Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts
Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts

Tuesday, 25 April 2017

kaitaleprojekti.

Nostin esiin muutaman ihanan kaitale- ja kangaspaketin, joita olen hillonnut varastoissani vaihtelevan pitkään. Ajattelin, että projekti-idea syntyisi helpommin, kun aina välillä näkisin nämä yhdessä:


Päätin lopulta käyttää batiikkikaitaleet ja yksivärisiä kaitaleita rullasta. Projekti-idea sen sijaan antoi odottaa itseään. Pohdin viikon ajan jokaisen liikenevän hetken sitä, millaisen mallin näistä toteuttaisin. Tein jopa yhden koeblokin (tai oikeastaan tein näitä useita, eri tavoin vielä pahemmin epäonnistuneita vain):


Vaikka neliöosuudet pystyisi hyvin ompelemaan kaitaleista, niin noista sakarakappaleista ei tule kunnolliset. Huomasin myös, että malli olisi haastava minulle, jolla on vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Sakarakappaleet pitää nimittäin ommella juuri oikein päin.

Aloin jo tuskastua, kun en saanut yhden yhtäkään varteenotettavaa ideaa. Sitten keksin, että ompelen kaitaleista erittäin yksinkertaisia ”blokkeja” eli yhdistän vain kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. Saumakin olisi milloin missäkin kohdassa yhdistelmäkaitaletta.

Kuvassa ”koeblokkini” – tuo musta-punainen – ja varsinaisen projektin ensimmäinen pala.


Tässä vaiheessa en vielä ymmärtänyt, että kaitaleet pitää yhdistää erisuuntaisin saumoin, jos lopputulokseen haluaa tällaista ylös-alas-meininkiä. Ymmärsin asian vasta kun olin ommellut useita yhdistelmäkaitaleita samoin päin. Niistä ei syntynyt hauskaa rytmiä pintaan.

Onneksi en ollut ehtinyt ommella kaikkia paloja, vaan vain muutaman. Siirryin ompelemaan saumat vuorotellen eri suuntiin. Tällaisen oloista tilkkupintaa näistä syntyy (tosin kaitaleet kapenevat aika tavalla, kun yhdistän ne).


Kaitaleiden silitykseen tuli välillä pakollinen tauko, sillä silityslauta oli paremmassa käytössä:


Ompelen kaitaleet yhteen täysvinolla saumalla. Ompelen toisen sauman reilun paininjalan päähän ensimmäisestä ja leikkaan niiden välistä. Saan ylimääräisenä tuotoksena minipieniä kolmio-neliöitä, joita olen yhdistänyt pieniksi kuvioneliöiksi:


Ehkä käytän näitä uuteen tietokonekoteloyritykseen. Olisi kiva, jos minäkin saisin kivan näköisen kotelon, varsinkin kun ei-hehkeästä yrityksestäni tuli susi.

Sunday, 23 April 2017

ensimmäinen katoava nine-patchini.

Sain ystävältäni joululahjaksi paketin 5-tuumaisia kangasneliöitä, jotka edustivat minulle täysin vierasta värimaailmaa. Päätin ottaa ne kohtalon minulle osoittamana haasteena ja etsin omista kankaistani kuoseja, jotka voisivat sointua paketin kankaisiin, mutta jotka kääntäisivät sävyjä hieman minulle ominaisemmiksi. Pitkään pohdittuani päätin toteuttaa neliöistäni katoavan nine-patch –tilkkublokin. Toteutus on perin yksinkertainen – ensin ommellaan tavallinen nine-patch-blokki:


Kun blokki on hyvin silitetty, se leikataan keskeltä halki ja toisen kerran keskeltä halki.


Syntyneet palat ommellaan takaisin yhteen, kunhan paloja on sopivasti käännetty eri asentoihin. Minä valitsin tavan, jossa kahta kulmittaista palaa käännetään kumpaakin 180 astetta.

Kas näin - nine-patch on hävinnyt näkymättömiin ja tilalla on monimutkaiselta näyttävä tilkkublokki, joka oli kuitenkin erittäin helppo leikata ja ommella:


Tiedän, että tällainen värimaailma on monen tilkkuilijan mieleen, mutta minä en saa näihin tuntumaa.


Olen ommellut jo viisi blokkia, ja tällaiselta ne näyttävät yhdessä:


En tiedä, viitsinkö edes ommella loppuja neliöitä tällaisiksi blokeiksi. Tilkkupinta näyttää kovin sekavalta! Ehkä käytän nämä jonkun toisen tilkkutyön taustakappaleeseen. Tyynynpäällisenkin näistä voisi ehkä ommella. Mutta että ompelisin mitään näyttävämpää: eeeei, en minä.

Kompastuin siis kohtalon minulle heittämään haasteeseen jo alkumetreillä, mutta ei se mitään! Ehkä jo seuraava projektini tuottaa taas tulosta.

Monday, 10 April 2017

vinoja o-kirjaimia.

Tämän tilkkublokin kuviossa voi nähdä ketjun lenkkejä, mutta kutsun näitä vinoiksi o-kirjaimiksi.


Etsin tilkkublokkimallin, jonka pystyisin ompelemaan 2,5 tuumaa leveistä kaitaleista ja päädyin tähän. Minulla oli sykähdyttävän puna-oranssi-vihreä-keltasävyinen kaitalerulla, jonka kaitaleista leikkasin kaksi pätkää ja kaksi kolmiota jokaiseen blokkiin. Lisäksi käytin neutraaleita (vaaleita, harmaita, tummanpuhuvia) kankaitani.

Sain yhdestä rullan kaitaleesta palat kahteen blokkiin. Muutaman värisiä kaitaleita oli kaksi, ja kun vähän jatkoin kaitalepaloja, niistä sai vielä tällaisia negatiiviblokkeja:


Olin lisäksi ommellut yhden testiblokin neutraaleista kankaistani, ja kun laskin kaikki yhteen, minulla oli 88 vino-o-kirjainblokkia. Yksi blokki oli valmiina noin 18 senttiä kanttiinsa, joten näistähän sai jo kivan kokoisen tilkkupeiton.

Jaoin ensin blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin sekä latelin ne suunnittelulattialle muuten satunnaisessa järjestyksessä ja asennossa, mutta tummat ”alimmas” ja vaaleat ”ylimmäs”.


Järjestys ei näyttänyt tasapainoiselta, joten sekoittelin keskivärisiä toisaalta tummien ja toisaalta vaaleiden blokkien joukkoon. Sommitelma miellytti silmääni ja ompelin blokit riveiksi.

Olin tasoittanut osan blokeista valmiiksi, mutten kaikkia. Tarkistin tässä vaiheessa rivin jokaisen blokin ennen ompelemista ja tasoitin liian suuret blokit. Tasoittelun sivutuotteena syntyi näin hehkeä kasa leikkuujätettä:


Lopputuloksena yksitoista blokkiriviä. ”Alareuna” on edelleen selvästi ”yläreunaa” tummempi, mutta kokonaisuus on vaihtelevampi.


Enää kymmenen saumaa, niin tilkkupinta on yhtenä kappaleena! (Mutta sitten sille täytyy ommella taustakappale, huokaus.)

Sunday, 2 April 2017

punavalkoinen vetoketjupussukka.

Jouduin pika-pikaa pussukantekohommiin kesken kaikkien keskeneräisten töitteni. Taas on takana yksi lukukausi tanskanopiskelua ja oppilaat valmistelevat yhteistä lahjaa kivalle opettajallemme. Viime kerralla jokainen toi jotain tanskalaista syötävää, jotka pakattiin ompelemaani København-kassiin. Tällä kerralla lahjat ovat punavalkoisia. Meidän perheen punavalkoiset muistamiset – mitä ne sitten ovatkaan, ehkä nameja – piilotetaan tänään valmistuneeseen punavalkoiseen vetoketjupussukkaan, jolle annoin nimeksi Dannebrog.


Tanskalaisethan kutsuvat lippuaan Dannebrogiksi.

En edes yrittänyt tehdä oikean lipun näköisiä blokkeja, vaan päädyin neliöihin. Minulla oli noin 11 cm x 11cm palasia, vähän sinne päin leikattuja. Leikkuroin ne ensin melko keskeltä halki ja ompelin siihen valkoisen kaitaleen.

Silitin raitapalat siisteiksi, leikkuroin ne toiseen suuntaan halki ja ompelin siihen toisen kaitaleen.


Koska leikkasin palat vähän eri kohdista, valmiissa pinnassa ristit ovat myös vähän miten sattuu. Oikean Dannebrogin oikeuksien omistaja ei voi tulla sanomaan, että plagioin.

Niin, eivätkä minun punaiseni ja valkoiseni tietenkään ole yksivärisiä, vaan hiukan kuviollisia.

Tikkasin ensin orgaanisesti aaltoilevat valkoiset viivat ristiosiin ja punaisiin osiin tein varjostustikkaukset punaisella.


Tällä kertaa minulla oli vanupala suoraan tilkkupinnan alla ja sen alla joutilas, hieman hipunut pussilakanapala. Dannebrog-pussukasta ei tullut kovin jäykkä.


Pussukka pysyy silti pystyssä itsekseenkin. Muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-merkin vuoriin.


Toiseen vuorikappaleeseen ompelin mukaan palan silkkipainajan testikangasta. Käsinpainettu kangas on tosi hienoa, vaikka nämä palat ovat ihan testaus- ja suttupaloja.

Huolittelin vain vetoketjun toisen pään, ja siihen sujahtikin sitten hiukan eri sävyistä punaista (ja kuviollista) kangasta.


Dannebrog-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Vaikka Dannebrog-pussukka ei edusta tavanomaista tilkkutyyliäni, se on kuitenkin minun oloiseni. Punavalkoisena se myös täyttää oppilasryhmän lahjalle asettamat vaatimukset ja mikä parasta, se valmistui huomattavasti ennen viimeisintä määräaikaa!

Sunday, 26 March 2017

pelastusoperaatio.

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä.



Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita.

Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin:


Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Sinne se jäi pariksi vuodeksi.


Yäk. Katsokaa nyt noita likaisen vihertävänvaaleita osuuksia näiden muiden tilkkublokkien kanssa! Ja turkoosia yhdistettynä tumman rusehtavanvihreään kankaaseen! Mitä oikein ajattelin?

Kun nyt olin valmiiksi harmissani Kemin-matkan mentyä myttyyn, en pelännyt lisäharmistumista ja kaivoin ruman työni uudelleen esiin. Toisaalta - ehkä se oli näkymättömissä ollessaan muuttunut kivaksi?

Ei ollut.

Kokeilin ensin, auttaisiko kokonaisuutta, jos irrottaisin rumimmat ja epäsopivimmat osuudet työstä. Tilkkupinta oli siinä vaiheessa kahdessa palassa, jotka asettelin sängylle. Työ rupesi nyt näyttämään siedettävältä.


Kassissa oli yhteen ompelemieni osuuksien lisäksi koko joukko irtoblokkeja. Vaikka olin unohtanut suunnilleen kaiken tähän blokkiin ja tähän työhön liittyvän, irtoblokkien tarkastelu muistutti mieleeni positiivi-negatiivimahdollisuuden.

Päätin ommella lisää ja kauniimman värisiä blokkeja negatiiveiksi verrattuna työn keskiosaan. Asettelin uusia blokkeja keskiosan kehykseksi.


Tilkkupinta rupesi näyttämään aika kivalta.

Syyringin ompelupäivän jälkeen olen hankkinut pari uutta tuumamittaista viivainta. Tämän blokin ohje oli tuumamittainen, ja leikkaaminen kunnollisilla viivaimilla joudutti blokin valmistumista olennaisesti. Niinpä tarvittava määrä blokkeja oli valmiina yllättävän nopeasti.

Ta-daa! Entinen KAUHEA tilkkupinta on edelleen überkirjava, mutta se näyttää sentään ihan kivalta tai ainakin mielenkiintoiselta. Enää se ei ole mielestäni ruma.


Pelastusoperaatio siis onnistui. Jos löytäisin tälle taustakappaleen, minulla olisi taas uusi tilkkupeitto hetkessä valmiina. (Haha, vai hetkessä!)

Sunday, 12 March 2017

punaista, oranssia, mustaa.

Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen.


Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni!


Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni.


Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista.

En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishotellin ikkunalaudalla.


Tummanpuhuvasta hahmosta on ehkä vaikea erottaa kankaan kuosia, mutta uskokaa pois – sama pussukka! Ja samoja puna-oranssi-mustia sävyjä kuin vinon oon muotoisissa tilkkublokeissani.

Wednesday, 8 March 2017

tästä lähtee.

Olen äskettäin ommellut kaksi aika erilaista tilkkupintaa valmiista kaitalepakkauksista. En voi itselleni mitään – kaitalerullat vain ovat houkuttelevia, joten ostin niitä vielä kolme lisää.

!!!!

Vuosi on käännähtänyt taas valoisan puolelle. Nyt näkee taas ommella mustanpuhuvia kankaita. Olen kartuttanut neutraalien kankaiden pinojani erityisesti tummilla väreillä ja päätin yhdistää punaoranssivoittoiseen kaitalepakkaukseen eniten mustaa, mutta myös hieman harmaata ja vaaleaa.


Jos olisin vielä enemmän helppouden perään, etsisin valmiin, kaitalerullalle mitoitetun kaavan, mutta kehitin kaavan kuitenkin itse. Löysin tilkkupeiton, jossa oli minua miellyttävä kuvio ja pähkäilin, voisiko sen ommella tällaisista kaitaleista. Vastaus oli: ”Kyllä”.

Päädyin vastaukseen niin, että ompelin ensin koeblokin koekaitaleista. Käytin suunnilleen-kokoisia paloja ja lopulta tasoitin blokin ja mittasin sitten kaikki leikkuun ansiosta muotoutuneet palat.

”Vino oo” –niminen tilkkublokkini alkaa kolmesta 6,5 tuumaa pitkästä kaitaleesta, jotka ommellaan vierekkäin yhteen. Palan päihin ommellaan kaitaleesta leikatut kolmiot, joiden sivut ovat 3,5 tuumaa.


Neliön toiselle reunalle ommellaan vastaavanlaiset kolmiot keskikankaasta. Lopuksi pala tasoitetaan neliöksi, jonka kulmat ovat nuo kolmiokulmat:


Lopputuloksena vinoja oo-kirjaimia.

Yhdestä rullan kaitaleesta syntyy kaksi tällaista värikästä blokkia ja jäljelle jää hyvin vähän. Kaitaleen jäännöspala on hieman pidempi, jos vinon oo-kirjaimen tekeekin mustasta tai neutraalista kankaasta.

En ole päättänyt, ovatko kaikki oo-kirjaimet värikkäitä. En tiedä, miten tämän sommittelen. Ryhdyn ompelemaan blokkejani ja katson, mihin tämä kehittyy.

Tuesday, 28 February 2017

ryhmäkuva metsän eläimistä.

Kirjoitukseni lopussa on otsikon lupaama ryhmäkuva, mutta aloitan vähän kauempaa. Ensimmäisestä kuvasta voisi luulla, että aloitan alusta! Mutta tässä ovat mini-Fancy-Forest-tilkkutyön toisen pupublokin korvat.


Vihreä pupuversio tuli valmiiksi, mutta eipä siitä ole erillistä kuvaa. On vain tämä melkein koko ryhmää esittävä kuva:


Kaksi blokkia puuttuu: kettu ja tulikärpänen.

Olin vältellyt seuraavan blokin eli tulikärpäsen ompelemista, koska edellisen tekemisessä oli mutkia matkassa – tai väärin ompelemiani saumoja. Päätin pitää varani ja keskityin huolellisesti! Niin huolellisesti, että ompelin yhden Frances Firefly –blokin osuuden täysin typerästi väärin. Vai mitä sanotte:


Olin aika ymmälläni, miten olin saattanut ommella keltaisen tilkun noin eri väriseen tilkkuun kiinni! Ei siinä auttanut kuin leikata kolme uutta palaa ja ommella ne oikein yhteen. Tässä hän on valmiina:


Enää ei puuttunut kuin yksi kettublokki! Siis miniversiostani. Jos olisin tekemässä isoa peittoversiota, kettuja pitäisi tehtailla tässä vaiheessa vielä 13 lisää.

Tein neljännestä ketusta oljenkeltaisen ja otin koko neljän porukasta ryhmäkuvan:


Oljenkeltainen kettu ei vain näy kuvassa, koska Kissa tuli häälymään kuvaussessiooni.

Kun blokit olivat valmiit, ompelin niiden väliin ja ympärille kaitaleita, ja se kesti aika tovin. Tylsääkin se oli! Selvästi tylsintä koko projektissa. Mutta lopulta saatoin ottaa ryhmäkuvan näistä metsäneläimistä:


Anteeksi heidän apeahkolta näyttävä värityksensä! Talvi-iltaisin valaistusolosuhteet nyt ovat tällaiset. Tulen toki esittelemään mini-peittoa uudestaankin, sillä vastahan tämä on tilkkupintana. Pitäisi keksiä, miten tämän tikkaisin.

Instagramissä minulle ehdotettiin, että tikkaisin tämän käsin. Vielä en ole niin paatunut tilkkutyöläinen, että jaksaisin käsintikkauksia. Koneella surrutan tai kannan Soilelle Töölön Tilkkupajaan! Aika näyttää.

Sunday, 29 January 2017

metsän eläimiä.

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani.

Onko tämä leijona, tiikeri vai siili?


Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä.

(Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.)

Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin!


Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokista kunnialla.

Ohdakkeen kukkaosa olikin helppo nakki, mutta ompelin sille lehdet aivan väärin!


Voi ei! Jouduin purkamaan kuusi saumaa, joista kaksi oli tosi pitkää. Voi minua! Olisin selvinnyt viiden sauman purkamisella, mutta tietenkin korjaustoimenpiteetkin epäonnistuivat ja purin yhden sauman, jota ei olisi tarvinnut.


Olin jättänyt tulikärpäsen viimeiseksi. Sen palojen leikkaamisessa kului ikuisuus, ja ompeleminen oli vaativaa. Lopulta blokki oli kuitenkin valmis. 


Tässä kuusi erilaista blokkia yhteiskuvassa:


Huomasin sitten, että ompelemalla vielä yhden ketun minulla olisi puolikas minipeittoa tehtynä. Kettublokki on nopein toteuttaa, joten päätin tekaista vielä sellaisen. Ja tässä siis puolikas minipeittoa:


Eipä ollenkaan hassumpi puolikas! Luulenpa, että ompelen tähän toisenkin puolen, vaikka osassa blokeista menee paljon aikaa, ikä ja terveys. En sentään ole aivan varma vielä, ompelenko isoa peittoa! Se tuntuu liian vaativalta.

Friday, 27 January 2017

aika pöllö.

Hahaa! En tarkoittanut otsikollani, että joku tai jokin olisi aika pöllö, siis hoopo tai pöhkö. Minulla on vain käsissäni Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -tilkkutyöhön kuuluva pöllöblokki, joka on aika valmis. Aika pöllö siis.


Sillä on ilme kuitenkin jo kohdallaan. Tuima.

Tähän kaveriin sitä vasta tarvittiinkin erilaisia paloja! Leikkasin niitä melkoisen tovin, enkä silti onnistunut. Huomasin vasta ommellessani, ettei tarvittavia paloja ollutkaan (olin leikannut aivan vääränlaiset palat), ja jouduin leikkaamaan niitä lennossa lisää. Onneksi kaikki blokkiin valitsemani kankaat riittivät hyvin.

Pöllön kokoaminen oli silti mielenkiintoinen ja hauskakin puuha!

Näytän vielä, mitä tilkkuystäväni Virpi antoi minulle viime kiltakokouksessa. Mistä hyvästä mahdoin ansaita näin upean paketin?!


Ehkä joku paketin tilkuista pääsee vielä Fancy Forest -työhön mukaan!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails