Tekstit

Näytetään tunnisteella tilkkutyöideat merkityt tekstit.

näin ompelen tilkkublokin.

Kuva
Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin. Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin: Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja. Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta. Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan. Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuv

tärkeä työvaihe.

Kuva
Aloitan tällä kertaa kuva-arvoituksella. Kuvassa näkyy tärkeä työvaihe, mutta mikä? Työvaihe edeltää applikointia. Opin Sarah Fielken YouTube-videosta, miten tehdään ympyröitä applikoitavaksi ilman, että tarvitsee yhtään harsia. Piirsin ensin ympyränmuotoisen pahvimallin, leikkasin vähän sitä isomman alumiinifolioympyrän ja aloin tehtailla. Valmiita kangasympyröitä on vaikka millä mitalla. Vähän aikaa askarreltuani alkoi kyllästyttää. Valmiissa ympyrässä näkyvän koiran asenne alkoi vaikuttaa minullekin sopivalta, mutta ryhdistäydyin ja siirryin kokeilemaan, miten tekaisemani ympyrä applikoituu. Leikkasin sille taustaneliön, merkkailin summittaisesti keskikohdan ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten ompelin ympyrän ympäri koneen pykäpisto-ommelta käyttäen. Joissain kohdissa näkee, ettei ympyröintini ole onnistunut aivan tasaisesti. Tai oikeastaan kangas ei asetu täydellisen tasaisena. Menetelmä on kuitenkin sen verran helppo ja nopea, etten ala tästä kärs

erilainen tilkkulasagne.

Kuva
Tein heinäkuussa tavallisuudesta poikkeavan (eli huomattavan kapeista kaitaleista kootun) tilkkulasagnepalan Ruususen päiväuni –tilkkupeiton kankaista. Tilkkulasagnestani sain sopivan kokoiset tilkkupinnat Karnevaali-pussukkaan. Koska minulla sattui nyt olemaan käsillä plus-kuvioisista tilkkublokeista jääneitä kankaita ja kaitaleita, kokeilin tehdä toisen vastaavanlaisen tilkkulasagnen. Leikkasin siis 2,5cm leveitä kaitaleita ylijäämäkankaistani. Ne olivat erittäin vaihtelevan pituisia. Ompelin ne lyhyistä päistään yhteen – lyhensin ommeltakin pari pykälää, etteivät lyhyet saumat alkaisi heti ärvöttää. En edes silittänyt näitä saumoja, vaan kynnellä varovasti painelin saumanvarat auki. Olikohan työn vaikein osuus siinä, että etsin pitkän pitkästä tilkkukaitaleesta päät ja käänsin ne toisiaan vasten suorina, niin ettei kaitale varmasti ole kierossa? Ompelin sen jälkeen (tavallista kapeammalla saumanvaralla) pitkät sivut yhteen. Sitten leikkasin pään auki ja taas etsin toisen pään

tilkkupalapeli.

Kuva
Punasävyinen palapelikuvioinen tilkkupinta on ollut pitkään kesken, sillä palapelipalojen nirkot ovat työläät toteuttaa. Mökkilomalla minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa, ja sitä riitti siis myös palapelin rakentamiseen. Kokosin punaisen tilkkupinnan enimmäkseen niin, että värit liukuvat toisiinsa, ja nirkkoja kiinnittäessäni olen ollut epäuskoinen – eiväthän vierekkäiset palat edes erotu toisistaan! Mitä turhaan näitä paloiksi ompelemaan! Valokuvissa palat näyttävät kuitenkin erottuvan toisistaan ihan kivasti. Jatkan tämän valmiiksi asti ja teen kaikista oikeita palapelipaloja. Laiturilla oli vähän tuulista ja peittokaitaleen kulmat lähtivät lentoon. Onneksi minulla oli jalka palasen reunan päällä, muuten olisin ehkä joutunut kalastamaan tilkkupinnan järvestä! Idean palapelitilkkupintaan sain alkujaan tilkkuystävältäni Maijalta, joka oli tehnyt vastaavanlaisen peiton pojalleen. Hän esitteli peittoa Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa ja ajattelin ens

yllättävää tiedoksi.

Kuva
Tilkunviilaajalla on jo jonkin aikaa ollut muutama nuppineulataulu Pinterestissä. Huomasin, että voin kerätä yhdelle taululle kuvia töistä ja muista jutuista, joita voisin tai haluaisin joskus itsekin kokeilla. Aiemmin keräsin kuvia (ja vastaavat linkit) erilliseen Word-tiedostoon, mutta se ei ollut hyvä systeemi. Pinterest toimii minusta tähän tarkoitukseen hyvin. Ideataulullani on ideoita niin paljon, etten elinaikanani ehtisi kaikkia toteuttaa, vaikka eläisin 200-vuotiaaksi. (Juuri nyt siellä näyttää olevan 437 nuppineulattua kuvaa.) Jokunen idea sentään joskus siirtyy sieltä toteutukseen. Leijuvat neliöt –tilkkutyö on yksi esimerkki näistä. Eilen totisesti yllätyin selaillessani Pinterestin ideatauluani! Olen jo jonkin aikaa sitten poiminut kuvan tästä samaisesta traktorinjälkipeitosta, joka American Patchwork and Quilting –lehdessä innosti minut ompelemaan. Lehtijuttua katsellessani kuva ei tuntunut entuudestaan tutulta, mutta siellä tuo kuva kuitenkin oli, Pinterestin id

matkalla hyödyllinen.

Kuva
Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun: Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä. Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

kirjavaa tilkkuharrastusta.

Kuva
Sain pari päivää sitten valmiiksi brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön. Puurtamisesta oli selvästi hyötyä! Huomasin heti seuraavana päivänä, että tilkkutyömotivaationi oli huipussaan! Tartuin ensimmäiseksi vaaleanpunaiseen tilkkupintaan, joka oli odottanut tikkaamista viikkokaupalla. Leikkasin sille vanun ja jäykistekerroskankaan ja aloin saman tien tikata. Tikkausrivi toisensa jälkeen kehittyi tilkkutyön pintaan, eikä yhtään kyllästyttänyt. Ei ollut mihinkään kiire eikä mikään muu työ houkutellut enempää. Juuri tämä työ oli ainoana mielessä. Kymmenen minuuttia, jonka tikkaaminen kesti. Inspiraatiota riitti vain! En siirtynyt muihin hommiin, vaan kiinnitin katseeni tuolilla olevaan kangas- ja vaateröykkiöön, jossa tiesin neljän hanhen piileskelevän. ”Muistankohan oikein,” mietin. Kyllä! Kaksi hanhikuvaa oli valmiiksi tikattu eikä niistä puuttunut muuta kuin tasoittaminen ja kanttaaminen. Toinen hanhista pääsi saman tien leikkuualustalle. Viuh, viuh, ja pinta oli tasainen.

tämä ei ole mainos.

Kuva
Vaikka muovikasseissa on kauppaketjun logo, en mainosta heidän tuotteitaan tai myymälöitään. Kahdesta kassistani purkautui ulos tällainen röykkiö: Sain lahjoitussolmioita, joista valmistan Töölön Tilkkupajan Soilen esimerkin mukaisesti tilkkupeiton. Kasassa on varmasti ainakin neljä kertaa se määrä solmioita kuin tarvitsisin yhteen peittoon, mutta sittenpähän pääsen vapaasti sommittelemaan. Solmioiden kuosivalikoima on vinkeä. Toiset ovat perusraidallisia, toiset tavallisen värisiä ja toiset... Toisissa on kirahvi- ja norsukuvioita. Jotkut ovat sinisävyisiä ja salmiakkiruudullisia. Ja joissain on sanoinkuvaamattomia kuvioita. Puran kaikki nämä ihanuudet ensin, poistan välivatiinit, avaan teräviksi ommellut päät ja pesen sekä silitän nämä märkinä. Ripustan miltei kuivaksi silitetyt solmiot kuivumaan ja kun ne ovat täysin kuivat, siirrän ne solmiokassiin. Seuraavassa vaiheessa leikkaan nämä vaihtelevan levyisiksi mutta toivoakseni suorahkoiksi kaitaleiksi,

ihana tilkkukirja!

Kuva
Arvioin yhden omista lempitilkkukirjoistani eli Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork –kirjan. Ostin tämän Ranskan tilkkumatkallani näyttelyalueen valtavalta kirjaosastolta pitkän harkinnan jälkeen. Kansi lupaa esitellä 12 tilkkutyötä, jotka johdattavat perusjuttujen tuolle puolen. Esipuheessa Elizabeth Hartman mainitsee moderneja tilkkutöitä yleensä pidettävän yksinkertaisina ja nopeina ja että ne siksi saavat ”tositilkkuilijoilta” vain vähän arvostusta. Hän haluaakin nostaa esiin vaativampia moderneja toteutuksia. Kirjoittaja käy tosiaan läpi 12 tilkkutyötä, joissa jokaisessa hän esittelee erilaisen tilkkublokki-idean. Mallit eivät ole nopeita ja helppoja, mutta eivät ne ylen vaikeita ole. Kirjan lopussa on vinkkejä kankaiden ja värien valitsemiseen ja leikkuu-, suunnittelu- ja ompeluohjeita. Jostain oudosta syystä kirjan esimerkkitöistä tämä linnunpönttöaiheinen vetosi minuun: (Oikeasti nämä ovat taloja ja joka ikkunassa vain sattuu olemaan lintu.) Luonnollisesti tot

loppusuoralla.

Kuva
Päätin tehdä geometrisia tilkkublokkeja tietyn määrän ja ommella niistä tilkkupeiton. Mikä mahtoi olla se tietty määrä? Joka tapauksessa minulla on nyt kaikki paitsi kahdeksan blokkia ommeltuna. Viimeisistä blokeista puuttuu 4cm leveä kaitale oikeasta ja 6,5cm leveä kaitale vasemmasta reunasta, siis kuvassa näkyvistä reunoista. Blokit ovat odottaneet minua ompelupöydällä: en ole päässyt ompelemaan viikkoon! Lähikuvaa: Joihinkin vihreä-violettiyhdistelmiin olen erittäin tyytyväinen, toisiin en aivan. Tästä peitosta ei tule sellainen, jonka jokainen blokki saisi huokailemaan ihastuksesta. Ehei! Tämä työ tuntuu olevan loppusuoralla (vaikka tietysti paljon vielä on tehtävää, ennen kuin peitto on oikeasti valmis). En kuitenkaan ole jäämässä tyhjän päälle, sillä minulla on jo idea seuraavaan tilkkupintaan! Olen tästä aivan innostuksissani, sillä sain taas (mielestäni) ihkaoman idean nähtyäni kaksi eri kuvaa Pinterestissä. Olen Tilkunviilaajana perustanut pari Pinterest-ilmoi

katselin tilkkutyökirjaa.

Kuva
Tilkkuiluharrastukseni on taas jäänyt varsinaisen elämäni jalkoihin, pahkeinen, enkä ole päässyt ompelupöydän ääreen moneen päivään. Pääsin kuitenkin eilen käymään kirjastossa ja onnistuin löytämään sieltä peräti kolme tilkkukirjaa, joita en ollut ennen selaillut. Avasin ensimmäiseksi Kaffe Fassettin ”Quilts in Sweden” –kirjan. Kirja esittelee 20 Kaffe Fassettin ja muiden suunnittelijoiden tilkkutyötä. Työt on kuvattu Tukholman Skansen-museossa ja jokaiseen työhön on teko-ohjeet. Työt on jaoteltu kolmeen vaikeusasteeseen, ja helppoja ja melko helppoja (tai keskivaikeita) on selvästi eniten. Alussa on juttua Skansen-museosta, kuvia kirjan töissä käytetyistä kangaskuoseista ja vielä kuvakertomus siitä, millaista Fassettin kanssa on työskennellä. Tämä on erinomainen selailukirja, mikäli pitää Fassettin kuoseista ja mausta yleensä. Kirjan tilkkutyömalleista kaksi kiinnosti erityisesti. Ensiksi Roberta Hortonin suunnittelema Illuminated Lattice –malli, joka luokitellaan melko he

geometrisia tilkkublokkeja.

Kuva
Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo: Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee! Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja. Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni. Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa? Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäis

ajattelen tänään ja 2 vuotta sitten.

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”. Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä. Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea. Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun. Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”. Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus. Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation. Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vink