Showing posts with label tilkkumokat. Show all posts
Showing posts with label tilkkumokat. Show all posts

Sunday, 19 November 2017

kankaita ja tilkkuja.

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella.

Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina!

Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä.


Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista.


Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi. Se avautui kyllä hyvin, mutta sen sulkeminen ei onnistunut yhdellä kädellä lainkaan, ja kahdella kädelläkin sen sulkemiseen kului tovi.


Rasiaa oli myös hankala kantaa. Se oli hauska valmistaa, mutta se ei toiminut käytössä. (Värivalintanikaan eivät tainneet olla mieluisat muille kuin minulle.)

Niinpä purin rasian alkutekijöihinsä.


Pahvit menivät pahvinkeräykseen, kankaiden liimatut osuudet roskiin ja käyttökelpoiset tilkut menevät uusiokäyttöön. Taidan yhdistää kaunista kissabatiikkia johonkin muuhun väriin kuin punaiseen ja kelta-oranssiin, jotta värien täyteläisyys hieman taittuu.

Thursday, 20 July 2017

typeryyksiä.

Kirjoitan tietenkin blogissani eniten tekemisistäni ja esittelen onnistumisiani. Tylsäähän olisi, jos ainoastaan valittelisin. Nytkin kirjoitan tavallaan onnistumisista – olen nimittäin vuosien mittaan onnistunut tekemään koko joukon typeryyksiä.

Ompelenpa palat väärin päin yhteen

Yleisin tilkkutöihin liittyvä mokani on liittää kappaleet yhteen nurja oikeaa vasten. Se on joka kerta turhauttavaa! Luulisi, että vähitellen oppisin asian, mutta ei! Virhe toistuu kerta toisensa jälkeen. Voisin myös tehdä kokoomakatsauksen typerimmistä mokistani. Yleisin on ainakin se, että ompelen nurjan vasten oikeaa.

Yleensä hyväksyn tilanteen enkä korjaa. Esimerkiksi ommellessani traktorinjälkikuvioblokkeja peittoon, jolle annoin nimeksi Massey-Ferguson.


Välillä virhe on pakko korjata. Esimerkiksi jos saumanvarat muuten näkyisivät blokin oikealla puolella, kuten tässä postauksessa esittelen.

Pitäisi mitata kaksi kertaa ja leikata kerran

Toinen yleinen mokani on leikata vääränkokoisia paloja. Silloin kun minulla oli maailman typerin viivain (jonka toisen reunan numerointi lähtikin ykkösestä, ei nollasta), leikkelin tietenkin aivan mitä sattuu. Tein silloin maailman eniten leikkuuvirheitä! Otin virheistä silti täyden vastuun esimerkiksi tässä sutta ja sekundaa -postauksessa.


Onneksi tajusin ostaa uuden viivaimen ennen kuin hermot menivät. Kokonaan.

Tuulen viemää -tilkkupeittoon ompelemistani tilkkublokeista yllättävän monesta tuli jotenkin väärän kokoinen. Eri tavoin! Ihmettelen sitä yhä. Käytin blokit kuitenkin peiton taustakappaleessa ja ne ovat siellä tosi kauniit, katsokaa vaikka:


En sitten katsonut tarkasti

Kolmas yleinen mokatyyppi minulla on se, että ompelen vahingossa useampia kappaleita yhteen kuin minun pitäisi. Koska tikkauksen aikana vanu on minulla yleensä alimpana, se saattaa tartuttaa itseensä epämääräisiä tilkkuja ompelupöydältä (ja meillehän on kaikille selvää, ettei ompelutilani ole maailman siistein). Esimerkiksi tässä postauksessa paljastan pienen tilkun jääneen vanupuolelle tikkauksen alle. Tämä ei ole ollut ainut kerta!

Olen tietenkin myös ommellut kaksi palaa yhtaikaa toiseen tilkkuun kiinni. Palat ovat olleet samankokoiset ja tismalleen päällekkäin ja kaksinkertaisuus on jäänyt huomaamatta.

Minkälaisia tilkkumokia te teette? Kehtaatteko tunnustaa?

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Saturday, 3 June 2017

tällä erää viimeinen valmis tilkkupeitto.

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”.


Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”.

Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa).

Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukaisesti. Yleensä tarkistan vielä lopuksi, että taustakappale todella on tilkkupintaa isompi, mutta olin varma asiasta ja niin kävi ylpeys lankeemuksen edellä. Soile parka! Hän joutui pidentämään liian lyhyeksi jättämääni tilkkupintaa muutaman sentin levyisellä soirolla. (Onneksi peiton sivuissa oli paljon ylimääräistä kangasta.)


Näin pöhköä virhettä en tee toista kertaa!

Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta ostamani valmiit nimilaput ovat hupenemassa olemattomiin, mutta vielä sentään löytyi tilkkupeiton henkeen melko hyvin sopiva lappunen. Ompelen laput taustakankaaseen ennen kanttaamista ja yleensä teen siihen myös vähän käsintikkausta. Tähän minun kärsivällisyyteni riittää.


Käytin taustakappaleeseen ruusukuvioisen palan, jonka ostin tilkkukilta Syyringin käydessä Tallinnan Karnaluksissa. Lisänä myös muita paloja – esimerkiksi Tula Pinkin kivaa kangasta. Ompelin mukaan vielä kaikki jäljelle jääneet jelly-roll-kaitalepalat. Mitään ei jäänyt tähteeksi!


Päärynäpuumme kukkii upeasti ja tein kaikkeni, että saisin sen kukintoja mukaan ilman että paljastaisin liikaa puutarhamme rikkaruohoisuudesta.


Ompelin tilkkublokit kuvan perusteella laatimani suunnitelman mukaan. Vaikka blokki näyttää syöneen paljon kaitalekangasta, niin tähän kului kaitaletta yllättävän vähän.


Reunakanttikangas löytyi jälleen helposti! Olin kokeillut parin raitakankaan sopivuutta Värienergiaa-tilkkupeittoon ja tietenkin kangasnyytit jäivät esille. Toinen kankaista sopi sitten mainiosti tähän. Leikkasin raidat kulkemaan täysvinoon, jotta ne komppaisivat vinoa blokkikuviota.


Kun saapuu syys –tilkkupeitto on kooltaan noin 136 cm x 186 cm. Blokkimalli on sikäli omani, että pähkäilin mitat ja ompelutekniikan itse.


Kivan ja ehkä normaalista ylikuviollisesta tyylistäni poikkeavan Kun saapuu syys –tilkkupeiton longarm-tikkasi Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta.

Minulla onkin hänelle jo seuraava tilkkupinta taustakappaleineen valmiina. Tällä kertaa kokeilin, että taustakappale todellakin ON tilkkupintaa isompi!


Taustakappale näyttää kenties siltä kuin se olisi vain yhtä kangasta, mutta jouduin tätäkin jatkamaan parilla sopivahkolla palalla. Näette sen sitten kun olen viimeistellyt tilkkupeiton!

Wednesday, 19 April 2017

tästä ei meinannut tulla mitään.

Henkilökohtainen tietokoneeni tarvitsee yksinkertaisen kotelon. Olen sinnitellyt kotelotta jo vuoden, mutta aloitin projektin sentään jo jokunen viikko (kolme kuukautta) sitten. Silloin ompelin summamutikassa kaikenlaisia käsiin osuneita tilkkuja yhteen, enkä pitänyt lopputuloksia kovin hehkeinä. Ehkä syynä on, että käytin tilkkupintoihin eniten yhden tilkkupeiton taustakappaleesta viistettyä ylijäämäkaitaletta, joka oli vaaleaa ja mitäänsanomatonta, vaikka siinä oli sinänsä hauska ristisanatehtäväkuosi.

Projekti ei siis ollut kovin motivoiva, mutta hammasta purren otin sen esiin pari päivää sitten. Olin päättänyt, että koneeni oli vihdoinkin saava kotelon.

Minä vain olen niin onneton suunnittelemaan kolmiulotteisia kappaleita, että tein TAAS yhdestä kotelosta liian pienen. Se on esimerkiksi liian matala (konetta näkyy sentin siivu yläreunan alta). Liian matala kotelo ei puolestaan suojaa konetta kunnolla!


Kotelo on tietenkin myös liian tiukka. Koneen saa koteloon, mutta näppivoimien pitää olla kohdillaan. Harmi, ettei kuvasta kuulu, miten tiukalla olevat saumat naukuvat.


Edes tällaisen epäonnistuneen kotelon ompeleminen ei sujunut noin vain. Toinen tilkkukappale oli liian kapea (edes tällaiseksi vähän liian kapeaksi kappaleeksi), joten jouduin jo ompelemaan siihen levityskaitaleen. (No, kaitale ei minua olisi haitannut, jos kotelo muuten olisi onnistunut kooltaan.)


Panostin tähän sentään niin paljon, että ompelin kauniit vuorikappaleet.


Maailman toiseksi yksinkertaisin ompelujuttu, mutta niin vain epäonnistuin siinä!

Ajattelin tässä vaiheessa, ettei tästä korjaamalla saa sopivaa, joten päätin jo siirtää tämän kategoriaan Susi. Suunnittelin purkavani vuorin ja päällisen osiksi, käyttäväni vuorikappaleen uuteen koteloyritykseen ja päällisestä aioin ommella ruman pussukan.

Yön yli nukuttuani olin hieman rauhoittunut ja pystyin purkamaan kotelopäkäleeni osiin:


Aika surumieliseltä tämä näytti!

No, kävi sitten kuitenkin niin, että jatkoin kaikkia kappaleita pienesti ja ompelin kuin ompelinkin kotelon uudelleen valmiiksi.

Tällä kertaa siitä tuli aavistuksen verran liian väljä, mutta siitä en jaksa enää välittää, vaan julistan tämän valmiiksi ja annan tälle nimen Susihukka.


Olin vieläpä niin tollo päällisen jatkopaloja leikatessani, että viilsin vahingossa yhden liian kapean kappaleen. Jouduin jatkamaan jatkopalan jatkopalaa. Tämä ei kyllä ompelukilpailuissa pärjäisi! (Eikä tikkauskilpailuissakaan.)


Mutta valmis tämä Susihukka nyt on, ja tietokoneellani on sitä suojaava tasku. Se on hyvä asia, ja myös se, että vain minä joudun käyttämään tätä onnetonta tekelettä.

Sunday, 26 March 2017

pelastusoperaatio.

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä.



Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita.

Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin:


Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Sinne se jäi pariksi vuodeksi.


Yäk. Katsokaa nyt noita likaisen vihertävänvaaleita osuuksia näiden muiden tilkkublokkien kanssa! Ja turkoosia yhdistettynä tumman rusehtavanvihreään kankaaseen! Mitä oikein ajattelin?

Kun nyt olin valmiiksi harmissani Kemin-matkan mentyä myttyyn, en pelännyt lisäharmistumista ja kaivoin ruman työni uudelleen esiin. Toisaalta - ehkä se oli näkymättömissä ollessaan muuttunut kivaksi?

Ei ollut.

Kokeilin ensin, auttaisiko kokonaisuutta, jos irrottaisin rumimmat ja epäsopivimmat osuudet työstä. Tilkkupinta oli siinä vaiheessa kahdessa palassa, jotka asettelin sängylle. Työ rupesi nyt näyttämään siedettävältä.


Kassissa oli yhteen ompelemieni osuuksien lisäksi koko joukko irtoblokkeja. Vaikka olin unohtanut suunnilleen kaiken tähän blokkiin ja tähän työhön liittyvän, irtoblokkien tarkastelu muistutti mieleeni positiivi-negatiivimahdollisuuden.

Päätin ommella lisää ja kauniimman värisiä blokkeja negatiiveiksi verrattuna työn keskiosaan. Asettelin uusia blokkeja keskiosan kehykseksi.


Tilkkupinta rupesi näyttämään aika kivalta.

Syyringin ompelupäivän jälkeen olen hankkinut pari uutta tuumamittaista viivainta. Tämän blokin ohje oli tuumamittainen, ja leikkaaminen kunnollisilla viivaimilla joudutti blokin valmistumista olennaisesti. Niinpä tarvittava määrä blokkeja oli valmiina yllättävän nopeasti.

Ta-daa! Entinen KAUHEA tilkkupinta on edelleen überkirjava, mutta se näyttää sentään ihan kivalta tai ainakin mielenkiintoiselta. Enää se ei ole mielestäni ruma.


Pelastusoperaatio siis onnistui. Jos löytäisin tälle taustakappaleen, minulla olisi taas uusi tilkkupeitto hetkessä valmiina. (Haha, vai hetkessä!)

Saturday, 21 January 2017

välillä vähemmän hehkeää.

Silläkin uhalla, että lukijani kaikkoavat: esittelen viimeisimmän projektini eli Mac-tietokoneelle tarvitsemani säilytystaskun. Aloitin projektin heti sen jälkeen, kun olin ommellut pari tilkkupeiton taustakappaletta. Kaipasin pienten palojen ompelemista ja improvisoiden kokoamista.

Löysin erittäin pitkän, sanaristikkokuvioisen kaitaleen. Ompelin kaitaleen koko matkalle satunnaisesti jäännöspalakassista poimimiani tilkkuja. Leikkasin palat irti ja ompelin sopivia pareja yhteen.

Sommittelin tilkkukappaleet lopulta kahdeksi sopivan kokoiseksi tilkkupinnaksi ja tikkasinkin toisen jo:


Huokaus. Toisen tilkkupinnan tikkauksetkin näyttävät aivan pöljiltä. (Toista puolta en ole vielä tikannut. Voin vielä välttyä pilaamasta pintaa aivan lopullisesti.) Tämä ei ole mieluisimpia töitäni, mutta kone tarvitsee kipeästi kotelon.

Sunday, 1 February 2015

alisuoritusta.

Tein tehokkaan tuotantolinjamaisesti useamman tilkkublokin niin, että katsoin koko ajan mallia valmiista neljän blokin yhdistelmäblokista. Blokkeja oli valmistumassa tarpeeksi neljään yhdistelmäblokkiin. Mitä tapahtui?


Ei tullut takkia neljää yhdistelmäblokkia, tulikin vain liivit kaksi yhdistelmäblokkia. Kunnostauduin taas alisuorittamaan. Tein yhden blokin väärin, silitin ja kaikkea.


Tein sitten toisenkin blokin väärin. Silitin ja kaikkea.


No, ei tässä tarvitse kuin tehdä kaksi blokkia uudelleen. Vialliset voi taas käyttää tilkkupeiton taustakappaleessa. Onneksi ompelin hauskimmasta kankaasta oikeanlaiset blokit!

Siitä tulikin mieleeni. Hieno muotipiirrosaiheinen kangas on epätasainen laadultaan! Kangas on tasalaatuista, ei siinä mitään, mutta kuvat ovat yhtäällä tyylikkäitä – kuten tämä iltapukuinen nainen tässä:


Tai tämä Dior-henkisesti pukeutunut neitokainen tässä:


Toisaalla piirrokset ovat hiukan tökeröitä, kuten näiden neitosten kasvot.


Heidän vaatetuksensa tai asentonsakaan eivät ihan vakuuta.

No, kiva kangas tämä on kuitenkin! Ensimmäistä kertaa käytän, vaikka ostin tämän jo vuonna 2013 käydessäni Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumassa.

Mainostan vielä, että päivitin juuri Helsingin tilkkukilta Syyringin www-sivut. Käykää tutustumassa esimerkiksi viime touko-kesäkuussa pidetyn Tilkut piknikillä -tilkkutyönäyttelyn kuviin!

Monday, 26 January 2015

se tavallinen tarina.

Minulla on tekeillä epäsymmetrisiä tilkkublokkeja tilkkupintaan, jonka toteutan Capitola Quilterin tutoriaalin perusteella. Jos muistaisin lukea ohjeet tarkasti ja noudattaisin niitä, selviäisin ehkä helpommalla, mutta taas sorruin ajatusvirheisiin.

Ensiksi näytän kuitenkin hyvän ajatukseni eli mallineen, jolla pystyn asettelemaan kolmiokappaleet sopivalle kohdalle suorakaidetilkkua.


Vinkki: Asettelen mallineen tilkun kulman kanssa tasan ja sen jälkeen asetan kolmiotilkun reunan mallineen reunan myötäisesti:


Kiitos mallineen, minulla oli tuotapikaa neljä kolmioin koristeltua suorakaidetta:


(Ja tässä kohdassa alkoi tavallinen tarinani eli tilkkumoka.)

Unohdin ottaa huomioon sauman kohdalla kankaan taitokseen kuluvan ylimäärän, joten kolmioni eivät menneet suorakaidetilkun reunojen kanssa täysin tasan. (Tämä ei ole tilkkumokani, vaan tavanomaista epätarkkuutta vain.)


Nurjalla puolella näkyy, miten kapeiksi saumanvarat niistyivät parissa kohdassa.


Seuraavissa tilkuissa osaan varmasti asemoida kolmiot entistä tarkemmin.

Tähän asti minulla tuntui menevän oikein hyvin! Minullahan oli jo kaksi neljän blokin yhdistelmäblokkia ja se merkitsee aina, että tilkkupeitto on melkein valmis.


Mutta ei. Katselin näitä vierekkäin ja huomasin, että eihän tällaisia paloja pystykään ompelemaan kiinni toisiinsa niin, että joka nurkkaan syntyisi tähtikuvio.

Päättelin (väärin), että blokkien väliin tarvittaisiin kuitenkin vielä kolmas blokkipari. Onneksi kokeilin ensin tilkuilla, millaiset palat tähän vaadittaisiin. Ei tähän tuntunut löytyvän sopivaa palaa lainkaan!

Ihmettelin aikani ja tutustuin sitten ohjeen lyhennelmään, jonka olin kopioinut työvihkooni. Lopulta keksin, että blokkini olivat toistensa peilikuvat. (Kesti aika kauan huomata tämä.) Peilikuvablokeista ei voi rakentaa oikeanlaista tilkkupintaa.

Päädyin purkamaan vaaleamman yhdistelmäblokin alkutekijöihinsä. Käänsin palat oikein päin, ja heti näytti loogiselta:


Ompelin yhdistelmäblokin uudelleen kokoon. No nyt!


Onkohan tämä sittenkin liian vaativa malli minun toteutettavakseni? Jos joudun ompelemaan jokaisen yhdistelmäblokin kahteen kertaan, tästä tulee ikuisuusprojekti! Onneksi blokit näyttävät nyt oikein ommeltuina aika kivoilta, ja olen mallista innostunut.

Muuten, taittelin mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnat (peiton tilkkupinta on toistaiseksi kahdessa eri palassa) ja siirsin ne muovipussiin odottamaan uutta intoa. Tuntui mahdottomalta jaksaa työstää sitä juuri nyt. Minulla on idea, millä saan tilkkupinnasta peiton kokoisen ja lopputulos voi olla kelvollinenkin, mutta toteutan sen joskus toiste!

Wednesday, 21 January 2015

tuhat saumaa.

Ei-tilkkuilevat ihmiset kysyvät minulta toisinaan, miten kärsivällisyyteni riittää tilkkutöiden tekemiseen. Minun on vaikea vastata kysymykseen, sillä en yleensä koe, että tilkkutyöt koettelisivat kärsivällisyyttä. Teen aika lyhyitä rupeamia kerrallaan ja yhteen työhön kyllästyttyäni teen välillä jotain muuta.

Nyt alkaa kuitenkin kärsivällisyys olla lopussa, ja silti olisi hyvä tehdä tämä työ valmiiksi tilkkupinnaksi asti.

Mutta kun siinä on tuhat saumaa!


Olen jo tilkkublokkeja ommellessani kohdannut vinosaumaisia paloja ja sekä ompelemisen että silityksen aikana on saanut varoa, etteivät saumanvarat käänny väärinpäin. Viimeiset saumat ovat paikoitellen vaikka kuinka moninkertaiset, joten kuvassa näkyvä työkalu on ollut koko ajan käytössä.


Voi jee sentään, vaikka olen varmasti ommellut tuhat saumaa, niin vielä on saumoja surrutettavina edes siihen asti, että tilkkupinnan keskiosa on valmis!

Seuraavaa tilkkutyötä miettiessäni selasin Pinterestissä ideatauluani ja hylkäsin kaikki, joissa käytettäisiin kolmio-neliöitä. Juuri nyt en jaksa niitä! Antakaa minulle suorakulmaisia paloja, joissa on suorakulmaisia saumoja!

Sommitteluseinällänilattiallani on siis tilkkupinta, jossa on yksi väärin ommeltu tilkkublokki.


Koska kaikki eivät löytäneet virhettä edellisistä kuvista, merkkasin sen tähän:


Ompelin yhden ensimmäisistä tekemistäni blokeista juuri niin kuin ei olisi pitänyt, joten isosta kolmio-neliöstä ei tullut valmiiseen blokkiin kolmio-neliötä vaan tällainen vajakki.

Nyt otan taas ompelutyökalun esiin ja alan koota loppuja neljän blokin yhdistelmiä isommiksi paloiksi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails