Tilkunviilaaja

Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä. Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi. Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen. Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta. Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina. Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maali

Oli aivan pakko saada rinkulapeitto valmiiksi, vaikka l entävistä hanhista ompelemani tosi kirjava peitto saapui Töölön Tilkkupajasta Soilen tikkauksesta ensin. Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii. Olin taitellut peiton illalla ja nostanut sen sängylle päiväksi. Vein sen iltapäivällä ulos kuvaussessiota varten. Ensin otin taitellusta peitosta kuvan sellaisenaan – tikkauskuviot näkyivät niin mukavasti. Seuraavaksi leväytin peiton auki ja jouduin pitämään pesutauon. Kissa oli nimittäin päivän aikana käynyt kakomassa peitolle karvapallon. Olin lähinnä huvittunut, en harmissani, sillä olen ajatellut pitää peiton itse. Tykkään tästä niin paljon. Yksi karvapallon jälki sinne tai tänne ei haittaa minua. Oli kyllä työlästä saada kaikki kar

Tämä on aika pieni tilkkupinta: Ihanasta Menita Outlet –myymälästä ostamani uusi kuviokangas (tuo, missä on pieniä heksagoneja, joissa on plus-kuvio sisällä) on saanut seurakseen turkooseja, keltaisia ja limeen vivahtavia tilkkuja. Tulossa on taas uusi vetoketjupussukka. Kuvasin tilkkupinnan kuuraisella nurmikolla eilisaamuna, mutta kuuraisuus ei taida erottua kuvassa. Tämä sen sijaan on aika iso tilkkupinta: Sain kootuksi plus-kuvioiselle tilkkupinnalle vielä sitäkin isomman taustakappaleen. Muistelin ostaneeni lintukuvioista kangasta paljon ja luulin saavani siitä koko taustakappaleen. Päätelkää itse, miten epärealistinen käsitys minulla olikaan. Taisin tehdä vahingossa yhden plus-kuvioisen tilkkublokin liikaa, mutta upotin sen tänne taustapuolelle. Mutta mitä kuvaussession jälkeen oikein tapahtui? Levitin kuvaamani taustakappaleen sängylle odottamaan, että ehdin silittää sen. Kissa oli aivan muualla, mutta merkillisesti se aisti, että jossain oli kissa

Jos et vielä ole osallistunut blogin 5-vuotissynttärin kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan, tee se saman tien: ohjeet ja osallistuminen aiemmassa blogiarvonta-postauksessani. Blogiarvonnan voitto on ruskehtavista, tavallista paljon kapeammista suikaleista kokoamieni tilkkulasagnepalojen ympärille virittämäni tilkkupinta ommeltuna vetoketjupussukaksi. Eli siis vetoketjupussukka. Olen tikannut tähän vierekkäisiä suoria ompeleita. Aivosolu kysyi, tikkaanko ompeleet suuntaa vaihtaen, ja vastaus on, kyllä tikkaan. Esimerkiksi yhden ompeleen ylhäältä alas, sitten pari kolme pistoa vaakasuoraan alareunassa ja käännös, ompelu takaisin alhaalta ylös. Jos ompelisin koko ajan samaan suuntaan, pinnasta tulisi erittäin helposti vino. Ainakin vanu ja välikerros menisivät helposti vinoon. On tietysti helpompikin, kun ei tarvitse katkaista lankaa välillä. Koska pussukkaan on tulossa pitkä kiinnipito-/roikotuslenksu (turkoosi jutska kuvan yläreunassa), se on Street-mallistoani. Ne

This is the Internal Sweater quilt, finished in April 2014, and my entry to the Scrap Quilt Category in Blogger’s Quilt Festival, Fall 2014 edition. Name: Intenal Sweater (Sisäinen villapaita)  Design: My own  Size: 67” by 85”  Fabrics: A variety of scraps in all colours of the rainbow from my scrap bins, complemented by gray and nearly black fabrics bought for this quilt  Quilted by Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja  Backing features improv blocks made from scraps. Multi-coloured binding features fabrics found on the scrap squares on the quilt front.  The scrap squares seem to be floating on a striped background in this quilt called “Internal Sweater”. The name may sound puzzling, so let me expain. Looking at some earlier photos of the quilt top, I was reminded of a multi-coloured knit pattern. Because I had planned to put this quilt up on the quilt show ”Quilts on a Picnic” organized by the Helsinki Quilting Guild, I decided to name this quilt ”Intern

No niin, musta-valko-harmaat sekä toisaalta vihreäsävyiset jäännöspalat on selailtu, poimittu, ommeltu, leikattu ja sommiteltu. Katseenvangitsijakankaana oli ainakin minua Mad Men –televisiosarjasta muistuttava ihmishahmokuvioinen kangas. Kohdistin toisen tilkkupinnan keskeiseen kohtaan varjokuvan ja sovitin sen mukaan muun tilkkupinnan värityksen: Tai värittömyyden. Tällä puolella saattaa näkyä myös punapukuista naishahmoa, mutta suurin osa hänestä jää kyllä pussukan pohjan puolelle. Toisessa katseenvangitsijakangassuikaleessa seisoskeli sopivasti vihreäpukuinen nainen, joten ompelin kaitale-kaitaleita vihreäsävyisistä kankaista. Niistä ei ensin tullut tarpeeksi leveä: Tekaisin vielä yhden kapean kaitale-kaitaleen lisää ja jo riitti leveys: Pääsen tikkaamaan tätä pintaa ja vetoketju pitää myös valita. Minulla on mustia ja kirkkaanvihreitä vetskareita, mutta myös punainen saattaisi sopia. Tätä jään miettimään. Ei pöllömpi –vetoketjupussukkani sai kodin Tuunaus, tilk

Ompelin viime postauksessa esittelemäni tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille leppäkerttuteemaan sopivan nimen ”Lennä, lennä!”. Valitsin katseenvangitsijaksi leppäkerttukankaan, joka inspiroi minut ompelemaan toisen puolen pussukasta sinisävyiseksi: Ja toisen puolen punasävyiseksi. Ensin kuva vähän kauempaa: Ja lähempi kuva, ja lopuksi erittäin lähikuva: Tilkunviilaaja-merkki mukana vuorissa. Tilkkupinnan tukena on tällä kertaa tukevahko tikkausvanu sekä pala flanellia. Hypistelin jo nallekuvioista fleeceä, josta minun piti tehdä Tyttärelle joku kiva juttu, mutta en ehtinyt ryhtyä toimeen ennen kuin hän yhtäkkiä olikin täysi-ikäinen ja söpöjen nallekuvioiden aika oli auttamatta ohi. Fleece oli kuitenkin sen verran söpöä, että tuntui julmalta tikata se pussukan tukipinnaksi, näkymättömiin. Niin tukipinnaksi valikoitui flanelli. Ompelin sivusaumalenksun jälleen pitkäksi, jolloin pussukkaa voi esimerkiksi kantaa ranteessa. (Ihan kuin kukaan oikeasti kulkisi täm

Ompelen pussukat aina tämän Skip to my Lou –blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Miellyin ohjeeseen heti, koska siinä leikataan pussukkapalat vetoketjun pituuden mukaan. Eikä edes niin, että ”lisää vetoketjun pituuteen xx senttiä ja leikkaa sen levyinen,” vaan palat todellakin leikataan vetoketjun pituuden mukaan – se on mitta. Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan. Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta! Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman: Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi. Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussuka

Jos aikoo saada tilkkutöitään esille tilkkutyönäyttelyyn, töissä pitää olla keppikuja. Kerroinkin jo, että olin ompelemassa kujaa Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon, jotta saan sen näytteille Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätnäyttelyyn Taidelaaksoon. Olin ilmoittanut näyttelyyn neljä muutakin työtä ja niihin oli myös ommeltava keppikujat. Huokaus! Kujien ompeleminen ja kiinnittäminen oli, toinen huokaus, peräti ikävää työtä. Sain kujat kuitenkin valmiiksi. Hyvä, minä! Kolmas huokaus! Näyttelytöissä täytyy myös olla nimilappu, josta selviää paitsi työn nimi ja tekijän nimi, myös riittävä määrä yhteystietoja työn palauttamista varten. Niitäkin minun piti leikata, kirjoittaa ja kiinnittää neljä kappaletta. Sain myös tämän melko ikävän tehtävän ajoissa valmiiksi ja hanhiaiheiset tilkkutaulut pääsevät Tilkut pikinikillä –näyttelyyn Taidelaaksoon (Laakson sairaalan kahvilaan). Näyttely on avoinna tiistaista 6.5. alkaen koko toukokuun aina kun sairaalan kahvilakin on avoi

Arvoitus: mitä tässä kuvassa on tekeillä? Ompelukone on mukana kuvassa vain hämäykseksi. (Oikeasti ompelukone on kuvassa, koska ryttäsin peittokasan ompelupöydälle odottamaan toimenpiteitä.) Lähikuvassa on vinkki, jonka avulla saattaa arvata kuvan idean. Kuvan oikeassa reunassa näkyy nuppineulalla tilkkupeittoon kiinnitetty valkoinen jokin. Vastaus: ompelen vihdoinkin Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon ripustuskujaa sitä varten, että työ saadaan esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –kevätnäyttelyyn Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna 6.5. alkaen koko toukokuun ja vähän kesäkuun puolellekin. Käykää katsomassa töitämme! Siellä on lukuisia isoja tilkkupeittoja näytteillä! Näyttelyssä voi äänestää mieluisinta työtä ja toivon tietysti, että te lukijani kävisitte äänestämässä Sisäinen villapaita –peittoa! Tein keppikujan 25cm leveästä kangaskaistaleesta, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin pitkistä risareunoista tilkkutyöpaininj

Neljä pientä hanhiaiheista tilkkutyötä marssi näin: Kuvassa ensimmäinen valmistunut hanhitaulu, Hanhivaara. Koko 43cm x 35cm. Nurja puoli näyttää tällaiselta: Taustakankaaksi käytin hylkäämääni silityslaudan suojuskangasta. Kankaassa oli jotenkin kiinnitettynä ohuen ohut superloni ja se meni ryttyyn alta aikayksikön, joten poistin suojuksen käytöstä. Kiva kangas kuitenkin! Toinen pieni hanhi marssii näin: Sinisen hanhitaulun nimi on Hannu Hanhi, koko 44xcm x 35cm. Nurjalla tikkaukset kulkevat näin: Silityslaudan suojuskangasta riitti tähänkin työhön, mutta enempään ei. Kolmas hanhi ei varsinaisesti marssi, vaan seisoskelee. Ehkä se miettii marssille lähtöä: Hanhiemon tarinoita –tilkkutaulun koko on 35cm x 44cm. Nurjalla puolella on tällaiset tikkaukset: Viimeiseksi valmistunut hanhitaulu on nimeltään Kultamunia muniva hanhi ja sen koko on 35cm x 46cm. Olin miettinyt hanhitauluilleni nimet jo kauan sitten, ja tämän viimeisen nimi innoitti keks

Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn avajaiset lähestyvät – enää noin kuukausi aikaa, niin minunkin töitäni voi katsastaa Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilan seiniltä. Siksi niitä viimeisiä täytyy viedä kohti valmistumista! Esimerkiksi tämä oranssi hanhi: Kuva on ollut valmiina niin kauan, etten enää uskalla edes muistella, ja hanhea kehystävät ruohot tai oksatkin ovat olleet paikallaan jo pitkään. Eilen sain vihdoinkin vanutikkauksen aloitettua! Hanhen taustalla oleva kangas vain on kovin kirjavaa, joten hienotkaan tikkaukset eivät siitä juuri erottuisi. Minun tikkaukseni eivät ole erityisen hienoja, mutta valitsin sentään vaaleanruskean tikkauslangan, jotta tikkaukset olisivat sävyltään lähellä kuvion värejä. Päätin tehdä hanhiosuudesta pulleamman ja leikkasin sinne ylimääräisen vanupalan. Piirsin hanhikuvion mukaan kaavan ja kaikki ja harsin muutamalla pistolla hanhikankaan nurjalle puolelle. Eiköhän se nyt jäänyt riittävän pulleana koholle litt