Showing posts with label tilkkutyönäyttelyt. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyönäyttelyt. Show all posts

Wednesday, 17 October 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

Thursday, 2 August 2018

terveiset Vaasasta!

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen.

Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia.


Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin.

Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka.


Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton, jonka malli on minun keksimäni. Kirjoitin blokkiohjeen Tilkkulehteen, mistä Birgitta oli sen nähnyt.


Olen itse toteuttanut blokkimallilla kaksi peittoa: "Iloinen yllätys" ja "Vanhat ystävät".

Harvinaista herkkua! Näyttelyssä oli myös esillä kokonaista seitsemän tilkkupeittoa, jotka oli ommeltu samalla Bonnie K Hunterin mysteeriohjeella. Niitä katsoessa tuli selväksi, miten paljon väri- ja kangasvalinnat vaikuttavat. Tässä kolmen työn yksityiskohtia:

Päivikki Piiroinen: On Ringo Lake (työn on tikannut Soile Kivinen)


Soile Kivinen: Karkkipäivä


Lilian Torkko: Den som ger sig in i leken


Sunday, 27 May 2018

tänä vuonna ei onnistanut.

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin.

Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka.

Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa”. Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta.


Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen.


Sininen halusi mukaan vähän violettiakin.


Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa.


Sain työlleni siistin taustan, kun ompelin taustakankaan tikatun tilkkupinnan kanssa pussiin – lukuunottamatta kääntöaukkoa. Ei tullut näkyvää reunakaitaletta, mutta reuna oli silti siisti. Päällitikkasin työn vielä reunan läheltä.

Sen jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta koristelemaan työtä piikkilankamaisilla tikkauksilla. Piirsin piikkilankakuvion ensin paperille, tikkasin sen läpi keltaisella ja revin sitten paperit pois. Tässä näkyy vielä osa papereista.


Pinta oli tavallaan hauskan näköinen, ja vähän harmitti, kun paperit piti poistaa. Piikkilankatikkaukseni oli nimittäin aivan ujo! Eihän se erottunut kirjavasta pinnasta juuri ollenkaan!

Kokeilin tehdä tikkauksen ympärille vähän varjostusta, mutta se näytti vielä tyhmemmältä. Se oli pakko purkaa pois.


Seuraavaksi toteutin toisen piikkilankakuvioisen tikkauksen lähemmäs tilkkutyön reunaa – isompana vain. Ei erottunut sekään. Oliko työni ollut turhaa? Eikö tilkkutyöstä tulisi sellaista, että sen kehtaisi lähettää ehdolle isoon näyttelyyn?

Pohdintani keskeytyivät, kun sairastuin kovaan flunssaan siinä vaiheessa kun tilkkutyö olisi pitänyt viimeistellä ja lähettää Pirjolle. Kykenin ainoastaan makaamaan tilkkupeiton alla (kissan avulla) - sen lähemmäksi tilkkutyötä en päässyt viikkoon.


Määräpäivä oli ja meni, mutta sain luvan tuoda työni suoraan valintatilanteeseen – Tilkkuyhdistyksen hallitus valitsisi Birminghamiin lähetettävät työt lauantain kokouksessaan 25.5.2018.

Ongelmana oli vain, että työni oli edelleen nolo. Jotain oli pakko kokeilla. Ajattelin, että mikä tahansa kokeilu kannattaisi tehdä – voisin vain onnistua, sillä sellaisenaan työ ei kelpaisi edes ehdolle, saati sitten näyttelyyn. Löysin pienet määrät kummallisia koristelankoja, jotka siksakkasin piikkilankojeni päälle vähän syhertäen.

Tilkkutyön ilme parani kummasti! Keksin sille nimen, ompelin vaaditun kolmiosaisen keppikujan (yök, inhoan keppikujan ompelemista) ja täytin osallistumislomakkeen.

Valintatilannetta ennen sain sujauttaa työn muiden ehdokkaiden lomaan muiden näkemättä. En tietenkään osallistunut valintaan, vaan istuin oven ulkopuolella sillä aikaa kun muut hallituslaiset päättivät Suomen kokonaisuuden.

Työni ei sopinut joukkoon, joten pakkasin sen takaisin laukkuuni ja toin kotiin.


Tulipahan tehdyksi! Ja koska tässä on valmiina keppikuja, voin myöhemmin tarjota tätä johonkin muuhun näyttelyyn.

Thursday, 24 May 2018

valmis tilkkupeitto!

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn.

Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu:


Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva:


Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen!

Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen toiseen rullatappiin, ja kantti juoksee siitä peiton reunaan mukavasti.


Kuvasta näkyy vielä, että ihanan peittoni super-sopivat tikkaukset loihtineen Soilen panos mainitaan myös peiton nimilapussa.

Tällaiselta kanttaus näyttää valmiissa tilkkupeitossani:


Taustakappaleessa on muutama yli jäänyt tilkkublokki (ajatella, tein ylimääräisiä blokkeja) ja useita sinisävyisiä kankaita. Tähän tuntui sopivan myös paneelikangas, joka minulla on ollut varastossa vaikka kuinka monta vuotta.


Esittelin peittoa tilkkukilta syyrinkiläisille, ja he pitivät hyvänä ideana käyttää paneelikangasta juuri tilkkupeiton taustakappaleessa. Tilkkutöitä paljon tekevälle paneeli tuntuisikin liian helpolta tilkkupintaratkaisulta etupuolella, mutta taustakappaleen se sopii ja se pääsee siellä silti oikeuksiinsa.

Lähikuvaa sinisävyisemmältä puolelta:


Enemmän on enemmän –tilkkupeitto on kooltaan noin 150 cm x 211 cm.

On vaikea sanoa, kummat kankaat ovat herkullisemman väriset – siniset vai punaiset.


Vielä yksi kuva Enemmän on enemmän –tilkkupeitosta ja omenapuusta:


Tilkkupeittoni on tosiaan lähtemässä Vaasaan, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Olisin mieluusti ottanut sen heti käyttöön itse, mutta nyt on vain maltettava kesän loppuun. Peitto palauttaa toivottavasti mieleeni nämä alkukesän äänet, tuoksut ja näkymät, kun näen sen jälleen!

Tuesday, 27 March 2018

Pilkkukuumetta ja muita oireita.

Helsingin tilkkukilta Syyrinki on toteuttanut tilkkutyönäyttelyn teemalla ”Pilkkukuumetta ja muita oireita”. Näyttely on esillä 21.3.-20.4.2018 joka päivä klo 7-22 Laakson sairaalan kahvilatilassa.

Kiltalaiset ovat taitavia ja taiteellisia tilkkutyöläisiä, minkä huomaa näyttelytöistä! Suosittelenkin tutustumaan näyttelyyn, jos suinkin pääset paikalle!

Maistiaisiksi muutama kuva näyttelystä – lähinnä omista töistäni, jotka te lukijani olette jo blogissa nähneet. Nyt olisi hei mainio tilaisuus nähdä nämäkin ”elävänä”.

Siam-vetoketjupussukka sopi samaan vitriiniin Eksoottinen elämys –tilkkuseinävaatteen kanssa.


Pussukkani sopivat myös Ritvan tekemään narukassiin ja Marjan ompelemaan, kivaan ommeltuun tauluun.


Näyttely sai inspiraation taiteilija Yayoi Kusaman taiteesta, johon kiltalaiset kävivät tutustumassa tammikuussa 2017. Minä en päässyt näyttelyyn, mutta onneksi osasin silti tehdä teemaan sopivan tilkkutyön, nimittäin tilkkupeiton ”Kaikki pallot ilmassa”.


Tilkkupeiton tikkasi kauniiksi mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Peittoa vastapäätä olevassa vitriinissä on myös muutama ompelemani tilkkupussukka. Näkyvästi esillä Virpin tekemä tähtityyny ja himmeästi näkyvissä tilkkupeittoni kuvajainen.


Lempparinäkymäni:


Kuvassa on Virpin ompelema tabletti, Helenan tilkkupussukat hyllyllä, ja alhaalla Eijan ompelema kolmen vetoketjun pussukka.

Kaikki näytti täydelliseltä, kunnes luomusten teippikiinnitykset alkoivat pettää. Nyttemmin työt on kiinnitetty rautalangalla, eivätkä ne näytä aivan näin sotilaallisen suorasti seisovilta. Mutta tietenkin parempi niin kuin että ne olisivat pudonneina ja rutussa hyllyllä.

Tässä oli siis vain maistiaisia näyttelystämme! Kannattaa käydä tutustumassa!

Friday, 23 March 2018

raisio!

Olipa hienot tilkkupäivät eli Tilkkumylly Raisiossa viime viikonloppuna, 17.-18.3.2018. Olen toipuillut tilaisuudesta koko viikon. Miten mahtavat järjestäjät toipua?! Heillä on ollut viikkojen ajan kädet täynnä työtä! Tilkkutyötä ja muuta työtä.

Toivottavasti kaikki paikalla olleet huomasivat raisiolaisten hienon yhteistyön eli Raision kaupungin merkittäviä paikkoja kuvaavan tilkkutyön:


En yleensä innostu esittävistä tilkkutöistä, mutta tämä on viehättävä!

Sisääntulon ja Raisio-työn jälkeen kävijät saivat kaulaansa pussin, jossa oli tärkeitä lipukkeita. Näitäkin järjestäjät olivat saaneet värkkäillä aikamoisen tovin! Kaikkiin oli ommeltu vetoketjukin!


En ole tainnut juuri julkaista blogissani omakuvaa, mutta tässä on nyt yksi:


Istun kokoussalissa odottamassa Tilkkumyllyn avajaisten alkua. Minun tilkkupäiväpussini sattui olemaan hauskaa puna-oranssia retrokangasta. Kannoin sitä kaulassa iloisin mielin! Se toi myös hiukan väriä virkapukuuni, pellavanväriseen Finn Quilt –essuun.

Nyt saan vihdoinkin jakaa tämän kuvan!


Kuvassa on Tilkkuyhdistyksen hallituksen yhteistyönä toteuttama arpajaisvoittopeitto tilkkupintavaiheessa. Marita Varrio toi tilkkupinnan hallituksen marraskuiseen viikonloppukokoukseen ja otin siitä kuvia, jotka tulivat peiton ompeluohjeeseen.

Arpoja ostettiin innokkaasti, ja yhdistyksen stipendirahasto karttui.

Tilkkupäivien tapahtumapaikkana oli Vaisaaren koulu, jonka jokainen seinä oli täynnä tilkkutöitä! Kauppiaskäytävältä löysin valmiiksi asti toteutetun Splendid Sampler Mystery –peiton, jonka on ommellut Golda Zewi.


Upea ja suuritöinen tilkkutyö, jollaista en itse rohkenisi lähteä toteuttamaan!

Ilokseni näin myös yhden Tilkkuyhdistyksen hallituksen haastetöistä ”elävänä”. Mehän ompelimme kirjotun kuviotilkun ympärille tietyn kokoisen tilkkutyön, ja työt olivat esillä Kemin tilkkupäivillä 2017 (kaikki paitsi oma työni, koska jäin töineni Kemin-junasta).

Olin nähnyt Helena Viitasen haastetyön vain kuvana, eikä kuva tee sille oikeutta! Nyt työ oli Raision kaupungintalon seinällä. Se oli paljon kuvaansa hienompi! Otin silti siitä vielä uuden kuvan, mutta vain lähikuvan, jotta tilkkupinta ja tikkaukset näkyisivät paremmin kuin kokokuvassa.


Kuvassa on siis yksityiskohta Helena Viitasen tilkkutyöstä Orkideat ikkunalla. Koko työn kuvan voi katsoa Finn Quiltin verkkosivun "Tuttua kaukaa" -galleriasta.

Minun haastetyöni "Eksoottinen elämys" on tätä kirjoittaessani esillä Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelyssä 21.3.-20.4.2018. Näyttely on Laakson sairaalan kahvilatilassa. Käykääpä tutustumassa tilkkuystävieni upeisiin töihin!

Vielä kerran kiitokset Tilkkumyllyn järjestäjäkilloille! Olitte toteuttaneet upeat päivät!

Monday, 23 January 2017

loppu ja kiitos.

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”.


Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan).

Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin.

Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä.

Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun toteuttamanani, spiraalit onnistuvat helposti.

”Lopussa kiitos seisoo” -seinävaate oli valmiiksi tikattu ja tasoitettu noin kahden kuukauden ajan, kunnes otin sen mukaan ompelutapaamiseen, missä kanttasin sen ja ompelin siihen ripustuskujan. Seinävaate on vuoden 2017 toinen valmistunut tilkkutyöni.

Wednesday, 7 September 2016

neliöitä ja muita muotoja.

Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän.


Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä:


Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta:


Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin.

En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella.

Tilkkutyönäyttelystämme vielä -

Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelystä "Kesän jatkot".

Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntui olevan koko ajan enemmän. Ja silti esimerkiksi vieraskirjan hankkiminen oli unohtua. Onneksi Marja teki sen – hän sai sen valmiiksi tuntia ennen näyttelyn avajaisia maanantaina 6.9.2016!

Sunnuntain tuokiokuva: tilkkupeittoni ”On laaksoa, on kukkulaa” nousee seinälle. Ooh!


Suosittelen käyntiä tutustumassa Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyymme, joka on avoinna Helsingin Laakson sairaalan kahvilatilassa 30.9.2016 asti! Parikymmentä isoa tilkkutyötä on ripustettu seinille ja vitriineissä on metrikaupalla hyllyjä täynnä mielenkiintoisia pieniä tilkkujuttuja.

Nimensä puolesta tilkkutyöni sopi hyvin Taide-Laaksoon ja käytin sitä näyttelyn mainoksessakin kuvituksena. Se pääsi esille sisääntulon tuntumaan ja sen lähellä on useampi värikäs tilkkutyö.


Näyttelytila on avoinna joka päivä periaatteessa klo 7-22 eli silloin kun rakennuksen ovet ovat auki. (Kahvila menee kyllä iltaisin kuudelta kiinni ja seitsemältä illalla sairaaloissa yleensä hiljenee eli alkaa olla aika myöhäistä vierailla rakennuksessa.)

Monday, 8 August 2016

näyttääkö tämä auringonkukalta?

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka?


Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka.

Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle.


Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire?

Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta ohjasti työn pintaan Forget-Me-Not-nimisen tikkauskuvion. Koska tilkkupeitto ei ole vielä valmis, näytän siitä tässä vaiheessa vain osia:

Tikkauskuvio on mielestäni kaunis ja se on tähän työhön myös erinomaisen sopiva! Forget-Me-Not on suomeksi lemmikki, siis se kukkanen. Tämä tilkkupeitto menee Tyttärelle ja hänen lempikukkansa on lemmikki.

Onneksi minun ei tarvinnut ruveta ompelemaan lemmikkejä tilkkupeittoon. Siitä ei olisi tullut mitään! Minun taidoillani ommeltuja lemmikkejä olisi kuitenkin luultu vaikka sadepisaroiksi tai pölyhiukkasiksi.

Monday, 1 August 2016

mansetilkku.

Ehdin hyvin tutustua Mansetilkkuun eli Finn Quiltin tilkkutyöbiennaleen. Menin sinne eilen eli näyttelyn viimeisenä päivänä.


Oli vähällä, että tapahtuma olisi jäänyt minulta väliin, sillä suunnittelin kesälomahuumassani Tampereelle menoa vasta huomiseksi eli 2.8.2016. Mitä ajattelin? Silloin näyttely olisi ollut ohi ja pahimmassa tapauksessa Haiharassa olisi ollut näytteillä jotain aivan muuta. Onneksi huomasin ajatusvirheeni ajoissa ja ehdin näyttelyyn.

Jos Mansetilkku jäi väliin, merkitse kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

Seuraa kuvakavalkadi suunnilleen siinä järjestyksessä kuin kiersin näyttelyssä. Valitsin kuvattavat työt sen perusteella, kiinnittikö jokin niissä huomioni. Toivon, ettei kukaan kuvissa esiintyneiden töiden tekijä pahastu ja yhtä lailla toivon, etteivät kuvaamattomien töiden tekijät pahastu. En pystynyt kuvaamaan kaikkia yli 170 työtä, mutta tässä kuitenkin muutama.

”Min fågel i trädgården” – Lise-Maj Nuikka


Työ on hillitysti värikäs ja siinä on paljon katsottavaa. Erilaisten blokkien yhdistäminen samaan työhön on minusta tuntunut aina vaikealta, mutta Lise-Maj on onnistunut. Työssä on myös kirjottuja paloja.

”Potretti” – yksityiskohta – Maija Uusitalo


Maijan työ on esiintynyt monta kertaa kokonaisena kuvissa ja minä yritin vangita tähän yksityiskohtien hienon kimalluksen, siinä täysin onnistumatta.

”Sävystä sävyyn” – Maritta Hindström


Tietenkin pidin Marittan työstä, koska se oli monivärinen! Läpikuultavat työt olivat hienosti esillä rakennuksen upeassa erkkerissä, jonka ottaisin itselleni koska vain! Mies oli mukana ja lumoutui erkkeristä todennäköisesti enemmän kuin yhdestäkään tilkkutyöstä (vaikka hän kertoi olleensa iloisesti yllättynyt siitä, miten mielenkiintoista Mansetilkussa oli käydä).


Valitan, etten ottanut muistiin näiden töiden tekijöitä. Kuvasin enemmänkin tätä kaunista erkkeriä, jota kauniit tilkkutyöt tietysti komistavat entisestään.

”Knapplek” – Siv Haga


Kiva tilkkutyö, johon napit ja muut on sommiteltu kauniisti. Minunkin valtavat nappivarantoni voisivat huveta, jos osaisin tehdä tällaisen tilkkutaideteoksen.

”Yhdessä – Together” – Tiina Heiskanen


Toinen mielenkiintoisesti ja taiteellisesti toteutettu tilkkutyö, ja tässäkin on nappeja. Ja kauniit värit!

”Paluu lähtöruutuun” – Marketta Pyhälammi-Eklund


Tämä työ hehkuu kuin rubiini! Voin kuvitella, että se lämmittäisi peittona vielä tehokkaammin kuin viileän värinen vastaava työ.

”And Life Goes on” – Mari Ohenoja-Miettinen


Pieni, taidokas työ, jota olisin mielelläni katsellut kauemminkin. Ottaisin vaikka seinälleni.

”Vanhat kellomestarit” – yksityiskohta – Tuula Mäkinen


Tuulan työ on myös esiintynyt useamman kerran kuvavalikoimissa. Se olikin todella kaunis! Minulla oli aikoinaan erittäin mieleinen paita, jonka etumukseen oli kullalla ja hopealla kirjailtu hyvin tämän tyylisiä kellotauluja. Minäkin näin Marlen huomaaman varjon työn takana olevalla seinällä. Hieno lisämauste!

”Kevättä metsässä” – Mari Moran


Kaunis esittävä työ! Ihailen tilkkumaisemia, sillä itseltäni ei esittävän tilkkutyön tekeminen tällaisella tekniikalla onnistu.

”Jalo” – Erna Hellgren


Ihania vihreitä värejä taustalla ja mystisen näköinen puu taitavasti applikoituna juuri oikeaan kohtaan. Tuota taustan väkkärämallia on minunkin tehnyt mieleni kokeilla.

Näimme kauheaa tuhoa siirtyessämme toiseen rakennukseen. Juuri edellisiltana oli ollut paikallinen rankkasade ja se oli uurtanut polun uuteen uskoon.


Ilmeisesti sadevesiviemärit olivat toimineet, sillä sisällä ei vesivahinkoja onneksi ollut havaittavissa. Heti ovelta oli selvää, että tilkkutyönäyttelyyn oltiin tulossa. Vastassa oli nimittäin seuraava tilkkupeitto:

”Kesäpeitto” – Marjatta Naasko

 

Marjatan tilkkupeitossa on ihanat, valoisat värit! Ihailen myös sitä, että hän on keksinyt asetella neliöt näin kärjelleen.

”Iloinen peitto” – Milja Samila (etualalla)


Monivärisimmät tilkkutyöt oli ripustettu kokonaisuudeksi. Kuvassa taustalla näkyy myös osa Lea Päivisen "Marin kesä" -työstä ja osa Anne Uusimäen "Tilkkupeitto 3" -työstä.

Ilahduin kovasti, että Mummola-tilkkupeittoni oli päässyt niin iloisen värikkääseen seuraan!


Tilkkutyöni taustakappale oli aivan yhtä hyvin näkyvissä kuin etupuolikin. Olen kyllä käyttänyt tähän ”niitä paloja ja kankaita, joita minulla oli,” joten tätä katsellessa on vähän nolo tunne.


Siirrynkin seuraavaan työhön, josta pidin erityisen paljon.

”Safiiri” – Marja-Liisa Ikamo



Hirsimökki on hieno tilkkublokki ja Marja-Liisa on tehnyt noin tsiljardista eri värisestä hirsimökistä upean, kauniin tilkkutyön!

Vielä yleiskuvaa värikkäiden töiden alueesta.


Ja toinen kuvassa näkyvistä laukuista lähempää.

”Kevät” – Alli Rinne


Ihania värejä näissä batiikeissa! Kelpaisi sitä mennä vaikka kirjastoon lainaamaan koko joukko kirjoja, kun olisi tällainen kassi kädessä.

”Karhun kämmen” – Vappu Alkunen


Vappu on kiltaystäväni ja hän tekee ihania tilkkutöitä, jollaisia en ikinä itse pystyisi tekemään! Tämäkin on niin, niin kaunis! Ja käsin tikattu! Ooh!

”Aurinkoinen” – Leena Tervonen


Leenan työ on todella aurinkoinen, eikä siitä pystynyt minun kännykälläni saamaan muuta kuin erityisen aurinkoisen kuvan! Tässä on toinen blokkimalli, jota hiukan tekisi mieleni kokeilla. En tosin tekisi oranssi-keltaista työtä, koska minulla ei ole varastossa yhtään, siis yhtään oranssia kangasta. Tarkistin asian toista tarkoitusta varten pari viikkoa sitten ja tämä on tilanne.

”Midnightsummer Flight” – osa työstä - Esther Takaluoma


Hieno, rytmikäs ja ihanan värinen tilkkutyö! Se oli niin iso, etten pystynyt saamaan sitä kokonaan kuvaan, mikä oli hieman harmi.

”Forneldarnas natt – Muinaistulien yö” – Golda Zewi


Goldan työ on vihreä-oranssi ja silti minulle tulee tästä jotenkin jouluinen olo! Pyydän sitä anteeksi, sillä Goldan tilkkutyölleen antama nimi on tämän kuvakavalkadin hienoin nimi! Tässäkin on paljon katsetta vangitsevaa kuviota. Hieno!

Kävimme tietenkin katsomassa myös latvialaiset tilkkutyöt. Niistä kuviini päätyi kaksi.

”Earth Mirage” – yksityiskohta – Bitena Dzintra


Kyllä oli hienosti yhdistetty pellavia ja pitsejä! Hirsimökkiä taas ja muutakin tilkkupintaa. Katseltavaa oli paljon, vaikka värejä ei ollut oikeastaan yhtään.

”Pigeon Yard” – Punkstina Quintile


Neliöitä voi keksiä sommitella myös harvakseltaan. Neliöissä oli hienot värit, joita hillitty harmaa korosti. Tällaistakin jaksaisin katsoa seinälläni.

Tässä olivat minun poimintani Finn Quiltin tilkkutyöbiennalesta. Pistoryhmäläisille lämpimät kiitokseni siitä, että he järjestivät meitä kaikkia varten tämän hienon näyttelyn! Kaikille näyttelyyn osallistuneille kiitos, että lähetitte työnne näyttelyyn meidän silmiemme iloksi! Pistoryhmäläisille toiset kiitokset hienosta ripustuksesta!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails