulmioiden neljäsosia, pin

hyväntekeväisyysprojekti.

Kuva
Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

uutta putkessa – vieläpä miltei valmiina.

Kuva
Marras-joulukuu kuluivat monipuolisen tilkkutyötekemisen merkeissä – ansiotyön lisäksi. Kirjoitin joulukalenteriin juttuja ja viimeistelin ensimmäistä, kaupalliseksi ajattelemaani tilkkublokin ja -peiton kaavaa sekä pyöritin kaavatestausrinkiä. Samalla rakensin uutta tilkkupintaa. Inspiroiduin @stashbanditquilting ’in The Big Cheese -tilkkutyöstä ja päätin kehittää siitä oman versioni. Jotenkin päädyin puna-turkoosiin väritykseen. Ensimmäiset inspiraatiovärit olivat tällaiset: Visioin niin, että pinnassa olisi tumman- ja vaaleanpunaisia x-blokkeja ja välissä vaalean- ja tummanturkooseja raita-alueita. Päädyin x-blokeissa viiden tuuman alkuneliöön, johon ompelisin kahteen kulmaan lumipallotekniikalla kolmiot. Ensimmäisten väriajatusten jälkeen päädyin käyttämään vaaleampia punaisia. Väliin tulevat raita-alueet tuntuivat kuitenkin mitoiltaan hankalilta. Pitkähköä pätkäpötköä oli hankala ommella. Lopulta sentään tajusin, että voisin ommella raitapalat neljästä viiden tuuman neliöstä n

mittaa kaksi kertaa, leikkaa kerran.

Kuva
Vähennät ikäviä sattumuksia, jos mittaat tarkasti ja mittaat vielä toisen kerran ennen kuin leikkaat. Ole erityisen tarkkana silloin kun leikkaat kankaasta, jota sinulla on niukasti! Satuin kerran ostamaan pitkän ja leveän viivaimen, jossa oli senttimitat, mutta toisessa reunassa lukemat alkoivat miinus yhdestä. Ilmeisesti sillä oli tarkoitus lisätä sentin saumanvara leikattaviin kappaleisiin. Ehkä voitte kuvitella, miten ymmälläni olin, kun leikkaamani palat eivät sopineet yhteen. Siis jos olin leikannut yhden palan ja katsonut sen mitan vasemmalta puolelta viivainta ja toiseen palaan olin katsonut viivaimen toista reunaa. Välillä olin epätoivoissani, kun en saanut leikatuksi tilkusta kahta tietyn kokoista palaa, vaikka olin mittaamalla tarkistanut, että tilkku oli riittävän leveä. Viiden sentin kaitaleistani tulikin kuusisenttisiä. No, vaikka käytössä olisi loistolooginen viivain ja vaikka sitä olisi kuinka tottunut mittaamaan ja leikkaamaan, niin silti joskus joutuu ihmeellisiin t

kokeile apuvälineitä. saatat löytää tosi hyvän!

Kuva
Tilkkuilun perusvälineet ovat tietenkin leikkuualusta, pitkä viivain ja pyöröleikkuri. Ja ompelukone tietenkin. English Paper Piecing -tyyppistä tilkkuilua harrastavat eivät tosin välttämättä tarvitse edes niitä, vaan tulevat toimeen käsinompeluvälineillä ja saksilla. Kehottaisin silti kokeilemaan sellaisia apuvälineitä, joita luotettavat tilkkuystäväsi suosittelevat. Saatat löytää oivallisen apurin itsellesi! Minun luottovälineisiini ovat tilkkuharrastuksen edetessä liittyneet esimerkiksi neliöviivain, pikkuviivain, Bloc Loc -viivain sekä ihmeklipsit. Mitään näistä en ajatellut todella tarvitsevani. Omistamani tuumamittainen neliöviivain on ehdottoman käytännöllinen. Leikkaan usein blokkipalat senttimitoilla ja tasoitan ne sitten neliöviivaimellani. Vaikken osaa erityisen hyvin ajatella saati laskea mitään tuumina, käytännön työ sujuu niillä hyvin. Käytin neliöviivainta ennen vanhaan myös kolmio-neliöiden tasoittamiseen. Opin vuonna 2013 käyttämään viivaimeen piirrettyä 45 asteen k

3 tilkkuharrastajan tärkeintä ja 4 kätevää välinettä.

Kuva
Hauska, Instagramissa pyörivä raitahaaste #raitahaaste2021 alkaa! Haasteen aikana jaan erityisen monta vinkkiä aloitteleville tilkkuilijoille, ja tänään aloitan perusasioista. Viikon teemaan sopivasti suosittelen kolmea tärkeintä välinettä ja annan vinkin vielä neljästä kätevästä välineestä. Tärkein kolminaisuus ovat tietenkin pyöröleikkuri, viivain ja leikkuualusta. Niin raidallisten kuin muidenkin tilkkutyökankaiden leikkaamiseen kannattaa ehdottomasti käyttää leikkuria. Olen jo muutaman kerran palannut aiheeseen.  Kerran annoin "vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet" -kirjoituksessa vastauksen ihmiselle, joka kertoi halustaan tehdä tilkkutöitä, mutta ilmoitti saman tien, ettei aio ostaa leikkuria ja leikkuualustaa. Toisella kertaa vastasin kysymykseen ”miksi leikkuri, ei sakset” ja vielä pohdin, onko pyöröleikkuri turhake. (No ei ole!) Pyöröleikkurilla on siis helpointa leikata, mutta vielä tärkeämpi se on, kun jo ommellut tilkkublokit pitää tasoittaa. Niin siis

Kuusten kuiske.

Kuva
Vuonna 2014 sain valmiiksi myös Kuusten kuiske -nimisen tilkkupeiton. Kuusten kuiske valmistui heinäkuussa 2014 ja sille oli heti tiedossa loppusijoituspaikkakin omalle seinälle. Taisin innostua ajatuksesta: keppikuja näyttää olleen valmis jo tammikuussa 2015 (hehe). Tilkkutyö pääsi seinälle helmikuussa 2015. Minulla oli varmasti tuolloin tärkeitä ja kiireellisiä muita tehtäviä, kun pienen viimeistelyn ja asentelun tekeminen kesti monta kuukautta! Tilkkupinta näyttää yhä modernilta, ja koska käytin kauniita kankaita, sitä jaksaa edelleen mieluusti katsella. Erityismaininnan annan itselleni siitä, että jaksoin toteuttaa peittoon kiinnostavan kehyskaitaleen. On kuin siihen olisi ommeltu jättiläispaksulla langalla siistit etupistot! Kehykseen sain idean Sunny Steinkuhlerin kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Tilkkupinta ei valmistunut ongelmitta, vaan leikkelin välillä epähuomiossa väärin. Minulle käy niin melko usein, mutta tuolloin minulle kävi niin vielä useammin, sillä käytössäni