Showing posts with label tilkkukiltatoiminta. Show all posts
Showing posts with label tilkkukiltatoiminta. Show all posts

Friday, 15 December 2017

o niin kuin ohje.

Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet?


Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat.


Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa.

Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin!


Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua.

Tässä vähän toisenlainen ohje –

Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toisenkin kiltakavereiltani!

Tilkkuyhdistykseen voi liittyä kätevästi tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

(Lupaan, että tämä oli joulukalenterini viimeinen mainos!)

Thursday, 14 December 2017

n niin kuin neulakirje.

Tämä on avoin kirje neulojen valmistajille ja pakkaajille. Siis neulakirje – ei neulakirja kuten kuvassa.


(Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.)

Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen?

Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa.

Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.)

Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne piileskelevät!

Sain kerran kaksi täydellistä neulaa tilkkuystävältäni ja kiltakaveriltani Eijalta. Toinen on ties missä, mutta toinen on yhä tallessa ja varjelenkin sitä kuin silmäterää.


Ihana, käytännöllinen neulani on kuvassa se, jonka silmässä on lanka. Sen vieressä (kuvassa alempana) on neula mallia seiväs. Kuvastakin näkee, miten paksu tuo verrokkineula on alapäästään. Kärjen kyllä juuri ja juuri saa kankaasta läpi, mutta heti sen jälkeen alkaakin tökkiä. Katsokaa myös sen silmää! Hiuksellako pitäisi ommella?! Tuollainen neulansilmä on vitsi!

Nyt tuli mieleen, että miksi ihmeessä edes säilytän tuollaista surkeaa neulaa, ja vielä neulakirjassani..?

Kuvan ylin neula on muuten niin sanottu sokeain neula. Tai näin minulle kerrottiin sitä kutsuttavan. Siihen ei pujoteta lankaa, vaan se tyrkätään yläreunasta läpi. Käytän sitä lankojen päättelyssä ja siihen saa tyrkättyä kolme tai neljäkin lankaa yhtä aikaa. Kätevä! En kuitenkaan osaa varsinaisesti ommella sillä.

Neulalahjoitus on hyvä esimerkki siitä, että tilkkukiltakavereista oli apua. Ellei teillä ole kiltakavereista, kannattaisiko teidänkin liittyä Tilkkuyhdistykseen ja sen jälkeen lyöttäytyä tilkkukiltaan, jos paikkakunnallanne sellainen toimii ja ottaa uusia jäseniä (kaikki eivät esimerkiksi kokoustilanahtauden takia voi ottaa)?

Tilkkuyhdistykseen on helppo liittyä tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

Vielä neuloihin liittyen, kyselin kiltaillassa tilkkuystäviltäni, miten usein he vaihtavat neulan ompelukoneeseensa. Mehän emme ole sitä lajia ihmisiä, jotka luulevat ompelukoneen neulan kestävän ikuisesti. No, tilkkuystäväni Vappu totesi vaihtavansa neulan aina kun on taas ommellut siksakkia suoraommelpaininjalan kanssa.

Friday, 1 December 2017

a niin kuin applikointi.

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa!

Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi.

Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan.


Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin peiton lahjoitimme Syöpäsäätiölle varainhankintaa varten.

Projektissa minut yllätti eniten se, miten innokkaasti kaikki tekivät! Ei ollut vaikea saada kokoon applikoituja kukkia eikä myöskään lehvä- tai tähtikuvioita. Itsekin olisin mieluusti tehnyt kaksi kukkaneliötä, mutten ehtinyt mukaan. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt yhden neliön, kaikki tehtävät oli jo varattu.


Olipa kiva yhdessä kääntää peiton reunakanttia! (Kuva on Tilkkulehteen kirjoittamastani jutusta.)


Sunday, 21 May 2017

ompelin taloblokin.

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana.

Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja!

Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan.

Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin.


Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis!


Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kankaaseen yhdistäminen toimii myös.

Kiltaillassa arvottiin yhteensä 10 taloblokkia - tämä muiden mukana - ja tilkkuystäväni Vappu voitti ne. Mitähän hän niistä toteuttaa? Minun blokkini taisi olla aivan eri paria kuin muiden… niin että on Vapulla tehtävä edessään!

Thursday, 4 May 2017

mitä tilkkukillassa tehdään?

Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa!

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan.

Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkutyön.

Tämän Colleenin ompeleman työn nimenä oli kyseisen pöllön lajinimi, jota en muistanut ottaa talteen.


Colleen oli toteuttanut työn vastauksena haasteeseen, jonka teemana oli ovi. Hän ei halunnut tehdä tavanomaista ovikuvaa, vaan mietti oven olemusta ja päätyi omaan tulkintaansa. Pöllön pesäkolon aukko on sen ovi.

Hän oli tuonut mukaan myös State Fair –tapahtuman tilkkutyökilpailuun tekemänsä työn. Työn teemana olivat mehiläiset.


Colleen toteutti Bee-Yootiful -nimisen työnsä ja pakkasi sen matkaan kera osallistumismaksun, joka oli viisi dollaria.

Tapahtuman jälkeen kilpailun järjestäjä soitti hänelle ja pahoitteli tapahtunutta virhettä. Jostain syystä työ ei vain ollut päätynyt kilpailuun mukaan! (Olen sitä mieltä, että tämä olisi varmasti voittanut palkinnon.) Colleen sai toki osallistumismaksun takaisin, mutta työ jäi tosiaan arvioimatta ja arvostelematta.

Lähempää katsottuna Colleenin tilkkumehiläinen oli aidon oloisesti pörröinen:


Colleen osasi Syyringin kiltailtaan, sillä hän oli ennen Helsingin-matkaansa tehnyt tilkkututkimusta googlettamalla. Sitä kautta hän löysi Syyringin sähköpostiosoitteen ja osasi lähettää meille kyselyn. Meillä sattui juuri hänen matkansa aikana olemaan kiltailta, joten kutsuimme hänet mukaan.

Kiltaillassa tehtiin muutakin kuin tutustuttiin mielenkiintoiseen ja taitavaan, amerikkalaiseen tilkkuharrastajaan. Soile opetti meille, miten toteutetaan pieni taskumainen pussukka verrattoman nokkelalla tavalla. Hän oli taas oppinut tämän eräältä saksalaiselta asiakkaaltaan.

Lopputuloksena syntyy tällainen pussukka:


Kädet ompelivat koepussukoita innokkaina. Anneli:


Ja Lea.


Pussukka oli niin pieni, että käsin ommellenkin se syntyi noin 15 minuutissa. Ehkä joku oikein vikkeläsorminen sai pussukan valmiiksi lyhyemmässä ajassa...

Valitettavasti en voi jakaa valmistusohjetta (vielä), sillä en ehtinyt ottaa sitä talteen. Olin lisäksi unohtanut, että pussukkaa varten olisi pitänyt ottaa mukaan pienet palat kangasta. Katsoin kyllä opetusta ja menetelmä vaikutti nokkelan ovelalta.

Kiltaillat ovat minulle edelleen hyvin tärkeä Tilkkuyhdistyksen jäsenetu. Toki yhdistyksen jäsenyys tuo monta muutakin etua!

Monday, 17 April 2017

ompelin aika pienen pussukan.

Lupauduin kauden alussa pitämään pussukkademon tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Demoiluilta oli reilu viikko sitten ja valmistin sitä varten kaksi pussukka-aihiota. Ompelin tilkkupinnat, tikkasin ne ja kiinnitin vetoketjunkin. Siitä vaiheesta on helppo nähdä, miten pussukka ommellaan. (Toivottavasti.)

Tein kaksi hieman erilaista toteutusta. Pienempään tilkkupintaan valikoin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin menetelmän. Kun vetoketjun kiinnittää tällä tavalla, pussukan saa avatuksi ihan auki. Näin toteutettuja vetoketjupussukoita kutsun itse Avoin-mallistolaisiksi.

(Noudatan tutoriaalia vain vetoketjun kiinnittämisen osalta. Mitoitan pussukat vain summittaisesti.)

Demoilun jälkeen ompelin pussukat valmiiksi. Tässä ensimmäinen, joka sai nimekseen Viheriö:


Viheriö-pussukan tilkut valikoituivat normiperiaatteella, eli yhtä väriä ja sellaisia tilkkuja, jotka ovat käden ulottuvilla.

Toiselle puolelle vetäisin pari pätkää koristeommelta. Ompelukoneessani on ehkä 5422 erilaista koristeommelta (no ei nyt ihan), joita en ikinä käytä. Paitsi nyt käytin tätä yhtä. Jos olisin ollut tekemässä mitä tahansa muuta tuotosta, minua olisi tuollainen kankaan kupruaminen ottanut tukevasti päähän. Tilkkupintaan tuollainen pinnanmuodostus sentään sopii – jotenkuten.


Tilkkupussukoiden ompelemisessa vaikein vaihe on vuorikappaleen löytäminen. Minulla on tsiljardi pientä tilkkua ja nyyttikaupalla fat quarter –kokoisia tai hieman suurempia kankaita, mutta pussukan vuorin pitäisi aina olla jotain täysin joutilasta kangasta. Sellaista, mitä on paljon mutta ei tosi paljon, tai sellaista, mikä on jotenkin vaikeata käyttää tilkkutöissä. Sitten sen pitäisi jollain tavalla myös sopia pussukan tilkkupintaan.


Onneksi Viheriö-pussukka on niin pieni, ettei siihen ollut pakko toteuttaa sisätaskua. Sen kankaan löytäminen on vielä toinen lukunsa.

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 11,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm.

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun. Avoin-malliston pussukoihin pitää löytää tilkkupintaa selvästi pidempi ketju, koska se ulottuu reunan ulkopuolelle. Kuvasta näkee, miten paljon pidempi vetoketjun täytyy ainakin olla:


Vihreäsävyisen Viheriö-tilkkupussukan pohjapuolella näkyy ”vihreitä” kankaita – esimerkiksi yksi tilkku hennosti puna-valkoista kangasta.


Tässä vielä yksi kuva:


Viheriö-vetoketjupussukka on kuvassa vasta melkein valmis. Kuvan ulkopuolelle jää vetoketjun loppupää, joka kuvan ottohetkellä oli vielä viimeistelemättä. Kuvasta näkee kuitenkin, ettei vetoketjun vetimessä ole kangaskaitaletta.

Muuten, Avoin-malliston pussukoissa vetoketjun pään viimeisteleminen pienellä kangaspalalla on myös melkoisen ikävä työvaihe – vuorikankaan valitsemisen ja löytämisen jälkeen heti kakkossijalla.

Monday, 23 January 2017

loppu ja kiitos.

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”.


Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan).

Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin.

Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä.

Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun toteuttamanani, spiraalit onnistuvat helposti.

”Lopussa kiitos seisoo” -seinävaate oli valmiiksi tikattu ja tasoitettu noin kahden kuukauden ajan, kunnes otin sen mukaan ompelutapaamiseen, missä kanttasin sen ja ompelin siihen ripustuskujan. Seinävaate on vuoden 2017 toinen valmistunut tilkkutyöni.

Friday, 9 December 2016

miksi tilkkukilta on hyvä juttu.

Eilen oli taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta. Meitä oli paikalla reilut kymmenen kiltalaista ja erikoisteemana oli kankaanvaihto.

Kiltailtojemme moninaiset erikoisteemat ovat yksi syy, miksi tilkkukilta on niin mainio juttu. Kankaanvaihdon lisäksi meillä on esitelty toisaalta ihania, toisaalta hirveitä kankaita; olemme kokeilleet kaakelipainantaa; ja olemme jakaneet vinkkejä parhaista tilkkutyökaluista, parhaista nikseistä ja parhaista tilkkukirjoista. Erikoisin aktiviteetti olivat japanilaisella paperilla päällystetyt koristemunat. Tein silloin kotiimme maailman hienoimmat pääsiäiskoristeet.

Jostain syystä aika harva oli eilen ehtinyt/muistanut valmistautua niin, että kankaita olisi ollut mukana vaihdettavaksi asti. Minulla esimerkiksi ei ollut kankaita mukana kiltailtaan saapuessani, mutta hyvitin asian ostamalla (en vaihtamalla) muutaman kiinnostavan kankaan.


Tässä on muutama joulukangastilkku ja myös minulle niin eksoottisia yksivärisiä! Olipa ihanat hankinnat! Yllätyin iloisesti myös siitä, että yksi tilkkuystävistäni halusi ostaa Show and Tell –osuuteen tuomani Hei, hirsimökki –pussukan. Jäin ostosteni jälkeenkin vielä voiton puolelle. Lisäksi oli hieno tunne, että tilkkuharrastaja halusi minun tekemäni tuotteen.

Show and Tell on toinen syy, miksi tilkkukilta on mahtava! Jokaisessa kiltaillassa näkee toisten tekemiä ihania ja mielenkiintoisia ja erilaisia tilkkutöitä ”elävänä”. Tietenkin on hienoa myös päästä esittelemään omia töitä kiinnostuneelle yleisölle!

Tässä oli vain kaksi syytä, mutta Syyrinki-kiltamme on kerännyt kattavamman listan kiltatoiminnan eduista tälle nettisivulle.

Olin ajatellut, että jakaisin tilkkutyöaiheisia ajatuksiani ja kuvia kanssanne joulukuun ajan (no, jouluaattoon asti) joka päivä, mutta vauhtini hyytyi heti kuudennen luukun jälkeen! Oi voi. Tässä oli teille kuitenkin yhdeksäs luukku. Katsotaan, minkä numeroisen luukun seuraavaksi saatte avata!

Friday, 11 November 2016

nytpä rakensin hirsimökkejä.

Ompelupöydälläni on ollut kauniin värisiä kankaita!

Ensin maltoin leikata myös pitkistä, kauniista kankaistani kaitaleita tilkkukilta Syyringin kiltaillan blokkiarpajaisia varten. Olen ollut killassa toistakymmentä vuotta eikä meillä ole tuona aikana ollut yksiäkään blokkiarpajaisia. Niiden aika oli kiltaan liittyessäni juuri ohitse, eikä sellainen tuntunut innostavalta pitkään aikaan. Mutta nyt tämä aktiviteetti palasi, ja voimalla.

Ensimmäisenä blokkina oli 25 cm x 25 cm –kokoinen hirsimökkiblokki, jonka keskustana piti olla 5 cm x 5 cm punainen neliö. Kaitaleet saivat olla millaisia ja minkä levyisiä tahansa, mutta blokin piti olla kaksivärinen: vaalea plus oma lempiväri.

Tein arpajaisiin tällaisen hirsimökkiblokin:


Blokkitehtävä oli tietenkin kaikilla tiedossa edellisestä kiltaillasta asti, mutta silti viivyttelin tavalliseen tapaani ja kehitin kiireen. Lopulta minulla oli puoli tuntia aikaa ommella tämä edellisenä iltana. Hyvin ennätin! Haha.

Olin ainoa, jonka kaitaleet olivat minkä sattuu levyisiä ja vinoja. Muiden hirsimökit olivat tasaisia ja hienoja! Mutta tykkäsin silti oman blokkini väreistä oikein paljon.

Arvonnan voittaja oli onnekkaasti Helena, joka kertoi olleensa hieman näreissään aiemmasta huonosta onnestaan. Hän oli killassa silloin, kun siellä aikaisemmin pidettiin blokkiarpajaisia. Hän kertoi tehneensä blokin jokaisiin arpajaisiin, mutta ei ollut voittanut kertaakaan. Tuntui siltä, että blokkivoitto osui nyt sopivaan osoitteeseen!

Into ei kiltalaisilla laantunut yksiin arpajaisiin, vaan haluttiin heti perään pitää toiset. Seuraava blokki on myös hirsimökki, saman kokoinen ja keskustaltaan samalla tavalla punainen, mutta näistä on tuleva keskeltä ulospäin tummenevia.

Melkein vahingosta viisastuneena ompelin oman blokkini hyvissä ajoin valmiiksi. Siitä tuli tällainen:


Harvinaista, että ompelen jotain melkein yksinomaan pelkistä pitkistä kankaista leikattua! Tässä oli jäännöspalaa vain tuo possukangas.

Ensi viikolla on kiltailta. Kukahan tällä kerralla voittaa blokki-jackpotin?

Sunday, 4 October 2015

upeaa applikointia!

Olen äimän käkenä, miten UPEAN applikointityön kiltalaiseni eli Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenet ovat tehneet!


Olin Syyringin kiltaillassa torstaina 1.10. ja siellä pääsimme ensimmäisen kerran katsomaan, miltä tilkkutyö tulee näyttämään kehyksineen kaikkineen. Koko keskiosa on valmis, tähdet ja kukka-applikaatiot. Myös kehyksen applikaatioköynnökset ovat valmiit, mutta niitä ei vielä ole sovitettu toisiinsa.

Tilkkutyön keskiosa olisi valmistunut aikaisemminkin, jos vain minun koko kesän ja alkusyksyn varastoimani, Lean valmistamat neljä applikaatioblokkia olisivat olleet Soilella ja Annelilla käsillä, kun he ompelivat sitä. Menin ennen kiltailtaa torstaina Soilen pajalle Lean blokit mukanani ja Soile sai ommelluksi viimeisen rivin tilkkupeiton keskiosaan. (Kuva ei liity kertomukseeni juuri lainkaan.)


Huvituin, kun hän myöhemmin kuvaili, että ”me Tilkunviilaajan kanssa ommeltiin tää nyt valmiiksi”. Olin osalllistunut ompelemiseen siis tuomalla blokit! (Tämäkään kuva ei liity kertomukseeni juuri mitenkään.)


Tässä vielä yleisnäkymää Syyringin tilkkupeitosta:


Olen osallistunut – paitsi ”ompelemalla yhdessä Soilen kanssa keskiosan valmiiksi” – applikoimalla yhden kukkaneliön:


Muistin juuri, että tein muutakin: applikoin yhteen köynnöskappaleeseen varren.

Syyrinkiläiset innostuivat työstä niin paljon, etten oikein ehtinyt mukaan!

Työ on toteutettu Kim McLeanin mallilla ”Stars and Sprigs”. Töölön Tilkkupaja lahjoitti meille vaalean applikointiosuuksien taustalla käytetyn kankaan ja Paja lahjoittaa peittoon myös tikkauksen. Tilkkupeitto huutokaupataan marraskuussa Syöpäyhdistyksen gaalajuhlassa ja toivomme, että se tuottaa kunnollisen summan rahaa! Tähän on käytetty yksi jos toinenkin työtunti.

Saturday, 25 April 2015

tilkku-designia Tallinnassa.

Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin.


Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.

Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala, eikä Marja enää kuulemma ihmettele pikkuveljen virinää.

”Tavanomaisemmista” tilkkutöistä esimerkki on valkaisuaineella käsitellyistä, alkujaan ruskeasävyisistä kankaista toteutettu Ruosteiset ruusut (kuvassa vain osa koko työstä).


Ruskeista kankaista osa oli valkaistunut vaaleanpunaisiksi, osa oransseiksi ja osa oli jäänyt ruskeasävyisiksi. Aika jännittäviä kangashavaintoja minusta.

Marjan työpajan yhdessä kulmauksessa oli värijärjestyksessä jokusia kangaspinoja.


Tässä ei näy Marjan koko kangasvarasto, vaan vain murto-osa siitä.

Napit olivat värijärjestyksessä maitopulloissa työpajan hyllyllä.


Marjan varastoihin verrattuna minulla ei ole juuri yhtään nappeja eikä paljonkaan kankaita. Mutta hän onkin tilkkutaiteilija (vaikka sanoo jääneensä jo eläkkeelle)!

Hän kertoi kiinnittävänsä huomiota vaatteiden yksityiskohtiin. Jotkut yksityiskohdat pääsevät koristamaan Marjan tekemiä kortteja:


Ostamassani kortissa on käsinommeltuja napinläpiä. (Minäkin ompelin napinlävet käsin silloin kun ompelukoneeni ei kyennyt tekemään muuta kuin suoraa ja siksak-ommelta.)

Vaikka Karnaluksista löytyi valtava määrä kaikkea kivaa, niin silti vierailumme Marja Matiisenin luona oli koko kevätretken kohokohta! Todella antoisa!

Lue myös Marlen kertomus kevätretkestämme Tallinnaan, Karnaluksiin ja Marja Matiisenin tilkkutaloon.

Sunday, 19 April 2015

sijoitin hieman.

Olen päättänyt, etten pyytele anteeksi kangashankintojani enkä luokittele ostoksiani tuhlaamiseksi, vaan pidän tätä sijoitustoimintana. Siis sijoitan kankaisiin! Kartutan kangasvarallisuuttani.

Eilen oli oivallinen tilaisuus tehdä järkeviä sijoituksia, sillä matkustimme Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmän kanssa Tallinnaan, missä ensimmäinen pysähdyksemme oli Karnaluksin tukkumyymälä.

Kävin Karnaluksissa ensimmäisen kerran vasta viime kesänä ja kerroin kokemuksistani ja sijoituksistani tässä blogipostauksessa.

Eilen siellä oli vielä enemmän kivoja kankaita kuin viimeksi. Olisikohan niin, että kangasvalikoima on johdonmukaisesti laajenemassa siellä? Oli miten oli, jouduin jättämään suuren osan ihastelemistani kankaista sinne, vaikka mukaankin sain toki hyvän määrän materiaalia/kangasvarallisuutta. Mitäänhän en varsinaisesti tarvinnut – paitsi tilkkupeittoihin sopivia taustakankaita. Niitä ostin viisi. Kaksi ylärivin keskimmäistä kangasta maksoivat vain 3,60 eur/m.


Kettukangas oli niin kivaa, että ostaa päsäytin vielä saman sarjan pesukarhukankaankin. Raidalliset kankaat taas ovat hyviä reunakanttikankaita. Kuvaan sain mukaan vielä ne kymmenen vetoketjua, jotka ostin. En millään löytänyt sieltä 25-senttisiä vetoketjuja, joten ostin näitä 23-senttisiä.


Tarjolla oli yhtä aivan upeaa kuosia vaikka minkä värisenä. Ostin vaaleaa ja ruskeaa. Vieressä kaksi huokeaa kuviokangasta, joista jompaakumpaa ajattelin seuraavaan design-essuun.


Vaalea ja ruskea kuosi lähempää. Kuvio näyttää aivan kuin se hienosti hohtelisi sieltä täältä.


Tyypillisiä Tilkunviilaajan suosimia kuoseja otin mukaani kolme erilaista. Kas, vihreä blender-tyyppinen pikkukuvio komppaa yhtä hyvin kumpaakin tosi eri väristä kuviokangasta. Suosikkini on kyllä tuo pinkkisävyinen!


Sokerina pohjalla koko ostoskorini kummallisin kuosi. Yksikään tilkkuystävistäni ei kehunut tätä kangasta! Päinvastoin: he katsoivat minua hiukan vinosti, kun esittelin tätä heille.


Tästäkin kuosista saattaisi tulla kiva koriste design-esiliinaan. Aika näyttää! Ainakin tämä kuvio vaikuttaa siltä, että voin käyttää tätä hyvin erilaisen värisissä tilkkutöissä.

Seuraavaksi minulla on edessä monta rentouttavaa pyykkituokiota! Pesen kaikki kankaat ennen kuin käytän niitä, koska käteni valitettavasti arastelevat kankaissa olevia käsittelyaineita.

Tallinnan-matka oli muutenkin kiva! Meillä oli hyvä matkaseurue, hyvä henki ja perillä meitä tervehti paitsi tallinnalainen jäsenemme Elle, myös ihana kevätsää!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails