Tilkunviilaaja

Ompelin uusimman tilkkupeittoni rusettiblokeista, mutta asettelin ne niin, että määrääväksi kuvioksi syntyykin pyörylän tapaisia tai reikiä. Koska pyöreys on positiivisempaa kuin reikä, hain nimeen innoitusta sanasta pallo. Hahaa, googlettamalla ”pallo” löytyi helposti J Karjalaisen biisi ”Kaikki pallot ilmassa,” josta olen aina pitänyt. Niinpä tilkkupeitto sai nimeksi juuri tuon, Kaikki pallot ilmassa. (All the Balls in the Air) Ehdin juuri saada työn kantatuksi ennen kuin aurinko lakkasi paistamasta nurmikollemme, joten pystyin ottamaan näin hauskan kuvan! Tässä näkyvät mestaritikkaaja Soile Kivisen Töölön Tilkkupajassa toteuttamat tikkauksetkin oivallisesti. Auringonpaistetta riitti portaillekin, mutta en saanut tilkkupeittoani laskeutumaan niin kauniisti kuin olisin halunnut. Sieluni silmillä näin tilkkupeiton ryöppyävän portaita alas, mutta todellisuus on lähempänä alas ryppyämistä. No, ei voi mitään! Värit ovat hyvät ja tikkaukset erottuvat myös. Siinä mielessä hyvä kuva.

Ompelin tähän tilkkupeittoon ensimmäiset blokit helmikuussa 2014 eli keskeneräisyyttä kertyi 3,5 vuoden ajaksi. Pusersin sentään projektin päätökseen ja voin nyt esitellä valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Spektroliitti. Nimi juontuu projektin alkuvaiheeseen, jolloin blokit näyttivät minusta miltei jalokivimäisiltä. Spektroliitti on suomalainen korukivi, joten se sopi nimeksi. Vaikka hurmoiduin jalokivimäisistä blokeista hetkeksi, niin pian sen jälkeen värimaailmani nyrjähti ja projektiin alkoi tulla mukaan sopimattomia blokkeja. Hautasin työn pitkäksi aikaa vaatehuoneen nurkkaan, kunnes tänä keväänä käynnistin pelastusoperaation. Kuten suurin osa tilkkutöistäni, tämäkin ilkkupinta oli hetken aikaa taustakappaletta vailla. Löysin kuitenkin Tuurin kyläkaupan kangasosastolta sopivan pakanlopun ihan tätä varten. Tietenkin kangasta piti hieman jatkaa, jotta se riitti taustaksi. Olin myös löytävinäni peittoon sopivan, raidallisen reunakekankaan, mutta värisilmäni

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin. Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen. Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin. Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan). Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.) Katson s

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin: Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon: Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan. No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi? Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan. Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Totean heti, etten keksinyt rusettiblokkien uudenlaista asettelua itse. En keksinyt sitäkään itse, että voisin tehdä blokeista värikkäitä. Inspiroiduin kahden Instagram-tilin kuvista - @timnatarr on ommellut juuri vastaavanlaisen, monivärisen tilkkupinnan ja @maryse260 toteutti vihreän tilkkutyön, jossa kaikki ”reiät” olivat vaaleita. Kumpikin tilkkutyö oli kaunis ja päätin toteuttaa oman version. Löysin rusettiblokin ohjeen netistä ja sovelsin sitä hieman. Minun isot neliöni ovat neljätuumaisia ja pikkuneliöt ovat 2,25-tuumaisia. Suunnittelin ompelevani tilkkupintaan 11 blokkia vaakaan ja 13 blokkia pystyyn. Sitten huomasin, että parillinen määrä tilkkublokkeja toimisi paremmin, joten tilkkutyöstäni tuli aavistuksen pienempi – 10 blokkia x 12 blokkia. Sommittelu oli vähän helpompaa, mutta ei silti helppoa, sillä blokit mahtuivat vapaalle lattiapinnalle vain juuri ja juuri. Ensimmäinen sommitelmani oli tällainen: Tykkäsin tästä, mutta muut blokit eivät jotenkin sopineet tä

Polvet ja selkä olivat pienellä koetuksella muutama päivä sitten, kun konttasin ensin sommittelemassa kaitaleblokkejani tilkkupinnaksi ja sen jälkeen tasoitin blokit. Luotin sokeasti siihen, että valmiiksi leikatut kaitaleet olivat tasalevyisiä ja että olin osannut ommella tasalevyiset saumat. Niinpä tasoitin blokit vain pituussuunnassa. Siisteiltä näyttivät: Pihistelen koko tilkkupinnan näyttämistä ja näytän siitä vain osan ja senkin vain taiteltuna: Saatte odottaa paljastusta, kunnes mestaritikkaaja Soile Kivinen on ehtinyt loihtia pintaan taas elegantit tikkaukset! Ompelin tilkkublokit ja koko tilkkupinnan siis seuraavasti: Yhdistin kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. (Puolet yhden- ja puolet toisensuuntaisella saumalla.) Asetin sitten sauman satunnaiseen kohtaan leikkuualustalle nollan ja kymmenen tuuman välille ja lyhensin kaitaleen reilun kymmenen tuuman pituiseksi. Silitin sauman tummemman kaitaleen puolelle. Kun minulla oli tarpeeksi monta kahden pal

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”. Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”. Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa). Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukai

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää. No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”. Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen. Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen. Ennen reunakantin asennusta… …ja sama kulma kantattuna: Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tu