Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts
Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts

Friday, 18 August 2017

ompele tilkkublokki, jossa on kaari. sew a quilt block with a curved shape.

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne.

Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it.

Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan.

Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even.


Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen.

I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circle. This is improv cutting.


Seuraavaksi ompelen vaaleampaan kankaaseen tumman nurkkapalan ja päinvastoin.

Next, I sew the corner pieces back to the larger piece, but I switch them. Dark corner to the light fabric and vice versa.

Kaareva sauma on helppo ja nopea ommella ilman nuppineuloja! Opettelin tekniikan ommellessani juoponpolkublokkejani ja katsoin mallia tästä Leanne She Can Quilt -blogin videosta.

Sewing a curved seam is really quick and easy to sew without pinning! I learned the technique when I was sewing a bunch of Drunkard’s Path blocks, and here’s the tutorial video by Leanne from She Can Quilt.


Juoponpolkublokkien osat leikataan yleensä mallineen avulla, ja malline sisältää saumanvarat. Reunat menevät silloin tasan ja valmis juoponpolkublokki on melko tarkasti neliömäinen.

When one is sewing Drunkard’s Path blocks, one cuts the pieces using a template which includes seam allowances. Everything ends up even in that case and the block, when ready, is an even shape.

Tässä blokissa reunat eivät mene tasan! Sitä ei kannata ihmetellä. Tässä onkin mainio tilaisuus kaarevien saumojen ompeluharjoituksiin. Ellet ole kokeillut, niin suosittelen! Leikkaa ensimmäisiin blokkeihisi loivat kaaret, niin harjoitteleminen on vielä helpompaa.

The edges do not end up even in this block! Please do not stress over this. In fact, you have an excellent opportunity to practice sewing curved seams because this is going to end up wonky anyway. If you haven’t tried the no-pin method for curved seams, this is your chance! To make things even easier for you, cut a mild curve – it is easier to sew.

Kun olen vaihtanut nurkat, leikkaan lyhyet hakit saumanvaroihin niille kohdille, joissa pidempi kangas aaltoilee (ympyröity kuvassa):

When I have changed the corners, I snip the seam allowances in the places where the longer fabric edge is wavy (circled in the next picture):


Silitän saumanvarat nurkkapalan suuntaan. Käsissäni on kaksi blokin alkua:

I iron the seam allowances toward the corner piece…aaand I have two progressed blocks in my hand:  


Asettelen palat taas päällekkäin ja niin, että saumat kulkevat hyvin tarkkaan samassa kohdassa. Leikkaan toisen kaaren. Se voi olla toisesta päästä leveämpi tai keskeltä, tai miten haluat (mutta muista, että saumanvara syö kaaripalan leveyttä).

I stack the pieces again so that the seams are aligned. Then I cut another curve. The curve may start wider at one end, or widen in the middle, or whatever you feel like (but remember that the seam allowance will eat up the width of the curved piece).


Ompelen seuraavaksi kulmapalat toisiin paloihin. Teen hakit saumanvaroihin ja silitän varat poispäin kaaresta, näin:

Then I sew the corners to the other pieces (again switching the corner pieces). I snip the seam allowances and iron the seam allowances away from the curve like this:


Ta-daa! Kaksi kaariblokkia!

Ta-dah! Two quilt blocks with a curve!


Kuten kuvasta näkyy, kaariblokit ovat epämääräisen muotoiset ja kokoiset valmiina. Ne täytyy tasoittaa ja siinä vaiheessa kangasta menee tuhlaavaisen oloisesti hukkaan.

Vinkkaankin kaariblokin erinomaiseksi vaihtoehdoksi, johon kuluttaa kangasylimäärää!

You can see in the picture that the final curve blocks are very uneven in shape and size. One needs to trim the blocks and this means a waste of fabric. Hint, hint – this block is an excellent choice when you need to put some excess fabric into use!

Thursday, 17 August 2017

kaaria tilkkublokeissa.

Olen ahkera Instagram-käyttäjä. Jaan omia kuviani ja käytän aikaa tilkkutyökuvien selailemiseen. Kun näen kivan työn tai kivoja blokkeja, kaappaan näyttökuvan. Projektien välillä käyn läpi kaappauksiani ja etsin inspiraatiota. Viimeisimmän inspiraation sain Instagram-nimeltä @hbeecook – hän oli tehnyt sinne tänne kallellaan olevat kaariblokkinsa yksivärisistä kankaista vauvanpeittoa varten.

Etsin kaariblokkien teko-ohjeet netistä, päätin väriksi punaiset ja valkoiset ja ryhdyin toimimaan. Ensimmäiset epämääräiset ympyrät syntyivät ompelulaneissa Tiinatein luona. Kuva on otettu ilta-auringossa vajaat kaksi tuntia ennen rajua ukonilmaa, joka lauantaina pyyhki eteläisen Suomen halki.


Olin ajatellut tekeväni kuvasarjan kaariblokin ompelemisesta, mutta unohdin aikeeni alkutilannekuvan ottamisen jälkeen! Niinpä minun kuvasarjani on vain yhden kuvan mittainen:


Lähtötilanne on joka tapauksessa tämä. Kaksi noin neliötä tai suorakaidetta päällekkäin – tilkkujen ei tarvitse edes olla tismalleen saman kokoiset – ja yhteen nurkkaan viilletään leikkurilla jonkinlainen kaari.

Voinhan kuvitella, että alkutilanteesta pääsee seuraavan kuvan tilanteeseen maagisesti ihan parissa tuokiossa:


(Todellisuudessa kaariblokkiakaan ei ompele ihan hetkessä ja neljän kaariblokin yhdistelmän ompeleminen on vielä sitäkin hitaampaa.)

Tänään pääsin sentään ulos kuvaamaan valoisaan aikaan. Valmiina on kaksitoista epämääräistä ympyräblokkia.


Kun blokkeja on tarpeeksi, ompelen niistä todennäköisesti ensin neljän kokonaisuuksia valkoisia välikaitaleita lisäämällä. Trimmaan blokeistani aina mahdollisimman vähän.


Sommittelu jatkuu siis koko ompelun ajan. Tämä on kiinnostava tilkkuprojekti!


Kissa kävi katsomassa tilkkublokkipinoa. Ehkä se halusi tietää, onko blokeissa muita värejä kuin punaista ja valkoista.

Vastaus: Hämmästyttävän vähän! Tilkkutyöni ovat yleensä megavärikkäitä, mutta kaariblokkeihini löysin selkeästi punavoittoisia kankaita.

Friday, 4 August 2017

6 tilkkutyöfaktaa, jotka olen sentään oppinut.

Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen.

Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa.

1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta.


Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa.


Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljelle kesämekon ompelussa.

Tällaisen tilkun peseminen ja silittäminen voi muuttaa tilkkua ennakoimattomasti. Joku kankaista saattaa päästää väriä jo 40-asteisessa pesussa. Jotain kangasta ei ehkä saa silittää lainkaan. Käytössä joku kankaista saattaa yllättäen hipua puhki.

2. Keltainen ei ole automaattisesti vaalea väri.


Keltainen tuntuu toki miltei aina vaalealta väriltä verrattuna esimerkiksi tummansiniseen tai keskisävyiseen punaiseen. Keltaiset kankaat ovat toisaalta usein värikylläisiä, eli keltainen pomppaa esiin – ei haalistu taustalle. xx

Musta-valkokuvasta näkee, että esimerkiksi numerokuvioinen keltainen on lähes samaa tummuusastetta kuin samassa blokissa näkyvä vaaleansininen kangas.


Tuossa blokissa tumma-vaalea-kontrasti ei olekaan täysin onnistunut.

Löytöjen mukana tulleessa hirsimökkiblokissakin keltaisen luonne näkyy selvästi.


Siniset ovat toki tummempia kuin keltaiset, mutta katse osuu keltaisiin.

3. Lentävä hanhi –blokkeihin on pikatekniikka.


Ehkä minulla oli käsillä neliöitä, joista pystyin helposti ompelemaan kaksi kolmio-neliötä kerralla? Joka tapauksessa olen koonnut tämän tuulimyllytyyppisen tilkkublokin lentävä hanhi –blokeista, jotka olen rakentanut kolmio-neliöistä.


Pääsen nykyään helpommalla tehdessäni lentävät hanhet suorakaiteesta ja kahdesta neliöstä. Jos lentävä hanhi –blokista on tulossa vähänkään kookkaampi, saan parilla lisäsaumalla vielä kaupanpäällisiksi kaksi kolmio-neliötä.

4. Blokkeja on kivampi ommella, kun kankaissa on valinnanvaraa.


Tuolloin kangasvarastoni oli vaatimaton ja siinä oli enimmäkseen vaateompelun jäljiltä jääneitä tilkkuja. Suurin osa niistäkin oli vielä muuta kuin puuvillaa.

En varmasti ollut suunnattoman ylpeä esimerkiksi tämän ananasblokin värityksestä edes silloin, mutta muutakaan punasävyistä kangasta minulla ei ollut tarpeeksi:


5. Paper-piecing on hidasta.


Toiseen ananasblokkiin olin löytänyt onnistuneemman värityksen – tämä menisi melkein seulastani läpi tänäänkin – mutta jaksoin tehdä tällä mallilla vain kaksi blokkia.


Tuntui, että yhden blokin ompelemisessa meni ikä ja terveys! Ei puhettakaan, että olisin onnistunut tekemään näitä edes neljä, joista olisin voinut ommella vaikka tyynynpäällisen.

6. Paper-piecing on yllättävän haastavaa.


Paitsi hidasta, paper-piecing on yllättävän haastavaa. Olen toteuttanut seuraavan blokin viittä vailla valmiiksi ilman, että palat olisivat vajaita, mutta entä viimeisellä kierroksella?


Viimeiset, blokkia kehystävät kaitaleet ovat kaikki pikkiriikkisen liian lyhyet, kuten ommelviivasta näkyy. (Toki tämän voi ommella osaksi jotain kokonaisuutta myös niin, että kehys on kapeampi.)

Viimeinen blokki on tietenkin myös esimerkki paper-piecingin työläydestä. En ole tehnyt näitäkään kuin yhden ainoan. Saattaa tietysti myös olla, että viimeisen kierroksen moka sai minut sisuuntumaan ja jätin projektin tämän ainokaisen blokin mittaiseksi.

Olen varmasti oppinut enemmänkin kuin kuusi tilkkutöihin liittyvää faktaa harrastusvuosieni aikana, mutta löytämistäni muinaismuistoista päättelen oppineeni ainakin nämä!

Tuesday, 25 July 2017

paper-piecingiä.

Ompelukoneeni ja minä olemme olleet jonkin aikaa erossa toisistamme ja olen lohduttautunut ompelemalla käsin. Löysin koko joukon paperiarkkeja, joille olin tulostanut paper-piecing-kuviomalleja ja pistelin niiden perusteella ensiksi nämä kaksi kukkablokkia:


Tein oikeanpuoleisen blokin ensin ja se on sen näköinenkin. Toiseen blokkiin osasin asemoida kangaskuviot paremmin. Tykkään sen väreistäkin enemmän.

Puuduin tuohon paper-piecingiin ja kokeilin ensimmäistä kertaa piiitkiiin aikoihin English-paper-piecingiä eli sellaista, jossa ensin kääritään kangas paperi- tai pahvipalan ympärille ja sitten paloista ommellaan kokonaisuuksia niin, että paperi tai pahvi ovat siellä sisällä edelleen.

Sain Instagram-tilkkuystävältäni mallineet, joiden avulla pystyy kätevästi asemoimaan kuviotkin. Kaivelin tilkkukasaa ja löysin sopivan kokoisia pesukarhuja, perhosia, kissoja ja kukkia. Yhteen ommellusta kuviosta tuli ensin äksän muotoinen:


Ahersin vielä hieman ja sain täydennetyksi kuviosta kuusikulmaisen. Tämä sai riittää tätä lajia. Ehkä keksin, miten saan tämän kunniallisesti kiinni esimerkiksi pussukkakappaleeseen.


Paper-piecing-kukkien lisäksi löysin kaksi paperimallia tällaisille blokeille:


Jaksoin toistaiseksi tehdä näitä vain yhden.

Seuraavaksi rupesin leikkaamaan ja päällystämään ihan tavallisia kuusikulmioita. Katsotaan, mitä niistä tulee – vai tuleeko.

Friday, 14 July 2017

mitä vikaa?

Etenkin tilkku-urani alkutaipaleella minulle kävi merkillisen usein niin, että valitsin projektiin mielestäni kauniit ja keskenään sopivat kankaat, mutta lopputulos ei miellyttänytkään. Yleensä blaah-tunne johtui kunnon kontrastin puutteesta. Tiedättehän: tilkkupinta on vähän (tai enemmän) epämääräinen. Ei kiva.

Tässä on hyvä esimerkki epämääräisestä, kontrastittomasta tilkkublokista:


Luulin, että valkopohjainen kangas olisi riittävän vaalea verrattuna sinisävyiseen, muka-tilkkukuvioiseen kankaaseeni, mutta eipä vain ollut. Onneksi olen löytänyt näitä blokkeja vain yhden.

Joskus kontrasti on kohdillaan, mutta muut asiat menevät pieleen.

Ompelin kauan aikaa sitten tämän leikkaa-ja-liitä-tilkkupinnan, jossa on hyvä kontrasti. Pilasin tilkkupinnan kahdella eri tavalla.


1. Ompelin tilkkupinnan epäonnistuneeksi lopputuotteeksi. Kuvan tilkkupinta on tyynynpäällisestä, jonka ompelin käytöstä poistamalleni nukkumatyynylle. Tyynyhän oli vanhuuttaan ihan litteä! Ei sellainen tyyny sovi koristetyynyksi! Mitä oikein ajattelin?!

(Käytin ”koristetyynyäni” silti monta vuotta. Joka kerta sitä sängylle nostaessani tuntui typerältä. Mokomakin lötkö.)

2. Tikkasin tilkkupintaa aivan liian vähän! Kuvassa erottuvat tietysti ne kohdat, joissa tikkausta on tiheässä, mutta siinä näkyy myös valtavaa aavaa, tikkauksetonta aluetta. Kyllä tilkkutyössä täytyy olla vähän enemmän tikkausta kuin tässä.

Jotta tämä postaus ei olisi silkkaa valitusta, kerron, miten aion pelastaa tekeleeni.

Kontrastiton tilkkupintani pääsee pussukan vuorikappaleeksi, ja mitä pikemmin, sen parempi.

Entisestä tyynynpäällisestä teen vetoketjupussukan. Tikkaan sen taustalle uuden vanun, tietenkin. Ehkä lisäksi täydennän pintaa jollain vähemmän ysärillä kankaalla.

Seuratkaa blogiani, niin ehkä piankin näette (Haha! Aivan kuin ikinä tekisin mitään pian!) uuteen uskoon saattamani tekeleet!

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Wednesday, 5 July 2017

erilainen tilkkupinta rusettiblokeista.

Totean heti, etten keksinyt rusettiblokkien uudenlaista asettelua itse. En keksinyt sitäkään itse, että voisin tehdä blokeista värikkäitä. Inspiroiduin kahden Instagram-tilin kuvista - @timnatarr on ommellut juuri vastaavanlaisen, monivärisen tilkkupinnan ja @maryse260 toteutti vihreän tilkkutyön, jossa kaikki ”reiät” olivat vaaleita. Kumpikin tilkkutyö oli kaunis ja päätin toteuttaa oman version.

Löysin rusettiblokin ohjeen netistä ja sovelsin sitä hieman. Minun isot neliöni ovat neljätuumaisia ja pikkuneliöt ovat 2,25-tuumaisia.

Suunnittelin ompelevani tilkkupintaan 11 blokkia vaakaan ja 13 blokkia pystyyn. Sitten huomasin, että parillinen määrä tilkkublokkeja toimisi paremmin, joten tilkkutyöstäni tuli aavistuksen pienempi – 10 blokkia x 12 blokkia. Sommittelu oli vähän helpompaa, mutta ei silti helppoa, sillä blokit mahtuivat vapaalle lattiapinnalle vain juuri ja juuri.

Ensimmäinen sommitelmani oli tällainen:


Tykkäsin tästä, mutta muut blokit eivät jotenkin sopineet täydentämään tätä aluetta. Käytin tähän miltei kaikki punasävyiset blokkini ja juoksutus sinisävyisiin olisi ollut töksähtävä. Siksi tein uuden sommitelman, kun olin valmistanut muutamia tilkkublokkeja lisää.

Leikkasin palat yli kahteenkymmeneen lisäblokkiin ja ompelin ne kerralla kokoon. Olipa urakka! Aiemmilla kierroksilla leikkasin palat 8-10 blokkiin ja ompelin.


Koska tykkään vaihtelusta ja sattumanvaraisuudesta, teen aina samoin – leikkaan palat korkeintaan muutamiin blokkeihin kerralla ja ompelen ne, sitten taas leikkaan.

Kun sommitelmani oli valmiimpi, rupesin ompelemaan aina neljä blokkia yhteen, jolloin muodostui isompi blokki, jossa oli reikäkuvio keskellä. Paitsi kuvan yläreunassa näkyvässä blokissa, jonka osat yhdistin väärin. Pitihän tähänkin työhön saada pari väärää saumaa, jotka piti purkaa.


Sommittelin tilkkutyöni ”alareunaan” tummia tilkkublokkeja ja yläreunaan vaaleita. Työssä on myös keltainen alue ja punaiset palat ovat vasemmalla, siniset oikealla:


Otin kuvan siinä vaiheessa, kun olin ommellut isot reikäblokkini riveiksi. Huomaatte ehkä, että blokkirivien välissä on väljyyttä.

Julkaisin tämän kuvani Tilkunviilaajan Instagram-tilillä ja tägäsin siihen #MakeModern, jota digitaalinen tilkkutyölehti Make Modern seuraa.

Yllätyin iloisesti, että he olivat pari päivää sitten valinneet minun työni ”projektiksi, jota he rakastavat”:


Olen saanut tämän työni kuviin paljon kivoja ja kannustavia kommentteja. Useampi kommentoija on myös maininnut, että aikoo ommella tilkkutyön samalla idealla. Sehän on hauskaa! Toivottavasti näen paljon erilaisia versioita!

Tuesday, 27 June 2017

lisää rusettiblokkeja.

Saavutin (ja ylitin) rusettipeittoprojektissani jo sadan tilkkublokin rajapyykin. Leikkaan ja ompelen blokkeja aina muutama kerrallaan ja kun erä on valmis, asettelen blokit lattialle ja näppään kuvan.

Tähän erään sattui melko hyvin toisiinsa sopivia värejä:


Kuvassa yksi kangas näyttää mintunvihreältä (lievä yök, ja työssähän ei pitänyt olla vihreää). Todellisuudessa kankaassa on valkoisella pohjalla turkoosia, minipientä kukonaskelkuviota.

Seuraavatkin blokit asettuivat keskenään melko somasti:


Sen sijaan seuraava blokkierä oli niin kirjavan kirjavaa, että silmiin sattuu:


Kankaat ja blokit ovat yksittäin ihan nättejä, mutta keskenään sekavia. Ainakin tuo alareunan osasto.

Tältä näyttää noin sadan rusettiblokin pino:


Olen ommellut nämä rusettiblokin ohjeella/kaavalla, mutta asettelen blokit tilkkupinnaksi niin, ettei rusettimaisuus tule ensimmäisenä mieleen.

Juuri nyt minulla on valmiina 112 tilkkublokkia. Olen suunnitellut ompelevani tilkkupinnan 143 blokista eli urakkani on 78,3-prosenttisesti valmis. Menenpä tästä ompelemaan 10 lisää - sen verran minulla on vielä leikattuna valmiiksi.

Wednesday, 21 June 2017

yli puolet rusettiblokeista valmiina.

Tavoitteenani on ommella 143 rusettiblokkia ja ommella niistä isohko tilkkupeittopinta. Ohitin äsken ompelu-urakkani puolivälin ja minulla on nyt koossa 74 tilkkublokkia.

Koska ompelen blokkeja suuresta määrästä hyvin erilaisia kankaita ja aivan satunnaisessa järjestyksessä, ompelueräni blokit eivät aina soinnu toisiinsa täydellisesti.


Silti kuvista näkyy, että tilkkupinnasta on (todennäköisesti) tulossa hauska ja vaihteleva. Ja monivärinen! Olen jättänyt tästä työstä pois ainoastaan vihreän ja harmaan.

Yhdistin viimeisimmistä blokkieristä ottamani kuvat kollaasiksi:

Aikamoiselta näyttää! Näissä blokeissa on vielä sekavamman oloinen kuviovalikoima! Luotan kuitenkin siihen, että saan suuren määrän tilkkublokkeja sommitelluksi johdonmukaiseen järjestykseen.

Saturday, 17 June 2017

noin 35% rusettiblokeista ommeltu.

Olen päättänyt, että ompelen rusettiblokeista tavallista tilkkupeittoani isomman peitteen. Tarvitsen 143 blokkia ja minulla on niitä ommeltuna noin 50 – siis selvästi yli kolmasosa! Tämähän on kohta valmis!


Tyypillisesti tällaisen lausahduksen jälkeen työ jää minulla vaiheeseen noin vuodeksi. Toivottavasti nyt ei käy niin.

Ompelen blokkeja muutaman erissä. Leikkuupaikkanihan on makuuhuoneen lattialla, joten en pysty leikkuroimaan pitkiä aikoja kerrallaan.

Leikkaan isompia ja pienempiä tilkkuja ja teen niistä parit.


Sitten siirryn ompelupöydän ääreen ja ompelen tilkuista blokkeja. Kuvan tilkkupinon ompeleminen blokeiksi kestää ehkä 40 minuuttia. Valmiina blokit näyttivät tältä:


Vaikka neljästä tai kahdeksasta rusettiblokista sommittelemani ”valmiit blokit” ovat hauskaa katseltavaa, minun on välillä pakko latoa kaikki blokit esille, jotta tilkkupinnan kuvio tulee esiin:


Tänään latelin paahteiselle pihaterassille yhteensä 48 rusettiblokkia. Jos olisin suunnittelemassa tilkkupintaa, järjestelisin näitä vielä hivenen eri tavalla.


Seuraavana minulla on jälleen vuorossa tilkkujen leikkaamista. Lattialle käy tieni.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails