Tilkunviilaaja

Ta-daa! Joulukalenterin viimeinen luukku! On jouluaatto ja saan piirtää rastin ”joulukalenteri tehty”-ruutuun! Viimeisimmässä tilkkupeittoaihiossanikin on rastikuvioiset blokit, ja toiseenkin ”tehty”-ruutuun voi piirtää rastin, sillä tilkkupinta on yhtenä kappaleena: Vielä tarvitsen taustakappaleen, jotta voin viedä työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Jaa-a, millaisenkohan tikkauskuvion valitsen tälle peitolleni? Teille joulukalenterin seuraajille en kirjoita rastia, vaan täyden kympin! Olette seuranneet kirjoituksiani todella tiiviisti, ainakin jos blogini kävijätilastoihin on uskominen. Vaikka välillä tuntuu, että bloggaaminen on katoavaa perinnettä, niin tässä kuussa Tilkunviilaaja-blogi sai enemmän käyntejä kuin koskaan aiemmin. Kiitän joulukalenterikirjotusteni lukijoita! Tällä kuusityynyjen rivillä toivotan hyvää joulua kaikille! Ja huh, taidan nyt pitää lyhyen tauon! Ryhdyin mittavaan tehtävääni tietenkin juuri vuoden kiireisimpään aikaan! Kokei

Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset. Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007. Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä. Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa. Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon

Ei; en ole siirtymässä uuteen aiheeseen, vaikka von Dänikenin kirjoja olenkin lukenut! Tilkkuharrastukseen yhdistettynä ufo on englanninkielisiin sanoihin UnFinished Objects perustuva, keskeneräisistä töistä (erityisesti tilkkutöistä) käytetty nimitys. Uusin ja kenties vähiten keskeneräisin on tämä rastiblokeista rakentuva tilkkutyöni: Kuvassa työ ei näytä olevan kovin lähellä valmista... Ompelin ruksit Island Batiksin kauniista kaitalepakkauksesta, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta. Rastien taustalla on harmaan eri tummuusasteita. Enemmänkin sävyjä olisi voinut olla, mutta tämän enempiä harmaita ei varastoista löytynyt. Tästä blogikirjoituksesta löytyy kuvaus siitä, miten ompelin rastiblokkini. Minulla on myös ollut kauan aikaa kesken kaksi pinkki-oranssi-ruskeaa tilkkutyötä. Seuraava on edennyt pidemmälle, mutta jostain syystä ei ole valmistunut. Nykäisen koneeni käyntiin aika ajoin ja ompelen muutaman blokin lisää, mutta vieläkään niitä ei ole tarpeeksi. Sitten

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa. Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu. Noudin työni  Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan. Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla. Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin. Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

Tiedättekö: minua harmittaa, ettei scrappy-sanalle ole kunnollista suomennosta, sillä se on suosikkityylini. Olen tilkkuhistoriani aikana tehnyt vain muutaman muun kuin scrappy-työn. Scrappy on lukuisista erilaisista tilkuista koottua pintaa kuvaava sana. Scrappy-työn blokit ovat usein kaikki eri värisiä ja ne on usein ommeltu muiden tilkkutöiden jäännöspaloista. Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto on erinomainen esimerkki siitä, että merkillisistä ja satunnaisen oloisista tilkuista voi hyvällä onnella koota kauniin kokonaisuuden! (Tämä oli se peitto, josta yhdessä vaiheessa ajattelin tulevan suorastaan ruma.) Mutta siirryn vielä hieman kauemmas – 1990-luvun alkupuolelle. Aloittelevana tilkkuilijana luulin silloin, että on vain yksi tapa toteuttaa tilkkutyö: valitaan blokkimalli ja –kuvio ja siihen tietyt kankaat, ja sitten leikataan ja ommellaan vain niistä kankaista. Minun oli vaikea suunnitella värejä töihini, eikä tietenkään sopivia kankaita ollut helppo löytää (eikä minul

Olipa vaikea keksiä mitään sopivaa r-kirjaimella alkavaa aihetta! Kaukaa haetusti esittelen uusimmat tilkkupussukkakappaleet, joihin käytin tilkkulasagnepaloja (muistatte varmaankin l niin kuin lasagne –kirjoitukseni ) terästettynä parilla kissatilkulla. Haluan välillä esitellä uusimpia projektejani enkä puhua vain vanhoista asioista. Kissatilkut on reunustettu batikkikaitaleilla. Katsoin ensin, että ihan kummalliset tulee, mutta tykkäänkin näistä aika tavalla! Tikkasin lasagneosuudet tavallisin suorin ompelein, samoin kissatilkkujen reunukset, mutta pinnistin viitseliäisyyteni äärimmilleen ja tikkasin vapaalla koneompelulla kissa-aiheiden ympäri. Olen huomannut, että tällaisissa toteutuksissa kaksi vierekkäistä tikkausta näyttää yleensä paremmalta kuin vain yksi. Tässä ainakin näytti. Tikkailin näitä yhtenä iltana, kun olisi pitänyt tehdä jouluvalmisteluja – olikohan se korttien kirjoitusta vai mitä – ja nyt tekisi kovasti mieleni ommella nämä pussukaksi sen sijaan, että

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni. (Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.) Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän. Pah. Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut. En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa. Ihan vain P.S. Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen. Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa. Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella. Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan. Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein! Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esim

Pääsinpä takaisin tilkkutyötaulukkoni pariin (olen kirjannut Excel-taulukkoon kaikki ompelukseni, jotka olen esitellyt blogissani). Kun muilla kirjaimilla alkavia tilkkutöiden nimiä on parhaimmillaan reilut 20 kappaletta, niin k-kirjaimella alkavia nimiä on tuplasti sen verran! Ihme juttu! Olen antanut k-kirjaimella alkavan nimen 56 työlleni! Joukossa tosin on kaksi Kevätaurinkoa – tilkkupussukka tältä vuodelta ja tilkkulaukku vuodelta 2011. (Tässä tuli selväksi myös, miten pitkälle muistini kantaa, eli noin kuuden vuoden päähän.) Tavallaan siellä on kaksi kätevääkin. Kätevä blokkialusta (jolla ei oikeastaan ole kunnon nimeä, vain tämä kutsumanimi ja Kätevä-tilkkupussukka viime vuodelta. Piti oikein katsoa omasta blogikirjoituksestani, miksi ihmeessä tuo tilkkupussukka olisi muka niin kätevä. Eikä se kuulemma ollutkaan erityisen kätevä, se vain oli käteen mukavasti sopiva.

Tilkkuharrastusta aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut tilkkuja tai jäännöspaloja, kankaita vain. Tilanne on tänään totisesti erilainen! Olen esimerkiksi joutunut vähän miettimään, miten säilytän jäännöspalani. ”Pitkiä kankaitani” eli tyypillisesti fat quarter –kokoisia paloja säilytän vaikkapa kaapin päällä. (Nämä eivät ole jäännöspaloja.) Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen. Vaihtoehtoja säilyttämiseen: Samanväriset tilkut keskenään. Säilytys koon perusteella. Jos vaikka tarvitsee tietyn kokoisia paloja, tällaisesta systeemistä löytää helposti sopivat vaihtoehdot. Eri suunnittelijoiden kangaspalat erikseen, varsinkin jos itselle on kertynyt paljon tietyn suunnittelijan kankaita. Jos teet työt suunnittelijoittain, tämä on tietysti hyvä systeemi. Leikkaa jäännöspalat tarvitsemasi kokoisiksi tilkuik

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012. Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa. Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla. Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön. Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mielt

Fiksu on uusin tilkkupussukkani. Sen valmistujaiskuvat sopivat julkaistaviksi tänään, sillä siinä on isänmaallisesti sinistä ja valkoista väriä. Tietysti paria muutakin väriä mukana! Harkitsin tälle isänmaallisempaa nimeä, esimerkiksi Finlandiaa tai Fennomaanista, mutta ne tuntuivat liian vakavamielisiltä kepeältä näyttävälle pussukkatuotteelle. Fiksu -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 23 cm Korkeus noin 14 cm Pohjan leveys noin 8 cm. Ompelin pussukkaan pitkän kantolenkin, joten se on Street-mallistoa. Se avautuu hyvin, mutta ei silti ole Avoin-mallistoa. Tilkkupinnat on tikattu kiinni paitsi tikkausvanuun, myös palaseen collegejerseytä. Näin syntyy topakka tilkkupussukka. Tilkkujen tie Fiksu -pussukaksi kesti aikansa. Ompelin kissankuvakeskustaisen blokin paperiompeluna kesähuvilalla heinäkuussa. Blokki osui käteen marraskuun alussa ja sai ympärilleen tilkkuja, kunnes koossa oli pussukan verran pintaa. Spiraalitikkaukset viimei

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista. Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja. Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi. Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää! Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku. Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi. Di

Bloggaamisen ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa jakamisen aloitettuani olen päässyt kuulemaan harrastukseeni liittyviä kohteliaisuuksia (compliments). Perhepiirin ihmiset eivät luonnollisestikaan jaksa innostua tilkkutöistä enää, ainakaan samalla tavalla kuin tilkkuilijat. Tietenkään! Siksi sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset, jaot ja positiiviset kommentit ovat tärkeitä. Erityisesti kun on ommellut omasta mielestään ehkä epäonnistuneehkon työn – suorastaan tekeleen, niin kiva kommentti auttaa kummasti eteenpäin. Koen kohteliaisuudeksi myös sen, kun joku soveltaa ohjettani ja tekee oman version. Kaikista en kuule, mutta osasta saan onneksi tietää, ja kyllä mieli lämpiää! Ja juuri eilen luin Instagramistä, että yksi seuraamistani ihmisistä oli innoittunut nimeämään tilkkupussukkansa, koska minäkin annan omille töilleni nimen. Olipa kivaa! Tilkkuharrastajat ja myös ammattilaiset ovat kannustavia! Saan olla osa upeaa yhteisöä! Sydämelliset terveiset teille kaikille! Ku

Melkein kaikki tilkkutyöni perustuvat tilkkublokkeihin. Ilman blokkeja toteutan käytännössä vain taiteelliset työt, ”quilt-as-you-go” -pinnat ja tilkkupeittojen taustakappaleet. (Nepä ovatkin työläitä ja aikaa vieviä toteuttaa, paitsi ”quilt-as-you-go” –pinnat.) Olen tehnyt hyvin (tai melko) yksinkertaisia blokkeja, joiden teho perustuu hienoihin väreihin. Olen toteuttanut blokkeja myös improvisoimalla crazy-tyyppistä pintaa. Silloin blokki on ensin kasvanut epämääräisen muotoiseksi, ja lopuksi olen trimmannut blokin tiettyyn kokoon. Monet blokit ovat olleet periaatteessa kaksivärisiä (plus neutraali väri, kuten vaalea tai tumma). Olen voinut käyttää hyvin erilaisia kuvioita ja tyylejä samassa työssä, kun värimaailma on pysynyt riittävän hillittynä. Jackpot-tilkkupeittokaan ei vaikuta megakirjavalta, vaikka blokeissa on kaikkia mahdollisia värejä. (Käyttämäni blokkikin oli melkein maailman yksinkertaisin.) Paper-piecing-tekniikallakin olen tehnyt tilkkublokkeja. Hyv

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata. Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat. Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen. Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion. Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille. Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella. Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina! Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä. Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista. Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui