Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts
Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts

Saturday, 22 September 2018

hulluna jäännöspaloihin.

…Vai miten pitäisi kääntää äskettäin ostamani Scrap Crazy –mallineen nimi?


Malline oli jotenkin vain niin houkutteleva, että ostaa täräytin sen, samalla kun ostin sulkakuvioiden kaavat. Aika nopeasti sain myös koeblokin leikatuksi ja ommelluksi:


Blokki ei vakuuttanut minua yhtään! En myöskään heti keksinyt, millaista työtä rupeaisin mallineella värkkäilemään. Sitten tulin ajatelleeksi tuota neljä vuotta kaapissa koristeena virunutta fättäripinoa ja myös kuviollista pinoa, jonka vastikään ostin Oulusta. Pelkistä yksivärisistä ompeleminen ei houkutellut minua, mutta kuviokankaat innostivat minua!

Ensin leikkasin paloja muutamasta kankaasta ja sommittelin niistä blokkeja:


Ompelin palat blokeiksi. Sepä olikin mekaaninen suoritus! Mallineella leikatut palat sopivat toisiinsa tismalleen, eikä blokissa ole yhtään sovitettavaa saumaa. Tekeminen tuntui jopa liian helpolta.


Lisäksi lopputulos ei jotenkin innostanut minua lainkaan. Mahtoiko tämä olla minulle sopiva projekti, vai jättäisinkö kesken?

No, olin leikannut kaikki ensimmäisen erän palat uusista kankaista. Ehkä innostuisin enemmän, jos käyttäisin sekalaisempia kankaita eli jäännöspalavarastojani? Etsin muutamia paloja, jotka kenties sopisivat nippukankaisiin.


Jäännöspaloja ja uusia kankaita sekaisin. Enpä tiedä, onko tämä yhtään sen innostavampi kokonaisuus!


Seuraavaksi olisin mielelläni leikannut vielä lisää jäännöspalapaloja, mutta tulikin tenkkapoo. Vertaa mallineiden kokoa jäännöspaloihini:


Hyvällä tahdollakaan näistä ei saa yhtään lisäpalaa! Jos malline on kehitetty nimenomaan sitä varten, että sillä leikattaisiin jäännöspaloista kivoja blokin osia, niin minulla on vääränlaisia jäännöksiä! Toisten ihmisten projekteista varmaan jää eri verran paloja jäljelle kuin minulla.

Palasin uusien kangasnippujeni pariin ja täydensin valikoimaa parilla muulla kankaalla:


Jatkan sinnikkäästi, vaikka minua edelleen epäilyttää, tuleeko tästä millainenkaan tilkkupinta.


Ehkä onnistun jotenkin maagisesti järjestelemään blokit niin, että lopputulos miellyttää minua.


Näissä kuvissa olen vain latonut palat riveihin satunnaisessa järjestyksessä, mutta saumakuviot aina tietyllä lailla vaihdellen.

Monday, 27 August 2018

valmis Herkkupalat-tilkkupeitto.

Sain uusimman, Herkkupalat-nimisen tilkkupeittoni valmiiksi eilen juuri sopivasti ennen sateen alkamista. Ehdin viimeistellä ja päätellä kaiken, kantaa peiton puutarhaan ja ottaa riittävän määrän kuvia ennen kuin olisimme kastuneet.


Herkkupalat-tilkkupeitto on kooltaan noin 167 cm x 229 cm (noin 66” x 90”).

Ompelin ensimmäisen blokin näköjään toukokuun alussa 2018. Blokkimalliksi valikoitui sellainen, johon tuli melko iso neliö, koska halusin Tula Pinkin suunnittelemien kangaskuvioiden näkyvän kunnolla. Minulla oli käsillä blokkiohje kirjasta, jonka nimeä tai kirjoittajaa en muista, mutta ompelin blokit omilla mitoillani ja omalla tavallani. Kirjoitin tähän blogikirjoitukseen kuvauksen siitä, miten itse ompelin blokit.

Taustakankaaksi löysin mielestäni etupuolen henkeen sopivan, kirjavan kankaan Eurokankaan palalaarista. Olin henkisesti valmistautunut tyytymään paljon vähemmän hauskaan kuosiin – tällaisen löytyminen oli iloinen yllätys.


Olisin voinut ommella taustakappaleen kokonaan tuosta kuviokankaasta, sillä sitä oli paljon. Päätin kuitenkin säväyttää yksivärisillä osuuksilla ja kun kerran olin kokoamassa taustaa paloista, tekaisin siihen saman tien tilkkuosuuden valmiista tilkkupinnoista:


Koristeena kolme minikokoista tilkkulasagnea sekä yksi yli jäänyt blokki. Tuo yksi ei sopinut tilkkupintaan millään, vaikka olisin käyttänyt sen mielelläni. Pidän tosi paljon tuosta Marimekon Raanu-kankaasta.

Kuvassa näkyvät hyvin myös kivat tikkauskuviot, jotka Soile Kivinen (Töölön Tilkkupaja) toteutti Herkkupalat-peittoni pintaan.

Nimilappuna on jälleen espoolaisilta tilkkuilijoilta saatu, valmiiksi painettu tilkku:


Tuntui juhlavalta levittää valmis peitto taas puutarhaan! Tilkkutyö ei jotenkin tunnu kunnolla valmiilta ennen kuin siitä on ottanut muutaman kuvan.


Halusin taas ottaa myös asetellumman kuvan Herkkupalat-peitostani. Kuului jo ukkosen jyrinää ja ensimmäiset sadepisarat putoilivat, kun tämä kuva otettiin:


Kokosin kiireesti peiton mukaani ja siirryin katoksen alle, missä taittelin sen niin, että reunakantit näkyisivät. Seuraava kuvauspaikka oli paljaan taivaan alla. Olisin mielelläni asetellut peittokääröä parempaan ja mielenkiintoisempaan asentoon, mutta ei auttanut! Käärö penkille, nopea näpsäys, ja kiireesti sateen suojaan! Ehdin juuri sisään ennen kuin sade alkoi toden teolla.


Leikkasin reunakantit myös Tula Pinkin suunnittelemista kankaista. Suurin osa kantista on violettisävyistä, mutta toisella sivulla on myös pätkä samaa kuviota punaisena. Kankaissa on hauska liukuva väritys, ja kantit näyttävät kivoilta!

Sade jatkui pitkään. Välillä satoi vähän, vettä tuli kaatamalla. Ehdin kuitenkin dokumentoida Herkkupalat-peiton, joten nurmikon kastuminen ei haitannut. Olisin kyllä harmitellut, jos peitto olisi valmistunut vasta sateen alettua!


Herkkupalat on kuudes tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto. Tosin yksi niistä oli vauvanpeitto ja vieläpä valmiiksi ompelemistani blokeista koottu, mutta silti! Se on lisäksi 45. tilkkupeittoni kautta blogiaikain.

Sunday, 26 August 2018

tilkkupeitto viimeistelyvaiheessa.

Kun saan tilkkupeiton tikkauspalvelusta, seuraava työvaihe on yleensä keksiä työlle nimi. Samaan aikaan pystyy kyllä tekemään myös ruumiillisia suorituksia, ja jos makuuhuoneen lattia on vapaana (eikä esimerkiksi täynnä jonkun muun tilkkutyön kankaita ja leikkuuasemia), levitän tikatun tilkkutyön siihen ja tasoitan sen.

Viimeisin tässä vaiheessa ollut työ on värikäs tilkkupeitto, johon käytin paljon Tula Pinkin kuviokankaita. Kissa oli tukena tasoitusvaiheessa. Sen mielestä onnistuin hyvin.


Myös mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta onnistui hyvin! Pyöreän-terävät tikkauskuviot ovat juuri sopivat! Tilkkupinta on kauttaaltaan kauniisti tikattu, ei liian tiheään eikä liian harvaan.

Kun tilkkutyön reunat on tasoitettu, reunakanttikangasta pystyy sovittelemaan paremmin kuin tasoittamattoman työn vieressä. Joskus löydän reunakaitaleen heti. Tällä kertaa jouduin kokeilemaan kymmenkunta vaihtoehtoa ennen kuin tein päätöksen.


Tilkkutyöllä täytyy olla nimi ennen kuin pystyn tekemään sille nimilapun. Tällä kertaa sain nimilapun valmiiksi, mutta kiinnittäminen oli vähän hankalaa, koska Kissa oli painona työn toisella reunalla. Päädyimme lopulta yhteisymmärrykseen, miten voin kiinnittää nimilapun niin ettei Kissan tarvinnut siirtyä.


Reunakantti oli leikattuna, palat ommeltuina yhteen, silitettynä ja rullalla, mutta en päässyt kiinnityshommiin. Jollakulla oli päiväunet kesken.


Onneksi ompeluhuoneessa on aina jotain vaihtoehtoista puuhaa, ettei tarvitse aiheuttaa Kissalle univajetta. Eikä tarvinnut kauan odottaa, kun se jo halusi vaihtaa paikkaa, ja pääsin ompelemaan peitolleni reunakanttia.

Jätän teidät jännitykseen, millainen peitosta lopulta tuli! Paljastan sen seuraavassa kirjoituksessani.

Friday, 24 August 2018

ompelin x-plus-tilkkupeiton. the x plus quilt.

Tikkautettu on, tasoitettu on, nimi keksitty, nimilaputettu on, kanttikangas valittu, kantti leikattu ja silitetty sekä rullattu, kantti ommeltu kiinni peittoon, kantti käännetty ja ommeltu. Langanpäät päätelty.

Reilua peliä –tilkkupeitto on valmis!
Finished! The Fair Play quilt!


Kutsuin projektini blokkeja x-ynnä-blokeiksi ja aloitin projektin näköjään maaliskuun alussa. Tässä aloitusvaiheen blogikirjoituksessani on linkki blokkitutoriaaliin, jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja.

I started the project in the beginning of March 2018. Here's the tutorial that I used for sewing these x plus blocks. 

Olin sopivasti löytänyt Eurokankaan palalaarista hillittyjä savenharmaita kankaita melko isot palat, että sain ommelluksi tilkkupinnalleni melko hillitysti kuvioidun taustakappaleen. Löysin sekaan myös kauan, kauan sitten ompelemiani ruskea-pinkki-oransseja blokkeja. Aika tavaran kaupitsee!

For the quilt back, I used some subdued clay gray fabrics that I'd happened to find in a remnants bin at Eurokangas shop. I was also able to incorporate some really old brown-pink-orange blocks into the back - I happened to find the forgotten pile of them just at the right moment!


Taas löytyi käyttöä nimilapulle, jonka sain kivassa kiltatapaamisessa Espoossa tämän vuoden ystävänpäivänä.


Kuvassa näkyy aika hyvin myös kiva, silmukoiva tikkauskuvio, jonka tikkausmestari Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta loihti peittoni pintaan longarm-koneellaan.

The picture shows the fun, loopy quilting pattern which master quilter Soile Kivinen did with her longarm machine.

Reilua peliä –tilkkupeitto on kooltaan noin 174 cm x 224 cm. Hyvän kokoinen siis! Näyttää riittävän peittämään melkein koko rappuset. Jos tarvitsisi levittää jollekulle punainen matto, niin peittoani voisi hätätilassa käyttää, koska tässä on niin paljon punaista.

The Fair Play quilt is around 69" x 89" so it's a pretty good size! As you can see, it almost covers the steps to our house. If I had to spread a red carpet for someone, I could use this as plan B because there's so much red in the quilt!


Löysin kolme reunakanttikangasvaihtoehtoa erittäin vähällä vaivalla. Niistä valikoitui kangas, jota minulla oli vähänlaisesti. Ennen kuin ehdin edes ajatella, olin suikaloinut koko palan vinokaitaleiksi. Rullasin sen tyhjälle lankarullan sisukselle ja näin heti, että ohoh, onpa kanttia ainakin tarpeeksi! Noin puolet leikkaamastani (ja valmiiksi ompelemastani ja silittämästäni) taisi jäädä käyttämättä.

It was easy to find the suitable binding fabric. I had a smallish piece of the fabric that I chose, and without thinking, I cut the whole of it into binding strips. There was a lot of binding! I probably did not use half of what I cut, sewed and ironed...


Projektin innoittajana olivat Carolyn Friedlanderin suunnittelemat kankaat, jotka eivät väreiltään ole minulle tyypillisimpiä. Pidin niistä silti! Niitä oli ilo leikata ja ommella, koska ne olivat erittäin hyvälaatuisia. Käteen tuntui heti, että nyt mennään priimakankaalla.

The inspiration for the project were fabrics designed by Carolyn Friedlander. Their colours are not my typical choice, but I loved them! The fabrics were a joy to cut and sew because they were such high quality!


Syksy on tulossa. Puu on yhä täpötäynnä omenoita, mutta Reilua peliä –peittoni mahtui sentään vielä sekaan.

Autumn is coming. The tree is still full of apples, but I managed to fit the Fair Play quilt in amongst them.


Lopussa kiitos seisoo! Tai minä seison samassa kuvassa tilkkupeittokäärön kanssa.

"Thanks stand at the end" is a Finnish saying. Here I stand in the same picture with the roll of the new quilt.


Otin kuvan, jotta näkisitte, että peiton reunakantissa on kahta eri kangasta. Tuota iät ja ajat sitten ostamaani, aika tasaisen vihreää, mutta myös Carolyn Friedlanderin suunnittelemaa vihreäkuvioista. Arvatkaa vain, oliko jälkimmäistä paljon sutjakampi ommella ja kääntää ja ommella! (Oli kyllä.)

I took the photo so that you could see the small bit of different fabric in the binding. There's the primary binding that is almost uniformly green, but I also used a bit of Carolyn Friedlander designed, green patterned fabric. Take a guess if that was easier to sew, turn and sew again! (Yes it was.)

Tuesday, 21 August 2018

modernit hirsimökit.

Ommeltuani kiivaasti jokaisena vapaana hetkenä sain valmiiksi tarpeeksi monta modernia hirsimökkiblokkia, jotta voin koota niistä peiton kokoisen tilkkupinnan. Ulkona satoi, joten joudutte tyytymään sisällä otettuun kuvaan. Tilkkupinta ei näy siinä edes kokonaan!


No yhyy, mutta saa tästä ainakin käsityksen. Lisäkäsitystä lähempää ottamastani kuvasta, jossa näkyy hyvin pinnan punainen raita.


Tässä puolestaan keskiössä kirjava raita:


Tilkkupinnan oikeassa alakulmassa on paljon vihreänkirjavia kaitaleita, yhdessä blokissa vieläpä punaisella terästettynä:


Vasempaan alakulmaan koetin löytää tummempia blokkeja, mutta ei sellaisia oikeastaan ollut. Tein kaikista näköjään monivärisiä.


Seuraavana tehtävänä on ommella tälle taustakappale. Olen käyttänyt kaikki varastoni isot kangaspalat, joten minun on joko marssittava kangaskauppaan tai koottava jälleen yksi iso taustakappale pienehköistä paloista.

Tiedän joka tapauksessa jotain siitä, mitä taustakappaleelle tulee. Tietenkin nämä blokit:


Olen käsittämättömän huono pitämään lukua ompelemistani blokeista, jos niitä on enemmän kuin 20! Nytkin oli mahdoton laskea 70:een.

Hyvä silti, että blokkeja oli kaksi ylimääräistä! Kyllä olisi harmittanut ommella kaksi lisää, jos käsissä olisi ollutkin vain 68 blokkia. Varsinkin siinä vaiheessa, kun läksin latomaan blokkeja lattialle. Nehän olisi pitänyt jättää siihen, kunnes viimeisetkin blokit olisivat olleet valmiit!x Eikä tilkkupintani olisi valmiskaan vielä. Onneksi laskin iloisesti väärin!

Viimeinen vilkaisu kivaan tilkkupintaan:


Hahaa, eipä ollutkaan viimeinen vilkaisu! Kirjoitin tekstin eilen, mutta tänään nurmikko oli taas kuiva, ja pääsin kuvaamaan tilkkupinnan ulkona. Se mahtui kuvaan melkein kokonaan, ja auringonvaloakin tuli mukaan!


Sunday, 19 August 2018

eläköön teknologia!

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa.

Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa.

Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä:


Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta:


Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, jotta minun on helppo tarkistaa, etten vahingossa anna töilleni kahta kertaa samaa nimeä.

Internet on tietenkin teknologia sinänsä! Mistä mahtaisin saada ideoita ja innoitusta, ellen pääsisi katsomaan tilkkuilijoiden nettiin latailemia kuvia ja muita materiaalia?!

Monday, 13 August 2018

suunnitelma B.

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä.

Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B.

Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa:


Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä.

Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin läpi harmaat varastoni ja löysin kolme mahdollista kuosia.

Selvitin käden käänteessä niiden sopivuuden tummuusmielessä! Otin kuvan mahdollisista harmaista yhdessä alkuperäisen kankaan kanssa ja tein kuvasta musta-valkoisen:


Pilkullinen kangas näytti liian erilaiselta, mutta kaksi muuta oli sopivaa. NYT laskeskelin sentään, riittäisivätkö ne ja tulin toiveikkaaseen lopputulokseen, että kyllä. Minulla on siis leikattuna sekä harmaat että valkoiset kaitaleet loppuihin tarvittaviin tilkkublokkeihin.

Leikkasin samalla lisää värikkäitä kaitaleita. Aloittaessani käytin kaitaleita suunnilleen sitä mukaa kuin ne sattuivat käteen, mutta nyt olen ruvennut suunnittelemaan blokkien väritystä. Haluaisin päästä siitä irti ja ommella aivan satunnaisia värityksiä, mutta toisaalta on kiva ommella oikein kauniita blokkeja, ei vain pelkkiä monivärisiä. Vaikka se onkin lempivärini.

Kokeilin heti toteuttaa blokkeja kahdella vaihtoehtoharmaallani:


Olen luottavainen, että vaihtoehtoharmaata sisältävät blokit uppoavat lopulliseen tilkkupintaan siinä kuin alkuperäisellä valinnallani ompelemani blokit.

Sunday, 12 August 2018

pitäs ja pitäs.

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta.

Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso.

Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin!

Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa:


Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuulostava nimi. Pitäs valita sopiva kanttauskangas ja pitäs ommellakin se kantti.

Pitäs ja pitäs.

Sen sijaan olen keskittynyt katselemaan kivoja silmukkamaisia tikkauksia peiton pinnassa:


Katselen myös tilkkupintaa, josta silmä löytää lukemattomia kivoja kankaita. Silittelen kädellä peiton pintaa – se tuntuu myös kivalta! Välillä mielessä häivähtää joku nimen tapainen, mutta ei usein.

Olen sen sijaan kiitellyt itseäni siitä, että tajusin käyttää ruskea-oranssi-pinkit tilkkublokit juuri tämän työn taustakappaleessa.


Blokit viruivat vinttivaraston laatikossa ties kuinka kauan! Ellen olisi tarttunut niihin nyt, en tiedä, milloin olisi ollut seuraava tilaisuus käyttää ne.

Niin että eihän tässä muuta kuin että pitäs viimeistellä tämä tilkkupeitto! Taidan kuitenkin ommella pari modernia hirsimökkiblokkia vielä sitä ennen.

Thursday, 9 August 2018

raidallinen hirsimökkityö etenee.

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta:


Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto!

Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Thursday, 2 August 2018

terveiset Vaasasta!

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen.

Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia.


Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin.

Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka.


Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton, jonka malli on minun keksimäni. Kirjoitin blokkiohjeen Tilkkulehteen, mistä Birgitta oli sen nähnyt.


Olen itse toteuttanut blokkimallilla kaksi peittoa: "Iloinen yllätys" ja "Vanhat ystävät".

Harvinaista herkkua! Näyttelyssä oli myös esillä kokonaista seitsemän tilkkupeittoa, jotka oli ommeltu samalla Bonnie K Hunterin mysteeriohjeella. Niitä katsoessa tuli selväksi, miten paljon väri- ja kangasvalinnat vaikuttavat. Tässä kolmen työn yksityiskohtia:

Päivikki Piiroinen: On Ringo Lake (työn on tikannut Soile Kivinen)


Soile Kivinen: Karkkipäivä


Lilian Torkko: Den som ger sig in i leken


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails