Tekstit

Näytetään tunnisteella tilkkumokat merkityt tekstit.

kangertelua kalkkiviivoilla.

Kuva
Toisinaan olen olevinani näppärä ja järkeilen, miten esimerkiksi yhdistellä tilkkuja tai blokin palasia nokkelammin toisiinsa. Taas sorruin tähän – ja vieläpä siinä vaiheessa, kun olin vihdoinkin ompelemassa vihoviimeisiä saumoja vihoviimeisiin mielenkiintoisiin tilkkublokkeihini! Ompelin MONTA palaa yhteen tällä tavalla: Teidän silmänne näkevät varmasti oitis, ettei tällainen toimi. Itse huomasin ongelman vasta silitysrautaa käyttäessäni. Ei auttanut kuin purkaa MONTA saumaa ja ommella uudestaan. Tilkkutöihin menee tovi jos toinenkin, ja aikaa saa kulumaan vielä enemmän, kun ompelee väärin. Ja vielä sitäkin enemmän, kun ompelee ensin väärin ja sitten toisella tavalla väärin: Olen niin tottunut typeryyksiini, etten edes sadatellut. Tyynesti vain purin ompeleet vielä kerran ja ompelin todellakin viimeisen tällaisen blokin kokoon oikein. Sitten pääsinkin sommittelemaan tilkkupinnan keskiosaa, jonka timanttikuviot ovat tummia. Nopeasti kyhäämäni esittelysommitel

brumm-brumm!

Kuva
…sanoo traktori, joka on tehnyt tällaiset sini-ruskeat, silittämättömät ja tasoittamattomat jäljet: Minulla on tekeillä neljä uutta traktorinjälkiä muistuttavaa tilkkublokkia. Pystyin tässä kuumuudessa käyttämään juuri sen verran silitysrautaa, että sain silitetyksi värilliset kankaat kaitaleiden leikkaamista varten. Beigejä ja tummia kaitaleita minulla oli valmiina. Pääsen esittelemään taas tilkkumokiani: Alimmaisiin tummiin kaitaleisiin yhdistämäni värilliset kaitaleet ovat tietysti nurja puoli edellä. Kuinkas muutenkaan! Minun on aivan pakko toistaa tämä aloittelijan virhe aina muutaman työskentelyrupeaman välein. Turkoosit kaitaleet mitoitin väärin – yksi 28-senttinen kaitale oli liian lyhyt. Tässä ei ole vaikeat palat, mutta silti leikkelen välillä mitä sattuu. Jouduin jatkamaan kaitalepariani, sillä en halunnut leikata uutta turkoosia kaitaletta. Jatkosauma näkyy toiseksi ylimmässä kaitaleparissa. Jäännöspalasilpusta syntyy myös pieniä tilkkupalasia, joita voi y

jalokiviä?

Kuva
Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa? ”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?” ”Oletko tosissasi?” ”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.” Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen. Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette? Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna: Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi. Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ol

sorruin näppäryyteeni.

Kuva
Leikkasin värillisiä kaitaleita traktorin renkaanjälkiä muistuttaviin tilkkublokkeihini (jotka tunnettiin aiemmin kalanruotoblokkeina) ja laskeskelin, että kolmesta koko kankaan levyisestä kaitaleesta saisin kaksi blokkia. Tarkistin vielä mitat ja olin asiasta hyvin varma. Ompelin kerralla vielä kolmannenkin blokin, ja ne kaikki poseeraavat kuvassa aiemmin valmistuneen tilkkublokin kanssa: Siinähän nuo kaksi samanlaista tilkkublokkia ovat – mihin näppäryyteen olen mahtanut sortua? Mokasin neliöksi tasoittamisessa. Tein suoristusleikkauksen kaksi senttiä liian ylös, jolloin blokin toiseen kulmaan jäi vajausta. Auts. Tähän täytyy ommella paikka. Toinen moka: laskelmieni ja todellisuuden välillä oli klappia tai sitten leikkasin palat väärällä strategialla. Joka tapauksessa kaksi 8cm leveää kaksoiskaitaletta jäi uupumaan leikattuani muut palat. Toisen palan tein niin, että yhdistin saumalla kaksi lyhyempää kaksoiskaitaleen pätkää. Tarvitsin vielä toisen kaksoiskaital

tein aloittelijan virheen.

Kuva
Simpuran simpura: aina kun hetkeksi tuudittaudun uskoon, että olen täysinoppinut ja taitava tilkkutyöläinen, sorrun aloittelijan virheisiin. Kuten tässä: Mitä vikaa oli kuvassa? No totta kai ompelin taas oikean ja nurjan puolen vastakkain. Mutta en pura saumaa, vaan jätän kaitaleen nurjan puolen näkyviin tilkkupintaan. Ompelen jonnekin toisen kaitaleen, jonka toivottavasti onnistun ompelemaan oikein päin, ja voin aina valmista pussukkaa katsoessani muistaa aloittelijan virheeni, taas kerran. Pieni virhe tietysti ja onneksi sittenkin harvinainen. Esimerkiksi näin monta kaitale-kaitaletta olen ommellut kokoon ilman, että yksikään meni väärinpäin. Aika monta! Vihreä-ruskeat kankaat eivät ole ominta aluettani. Olen sovittanut värimaailman sopimaan miehekkäämpään katseenvangitsijakankaaseen, joka tosin ei sattunut esiintymään näissä kuvissa. Seuraavissa sitten!

valmis tilkkupeitto jäännöspalaneliöistä.

Kuva
Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”. Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi. Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista. Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti. Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta. Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sau

todellinen mysteerityö.

Kuva
En ole tarttunut mysteeritöihin tai –blokkeihin, mutta nyt käsissäni on todellinen mysteerityö! Ompelen välikaitaleita jäännöspalatilkuista ompelemiini neliöihin, ja nyt on vuorossa pitkän kaitaleenpätkän ompeleminen tilkkupötkön kummallekin puolelle. Tietenkin minulle kävi niin, että hätäilin ja ompelin harmaan kaitaleen kahteen peräkkäiseen riviin kiinni, vaikka rivien väliin tulee vain yksi kaitale. Jouduin purkamaan koko pitkän sauman, jonka juuri olin huolellisesti ommellut. Törmäsin mysteeriin ommellessani välikaitaletta oikein kiinni. Vaikka ensimmäisen tilkun saumat osuivat samaan kohtaan välikaitaletta: Niin heti seuraavan pystysauman kohdalla olikin klappia: Ensin ajattelin leikanneeni vahingossa väärän levyisiä pystykaitaleita, mutta vaikka kuinka monen mittauksen jälkeen totesin, että kaitaleet ja myös tilkkuneliöt olivat hyvin suurella tarkkuudella samanlaisia. Mittasin sieltä ja täältä ja joka puolella ja kappaleet olivat oikean kokoisia – palat eivät vain o

ajatuksia ja tekosia menneisyydestä.

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia. Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset? Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen. Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista.  Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muis

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Kuva
Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas. Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta. Vanha kuje  Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on? Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella. Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka

geometrisia tilkkublokkeja.

Kuva
Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo: Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee! Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja. Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni. Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa? Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäis

sutta ja sekundaa.

Kuva
Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa. En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia. Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja: Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta. Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on. Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija. Ompelin kuvan oikeanpuolei

tilkkumokia ja myös onnistuneempaa.

Kuva
Olin vihdoin leikannut tarpeeksi monta palaa tähän uusimpaan tilkkupeittoon, ja saatoin järjestellä koko peiton palat valmiiksi. Tässä yleiskuva: Välillä tuntuu, etten oikein sovellu tilkkuilijaksi, kun sössin kaikenlaista käsittämätöntä. Tässä vaiheessa peittoa tiedän tehneeni ainakin kolme erilaista tilkkumokaa. Tilkkumoka 1: (Tästä ei ole kuvaa.) Laskin puuttuvien palojen lukumäärän ainakin kolme kertaa ja leikkasin mielestäni tarpeeksi paloja kaksi kertaa. Kolmannella palojen asettelukerralla ihmettelin edelleen, miksi palat eivät riitä. Onneksi löysin useita leikattuja paloja eri paikasta kuin mihin olin pinonnut kaikki muut palat. Tilkkumoka 2: Peittoon tulevan kuvion olen matkinut Minua inspiroi tietty tilkkupeitto, mutta suunnittelin itse, minkä kokoisia paloja leikkaisin. Valitsin varta vasten palojen leveydeksi 16cm, että voin leikata kankaista suoraan viivaimeni levyisiä soiroja. Miten on mahdollista, että yksi pala (tietenkin taas yhtä lempikankaistani) on senti