Showing posts with label tilkkutyöideat. Show all posts
Showing posts with label tilkkutyöideat. Show all posts

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Tuesday, 25 April 2017

kaitaleprojekti.

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä:


Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain):


Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin.

Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. Saumakin olisi milloin missäkin kohdassa yhdistelmäkaitaletta.

Kuvassa ”koeblokkini” – tuo musta-punainen – ja varsinaisen projektin ensimmäinen pala.


Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, että kaitaleet pitää yhdistää erisuuntaisin saumoin, jos lopputulokseen haluaa tällaista ylös-alas-meininkiä. Ymmärsin asian vasta kun olin ommellut useita yhdistelmäkaitaleita samoin päin. Niistä ei syntynyt hauskaa rytmiä pintaan.

Onneksi en ollut ehtinyt ommella kaikkia paloja, vaan vain muutaman. Siirryin ompelemaan saumat vuorotellen eri suuntiin. Tällaisen oloista tilkkupintaa näistä syntyy (tosin kaitaleet kapenevat aika tavalla, kun yhdistän ne).


Kaitaleiden silitykseen tuli välillä pakollinen tauko, sillä silityslauta oli paremmassa käytössä:


Ompelen kaitaleet yhteen täysvinolla saumalla. Ompelen toisen sauman reilun paininjalan päähän ensimmäisestä ja leikkaan niiden välistä. Saan ylimääräisenä tuotoksena minipieniä kolmio-neliöitä, joita olen yhdistänyt pieniksi kuvioneliöiksi:


Ehkä käytän näitä uuteen tietokonekoteloyritykseen. Olisi kiva, jos minäkin saisin kivan näköisen kotelon, varsinkin kun ei-hehkeästä yrityksestäni tuli susi.

Friday, 6 January 2017

valmis! kaitalepakkaus käytetty!

Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa.

Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina!

Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta.

Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta.


Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin.

Varastossa sattui olemaan vaaleaa kangasta juuri sopiva määrä. Tilkkublokit syntyivät sitten tosi nopeasti.

Olin Instagramissa nähnyt hauskan, dynaamisen sommittelun juuri tällaisille epäsymmetrisille tilkkublokeille ja sovelsin ideaa. Asettelin blokkini erittäin satunnaiseen järjestykseen, kerrankin!


Tilkkupinta valmistui sopivasti lumisadetta edeltäneenä päivänä ja satuin olemaan kotona valoisaan aikaan. Pääsin kuvaamaan uuden tilkkupinnan melko kunnollisessa valossa, rauhallisessa lumisateessa. Värit ovat kuvassa kerrankin aika lähellä oikeita.

Lunta satoi rauhallisina hiutaleina, mutta tiuhaan. Alle kahdessa minuutissa tilkkupinta oli aivan luminen, katsokaa vaikka:


Tilkkupinta on siis valmis, mutta taustakappaletta sillä ei vielä ole. Ei edes ajatusta siitä, millainen taustakappale voisi olla!

Sunday, 18 December 2016

joulukalenterin 18. luukku.

Hyvin alkanut joulukalenterini rupesi yskimään siinä vaiheessa, kun kodin ulkopuolisia joulunalusjuttuja alkoi olla vähän joka päivä. En ole ehtinyt tehdä oikein mitään käsitöitä, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Tänään sentään jotain.

Olen saanut valmiiksi useita matkalaukun nimilappuja.


Asettelin nimilaput etäisesti jouluiselle taustakankaalle, joka oikeasti on Miehen paita. Silityslaudalla ikkunan ääressä oli parhaat valaistusolosuhteet, ja olin juuri alkamassa silittää paitaa.

Tässä kuvassa nimilaput esiintyvät paljon kovemmalla alustalla – kivilattialla:


En usko matkalaukun nimilappujen herättävän yhdessäkään lukijassa mitään vau-tuntemuksia. Siksipä jaan lopuksi yhden yksityisen vau-tuntemukseni. Katso kuva:


Aika luokaton kuva, mutta ah, niin järisyttävä! AVASIN vuosi sitten itselleni joululahjaksi ostamani batiikkikaitalepakkauksen (London Fog) ja leikkasin kaitaleista ensimmäiset palat! Nyt jo! Kohta varmaan tapahtuu sellainenkin ihme, että tartun viime vuoden Tilkkupäiviltä ostamaani yksiväristen kankaiden nippuun.

Hyvää neljättä adventtisunnuntaita!


Sunday, 31 January 2016

pussukkapäivät!

Psst! Luotettavalta taholta kuulin, että Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä alkoi nyt pussukkapäivät!

Pussukkaa on nähtävänä ja myytävänä vaikka minkälaista!


Käy hakemassa itselle tai lahjaksi! Vaikka osaisit itse tekaista pussukan tuosta vain, niin ehkä vaihtelu virkistää!

Pussukkapäiviä on pidetty myös Tilkunviilaajan työpajassa. Olen koonnut minipienistä tilkkupaloistani esimerkiksi sinistä tilkkupintaa. Kuva leikittelyn (tai leikkelyn) alkuvaiheesta:


Ja kuva leikittelyn lopputuloksesta. Tästä tulee iso-iso vetoketjupussukka, tai sitten säkki. Tuossa on 45-senttinen vetoketju ja Avoin-mallistolla mennään.


Olisihan minun pitänyt muistaa, että tilkkupinnat kannattaisi tikata ensin ja sitten vasta tasoittaa pussukkakappaleiden muotoon, mutta minulla oli kova kiire päästä projektissa eteenpäin.

Värkkäilin myös punaista tilkkuleikkiä. Olin ottanut esiin kolme pitkää vetoketjua, joista yksi oli mielestäni punainen (hämärässä oltiin) ja rupesin sitten ompelemaan väriin sopivia tilkkupaloja.


No eihän se vetoketju ollut mikään punainen, vaan violetti! Ensimmäiset ompelemani tilkkupalat eivät sopineet parhaiten vetoketjun väriin.

Lisäsin punaisiin vähän violetimman sävyisiä paloja, jotta väriyhdistelmä olisi luontevampi.


Kuvassa näkyy, että esillä on myös peruskasarivärinen eli vaalea mintunvihreä vetoketju. Siihen olen koonnut pussukkaa turkooseista ja vihreistä tilkuista. En ole 80-luvun jälkeen tainnut ostaa MITÄÄN vaalean mintunvihreää mitään (vetoketjun täytyy olla niiltä ajoilta peräisin). Silloin näin ja käytin sitä väriä tarpeeksi lopuksi ikää.

Suhtaudun nurjamielisesti vaalean mintunvihreään, mutta ehdoton inhokkivärini on silti 1970-luvulta tutuksi tullut sinapinkeltainen!

Vinkki vinkki: Töölön Tilkkupajan pussukkapäivillä (Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki) ei ole tarjolla vaalean mintunvihreää eikä sinapinkeltaista pussukkaa, mutta monen muun värisiä kyllä!

Monday, 25 January 2016

mitä tehdä lentävä hanhi -tilkkublokeista?

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia.

Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa:


Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain.

Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta!

Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa.


Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä kiinnostava. (Olen ehkä siksi lisännyt toisen pinnan ”kiinnostavuutta” käyttämällä pienempiä paloja ja sekä oranssia että limenvihreää korostamassa violetteja osuuksia.)

Punaisiin tilkkupintoihin maltoin käyttää melkein pelkkiä ihan oikeasti punasävyisiä paloja. Mitä nyt yhden mustan tilkun lisäsin tuonne.


Näistä tilkkupinnoista tulee lopulta uusia pussukoita Avoin-mallistoon.

Töölön Tilkkupajan Soile on luvannut perustaa Pajaan Pussukkapäivät ja sinne pääsevät minunkin pussukkani mukaan. Tarkkaile kanavia ja käy katsomassa ihkaeläviä pussukoita Vänrikki Stoolin kadulla, kunhan ne ehtivät sinne! Ehkä nämä kaksi pussukkaa valmistuvat ajoissa ja pääsevät Pajalle päiviteltäviksi.

Friday, 15 January 2016

tilkkublokkeja ja bonusta.

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta.


Värisuunnitelmana on tällainen:

  • Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa
  • Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä.

Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa.


Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja.


Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani.

Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista Aamuvirkkua isommat – 15 cm x 8 cm suorakaide ja 8 cm x 8 cm neliöt.

Isompien palojen etuna on se, että ylimääräiset kulmat jäävät isommiksi. Kun ompelen vielä toisen sauman ja leikkaan kulman irti saumojen välistä, saan bonuksena aina kaksi kolmio-neliötä.

Tämä kuva on ansainnut aivan sikana tykkäyksiä Instagramissa:


Eikä välttämättä ihme, että kolmio-neliöistäni on tykätty. Nämä ovat todellisia bonuspaloja. Syntyvät äärimmäisen vähällä lisävaivalla ja näyttävät kivoilta, niin kuin kolmio-neliöt tuppaavat näyttämään.

Sunday, 9 August 2015

uusi projekti alkakoon.

Seikkailin Instagramin ihmeellisessä maailmassa ja satuin näkemään tilkkutyön, jollaisen haluan itsekin tehdä. Mallissa on tilkkuneliöille applikoituja ympyröitä. Kuulostaako tutulta? Aivan kuin tilkkupeittoni taaperolle eli Täplikästä menoa –peittoni.

Mutta ei aivan. Katsokaa, miten erilainen Coopcraftsin versio on – tässä linkki hänen On the Bubble Quilt –tutoriaaliinsa. Eikö olekin upea tilkkutyö?! Sovellan hänen ohjettaan eli teen muutaman asian eri tavalla.

Ensimmäinen poikkeama eli taustatilkkujen väritys. Minulla ei tietenkään ole oikeita ja oikean värisiä Kona-puuvilloja, vaan menen sillä, mitä kaapista löytyy. Taisin vähän aikaa sitten kehuskella kartuttaneeni neutraalin väristen kankaitteni kokoelmaa, ja kyllähän niitä oli aika monenlaista.

Minun piti löytää seitsemän eri kangasta, joiden värit/tummuudet liukuisivat tasaisesti toisesta toiseen. Päädyin tällaiseen väriskaalaan:


Olin kuitenkin tyytymätön skaalani alkupäähän. Valkoisen ja beigen kankaan välinen väriero oli liian huomattava. Mikä neuvoksi?

Ta-daa! Käänsin beigen kankaan nurjan puolen esille:


Kankaiden värit liukuvat riittävän hyvin toisesta toiseen. Tämä ei ole täydellinen, mutta paras mahdollinen saatavilla olevista kankaista.

Toinen poikkeamani on taustatilkkujen koko. Ohjeessa toteutetaan neliömäinen tilkkupinta, mutta en itse tykkää sen muotoisista tilkkupeitoista. Ajattelin ensin yksinkertaisuuttani, että minun pitäisi keksiä toisenlainen taustatilkkujen kuviointi, mutta tajusin sentään, että voin käyttää suorakaiteen muotoisia tilkkuja neliömäisten sijaan.

Kolmas poikkeamani tulee olemaan applikoitavien ympyröiden toteuttaminen. En käytä silitettävää liimakangasta enkä käytä ympyröitä risareunoin, vaan teen ympyrät samalla Sarah Fielken tekniikalla kuin tein Täplikästä menoa –tilkkupeiton ympyrät. Nämä ovat paljon pienempiä vain.

Ohjeesta sain myös lisäidean ympyröiden asemointia helpottamaan. Leikkasin pahvista mallin, jonka asetan taustatilkun yläreunaan, näin:


Sitten voin asetella tekemäni kangasympyrän paikalleen, näin:


Kuvassa ympyrä ei ole aivan paikallaan vielä, vaan vasta menossa paikalleen. Lopputulos on tällainen:


Vasta tätä kirjoittaessani tulin ajatelleeksi, että tilkkupeiton kuvio saattaisi olla parempi, jos ympyrät olisivat tarkalleen tilkkupalan keskellä eivätkä taiteellisesti hieman keskikohdan yläpuolella. Jatkan mietiskelyä.

Monday, 25 May 2015

kun muistelen.

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn.

Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi".


Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan.

Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valmistin Kesätuuli-nimiseksi tilkkulaukuksi. Hyödynsin täysillä jäännöspaloja. Ompelin tietenkin myös väärin!



Juuri tähän aikaan vuonna 2012 sain idean, miten hyödyntää loppumatonta jäännöspalavuortani ja silti koota tilkkupeiton kokoisen pinnan melko joutuisasti. Ompelin ideaani perustuen melkein hetkessä tilkkupinnan, joka sittemmin sai nimen ”Iloinen yllätys”. Tein ideastani myös tilkkublokki- ja tilkkupeitto-ohjeen.

Pidän edelleen ideastani, mutta myönnän, etteivät jäännöspalat siinä erityisesti hupene. Tein saman idean perusteella myöhemmin myös ”Vanhat ystävät” –tilkkupeiton.

Vuoden 2013 toukokuussa ompelin tilkkublokkeja, joista sittemmin kokosin tilkkupeiton nimeltä "Tuulen viemää”:


Näiden blokkien sivutuotteena syntyneistä kolmio-neliöistä olin ehtinyt valmistaa esimerkiksi ”Tilkkugeometriaa” –nimisen vetoketjupussukan. Olinpa löytänyt siihen iloisen värisen vetoketjun! Ja jälleen ompelin väärin.

Vuosi sitten toukokuussa olin myös saanut juuri valmiiksi tilkkupussukan, tällä kertaa ”Madison”-nimisen.



Olin tammikuussa 2014 keksinyt koota pussukoihin tilkkupinnat kaitalepalkeista ja tikata ne suorin ompelein juuri niin kuin tässäkin. (Tilkkupinta- ja tikkausidean sain syyrinkiläisen tilkkuystäväni Armin laukusta, jonka hän oli tehnyt Crazy Mom Quilts –blogin pitäjän Amandan tilkkulaukun mallilla.) Sittemmin olen valmistanut samalla idealla yllättävän monta sittenkin melko erilaiselta näyttävää pussukkaa.

Hyvänen aika! Tähän aikaan vuosi sitten sireenimme kukkivat jo! Nyt eivät kuki vielä.

Saturday, 16 May 2015

valmiit nimilaput - ja keskeneräistä myös.

Sinnikkäästi puurtamalla sain ommelluksi pinon matkalaukun nimilappuja jäännöspalatilkuista.


Nimilappujen kangasosuuksien leikkaaminen on lastenleikkiä! Lisäksi se on erittäin hauskaa! On mukava etsiä lapun etupuolta varten tilkkuja, joissa on joku kiva juju ja taustapuolelle jujutilkkuun sointuva, vaatimattomampi kangaspala.


Valitsen taustapuolelle vaatimattomamman kankaan, sillä varsinainen nimilappuhan peittää siitä suurimman osan.

Vielä minä ompelen lapunkin, vaikka siihen liittyy pikkutarkkaa kääntämistä ja silittämistä myös, mutta voih, sitten seuraa työläs osuus. Täytyy etsiä sopivan joutilaita kankaita, joista leikata täysvinoa kaitaletta. Kankaiden täytyy sointua sekä juju- että taustapuolen kankaaseen ja sitten nuo lenksut pitää vielä ommella.


Yllättävän paljon keskittynyttä ajattelua vaatii vielä nimilapun viimeistelevä osuus eli reunatikkaus ja samalla kertaa kiinnittyvä muovitasku. Jujukangas eli paraatipuoli jää ommellessa alalangan puolelle, joten puolassa oleva lanka täytyy valita sopivasti. Mielellään niin, että voi ommella useamman lapun valmiiksi ilman alalangan vaihtamista. Ylälangan täytyy vastaavasti sointua taustakankaaseen.

Nimilappujen ompelun aikaisen ylä- ja alalankapähkäilyn jälkeen tuntui rennolta ommella taas pari tilkkupintaa. Kokeilin sittenkin, saisinko aikaan Tyttären epämääräisiin vaatimuksiin vastaavan bilelaukun (tai siis pussukan). Pelkät mustat kankaat tuntuivat ikäviltä, joten otin mukaan vähäsen väriä.


Kohta olin myös tikannut tilkkupinnat ja tasoittanut ne:


Löysin kivan keväänvihreän vetoketjun samalla kun etsin bilelaukkuun mustaa ketjua (turhaan etsin ja oli pakko valita punainen – ihan pakko). Koska sain juuri yhden vihertävän pussukan valmiiksi, keskityin käyttämään sitä keväisemmän vihreitä tilkkuja:


Eiköhän tämä tilkkupinta ole sentään tarpeeksi erilainen kuin Puutarhassa-tilkkupussukka?

Friday, 6 February 2015

näin ompelen tilkkublokin.

Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin.


Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin:

Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja.

Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta.


Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan.

Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuvassa näkyy, että lyhennän palaa todella aika vähän. Ehkä pitäisi lyhentää hiukan enemmän. Tarkoitus on, että kahdesta tilkusta koottu keskipala olisi neliö!


Ompelen seuraavaksi näiden ylä- ja alapuolelle tilkut. Koska tilkku on tätä palaa hiukan pidempi, ompelen tilkut keskipalan toisen reunan kanssa tasan. Toiselle puolelle jää ylijäämää.


Kuvassa näkyykin, että oikeassa reunassa on klappia. No sitten kun tilkut ovat kiinni ylä- ja alareunassa, etsin keskipalan keskikohdan ja nipsaisen siihen ihan lyhyen leikkuumerkin.


Ompelen reunojen palat ensin lyhyistä reunoistaan yhteen ja sitten yhdistelmäpalan kiinni tähän keskipalaan. Sovitan reunojen sauman leikkaamani pienen nipsaisun kohdalle, että sauma tulee keskelle blokkia. Ensin ompelen siihen reunaan, jossa kaikki on tasan, ja sitten toiseen reunaan.


Kuvassa näkyy, miten ompelen yhdistelmäkaitaleen sille puolelle, jolla on klappia. Luotan siihen, että olen leikannut ja ommellut suoria reunoja, niin voin ommella näin. Toinen vaihtoehto olisi tasoittaa pala suoraksi ennen ompelemista. Seuraavassa kuvassa on kaksi valmiiksi ommeltua blokkia.


Tällaisilta ne näyttävät vähän ennen silittämistä:


Kun tilkut ovat kaikki samaa väriä - eri tummuusasteisia vain - lopputuloksena on sointuisa tilkkupinta, vaikka käyttäisit vain jäännöspaloja.

Katso vaikka: tässä on blokki poikineen sointuisasti lattialla:


Ja tässä niitä on vielä enemmän ja vielä sointuisammin:


Ohjeeni mukaan pystynee ompelemaan tällaisia tilkkublokkeja, jos on tehnyt muutaman tilkkublokin elämänsä aikana, toivottavasti vähän paremmilla ohjeilla kuin tämä.

Niin, ja sitten kun blokki on ommeltu ja silitetty, se täytyy vielä tasoittaa neliöksi. Itse olen tasoitellut nämä suurin piirtein ja tasoitan ne täysin tasasivuisiksi vasta sitten kun on aika ruveta ompelemaan tilkkupintaa kokoon.

Linkitän tämän Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin "Visa och Berätta måndag" -listalle.
http://bambisyr-evaj.blogspot.fi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails