Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts
Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts

Sunday, 21 May 2017

ompelin taloblokin.

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana.

Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja!

Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan.

Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin.


Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis!


Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kankaaseen yhdistäminen toimii myös.

Kiltaillassa arvottiin yhteensä 10 taloblokkia - tämä muiden mukana - ja tilkkuystäväni Vappu voitti ne. Mitähän hän niistä toteuttaa? Minun blokkini taisi olla aivan eri paria kuin muiden… niin että on Vapulla tehtävä edessään!

Monday, 8 May 2017

kapeita tilkkublokkeja.

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi.

Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi.

Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea.


Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi:


Tästä pidin paljon enemmän.

Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin:


En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm.

Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista.


Kissan mielestä olin latonut blokit ihan tyhmästi, ja se järjesteli ne paljon kivammin:


Projektini on nyt jäänyt tähän vaiheeseen, sillä työstän välillä muita juttuja. No maton olen kyllä suoristanut ja olen taitellut blokit väliaikaisvarastoon. Eivät ne sentään viru lattialla tällä tavoin röykytettyinä.

Saturday, 29 April 2017

pieniä kaupanpäällisiä.

Ompelen kaitaleprojektissani kaksi kaitaletta yhteen vinon sauman avulla. Mainitsin, että yhdellä lisäsaumalla saan kaupan päälle pienen kolmio-neliön ja nyt näytän, miten se tapahtuu.

Ompelen varsinaisen sauman. Sitten ompelen kolmiomaiselle saumanvarapuolelle toisen sauman vähän reilun paininjalan etäisyydelle edellisestä. Lankaa ei tarvitse katkaista.

Kuvassani kynä osoittaa varsinaista saumaa:


Siinä on kynä merkkinä, koska piirrän saumaviivan kynällä näkyviin. Tuota toista saumaa en piirrä, sillä ei ole niin väliä.

Leikkaan ompelemieni saumojen välistä, sopivan saumanvaran päästä varsinaista saumaa.


Anteeksi silittämätön lopputulos:


Eli saan ensinnäkin sen kappaleen, jota varsinaisesti olin ompelemassa, ja myös tuon hiukan epämääräisen muotoisen kaupantekijäiskappaleen.

Samalla periaatteella voi ommella kaupanpäällisblokin aina kun on yhdistämässä suorakulmaisia paloja vinolla saumalla. (Täytyy tietysti olla tarpeeksi iso pala jäämässä yli.)

Nämä kannattaa siistiä silittämällä saman tien ja tasoitan myös nuo pienet kolmio-neliöt heti tasaisiksi neliöiksi.

Näytinkin jo aiemmassa postauksessani, miten olen ommellut kolmio-neliöistä edelleen neliöitä. Käytin kaksi niistä hyödyksi – täytin niillä pienet kuvakehykset.


Vielä kun saisin ripustetuksi nämä johonkin seinälle!

Thursday, 27 April 2017

jäännöstilkut käyttöön.

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin.

Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja.

Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta.


Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa riittää. Tässä tasoitettuja tilkkublokkeja, joiden yhtä pitkät sivut ovat kolmea eri mittaa: isoin, keskikokoinen ja pienin.


Ompelin vielä tätäkin enemmän paloja ennen kuin rupesi ahdistamaan, mihin ihmeeseen nämä käytän.

Tytär ilmaisi tässä taannoin, että minun pitäisi tehdä jotain pussukkaa isompaa ja toisaalta tilkkupeittoa pienempää eli esimerkiksi kasseja. ”Sellainen tote bag,” oli hänen ehdotuksensa. Löysin yhden melko sopivalta vaikuttavan ohjeen netistä ja rupesin ompelemaan. Käytin tilkkujen lisäksi paria muuta kangasta.


Kassin yläreunassa on laskokset, eikä tämä ole kovin iso. Työvaihekuvasta voisi luulla, että olen ompelemassa esiliinaa:


Ompelin kangasosioon vapaata konetikkauskuviota:


Tikkaaminen on hidasta! Odotan jo malttamattomana, että pääsisin kokoamaan tämän kassin. Eikä minulla ole edes sankoja leikattuna vielä – sekin työvaihe vaaditaan ensin. Työ jatkuu!

Tuesday, 25 April 2017

kaitaleprojekti.

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä:


Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain):


Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin.

Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. Saumakin olisi milloin missäkin kohdassa yhdistelmäkaitaletta.

Kuvassa ”koeblokkini” – tuo musta-punainen – ja varsinaisen projektin ensimmäinen pala.


Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, että kaitaleet pitää yhdistää erisuuntaisin saumoin, jos lopputulokseen haluaa tällaista ylös-alas-meininkiä. Ymmärsin asian vasta kun olin ommellut useita yhdistelmäkaitaleita samoin päin. Niistä ei syntynyt hauskaa rytmiä pintaan.

Onneksi en ollut ehtinyt ommella kaikkia paloja, vaan vain muutaman. Siirryin ompelemaan saumat vuorotellen eri suuntiin. Tällaisen oloista tilkkupintaa näistä syntyy (tosin kaitaleet kapenevat aika tavalla, kun yhdistän ne).


Kaitaleiden silitykseen tuli välillä pakollinen tauko, sillä silityslauta oli paremmassa käytössä:


Ompelen kaitaleet yhteen täysvinolla saumalla. Ompelen toisen sauman reilun paininjalan päähän ensimmäisestä ja leikkaan niiden välistä. Saan ylimääräisenä tuotoksena minipieniä kolmio-neliöitä, joita olen yhdistänyt pieniksi kuvioneliöiksi:


Ehkä käytän näitä uuteen tietokonekoteloyritykseen. Olisi kiva, jos minäkin saisin kivan näköisen kotelon, varsinkin kun ei-hehkeästä yrityksestäni tuli susi.

Sunday, 23 April 2017

ensimmäinen katoava nine-patchini.

Sain ystävältäni joululahjaksi paketin 5-tuumaisia kangasneliöitä, jotka edustivat minulle täysin vierasta värimaailmaa. Päätin ottaa ne kohtalon minulle osoittamana haasteena ja etsin omista kankaistani kuoseja, jotka voisivat sointua paketin kankaisiin, mutta jotka kääntäisivät sävyjä hieman minulle ominaisemmiksi. Pitkään pohdittuani päätin toteuttaa neliöistäni katoavan nine-patch –tilkkublokin. Toteutus on perin yksinkertainen – ensin ommellaan tavallinen nine-patch-blokki:


Kun blokki on hyvin silitetty, se leikataan keskeltä halki ja toisen kerran keskeltä halki.


Syntyneet palat ommellaan takaisin yhteen, kunhan paloja on sopivasti käännetty eri asentoihin. Minä valitsin tavan, jossa kahta kulmittaista palaa käännetään kumpaakin 180 astetta.

Kas näin - nine-patch on hävinnyt näkymättömiin ja tilalla on monimutkaiselta näyttävä tilkkublokki, joka oli kuitenkin erittäin helppo leikata ja ommella:


Tiedän, että tällainen värimaailma on monen tilkkuilijan mieleen, mutta minä en saa näihin tuntumaa.


Olen ommellut jo viisi blokkia, ja tällaiselta ne näyttävät yhdessä:


En tiedä, viitsinkö edes ommella loppuja neliöitä tällaisiksi blokeiksi. Tilkkupinta näyttää kovin sekavalta! Ehkä käytän nämä jonkun toisen tilkkutyön taustakappaleeseen. Tyynynpäällisenkin näistä voisi ehkä ommella. Mutta että ompelisin mitään näyttävämpää: eeeei, en minä.

Kompastuin siis kohtalon minulle heittämään haasteeseen jo alkumetreillä, mutta ei se mitään! Ehkä jo seuraava projektini tuottaa taas tulosta.

Monday, 10 April 2017

vinoja o-kirjaimia.

Tämän tilkkublokin kuviossa voi nähdä ketjun lenkkejä, mutta kutsun näitä vinoiksi o-kirjaimiksi.


Etsin tilkkublokkimallin, jonka pystyisin ompelemaan 2,5 tuumaa leveistä kaitaleista ja päädyin tähän. Minulla oli sykähdyttävän puna-oranssi-vihreä-keltasävyinen kaitalerulla, jonka kaitaleista leikkasin kaksi pätkää ja kaksi kolmiota jokaiseen blokkiin. Lisäksi käytin neutraaleita (vaaleita, harmaita, tummanpuhuvia) kankaitani.

Sain yhdestä rullan kaitaleesta palat kahteen blokkiin. Muutaman värisiä kaitaleita oli kaksi, ja kun vähän jatkoin kaitalepaloja, niistä sai vielä tällaisia negatiiviblokkeja:


Olin lisäksi ommellut yhden testiblokin neutraaleista kankaistani, ja kun laskin kaikki yhteen, minulla oli 88 vino-o-kirjainblokkia. Yksi blokki oli valmiina noin 18 senttiä kanttiinsa, joten näistähän sai jo kivan kokoisen tilkkupeiton.

Jaoin ensin blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin sekä latelin ne suunnittelulattialle muuten satunnaisessa järjestyksessä ja asennossa, mutta tummat ”alimmas” ja vaaleat ”ylimmäs”.


Järjestys ei näyttänyt tasapainoiselta, joten sekoittelin keskivärisiä toisaalta tummien ja toisaalta vaaleiden blokkien joukkoon. Sommitelma miellytti silmääni ja ompelin blokit riveiksi.

Olin tasoittanut osan blokeista valmiiksi, mutten kaikkia. Tarkistin tässä vaiheessa rivin jokaisen blokin ennen ompelemista ja tasoitin liian suuret blokit. Tasoittelun sivutuotteena syntyi näin hehkeä kasa leikkuujätettä:


Lopputuloksena yksitoista blokkiriviä. ”Alareuna” on edelleen selvästi ”yläreunaa” tummempi, mutta kokonaisuus on vaihtelevampi.


Enää kymmenen saumaa, niin tilkkupinta on yhtenä kappaleena! (Mutta sitten sille täytyy ommella taustakappale, huokaus.)

Sunday, 2 April 2017

punavalkoinen vetoketjupussukka.

Jouduin pika-pikaa pussukantekohommiin kesken kaikkien keskeneräisten töitteni. Taas on takana yksi lukukausi tanskanopiskelua ja oppilaat valmistelevat yhteistä lahjaa kivalle opettajallemme. Viime kerralla jokainen toi jotain tanskalaista syötävää, jotka pakattiin ompelemaani København-kassiin. Tällä kerralla lahjat ovat punavalkoisia. Meidän perheen punavalkoiset muistamiset – mitä ne sitten ovatkaan, ehkä nameja – piilotetaan tänään valmistuneeseen punavalkoiseen vetoketjupussukkaan, jolle annoin nimeksi Dannebrog.


Tanskalaisethan kutsuvat lippuaan Dannebrogiksi.

En edes yrittänyt tehdä oikean lipun näköisiä blokkeja, vaan päädyin neliöihin. Minulla oli noin 11 cm x 11cm palasia, vähän sinne päin leikattuja. Leikkuroin ne ensin melko keskeltä halki ja ompelin siihen valkoisen kaitaleen.

Silitin raitapalat siisteiksi, leikkuroin ne toiseen suuntaan halki ja ompelin siihen toisen kaitaleen.


Koska leikkasin palat vähän eri kohdista, valmiissa pinnassa ristit ovat myös vähän miten sattuu. Oikean Dannebrogin oikeuksien omistaja ei voi tulla sanomaan, että plagioin.

Niin, eivätkä minun punaiseni ja valkoiseni tietenkään ole yksivärisiä, vaan hiukan kuviollisia.

Tikkasin ensin orgaanisesti aaltoilevat valkoiset viivat ristiosiin ja punaisiin osiin tein varjostustikkaukset punaisella.


Tällä kertaa minulla oli vanupala suoraan tilkkupinnan alla ja sen alla joutilas, hieman hipunut pussilakanapala. Dannebrog-pussukasta ei tullut kovin jäykkä.


Pussukka pysyy silti pystyssä itsekseenkin. Muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-merkin vuoriin.


Toiseen vuorikappaleeseen ompelin mukaan palan silkkipainajan testikangasta. Käsinpainettu kangas on tosi hienoa, vaikka nämä palat ovat ihan testaus- ja suttupaloja.

Huolittelin vain vetoketjun toisen pään, ja siihen sujahtikin sitten hiukan eri sävyistä punaista (ja kuviollista) kangasta.


Dannebrog-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Vaikka Dannebrog-pussukka ei edusta tavanomaista tilkkutyyliäni, se on kuitenkin minun oloiseni. Punavalkoisena se myös täyttää oppilasryhmän lahjalle asettamat vaatimukset ja mikä parasta, se valmistui huomattavasti ennen viimeisintä määräaikaa!

Sunday, 26 March 2017

pelastusoperaatio.

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä.



Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita.

Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin:


Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Sinne se jäi pariksi vuodeksi.


Yäk. Katsokaa nyt noita likaisen vihertävänvaaleita osuuksia näiden muiden tilkkublokkien kanssa! Ja turkoosia yhdistettynä tumman rusehtavanvihreään kankaaseen! Mitä oikein ajattelin?

Kun nyt olin valmiiksi harmissani Kemin-matkan mentyä myttyyn, en pelännyt lisäharmistumista ja kaivoin ruman työni uudelleen esiin. Toisaalta - ehkä se oli näkymättömissä ollessaan muuttunut kivaksi?

Ei ollut.

Kokeilin ensin, auttaisiko kokonaisuutta, jos irrottaisin rumimmat ja epäsopivimmat osuudet työstä. Tilkkupinta oli siinä vaiheessa kahdessa palassa, jotka asettelin sängylle. Työ rupesi nyt näyttämään siedettävältä.


Kassissa oli yhteen ompelemieni osuuksien lisäksi koko joukko irtoblokkeja. Vaikka olin unohtanut suunnilleen kaiken tähän blokkiin ja tähän työhön liittyvän, irtoblokkien tarkastelu muistutti mieleeni positiivi-negatiivimahdollisuuden.

Päätin ommella lisää ja kauniimman värisiä blokkeja negatiiveiksi verrattuna työn keskiosaan. Asettelin uusia blokkeja keskiosan kehykseksi.


Tilkkupinta rupesi näyttämään aika kivalta.

Syyringin ompelupäivän jälkeen olen hankkinut pari uutta tuumamittaista viivainta. Tämän blokin ohje oli tuumamittainen, ja leikkaaminen kunnollisilla viivaimilla joudutti blokin valmistumista olennaisesti. Niinpä tarvittava määrä blokkeja oli valmiina yllättävän nopeasti.

Ta-daa! Entinen KAUHEA tilkkupinta on edelleen überkirjava, mutta se näyttää sentään ihan kivalta tai ainakin mielenkiintoiselta. Enää se ei ole mielestäni ruma.


Pelastusoperaatio siis onnistui. Jos löytäisin tälle taustakappaleen, minulla olisi taas uusi tilkkupeitto hetkessä valmiina. (Haha, vai hetkessä!)

Sunday, 12 March 2017

punaista, oranssia, mustaa.

Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen.


Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni!


Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni.


Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista.

En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishotellin ikkunalaudalla.


Tummanpuhuvasta hahmosta on ehkä vaikea erottaa kankaan kuosia, mutta uskokaa pois – sama pussukka! Ja samoja puna-oranssi-mustia sävyjä kuin vinon oon muotoisissa tilkkublokeissani.

Wednesday, 8 March 2017

tästä lähtee.

Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää.

!!!!

Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa.


Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”.

Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat.

”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alkaa kolmesta 6,5 tuumaa pitkästä kaitaleesta, jotka ommellaan vierekkäin yhteen. Palan päihin ommellaan kaitaleesta leikatut kolmiot, joiden sivut ovat 3,5 tuumaa.


Neliön toiselle reunalle ommellaan vastaavanlaiset kolmiot keskikankaasta. Lopuksi pala tasoitetaan neliöksi, jonka kulmat ovat nuo kolmiokulmat:


Lopputuloksena vinoja oo-kirjaimia.

Yhdestä rullan kaitaleesta syntyy kaksi tällaista värikästä blokkia ja jäljelle jää hyvin vähän. Kaitaleen jäännöspala on hieman pidempi, jos vinon oo-kirjaimen tekeekin mustasta tai neutraalista kankaasta.

En ole päättänyt, ovatko kaikki oo-kirjaimet värikkäitä. En tiedä, miten tämän sommittelen. Ryhdyn ompelemaan blokkejani ja katson, mihin tämä kehittyy.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails