Tilkunviilaaja

Sain taitavasti longarm-tikatut tilkkutyöni Töölön Tilkkupajan Soilelta ja pysähdyin ihailemaan hänen työnsä jälkeä hetkeksi. Työt eivät siis vielä ole valmiit, vaan minun pitää vielä tasoitella ja nimetä ne sekä ommella nimilaput ja reunakanttaus. Siksi näytän niistä vain yksityiskohtia – toistaiseksi. Löysimme tähän tähti- tai vipperäkuvioiseen työhön juuri sopivan, terävän-pehmeän tikkauskuvion: Kuvio täydentää hienosti tilkkupinnan kuviota. Tietenkin tikkauskuvio erottuu paremmin taustapuolella: Kuvan pyörylä on applikaatio, jonka ompelin kankaasta löytämäni reiän kohdalle. Olin jo ommellut kankaan osaksi taustakappaletta, kun yhtäkkiä näin siinä reiän. Jos olisin nähnyt sen aikaisemmin, olisin ehkä pystynyt leikkaamaan kankaan sopivammalta kohdalta. Toisaalta paikka on hauska yksityiskohta! Kun paljastan valmiin työn (sitä saatatte joutua tovin kyllä odottamaan), näette, miten paikkakangas nivoutuu mukavasti osaksi taustakappaletta. Entä split nine patch –tilkkutyön

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas. Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten. Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat. Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle. Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää? Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan s

Viime sunnuntaina ahersin pitkään ompelukoneen ääressä ja sain kuin sainkin tilkkupinnan valmiiksi x-plus-blokeistani. Olin aivan liekeissä, sillä löysin lauantaina Eurokankaan palalaarista tähän sopivaa taustakangastakin! Pinta oli silitetty, joten olin vain askelen päässä siitä, että pääsisin viemään ihania kankaita täynnä olevan työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan! Seuraavana aamuna katsoin tilkkupintaani lähempää ja huomasin, että olin ommellut viimeisen rivin väärin päin. (Kuvassa oikeanpuoleinen pystyrivi.) Kukaan ei ehkä koskaan huomaisi asiaa, mutta en voi jättää asiaa sikseen. Blokeissa on muutama kangas, joissa on tietty suunta. Eivätkä vaaleimmat osat osu oikeaan kohtaan – siis kohtaan, johon ne suunnittelin. Ei auta! Rivi täytyy purkaa ja kääntää. Sommittelun aikana minulle kävi toinenkin erhe - paljon vaatimattomampi sentään. Kun huomasin blokkeja olevan koossa 63 kappaletta, päätin ruveta sommittelemaan tilkkupintaa. Erehdyin latomaan ensin sei

Raisiossa pidettyjen tilkkupäivien ja kiltani näyttelyn takia olin monta päivää poissa ompelupöytäni ääreltä. Muitakin menoja on ollut, mutta muutamana viime päivänä olen taas ehtinyt tehtailla x-plus-blokkeja. Tähän kuvaan otin modernisti mukaan villasukkavarpaani: Näille neljälle blokille ompelin sitten viisi kaveria lisää. Oikeanpuoleisessa pystyrivissä keskellä olevan blokin ”mustat” osuudet tulivatkin yllättävän vaaleat… Saa nähdä, miten se käyttäytyy valmiissa sommitelmassa. Instagramissa on epävirallinen sew-along (yhteisompelujuttu), jossa ovat lisäkseni mukana @tiukuliina ja @anuxms - aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät häshtägillä #xynnäblokki Viikolla pysähdyin kesken aamutoimieni ja ladoin kaikki ompelemani blokit lattialle. Niitä oli silloin 35 kappaletta: Laskin, että kunnon kokoiseen tilkkupeittoon tarvitsisin vielä toisen mokoman! Mahtavatkohan kankaani riittää? Tämä askarruttaa, vaikka ostinkin Raision tilkkupäiviltä täydennystä varastoihini.

Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan. Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi. Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää! Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja! Valmistumisprosessin aikainen asetelma: Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä: Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars). Lopuksi t

Esittelin batiikkikaitaleista ja eri harmaan sävyistä ompelemaani rastiblokkipeittoa jo jouluaattona 2017. Tilkkupintaa kootessani en huomannut, miten hallitsevan tumma yksi blokeista oli. Kun katselin kuvaa – ja varsinkin, kun katselin sitä aika pienessä koossa – blokki rupesi harmittamaan minua. Mokomakin mustelma tilkkupeiton ihossa! En saanut rauhaa! Oli pakko purkaa pinnasta parit blokit ja ommella ne takaisin uudessa järjestyksessä. Tilanne ennen muutosta: Tilanne muutoksen jälkeen: Tummanpuhuva blokki näyttää nyt asiaankuuluvalta tilkkupeiton ”alanurkassa”. Kannatti ähertää! Yleensä sivuutan tunteen, että joku tilkkublokki olisi voinut olla eri paikassa ja tyydyn alkuperäiseen sommitelmaani. ”Minkä ompelin, sen ompelin.” Mutta välillä on aivan pakko korjata, vaikka se olisi vähän hankalaakin. Seuraavaksi rastiblokkipeitto tarvitsee taustakappaleen. Tein mielessäni inventaarion kangasvarastostani, ja isot palat ovat huvenneet minimiin. Löydänkö tyyliin sop

Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi! Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis. Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää. Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset: Ja muutaman lisää: Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja ni

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus. Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”. Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää. Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei. Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. M

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi! Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että! Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno. Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat! Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin: Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väi

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa. Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu. Noudin työni  Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan. Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla. Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin. Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.