Showing posts with label tilkkutyöideat. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyöideat. Show all posts

Saturday, 22 September 2018

hulluna jäännöspaloihin.

…Vai miten pitäisi kääntää äskettäin ostamani Scrap Crazy –mallineen nimi?


Malline oli jotenkin vain niin houkutteleva, että ostaa täräytin sen, samalla kun ostin sulkakuvioiden kaavat. Aika nopeasti sain myös koeblokin leikatuksi ja ommelluksi:


Blokki ei vakuuttanut minua yhtään! En myöskään heti keksinyt, millaista työtä rupeaisin mallineella värkkäilemään. Sitten tulin ajatelleeksi tuota neljä vuotta kaapissa koristeena virunutta fättäripinoa ja myös kuviollista pinoa, jonka vastikään ostin Oulusta. Pelkistä yksivärisistä ompeleminen ei houkutellut minua, mutta kuviokankaat innostivat minua!

Ensin leikkasin paloja muutamasta kankaasta ja sommittelin niistä blokkeja:


Ompelin palat blokeiksi. Sepä olikin mekaaninen suoritus! Mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa tismalleen, eikä blokissa ole yhtään sovitettavaa saumaa. Tekeminen tuntui jopa liian helpolta.


Lisäksi lopputulos ei jotenkin innostanut minua lainkaan. Mahtoiko tämä olla minulle sopiva projekti, vai jättäisinkö kesken?

No, olin leikannut kaikki ensimmäisen erän palat uusista kankaista. Ehkä innostuisin enemmän, jos käyttäisin sekalaisempia kankaita eli jäännöspalavarastojani? Etsin muutamia paloja, jotka kenties sopisivat nippukankaisiin.


Jäännöspaloja ja uusia kankaita sekaisin. Enpä tiedä, onko tämä yhtään sen innostavampi kokonaisuus!


Seuraavaksi olisin mielelläni leikannut vielä lisää jäännöspalapaloja, mutta tulikin tenkkapoo. Vertaa mallineiden kokoa jäännöspaloihini:


Hyvällä tahdollakaan näistä ei saa yhtään lisäpalaa! Jos malline on kehitetty nimenomaan sitä varten, että sillä leikattaisiin jäännöspaloista kivoja blokin osia, niin minulla on vääränlaisia jäännöksiä! Toisten ihmisten projekteista varmaan jää eri verran paloja jäljelle kuin minulla.

Palasin uusien kangasnippujeni pariin ja täydensin valikoimaa parilla muulla kankaalla:


Jatkan sinnikkäästi, vaikka minua edelleen epäilyttää, tuleeko tästä millainenkaan tilkkupinta.


Ehkä onnistun jotenkin maagisesti järjestelemään blokit niin, että lopputulos miellyttää minua.


Näissä kuvissa olen vain latonut palat riveihin satunnaisessa järjestyksessä, mutta saumakuviot aina tietyllä lailla vaihdellen.

Sunday, 2 September 2018

mitään ajattelematta.

Koska sain juuri valmiiksi kaksi tilkkupeittoa – Reilua peliä –peiton ja Herkkupalat-tilkkupeiton – mieleni teki välillä ommella jotain ajattelematta mitään.

Ensimmäiseksi löysin erinomaisen työn tehtäväksi! Avasin vihdoinkin ihanan kangaspinon, jonka ostin Imatran tilkkupäiviltä maaliskuussa 2014! Kuvassa pino odottaa vielä avaamistaan.


Voitte ehkä kuvitella, että rusettinauha oli ehtinyt painaa melkoiset rypyt osaan kankaista! Siksakkasin joka palan reunat (tai kolme reunaa, koska yksi reunoista on aina hulpio) ja käytin pesukoneessa. Nyt minulla on sama pino kankaita, mutta esipestynä ja ilman rusettia.

Enää tarvitsen projekti-idean näille! Sepä vaatiikin ajattelemista, joten jouduin siirtymään seuraavaan ajatustyöttömään tehtävään.

Totta kai otin esiin jäännöspalasäilyttimeni! Noukin sieltä kaikkein pienimmät palat ja ompelin niistä useita eri kokoisia tilkkupintoja. Yksi neliö näytti oikein hyvältä ja ompelin sille mustat kehykset. Kehystäminen yleensä korostaa silppupintaa.

Muistin sitten, että pidin tosi paljon Kuutio-tilkkupussukastani ja päätin ommella neliöstäni vastaavanlaisen. Ompelin neliölle vaaleat kulmat. Ajattelin ensin asetella neliöni pussukkaan näin päin, koska keskimmäisessä tilkussa oleva lehväkuvio olisi silloin oikein päin:


Päätin silti kääntää neliön toisin päin, lehväkuviosta huolimatta. Tumma näyttää paremmalta neliön alareunassa:


Muistin myös, että katseenvangitsija kannattaa sijoittaa tilkkupinnassa lähemmäs yläreunaa, koska pussukan pohja lyhentää pintaa alhaalta. Siksi ompelin neliölle jatkopalan – ja jälleen kerran tein aloittelijan virheen:


(Tietenkin teen virheitä, koskapa ompelen mitään ajattelematta!) Ompelin jatkopalan oikea nurjaa vasten. Purkuhommiin jouduin!

Kauniinvärisellä neliölläni täytyy tietenkin olla sopiva pari, muuten ei synny pussukkaa. Löytämäni pari tulee valitettavasti asettumaan tilkkupinnalle epäsuhtaisemmin, koska se on isompi. Sille ei tarvinnut ommella jatkopalaa, ja se on silti yhtä korkea kuin ensimmäinen palani.


No niin, ja nyt kihosi otsalle tuskanhiki, kun täytyy päättää, miten nämä pinnat tikkaan! Taidan siirtyä seuraavaan työhön, jota voin taas tehdä mitään ajattelematta…

Friday, 20 July 2018

mistä inspiraatiota tilkkutöihin?

Miksi sitä aina vain jaksaa tilkkuilla? Esitin kysymyksen Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n puolesta Facebookissa – kysyin, mikä motivoi jatkamaan tilkkuharrastuksen parissa vuodesta (ja vuosikymmenestä) toiseen. Kysely oli suosittu ja siihen tuli yli kolmekymmentä kommenttia – osa pitkiä ja analyyttisiä.

Seuraava keittiöpsykologin pika-analyysi on julkaistu myös Tilkkuyhdistyksen jäsenlehdessä, Tilkkulehdessä. Analyysin perusteella yleisimmät motivaation lähteet ovat:

Uudet mallit ja ideat. Tilkkuharrastaja saa vaikutteita kaikkialta – toisilta harrastajilta, netistä, kirjoista ja jopa jääkiekko-ottelusta.

Lopputulos. Vaikka tekemisen ilo on yksi tärkeistä motivaattoreista, harrastaja haluaa myös tehdä valmista. Monet mainitsivat tärkeäksi saada lopputulokseksi jotain käytännöllistä.

Materiaali. Ihanat kankaat, värit ja muodot mainittiin monesti.

Luovuus. Tilkkuharrastaja toteuttaa luovuuttaan intohimolla ja saa palkaksi tekemisen ilon!


Yksi kommentoijista muotoili tilkkuharrastuksen syvällisen teorian seuraavasti:

”Tilkkuilu on intohimo sellaisille ihmisille, jotka ovat elämässä ymmärtäneet, että kun kaikki menee palasiksi, kokoamalla palat uudelleen syntyy paljon parempaa ja ennennäkemätöntä.”


Tilkkulehden jutussa ei ollut mukana laatimaani sanapilveä. Syötin kaikki kyselyyn tulleet vastaukset sanapilvigeneraattoriin, joka tuotti kuvan. Mitä useammin sana mainittiin vastauksissa, sen isompana se kuvassa näkyy.


Wednesday, 20 June 2018

millaisia ovat tilkkuharrastajan välityöt?

Viimeistelin reilu viikko sitten kaksikin tilkkupeittoa - Tuulenpesät- ja Tasapeli-peiton - ja vähän sitä aikaisemmin olin saanut uuden tilkkupinnan valmiiksi. Sitten olikin aivan höntti olo: mitä seuraavaksi?

Toivuin nopeasti hönttiydestäni ja aloitin sarjan välitöitä. Lähdin siis toteuttamaan ”mieletöntä” ompelua (mindless sewing). Joskus mielettömistä tuloksista syntyy jotain saman tien, mutta yleensä ei. Ei ole tarkoituskaan, sillä välitöillä ei ole väliä!

Omiin välitöihini liittyvät melkein aina jäännöspalat. Nostin taas kerran jäännöspalakassin viereeni ja leikkasin paloista pieniä neliöitä. Sitten ompelin niistä kaksi yhdeksän neliön blokkia.


Tästä välityöstä oli suoraan hyötyä, sillä sain siitä oivaa kuvamateriaalia Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle kokoamaani ”10 parasta silitysvinkkiä tilkkuilijalle” –ohjeeseen.

Ompelupöydän laidalla oleskeli yhä kivoja tilkkuja ”neliö ja sen varjo” –blokkien ompelun jäljiltä. Muistin neliötilkuista kootun peiton, jossa neliön keskiosat olivat epämääräisiä suunnikkaita. Leikkaamani kehyskangaskaitale riitti kolmeen blokkiin.


Totesin, että näistä tulisi silti aika tylsä tilkkupeitto. Kehykset täytyisi tehdä useaa eri sävyä. Ei riittänyt innostus tähän yhtään enempää.

Pikkuneliöitä leikatessani törmäsin moneen liian kapeaan jäännöspalaan. Leikkasin vähän myöhemmin niistä paloista noin tuuman levyisiä suorakaiteita/kaitaleita. Minulla on pieni, tuuman levyinen ja tuumamittainen viivoitin, jonka avulla juuri tällaisten kaitaleiden leikkurointi käy sutjakasti.

Ompelin kaitaleeni pitkiksi pötköiksi. Ensin järjestin kaitaleet liukuvaan järjestykseen ommellessani niitä lyhyistä päistään yhteen. Sitten toteutin pitkästä kaitaleesta tilkkulasagnen. Lopputuloksena tuo vasemmanpuoleinen. Se ei innostanut minua yhtään mihinkään, joten ompelin seuraavaksi ”yksiväriset” tilkkulasagnet. Näistä tuo kelta-ruskea onnistui minusta paremmin.


Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Start Quilt Company kutsuu menetelmää "Jelly Roll Race".

Tein vielä yhden tilkkulasagnen – oikein pienen, punaisista kaitaleista. Siinä vaiheessa osuin valtavaan määrään kolmio-neliöitä, jotka jäivät tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeittoa ommellessani. Tein kolmio-neliöistä pari neljän neliön blokkia ja kehystin niistä yhden.

Vastaavanlaisten kolmio-neliö-blokkien ympärille kehittämästäni tilkkupinnasta syntyi mukiinmenevä ja todellakin käytännöllinen Kulmittain-vetoketjulaukku, mutta nämä eivät inspiroineet pidemmälle.


Sitten selasin keräämiäni kuvia tilkkupeittoideoista. Niissä oli monta sellaista, jotka jo olen toteuttanut, mutta yksi blokkimalli jäi ajatuksiin. Löysin yhdestä kirjastani sopivan ohjeen, joka perustui mielenkiintoisesti paper-piecingiin.

Keskineliön ympärille ommellaan paper-piecingillä palat, ja lopputuloksena on tällainen blokki:


(Kuvassani on tietenkin kaksi blokkia.) Kokeilin ensin tehdä yhden blokin. Käytin hyväkseni taittelemiseen perustuvaa paper-piecing-tekniikkaa, jonka opin viime vuonna tehdessäni Arja Sallisen kanssa vinkkivideota Finn Quiltille.

Katso vinkkivideo tältä Paper-piecing -vinkkisivulta!

Välityöt tuottivat toivotun tuloksen: kehitin itselleni uuden, kivan projektin.

Monday, 26 February 2018

improvisoi jäännöstilkuista.

Toisella kanavalla kyseltiin, miten teen improvisoituja tilkkupintoja kaikenlaisista ja kaiken kokoisista tilkuista. Olen esitellyt jo minilasagne-tekniikan ja näyttänyt, miten olen kapeahkoista tilkuista ommellut raidallista pintaa ja yhdistellyt niitä isommaksi pinnaksi.

Olen tainnut pimeiden kuvien avulla kertoa lyhyesti, miten neliöitä voi ommella hirsimökkitekniikalla, ja taitaa minulla olla parempiakin kuvia tilkkuneliöistä (tai oikeastaan suorakaiteista).

Lisään ohjesoppaan kuitenkin vielä yhden. Näytän, miten epämääräinen kangaspalakasa jalostuu tällaiseksi tilkkupinnaksi:


Lähtötilanne oli tämä. Nostelin pienestä jäännöspalakassista tilkut lattialle. Näette, että tilkkuja on kaiken värisiä ja vaihtelevan mallisia. Toki eniten näyttäisi olevan pätkiä erilevyisistä kaitaleista.


Lajittelen tilkut värin mukaan kasoihin. Musta-valko-harmaat, keltaiset, vihreät, punaiset.


Minulla oli myös sininen kasa, ja kasa, johon siirsin näihin kasoihin kuulumattomat (esimerkiksi ruskeat ja violetit) tilkut.

Otin ompelupöydälle keltaisen ja vihreän kasan. Paikallistin kasoista ensin keskineliön kumpaakin väriä. Keskineliön (tai suorakaiteen) ympärille ompelin hirsimökkitekniikalla kierroksen samaa väriä. Käyttämäni palkit valitsin koon perusteella – ompelin tilkkuun sellaisen palan, joka oli pituudeltaan lähinnä sopiva.

Kohta minulla oli kaksi miniblokkia. Niistä ei vielä tee mitään, joten ompelin kaksi lisää, ja koska sen jälkeenkin minulla oli jäljellä hyviä keltasävyisiä kaitaleita, ompelin vielä yhden.

Vein viisi blokkiani silitettäviksi ja tarkastelin niitä sen jälkeen lattialla.


Kolmella blokilla oli keskenään yksi mitta aika sama, ja niin oli vastaavasti kahdella muulla. Ne voisi ommella riviksi.

Huomasin myös, että kaikki palat muodostaisivat yhtenäisen tilkkupinnan, jos lisäisin yhden sopivan levyisen kaitaleen kahden isomman blokin väliin.


Sitten minulla olikin kaksi riviä, jotka saattoi ommella yhteen, yhdeksi tilkkupinnaksi.


Seuraavana aamuna katsoin kelta-vihreää tilkkupintaani ja totesin sen aika pieneksi. Siitä ei vielä ompelisi kummoistakaan vetoketjupussukkaa. Koska lattialla oli vielä myös värilajiteltuja kasoja, otin esiin sinisen kasan ja ompelin kolme sinistä blokkia samalla periaatteella kuin kelta-vihreät edellisenä päivänä.

Ja kas, siniset blokkini sopivat täydentämään kelta-vihreää tilkkupintaa:


Tällaisessa improvisaatiotyössä voi pitää mielessä pari juttua:

  • Ompele suorat saumat. Jos palat ovat vähän epämääräisen muotoisia, piirrä nurjalle apuviiva.
  • Silitä välillä. Ihanteellista olisi silittää joka sauman jälkeen, mutta minä silitän kyllä vasta kun yksi kierros on koossa. (Ja jos ompelisin toisen kierroksen, suoristaisin palan reunat ennen uuden kierroksen aloittamista.)
  • Kaikki palat ovat jäännöspaloja. Niitä ei tarvitse kohdella arvokkaasti, vaan niitä voi pilkkoa ja ommella reippaasti.
  • Koska yksi blokki syntyy nopeasti, ei kannata käyttää kovin paljon ajatustyötä värien tai kuvioiden sommittelemiseen. Kaikki käy!
  • Kontrasti – eli vaaleiden ja tummien vaihtelu – on tärkeämpää kuin se, ”sopivatko” kankaat toisiinsa. Tilkkupinnasta tulee mielenkiintoinen, kun siinä on tummia ja vaaleita osuuksia.
  • Vaikka joku blokeista näyttäisi susirumalta, se voi silti toimia erinomaisesti toisten blokkien kanssa ja kompata niitä juuri sopivasti.

Toivotan kaikille kokeilijoille mukavia hetkiä improvisoinnin parissa!

Sunday, 7 January 2018

vinkkejä jäännöspalablokkien tekijälle.

Olen ommellut nyt kolmatta kymmentä ”Split Nine Patch” -jäännöspalablokkia Bonnie K. Hunterin Quiltville-blogista löytyvän ohjeen mukaisesti.


Bonnien ohje on mainio, mutta ajattelin kertoa vielä, miten olen soveltanut hänen ohjettaan.

(Oikeasti haluan vain näyttää kuvia tilkkupinnasta, josta näyttäisi tulevan tosi kiva! Jutusteluni on vain täytettä.)

Ohje kehottaa leikkaamaan 2 ½” neliöitä ja ompelemaan kolmio-neliöt kahdesta 2 7/8” neliöstä. Tiesin, etten pystyisi pitäytymään noin omituisessa mitassa, vaan leikkelisin neliöitä eri tavoin väärin. Siksi pyöristin mitan senteiksi ja leikkaankin isommat neliöt 7,5 cm kokoon. Joudun käyttämään kahta eri viivainta, mutta kestän sen kyllä.

Bonnie kehottaa aika tiukastikin, että tekijän pitää säätää saumanvara tismalleen, jotta kolmio-neliöistä tulee kerralla oikean kokoisia. Hän ei halua viettää aikaa neliöitä trimmaten. Minä kestän myös sen työvaiheen:


7,5 cm neliöistä tulee miltei tasan 2 1/2 ” kolmio-neliöitä, mutta helpotan blokkien ompelemista. Kun silitän kolmio-neliöt ja trimmaan tarkasti, tuloksena syntyvät kolmio-neliöt ovat tosi siistejä ja täsmälleen saman kokoisia kuin leikkaamani neliöt.

Sommittelen blokit tällä tavalla:


Kuvaa katsoessani huomasin, että voin vinkata vielä lisää. Jos vaalea neliö näyttää hiukan liian tummalta, sen voi kääntää nurja puoli ylöspäin! Alareunan blokeissa on kummassakin yksi neliö "väärin päin".

Todennäköisesti blokkeja voisi tehdä niinkin, että tekisi tummia ja vaaleita pinoja ja kolmannen pinon kolmio-neliöistä ja sitten vain ompelisi sitä mukaa niitä yhteen. Itse kuitenkin tykkään siitä, että yhdessä blokissa on aina joku sävyidea – vaikkapa tuossa äskeisen kuvan oikeassa alakulmassa ”oranssi”.

Olen asetellut blokit sommittelulattialle näemmä niin, että toisella reunalla on sinisävyisiä blokkeja, toisella punasävyisiä.


Kuinkahan kauan tämä innostukseni jatkuu?! Neliöitä leikatessani olen toisaalta saanut tulokseksi aika pinon pientä jäännöspalaa. Eilen illalla ennen nukahtamistani mietin, miten voisin käyttää niitä.

Järjestäisinkö palat värin mukaan, värit liukumaan toisesta toiseen, ja ompelisinko sellaisia pötköjä? Niistä voisi tulla kivoja pussukoita.

Vai ompelisinko aina 2-4 pientä palaa yhteen ja niiden ympärille vähän isommista, pitkistä ja kapeista jäännöspaloista tai –kaitaleista kehykset?

Saturday, 6 January 2018

uusin jäännöspalaprojektini.

Koska makkarin tuolilla ei enää loju irtonaisia tilkkublokkeja, minun piti keksiä uusi tilkkutyöprojekti. Sellaista ei ollut edes ajatuksen tasolla olemassa! Mikä siis neuvoksi?

Mitä tahansa haluankin tietää, kysyn aina ensimmäiseksi netistä. Aloitin hakemalla ilmaisia tilkkutyöohjeita ja kun mielessä käväisi kuva täpötäysistä jäännöspalakasseista, kavensin hakua ”scrappy”-ohjeisiin.

Seuraavaksi muistin Instagram-kaverin tehneen Quiltville-Bonnien ohjeella kivan tilkkupinnan ja kävin selailemassa Bonnien ohjeita. Sieltä löytyikin kokeiltava blokki – Split nine-patch block.

Vietin tovin leikellen jäännöspaloja neliöiksi. Toisen tovin aikana ompelin osan neliöistä kolmio-neliöiksi ja vihdoin pääsin kokoamaan pari blokkiakin:


Kolmen blokin rakentaminen riitti vakuuttamaan minut. Neljäs valmis blokki innosti vain lisää:


Ohje on hyvä ja sopii jäännöspaloilleni. Parin illan ahkera neliöinti on sitä paitsi verottanut jäännöspalojen varastojani silmin havaittavasti!

Ja katsokaa, miten kivaa tilkkupintaa näin syntyy:


Tähdennän vielä, että jäännöspalani ovat olleet sekalaista seurakuntaa. En ole pitäytynyt vain kauniissa kankaissa, vaan mukana on kaikkea. Osa on vanhanaikaisia, sameita tai muuten vain aika kamalia. Neliöpinoja selatessani huomaan, etteivät palat perinteisessä mielessä sovi toisiinsa lainkaan. Silti tilkkupinnasta tulee näin kiva!

Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

Wednesday, 22 November 2017

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata.

Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat.

Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen.


Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion.

Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille.


Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että toteutin niiden pintaan spiraalit.


Kesälomalla ompelemani pikkuinen kissablokki ansaitsi söpöytensä takia poikkeaman spiraaliviivoihin. Tikkasin blokkineliöön ensin suoraa viivaa ja lähdin sitten kulmasta liikkeelle ompelemaan spiraalia. Oikeassa reunassa nostin ommelviivat suoriksi.

Tikkauskuviot näkyvät selkeästi marraskuisessa valossa – siinä vähässä, mitä meille sisälle kulkeutuu! Elämme niin pimeää aikaa, ettei yhdenkään suomalaiskodin sisään suorastaan tulvi valoa. Kiinteistönvälittäjät ovat ehkä joutuneet keksimään täksi vuodenajaksi vaihtoehtoisia kuvauksia!

Friday, 10 November 2017

zzzz...

Nyt on meneillään totisesti pimeä vuodenaika, jolloin tällaiselle tavaralle ei välttämättä ole jokailtaista käyttöä, mutta kesällä tällaista saattaa kaivata:


Elleivät luomet pidä silmiä tarpeeksi pimeässä, unimaski auttaa.

Näin jokin aika sitten Instagramissä SLOStudion toteuttaman unimaskin, johon hän on kirjoittanut myös tutoriaalin. Se inspiroi minutkin toteuttamaan Nukkumatti-unimaskin tilkuista. Annoin maskin lahjaksi tänään.

Piirsin kaavan aiemman maskin mukaan. Valitsin sinisävyiset tilkut, sillä maskin käyttäjä on mies, joka ei välitä söpöistä kuvioista. Reunaan valitsin silti kukallisen vinokaitaleen, koska se tuntui pehmeimmältä. Vuorikin on pehmeää flanellia – leikkasin siihen palan maskin saajan entisten pyjamahousujen lahkeesta. Vielä löysin pehmeän kuminauhankin!

Saaja ilahtui Nukkumatti-maskistaan ja arveli, että Tilkunviilaaja saattaisi saada tästä suorastaan hittituotteen! Rohkenin epäillä, sillä en vielä tänä aamuna tiennyt ketään toista, joka tarvitsisi maskin. Mutta hahaa - ystäväni näki tämän äsken ja toivoi saman tien minulta tällaista joululahjaksi.

Saturday, 17 June 2017

noin 35% rusettiblokeista ommeltu.

Olen päättänyt, että ompelen rusettiblokeista tavallista tilkkupeittoani isomman peitteen. Tarvitsen 143 blokkia ja minulla on niitä ommeltuna noin 50 – siis selvästi yli kolmasosa! Tämähän on kohta valmis!


Tyypillisesti tällaisen lausahduksen jälkeen työ jää minulla vaiheeseen noin vuodeksi. Toivottavasti nyt ei käy niin.

Ompelen blokkeja muutaman erissä. Leikkuupaikkanihan on makuuhuoneen lattialla, joten en pysty leikkuroimaan pitkiä aikoja kerrallaan.

Leikkaan isompia ja pienempiä tilkkuja ja teen niistä parit.


Sitten siirryn ompelupöydän ääreen ja ompelen tilkuista blokkeja. Kuvan tilkkupinon ompeleminen blokeiksi kestää ehkä 40 minuuttia. Valmiina blokit näyttivät tältä:


Vaikka neljästä tai kahdeksasta rusettiblokista sommittelemani ”valmiit blokit” ovat hauskaa katseltavaa, minun on välillä pakko latoa kaikki blokit esille, jotta tilkkupinnan kuvio tulee esiin:


Tänään latelin paahteiselle pihaterassille yhteensä 48 rusettiblokkia. Jos olisin suunnittelemassa tilkkupintaa, järjestelisin näitä vielä hivenen eri tavalla.


Seuraavana minulla on jälleen vuorossa tilkkujen leikkaamista. Lattialle käy tieni.

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails