Tilkunviilaaja

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin! Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja. Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat. Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle! Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakanga

Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa. Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina! Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta. Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta. Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin. Varastossa

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa. Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista. Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä. Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa. Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa: Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin

Nämä hirsimökinpuolikkaat on niin nähty, mutta jaan silti kuvat, jotka otin muutama päivä sitten. Koska otin nämä valoisaan aikaan, värit ovat paljon luontevammat kuin edellisissä kuvissani. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvät neljä ensimmäistä riviä, jotka ompelin yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuvasta näkee, että aloitusneliö on joka blokissa vähän erilainen. Lopulta sain kaikki rivit ommelluksi, ja tilkkupinta oli valmis. Järjestelin blokit ensin väreittäin pinoihin. Latelin blokkeja sitten pinoista design-lattialleni – aloitin keltaisista ja valoisista blokeista, jotka asettelin tulevan tilkkupinnan oikeaan ylänurkkaan. Vähän kuin auringoksi. Siitä etenin vähän vinottain halki tilkkupinnan ja päädyin alareunan tummansinisiin blokkeihin. Olen käyttänyt blokkeihin kolmea tai neljää erilaista vaaleaa kangasta. Nekin sekoittuivat tässä sopivasti. Kuvasta ei ainakaan huomaa, että jossain olisi häiritsevästi valkoisempia alueita. Tilkkupinta on siis valmis ja nyt sille pitää löytä

Tilkunviilaajan blogin lisäksi teen kuvapainotteisia päivityksiä Tilkunviilaajan Instagram-tilille. Vaikka tyttäreni pitää kuvavalikoimaani tylsänä (koska siinä on pelkkiä tilkkutöiden kuvia), olen saanut jonkun verran seuraajia. Pystyinkin hyvällä omallatunnolla tutkiskelemaan vuoden 2016 aikaisia kuviani ja tuotin tällaisen ”Best Nine” –koosteen eräällä ilmaistyökalulla: Nämä ovat yhdeksän tykätyintä kuvaani tältä vuodelta. Ylin kuva vasemmalla oli tykätyin. (Tuo tilkkutyö ei ole vieläkään valmis!) Minua ihmetyttää, että kaksi yksinäisen tilkkublokin kuvaa nousivat näin suosituiksi! Lisäksi on vähän omituista, että keskeneräisen tilkkupussukan kuva on suositumpi kuin yksikään valmiin pussukan kuva! Lisäksi yllätyin alarivin keskimmäisestä kuvasta. Olin unohtanut koko kuvan! Olenko tuollaisenkin joskus näpännyt?!

Ostin aika hiljattain ihanan kangaskaitalerullan eli Elizabeth Hartmanin kokoaman Paintbox Solids -valikoiman Kona-puuvilloja. Koska rullan muovikääre oli päässyt vahingoittumaan, sain avatuksi koko paketin sen sijaan että olisin hillonnut kankaita ihailtavina hyllyllä (niin kuin yleensä teen). Mistähän sain päähäni tällaisen blokki-idean? En muista, mutta yllättävän nopeasti olin tehnyt tarpeeksi näitä hirsimökkiblokin puolikkaita, että sain peittokokoisen tilkkupinnan kasaan. Tämä kuva oli vain räiskäisy, jonka avulla tutkisin, onko sommitelmani paras mahdollinen. Mitä tein? Vilkaisin kuvaa ja totesin, että ihan ookoo, ommellaan kokoon. Tässä kuvassa blokit ovat valmiina riveinä. Saumat pitää silittää ja sitten voin ommella rivit kiinni toisiinsa. Tilkkupinta on pian valmis! Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja. Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin

Nyt ei ole kyse englanninkielisestä sanonnasta ”sataa kissoja ja koiria,” vaan tietenkin vetoketjupussukan kuvioista. Ompelin viikonloppuna tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Kissat ja koirat. Kuvaa ei tarvitse katsoa edes kovin tarkkaan, niin jo ymmärtää, mistä keksin tällaisen nimen. Oikeastaan pussukan nimi voisi olla myös ”Eläimellinen” tai ”Kissoja ja muita eläimiä” tai kirjallisia viittauksia sisältävä ”Eläinten vallankumous”. Oho! Sepä olisikin ollut aika hauska nimi, ja nyt harmittaa, kun keksin sen vasta äsken. Hei, minäpä vaihdan tälle uuden nimen. Olkoon pussukan nimi tästedes ”Eläinten vallankumous”. Paraatipuolella on pari kissatilkkua, koiratilkku sekä perhonen ja pari kalaa. Pussukan toisella puolella näkyy lisäksi possuja ja sammakoita. Ne eivät näy kovin hyvin tässä kuvassa, sillä ne jäävät aivan vasempaan laitaan. Nämä possut näyttävät ystävällisiltä ja herttaisilta. Ne eivät varmasti ryhtyisi vallanhimoisiksi vallankumouksessakaan, vaan niiden miele

Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja. Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat. Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen. Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa. Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlais

Kaksi uutta jäännöspalakassia tursuivat jälleen yli äyräittensä, ja päätin helpottaa tilannetta ompelemalla muutaman pussukkakokoisen tilkkupinnan. Metodina minulla on, että tartun aina kahteen pienehköön palaan, ompelen ne yhteen, sitten otan taas kaksi pientä palaa ja yhdistän ne, ja tätä jatkan, kunnes kaikkein pienimmät palat loppuvat pöydälle ottamastani erästä. Jos ommelluista paloista jotkut sopivat jonkun toisen yhteyteen niin, että reunat menevät tasan tai melkein tasan, yhdistän edelleen. Sitä ennen silitän saumanvaraa kynnellä painelemalla. Jos reuna on epämääräinen, saatan piirtää viivoittimen avulla suoran, johon kohdistan paininjalan. Sauman ommeltuani tasoitan silloin saumanvarat. Jossain vaiheessa palat alkavat näyttää enimmäkseen jonkun värisiltä. Siinä vaiheessa kaivan jäännöspalakasseista lisää sopivan värisiä tilkkuja ja täydennän paloja niillä. Tätä jatkuu, kunnes koossa alkaa olla riittävän iso tilkkupinta. Viimeisimmässä jäännöspalaiskussa olen valmistanu

Kuten niin monet tilkkuharrastajat, keräilen kauniita ja inspiroivia kankaita. Vieläpä niin, että ostan kankaita ja hilloan ne kaappiin, missä silloin tällöin katse niihin osuu ja voin ihailla. Tässä kuussa olen kuitenkin yllättänyt itseni ja käyttäytynyt aivan epäluonteenomaisesti. Ostin kuun alussa Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja. Jo viikon kuluttua ostohetkestä olin kehittänyt idean tilkkublokkiin, purkanut rullan auki ja ommellut koeblokin, josta pidin kovasti. Puolittainen hirsimökkiblokki alkaa 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin näitä keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne ovat vaikka minkä värisiä. Seuraava kerros on vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen vaalea/valkoinen, 4cm leveä kaitale. Tasoitan blokit myöhemmin johonkin sopivaan neliömittaan. Nyt olen keskittynyt ompelemaan blokkeja kaikista rullan kaitaleista. Olen

Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi? Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä 31 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 10 cm. Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle! Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki. Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri! Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan. Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä. Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni! Kehrä-pussukka on vielä äsk

Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen. Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään  tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva. Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”. Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu! Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin. Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valm