Tilkunviilaaja

Viime viikolla rupesi tuntumaan, että olin tehnyt vähään aikaan viimeisen kaitaleprojektin. Ompelinkin niitä neljä miltei peräkkäin. Tyylikkäiden sini-vihreä-violettien batiikkien ja yksiväristen jälkeen aloin myös kaivata hillitöntä värikkyyttä. En ole luonnostani mieltynyt niin sanottuun rusettiblokkiin, mutta sitten näin sitä käyttäviä, viehättävän värikkäitä toteutuksia. Etsin netistä ompeluohjeen, tekaisin yhden koeblokin ja jatkoin siitä. Ensin sommittelin sinertäviä kangaspareja. Tein koeblokilleni kavereiksi kolme blokkia lisää. Ylin blokki vasemmalla oli koeblokkini. Valitsin seuraaviin blokkeihin räväkämmät värit ja lisäsin kontrastia. Näitä ei kyllä voi sanoa tyylikkäiksi! Jatkoin blokkikankaiden leikkaamista ja blokkien ompelua, kunnes minulla oli koossa kuusitoista tosi värikästä rusettiblokkia: Monivärinen kattaukseni on vasta alussa, mutta se näyttää lupaavalta! Aion suosia kirkkaita värejä ja ottaa leikkuupöydälle (tai paremminkin –lattialle) myös u

Polvet ja selkä olivat pienellä koetuksella muutama päivä sitten, kun konttasin ensin sommittelemassa kaitaleblokkejani tilkkupinnaksi ja sen jälkeen tasoitin blokit. Luotin sokeasti siihen, että valmiiksi leikatut kaitaleet olivat tasalevyisiä ja että olin osannut ommella tasalevyiset saumat. Niinpä tasoitin blokit vain pituussuunnassa. Siisteiltä näyttivät: Pihistelen koko tilkkupinnan näyttämistä ja näytän siitä vain osan ja senkin vain taiteltuna: Saatte odottaa paljastusta, kunnes mestaritikkaaja Soile Kivinen on ehtinyt loihtia pintaan taas elegantit tikkaukset! Ompelin tilkkublokit ja koko tilkkupinnan siis seuraavasti: Yhdistin kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. (Puolet yhden- ja puolet toisensuuntaisella saumalla.) Asetin sitten sauman satunnaiseen kohtaan leikkuualustalle nollan ja kymmenen tuuman välille ja lyhensin kaitaleen reilun kymmenen tuuman pituiseksi. Silitin sauman tummemman kaitaleen puolelle. Kun minulla oli tarpeeksi monta kahden pal

Esittelin kuukausi sitten batiikki- ja yksiväriskaitaleista ompelemiani tilkkublokkeja. Kissan järjesteltyä blokit uusiksi keräsin ne odottamaan seuraavaa innostuspuuskaa. Ompelin sitten pari tilkkupintaa, taloblokin, saatoin valmiiksi neljä tilkkupeittoa ja ehdin myös ommella yhteen tilkkupeittokokoiseen pintaan taustakappaleen. Vasta tuon kaiken jälkeen alkoi kaitaleblokkien tekeminen taas maittaa. Niin kauan kun kaikkia värejä kaitaleita oli jäljellä, oli helppo valita yksivärinen ja batiikki, jotka sopivat toisiinsa hyvin. Kyllä tuli blokeista sointuisan näköisiä! Sitten laskeskelin, montako blokkia tarvitsen tilkkupeittoa varten. Kaitaleet alkoivat käydä vähiin, mutta edelleen värejä oli helppo soinnuttaa. Mutta sitten! Ei puhettakaan, että loppuvaiheessa olisin pystynyt tekemään vain sini-, vihreä- tai violettisävyisiä blokkeja. Käyttelin kaitaleita, joita minulla vielä oli. Huhhuh! Kuvien ulkopuolella tilanne on nyt se, että olen ommellut tarvittavan määr

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”. Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”. Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa). Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukai

Batiikki- ja vaaleista kaitaleista ompelemani tilkkupeitto odotti viimeistelyä jonkin aikaa, mutta nyt se on valmis. Saanko esitellä: Kesäunet-tilkkupeitto! Kankaista tuli kesä mieleen lähinnä merilevänvihreiden kaitaleiden takia. Ajatus kulki kesästä aika nopeasti ja ehkä yllättävästi Grease-elokuvan kappaleeseen Summer Loving, jossa lauletaan kadonneista kesäunelmista (summer dreams). Tilkkupeittoon sopii kuitenkin paremmin uni-sana, joten tästä tuli Kesäunet / Summer Dreams. Batiikkikaitaleissa oli superherkulliset värit. Tässä violetissa kaitaleessa oli välillä vihreämpiä osuuksia: Vaalean violetti, turkoosikuvioinen – ihana! Turkoosi-vihreä – ihana! Syvän tummanvioletti – ihana! Kauniit tikkaukset toteutti mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta. Tasoittamani tilkkupeittoaihio tuntui tarvitsevan melkein huomaamattoman reunakantin. Löysin nopeasti varastoistani (no, makuuhuoneen tuolilta) harmaa-valkokuvioista kangasta, jota käytin ehkäpä kauneimpaan i

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana. Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja! Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan. Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin. Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis! Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kan

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi. Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi. Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea. Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi: Tästä pidin paljon enemmän. Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin: En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm. Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista. K

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu. Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista. Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa: Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä. Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa. Anteeksi silittämätön lopputulos: Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen. Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.) Nämä kannattaa

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin. Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja. Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta. Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa ri

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä: Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain): Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin. Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla

Sain ystävältäni joululahjaksi paketin 5-tuumaisia kangasneliöitä, jotka edustivat minulle täysin vierasta värimaailmaa. Päätin ottaa ne kohtalon minulle osoittamana haasteena ja etsin omista kankaistani kuoseja, jotka voisivat sointua paketin kankaisiin, mutta jotka kääntäisivät sävyjä hieman minulle ominaisemmiksi. Pitkään pohdittuani päätin toteuttaa neliöistäni katoavan nine-patch –tilkkublokin. Toteutus on perin yksinkertainen – ensin ommellaan tavallinen nine-patch-blokki: Kun blokki on hyvin silitetty, se leikataan keskeltä halki ja toisen kerran keskeltä halki. Syntyneet palat ommellaan takaisin yhteen, kunhan paloja on sopivasti käännetty eri asentoihin. Minä valitsin tavan, jossa kahta kulmittaista palaa käännetään kumpaakin 180 astetta. Kas näin - nine-patch on hävinnyt näkymättömiin ja tilalla on monimutkaiselta näyttävä tilkkublokki, joka oli kuitenkin erittäin helppo leikata ja ommella: Tiedän, että tällainen värimaailma on monen tilkkuilijan mieleen, mut