Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyöt. Show all posts

Sunday, 14 October 2018

suut makeaksi!

Tästä Marmeladi-nimisestä herkusta voi nauttia hyvällä omallatunnolla, vaikka olisi millaisella ruokavaliolla. Se on nimittäin uusin tilkkupussukkani. Onnistuin valitsemaan siihen makeat värit.


Toinen puoli on pinkki ja toinen on enimmäkseen vihreä, ja mieleen tulivat Hellaksen hedelmämarmeladirasiat. Siitä nimi.


Vaikka minulla oli Glasgow’n työtä (olen ompelemassa tilkkutyötä, jota tarjoan Glasgow'n tilkkutapahtumassa pidettävään Tilkkuyhdistys Finn Quiltin näyttelyyn) tikatessa ollut ongelmia, päätin silti kokeilla krysanteemimaista tikkausta. Kone, neula ja lanka toimivat taas loistavasti yhteen, ja sain molemmat pinnat tikattua ilman yhtäkään hyppytikkiä.


Valitsin langat, jotka olivat tilkkupintaa keskimäärin vaaleammat, jolloin tikkaukset erottuvat paremmin. Olisin myös halunnut ottaa kuvan sivuvalossa, joka olisi korostanut tikattua pintaa, mutta valokuvauspäivä oli auringonpaisteeton.

Marmeladi-tilkkupussukassa on yhtä iloisen värinen vuori kuin tilkkupintakin on:


Erityisesti toinen puoli on virkistävä. Vahingossa onnistuin näin kivasti!


Marmeladi-vetoketjupussukka on melkein saman kokoinen kuin viimeksi esittelemäni Kaikki käy –pussukka eli seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Ompelin pussukan vetoketjuun päättökappaleen, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen pinkki. Vihreät reunat pilkistämässä pinkin takaa hivenen häiritsevät silmää. Taidan ainakin lähitulevaisuudessa pitäytyä yksivärisissä päättölipareissa.


Vihreän puolen tikkaukset näyttävät lähempää tällaisilta:


Marmeladi-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, koska sen saa kunnolla auki, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu. Nyt olen tämän vuoden aikana ommellut 17 tilkkupussukkaa. Kehtaankohan sanoa, monesko pussukka se on kaikkiaan? No sanon kuitenkin: Marmeladi on 182. blogihistoriani aikana ompelemani pussukka. En olisi ehkä uskonut, jos joku olisi silloin vuonna 2009 blogia perustaessani tällaista minulle ennustanut.

Tässä välissä kävin lukemassa blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja totesin, että pussukantuotantotodellisuus on vielä tuotakin lukemaa järkyttävämpi! Ompelin nimittäin ennen blogin perustamista kymmenittäin pyöreäreunaisia pussukoita. Ne raukat eivät saaneet nimiä enkä luetteloinut niitä muutenkaan, joten ne oli helppo hetkeksi unohtaa.

Saturday, 13 October 2018

kaikki käy!

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy”!


Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa.

Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy!

Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan.


Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin.


Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä.


Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea.


Kun ompelen pussukan pitkään vetoketjuun (Avoin-malliston tyyliin), päällitikkaus tehdään vasta kun pussukka on muuten valmis. Helpottaakseni ompelemista puristan sauman sormilla suoraksi ja kunnolla auki ja kiinnitän nuppineuloin. Sitten vasta päällitikkaan.

Päättelin vetoketjun hillityn värisellä tilkulla. Vetimeen en kiinnitäkään lenksua, koska se on tällaista umpinaista mallia.


Kaikki käy –tilkkupussukan kokoa voi kuvitella mielessään, kun annan sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Käytin vuorikappaleisiin monta sekalaista tilkkua ja tilkkupintaa. Kylläpä vuorista tulikin kirjava! Jestas sentään!


Vielä yksi lähikuva Kaikki käy –pussukan tikkauksista.


Kaikki käy –pussukka on sekä Street- että Avoin-mallistoa. Siinä on siis pitkä kantolenksu ja se avautuu hyvin auki.

Sunday, 9 September 2018

pioneja syyskuussa!

Ei sentään kannata luulla, että ainakaan meidän puutarhastamme löytyisi kukkivaa pionia syyskuussa! Pioni-niminen vetoketjupussukka sen sijaan löytyy:


Sain uusimman tilkkupussukan valmiiksi juuri äsken ja pääsin ottamaan siitä valmistujaiskuvat syysauringon paistaessa.

Aurinko piirtää tikkausviivat hyvin näkyviin:


Koska olin hiljattain ommellut Ilotulitus-pussukan ja unohdin siitä sivulenksut, osasin nyt olla varuillani. Pioni-pussukassa on lyhyet sivulenksut. Lisäksi se avautuu suurelle, mikä tekee kapeasta ja syvästä pussukasta käytännöllisemmän. Avoin-mallistoa siis!


Toinen vuorikappale on yhtä palaa, mutta toiseen löytyi valmista tilkkupintaa. Täydensin sitä ruudullisella kankaalla, joka sopikin tilkkupalaan yllättävän hyvin.


Sitten jaan paljastavan ja vähän nolon kuvan. Siis Pioni-pussukasta – en mistään muusta!

Otin taas hienon, lähelle tarkennetun kuvan ja vasta kuvaa tänne laitellessani huomasin, että kangaslipareeseen on takertunut kissankarvoja. Kamera piirtää ne hienosti näkyviin! Pussukan kantolenksu pilkistää lisäksi takaa niin, että lipare näyttää kulmastaan huonosti ommellulta – sen lisäksi, että se on kissankarvainen.


Otin yhteen kuvaan mukaan puusta pudonneen päärynän. Lavastettu kuva! Päärynä ei pudottuaan ole tuollaisessa päärynämäisessä asennossa.


Pioni-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa ja lisäksi erikoisen kokoinen:
  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tikkasin Pioni-vetoketjupussukan tilkkupinnan kiinni tikkausvanuun ja pehmeään pussilakanakangaspalaan. Keskikuvioissa on suorat tikkaukset ja kulmissa on vapaalla konetikkauksella toteutettua muurahaisenpolkua.

Juhlapäivä! Tämä on blogihistoriani 180. valmistunut vetoketjupussukka! Pitäisi varmaan laskea kotona vielä asuvat pussukat, niin voisin päätellä, moniko niistä on saanut jonkun muun omistajan… Muuten ehkä luulette, että minulla on 180 vetoketjupussukan varasto jossain salaisessa nurkassa.

Wednesday, 5 September 2018

ompelin välillä pussukan.

Tänään valmistui vuoden neljästoista pussukkani. On vaikea selittää, miksi, mutta annoin sille nimen Ilotulitus.


(Kuvassani piti näkyä krassin kukka, mutta tähtäys ei näemmä onnistunut.)

Ompelin yhteen lähimpänä olleita pikkutilkkuja, lisäsin pari pidempää kaitaletta ja pian olivat tilkkupinnat valmiit.

Toiselta puoleltaan Ilotulitus-pussukka on tällainen:


Tilkkupintojen alla on ensin tikkausvanu ja sitten huonoksi hipunutta pussilakanaa vuodelta 1970jotain. Tilkkupinnan puolelta kaikki näyttäisi olevan siistiä ja uutta – huono kangas ei haittaa tuolla tikkauksen alimpana lainkaan. Muuten en käyttäisi huonoa kangasta!

Spiraalitikkauksia lähempää:


Ja vähän kauempaa:


Vuorikappaleet ompelin kolmesta eri kankaasta. Marimekon Unikko pääsi samalle puolelle tilkkutyöltä näyttävän painokankaan kanssa:


Toinen vuorikappale oli yhdestä kankaasta. Tätä oli yhden tilkkutyön taustakappaleessa ja pala oli jäänyt siitä yli.


En malttanut pysähtyä hyvässä vauhdissa, joten pussukkaan ei tullut sisätaskua. Koska se on aika pieni, sisätaskua ei ehkä niin kaipaakaan. Mitat ovat nimittäin:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Pussukassa ei ole kantolenksuakaan! Huomasin puutteen vasta kun se oli vetoketjun pään siistivää liparetta vailla valmis.

Ompelin pussukkaan 30 cm pitkän vetoketjun, koska Open Wide Zippered Pouch –menetelmässä vetoketjun täytyy olla aika tavalla pidempi kuin pussukan yläreuna on.

Ilotulitus-pussukka on Avoin-mallistoa.

Onnistuin taas ompelemaan melko siistin päätöslipareen. Hämmästelen, että kännykän kameralla saa tällaisenkin kuvan, missä edessä oleva yksityiskohta on erittäin terävä ja taustalla näkyvä on epätarkkaa.


Pohjassa on koko joukko aika pieniä tilkkuja:


Luultavasti Ilotulitus-nimi tuli mieleeni tätä punaisempaa tilkkupussukan puolta katsoessani. Värit ovat tässä iloiset, eivätkö olekin? Ja jotenkin nuo keltakeskustaiset kukat voisivat olla vaikka sähikäisistä syöksyviä kipinöitä.


Vuoden neljästoista pussukkani on samalla blogihistoriani 179. pussukka. Olen blogihistoriani aikana ommellut noin 21,5 pussukkaa vuodessa. Millainen mahtaa olla se puolikas pussukka?

Tuesday, 4 September 2018

mikä on tärkeintä tilkkutyössä?

Onko tilkkutyössä tärkeintä sommitteleminen, kankaat, suorat/kaarevat/kohdistetut saumat; se, että työ näyttää omanlaiselta, vai että se on täsmälleen saman näköinen kuin kaavassa? Vai joku muu?

Kaikki on tietenkin tärkeää, mutta kun perusasiat ovat kohdallaan, yksi juttu on ylitse muiden, ja se on kontrasti, joka syntyy vaaleampien ja tummempien alueiden välisistä eroista.

Englanniksi on sanontakin: ”Value does the work, colour gets the credit” eli suomeksi suunnilleen ”Kontrasti tekee työn ja väri kerää kunnian”.

Tilkkuharrastusta aloittaessani en ymmärtänyt kontrastista mitään, kuten tässä ”älä tee näin” –kirjoituksessanikin kerron. Opettelin kuitenkin sittemmin alaa ja olen nyt tottunut järjestämään tilkkutöitteni kontrastin kuntoon.

Paitsi välillä! Esimerkiksi muutama päivä sitten! Teen paperiompeluna mielenkiintoisia tilkkublokkeja (joiden yleisnimitys on kuulemma Boy's Nonsense). Niitä pitäisi olla kahdenlaisia – toisissa on tummat kulmat ja toisissa vaaleat. Projekti oli hetken verran tauolla, jonka aikana unohdin, miten vaaleat kulmien pitää olla. Niinpä uudet blokkini näyttivät yhdessä tällaiselta:


Ei varmaan tarvitse olla kontrastiasiantuntija, että huomaa sommitelman olevan lähinnä sekava. Älkää turhaan puolustelko! Vaaleanurkkaiset blokkini saattavat olla kivan värisiä, mutta eivät ne tässä oikein toimi.

Mutta kun uusien blokkien seuraan latelee kunnolla vaaleanurkkaiset blokit, johan tilkkupinta näyttää rytmikkäältä!


Onneksi en vielä ehtinyt ommella kymmeniä liian tummanurkkaisia blokkeja! Ja kyllä niille tähän sopimattomille blokeillekin vielä löytyy käyttöä!

Monday, 27 August 2018

valmis Herkkupalat-tilkkupeitto.

Sain uusimman, Herkkupalat-nimisen tilkkupeittoni valmiiksi eilen juuri sopivasti ennen sateen alkamista. Ehdin viimeistellä ja päätellä kaiken, kantaa peiton puutarhaan ja ottaa riittävän määrän kuvia ennen kuin olisimme kastuneet.


Herkkupalat-tilkkupeitto on kooltaan noin 167 cm x 229 cm (noin 66” x 90”).

Ompelin ensimmäisen blokin näköjään toukokuun alussa 2018. Blokkimalliksi valikoitui sellainen, johon tuli melko iso neliö, koska halusin Tula Pinkin suunnittelemien kangaskuvioiden näkyvän kunnolla. Minulla oli käsillä blokkiohje kirjasta, jonka nimeä tai kirjoittajaa en muista, mutta ompelin blokit omilla mitoillani ja omalla tavallani. Kirjoitin tähän blogikirjoitukseen kuvauksen siitä, miten itse ompelin blokit.

Taustakankaaksi löysin mielestäni etupuolen henkeen sopivan, kirjavan kankaan Eurokankaan palalaarista. Olin henkisesti valmistautunut tyytymään paljon vähemmän hauskaan kuosiin – tällaisen löytyminen oli iloinen yllätys.


Olisin voinut ommella taustakappaleen kokonaan tuosta kuviokankaasta, sillä sitä oli paljon. Päätin kuitenkin säväyttää yksivärisillä osuuksilla ja kun kerran olin kokoamassa taustaa paloista, tekaisin siihen saman tien tilkkuosuuden valmiista tilkkupinnoista:


Koristeena kolme minikokoista tilkkulasagnea sekä yksi yli jäänyt blokki. Tuo yksi ei sopinut tilkkupintaan millään, vaikka olisin käyttänyt sen mielelläni. Pidän tosi paljon tuosta Marimekon Raanu-kankaasta.

Kuvassa näkyvät hyvin myös kivat tikkauskuviot, jotka Soile Kivinen (Töölön Tilkkupaja) toteutti Herkkupalat-peittoni pintaan.

Nimilappuna on jälleen espoolaisilta tilkkuilijoilta saatu, valmiiksi painettu tilkku:


Tuntui juhlavalta levittää valmis peitto taas puutarhaan! Tilkkutyö ei jotenkin tunnu kunnolla valmiilta ennen kuin siitä on ottanut muutaman kuvan.


Halusin taas ottaa myös asetellumman kuvan Herkkupalat-peitostani. Kuului jo ukkosen jyrinää ja ensimmäiset sadepisarat putoilivat, kun tämä kuva otettiin:


Kokosin kiireesti peiton mukaani ja siirryin katoksen alle, missä taittelin sen niin, että reunakantit näkyisivät. Seuraava kuvauspaikka oli paljaan taivaan alla. Olisin mielelläni asetellut peittokääröä parempaan ja mielenkiintoisempaan asentoon, mutta ei auttanut! Käärö penkille, nopea näpsäys, ja kiireesti sateen suojaan! Ehdin juuri sisään ennen kuin sade alkoi toden teolla.


Leikkasin reunakantit myös Tula Pinkin suunnittelemista kankaista. Suurin osa kantista on violettisävyistä, mutta toisella sivulla on myös pätkä samaa kuviota punaisena. Kankaissa on hauska liukuva väritys, ja kantit näyttävät kivoilta!

Sade jatkui pitkään. Välillä satoi vähän, vettä tuli kaatamalla. Ehdin kuitenkin dokumentoida Herkkupalat-peiton, joten nurmikon kastuminen ei haitannut. Olisin kyllä harmitellut, jos peitto olisi valmistunut vasta sateen alettua!


Herkkupalat on kuudes tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto. Tosin yksi niistä oli vauvanpeitto ja vieläpä valmiiksi ompelemistani blokeista koottu, mutta silti! Se on lisäksi 45. tilkkupeittoni kautta blogiaikain.

Sunday, 26 August 2018

tilkkupeitto viimeistelyvaiheessa.

Kun saan tilkkupeiton tikkauspalvelusta, seuraava työvaihe on yleensä keksiä työlle nimi. Samaan aikaan pystyy kyllä tekemään myös ruumiillisia suorituksia, ja jos makuuhuoneen lattia on vapaana (eikä esimerkiksi täynnä jonkun muun tilkkutyön kankaita ja leikkuuasemia), levitän tikatun tilkkutyön siihen ja tasoitan sen.

Viimeisin tässä vaiheessa ollut työ on värikäs tilkkupeitto, johon käytin paljon Tula Pinkin kuviokankaita. Kissa oli tukena tasoitusvaiheessa. Sen mielestä onnistuin hyvin.


Myös mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta onnistui hyvin! Pyöreän-terävät tikkauskuviot ovat juuri sopivat! Tilkkupinta on kauttaaltaan kauniisti tikattu, ei liian tiheään eikä liian harvaan.

Kun tilkkutyön reunat on tasoitettu, reunakanttikangasta pystyy sovittelemaan paremmin kuin tasoittamattoman työn vieressä. Joskus löydän reunakaitaleen heti. Tällä kertaa jouduin kokeilemaan kymmenkunta vaihtoehtoa ennen kuin tein päätöksen.


Tilkkutyöllä täytyy olla nimi ennen kuin pystyn tekemään sille nimilapun. Tällä kertaa sain nimilapun valmiiksi, mutta kiinnittäminen oli vähän hankalaa, koska Kissa oli painona työn toisella reunalla. Päädyimme lopulta yhteisymmärrykseen, miten voin kiinnittää nimilapun niin ettei Kissan tarvinnut siirtyä.


Reunakantti oli leikattuna, palat ommeltuina yhteen, silitettynä ja rullalla, mutta en päässyt kiinnityshommiin. Jollakulla oli päiväunet kesken.


Onneksi ompeluhuoneessa on aina jotain vaihtoehtoista puuhaa, ettei tarvitse aiheuttaa Kissalle univajetta. Eikä tarvinnut kauan odottaa, kun se jo halusi vaihtaa paikkaa, ja pääsin ompelemaan peitolleni reunakanttia.

Jätän teidät jännitykseen, millainen peitosta lopulta tuli! Paljastan sen seuraavassa kirjoituksessani.

Friday, 24 August 2018

ompelin x-plus-tilkkupeiton. the x plus quilt.

Tikkautettu on, tasoitettu on, nimi keksitty, nimilaputettu on, kanttikangas valittu, kantti leikattu ja silitetty sekä rullattu, kantti ommeltu kiinni peittoon, kantti käännetty ja ommeltu. Langanpäät päätelty.

Reilua peliä –tilkkupeitto on valmis!
Finished! The Fair Play quilt!


Kutsuin projektini blokkeja x-ynnä-blokeiksi ja aloitin projektin näköjään maaliskuun alussa. Tässä aloitusvaiheen blogikirjoituksessani on linkki blokkitutoriaaliin, jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja.

I started the project in the beginning of March 2018. Here's the tutorial that I used for sewing these x plus blocks. 

Olin sopivasti löytänyt Eurokankaan palalaarista hillittyjä savenharmaita kankaita melko isot palat, että sain ommelluksi tilkkupinnalleni melko hillitysti kuvioidun taustakappaleen. Löysin sekaan myös kauan, kauan sitten ompelemiani ruskea-pinkki-oransseja blokkeja. Aika tavaran kaupitsee!

For the quilt back, I used some subdued clay gray fabrics that I'd happened to find in a remnants bin at Eurokangas shop. I was also able to incorporate some really old brown-pink-orange blocks into the back - I happened to find the forgotten pile of them just at the right moment!


Taas löytyi käyttöä nimilapulle, jonka sain kivassa kiltatapaamisessa Espoossa tämän vuoden ystävänpäivänä.


Kuvassa näkyy aika hyvin myös kiva, silmukoiva tikkauskuvio, jonka tikkausmestari Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta loihti peittoni pintaan longarm-koneellaan.

The picture shows the fun, loopy quilting pattern which master quilter Soile Kivinen did with her longarm machine.

Reilua peliä –tilkkupeitto on kooltaan noin 174 cm x 224 cm. Hyvän kokoinen siis! Näyttää riittävän peittämään melkein koko rappuset. Jos tarvitsisi levittää jollekulle punainen matto, niin peittoani voisi hätätilassa käyttää, koska tässä on niin paljon punaista.

The Fair Play quilt is around 69" x 89" so it's a pretty good size! As you can see, it almost covers the steps to our house. If I had to spread a red carpet for someone, I could use this as plan B because there's so much red in the quilt!


Löysin kolme reunakanttikangasvaihtoehtoa erittäin vähällä vaivalla. Niistä valikoitui kangas, jota minulla oli vähänlaisesti. Ennen kuin ehdin edes ajatella, olin suikaloinut koko palan vinokaitaleiksi. Rullasin sen tyhjälle lankarullan sisukselle ja näin heti, että ohoh, onpa kanttia ainakin tarpeeksi! Noin puolet leikkaamastani (ja valmiiksi ompelemastani ja silittämästäni) taisi jäädä käyttämättä.

It was easy to find the suitable binding fabric. I had a smallish piece of the fabric that I chose, and without thinking, I cut the whole of it into binding strips. There was a lot of binding! I probably did not use half of what I cut, sewed and ironed...


Projektin innoittajana olivat Carolyn Friedlanderin suunnittelemat kankaat, jotka eivät väreiltään ole minulle tyypillisimpiä. Pidin niistä silti! Niitä oli ilo leikata ja ommella, koska ne olivat erittäin hyvälaatuisia. Käteen tuntui heti, että nyt mennään priimakankaalla.

The inspiration for the project were fabrics designed by Carolyn Friedlander. Their colours are not my typical choice, but I loved them! The fabrics were a joy to cut and sew because they were such high quality!


Syksy on tulossa. Puu on yhä täpötäynnä omenoita, mutta Reilua peliä –peittoni mahtui sentään vielä sekaan.

Autumn is coming. The tree is still full of apples, but I managed to fit the Fair Play quilt in amongst them.


Lopussa kiitos seisoo! Tai minä seison samassa kuvassa tilkkupeittokäärön kanssa.

"Thanks stand at the end" is a Finnish saying. Here I stand in the same picture with the roll of the new quilt.


Otin kuvan, jotta näkisitte, että peiton reunakantissa on kahta eri kangasta. Tuota iät ja ajat sitten ostamaani, aika tasaisen vihreää, mutta myös Carolyn Friedlanderin suunnittelemaa vihreäkuvioista. Arvatkaa vain, oliko jälkimmäistä paljon sutjakampi ommella ja kääntää ja ommella! (Oli kyllä.)

I took the photo so that you could see the small bit of different fabric in the binding. There's the primary binding that is almost uniformly green, but I also used a bit of Carolyn Friedlander designed, green patterned fabric. Take a guess if that was easier to sew, turn and sew again! (Yes it was.)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails