Tilkunviilaaja

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa. Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka  palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen? Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen: Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti! Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja. Ompelin tilkkupei

Kirjoitukseni lopussa on otsikon lupaama ryhmäkuva, mutta aloitan vähän kauempaa. Ensimmäisestä kuvasta voisi luulla, että aloitan alusta! Mutta tässä ovat mini-Fancy-Forest-tilkkutyön toisen pupublokin korvat. Vihreä pupuversio tuli valmiiksi, mutta eipä siitä ole erillistä kuvaa. On vain tämä melkein koko ryhmää esittävä kuva: Kaksi blokkia puuttuu: kettu ja tulikärpänen. Olin vältellyt seuraavan blokin eli tulikärpäsen ompelemista, koska edellisen tekemisessä oli mutkia matkassa – tai väärin ompelemiani saumoja. Päätin pitää varani ja keskityin huolellisesti! Niin huolellisesti, että ompelin yhden Frances Firefly –blokin osuuden täysin typerästi väärin. Vai mitä sanotte: Olin aika ymmälläni, miten olin saattanut ommella keltaisen tilkun noin eri väriseen tilkkuun kiinni! Ei siinä auttanut kuin leikata kolme uutta palaa ja ommella ne oikein yhteen. Tässä hän on valmiina: Enää ei puuttunut kuin yksi kettublokki! Siis miniversiostani. Jos olisin tekemässä isoa pei

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani. Onko tämä leijona, tiikeri vai siili? Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä. (Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.) Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin! Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokist

Nyt on pakko jakaa teidän kanssanne tämä minulle tapahtunut hieno juttu! Toivottavasti jaksatte ettekä ajattele, että leuhkin. Kerron tämän mahdollisimman neutraalisti. Muistatte varmaan tilkkutyön, jonka ompelin Tyttären pyynnöstä ja hänen toivomansa värisenä. Otin valmiista ”Ethän minua unhoita” –tilkkutyöstä kuvan puutarhassamme ja jaoin kuvan Instagram-tililläni syyskuun loppupuolella. Muutama päivä sitten näen, että joku on jättänyt kuvaan kommentin. Australialainen IG-tilkkuilutili @modernmakersretreat on tekemässä sarjaa päivityksiä, jossa he esittelevät moderneja tilkkutöitä eri maista. Sopisiko minulle, että he jakaisivat tämän kuvan sarjassaan? (Arvatkaa, sopiko minulle?) Tänään heidän tilillään on sitten tällainen päivitys: Heidän tilillään on yli 7000 seuraajaa, he esittelevät yleensä australialaisten töitä, ja silti he löytävät minun päivitykseni ja haluavat jakaa sen edelleen. En ajatellut, että minulle voisi käydä niin. Tuntuu tosi kivalta! Katsoin heidän k

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni. En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy. Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse. Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen. Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja. Kun t

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin! Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja. Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat. Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle! Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakanga

Ostin yli vuosi sitten itselleni joululahjan Töölön Tilkkupajasta. Valitsin Island Batiks –kaitalepaketin nimeltä London Fog, eikä minulla ollut ensimmäistäkään ideaa sen käyttämiseksi ennen kuin nyt joulukuussa. Ensin keksin vain, että rakennan kaitaleista neliöitä. Minun silmissäni neliöt toimivat aina! Paketissa oli kaksi kaitaletta aina samaa kangasta. Leikkasin ensin yhdestä kaitaleesta kaksi neliötä kerralla ja toisesta kaitaleesta kaksi neliötä. Ompelin yhden neliöistä ympärille kaksi samanväristä ja jätin toisen neliön talteen. Mittasin sitten, minkä pituinen tästä yhdistelmästä tuli ja leikkasin kaksi sen mittaista kaitaletta. Siinä vaiheessa näin, että yhdestä kaitaleesta saisin kaksi valmista neliöblokkia. Koska kaitaleita oli yhteensä 40, blokkeja syntyi tällä menetelmällä 80 kappaletta. Laskeskelin myös, ettei 80 blokista sellaisenaan syntyisi kovin kummoisen kokoista tilkkupeittoa. Päätin ommella blokkeihin epäsymmetriset lisäkaitaleet reunoihin. Varastossa

Kirjavista kirjavin neliö-neliössä-tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta on odotellut jo liian pitkään minua ompelemaan sille taustakappaleen. Eilen vihdoin tartuin toimeen, joka ei minusta ole kaikkein mahtavin osuus tilkkutyön tekemisessä. Tästä kuvasta näette suunnilleen, että taustakappale on kuin onkin leveämpi ja korkeampi kuin tilkkupinta, niin kuin pitääkin: Tässä sitten tuo taustakappale itsekseen: Kerroin viime vuonna Soilen ja minun projektista, jonka puitteissa ostimme 30 kilon kangaslaatikon ja kokosimme kankaista enemmän tai vähemmän houkuttelevia settejä, jotka Soile tarmokkaana ihmisenä sai myydyksi pikapikaa. Myynnistä saadun voiton sai tilkkukiltamme Syyrinki. Kangaslaatikossa oli myös pala nostalgista Marimekko-kangasta vuodelta 1986 ja siihen sopiva pinkki pala. Lunastin ne itselleni sillä ajatuksella, että käyttäisin kankaat jonkun tilkkupeiton taustakappaleeseen. Se tilkkupeitto on nyt tämä. Hyvä olikin, että ompelin kankaat nyt osaksi taustakap

Nämä hirsimökinpuolikkaat on niin nähty, mutta jaan silti kuvat, jotka otin muutama päivä sitten. Koska otin nämä valoisaan aikaan, värit ovat paljon luontevammat kuin edellisissä kuvissani. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvät neljä ensimmäistä riviä, jotka ompelin yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuvasta näkee, että aloitusneliö on joka blokissa vähän erilainen. Lopulta sain kaikki rivit ommelluksi, ja tilkkupinta oli valmis. Järjestelin blokit ensin väreittäin pinoihin. Latelin blokkeja sitten pinoista design-lattialleni – aloitin keltaisista ja valoisista blokeista, jotka asettelin tulevan tilkkupinnan oikeaan ylänurkkaan. Vähän kuin auringoksi. Siitä etenin vähän vinottain halki tilkkupinnan ja päädyin alareunan tummansinisiin blokkeihin. Olen käyttänyt blokkeihin kolmea tai neljää erilaista vaaleaa kangasta. Nekin sekoittuivat tässä sopivasti. Kuvasta ei ainakaan huomaa, että jossain olisi häiritsevästi valkoisempia alueita. Tilkkupinta on siis valmis ja nyt sille pitää löytä

Ostin aika hiljattain ihanan kangaskaitalerullan eli Elizabeth Hartmanin kokoaman Paintbox Solids -valikoiman Kona-puuvilloja. Koska rullan muovikääre oli päässyt vahingoittumaan, sain avatuksi koko paketin sen sijaan että olisin hillonnut kankaita ihailtavina hyllyllä (niin kuin yleensä teen). Mistähän sain päähäni tällaisen blokki-idean? En muista, mutta yllättävän nopeasti olin tehnyt tarpeeksi näitä hirsimökkiblokin puolikkaita, että sain peittokokoisen tilkkupinnan kasaan. Tämä kuva oli vain räiskäisy, jonka avulla tutkisin, onko sommitelmani paras mahdollinen. Mitä tein? Vilkaisin kuvaa ja totesin, että ihan ookoo, ommellaan kokoon. Tässä kuvassa blokit ovat valmiina riveinä. Saumat pitää silittää ja sitten voin ommella rivit kiinni toisiinsa. Tilkkupinta on pian valmis! Olin muuten päättänyt tehdä peitostani kooltaan 10 blokkia x 13 blokkia. Laskin huolellisesti, että olin tehnyt juuri oikean määrän tilkkublokkeja. Latoessani blokkeja design-lattialleni totesin

Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja. Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat. Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen. Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa. Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlais

Kuten niin monet tilkkuharrastajat, keräilen kauniita ja inspiroivia kankaita. Vieläpä niin, että ostan kankaita ja hilloan ne kaappiin, missä silloin tällöin katse niihin osuu ja voin ihailla. Tässä kuussa olen kuitenkin yllättänyt itseni ja käyttäytynyt aivan epäluonteenomaisesti. Ostin kuun alussa Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja. Jo viikon kuluttua ostohetkestä olin kehittänyt idean tilkkublokkiin, purkanut rullan auki ja ommellut koeblokin, josta pidin kovasti. Puolittainen hirsimökkiblokki alkaa 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin näitä keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne ovat vaikka minkä värisiä. Seuraava kerros on vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen vaalea/valkoinen, 4cm leveä kaitale. Tasoitan blokit myöhemmin johonkin sopivaan neliömittaan. Nyt olen keskittynyt ompelemaan blokkeja kaikista rullan kaitaleista. Olen

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan. Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia. Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana? Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi? Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina. Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta. Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle? Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää. Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta ka