Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts

Monday, 18 December 2017

r niin kuin reunustetut.

Olipa vaikea keksiä mitään sopivaa r-kirjaimella alkavaa aihetta! Kaukaa haetusti esittelen uusimmat tilkkupussukkakappaleet, joihin käytin tilkkulasagnepaloja (muistatte varmaankin l niin kuin lasagne –kirjoitukseni) terästettynä parilla kissatilkulla. Haluan välillä esitellä uusimpia projektejani enkä puhua vain vanhoista asioista.

Kissatilkut on reunustettu batikkikaitaleilla.


Katsoin ensin, että ihan kummalliset tulee, mutta tykkäänkin näistä aika tavalla!

Tikkasin lasagneosuudet tavallisin suorin ompelein, samoin kissatilkkujen reunukset, mutta pinnistin viitseliäisyyteni äärimmilleen ja tikkasin vapaalla koneompelulla kissa-aiheiden ympäri.

Olen huomannut, että tällaisissa toteutuksissa kaksi vierekkäistä tikkausta näyttää yleensä paremmalta kuin vain yksi. Tässä ainakin näytti.

Tikkailin näitä yhtenä iltana, kun olisi pitänyt tehdä jouluvalmisteluja – olikohan se korttien kirjoitusta vai mitä – ja nyt tekisi kovasti mieleni ommella nämä pussukaksi sen sijaan, että paketoisin joululahjoja. Hmmm jaa, kuinkahan tässä käy?

Wednesday, 13 December 2017

m niin kuin muu.

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni.


(Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.)

Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän.

Pah.

Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut.


En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa.


Ihan vain P.S.

Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.


Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

Monday, 11 December 2017

k niin kuin kaikkein yleisin.

Pääsinpä takaisin tilkkutyötaulukkoni pariin (olen kirjannut Excel-taulukkoon kaikki ompelukseni, jotka olen esitellyt blogissani). Kun muilla kirjaimilla alkavia tilkkutöiden nimiä on parhaimmillaan reilut 20 kappaletta, niin k-kirjaimella alkavia nimiä on tuplasti sen verran! Ihme juttu! Olen antanut k-kirjaimella alkavan nimen 56 työlleni!

Joukossa tosin on kaksi Kevätaurinkoa – tilkkupussukka tältä vuodelta ja tilkkulaukku vuodelta 2011. (Tässä tuli selväksi myös, miten pitkälle muistini kantaa, eli noin kuuden vuoden päähän.)

Tavallaan siellä on kaksi kätevääkin. Kätevä blokkialusta (jolla ei oikeastaan ole kunnon nimeä, vain tämä kutsumanimi ja Kätevä-tilkkupussukka viime vuodelta.


Piti oikein katsoa omasta blogikirjoituksestani, miksi ihmeessä tuo tilkkupussukka olisi muka niin kätevä. Eikä se kuulemma ollutkaan erityisen kätevä, se vain oli käteen mukavasti sopiva.

Sunday, 10 December 2017

j niin kuin jäännöspala.

Tilkkuharrastusta aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut tilkkuja tai jäännöspaloja, kankaita vain. Tilanne on tänään totisesti erilainen! Olen esimerkiksi joutunut vähän miettimään, miten säilytän jäännöspalani. ”Pitkiä kankaitani” eli tyypillisesti fat quarter –kokoisia paloja säilytän vaikkapa kaapin päällä. (Nämä eivät ole jäännöspaloja.)


Ennen kuin kerron omasta jäännöspalojen säilytysjärjestelmästäni, jaan muiden viisautta. Tein lyhyen tutkimuksen ja löysin englanninkielisen ”tilkkujengin” sivustolta pari vinkkiä jäännöspalojen säilyttämiseen.

Vaihtoehtoja säilyttämiseen:
  • Samanväriset tilkut keskenään.
  • Säilytys koon perusteella. Jos vaikka tarvitsee tietyn kokoisia paloja, tällaisesta systeemistä löytää helposti sopivat vaihtoehdot.
  • Eri suunnittelijoiden kangaspalat erikseen, varsinkin jos itselle on kertynyt paljon tietyn suunnittelijan kankaita. Jos teet työt suunnittelijoittain, tämä on tietysti hyvä systeemi.
  • Leikkaa jäännöspalat tarvitsemasi kokoisiksi tilkuiksi saman tien. Tällainen on kätevä systeemi, jos käytät usein tietyn kokoisia paloja. x

"Ompelu-ullakon" tilkkujensäilytysohje puolestaan menee yksityiskohtiin:

"Ota ensin isoimmat jäännöspalat ja leikkaa tilkuiksi. Paras tapa on leikata koko palan levyisiä, 1,5-, 2- ja 2,5-tuumaisia kaitaleita. Kaitaleet sopivat esimerkiksi hirsimökkitöihin, ja niistä voi leikata moniin muihin tilkkublokkeihin sopivia lyhyempiä pätkiä."

Ohjeessa minua huvittaa, että (ilmeisesti) koko kankaan levyisiä paloja pidetään jäännöspaloina! No, ehkä tämä ihminen ostaa aina pakan kangasta kerralla, jolloin 30-senttinen pätkä kangasta varmasti tuntuukin pieneltä palalta.


Itse kyllä ostan kankaani yleensä tuollaisten ”jäännöspalojen” kokoisina.

Samassa ohjekirjoituksessa on vielä toinen hyvä vinkki.

"On tärkeää, että kun jäännöspalojesi säilytyssysteemi tai -tila alkaa täyttyä, kehität itsellesi projektin, johon pystyt palojasi käyttämään!"

Oma säilytyssysteemini on se, että siirrän jäännöspalat joko isoon muoviseen säilytyslaatikkoon, toiseen laatikkoon, kassiin, kassiin, kassiin tai paperikassiin. Toisin sanoen otan uuden laatikon/kassin käyttöön, kun edellinen alkaa vaikuttaa täysinäiseltä. Jäännöspalat eivät lopu koskaan! Eivät koskaan!

Kuvassa kolme viimeksi käyttöön ottamaani tilkkukassia:


(En toki säilytä jäännöspalojani kasseissa lumisella pihalla! Kävin ottamassa kuvan paikassa, jossa olisi riittävästi valoa.)

Olen vain yhden kerran saanut silputuksi erän jäännöspaloja niin, ettei niistä jäänyt kuin roskan kokoista mutua jäljelle. Olin tekemässä Mummola-tilkkupeittoa. Silloin leikkasin ensin 5 cm x 9 cm -kokoisia paloja ja kun sellaista ei palasta enää pystynyt leikkaamaan, tein pisimmistä 2,5 cm:n levyisiä kaitaleita. Tällaisisia paloja minulle jäi:


Yhdistin kapeat kaitaleet pitkäksi pötköksi ja toteutin lasagnetekniikalla kivan tilkkupinnan, johon yhdistin lyhyempiä jäännöspaloja. Kohta oli taas tilkkupussukan ainekset koossa:


Jaa-a, pitäisiköhän toteuttaa toinen Mummola-tyyppinen tilkkutyö? Se saattaisi tehdä hyvää jäännöspalatilanteelleni.

Kävin Mummolaa varten läpi jokaisen tilkkulaatikon ja -kassin ja noukin esiin kaikki punaiset, siniset ja violetit tilkut. Siinä vaiheessa minua hämmästytti, ettei jäännöspaloja näyttänyt olevan jäljellä yhtään vähemmän. Mietin myös, minkä ihmeen värisiä kankaita laatikoissa ja kasseissa enää saattoi olla.

Thursday, 7 December 2017

g niin kuin gekko.

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012.


Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa.

Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla.

Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön.

Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mieltynytkään siihen, miltä blokit näyttivät toistensa vieressä. Vaikutelma oli jotenkin samea:


Sitten keksin ommella blokeille kehykset, ja vielä niin, että joka toinen oli vaalea ja joka toinen oli tumma. Näyttipä heti paljon paremmalta:


G-kirjaimesta tulee vielä mieleen mainita, etten ennen 5.12.2017 ollut antanut yhdellekään työlleni g-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta huomasin puutteen ja keksin sen takia uusimmalle pussukalleni nimen Galleria.

(Ehkä jäittekin toissapäivänä ihmettelemään, miksi ihmeessä pussukka sai sellaisen nimen.)

Wednesday, 6 December 2017

f niin kuin Fiksu.

Fiksu on uusin tilkkupussukkani. Sen valmistujaiskuvat sopivat julkaistaviksi tänään, sillä siinä on isänmaallisesti sinistä ja valkoista väriä. Tietysti paria muutakin väriä mukana!


Harkitsin tälle isänmaallisempaa nimeä, esimerkiksi Finlandiaa tai Fennomaanista, mutta ne tuntuivat liian vakavamielisiltä kepeältä näyttävälle pussukkatuotteelle.


Fiksu-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 14 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Ompelin pussukkaan pitkän kantolenkin, joten se on Street-mallistoa. Se avautuu hyvin, mutta ei silti ole Avoin-mallistoa.


Tilkkupinnat on tikattu kiinni paitsi tikkausvanuun, myös palaseen collegejerseytä. Näin syntyy topakka tilkkupussukka.


Tilkkujen tie Fiksu-pussukaksi kesti aikansa. Ompelin kissankuvakeskustaisen blokin paperiompeluna kesähuvilalla heinäkuussa.

Blokki osui käteen marraskuun alussa ja sai ympärilleen tilkkuja, kunnes koossa oli pussukan verran pintaa. Spiraalitikkaukset viimeistelivät tilkkupinnan.

Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Sunday, 3 December 2017

c niin kuin compliment.

Bloggaamisen ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa jakamisen aloitettuani olen päässyt kuulemaan harrastukseeni liittyviä kohteliaisuuksia (compliments).

Perhepiirin ihmiset eivät luonnollisestikaan jaksa innostua tilkkutöistä enää, ainakaan samalla tavalla kuin tilkkuilijat. Tietenkään! Siksi sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset, jaot ja positiiviset kommentit ovat tärkeitä. Erityisesti kun on ommellut omasta mielestään ehkä epäonnistuneehkon työn – suorastaan tekeleen, niin kiva kommentti auttaa kummasti eteenpäin.

Koen kohteliaisuudeksi myös sen, kun joku soveltaa ohjettani ja tekee oman version. Kaikista en kuule, mutta osasta saan onneksi tietää, ja kyllä mieli lämpiää! Ja juuri eilen luin Instagramistä, että yksi seuraamistani ihmisistä oli innoittunut nimeämään tilkkupussukkansa, koska minäkin annan omille töilleni nimen. Olipa kivaa!

Tilkkuharrastajat ja myös ammattilaiset ovat kannustavia! Saan olla osa upeaa yhteisöä! Sydämelliset terveiset teille kaikille!


Kuvassa pieni tilkkuseinävaate "Vähän karrella," jolla osallistuin Tilkkuyhdistyksen kilpailuun vuonna 2011. Kuvailin seinävaatteen syntyä blogikirjoituksessani "seinävaate tilkuista - näin se eteni".

Saturday, 2 December 2017

b niin kuin blokki.

Melkein kaikki tilkkutyöni perustuvat tilkkublokkeihin. Ilman blokkeja toteutan käytännössä vain taiteelliset työt, ”quilt-as-you-go” -pinnat ja tilkkupeittojen taustakappaleet. (Nepä ovatkin työläitä ja aikaa vieviä toteuttaa, paitsi ”quilt-as-you-go” –pinnat.)

Olen tehnyt hyvin (tai melko) yksinkertaisia blokkeja, joiden teho perustuu hienoihin väreihin.


Olen toteuttanut blokkeja myös improvisoimalla crazy-tyyppistä pintaa. Silloin blokki on ensin kasvanut epämääräisen muotoiseksi, ja lopuksi olen trimmannut blokin tiettyyn kokoon.


Monet blokit ovat olleet periaatteessa kaksivärisiä (plus neutraali väri, kuten vaalea tai tumma). Olen voinut käyttää hyvin erilaisia kuvioita ja tyylejä samassa työssä, kun värimaailma on pysynyt riittävän hillittynä.

Jackpot-tilkkupeittokaan ei vaikuta megakirjavalta, vaikka blokeissa on kaikkia mahdollisia värejä. (Käyttämäni blokkikin oli melkein maailman yksinkertaisin.)


Paper-piecing-tekniikallakin olen tehnyt tilkkublokkeja. Hyvin muistuu mieleen, miten aika oli loppua kesken toteuttaessani työtä brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtoprojektiin. Olin piirtänyt minipieniä paloja vilisevän blokin ja aliarvioinut paper-piecingiin kuluvan ajan täysin. Lopulta jouduin nöyrtymään ja tein vain osan työn blokeista kuviollisiksi. Nyt ajattelen, että ehkä työstä tuli visuaalisesti kiinnostavampi niin.


(Kuvassa näkyy vain osa työstä.)

Tilkkuyhdistykselle toteutin tilkkuystäväni Arjan kanssa vastikään videon, jolla hän neuvoo kätevän kikan paper-piecing-blokin tekemiseksi ilman paperin läpi ompelemista. Katso ihmeessä meidän vinkkivideomme:

www.finnquilt.fi/paper-piecing-vinkki

Innostuin vinkistä niin, että ompelin monta joulukuvioista blokkia. Tässä niistä kaksi:



Joulublokkini ovat vielä irrallisia! En ole keksinyt, mihin niitä käyttäisin.

Wednesday, 22 November 2017

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata.

Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat.

Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen.


Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion.

Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille.


Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että toteutin niiden pintaan spiraalit.


Kesälomalla ompelemani pikkuinen kissablokki ansaitsi söpöytensä takia poikkeaman spiraaliviivoihin. Tikkasin blokkineliöön ensin suoraa viivaa ja lähdin sitten kulmasta liikkeelle ompelemaan spiraalia. Oikeassa reunassa nostin ommelviivat suoriksi.

Tikkauskuviot näkyvät selkeästi marraskuisessa valossa – siinä vähässä, mitä meille sisälle kulkeutuu! Elämme niin pimeää aikaa, ettei yhdenkään suomalaiskodin sisään suorastaan tulvi valoa. Kiinteistönvälittäjät ovat ehkä joutuneet keksimään täksi vuodenajaksi vaihtoehtoisia kuvauksia!

Sunday, 19 November 2017

kankaita ja tilkkuja.

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella.

Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina!

Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä.


Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista.


Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi. Se avautui kyllä hyvin, mutta sen sulkeminen ei onnistunut yhdellä kädellä lainkaan, ja kahdella kädelläkin sen sulkemiseen kului tovi.


Rasiaa oli myös hankala kantaa. Se oli hauska valmistaa, mutta se ei toiminut käytössä. (Värivalintanikaan eivät tainneet olla mieluisat muille kuin minulle.)

Niinpä purin rasian alkutekijöihinsä.


Pahvit menivät pahvinkeräykseen, kankaiden liimatut osuudet roskiin ja käyttökelpoiset tilkut menevät uusiokäyttöön. Taidan yhdistää kaunista kissabatiikkia johonkin muuhun väriin kuin punaiseen ja kelta-oranssiin, jotta värien täyteläisyys hieman taittuu.

Friday, 17 November 2017

niittykukkaset.

Muutama päivä sitten tuotantolinjaltani valmistui vuoden yhdeksäs tilkkupeitto. Ompelin sen kahdesta kaitalepakkauksesta. Toinen oli Island Batiksin batiikkikaitalepaketti, toisessa oli yksivärisiä kaitaleita - kumpikin pakkaus Töölön Tilkkupajan kangaspuodista.

”Tilkkublokkini” olivat erittäin yksinkertaisia. Ompelin vain kaksi kaitaletta yhteen täysvinolla saumalla. Leikkasin sitten näin muodostuneen pitkän pötkön keskeltä noin kymmenen tuumaa pitkän palan. Sauma jäi milloin mihinkin kohtaan palaa, ja jäljelle jäi aina kaksi lyhyempää kaitaletta.

Kun paloja alkoi olla suunnilleen tarpeeksi, tasoitin ne ja ompelin useamman palan kokonaisuuksiksi. Niitä ompelin sitten taas yhteen, kunnes tilkkupinta oli koossa.

Kuvailin tilkkupinnan ompelemista "batiikkeja ja yksivärisiä" -postauksessani.

Kuvassa lopputulos: Niittykukkaset-tilkkupeitto.



Kun tilkkupinta oli vasta tekeillä, tilkkuystäväni Anneli kertoi näkevänsä pinnassa pilvenpiirtäjiä. Kuvio on tosiaan suoraa ja terävää! Tästä olisi saattanut tulla kaupunkilaisempi nimeltään, ellen olisi valinnut tikkauskuvioksi kukkia.


Työssä oli kivointa käsitellä laadukkaita kaitaleita ja katsella niiden ihania värejä! (Ompeleminen sen sijaan oli niin yksinkertaista, ettei siitä ehtinyt saada erityisiä fiiliksiä.)

Niittykukkaset-tilkkupeiton viimeisteleminen ei sujunut kommelluksitta. Kun vihdoin sain aikaiseksi tasoittaa tikatun peittoni ja löysin siihen soveliaat reunakaitaleet (viimeiset kaitalepalat), yhdistin pätkät suorin saumoin!


No, suora saumakin olisi saattanut tässä toimia, mutta halusin välttää ylimääräiset myhkyrät reunakantissa, joten purin kaikki saumat ja ompelin kaitaleet uudelleen yhteen vinoin saumoin.

Ompelen reunakaitaleet melkein aina koneella. Jotta etupuolen ommel tulee mahdollisimman siisti, kiinnitän kaitaleen ensin nurjalle puolelle. Valmistamani monivärinen reunakaitale näyttikin oikein hauskalta nurjaa puolta vasten:


Kaitale on kivan värikäs myös kun sitä katsoo tilkkupeiton oikealta puolelta:


Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappale on minulle harvinaisesti yhdestä kankaasta. Ostin Soilen Tilkkupajasta keväämmällä sopivan määrän Tula Pinkin kuviokangasta, joka on täydellistä tilkkupeiton taustalla! Siinä on kaunis kuvio, ja satiinipintaisena se on myös mukavan pehmeä.


Niittykukkaset-tilkkupeitto on kooltaan noin 138 cm x 187 cm.


Ihanan kukkakuviotikkauksen toteutti Soile Kivinen Töölön Tilkkupajassa. Hänelle siitä megakiitokset!

Sunday, 12 November 2017

erilaista kuusikulmioista.

English Paper Piecing, EPP eli paperimallineen avulla ompeleminen ei ole mieluisin juttuni, mutta harrastin sitä kesälomalla, ompelukoneeton kun olin. Minulla oli mukana pieni paperikassillinen jäännötilkkuja, ja kun olin leikannut niistä tarpeeksi ”fussy cut” –paloja päädyin toteuttamaan ihan vain kaikenlaisia kuusikulmioita.


Minulla oli käytössä oikea kuusikulmiomalline, jonka avulla pystyin piirtämään EPP-pahvit, ja jonka avulla myös tilkkupalojen leikkaaminen ja kohdistaminen onnistui helposti. Pahvimateriaalina minulla toimi pussilakanapakkauksen kovikekartonki. Se oli juuri sopivan paksuista!

Pääsin hiukan kärryille siitä, miksi toiset innostuvat EPP-ompelusta. Itsekin ompelin aika paljon useampia kuusikulmioita kuin olisin alkuun uskonut.

Kotiin palattuani päätin toteuttaa sellaisen kuusikulmiojutun, jossa palat eivät ole aivan kiinni toisissaan, vaan jossa niiden välissä on selvästi erottuva, taustakankaan muodostama kehys. Tutustuin netistä löytyviin ohjeisiin, joissa kehotettiin liimaamaan palat taustakankaaseen, mutta kun liimaa ei ollut, käytin vain nuppineuloja.

Lopputulos ei ole täydellisen siisti. En pystynyt asettelemaan kuusikulmioita niin tasaisin välimatkoin kuin olisin halunnut, eivätkä ne pysyneet kiinnitysompelun aikana tismalleen siinä missä niiden olisi pitänyt pysyä.

Yleisvaikutelma on silti aika kiva:


Näidenkin kuusikulmioiden asemoimiseen (edes tällä tarkkuudella) kului ikä ja terveys, joten pinnasta ei tullut tämän isompi. Tyynynpäällisen koristamiseen tämä riittää kuitenkin.

Kuusikulmioiden kiinnittämisen jälkeen seurasi toinen työläys: pinnan tikkaaminen. Viivojen merkitseminen ja ompeleminen vei uskomattoman paljon aikaa! Tikkaaminen jäi pariksi kuukaudeksi keskenkin, kunnes pari päivää sitten vein projektin päätökseen. (Kuvassa on tilanne hieman ennen tikkausurakan päättymistä.)

Nyt ei tarvitse kuin ommella tämä tyynynpäälliseksi.

Saturday, 11 November 2017

tilkkuterapiaa.

En oikein tiedä, miksi jäännöspalatilkuista ompeleminen on minusta niin hauskaa! Ehkä luontaisella säästäväisyydelläni on osuutta asiaan, tai sillä, että pidän kuvioista ja monivärisistä jutuista.

Kun minulla on ollut jotain suunnitelmallista meneillään tarpeeksi pitkään, minun on pakko palata tilkkupalojen pariin. Tarvitsen tilkkuterapiaa! Vaikka suunnitelmallisten tilkkutöiden tekeminen on hauskaa, improvisointi ja ”ei mitään väliä” on välillä vielä hauskempaa.

Otin muutama päivä sitten jäännöspalakassin esiin ja improvisoin.


Kassista löytyi aloitettuja yhdistelmiä, tilkkupareja ja kesälomalla käsin ompelemani paper piecing –kuvio. Ilahduin erityisesti kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyvästä tilkkupinnasta. Se on erilainen kuin yleensä teen ja siksi kiinnostava.

Sinisiä paloja oli kuitenkin niin paljon, että improvisoinnin tuloksena oli tällaista:


Näistä ei tarvitse jatkaa kuin vähän, niin minulla on tilkkupussukan pinnat valmiina! Montakohan ehtisin tänä vuonna vielä valmistaa?!

Friday, 10 November 2017

zzzz...

Nyt on meneillään totisesti pimeä vuodenaika, jolloin tällaiselle tavaralle ei välttämättä ole jokailtaista käyttöä, mutta kesällä tällaista saattaa kaivata:


Elleivät luomet pidä silmiä tarpeeksi pimeässä, unimaski auttaa.

Näin jokin aika sitten Instagramissä SLOStudion toteuttaman unimaskin, johon hän on kirjoittanut myös tutoriaalin. Se inspiroi minutkin toteuttamaan Nukkumatti-unimaskin tilkuista. Annoin maskin lahjaksi tänään.

Piirsin kaavan aiemman maskin mukaan. Valitsin sinisävyiset tilkut, sillä maskin käyttäjä on mies, joka ei välitä söpöistä kuvioista. Reunaan valitsin silti kukallisen vinokaitaleen, koska se tuntui pehmeimmältä. Vuorikin on pehmeää flanellia – leikkasin siihen palan maskin saajan entisten pyjamahousujen lahkeesta. Vielä löysin pehmeän kuminauhankin!

Saaja ilahtui Nukkumatti-maskistaan ja arveli, että Tilkunviilaaja saattaisi saada tästä suorastaan hittituotteen! Rohkenin epäillä, sillä en vielä tänä aamuna tiennyt ketään toista, joka tarvitsisi maskin. Mutta hahaa - ystäväni näki tämän äsken ja toivoi saman tien minulta tällaista joululahjaksi.

Monday, 30 October 2017

no, onkos tullut kesä!

Pari päivää sitten pääkaupunkiseudulla kyseltiin lähinnä ”no, onkos tullut talvi,” ja ehkä jatkoksi vielä: ”…nyt syksyn keskelle”. Puista eivät kaikki lehdetkään olleet ehtineet varista, kun jo oli lumipeite oksilla. Uusin tilkkupussukka sen sijaan kysyy: ”No, onkos tullut kesä,” sillä sen pinnassa näkyy (myös) kesäisen oloisia kuoseja (apilankukka, muita kukkia sekä perhosia).

Tänään oli kotipiha käytännössä lumeton, ja työpaikan edustallakin näytti jälleen syksyiseltä, ei talviselta. Tuuli vain oli kova, joten jouduin valitsemaan kuvauspaikan niin, ettei pussukka lentäisi puhurin mukana tiehensä.


Tilkkupinnat näyttivät vastatikattuina tällaisilta:


Ompelin suoria tikkauksia tilkkujen ja saumojen reunoja seuraillen. Osaan pussukasta tuli ihan ruudullistakin kuviota, kun ompelin ensin pystysuoria ja sitten vaakasuoria tikkauksia.

Maltoin ommella No, onkos tullut kesä –tilkkupussukkaan myös sisätaskun.


Kokosin vetoketjupussukan jälleen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista oppimallani tavalla. Siinä ommellaan vetoketjun viereen päällitikkaus vasta siinä vaiheessa kun pussukka on muuten valmis. Pakotan saumat asentoonsa ja vahvistan nuppineuloilla. Sen jälkeen tikkaan.


No, onkos tullut kesä –tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa.

Päällitikkaukseen liittyvästä kuvasta tuli mieleeni esitellä vetoketjun päähän ompelemani lipare. Kuvaussession aikana puhaltanut tuuli heilutti sitä vimmatusti, eikä kuvasta tullut terävä! Voih sentään!


Vielä yksi kuva, jossa näkyy pussukan kantolenksu. Lenksu on pitkä, joten pussukka on myös Street-mallistoa.

(Olin tässä vaiheessa siirtynyt työpaikan aulaan, jonne osui myös hieman päivänvaloa.)


"No, onkos tullut kesä" on viidestoista tänä vuonna ompelemani vetoketjupussukka ja 160. pussukka, jonka olen ommellut blogini olemassaolon aikana. Olen varmaan kirjoittanut suunnilleen samat tekstit jokaisesta, joten mahtavat teitä uskollisimpia lukijoita jo pussukkajuttuni kyllästyttää!

Tilkkupussukan mitat ovat suunnilleen seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 17,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.
  • Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 43 cm kaitaleesta.

Kokosin tilkkupinnat jäännöspaloista ja tikkasin ne suorin ompelein vanu- ja collegejerseypalaan. Tämä on taas hyvin topakka pussukka! Vuorikappaleet ja sisätasku on nekin koottu muutamasta eri kangaspalasta.


Tiinatei ehdotti, että ottaisin tänä vuonna ompelemistani pussukoista ryhmäkuvan. Aika moni niistä on jo löytänyt uuden omistajan, joten ryhmä ei ole kovin suuri. Ehkä lähipäivinä muistan ottaa yleisön toivoman ryhmäkuvankin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails