Showing posts with label tilkkutyötarinat. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyötarinat. Show all posts

Monday, 11 December 2017

k niin kuin kaikkein yleisin.

Pääsinpä takaisin tilkkutyötaulukkoni pariin (olen kirjannut Excel-taulukkoon kaikki ompelukseni, jotka olen esitellyt blogissani). Kun muilla kirjaimilla alkavia tilkkutöiden nimiä on parhaimmillaan reilut 20 kappaletta, niin k-kirjaimella alkavia nimiä on tuplasti sen verran! Ihme juttu! Olen antanut k-kirjaimella alkavan nimen 56 työlleni!

Joukossa tosin on kaksi Kevätaurinkoa – tilkkupussukka tältä vuodelta ja tilkkulaukku vuodelta 2011. (Tässä tuli selväksi myös, miten pitkälle muistini kantaa, eli noin kuuden vuoden päähän.)

Tavallaan siellä on kaksi kätevääkin. Kätevä blokkialusta (jolla ei oikeastaan ole kunnon nimeä, vain tämä kutsumanimi ja Kätevä-tilkkupussukka viime vuodelta.


Piti oikein katsoa omasta blogikirjoituksestani, miksi ihmeessä tuo tilkkupussukka olisi muka niin kätevä. Eikä se kuulemma ollutkaan erityisen kätevä, se vain oli käteen mukavasti sopiva.

Thursday, 7 December 2017

g niin kuin gekko.

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012.


Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa.

Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla.

Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön.

Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mieltynytkään siihen, miltä blokit näyttivät toistensa vieressä. Vaikutelma oli jotenkin samea:


Sitten keksin ommella blokeille kehykset, ja vielä niin, että joka toinen oli vaalea ja joka toinen oli tumma. Näyttipä heti paljon paremmalta:


G-kirjaimesta tulee vielä mieleen mainita, etten ennen 5.12.2017 ollut antanut yhdellekään työlleni g-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta huomasin puutteen ja keksin sen takia uusimmalle pussukalleni nimen Galleria.

(Ehkä jäittekin toissapäivänä ihmettelemään, miksi ihmeessä pussukka sai sellaisen nimen.)

Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Saturday, 2 December 2017

b niin kuin blokki.

Melkein kaikki tilkkutyöni perustuvat tilkkublokkeihin. Ilman blokkeja toteutan käytännössä vain taiteelliset työt, ”quilt-as-you-go” -pinnat ja tilkkupeittojen taustakappaleet. (Nepä ovatkin työläitä ja aikaa vieviä toteuttaa, paitsi ”quilt-as-you-go” –pinnat.)

Olen tehnyt hyvin (tai melko) yksinkertaisia blokkeja, joiden teho perustuu hienoihin väreihin.


Olen toteuttanut blokkeja myös improvisoimalla crazy-tyyppistä pintaa. Silloin blokki on ensin kasvanut epämääräisen muotoiseksi, ja lopuksi olen trimmannut blokin tiettyyn kokoon.


Monet blokit ovat olleet periaatteessa kaksivärisiä (plus neutraali väri, kuten vaalea tai tumma). Olen voinut käyttää hyvin erilaisia kuvioita ja tyylejä samassa työssä, kun värimaailma on pysynyt riittävän hillittynä.

Jackpot-tilkkupeittokaan ei vaikuta megakirjavalta, vaikka blokeissa on kaikkia mahdollisia värejä. (Käyttämäni blokkikin oli melkein maailman yksinkertaisin.)


Paper-piecing-tekniikallakin olen tehnyt tilkkublokkeja. Hyvin muistuu mieleen, miten aika oli loppua kesken toteuttaessani työtä brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtoprojektiin. Olin piirtänyt minipieniä paloja vilisevän blokin ja aliarvioinut paper-piecingiin kuluvan ajan täysin. Lopulta jouduin nöyrtymään ja tein vain osan työn blokeista kuviollisiksi. Nyt ajattelen, että ehkä työstä tuli visuaalisesti kiinnostavampi niin.


(Kuvassa näkyy vain osa työstä.)

Tilkkuyhdistykselle toteutin tilkkuystäväni Arjan kanssa vastikään videon, jolla hän neuvoo kätevän kikan paper-piecing-blokin tekemiseksi ilman paperin läpi ompelemista. Katso ihmeessä meidän vinkkivideomme:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Innostuin vinkistä niin, että ompelin monta joulukuvioista blokkia. Tässä niistä kaksi:



Joulublokkini ovat vielä irrallisia! En ole keksinyt, mihin niitä käyttäisin.

Friday, 1 December 2017

a niin kuin applikointi.

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa!

Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi.

Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan.


Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin peiton lahjoitimme Syöpäsäätiölle varainhankintaa varten.

Projektissa minut yllätti eniten se, miten innokkaasti kaikki tekivät! Ei ollut vaikea saada kokoon applikoituja kukkia eikä myöskään lehvä- tai tähtikuvioita. Itsekin olisin mieluusti tehnyt kaksi kukkaneliötä, mutten ehtinyt mukaan. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt yhden neliön, kaikki tehtävät oli jo varattu.


Olipa kiva yhdessä kääntää peiton reunakanttia! (Kuva on Tilkkulehteen kirjoittamastani jutusta.)


Saturday, 21 October 2017

nyt tarkkana!

Oikeastaan otsikossa pitäisi lukea: ”Nyt! Tarkkana!” Se nimittäin viittaa uusimman vetoketjupussukkani nimeen, joka on Tarkkana. Tässä se poseeraa upeassa valossa vielä hehkuvampana kuin taustalla näkyvät syksyn lehdet:


Miettiessäni nimeä katse osui ensimmäiseksi tämän puolen porkkanoihin, ja ajattelin antaa tälle nimen Porkani. Jostain syystä meillä kotona puhuttiin usein porkanista, kun tarkoitettiin porkkanaa. Olisikohan sana liittynyt johonkin sarjakuvaan tai piirrettyihin?

Porkkana-nimeäkin ajattelin, mutta kun pussukan toinen puoli ei ole lainkaan porkkananvärinen:


Porkkana-sanasta tulee seuraavaksi helposti mieleen sanonta ”Tarkkana kuin porkkana,” joten pussukka sai nimen Tarkkana. Ihan johdonmukaista, eikö vain?!

Jaksoin ommella sisätaskun, jonka kokosin vieläpä useammasta eri tilkusta. Tällä kertaa Tilkunviilaaja-merkki tuli oikeaan kohtaan, ettei tarvinnut ommella kuin yksi merkki - toisin kuin viimeksi.


Edellisestä kuvastakin ehkä huomaa, että pussukka avautuu ammolleen, mutta tässä asia on ilmiselvä:


Kyseessä on siis Avoin-malliston pussukka, jonka vetoketjun ompelin Noodleheadin erinomaisen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalin mukaisesti.

Tälläkin kertaa vetoketjun pään huolitteleva lipare onnistui hyvin. Melkein yli odotusteni!


Ompelin tilkkupinnan jälleen jäännöspaloista ja tikkasin sen kiinni ohueeseen tikkausvanuun ja kerrokseen ohuehkoa collegejerseytä.


Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.
Ja nyt vasta huomasin, etten taaskaan muistanut asetella kuvaan mukaan hienoa Tilkunviilaaja-nimikylttiä, jonka sain tänä vuonna nimipäivälahjaksi! Voi minua!

Tarkkana on jo 14. tänä vuonna valmistamani tilkkupussukka. Tutkailin eilen tilkkutyösaldojani eri vuosilta – sinä aikana kun olen kirjoittanut blogia eli syksystä 2009 alkaen – ja tilastot paljastivat, että olen ommellut keskimäärin 19 tilkkupussukkaa joka vuosi.

Saldotiedot syntyivät sivutuloksena, kun listasin kaikki nimeämäni ompelukset Exceliin. Tähän puolestani sain kipinän, kun pari nimeämistä sitten pohdin, olinko jo käyttänyt jotain ehdotettua nimeä.

Excelistä selvisi, että nimikaimoja on kolme! Tänä vuonna annoin pussukalle nimen Kevätaurinko, vaikka sen niminen tilkkulaukku oli jo olemassa. Olen käyttänyt kaksi kertaa myös nimiä Ruusunpuna ja Syksyn sävel. Lisäksi olen käyttänyt nimiä Punatulkku ja Punatulkut.

Kunhan olen nimeä miettiessäni Excel-listani äärellä, uusia kaimoja ei pitäisi syntyä!

Saturday, 7 October 2017

tällaista ei tarvinnut ostaa.

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi.

Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta.


Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä.

Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni.

Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta:


Hehkuva setti Island Batiks –kaitaleita ja pari metriä ihanaa, syvänsinistä batiikkia, kiitos Töölön Tilkkupajan kangaspuodin!

Sunday, 6 August 2017

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.


Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:

Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.


Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!

Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.

Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.


Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.

Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).


Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!

No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.

Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.


Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.


Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).

Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?


Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.

Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.
  • Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.

Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.

Friday, 4 August 2017

6 tilkkutyöfaktaa, jotka olen sentään oppinut.

Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen.

Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa.

1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta.


Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa.


Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljelle kesämekon ompelussa.

Tällaisen tilkun peseminen ja silittäminen voi muuttaa tilkkua ennakoimattomasti. Joku kankaista saattaa päästää väriä jo 40-asteisessa pesussa. Jotain kangasta ei ehkä saa silittää lainkaan. Käytössä joku kankaista saattaa yllättäen hipua puhki.

2. Keltainen ei ole automaattisesti vaalea väri.


Keltainen tuntuu toki miltei aina vaalealta väriltä verrattuna esimerkiksi tummansiniseen tai keskisävyiseen punaiseen. Keltaiset kankaat ovat toisaalta usein värikylläisiä, eli keltainen pomppaa esiin – ei haalistu taustalle. xx

Musta-valkokuvasta näkee, että esimerkiksi numerokuvioinen keltainen on lähes samaa tummuusastetta kuin samassa blokissa näkyvä vaaleansininen kangas.


Tuossa blokissa tumma-vaalea-kontrasti ei olekaan täysin onnistunut.

Löytöjen mukana tulleessa hirsimökkiblokissakin keltaisen luonne näkyy selvästi.


Siniset ovat toki tummempia kuin keltaiset, mutta katse osuu keltaisiin.

3. Lentävä hanhi –blokkeihin on pikatekniikka.


Ehkä minulla oli käsillä neliöitä, joista pystyin helposti ompelemaan kaksi kolmio-neliötä kerralla? Joka tapauksessa olen koonnut tämän tuulimyllytyyppisen tilkkublokin lentävä hanhi –blokeista, jotka olen rakentanut kolmio-neliöistä.


Pääsen nykyään helpommalla tehdessäni lentävät hanhet suorakaiteesta ja kahdesta neliöstä. Jos lentävä hanhi –blokista on tulossa vähänkään kookkaampi, saan parilla lisäsaumalla vielä kaupanpäällisiksi kaksi kolmio-neliötä.

4. Blokkeja on kivampi ommella, kun kankaissa on valinnanvaraa.


Tuolloin kangasvarastoni oli vaatimaton ja siinä oli enimmäkseen vaateompelun jäljiltä jääneitä tilkkuja. Suurin osa niistäkin oli vielä muuta kuin puuvillaa.

En varmasti ollut suunnattoman ylpeä esimerkiksi tämän ananasblokin värityksestä edes silloin, mutta muutakaan punasävyistä kangasta minulla ei ollut tarpeeksi:


5. Paper-piecing on hidasta.


Toiseen ananasblokkiin olin löytänyt onnistuneemman värityksen – tämä menisi melkein seulastani läpi tänäänkin – mutta jaksoin tehdä tällä mallilla vain kaksi blokkia.


Tuntui, että yhden blokin ompelemisessa meni ikä ja terveys! Ei puhettakaan, että olisin onnistunut tekemään näitä edes neljä, joista olisin voinut ommella vaikka tyynynpäällisen.

6. Paper-piecing on yllättävän haastavaa.


Paitsi hidasta, paper-piecing on yllättävän haastavaa. Olen toteuttanut seuraavan blokin viittä vailla valmiiksi ilman, että palat olisivat vajaita, mutta entä viimeisellä kierroksella?


Viimeiset, blokkia kehystävät kaitaleet ovat kaikki pikkiriikkisen liian lyhyet, kuten ommelviivasta näkyy. (Toki tämän voi ommella osaksi jotain kokonaisuutta myös niin, että kehys on kapeampi.)

Viimeinen blokki on tietenkin myös esimerkki paper-piecingin työläydestä. En ole tehnyt näitäkään kuin yhden ainoan. Saattaa tietysti myös olla, että viimeisen kierroksen moka sai minut sisuuntumaan ja jätin projektin tämän ainokaisen blokin mittaiseksi.

Olen varmasti oppinut enemmänkin kuin kuusi tilkkutöihin liittyvää faktaa harrastusvuosieni aikana, mutta löytämistäni muinaismuistoista päättelen oppineeni ainakin nämä!

Wednesday, 26 July 2017

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla:


Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa.

Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä!

Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti:


En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi!

Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta.

Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huolitellaan vinokaitaleella ennen kuin pussukka ommellaan muotoonsa. Kiinnitin vetoketjut käsin ompelemalla, koska en luottanut taitooni saada ketjut koneommelluiksi siististi. Kun olin ommellut näitä 30-50 kappaletta, rohkenin kokeilla kiinnittää vetoketjuja koneellakin. Hyvinhän se sujui! En ole sen koommin ommellut yhtään tällaista.

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails