Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts
Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts

Monday, 14 August 2017

kaikki pallot ilmassa!

Ompelin uusimman tilkkupeittoni rusettiblokeista, mutta asettelin ne niin, että määrääväksi kuvioksi syntyykin pyörylän tapaisia tai reikiä. Koska pyöreys on positiivisempaa kuin reikä, hain nimeen innoitusta sanasta pallo. Hahaa, googlettamalla ”pallo” löytyi helposti J Karjalaisen biisi ”Kaikki pallot ilmassa,” josta olen aina pitänyt. Niinpä tilkkupeitto sai nimeksi juuri tuon, Kaikki pallot ilmassa. (All the Balls in the Air)


Ehdin juuri saada työn kantatuksi ennen kuin aurinko lakkasi paistamasta nurmikollemme, joten pystyin ottamaan näin hauskan kuvan! Tässä näkyvät mestaritikkaaja Soile Kivisen Töölön Tilkkupajassa toteuttamat tikkauksetkin oivallisesti.

Auringonpaistetta riitti portaillekin, mutta en saanut tilkkupeittoani laskeutumaan niin kauniisti kuin olisin halunnut. Sieluni silmillä näin tilkkupeiton ryöppyävän portaita alas, mutta todellisuus on lähempänä alas ryppyämistä. No, ei voi mitään! Värit ovat hyvät ja tikkaukset erottuvat myös. Siinä mielessä hyvä kuva.


Rusettiblokkien asetteleminen tällä tavalla ei ollut oma ideani, vaan sain inspiraation kahdesta Instagram-tilistä – tilkkutaiteilija Timna Tarr @timnatarr ja Maryse @maryse. Ensin mainittu inspiroi minua myös käyttämään värejä villisti.


Tilkkupeiton taustakappale tuotti jälleen päänvaivaa. Minulla oli kyllä kaksi ylimääräistä rusettiblokkia. Olin nimittäin tekemässä työstä isomman, mutta sommittelulattialtani loppui tila, joten en tarvinnut niin monta blokkia kuin aluksi olin aikonut käyttää.

Kaksi blokkiani eivät tietenkään riittäneet taustakappaleeksi. Sopivan värisiä kankaitakaan ei tuntunut olevan varastossa, enkä halunnut tähän mitään kummallisuuksia. Onneksi löysin ikivanhan bargello-kokeiluni! Aika tavaran kaupitsee! Teokseni sopi tähän mitä mainioimmin (sillä kankaat ja tilkkupinnat saa sopimaan yhteen ompelemalla ne yhteen).


Seuraavassa kuvassa näkyy, miten monenlaisista kankaista ompelin blokkeja. Käytin paljon jäännöspaloja, mutta leikkelin myös pitkiä kankaitani tähän. Niinpä minulla on jälleen ihan uudenlaisia jäännöstilkkuja käsillä.


Vielä löytyi pari valmiiksi painettua nimilappua, joista yksi sopi kuvioltaan juuri tähän peittoon:


Olin mielessäni päättänyt käyttää kirjavaa ja moniväristä kangasta Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeittoni reunakanttaukseen, mutta kokeilut paljastivat, ettei mikään aikomuksistani sointunut peiton kaikkiin osiin.


Niinpä ompelin reunakantin musta-harmaasta pilkkukankaasta.


Kaikki pallot ilmassa –tilkkupeitosta tuli niin iso kuin sommittelulattialleni sopii eli noin 176 cm x 242 cm. Se olisi saanut olla vielä leveämpi, jotta olisin saanut siitä meille uuden päiväpeiton! Tämä on nimittäin viimeisin suosikkipeittoni.

Saturday, 12 August 2017

työvoitto: uusi tilkkupeitto

Ompelin tähän tilkkupeittoon ensimmäiset blokit helmikuussa 2014 eli keskeneräisyyttä kertyi 3,5 vuoden ajaksi. Pusersin sentään projektin päätökseen ja voin nyt esitellä valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Spektroliitti.


Nimi juontuu projektin alkuvaiheeseen, jolloin blokit näyttivät minusta miltei jalokivimäisiltä. Spektroliitti on suomalainen korukivi, joten se sopi nimeksi.

Vaikka hurmoiduin jalokivimäisistä blokeista hetkeksi, niin pian sen jälkeen värimaailmani nyrjähti ja projektiin alkoi tulla mukaan sopimattomia blokkeja. Hautasin työn pitkäksi aikaa vaatehuoneen nurkkaan, kunnes tänä keväänä käynnistin pelastusoperaation.

Kuten suurin osa tilkkutöistäni, tämäkin ilkkupinta oli hetken aikaa taustakappaletta vailla. Löysin kuitenkin Tuurin kyläkaupan kangasosastolta sopivan pakanlopun ihan tätä varten. Tietenkin kangasta piti hieman jatkaa, jotta se riitti taustaksi.


Olin myös löytävinäni peittoon sopivan, raidallisen reunakekankaan, mutta värisilmäni erehtyi. Se ei sopinut. Varastoista löytyi kuitenkin sopiva ja hauska kanttikangas:


Spektroliitti-tilkkupeitto on kooltaan 146 cm x 173 cm.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pintaan kauniit Baptist Fan –tikkauskuviot.


”Spektroliitti” on viides tänä vuonna valmiiksi ompelemani tilkkupeitto.


Valokuvassa peiton kuviot erottuvat selkeämpinä. Todellisuudessa, silmällä katsottuna tilkkutyöni näyttää melkein liian kirjavalta. Siksi en puhkea riemulauluun, vaikka lopulta sain projektista työvoiton ja peitto on valmis.

Hmm… mjaa… Spektroliitti-tilkkupeitto näyttää mukavalta ruohikolla, joten se varmaan toimisi hyvänä piknik-peittona! Mahdolliset ruokatahratkin häviäisivät kuvioiden sekaan. Panenpa harkintaan!

Monday, 17 July 2017

tilanne toiveiden tynnyrissä.

Muistin juuri, että esitin tässä yhteenvetopäivityksessäni tilkkuiluun liittyviä toiveita uuden vuoden 2017 kunniaksi. En varsinaisesti lupaillut mitään – vain toivoin.

Nyt on enemmänkin kuin puolet vuodesta 2017 kulunut ( iik! ) ja on aika tutustua toiveiden tilanteeseen.

Ykköstoiveenani oli hyveellisesti, että Tilkkuyhdistykseen liittyisi tänä vuonna enemmän jäseniä kuin siitä poistuu. Tämän toiveen tilanne on tietenkin vielä avoin.

Mielenkiintoinen toinen toiveeni oli käyttää enemmän ”pitkiä kankaitani” ja harvemmin minipieniä tilkkuja. No, viimeisimpään rusettiblokkityöhön otin esiin useita ”pitkiä kankaita” (ja päädyin tilanteeseen, jossa minulla on jäännöspaloja enemmän kuin koskaan).

Voisin laskea samaan kategoriaan myös kaitalepakkaukset. Raaskin avata useamman kaitalepaketin, joista olen toteuttanut tilkkupeittoja. Batiikki- ja yksiväriskaitaletyö on vielä kesken, mutta siihen käytin kokonaista kaksi pakettia kaitaleita. (Kuvassa ylhäällä ja vasemmalla.)


Katson siis kakkostoiveeni toteutuneen. Olen käyttänyt uusia/pitkiä kankaita enemmän kuin aikoihin.

Valmista?

Toivoin, että saisin valmiiksi ainakin kolme tuolloin keskeneräisenä olleista tilkkutöistäni. Helsingin tilkkukilta Syyringin Suomi 100 vuotta -matkalaukkunäyttelyyn tulevat kaksi työtä sekä vähintään yhden muun tilkkutyön.

Hahaa! Olen ylittänyt itseni kolmostoiveen osalta!

Viime vuoden viimeisenä päivänä minulla oli käsissä neljä samana vuonna aloittamaani tilkkutyötä, jotka olivat kesken:

1. Neliö neliössä –tilkkupeitto, joka on nyt valmis! Se sai nimekseen ”Pöydät täyteen”.

2. Hirsimökin puolikkaista ommeltu tilkkupeitto, johon käytin ihania Kona-puuvillakaitaleita. Työ on nyt valmis ja sai nimekseen ”Värienergiaa”.

3. Island Batiks / London Fog –kaitalepaketista tehdyt tilkkublokit olivat valmiina, mutta kaipasivat lisäkaitaleet. Tämäkin työ on valmis ja nimeltään ”Kesäunet”.


4. Retron oloinen lapsen- tai vauvanpeitto oli myös kesken ja se on edelleen kesken. Tikkaus, nimilappu (ja nimi) sekä kanttaus uupuvat.



Tein valmiiksi myös matkalaukkunäyttelyyn tarkoitetut, sananlaskujen innoittamat seinävaatteet. ”Lisänä rikka rokassa” ja ”Lopussa kiitos seisoo” -työt kiertävät toivottavasti kauan Suomea muiden syyrinkiläistöiden mukana!


Edelleen kesken

Seuraavat viime vuonna keskeneräisten joukkoon lukeutuneet työt ovat edelleen kesken:

Jopa minun mielestäni liian kirjava ja RUMA tilkkutyö sinänsä lupaavista tilkkublokeista on kesken, mutta edennyt pitkälle. Se odottaa mestaritikkaaja Soile Kivisen kosketusta. Niin, eikä se ole enää ruma, koska kaunistin sitä.


Sen sijaan ruskea-pinkki nurkkatähtikuvioinen tilkkutyö ei edelleenkään tunnu etenevän.

Entä nelostoive sitten?

Minulla oli vielä yksi toive. Ajattelin pitää ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden. En ole pitänyt kirjaa, mutta luultavasti tämäkin toive on toteutunut. Kävin äskettäin Tallinnassakin ja jätin kangasostelut väliin.

Täytetään toiveiden tynnyriä vähän!

No mutta! Toiveiden tynnyri on melkein tyhjä. Minäpä lataan sinne pari bonustoivetta:

1. Toivon, että innostun ompelemaan valmiiksi aloittamani tilkkulaukun, jonka laukkukappaleet olen tikannutkin ja kaikki. (Kuvassa kappaleet ovat vielä tikkaamattomina.)


2. Toivon, että jaksan siivoilla ompelunurkkaukseni niin ettei sen tila enää ole häpeällinen, kuten tässä postauksessani paljastin.

Vuoden viimeisenä päivänä tarkistan tämänvuotisten toiveideni lopullisen tilanteen!

Tuesday, 11 July 2017

valmis tikattavaksi!

Hyvä uutinen on se, että ompelin rusettiblokit yhtenäiseksi tilkkupinnaksi. Näppäsin siitä kuvankin:


Hetken päästä kävi tuulonen ja asetteli tilkkupinnan uuteen asentoon:


Koska tilkkupeiton paraatipuoli oli valmis, sille piti ommella myös taustakappale. Tämä ei tavallaan ole hyvä uutinen, koska taustakappaleet tuottavat minulle aina vaikeuksia. Blogini seuraajat tietävätkin, ettei minulla yleensä ole niin paljon yhtä kangasta, että siitä saisi taustan.

No, varastossa oli kyllä yksi ainakin melkein tarpeeksi iso kangaspala, mutta se ei tuntunut väriltään parhaalta. Mikä nyt neuvoksi?

Muutama tilkkublokki oli jäänyt yli, kun ompelinkin pienemmän tilkkupinnan. Ompelin niistä katseenvangitsijan. Löysin myös muutaman isohkon ja jollain tavalla sopivan värisen kankaan. Paljon jäi vielä puuttumaan.

Mutta hei! Löysin pinoista toistakymmentä vuotta sitten ompelemani bargellon ja kas, se sopi hyvin muiden värien joukkoon. (Kaikki sopii kaikkeen, kun vain ompelee reunoista yhteen.) Tulipa sillekin käyttöä!

Kissankin mielestä valko-harmaa kangas sopii myös taustakappaleeseen.


Lopulta taustakappaleesta tuli tällainen:


Kappaleen kokoamiseen meni kokonainen päivä! Enkä ole vielä jaksanut varmistaa, että se todella on tarpeeksi iso. Pitkien saumojen ompelemisesta ja isojen kappaleiden käsittelemisestä täytyy ensin pitää taukoa.

Bargellon, ylijäämäblokkien, turkoosien, violetin ja valko-harmaan kankaan lisäksi käytin pari batiikkitilkkua ja muutaman jelly-roll-kaitaleen sekä 3-5 muuta tilkkutyökangasta. Niinpä taustakappaleesta tuli melko mielenkiintoinen.

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Wednesday, 5 July 2017

erilainen tilkkupinta rusettiblokeista.

Totean heti, etten keksinyt rusettiblokkien uudenlaista asettelua itse. En keksinyt sitäkään itse, että voisin tehdä blokeista värikkäitä. Inspiroiduin kahden Instagram-tilin kuvista - @timnatarr on ommellut juuri vastaavanlaisen, monivärisen tilkkupinnan ja @maryse260 toteutti vihreän tilkkutyön, jossa kaikki ”reiät” olivat vaaleita. Kumpikin tilkkutyö oli kaunis ja päätin toteuttaa oman version.

Löysin rusettiblokin ohjeen netistä ja sovelsin sitä hieman. Minun isot neliöni ovat neljätuumaisia ja pikkuneliöt ovat 2,25-tuumaisia.

Suunnittelin ompelevani tilkkupintaan 11 blokkia vaakaan ja 13 blokkia pystyyn. Sitten huomasin, että parillinen määrä tilkkublokkeja toimisi paremmin, joten tilkkutyöstäni tuli aavistuksen pienempi – 10 blokkia x 12 blokkia. Sommittelu oli vähän helpompaa, mutta ei silti helppoa, sillä blokit mahtuivat vapaalle lattiapinnalle vain juuri ja juuri.

Ensimmäinen sommitelmani oli tällainen:


Tykkäsin tästä, mutta muut blokit eivät jotenkin sopineet täydentämään tätä aluetta. Käytin tähän miltei kaikki punasävyiset blokkini ja juoksutus sinisävyisiin olisi ollut töksähtävä. Siksi tein uuden sommitelman, kun olin valmistanut muutamia tilkkublokkeja lisää.

Leikkasin palat yli kahteenkymmeneen lisäblokkiin ja ompelin ne kerralla kokoon. Olipa urakka! Aiemmilla kierroksilla leikkasin palat 8-10 blokkiin ja ompelin.


Koska tykkään vaihtelusta ja sattumanvaraisuudesta, teen aina samoin – leikkaan palat korkeintaan muutamiin blokkeihin kerralla ja ompelen ne, sitten taas leikkaan.

Kun sommitelmani oli valmiimpi, rupesin ompelemaan aina neljä blokkia yhteen, jolloin muodostui isompi blokki, jossa oli reikäkuvio keskellä. Paitsi kuvan yläreunassa näkyvässä blokissa, jonka osat yhdistin väärin. Pitihän tähänkin työhön saada pari väärää saumaa, jotka piti purkaa.


Sommittelin tilkkutyöni ”alareunaan” tummia tilkkublokkeja ja yläreunaan vaaleita. Työssä on myös keltainen alue ja punaiset palat ovat vasemmalla, siniset oikealla:


Otin kuvan siinä vaiheessa, kun olin ommellut isot reikäblokkini riveiksi. Huomaatte ehkä, että blokkirivien välissä on väljyyttä.

Julkaisin tämän kuvani Tilkunviilaajan Instagram-tilillä ja tägäsin siihen #MakeModern, jota digitaalinen tilkkutyölehti Make Modern seuraa.

Yllätyin iloisesti, että he olivat pari päivää sitten valinneet minun työni ”projektiksi, jota he rakastavat”:


Olen saanut tämän työni kuviin paljon kivoja ja kannustavia kommentteja. Useampi kommentoija on myös maininnut, että aikoo ommella tilkkutyön samalla idealla. Sehän on hauskaa! Toivottavasti näen paljon erilaisia versioita!

Wednesday, 14 June 2017

batiikit puussa.

Polvet ja selkä olivat pienellä koetuksella muutama päivä sitten, kun konttasin ensin sommittelemassa kaitaleblokkejani tilkkupinnaksi ja sen jälkeen tasoitin blokit.

Luotin sokeasti siihen, että valmiiksi leikatut kaitaleet olivat tasalevyisiä ja että olin osannut ommella tasalevyiset saumat. Niinpä tasoitin blokit vain pituussuunnassa.

Siisteiltä näyttivät:


Pihistelen koko tilkkupinnan näyttämistä ja näytän siitä vain osan ja senkin vain taiteltuna:


Saatte odottaa paljastusta, kunnes mestaritikkaaja Soile Kivinen on ehtinyt loihtia pintaan taas elegantit tikkaukset!

Ompelin tilkkublokit ja koko tilkkupinnan siis seuraavasti:

  • Yhdistin kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. (Puolet yhden- ja puolet toisensuuntaisella saumalla.)
  • Asetin sitten sauman satunnaiseen kohtaan leikkuualustalle nollan ja kymmenen tuuman välille ja lyhensin kaitaleen reilun kymmenen tuuman pituiseksi.
  • Silitin sauman tummemman kaitaleen puolelle.
  • Kun minulla oli tarpeeksi monta kahden palan ”kaitaleblokkia”, sommittelin niistä kahdeksan blokin kokonaisuuksia, kaksi neljän blokin riviä päällekkäin. Nämä olivat minulle ne lopulliset tilkkublokit.
  • Tasoitin blokit niin, että ne olivat tasamittaiset saumasta reunaan.
  • Kun kaikki isot tilkkublokit olivat koossa (7 vierekkäin ja neljä alekkain), sommittelin ne kokonaisuudeksi ja ompelin sitten tilkkupinnan kokoon.

Saturday, 3 June 2017

tällä erää viimeinen valmis tilkkupeitto.

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”.


Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”.

Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa).

Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukaisesti. Yleensä tarkistan vielä lopuksi, että taustakappale todella on tilkkupintaa isompi, mutta olin varma asiasta ja niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä. Soile parka! Hän joutui pidentämään liian lyhyeksi jättämääni tilkkupintaa muutaman sentin levyisellä soirolla. (Onneksi peiton sivuissa oli paljon ylimääräistä kangasta.)


Näin pöhköä virhettä en tee toista kertaa!

Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta ostamani valmiit nimilaput ovat hupenemassa olemattomiin, mutta vielä sentään löytyi tilkkupeiton henkeen melko hyvin sopiva lappunen. Ompelen laput taustakankaaseen ennen kanttaamista ja yleensä teen siihen myös vähän käsintikkausta. Tähän minun kärsivällisyyteni riittää.


Käytin taustakappaleeseen ruusukuvioisen palan, jonka ostin tilkkukilta Syyringin käydessä Tallinnan Karnaluksissa. Lisänä myös muita paloja – esimerkiksi Tula Pinkin kivaa kangasta. Ompelin mukaan vielä kaikki jäljelle jääneet jelly-roll-kaitalepalat. Mitään ei jäänyt tähteeksi!


Päärynäpuumme kukkii upeasti ja tein kaikkeni, että saisin sen kukintoja mukaan ilman että paljastaisin liikaa puutarhamme rikkaruohoisuudesta.


Ompelin tilkkublokit kuvan perusteella laatimani suunnitelman mukaan. Vaikka blokki näyttää syöneen paljon kaitalekangasta, niin tähän kului kaitaletta yllättävän vähän.


Reunakanttikangas löytyi jälleen helposti! Olin kokeillut parin raitakankaan sopivuutta Värienergiaa-tilkkupeittoon ja tietenkin kangasnyytit jäivät esille. Toinen kankaista sopi sitten mainiosti tähän. Leikkasin raidat kulkemaan täysvinoon, jotta ne komppaisivat vinoa blokkikuviota.


Kun saapuu syys –tilkkupeitto on kooltaan noin 136 cm x 186 cm. Blokkimalli on sikäli omani, että pähkäilin mitat ja ompelutekniikan itse.


Kivan ja ehkä normaalista ylikuviollisesta tyylistäni poikkeavan Kun saapuu syys –tilkkupeiton longarm-tikkasi Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Minulla onkin hänelle jo seuraava tilkkupinta taustakappaleineen valmiina. Tällä kertaa kokeilin, että taustakappale todellakin ON tilkkupintaa isompi!


Taustakappale näyttää kenties siltä kuin se olisi vain yhtä kangasta, mutta jouduin tätäkin jatkamaan parilla sopivahkolla palalla. Näette sen sitten kun olen viimeistellyt tilkkupeiton!

Thursday, 1 June 2017

kolmaskin valmis tilkkupeitto!

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää.

No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”.


Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen.

Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen.

Ennen reunakantin asennusta…


…ja sama kulma kantattuna:


Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tula Pinkiä oli jäljellä, joten leikkasin sitä lisää ja käytin myös tähdekaitaleen.


Kaitale sopii väreiltään tilkkupintaan, koska ompelin sen siihen. Punasävyiseen taustakappaleeseen se sopii erinomaisesti:


Taustakappaleessa on kahta Soilen ja minun yhdessä ostamastamme (ja jälleenmyymästämme) kilokangaslaatikosta löytynyttä kangasta: tuo kasari-Marimekko ja sen oikealla puolella oleva aniliininpunainen pala.


Pöydät täyteen –tilkkupeitossa on kaikkia värejä paitsi sinistä. Paitsi muutamassa blokissa. Keskittymiseni hervahti pari kertaa ja tein vahingossa sinisiä blokkeja, vaikka värisääntöni projektissa oli, ettei yhtään sinistä.

Tykkään tosi paljon jäännöspalatilkkujen käyttämisestä (olisitteko arvanneet). Lopputuloksena syntyvissä tilkkutöissä on aina paljon katseltavaa ja tilkuista tulee mieleen kaikenlaista – joko se, mistä ne ovat peräisin tai sitten se, kun ompelin blokkia.


Hengähdystauko. Moniväristen kuvien keskelle vähän silmän lepuutusta.


Pöydät täyteen –tilkkupeitollakaan ei vielä ole omistajaa tiedossa. Se on kooltaan 135 cm x 192 cm.


Siirsin peiton kuvattavaksi paikkaan, jossa saisin mukaan äskettäisiä istutuksiani. Teen välillä vähän puutarhatöitä (paino sanalla vähän). Kuvan yläreunassa erottuu ehkä pieni istutukseni. Saa nähdä, kauanko se elää. Rikkaruohoja on niin paljon enkä pysty kitkemään yhtä nopeasti kuin vuohenputki kasvaa. Siellä ne oikealla jo vaanivat.


Koska keskeneräisten kasa on näin vajunut, taidan aloittaa uuden projektin. Olen katsellut lumipalloblokkia (tai rusettiblokkia) vähän sillä mielellä, että kokeilisin. Minkähän värin mahtaisin valita?

HA HA HA! Ai että yhden värin! Ennemminkin, että minkä värin jättäisin tällä kertaa tilkkupinnasta (melkein kokonaan) pois?

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails