Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts
Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts

Sunday, 24 September 2017

onko tynnyri tyhjenemässä?

Tein heinäkuussa katsausta ”toiveiden tynnyriini” – käytännössä keskeneräisten tilkkutyöprojektieni röykkiöön. Mainitsin ruskea-pinkistä nurkkatähtikuvioisesta tilkkutyöstä, joka ei ollut edennyt. Ei tuolloin, ei viime vuonna, ei sitä edellisenä vuonna…

Mutta katsokaapa seuraavaa kehityskaarta!


Otin tilkkublokkikasani esiin elokuun alussa, levitin lattialle ja totesin, että noin 39 kappaletta uupuu tilkkupeiton koosta. (Ehkä liioittelin.) Ihmeellinen Instagram osoitti jälleen voimansa: sain kannustavia kommentteja ja esimerkiksi ehdotuksia, miten saisin nämä blokit riittämään, jos haluaisin. (Kehykset ja/tai reunukset lisäämällä.)

Matka alkaa yhdellä askeleella. Verryttelin lihaksia ompelemalla yhden blokin paloista, joita oli jo valmiiden pinossa. Osasin vielä. Muistin myös katsoa tarkkaan, mihin nurkkiin ommellaan kolmiot ja miten päin.


Valmiita paloja oli enemmänkin. Ompelin ne blokeiksi ja rupesin leikkaamaan uusia ruskeita ja pinkkejä paloja. Ensin blokkeja oli neljä…


…ja sittemmin kuusi.


Sitten ompelin toiset kuusi blokkia.


Rupeaman aikana ompelin TAAS yhden blokin väärin. Se pääsi muiden väärin ommeltujen blokkien joukkoon. Näistä tulee todennäköisesti koristelua valmiin tilkkupeiton taustakappaleelle.


Huomaatteko! Olen siirtynyt ajattelussani jo siihen, että näen tilkkutyöni ehkä valmistuvan!

Ei tietysti koskaan tiedä! Minähän voin puurtaa kymmeniä ja jälleen kymmeniä työtunteja ja jättää työn kesken kalkkiviivoilla – useammaksi vuodeksi, ja siinä vaiheessa kun työ olisi 45 minuutissa tullut jo valmiiksi. Näin kävi Nalle Puh –aiheiselle ristipistotyölleni.

Tässä nykyiset tilkkublokkini sommittelulattialla.


Työ jatkuu! Ehkä vielä saan tilkkupeittokokoisen pinnan kokoon ilman, että ompelen tähän ainakaan jättiläismäisen leveitä kehyksiä.

Jos haluat itse valmistaa samanlaisia blokkeja, katso ompeluohjeet Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista.

Sunday, 10 September 2017

valmis retrovärinen vauvanpeitto.

Tänään valmistui taas yksi vauvanpeitto. Aloin ommella tätä ikään kuin tilaustyönä, mutta tälle ei sitten ollutkaan ottajaa. Ei siksi, ettei vauvaa olisi, vaan hänelle keksittiinkin muita tervetuliaislahjoja. Innostuin heti kuullessani, että EHKÄ vauvanpeitto tilkuista olisi kiinnostava – en pettynyt, vaikkei tilausta tullutkaan. Päätin sen sijaan tehdä peiton valmiiksi.

Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu.


Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.)


Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompelin ne nopeasti ja rupesin vasta sitten miettimään, millaisen tilkkupinnan niistä kokoaisin.


Sitten jostain putkahti idea ommella rytmikkäästi vaihtelevat vaaleat ja tummat kehykset paloihini. Scrappy-tilkkupalat olivat hiukan eri kokoisia keskenään. Koska en raaskinut tasoittaa isompia paloja kuin ihan vähän, ompelin toisille leveämmät, toisille kapeammat ruskeat kehykset.

Olen kertonut tilkkupinnan valmistamisesta tässä blogikirjoituksessa. Huomaan, että kirjoituksessani ajattelin valmistavani näin pienen peiton nopeasti – ehkä jo vuoden 2017 ensimmäisenä valmiina tilkkupeittona. HAH! Tämä on kahdeksas tänä vuonna valmistunut tilkkupeitto.

Ruskea kangas oli saalis tilkkukilta Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta. Tilkkuystäväni Eija antoi kankaan minulle, koska pidin sitä mainiona. Hänelle se oli osoittautunut käyttökelvottomaksi. Tämä on jo toinen tilkkutyö, johon ”kamala kangas” on mielestäni sopinut hyvin!


Kivaa kettukangasta oli enemmän kuin tarpeeksi taustakappaletta varten. Pääsin kerrankin helpolla.


Nimilappu on taas leikattu vanhasta, käsin päärmätystä taskuliinasta. Tikkasin tekstien ympäri vielä kirjontalangalla etupistoja, jotta valkoinen lappu ei näyttäisi niin kalpealta.


Löysin reunakantiksi kettumaisen punaruskeaa kangasta, jossa oli vielä ruudutettu kuviokin – vinoon leikattuna sellainen kangas näyttää aina hauskalta. Muistelen, että kangas on muhkeasta, Tilkkutexin lahjoittamasta palkintopinosta, jonka voitin Finn Quiltin tilkkutyökilpailusta vuonna 2014. (Kilpailu pidettiin ja se ratkesi vuonna 2013, mutta sain kakkospalkintoni seuraavan vuoden puolella.)


Yli järven –vauvanpeitto on kooltaan noin 100 cm x 100 cm Sen pinnassa näkyvät kivat tikkaukset toteutti Töölön Tilkkupajan Soile Kivinen.


Toivon, että Yli järven –tilkkupeitto löytää jonain päivänä reippaan, retrovärejä arvostavan omistajan!

Thursday, 7 September 2017

vauvanpeitto tilkuista - valmis!

Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.)


Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein.


Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen!


Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä.


Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta.

En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia.


Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä. Nimilapulla on tällä kertaa vain aivan välttämättömimmät tiedot.

Vaikka leveämpi reunakantti olisi ehkä pehmeämpi, valitsin työhön silti kapean kantin. Se tuntui visuaalisesti sopivammalta. Leikkasin kaitaleen vinoon, sillä sellainen on kestävämpi. Vauva voi surutta käytellä peittoa ilman pelkoa siitä, että reuna ihan heti rispaantuu.


Reunakantissa on myös sinistä ja keltaista.


Pikku prinssi –vauvanpeiton ompeleminen oli mielenkiintoinen projekti. Sain kokeilla tilkkublokkimallia, joka kiinnosti minua. Tuntuu, että tämä määrä blokkeja oli myös tarpeeksi tätä lajia ja seuraavan projektin ompelen taas ihan erilaisista tilkkublokeista.

Maltoin myös toteuttaa tilkkupintaan hieman vaativammat tikkauskuviot. Taputan itseäni hyväksyvästi olalle, että maltoin! Epämukavuusalueella on hyvä välillä viipyä.

Lisäksi sain vauvalle tarkoitetun peiton valmiiksi nopeasti – ilmeisesti ennen vauvan syntymää. Nyt kun vielä saisin peittopaketin matkaan, niin voisin todeta tämän olleen kaikin puolin onnistunut projekti!

Saturday, 2 September 2017

tilkkublokista tilkkupinnaksi.

Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin.

Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:


Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:


Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uupui blokki.)


Pohdin tässä vaiheessa, että aloittaisin tikkaamisen. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. En ole maailman paras konetikkaaja ja arvelin, että tikkauksen aikana tilkkupinnan reunat jäisivät varmasti epätasaisiksi. Joutuisin kuitenkin suoristelemaan pintaa ja pieninkin vinous paljastuisi, kun vaaleat nurkat ehkä jäisivät sieltä täältä reunakantin alle.

Paljon kätevämpää oli ommella blokkien ympärille pieni kehys. Siinä eivät pienet epätasaisuudet tule esille yhtä ilmiselvästi.


Kokosin kehyksenkin useasta eri kankaasta, tietenkin! Eihän minulla ollut mitään sopivaa sinistä kangasta niin paljon, että se olisi riittänyt kehykseksi yksinään.

Tilkkupinta on niin pieni, että päätin tikata sen itse koneella. Ensin minulla ei ollut mitään ajatusta tikkauskuvioiksi, mutta sitten rupesin vain tikkaamaan. Keskimmäiseen blokkiin ompelin vapaalla konetikkauksella yksinkertaisen kukan keskelle ja vaaleisiin osuuksiin sujuttelin suoraa ommelta.


Tikkaukset erottuvat hiukan paremmin tilkkutyön taustapuolella. Olin yllätyksekseni ja vaivatta löytänyt tarpeeksi isot palat kahta sinistä, lapsekkaan oloista kangasta taustakappaleeksi. Ohutta tikkausvanuakin löytyi varastosta.


Tummat neliöt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi on YouTube! Olin pari iltaa sitten yksin kotona ja viihdytin itseäni katsellen Angela Waltersin hauskoja tilkkuilu- ja tikkausvideoita. Katsoin esimerkiksi videon, jossa hän kertoi, miten ”eeppinen tilkkutyö” kannattaa tikata, ja siitä sain idean (tai kuvion) omaankin työhöni.


Kuvassa näkyvä lehväkuvio on jokseenkin suoraan Angelan näyttämä kuvio.


Peitossa yhdistyvät siis suorat tikkaukset ja pyöreämmät lehvä- ja kukkakuviot.


Ihan mukiinmenevältä näyttää. Siinä tummat neliöt odottavat taas, että vapaatikkaisin niihin.

Olen niin epämukavuusalueellani tässä! Verenpaineeni ja sykkeeni on varmaan tikatessani koko ajan koholla ja hikikin siinä tulee (tuskanhiki). Koetan rauhoitella itseäni ja selitän itselleni, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä” ja ”tästä tulee ihan kelvollinen, usko pois”. Ommellessani tilkkublokkeja olen rento ja luottavainen, mutta tikkaus hermostuttaa aina.

Onneksi voin halutessani teettää tikkaukset toisella!

Konetikkausmotivaatiotani kohottivat tosin eiliseen Instagram-päivitykseen saamani kommentit. Kirjoitin tekstissä, että Angelan video oli inspiroinut minua. Moni seuraaja ehti kommentoida, että ”hyvältä näyttää” ja niin edelleen, ja sitten myös Angela itse kommentoi samoin! Tilkkutyöyhteisö on kyllä maailman paras!

Monday, 14 August 2017

kaikki pallot ilmassa!

Ompelin uusimman tilkkupeittoni rusettiblokeista, mutta asettelin ne niin, että määrääväksi kuvioksi syntyykin pyörylän tapaisia tai reikiä. Koska pyöreys on positiivisempaa kuin reikä, hain nimeen innoitusta sanasta pallo. Hahaa, googlettamalla ”pallo” löytyi helposti J Karjalaisen biisi ”Kaikki pallot ilmassa,” josta olen aina pitänyt. Niinpä tilkkupeitto sai nimeksi juuri tuon, Kaikki pallot ilmassa. (All the Balls in the Air)


Ehdin juuri saada työn kantatuksi ennen kuin aurinko lakkasi paistamasta nurmikollemme, joten pystyin ottamaan näin hauskan kuvan! Tässä näkyvät mestaritikkaaja Soile Kivisen Töölön Tilkkupajassa toteuttamat tikkauksetkin oivallisesti.

Auringonpaistetta riitti portaillekin, mutta en saanut tilkkupeittoani laskeutumaan niin kauniisti kuin olisin halunnut. Sieluni silmillä näin tilkkupeiton ryöppyävän portaita alas, mutta todellisuus on lähempänä alas ryppyämistä. No, ei voi mitään! Värit ovat hyvät ja tikkaukset erottuvat myös. Siinä mielessä hyvä kuva.


Rusettiblokkien asetteleminen tällä tavalla ei ollut oma ideani, vaan sain inspiraation kahdesta Instagram-tilistä – tilkkutaiteilija Timna Tarr @timnatarr ja Maryse @maryse. Ensin mainittu inspiroi minua myös käyttämään värejä villisti.


Tilkkupeiton taustakappale tuotti jälleen päänvaivaa. Minulla oli kyllä kaksi ylimääräistä rusettiblokkia. Olin nimittäin tekemässä työstä isomman, mutta sommittelulattialtani loppui tila, joten en tarvinnut niin monta blokkia kuin aluksi olin aikonut käyttää.

Kaksi blokkiani eivät tietenkään riittäneet taustakappaleeksi. Sopivan värisiä kankaitakaan ei tuntunut olevan varastossa, enkä halunnut tähän mitään kummallisuuksia. Onneksi löysin ikivanhan bargello-kokeiluni! Aika tavaran kaupitsee! Teokseni sopi tähän mitä mainioimmin (sillä kankaat ja tilkkupinnat saa sopimaan yhteen ompelemalla ne yhteen).


Seuraavassa kuvassa näkyy, miten monenlaisista kankaista ompelin blokkeja. Käytin paljon jäännöspaloja, mutta leikkelin myös pitkiä kankaitani tähän. Niinpä minulla on jälleen ihan uudenlaisia jäännöstilkkuja käsillä.


Vielä löytyi pari valmiiksi painettua nimilappua, joista yksi sopi kuvioltaan juuri tähän peittoon:


Olin mielessäni päättänyt käyttää kirjavaa ja moniväristä kangasta Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoni reunakanttaukseen, mutta kokeilut paljastivat, ettei mikään aikomuksistani sointunut peiton kaikkiin osiin.


Niinpä ompelin reunakantin musta-harmaasta pilkkukankaasta.


Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeitosta tuli niin iso kuin sommittelulattialleni sopii eli noin 176 cm x 242 cm. Se olisi saanut olla vielä leveämpi, jotta olisin saanut siitä meille uuden päiväpeiton! Tämä on nimittäin viimeisin suosikkipeittoni.

Saturday, 12 August 2017

työvoitto: uusi tilkkupeitto

Ompelin tähän tilkkupeittoon ensimmäiset blokit helmikuussa 2014 eli keskeneräisyyttä kertyi 3,5 vuoden ajaksi. Pusersin sentään projektin päätökseen ja voin nyt esitellä valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Spektroliitti.


Nimi juontuu projektin alkuvaiheeseen, jolloin blokit näyttivät minusta miltei jalokivimäisiltä. Spektroliitti on suomalainen korukivi, joten se sopi nimeksi.

Vaikka hurmoiduin jalokivimäisistä blokeista hetkeksi, niin pian sen jälkeen värimaailmani nyrjähti ja projektiin alkoi tulla mukaan sopimattomia blokkeja. Hautasin työn pitkäksi aikaa vaatehuoneen nurkkaan, kunnes tänä keväänä käynnistin pelastusoperaation.

Kuten suurin osa tilkkutöistäni, tämäkin ilkkupinta oli hetken aikaa taustakappaletta vailla. Löysin kuitenkin Tuurin kyläkaupan kangasosastolta sopivan pakanlopun ihan tätä varten. Tietenkin kangasta piti hieman jatkaa, jotta se riitti taustaksi.


Olin myös löytävinäni peittoon sopivan, raidallisen reunakekankaan, mutta värisilmäni erehtyi. Se ei sopinut. Varastoista löytyi kuitenkin sopiva ja hauska kanttikangas:


Spektroliitti-tilkkupeitto on kooltaan 146 cm x 173 cm.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pintaan kauniit Baptist Fan –tikkauskuviot.


”Spektroliitti” on viides tänä vuonna valmiiksi ompelemani tilkkupeitto.


Valokuvassa peiton kuviot erottuvat selkeämpinä. Todellisuudessa, silmällä katsottuna tilkkutyöni näyttää melkein liian kirjavalta. Siksi en puhkea riemulauluun, vaikka lopulta sain projektista työvoiton ja peitto on valmis.

Hmm… mjaa… Spektroliitti-tilkkupeitto näyttää mukavalta ruohikolla, joten se varmaan toimisi hyvänä piknik-peittona! Mahdolliset ruokatahratkin häviäisivät kuvioiden sekaan. Panenpa harkintaan!

Monday, 17 July 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails