Tilkunviilaaja

Silläkin uhalla, että lukijani kaikkoavat: esittelen viimeisimmän projektini eli Mac-tietokoneelle tarvitsemani säilytystaskun. Aloitin projektin heti sen jälkeen, kun olin ommellut pari tilkkupeiton taustakappaletta. Kaipasin pienten palojen ompelemista ja improvisoiden kokoamista. Löysin erittäin pitkän, sanaristikkokuvioisen kaitaleen. Ompelin kaitaleen koko matkalle satunnaisesti jäännöspalakassista poimimiani tilkkuja. Leikkasin palat irti ja ompelin sopivia pareja yhteen. Sommittelin tilkkukappaleet lopulta kahdeksi sopivan kokoiseksi tilkkupinnaksi ja tikkasinkin toisen jo: Huokaus. Toisen tilkkupinnan tikkauksetkin näyttävät aivan pöljiltä. (Toista puolta en ole vielä tikannut. Voin vielä välttyä pilaamasta pintaa aivan lopullisesti.) Tämä ei ole mieluisimpia töitäni, mutta kone tarvitsee kipeästi kotelon.

Tein tehokkaan tuotantolinjamaisesti useamman tilkkublokin niin, että katsoin koko ajan mallia valmiista neljän blokin yhdistelmäblokista. Blokkeja oli valmistumassa tarpeeksi neljään yhdistelmäblokkiin. Mitä tapahtui? Ei tullut takkia neljää yhdistelmäblokkia, tulikin vain liivit kaksi yhdistelmäblokkia. Kunnostauduin taas alisuorittamaan. Tein yhden blokin väärin, silitin ja kaikkea. Tein sitten toisenkin blokin väärin. Silitin ja kaikkea. No, ei tässä tarvitse kuin tehdä kaksi blokkia uudelleen. Vialliset voi taas käyttää tilkkupeiton taustakappaleessa. Onneksi ompelin hauskimmasta kankaasta oikeanlaiset blokit! Siitä tulikin mieleeni. Hieno muotipiirrosaiheinen kangas on epätasainen laadultaan! Kangas on tasalaatuista, ei siinä mitään, mutta kuvat ovat yhtäällä tyylikkäitä – kuten tämä iltapukuinen nainen tässä: Tai tämä Dior-henkisesti pukeutunut neitokainen tässä: Toisaalla piirrokset ovat hiukan tökeröitä, kuten näiden neitosten kasvot. Heidän

Minulla on tekeillä epäsymmetrisiä tilkkublokkeja tilkkupintaan, jonka toteutan Capitola Quilterin tutoriaalin perusteella. Jos muistaisin lukea ohjeet tarkasti ja noudattaisin niitä, selviäisin ehkä helpommalla, mutta taas sorruin ajatusvirheisiin. Ensiksi näytän kuitenkin hyvän ajatukseni eli mallineen, jolla pystyn asettelemaan kolmiokappaleet sopivalle kohdalle suorakaidetilkkua. Vinkki: Asettelen mallineen tilkun kulman kanssa tasan ja sen jälkeen asetan kolmiotilkun reunan mallineen reunan myötäisesti: Kiitos mallineen, minulla oli tuotapikaa neljä kolmioin koristeltua suorakaidetta: (Ja tässä kohdassa alkoi tavallinen tarinani eli tilkkumoka.) Unohdin ottaa huomioon sauman kohdalla kankaan taitokseen kuluvan ylimäärän, joten kolmioni eivät menneet suorakaidetilkun reunojen kanssa täysin tasan. (Tämä ei ole tilkkumokani, vaan tavanomaista epätarkkuutta vain.) Nurjalla puolella näkyy, miten kapeiksi saumanvarat niistyivät parissa kohdassa. Seuraavissa

Ei-tilkkuilevat ihmiset kysyvät minulta toisinaan, miten kärsivällisyyteni riittää tilkkutöiden tekemiseen. Minun on vaikea vastata kysymykseen, sillä en yleensä koe, että tilkkutyöt koettelisivat kärsivällisyyttä. Teen aika lyhyitä rupeamia kerrallaan ja yhteen työhön kyllästyttyäni teen välillä jotain muuta. Nyt alkaa kuitenkin kärsivällisyys olla lopussa, ja silti olisi hyvä tehdä tämä työ valmiiksi tilkkupinnaksi asti. Mutta kun siinä on tuhat saumaa! Olen jo tilkkublokkeja ommellessani kohdannut vinosaumaisia paloja ja sekä ompelemisen että silityksen aikana on saanut varoa, etteivät saumanvarat käänny väärinpäin. Viimeiset saumat ovat paikoitellen vaikka kuinka moninkertaiset, joten kuvassa näkyvä työkalu on ollut koko ajan käytössä. Voi jee sentään, vaikka olen varmasti ommellut tuhat saumaa, niin vielä on saumoja surrutettavina edes siihen asti, että tilkkupinnan keskiosa on valmis! Seuraavaa tilkkutyötä miettiessäni selasin Pinterestissä ideatauluani ja hylkäs

Mielenkiintoiset tilkkublokit ovat olleet minulla työn alla lähes vuoden ja välillä olen pitänyt pitkänkin tauon. Voi siis olla, että olen vain unohtanut tehneeni yhden virheellisen blokin valmiiksi asti. Se piileskeli muiden valmiiden tilkkublokkien joukossa ja sujahti huomaamatta sommitelmaani, enkä huomannut sitä ennen kuin olin jo ompelemassa sitä kiinni toisiin blokkeihin. Ompelin kuulkaa virheellisen blokin tähän pintaan pokkana mukaan vain. En kestänyt ajatusta, että tekisin vielä yhden tilkkublokin lisää varta vasten, ja senhän pitäisi sitten sopia sommitelmaankin. Teen nyt valmiiksi kun ryhdyin. Tässä kuvassa se ehkä erottuu vielä paremmin: Ellette huomaa virhettä, hyvä vain! Ompelin nämä blokit sekä sentti- että tuumamitoilla. Leikkasin ensin senttimitoilla neliöt. Tuumamittojahan en hallitse, mutta tässä osasin käyttää pientä tuumaviivoitintani merkitäkseni, mistä leikkaan pienet kolmio-neliöt. Lopuksi tasoitin blokkini (en pysty tekemään auringontarkasti sama

Toisinaan olen olevinani näppärä ja järkeilen, miten esimerkiksi yhdistellä tilkkuja tai blokin palasia nokkelammin toisiinsa. Taas sorruin tähän – ja vieläpä siinä vaiheessa, kun olin vihdoinkin ompelemassa vihoviimeisiä saumoja vihoviimeisiin mielenkiintoisiin tilkkublokkeihini! Ompelin MONTA palaa yhteen tällä tavalla: Teidän silmänne näkevät varmasti oitis, ettei tällainen toimi. Itse huomasin ongelman vasta silitysrautaa käyttäessäni. Ei auttanut kuin purkaa MONTA saumaa ja ommella uudestaan. Tilkkutöihin menee tovi jos toinenkin, ja aikaa saa kulumaan vielä enemmän, kun ompelee väärin. Ja vielä sitäkin enemmän, kun ompelee ensin väärin ja sitten toisella tavalla väärin: Olen niin tottunut typeryyksiini, etten edes sadatellut. Tyynesti vain purin ompeleet vielä kerran ja ompelin todellakin viimeisen tällaisen blokin kokoon oikein. Sitten pääsinkin sommittelemaan tilkkupinnan keskiosaa, jonka timanttikuviot ovat tummia. Nopeasti kyhäämäni esittelysommitel

…sanoo traktori, joka on tehnyt tällaiset sini-ruskeat, silittämättömät ja tasoittamattomat jäljet: Minulla on tekeillä neljä uutta traktorinjälkiä muistuttavaa tilkkublokkia. Pystyin tässä kuumuudessa käyttämään juuri sen verran silitysrautaa, että sain silitetyksi värilliset kankaat kaitaleiden leikkaamista varten. Beigejä ja tummia kaitaleita minulla oli valmiina. Pääsen esittelemään taas tilkkumokiani: Alimmaisiin tummiin kaitaleisiin yhdistämäni värilliset kaitaleet ovat tietysti nurja puoli edellä. Kuinkas muutenkaan! Minun on aivan pakko toistaa tämä aloittelijan virhe aina muutaman työskentelyrupeaman välein. Turkoosit kaitaleet mitoitin väärin – yksi 28-senttinen kaitale oli liian lyhyt. Tässä ei ole vaikeat palat, mutta silti leikkelen välillä mitä sattuu. Jouduin jatkamaan kaitalepariani, sillä en halunnut leikata uutta turkoosia kaitaletta. Jatkosauma näkyy toiseksi ylimmässä kaitaleparissa. Jäännöspalasilpusta syntyy myös pieniä tilkkupalasia, joita voi y

Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa? ”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?” ”Oletko tosissasi?” ”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.” Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen. Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette? Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna: Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi. Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ol

Leikkasin värillisiä kaitaleita traktorin renkaanjälkiä muistuttaviin tilkkublokkeihini (jotka tunnettiin aiemmin kalanruotoblokkeina) ja laskeskelin, että kolmesta koko kankaan levyisestä kaitaleesta saisin kaksi blokkia. Tarkistin vielä mitat ja olin asiasta hyvin varma. Ompelin kerralla vielä kolmannenkin blokin, ja ne kaikki poseeraavat kuvassa aiemmin valmistuneen tilkkublokin kanssa: Siinähän nuo kaksi samanlaista tilkkublokkia ovat – mihin näppäryyteen olen mahtanut sortua? Mokasin neliöksi tasoittamisessa. Tein suoristusleikkauksen kaksi senttiä liian ylös, jolloin blokin toiseen kulmaan jäi vajausta. Auts. Tähän täytyy ommella paikka. Toinen moka: laskelmieni ja todellisuuden välillä oli klappia tai sitten leikkasin palat väärällä strategialla. Joka tapauksessa kaksi 8cm leveää kaksoiskaitaletta jäi uupumaan leikattuani muut palat. Toisen palan tein niin, että yhdistin saumalla kaksi lyhyempää kaksoiskaitaleen pätkää. Tarvitsin vielä toisen kaksoiskaital

Simpuran simpura: aina kun hetkeksi tuudittaudun uskoon, että olen täysinoppinut ja taitava tilkkutyöläinen, sorrun aloittelijan virheisiin. Kuten tässä: Mitä vikaa oli kuvassa? No totta kai ompelin taas oikean ja nurjan puolen vastakkain. Mutta en pura saumaa, vaan jätän kaitaleen nurjan puolen näkyviin tilkkupintaan. Ompelen jonnekin toisen kaitaleen, jonka toivottavasti onnistun ompelemaan oikein päin, ja voin aina valmista pussukkaa katsoessani muistaa aloittelijan virheeni, taas kerran. Pieni virhe tietysti ja onneksi sittenkin harvinainen. Esimerkiksi näin monta kaitale-kaitaletta olen ommellut kokoon ilman, että yksikään meni väärinpäin. Aika monta! Vihreä-ruskeat kankaat eivät ole ominta aluettani. Olen sovittanut värimaailman sopimaan miehekkäämpään katseenvangitsijakankaaseen, joka tosin ei sattunut esiintymään näissä kuvissa. Seuraavissa sitten!

Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”. Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi. Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista. Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti. Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta. Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sau