Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts
Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts

Thursday, 22 December 2016

valoa kohti.

Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon.


Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat.

Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä:


Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia!

Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on saajan ja antajan nimi jo valmiina.

Nyt menen leipomaan kakkuja jouluksi. Mukavaa aatonaatonaattoa kaikille!

Tuesday, 20 December 2016

batiikkeja.

Avattuani hienon batiikkikaitalepaketin olen ommellut lukuisia tilkkublokkeja. Pitkään harkittuani päädyin yksinkertaisista yksinkertaisimpaan eli leikkasin ensin neliön ja ympäröin sen kaitaleilla.


Olisin ehkä mieluummin ommellut nämä hirsimökkiperiaatteella, mutta päätin käyttää kaitaleet mahdollisimman tarkoin. Niinpä ompelin neliön kummallekin puolelle kontrastikankaiset neliöt, mittasin syntyneen palan pituuden ja leikkasin sen mittaiset kaitaleet samasta kontrastikankaasta. Näin ei tule yhtään hävikkiä.

Paketissa oli kaksi täysleveää kaitaletta kahtakymmentä eri batiikkia ja toisesta kahdenkymmenen setistä sain ommelluksi neljäkymmentä tällaista blokkia. Koko paketista syntyy siis kahdeksankymmentä blokkia.

Näytin ensimmäisiä blokkeja tyttärelle ja hänen mielestään oli outoa nähdä, että minulla oli tekeillä jotain ”näin toisiinsa sointuvista väreistä”.

Saturday, 3 December 2016

sinisävyinen vetoketjupussukka.

Valmistin tekemistäni tilkkupinnoista myös sinisävyisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Hei, hirsimökki.


Pussukan toisella puolella on keskeisessä roolissa hirsimökkiblokki, jonka sain vuosia sitten joltain Syyringin tilkkuystävistäni. Olisin voinut käyttää tilkkublokin myös johonkin muuhun projektiin, mutta oli helpompaa jatkaa sitä pussukan kokoon ja valmistaa siitä tuote kuin olisi ollut ommella vaikka 199 blokkia lisää ja ommellakin tilkkupeitto.


Otin pussukan yhtenä päivänä mukaan töihin ja pistäydyin keskipäivällä sen kanssa ulkona. Se suostui mielellään malliksi, kun oli aurinkoistakin.


Hei, hirsimökki -tilkkupussukassa on yksinkertainen sisusta. En ommellut tähän edes sisätaskua, vaan pelkän vuorin.

Vuorikangas on sintsiä, joka löytyi lähes sokkona ostamastamme 30 kilon kangaserästä viime vuoden huhtikuussa. Paketoin Soilen kanssa kankaista pienempiä myyntipaketteja, mutta otin siitä myös itselleni pari juttua. Tämä kangas oli yksi niistä.


Tällä puolella pussukkaa on tosi kaunista kukkakangasta ja sitten tuota hauskaa ruudullista, jolla tepastelee kanoja ja hanhia.


Hei, hirsimökki -vetoketjupussukan strategiset mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Ompelin tähän ihan tavallisen sivulenksun, joten tämä ei ole mitään erityistä mallistoa.

Pussukassa on tilkkupinnan alla tikkausvanu- ja collegejerseykerros. Tikkaukset ovat taas orgaanista suoraommelta, paitsi hirsimökkipuolella tikkasin hirsimökin saumojen mukaisesti.

Sunday, 27 November 2016

retrohenkinen lapsenpeitto tilkuista.

Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja.

Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat.


Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen.


Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa.


Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlaisia asetelmia.


Olin ensin siinä luulossa, että ompelisin ruskeareunaiset tilkkupalaneliöt suoraan kiinni pesukarhukangasneliöihin.


Päätin kuitenkin ommella pesukarhukangasneliöillekin kehykset. Käytin kehyksiin kolmea erilaista kangasta.

Tilkkupinta odottaa taustakappaletta ja tikkaamista. Koska tilkkupeitolla ei vielä ole omistajaa, en pidä kiirettä. Ehkä odotan ensi vuoteen – tässä olisi helpohkosti ensi vuoden ensimmäinen valmis.

Friday, 11 November 2016

nytpä rakensin hirsimökkejä.

Ompelupöydälläni on ollut kauniin värisiä kankaita!

Ensin maltoin leikata myös pitkistä, kauniista kankaistani kaitaleita tilkkukilta Syyringin kiltaillan blokkiarpajaisia varten. Olen ollut killassa toistakymmentä vuotta eikä meillä ole tuona aikana ollut yksiäkään blokkiarpajaisia. Niiden aika oli kiltaan liittyessäni juuri ohitse, eikä sellainen tuntunut innostavalta pitkään aikaan. Mutta nyt tämä aktiviteetti palasi, ja voimalla.

Ensimmäisenä blokkina oli 25 cm x 25 cm –kokoinen hirsimökkiblokki, jonka keskustana piti olla 5 cm x 5 cm punainen neliö. Kaitaleet saivat olla millaisia ja minkä levyisiä tahansa, mutta blokin piti olla kaksivärinen: vaalea plus oma lempiväri.

Tein arpajaisiin tällaisen hirsimökkiblokin:


Blokkitehtävä oli tietenkin kaikilla tiedossa edellisestä kiltaillasta asti, mutta silti viivyttelin tavalliseen tapaani ja kehitin kiireen. Lopulta minulla oli puoli tuntia aikaa ommella tämä edellisenä iltana. Hyvin ennätin! Haha.

Olin ainoa, jonka kaitaleet olivat minkä sattuu levyisiä ja vinoja. Muiden hirsimökit olivat tasaisia ja hienoja! Mutta tykkäsin silti oman blokkini väreistä oikein paljon.

Arvonnan voittaja oli onnekkaasti Helena, joka kertoi olleensa hieman näreissään aiemmasta huonosta onnestaan. Hän oli killassa silloin, kun siellä aikaisemmin pidettiin blokkiarpajaisia. Hän kertoi tehneensä blokin jokaisiin arpajaisiin, mutta ei ollut voittanut kertaakaan. Tuntui siltä, että blokkivoitto osui nyt sopivaan osoitteeseen!

Into ei kiltalaisilla laantunut yksiin arpajaisiin, vaan haluttiin heti perään pitää toiset. Seuraava blokki on myös hirsimökki, saman kokoinen ja keskustaltaan samalla tavalla punainen, mutta näistä on tuleva keskeltä ulospäin tummenevia.

Melkein vahingosta viisastuneena ompelin oman blokkini hyvissä ajoin valmiiksi. Siitä tuli tällainen:


Harvinaista, että ompelen jotain melkein yksinomaan pelkistä pitkistä kankaista leikattua! Tässä oli jäännöspalaa vain tuo possukangas.

Ensi viikolla on kiltailta. Kukahan tällä kerralla voittaa blokki-jackpotin?

Monday, 24 October 2016

modernia tilkkutyötä.

Kuten niin monet tilkkuharrastajat, keräilen kauniita ja inspiroivia kankaita. Vieläpä niin, että ostan kankaita ja hilloan ne kaappiin, missä silloin tällöin katse niihin osuu ja voin ihailla.

Tässä kuussa olen kuitenkin yllättänyt itseni ja käyttäytynyt aivan epäluonteenomaisesti. Ostin kuun alussa Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja.


Jo viikon kuluttua ostohetkestä olin kehittänyt idean tilkkublokkiin, purkanut rullan auki ja ommellut koeblokin, josta pidin kovasti.


Puolittainen hirsimökkiblokki alkaa 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin näitä keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne ovat vaikka minkä värisiä.

Seuraava kerros on vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen vaalea/valkoinen, 4cm leveä kaitale. Tasoitan blokit myöhemmin johonkin sopivaan neliömittaan.


Nyt olen keskittynyt ompelemaan blokkeja kaikista rullan kaitaleista.


Olen leikannut keskusneliöt ilman suurtakaan suunnitelmaa. Osa neliöistä on vieläpä useammasta palasta ommeltuja itsekin.


Etsin sitten kaitalekankaista keskusneliöön sopivan tai sitä komppaavan värin, tai toisinaan värin, joka sopii neliön kankaaseen edes jotenkuten.


Osa syntyneistä blokeista on hehkeitä ja osa kiinnostavan näköisiä.

Nyt minulla on koossa 82 erilaista blokkia. Ehkä ompelen ne tilkkupeitoksi kaikki samoin päin.


Olen myös pohdiskellut erikoisempia sommitelmia, mutta kokemus on osoittanut, että muotoihin perustuva sommitelma ei yleensä näytä yhtä hyvältä kuin esimerkiksi tummuusasteisiin perustuva.


Tai jos säännönmukaisuuden havaitseminen vaatii paljon ajatus- ja päättelytyötä, täysin säännötön toimii paremmin.

No, minulla on aikaa sommitella nämä vielä monta kertaa. Kaikki blokitkaan eivät ole vielä valmiit.

Saturday, 1 October 2016

todella kirjavaa.

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina.


Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta.


Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle?

Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää.


Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta kankaasta, jonka sain Unikko-kankaan vastineeksi japanilaiselta Yukolta. Yuko kuului vähän aikaa tilkkukiltaamme.

Alempi ympyröimäni pieni kolmio on pala vuonna 1990 Nizzan-matkalta ostamaani paitaa. Se taisi olla viimeinen jäljellä ollut tilkku, koska olen joutunut käyttämään sen lisänä kolmea muuta kangast olevaa tilkkua.

Kolmannen ympyrän sisällä on mielenkiintoinen, vaikeasti määriteltävän värinen ja kuvioinen batiikkikangas, jonka olen saanut ystävältä lahjaksi vuosia sitten.

Samalta ystävältä on seuraavan kuvan melko keskellä näkyvä batiikkikangas. Kangas on sekin aika vaihtelevan väristä ja siinä on perhoskuvioita.


Tässä seuraavassa kuvassa taas näkyy kolme isoa neliötä tummanruskeaa kangasta. Sen sain tilkkuystävältäni Eijalta killan kamalien kankaiden illassa. Puna-pinkki sydänkuviokangas on saalis samasta illasta. Minusta ruskea on erittäin hyvä ja sydänkangas on söpöä.


Seuraavan kuvan ympyröity punainen kangas on itse värjättyä, mutta ei minun itseni värjäämää. Ostin tämän jonkun tilkkutapahtuman myyntipöydältä. Olisikohan kankaana ollut pyyheliina? Kangas on mukavan taipuisaa, mutta aika rouheaa.


Kuviollinen kangas taas on valtavasta kassillisesta, jonka sain ystävän ystävältä muutama vuosi sitten. Suurin osa kassin kankaista oli vaatetuskankaita, mutta joukossa oli jokunen puuvillakangaskin. Ilmaiseksi sain!

Kuva tilkkupinnastani vähän lähempää.


Vasemman yläkulman tienoilla näkyy valokuvassa aivan selvästi erottuva vaaleanvihertävä tähti. Se ei silmällä katsottuna erotu lainkaan.

Tässä seuraavan kuvan tilkkublokkivalikoimassa näkyy punaisia, kukallisia tilkkuja, jotka leikkasin käytöstä poistamastani puuvillakangashuivista. Sen alapuolella näkyvän ruskeasävyisen blokin iso keskineliö on myös huivikangasta. Vähälle käytölle jääneet huivit saivat tässä uuden elämän.


Tykkään tilkkupinnasta paljon! Olette ehkä huomanneet minun pitävän väreistä, ja tässä tilkkutyössä on väriä! Lisäksi tässä on näitä tarinatilkkuja, joita minun on kiva katsella. Olisi niin kiva, jos voisin ottaa tämän itselle käyttöön.


Ei vain tämä taida sopia meille päiväpeitoksi ainakaan.

Wednesday, 7 September 2016

neliöitä ja muita muotoja.

Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän.


Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä:


Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta:


Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin.

En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella.

Tilkkutyönäyttelystämme vielä -

Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelystä "Kesän jatkot".

Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntui olevan koko ajan enemmän. Ja silti esimerkiksi vieraskirjan hankkiminen oli unohtua. Onneksi Marja teki sen – hän sai sen valmiiksi tuntia ennen näyttelyn avajaisia maanantaina 6.9.2016!

Sunnuntain tuokiokuva: tilkkupeittoni ”On laaksoa, on kukkulaa” nousee seinälle. Ooh!


Suosittelen käyntiä tutustumassa Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyymme, joka on avoinna Helsingin Laakson sairaalan kahvilatilassa 30.9.2016 asti! Parikymmentä isoa tilkkutyötä on ripustettu seinille ja vitriineissä on metrikaupalla hyllyjä täynnä mielenkiintoisia pieniä tilkkujuttuja.

Nimensä puolesta tilkkutyöni sopi hyvin Taide-Laaksoon ja käytin sitä näyttelyn mainoksessakin kuvituksena. Se pääsi esille sisääntulon tuntumaan ja sen lähellä on useampi värikäs tilkkutyö.


Näyttelytila on avoinna joka päivä periaatteessa klo 7-22 eli silloin kun rakennuksen ovet ovat auki. (Kahvila menee kyllä iltaisin kuudelta kiinni ja seitsemältä illalla sairaaloissa yleensä hiljenee eli alkaa olla aika myöhäistä vierailla rakennuksessa.)

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Monday, 11 July 2016

neliöblokkeja.

Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä.


Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi.


Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen.

Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta.


Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina.

Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maalitaulumainen kukan keskusta osui myös hyvin.


Hiukan kummallisen värisiä osa näistä tilkkublokeista kyllä on. Veikkaan silti, että isossa pinnassa oudonkin väriset blokit toimivat hyvin. Yksi tilkkutyön ihmeellisyyksistä!

Menovinkki kesäksi

Käy ihmeessä tutustumassa tilkkutyön ihmeellisyyksiin 9.-31.7.2016 Tampereella Haiharan taidekeskuksessa! Siellä on tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n tilkkutyöbiennale, Mansetilkku. Yli 170 tilkkutyötä on esillä taidekeskuksen päärakennuksessa - minunkin yksi työni.

Katso kaikki tarvittavat tiedot tästä pdf-muotoisesta Mansetilkku-tietopaketista.

Menovinkki syksyksi

Hei, ja merkkaa jo nyt kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

Sunday, 19 June 2016

tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.

Moni tilkkuystävistäni haluaa viedä edellisen projektin päätökseen ennen uuden aloittamista. Minä olen päinvastainen tapaus. Aloitan kaikenlaista erityisesti silloin kun minun pitäisi tehdä viimeisiä silauksia valmiisiin töihini tai kun minun pitäisi viimeistellä jokin tietty vaihe.

Juuri nyt odottaa yksi tilkkupeitto tasoittelua ja reunan kanttaamista. Ei mikään valtava työ, enkä inhoa mitään näistä osuuksista. En vain saa aikaiseksi. Toinen tilkkupeitto taas odottaa vielä pintana, että ompelisin sille taustakappaleen.

Sen sijaan olen tehnyt kaikkea muuta. Esimerkiksi pohdiskelin, millaisen projektin aloittaisin seuraavaksi. Tein kaksi koeblokkiakin:


Ennen vanhaan en olisi ikimaailmassa ruvennut tekemään yhtään ensimmäistä koe-mitään. Suoraan asiaan vain! Ehkä en tekisi näitä edelleenkään, ellen tietäisi, että näille irtoblokeille löytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttökohde, vaikkeivät ne tulisi osaksi suunnittelemaani tilkkupintaa.

Esimerkiksi kokeilin muutama vuosi sitten, minkä kokoisia paloja minun olisi leikattava vinoraitablokkiin. Käytin varmaan kaikki koeblokkini (ja pari väärin mittaamaani ja ompelemaani varsinaista blokkia) valmiin tilkkupeiton (Tuulen viemää) taustakappaleessa, ja se onnistui mielestäni yli odotusten.

Äskeisistä koeblokeista isompi on jo aika iso ja vaatii siis kookkaita kangaspaloja. Säästelen mielelläni kankaita ja käyttelen jäännöspaloja. ( !!! ) Siksi iso blokki ei oikein napannut. Lisäksi siitä ei tullut ihan neliö. Jätin koeblokit hautumaan ja aloitin Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tilkkutyötä.

Ompelin vihreitä, lähistöltä löytämiäni jäännöspaloja pieniksi crazy-tilkkupinnoiksi.


Pitkähkön ja sinnikkään puurtamisen ja mittailun jälkeen minulla oli suunnilleen sopivan kokoinen ja melko tasainen suorakaidepala, jolle seuraavaksi applikoin kuvion.


Nyt muuten huomaan, että ehkä asettelen tilkkupintani lopulliseen työhön toisin päin. Tässä oikea alanurkka on vaalein, ja minä pidän enemmän siitä, että vaaleimmat osat ovat ylänurkissa.

Applikointi hirvittää minua – se ei ole omin juttuni. Vielä kun joudun itse kehittämään applikaatiokuvion, niin voi kauhistus. Täytyisiköhän minun ensin koeapplikoida jotain?

Kauhistuttavuuksia vältellessäni pengoin tilkkulaatikkoni uudelleen läpi ja löysin sieltä runsaasti tarpeeksi isoja paloja neliö neliössä –tilkkublokkeihin. Koska olen viime aikoina harrastanut sinistä ja vihreää tilkkupalaa, otin esiin vaihteeksi myös punaisia ja myös muun värisiä tilkkuja. Olin melko nopeasti ommellut muutaman tilkkublokin:


Ja ennen kuin eilinen päivä painui mailleen, minulla oli vielä lisää neliö neliössä -tilkkublokkeja valmiina:


Tässä puuhassa on merkillepantavaa, että leikkaan palani tuumamitoilla. Muunsin löytämääni blokkiohjetta senteiksi, ja mitoista tuli aivan epäkäytännölliset. Olisin voinut laskea sopivammat senttimitat, mutta helpommalta tuntui sittenkin leikellä tuumamitoilla.

Löysin leikkuualustani kääntöpuolelta tuumaruudukon, käyttelin yhtä omistamaani tuumaviivainta ja suoristin tarvittaessa pidempiä reunoja senttiviivaintani käyttäen. Yllättävän hyvin tuo leikkuuhomma sujui tuumamitoillakin.

Juuri nyt ompelupöydällä on kymmenen seuraavaa blokkia vielä puolitekoisina. Ja lattia on täynnä kangaspaloja, jotka olen asetellut useaan pinoon. ”Isoja neliöitä varten”. ”Pieniä neliöitä varten”. ”Isoja paloja, jotka täytyy siirtää isojen jäännöspalojen laatikkoon”. ”Pieniä paloja siirrettäväksi tilkkusilppukassiin”. Puhun siis sommittelulattiastani, joten nyt en ainakaan voi tasoittaa yhtä tilkkupeittoa enkä ommella toiselle taustakappaletta. Harmi!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails