Showing posts with label tilkkulaukku. Show all posts
Showing posts with label tilkkulaukku. Show all posts

Monday, 4 December 2017

d niin kuin data.

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista.

Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja.

Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi.

Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää!

Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku.

Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi.



Diana-vetoketjupussukka on lempiväriäni eli värikästä, ja kertoilin siitä monenlaista mieleen muistunutta asiaa sen valmistumispäivänä.


Doranne-laukun sain valmiiksi vuonna 2010.


Muistan löytäneeni sille nimen ”epätavallisia lapsen nimiä” –luettelosta. Pidin Doranne-laukun itse, sillä käytin siihen yhtä silloista lempikangastani (vaalea kukallinen).

Palaan ehkä taulukon dataan joissain joulukalenterin seuraavissa luukuissa, kuka tietää! Ehkä löydän aasinsillan vaikka sen tiedon jakamiseen, montako pussukkaa olen keskimäärin ommellut per vuosi.

Thursday, 10 August 2017

valmis tilkkulaukku!

Sain keväämmällä merkillisen päännouseman ja rupesin ompelemaan vetoketjullista tilkkulaukkua. Milloin olen mahtanut sellaisen viimeksi viitsiä valmistaa?! Hyvin alkanut projekti tyssähti toukokuussa vaiheeseen, jossa olin spiraalitikannut tilkkupinnat tukihuopaan.

Ehkä merkillisempää oli kuitenkin, että sain aikaiseksi tarttua kassikappaleisiin, leikata ja valita tarvittavat muut osat ja ompelin kuin ompelinkin kassin valmiiksi asti. Tässä se on: Kulmittain-tilkkulaukku!


Laukun paraatipuoli näkyy hyvin, mutta sangat ja muut vain vähän. Silti valitsin tämän pääkuvaksi, sillä muistin tätä ottaessani vihdoin käyttää Tilkunviilaaja-kylttiä.

Tilkkulaukun valmistusvaiheista yksi on yllättävän työläs: sisätaskun ompeleminen. Yleensä kokoan taskun paloista, mikä työläyttää tekemisestä entisestään. Vuoritan sen, tikkaan yläreunan, ompelen Tilkunviilaaja-merkin, piirrän kohdistusmerkit vuorikappaleeseen, neulotan, ompelen, päättelen. Huoh!


En saanut taskukappaletta kovin hyvin näkyviin yhteenkään valmistujaiskuvaan, mutta tässä tasku sentään pilkottaa.


Vetoketjun päättelykappale kestää nyt katseen, vaikka katsoisi lähempääkin.


Kulmittain-tilkkulaukun toinen puoli näyttää tällaiselta:


Vaikka tilkkutyöläisen ei pitäisi osoitella virheitään (koska kolme kultaista sääntöä ovat: 1. Älä osoittele virheitäsi. 2. Älä osoittele virheitäsi. 3. Älä osoittele virheitäsi.), mainitsen silti, ettei tilkkupinnasta oikeastaan pitänyt tulla tällainen. Pari palaa lipsahti eri paikkaan kun olin aikonut, mutta jätin ne kuitenkin silleen. Alkuperäiset ajatukseni kun eivät nekään olleet kovin kummoisia.

Kulmittain-laukun mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 40 cm
  • Korkeus noin 36 cm
  • Pohjan leveys noin 15,5 cm
  • Käytin tähän 40 cm pitkän vetoketjun.
  • Sangat ompelin 9 cm x 66 cm –pituisista kaitaleista.

Vetoketjulipareesta tuli hyvän värinen ja se onnistui teknisesti.


Löysin myös hyvän värisen sankakankaan.


Sankojen sisällä on pyykkinarua vahvikkeena. Varastossa oli narua metritolkulla, mutta nyt alkaa naru olla huvennut olemattomiin. Vieläköhän sitä kannattaisi ostaa varastoon, vai ovatko tilkkulaukkuni loppuun ommellut?

Vielä mitä! Iloinen onnistuminen innostaa jatkamaan.


Voin milloin tahansa ruveta ompelemaan vetoketjulaukkua, kun Kulmittain-laukustakin tuli näin tomera!

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Thursday, 29 June 2017

paluu menneisyyteen. throwback Thursday.

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan).

Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta.

Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa:


Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – epäilen, että heidän mielestään voisin käyttää energiaani välillä johonkin muuhunkin.)

Saturday, 20 May 2017

työn alla tilkkulaukku.

”Oikukas kevät” –tilkkukassin nähtyään Tytär ehdotti vähän toisen mallisen laukun tekemistä seuraavaksi. Ompelin lakanakankaasta mallin, joka näytti hänestä melko oikeanlaiselta ja sen mukaan lähdin kokoamaan uusia tilkkukassipintoja.

Suunnitelma oli tämä:


Innostuin edellisen Kuutio-pussukan värityksestä niin, että päätin tähänkin yhdistää tosi neutraalia kangasta. Toteutunut pinta oli siksi tällainen:


Tälle tilkkupinnalle oli tietenkin ommeltava pari. Siihenkin tuli jäännöstilkkuneliö keskelle ja sen ympärille kolmio-neliökuvioita. En tavoitellut symmetristä tai tasaista lopputulosta, mikä on toisaalta hyvä, sillä lopputulos ei ollut kumpaakaan.

Jatkoin tilkkupintoja toisella neutraalilla kankaalla. Päätin toteuttaa jäpäkämmän laukun ja näin niin paljon vaivaa, että kävin vinttivarastosta hakemassa silitettävää tukihuopaa tätä varten!


Tilkkupintaa jatkamaan valitsemani valkopilkullinen harmaa kangas näytti tutulta. Kyllä! Olin juuri pari viikkoa sitten ostanut lisää melkein samanlaista kangasta. Onneksi vain melkein samanlaista, niin ei ollut niin nolo sattumus.

Heti kun tilkkupinta odottaa tikkaamista, minun luovuuteni lopahtaa. En keksi mitään. Tai mitään sellaista, mistä tietäisin, ettei tilkkupinta menisi pilalle. Menen melkein aina yli siitä missä aita on matalin ja valitsen joko
  • Suorat tikkaukset
  • Loivasti mutkittelevat, yhdensuuntaiset tikkaukset
  • Spiraalitikkauksen.

Silloin minun ei tarvitse ponnistella vapaan konetikkauksen parissa, vaan voin vain ommella. Tässä tapauksessa valitsin spiraalitikkauksen ja saatoin välttyä ongelmilta. Tikkaan nimittäin pinnan kiinni vain vanuun. Tämä vanu jää jonkun verran muita vanuja enemmän kiinni kangasta syöttäviin hammastuksiin. Voi olla, että vapaa konetikkaus ei siksi sujuisi yhtä hyvin kuin muulloin.


Tämän pidemmälle en ole edennyt, sillä olen joutunut keskittymään muihin töihin.

Ja nyt juuri polttelee, kun haluaisin ruveta ompelemaan monen värisiä rusettiblokkeja! Ei vain ehdi kaikkea! Pitäisi olla 24 tunnin vuorokausi ja sen lisäksi vaikka kuuden tunnin lisäaika tilkkutöitä varten joka päivä! Kuusi tuntia kerrallaan jaksaisin tehdä.

Monday, 1 May 2017

vappukassi!

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta.

Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät.


Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”.


Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin.


Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään).


Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen:
  • Korkeus noin 34 cm
  • Leveys ylhäältä noin 31 cm
  • Leveys alhaalta noin 34 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm
  • Ompelin sangat 13 cm leveistä ja 63 cm pitkistä kaitaleista (taitoin pitkät sivut ensin keskelle ja sitten kahtia ja ompelin kumpaankin reunaan tikkauksen).
Vappukäytössä kassin pohjakangas on aran vaalea (arvelen, että piknikkeilyssä vaarana olisi kurainen maa), mutta pakolliset vapputarvikkeet siihen kyllä mahtuvat. Iloista vappua!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Thursday, 31 March 2016

uusi tilkkulaukku!

Ompelin pitkästä aikaa tilkuista laukun, joka on mallia kassi:


Tilkkulaukun nimi on København, sillä ompelin sen lahjaksi tanskanopettajallemme. (Mies ja minä olemme käyneet tanskantunneilla syksystä asti ja ensi viikolla on kevään viimeinen opetuskerta.)

Laukku on noin 30cm korkea. Kuvassa København-tilkkulaukku näyttää jotenkin ämpärimäiseltä, mutta oikeasti se on koko lailla suorempi:


Tilkkupalat löytyivät varastoistani. Aika tavaran kaupitsee!

Tässä myös toinen puoli kassista:


Olin ensin tekemässä maailman melkein helpoimman kassin kopioimalla valmiin kassin mallista, mutta siitähän ei tullut mitään. Minun ei kannata ruveta tekemään äkkiä vain jotain, sillä niistä tulee aina aivan kamalia. Onneksi tajusin ajoissa, että kassista oli tulossa epäonnistumisen perikuva, joten ehdin vielä tehdä kunnollisen, ja tekeleestäkin pystyi vielä valmistamaan tälle kassille vuorin:


Vuori on käsityöpuuvillaa tukevampaa sisustuskangasta ja se valikoitui ensimmäiseen yritelmääni, koska siinä sentään on Tanskan värejä (vaikka se on enemmän beige-punainen kuin puna-valkoinen). Ensimmäistä yritelmää varten valmistaneet sankapalatkin kävivät tähän projektiin.

Friday, 1 January 2016

vihdoinkin valmis!

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten).


(Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.)

Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi.

Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kaitaleita, joissa oli vino tilkkukangasosuus.

Kaitaleet muistelen koonneeni niinikään tilkkulaukkua varten, mutta ne olivat erittäin ohutta kangasta, joka ei yksinään kestäisi kauan missään käytössä. Ne näyttivät silti kivoilta ja tein niistä ompelukoneen kirjontaommelten kokeilukappaleet. Lisäsin vain alle toisen kangaskaitaleen vahvikkeeksi.

Päätin koota ommelkokeiluista paneelit vaikka tilkkupussukkaa varten, mutta nepä näyttivät sopivan kokoisilta kaveriksi orvolle laukkuvuorille. Vähän farkkukangasta, muutama Marimekko-kangastilkku (kiitos, Soile) ja kohta olivat laukkukappaleet valmiit.


Pidin vanutikkaukset minimissä, jotta koristeelliset ompeleet jäisivät pääosaan.


Laukku on noin 29cm leveä ja 27cm korkea.

Vaikka olen ommellut niin monta tilkkulaukkua ja –pussukkaa, etten jaksa muistaa, niin taas kömmähdin. Unohdin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuorikappaleeseen ennen laukun kokoamista.


Niinpä sain ottaa neulan kauniiseen käteen ja ommella merkin laukkuun siinä vaiheessa, kun kaikki muu oli ommeltuna. Nappikin oli jo paikallaan.


Käytin miljoonasta varastossa olevasta napista yhden, ja nyt niitä on enää 999 999 jäljellä. Vähä vähältä hupenevat! Tein nappiompeleista ylöspäin osoittavan nuolen.

Marimekkotilkut ovat kankaasta, jossa on pannulappukuvio. Yhden pannulapun roikotuslenksu näkyy laukun pohjalla. Kuvassa on siis hauskasti näkyvissä kaksi lenksua:


Kuvauspaikalla oli taas näkyvissä luntakin! Niin paljon, että sitä tarttui myös laukun pohjaan.

Tämä Aikamoinen-tilkkulaukku on siis ommeltu tilkuista ja farkkukangaspaloista. Kinnitin laukkukappaleisiin tikkausvanupalat, jotka olivat jääneet ylitse jostain tilkkutyöprojektista. Vuorikappaleet ovat ohuehkoa puuvillaa ja olen leikannut ne vuonna 2008 tai 2009. Kauan ne saivat odottaa pääsevänsä osaksi laukkua!

Thursday, 31 December 2015

tilkkuvuoden 2015 yhteenveto.

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä:


Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin!

Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta!

Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä.

Ompelin vuoden aikana siis:

- 23 pussukkaa tai nesessääriä
- yhden esiliinan pyyheliinasta (Etelän hedelmät)
- 6 tilkkupeittoa
Massey-Ferguson
Täplikästä menoa
Mummola
Aamuvirkku
Edistys
Jackpot
- ja lisäksi 24 matkalaukun nimilappua sekä muutaman 4-6 lasinalusen setin joulumyyjäisiä varten.

Tänä vuonna aloitin lisäksi kaksi tilkkupeittoa, jotka eivät vielä valmistuneet:

Ruskea-pinkin tähtikuviopeiton. Aloitin blokkien parissa valtavalla innostuksella, mutta sitten intoni lopahti. En ole juuri lainkaan innostunut työstä enää, vaan pohdin välillä puolitylsänä, miten saattaisin sen kunnialla jonkinlaiseen kuosiin.

Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeiton. Ompelin peiton blokit erittäin joutuisasti ja kokosin tilkkupinnan valmiiksi. Tilkkupeitto odottaa nyt taustakappaletta!

Vielä minulla on tekeillä merkillinen kirjontaharjoittelulaukku. Olen konetikkaamassa laukkukappaleita tikkausvanuun, jotta saan siitä vetelää jäpäkämmän.


Laukunalku on luonnossa nähtynä hiukan paremman näköinen.

Parasta vuodessa 2015


Menin mukaan Instagram-kanavaan ja olen saanut todella nopeasti koko joukon seuraajia.

Siirryin Jackpot-tilkkupeiton mukana erilaiselle tilkkuilualueelle – en ihan epämukavuusalueelle, mutta sinne päin. Tilkkutyötä oli to-del-la hauska tehdä ja lopputulos ylitti odotukset! Sain siitä pari uutta ideaakin, mutta niitä en ole vielä ehtinyt kehittää eteenpäin.

Turhauttavinta vuodessa 2015


Aprikoin edelleen, miten paljon panostaa blogiini. Valitettavasti minulla on teknisiä haasteita, ja tuntuu, että päivitysten tekeminen vaatii liian monta työvaihetta. Kirjoitan myös työssäni paljon, eikä työpäivän jälkeen aina tunnu houkuttelevalta kirjoittaa vielä lisää.

Olen työstänyt tilkkukirjaideaa mielessäni jo pari vuotta, mutta en vain saa aikaiseksi oikein mitään. Ryhtyäkö vai ei? Vatulointini heijastuu jo muuhunkin tilkkuharrastamiseen. Vatuloinnin sijaan minun pitäisi noudattaa Yodan neuvoa: ”Do. Or do not do. There is no try”.

Miten toteutuivat tilkkuvuodelle 2015 asettamani toiveet?


”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.

En käynyt isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla tai kotimaassa. Pääsin kuitenkin käymään toisenlaisessa isossa tapahtumassa työn merkeissä.

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.

Pidin Soilen kanssa ryhmämyyjäiset toukokuun Siivouspäivänä. Sen saldo oli onneton. Emme myyneet käytännössä mitään, ja Soile vilustui ja sai flunssan.

Mutta meillä oli myös Töölön Tilkkupajan joulu, ja se oli taas todella hauska tapahtuma!

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.

Olin kangaslaihiksella tammikuun 2015 ja onnistuin mainiosti. Sittemmin otin kärsimäni vahingon takaisin ja ostin ensin Eurokankaan palalaarit tyhjiksi, sitten kävin Tallinnan Karnaluksissa hankkimassa parisataa metriä kankaita (no en ihan), ja pyöristin vuoden vielä melkein viime tingassa ostamalla Soilelta ihanan batiikkikaitalesetin.


”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi.”

Bonustoiveeni toteutui korkojen kanssa. Kirjasin viime vuoden yhteenvetopostaukseen viisi keskeneräistä tilkkutyötä, joista sain tämän vuoden aikana valmiiksi kolme: tilkkupeiton taaperolle (Täplikästä menoa), palapelipeiton (Edistys-tilkkupeiton) ja traktorinjälkipeiton (Massey-Ferguson-tilkkupeiton).

Muut kaksi viime vuonna keskeneräisiksi mainitsemaani työtä – jalokivien lailla hohtava tilkkupinta ja kaitaleesta virkattu matto – ovat edelleen kesken.

Ensi vuodelle asetan neljä tavoitetta.


1.  Haluan edetä tilkkukirjan kirjoittamisessa niin pitkälle, että kirjani on ellei valmis niin ainakin melkein valmis.

2.  Pystytän lopultakin englanninkielisen verkkosivuston, joka edustaa modernia suomalaista tilkkutyöharrastusta.

3.  Pidän ainakin yhden ”älä osta mitään kangasta” –kuukauden.

4.  Ja muun yhdentoista kuukauden ajan suosin parhaan kykyni mukaan suomalaisia kangasmyyjiä.

Lopussa kiitos seisoo! Kiitos kaikille blogini lukijoille ja erityisesti blogiini kommentoineille, että olette kulkeneet kanssani tilkkuvuoden 2015! Kommenttinne innostavat jatkamaan blogiin kirjoittamista.

Onnea ja tilkkumenestystä vuodelle 2016!

Thursday, 21 August 2014

miten hyvä kassi!

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin.

Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle.


Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa!

Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.

Thursday, 14 August 2014

valmis vetoketjulaukku!

Työskentelin eilen illalla sinnikkäästi ja sain lopulta valmiiksi tilkkulaukun, jonka pinta on koottu enimmäkseen Tuulen viemää –tilkkupeiton blokkien valmistuksessa yli jääneistä paloista. Ompelin tilkkupinnat jo yli vuosi sitten, kesäkuussa 2013!

Uusimman vetoketjulaukun nimi on Hellekesä.


Toinen puoli laukusta ei ole yhtä muodollisen näköinen, mutta siinä on vastaavasti paljon enemmän ompelukoneen koristeompeleita.


Hellekesä-laukun mitat ovat seuraavat:
  • Leveys noin 40 cm 
  • Korkeus 29 cm 
  • Pohjan leveys 10 cm 
  • Sankojen pituus valmiina noin 64 cm. (Leikkasin 66 cm pitkät sankakappaleet.) 

Lipareeseen ompelin 45-senttisen vetoketjun. Sen häntä ulottuukin pitkälle lipareen (ja laukun reunan) ulkopuolelle.


Laukku avautuu siis kunnolla, jos on tarvis. Vuoriin on ommeltu sisätasku.


Huolittelin vetoketjulipareen risareunapään aivan eri kankaalla – palalla, joka sattui löytymään ompelupöydältä ja joka silti sopi liparekankaan väreihin.


Hellekesä-tilkkulaukku on tosi vaalea, mutta sankakankaaksi valitsin vähän tummempaa. Tahmanäppien ote ei heti saa sankoja näyttämään likaisilta. (Vaikka näin vaaleaa laukkua ei tietenkään tahmanäppien kannata kantaa.)


Auts! Erityisesti laukun pohjaosa on tosi vaalea! Tämän saa laskea käsistään vain puhtaalle pinnalle. Mielellään ei kannata laskea mihinkään, vaan kuljettaa siististi olalla ja tarvittaessa ripustaa koukkuun.


Tilkkupinta on tikattu silitettävään tukihuopaan. Vetoketjulipareen tukevoittajana on tavallinen, ohuehko tikkausvanu. Sangat on tuettu silitettävällä tukikankaalla ja niiden sisään on ommeltu muovista punottu pyykkinaru.


Hellekesä-nimen uusi vetoketjulaukku sai, koska olen viimeistellyt sitä vuoden 2014 heinä- ja elokuussa hellejakson aikana. Se on myös ilmeeltään jotenkin kesäinen.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails