Showing posts with label tilkkutyötarinat. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyötarinat. Show all posts

Saturday, 7 October 2017

tällaista ei tarvinnut ostaa.

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi.

Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta.


Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä.

Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni.

Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta:


Hehkuva setti Island Batiks –kaitaleita ja pari metriä ihanaa, syvänsinistä batiikkia, kiitos Töölön Tilkkupajan kangaspuodin!

Sunday, 6 August 2017

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.


Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:

Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.


Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!

Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.

Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.


Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.

Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).


Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!

No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.

Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.


Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.


Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).

Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?


Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.

Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.
  • Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.

Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.

Friday, 4 August 2017

6 tilkkutyöfaktaa, jotka olen sentään oppinut.

Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen.

Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa.

1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta.


Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa.


Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljelle kesämekon ompelussa.

Tällaisen tilkun peseminen ja silittäminen voi muuttaa tilkkua ennakoimattomasti. Joku kankaista saattaa päästää väriä jo 40-asteisessa pesussa. Jotain kangasta ei ehkä saa silittää lainkaan. Käytössä joku kankaista saattaa yllättäen hipua puhki.

2. Keltainen ei ole automaattisesti vaalea väri.


Keltainen tuntuu toki miltei aina vaalealta väriltä verrattuna esimerkiksi tummansiniseen tai keskisävyiseen punaiseen. Keltaiset kankaat ovat toisaalta usein värikylläisiä, eli keltainen pomppaa esiin – ei haalistu taustalle. xx

Musta-valkokuvasta näkee, että esimerkiksi numerokuvioinen keltainen on lähes samaa tummuusastetta kuin samassa blokissa näkyvä vaaleansininen kangas.


Tuossa blokissa tumma-vaalea-kontrasti ei olekaan täysin onnistunut.

Löytöjen mukana tulleessa hirsimökkiblokissakin keltaisen luonne näkyy selvästi.


Siniset ovat toki tummempia kuin keltaiset, mutta katse osuu keltaisiin.

3. Lentävä hanhi –blokkeihin on pikatekniikka.


Ehkä minulla oli käsillä neliöitä, joista pystyin helposti ompelemaan kaksi kolmio-neliötä kerralla? Joka tapauksessa olen koonnut tämän tuulimyllytyyppisen tilkkublokin lentävä hanhi –blokeista, jotka olen rakentanut kolmio-neliöistä.


Pääsen nykyään helpommalla tehdessäni lentävät hanhet suorakaiteesta ja kahdesta neliöstä. Jos lentävä hanhi –blokista on tulossa vähänkään kookkaampi, saan parilla lisäsaumalla vielä kaupanpäällisiksi kaksi kolmio-neliötä.

4. Blokkeja on kivampi ommella, kun kankaissa on valinnanvaraa.


Tuolloin kangasvarastoni oli vaatimaton ja siinä oli enimmäkseen vaateompelun jäljiltä jääneitä tilkkuja. Suurin osa niistäkin oli vielä muuta kuin puuvillaa.

En varmasti ollut suunnattoman ylpeä esimerkiksi tämän ananasblokin värityksestä edes silloin, mutta muutakaan punasävyistä kangasta minulla ei ollut tarpeeksi:


5. Paper-piecing on hidasta.


Toiseen ananasblokkiin olin löytänyt onnistuneemman värityksen – tämä menisi melkein seulastani läpi tänäänkin – mutta jaksoin tehdä tällä mallilla vain kaksi blokkia.


Tuntui, että yhden blokin ompelemisessa meni ikä ja terveys! Ei puhettakaan, että olisin onnistunut tekemään näitä edes neljä, joista olisin voinut ommella vaikka tyynynpäällisen.

6. Paper-piecing on yllättävän haastavaa.


Paitsi hidasta, paper-piecing on yllättävän haastavaa. Olen toteuttanut seuraavan blokin viittä vailla valmiiksi ilman, että palat olisivat vajaita, mutta entä viimeisellä kierroksella?


Viimeiset, blokkia kehystävät kaitaleet ovat kaikki pikkiriikkisen liian lyhyet, kuten ommelviivasta näkyy. (Toki tämän voi ommella osaksi jotain kokonaisuutta myös niin, että kehys on kapeampi.)

Viimeinen blokki on tietenkin myös esimerkki paper-piecingin työläydestä. En ole tehnyt näitäkään kuin yhden ainoan. Saattaa tietysti myös olla, että viimeisen kierroksen moka sai minut sisuuntumaan ja jätin projektin tämän ainokaisen blokin mittaiseksi.

Olen varmasti oppinut enemmänkin kuin kuusi tilkkutöihin liittyvää faktaa harrastusvuosieni aikana, mutta löytämistäni muinaismuistoista päättelen oppineeni ainakin nämä!

Wednesday, 26 July 2017

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla:


Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa.

Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä!

Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti:


En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi!

Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta.

Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huolitellaan vinokaitaleella ennen kuin pussukka ommellaan muotoonsa. Kiinnitin vetoketjut käsin ompelemalla, koska en luottanut taitooni saada ketjut koneommelluiksi siististi. Kun olin ommellut näitä 30-50 kappaletta, rohkenin kokeilla kiinnittää vetoketjuja koneellakin. Hyvinhän se sujui! En ole sen koommin ommellut yhtään tällaista.

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Thursday, 29 June 2017

paluu menneisyyteen. throwback Thursday.

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan).

Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta.

Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa:


Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – epäilen, että heidän mielestään voisin käyttää energiaani välillä johonkin muuhunkin.)

Friday, 23 June 2017

tilkkupussukka tekeillä.

Toisinaan tilkkupussukka valmistuu suunnilleen saman tien kuin aloitan sille tilkkupinnan. Olen onnistunut joskus ompelemaan koko pussukan valmiiksi, tikkaukset ja kaikki, yhdessä illassa.

Useimmiten projektini kestävät kyllä kauan. Tässä yksi esimerkki:


Ompelin kolmio-neliöistä kuviopinnan muutama kuukausi sitten ja tähtikoristeisella pinnallakin on ikää pari kuukautta. Tämä pari lepäilee nyt ompelupöydälläni syrjässä ja odottaa kärsivällisesti, että projekti taas liikahtaisi. Hohhoijaa!

Saturday, 3 June 2017

tällä erää viimeinen valmis tilkkupeitto.

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”.


Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”.

Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa).

Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukaisesti. Yleensä tarkistan vielä lopuksi, että taustakappale todella on tilkkupintaa isompi, mutta olin varma asiasta ja niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä. Soile parka! Hän joutui pidentämään liian lyhyeksi jättämääni tilkkupintaa muutaman sentin levyisellä soirolla. (Onneksi peiton sivuissa oli paljon ylimääräistä kangasta.)


Näin pöhköä virhettä en tee toista kertaa!

Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta ostamani valmiit nimilaput ovat hupenemassa olemattomiin, mutta vielä sentään löytyi tilkkupeiton henkeen melko hyvin sopiva lappunen. Ompelen laput taustakankaaseen ennen kanttaamista ja yleensä teen siihen myös vähän käsintikkausta. Tähän minun kärsivällisyyteni riittää.


Käytin taustakappaleeseen ruusukuvioisen palan, jonka ostin tilkkukilta Syyringin käydessä Tallinnan Karnaluksissa. Lisänä myös muita paloja – esimerkiksi Tula Pinkin kivaa kangasta. Ompelin mukaan vielä kaikki jäljelle jääneet jelly-roll-kaitalepalat. Mitään ei jäänyt tähteeksi!


Päärynäpuumme kukkii upeasti ja tein kaikkeni, että saisin sen kukintoja mukaan ilman että paljastaisin liikaa puutarhamme rikkaruohoisuudesta.


Ompelin tilkkublokit kuvan perusteella laatimani suunnitelman mukaan. Vaikka blokki näyttää syöneen paljon kaitalekangasta, niin tähän kului kaitaletta yllättävän vähän.


Reunakanttikangas löytyi jälleen helposti! Olin kokeillut parin raitakankaan sopivuutta Värienergiaa-tilkkupeittoon ja tietenkin kangasnyytit jäivät esille. Toinen kankaista sopi sitten mainiosti tähän. Leikkasin raidat kulkemaan täysvinoon, jotta ne komppaisivat vinoa blokkikuviota.


Kun saapuu syys –tilkkupeitto on kooltaan noin 136 cm x 186 cm. Blokkimalli on sikäli omani, että pähkäilin mitat ja ompelutekniikan itse.


Kivan ja ehkä normaalista ylikuviollisesta tyylistäni poikkeavan Kun saapuu syys –tilkkupeiton longarm-tikkasi Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Minulla onkin hänelle jo seuraava tilkkupinta taustakappaleineen valmiina. Tällä kertaa kokeilin, että taustakappale todellakin ON tilkkupintaa isompi!


Taustakappale näyttää kenties siltä kuin se olisi vain yhtä kangasta, mutta jouduin tätäkin jatkamaan parilla sopivahkolla palalla. Näette sen sitten kun olen viimeistellyt tilkkupeiton!

Tuesday, 30 May 2017

tilkkupeitto batiikkikaitaleista.

Batiikki- ja vaaleista kaitaleista ompelemani tilkkupeitto odotti viimeistelyä jonkin aikaa, mutta nyt se on valmis. Saanko esitellä: Kesäunet-tilkkupeitto!


Kankaista tuli kesä mieleen lähinnä merilevänvihreiden kaitaleiden takia. Ajatus kulki kesästä aika nopeasti ja ehkä yllättävästi Grease-elokuvan kappaleeseen Summer Loving, jossa lauletaan kadonneista kesäunelmista (summer dreams). Tilkkupeittoon sopii kuitenkin paremmin uni-sana, joten tästä tuli Kesäunet / Summer Dreams.

Batiikkikaitaleissa oli superherkulliset värit. Tässä violetissa kaitaleessa oli välillä vihreämpiä osuuksia:


Vaalean violetti, turkoosikuvioinen – ihana! Turkoosi-vihreä – ihana! Syvän tummanvioletti – ihana!


Kauniit tikkaukset toteutti mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Tasoittamani tilkkupeittoaihio tuntui tarvitsevan melkein huomaamattoman reunakantin. Löysin nopeasti varastoistani (no, makuuhuoneen tuolilta) harmaa-valkokuvioista kangasta, jota käytin ehkäpä kauneimpaan ikinä tekemääni pussukkaan nimeltä Kuutio.


Kangas sopii tähänkin työhön erinomaisesti! Sen harmaa oli juuri sopivan pehmeäsävyinen ja sen valkoinen toimi kauniisti tilkkublokkien vaalean kankaan kanssa. Kumpikaan vaalea ei saanut toista näyttämään likaiselta.


(Kuvasta näkyy myös, että meidän nurmikollamme saavat voikukat kukkia.)

Hienostuneen värisistä batiikkikaitaleista ompelemani tilkkupinta sai taustakappaleekseen aika räväkän ratkaisun:


Käyttäisitkö tätä tilkkupeittoa kummin päin tahansa?

No, taiteltuna ja oikea puoli ylöspäin se näyttää hyvin vienolta.


Käytin Kesäunet-tilkkupeittooni yhden Island Batiks –kaitalepakkauksen ja lisäksi neutraalia vaaleaa kangasta. Peitosta tuli kooltaan 141 cm x 176 cm. Jäännöspalat ompelin mukaan takakappaleeseen, joten kaitalepakkauksesta ei jäänyt tilkkuakaan tähteeksi. Onnistunutta optimointia.


Keksin blokkien toteutustavan itse, mutta olen jälleen unohtanut kaikki käyttämäni mitat, joten tästäkään en voi vinkata ohjetta.

Kesäunet-tilkkupeitto on toinen tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto ja kahdestoista valmistunut tilkkutyö.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails