Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts
Showing posts with label tilkkublokit. Show all posts

Saturday, 7 October 2017

tällaista ei tarvinnut ostaa.

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi.

Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta.


Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä.

Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni.

Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta:


Hehkuva setti Island Batiks –kaitaleita ja pari metriä ihanaa, syvänsinistä batiikkia, kiitos Töölön Tilkkupajan kangaspuodin!

Sunday, 24 September 2017

onko tynnyri tyhjenemässä?

Tein heinäkuussa katsausta ”toiveiden tynnyriini” – käytännössä keskeneräisten tilkkutyöprojektieni röykkiöön. Mainitsin ruskea-pinkistä nurkkatähtikuvioisesta tilkkutyöstä, joka ei ollut edennyt. Ei tuolloin, ei viime vuonna, ei sitä edellisenä vuonna…

Mutta katsokaapa seuraavaa kehityskaarta!


Otin tilkkublokkikasani esiin elokuun alussa, levitin lattialle ja totesin, että noin 39 kappaletta uupuu tilkkupeiton koosta. (Ehkä liioittelin.) Ihmeellinen Instagram osoitti jälleen voimansa: sain kannustavia kommentteja ja esimerkiksi ehdotuksia, miten saisin nämä blokit riittämään, jos haluaisin. (Kehykset ja/tai reunukset lisäämällä.)

Matka alkaa yhdellä askeleella. Verryttelin lihaksia ompelemalla yhden blokin paloista, joita oli jo valmiiden pinossa. Osasin vielä. Muistin myös katsoa tarkkaan, mihin nurkkiin ommellaan kolmiot ja miten päin.


Valmiita paloja oli enemmänkin. Ompelin ne blokeiksi ja rupesin leikkaamaan uusia ruskeita ja pinkkejä paloja. Ensin blokkeja oli neljä…


…ja sittemmin kuusi.


Sitten ompelin toiset kuusi blokkia.


Rupeaman aikana ompelin TAAS yhden blokin väärin. Se pääsi muiden väärin ommeltujen blokkien joukkoon. Näistä tulee todennäköisesti koristelua valmiin tilkkupeiton taustakappaleelle.


Huomaatteko! Olen siirtynyt ajattelussani jo siihen, että näen tilkkutyöni ehkä valmistuvan!

Ei tietysti koskaan tiedä! Minähän voin puurtaa kymmeniä ja jälleen kymmeniä työtunteja ja jättää työn kesken kalkkiviivoilla – useammaksi vuodeksi, ja siinä vaiheessa kun työ olisi 45 minuutissa tullut jo valmiiksi. Näin kävi Nalle Puh –aiheiselle ristipistotyölleni.

Tässä nykyiset tilkkublokkini sommittelulattialla.


Työ jatkuu! Ehkä vielä saan tilkkupeittokokoisen pinnan kokoon ilman, että ompelen tähän ainakaan jättiläismäisen leveitä kehyksiä.

Jos haluat itse valmistaa samanlaisia blokkeja, katso ompeluohjeet Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista.

Sunday, 10 September 2017

valmis retrovärinen vauvanpeitto.

Tänään valmistui taas yksi vauvanpeitto. Aloin ommella tätä ikään kuin tilaustyönä, mutta tälle ei sitten ollutkaan ottajaa. Ei siksi, ettei vauvaa olisi, vaan hänelle keksittiinkin muita tervetuliaislahjoja. Innostuin heti kuullessani, että EHKÄ vauvanpeitto tilkuista olisi kiinnostava – en pettynyt, vaikkei tilausta tullutkaan. Päätin sen sijaan tehdä peiton valmiiksi.

Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu.


Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.)


Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompelin ne nopeasti ja rupesin vasta sitten miettimään, millaisen tilkkupinnan niistä kokoaisin.


Sitten jostain putkahti idea ommella rytmikkäästi vaihtelevat vaaleat ja tummat kehykset paloihini. Scrappy-tilkkupalat olivat hiukan eri kokoisia keskenään. Koska en raaskinut tasoittaa isompia paloja kuin ihan vähän, ompelin toisille leveämmät, toisille kapeammat ruskeat kehykset.

Olen kertonut tilkkupinnan valmistamisesta tässä blogikirjoituksessa. Huomaan, että kirjoituksessani ajattelin valmistavani näin pienen peiton nopeasti – ehkä jo vuoden 2017 ensimmäisenä valmiina tilkkupeittona. HAH! Tämä on kahdeksas tänä vuonna valmistunut tilkkupeitto.

Ruskea kangas oli saalis tilkkukilta Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta. Tilkkuystäväni Eija antoi kankaan minulle, koska pidin sitä mainiona. Hänelle se oli osoittautunut käyttökelvottomaksi. Tämä on jo toinen tilkkutyö, johon ”kamala kangas” on mielestäni sopinut hyvin!


Kivaa kettukangasta oli enemmän kuin tarpeeksi taustakappaletta varten. Pääsin kerrankin helpolla.


Nimilappu on taas leikattu vanhasta, käsin päärmätystä taskuliinasta. Tikkasin tekstien ympäri vielä kirjontalangalla etupistoja, jotta valkoinen lappu ei näyttäisi niin kalpealta.


Löysin reunakantiksi kettumaisen punaruskeaa kangasta, jossa oli vielä ruudutettu kuviokin – vinoon leikattuna sellainen kangas näyttää aina hauskalta. Muistelen, että kangas on muhkeasta, Tilkkutexin lahjoittamasta palkintopinosta, jonka voitin Finn Quiltin tilkkutyökilpailusta vuonna 2014. (Kilpailu pidettiin ja se ratkesi vuonna 2013, mutta sain kakkospalkintoni seuraavan vuoden puolella.)


Yli järven –vauvanpeitto on kooltaan noin 100 cm x 100 cm Sen pinnassa näkyvät kivat tikkaukset toteutti Töölön Tilkkupajan Soile Kivinen.


Toivon, että Yli järven –tilkkupeitto löytää jonain päivänä reippaan, retrovärejä arvostavan omistajan!

Saturday, 2 September 2017

tilkkublokista tilkkupinnaksi.

Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin.

Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva:


Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta:


Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että minulta uupui blokki.)


Pohdin tässä vaiheessa, että aloittaisin tikkaamisen. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. En ole maailman paras konetikkaaja ja arvelin, että tikkauksen aikana tilkkupinnan reunat jäisivät varmasti epätasaisiksi. Joutuisin kuitenkin suoristelemaan pintaa ja pieninkin vinous paljastuisi, kun vaaleat nurkat ehkä jäisivät sieltä täältä reunakantin alle.

Paljon kätevämpää oli ommella blokkien ympärille pieni kehys. Siinä eivät pienet epätasaisuudet tule esille yhtä ilmiselvästi.


Kokosin kehyksenkin useasta eri kankaasta, tietenkin! Eihän minulla ollut mitään sopivaa sinistä kangasta niin paljon, että se olisi riittänyt kehykseksi yksinään.

Tilkkupinta on niin pieni, että päätin tikata sen itse koneella. Ensin minulla ei ollut mitään ajatusta tikkauskuvioiksi, mutta sitten rupesin vain tikkaamaan. Keskimmäiseen blokkiin ompelin vapaalla konetikkauksella yksinkertaisen kukan keskelle ja vaaleisiin osuuksiin sujuttelin suoraa ommelta.


Tikkaukset erottuvat hiukan paremmin tilkkutyön taustapuolella. Olin yllätyksekseni ja vaivatta löytänyt tarpeeksi isot palat kahta sinistä, lapsekkaan oloista kangasta taustakappaleeksi. Ohutta tikkausvanuakin löytyi varastosta.


Tummat neliöt ammottivat tyhjyyttään, mutta onneksi on YouTube! Olin pari iltaa sitten yksin kotona ja viihdytin itseäni katsellen Angela Waltersin hauskoja tilkkuilu- ja tikkausvideoita. Katsoin esimerkiksi videon, jossa hän kertoi, miten ”eeppinen tilkkutyö” kannattaa tikata, ja siitä sain idean (tai kuvion) omaankin työhöni.


Kuvassa näkyvä lehväkuvio on jokseenkin suoraan Angelan näyttämä kuvio.


Peitossa yhdistyvät siis suorat tikkaukset ja pyöreämmät lehvä- ja kukkakuviot.


Ihan mukiinmenevältä näyttää. Siinä tummat neliöt odottavat taas, että vapaatikkaisin niihin.

Olen niin epämukavuusalueellani tässä! Verenpaineeni ja sykkeeni on varmaan tikatessani koko ajan koholla ja hikikin siinä tulee (tuskanhiki). Koetan rauhoitella itseäni ja selitän itselleni, että ”matka on tärkeämpi kuin päämäärä” ja ”tästä tulee ihan kelvollinen, usko pois”. Ommellessani tilkkublokkeja olen rento ja luottavainen, mutta tikkaus hermostuttaa aina.

Onneksi voin halutessani teettää tikkaukset toisella!

Konetikkausmotivaatiotani kohottivat tosin eiliseen Instagram-päivitykseen saamani kommentit. Kirjoitin tekstissä, että Angelan video oli inspiroinut minua. Moni seuraaja ehti kommentoida, että ”hyvältä näyttää” ja niin edelleen, ja sitten myös Angela itse kommentoi samoin! Tilkkutyöyhteisö on kyllä maailman paras!

Friday, 18 August 2017

ompele tilkkublokki, jossa on kaari. sew a quilt block with a curved shape.

Esittelin aiemmassa blogikirjoituksessani kaariblokkeja ja nyt kerron, miten itse ompelen ne.

Here’s how I sew a quilt block that has a curved shape in it.

Lähtötilanne. Leikkuualustalla on kaksi noin 16 cm x 16 cm –kokoista tilkkuneliötä, kumpikin oikein päin. Värit saavat olla toisistaan hyvin erottuvat, esimerkiksi toinen vaalea ja toinen tumma. Palojen ei tarvitse olla tarkalleen saman kokoisia, mutta ne on hyvä asetella niin, että yksi kulma on tasan.

Starting point. I’ve stacked two contrasting fabric squares (contrasting by colour, or light/dark contrasting), size around 6” x 6” on my cutting mat. They don’t need to be exactly the same size, but place them so that one corner is even.


Leikkaan vapaalla kädellä ja leikkurilla tasan olevaan kulmaan kaaren. Kaari voi mutkitella. Sen ei tarvitse olla neljännesympyrän muotoinen.

I use the rotary cutter and cut a free hand curve in one of the corners. The curve may be uneven and it doesn’t have to resemble a quarter circle. This is improv cutting.


Seuraavaksi ompelen vaaleampaan kankaaseen tumman nurkkapalan ja päinvastoin.

Next, I sew the corner pieces back to the larger piece, but I switch them. Dark corner to the light fabric and vice versa.

Kaareva sauma on helppo ja nopea ommella ilman nuppineuloja! Opettelin tekniikan ommellessani juoponpolkublokkejani ja katsoin mallia tästä Leanne She Can Quilt -blogin videosta.

Sewing a curved seam is really quick and easy to sew without pinning! I learned the technique when I was sewing a bunch of Drunkard’s Path blocks, and here’s the tutorial video by Leanne from She Can Quilt.


Juoponpolkublokkien osat leikataan yleensä mallineen avulla, ja malline sisältää saumanvarat. Reunat menevät silloin tasan ja valmis juoponpolkublokki on melko tarkasti neliömäinen.

When one is sewing Drunkard’s Path blocks, one cuts the pieces using a template which includes seam allowances. Everything ends up even in that case and the block, when ready, is an even shape.

Tässä blokissa reunat eivät mene tasan! Sitä ei kannata ihmetellä. Tässä onkin mainio tilaisuus kaarevien saumojen ompeluharjoituksiin. Ellet ole kokeillut, niin suosittelen! Leikkaa ensimmäisiin blokkeihisi loivat kaaret, niin harjoitteleminen on vielä helpompaa.

The edges do not end up even in this block! Please do not stress over this. In fact, you have an excellent opportunity to practice sewing curved seams because this is going to end up wonky anyway. If you haven’t tried the no-pin method for curved seams, this is your chance! To make things even easier for you, cut a mild curve – it is easier to sew.

Kun olen vaihtanut nurkat, leikkaan lyhyet hakit saumanvaroihin niille kohdille, joissa pidempi kangas aaltoilee (ympyröity kuvassa):

When I have changed the corners, I snip the seam allowances in the places where the longer fabric edge is wavy (circled in the next picture):


Silitän saumanvarat nurkkapalan suuntaan. Käsissäni on kaksi blokin alkua:

I iron the seam allowances toward the corner piece…aaand I have two progressed blocks in my hand:  


Asettelen palat taas päällekkäin ja niin, että saumat kulkevat hyvin tarkkaan samassa kohdassa. Leikkaan toisen kaaren. Se voi olla toisesta päästä leveämpi tai keskeltä, tai miten haluat (mutta muista, että saumanvara syö kaaripalan leveyttä).

I stack the pieces again so that the seams are aligned. Then I cut another curve. The curve may start wider at one end, or widen in the middle, or whatever you feel like (but remember that the seam allowance will eat up the width of the curved piece).


Ompelen seuraavaksi kulmapalat toisiin paloihin. Teen hakit saumanvaroihin ja silitän varat poispäin kaaresta, näin:

Then I sew the corners to the other pieces (again switching the corner pieces). I snip the seam allowances and iron the seam allowances away from the curve like this:


Ta-daa! Kaksi kaariblokkia!

Ta-dah! Two quilt blocks with a curve!


Kuten kuvasta näkyy, kaariblokit ovat epämääräisen muotoiset ja kokoiset valmiina. Ne täytyy tasoittaa ja siinä vaiheessa kangasta menee tuhlaavaisen oloisesti hukkaan.

Vinkkaankin kaariblokin erinomaiseksi vaihtoehdoksi, johon kuluttaa kangasylimäärää!

You can see in the picture that the final curve blocks are very uneven in shape and size. One needs to trim the blocks and this means a waste of fabric. Hint, hint – this block is an excellent choice when you need to put some excess fabric into use!

Thursday, 17 August 2017

kaaria tilkkublokeissa.

Olen ahkera Instagram-käyttäjä. Jaan omia kuviani ja käytän aikaa tilkkutyökuvien selailemiseen. Kun näen kivan työn tai kivoja blokkeja, kaappaan näyttökuvan. Projektien välillä käyn läpi kaappauksiani ja etsin inspiraatiota. Viimeisimmän inspiraation sain Instagram-nimeltä @hbeecook – hän oli tehnyt sinne tänne kallellaan olevat kaariblokkinsa yksivärisistä kankaista vauvanpeittoa varten.

Etsin kaariblokkien teko-ohjeet netistä, päätin väriksi punaiset ja valkoiset ja ryhdyin toimimaan. Ensimmäiset epämääräiset ympyrät syntyivät ompelulaneissa Tiinatein luona. Kuva on otettu ilta-auringossa vajaat kaksi tuntia ennen rajua ukonilmaa, joka lauantaina pyyhki eteläisen Suomen halki.


Olin ajatellut tekeväni kuvasarjan kaariblokin ompelemisesta, mutta unohdin aikeeni alkutilannekuvan ottamisen jälkeen! Niinpä minun kuvasarjani on vain yhden kuvan mittainen:


Lähtötilanne on joka tapauksessa tämä. Kaksi noin neliötä tai suorakaidetta päällekkäin – tilkkujen ei tarvitse edes olla tismalleen saman kokoiset – ja yhteen nurkkaan viilletään leikkurilla jonkinlainen kaari.

Voinhan kuvitella, että alkutilanteesta pääsee seuraavan kuvan tilanteeseen maagisesti ihan parissa tuokiossa:


(Todellisuudessa kaariblokkiakaan ei ompele ihan hetkessä ja neljän kaariblokin yhdistelmän ompeleminen on vielä sitäkin hitaampaa.)

Tänään pääsin sentään ulos kuvaamaan valoisaan aikaan. Valmiina on kaksitoista epämääräistä ympyräblokkia.


Kun blokkeja on tarpeeksi, ompelen niistä todennäköisesti ensin neljän kokonaisuuksia valkoisia välikaitaleita lisäämällä. Trimmaan blokeistani aina mahdollisimman vähän.


Sommittelu jatkuu siis koko ompelun ajan. Tämä on kiinnostava tilkkuprojekti!


Kissa kävi katsomassa tilkkublokkipinoa. Ehkä se halusi tietää, onko blokeissa muita värejä kuin punaista ja valkoista.

Vastaus: Hämmästyttävän vähän! Tilkkutyöni ovat yleensä megavärikkäitä, mutta kaariblokkeihini löysin selkeästi punavoittoisia kankaita.

Friday, 4 August 2017

6 tilkkutyöfaktaa, jotka olen sentään oppinut.

Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen.

Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa.

1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta.


Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa.


Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljelle kesämekon ompelussa.

Tällaisen tilkun peseminen ja silittäminen voi muuttaa tilkkua ennakoimattomasti. Joku kankaista saattaa päästää väriä jo 40-asteisessa pesussa. Jotain kangasta ei ehkä saa silittää lainkaan. Käytössä joku kankaista saattaa yllättäen hipua puhki.

2. Keltainen ei ole automaattisesti vaalea väri.


Keltainen tuntuu toki miltei aina vaalealta väriltä verrattuna esimerkiksi tummansiniseen tai keskisävyiseen punaiseen. Keltaiset kankaat ovat toisaalta usein värikylläisiä, eli keltainen pomppaa esiin – ei haalistu taustalle. xx

Musta-valkokuvasta näkee, että esimerkiksi numerokuvioinen keltainen on lähes samaa tummuusastetta kuin samassa blokissa näkyvä vaaleansininen kangas.


Tuossa blokissa tumma-vaalea-kontrasti ei olekaan täysin onnistunut.

Löytöjen mukana tulleessa hirsimökkiblokissakin keltaisen luonne näkyy selvästi.


Siniset ovat toki tummempia kuin keltaiset, mutta katse osuu keltaisiin.

3. Lentävä hanhi –blokkeihin on pikatekniikka.


Ehkä minulla oli käsillä neliöitä, joista pystyin helposti ompelemaan kaksi kolmio-neliötä kerralla? Joka tapauksessa olen koonnut tämän tuulimyllytyyppisen tilkkublokin lentävä hanhi –blokeista, jotka olen rakentanut kolmio-neliöistä.


Pääsen nykyään helpommalla tehdessäni lentävät hanhet suorakaiteesta ja kahdesta neliöstä. Jos lentävä hanhi –blokista on tulossa vähänkään kookkaampi, saan parilla lisäsaumalla vielä kaupanpäällisiksi kaksi kolmio-neliötä.

4. Blokkeja on kivampi ommella, kun kankaissa on valinnanvaraa.


Tuolloin kangasvarastoni oli vaatimaton ja siinä oli enimmäkseen vaateompelun jäljiltä jääneitä tilkkuja. Suurin osa niistäkin oli vielä muuta kuin puuvillaa.

En varmasti ollut suunnattoman ylpeä esimerkiksi tämän ananasblokin värityksestä edes silloin, mutta muutakaan punasävyistä kangasta minulla ei ollut tarpeeksi:


5. Paper-piecing on hidasta.


Toiseen ananasblokkiin olin löytänyt onnistuneemman värityksen – tämä menisi melkein seulastani läpi tänäänkin – mutta jaksoin tehdä tällä mallilla vain kaksi blokkia.


Tuntui, että yhden blokin ompelemisessa meni ikä ja terveys! Ei puhettakaan, että olisin onnistunut tekemään näitä edes neljä, joista olisin voinut ommella vaikka tyynynpäällisen.

6. Paper-piecing on yllättävän haastavaa.


Paitsi hidasta, paper-piecing on yllättävän haastavaa. Olen toteuttanut seuraavan blokin viittä vailla valmiiksi ilman, että palat olisivat vajaita, mutta entä viimeisellä kierroksella?


Viimeiset, blokkia kehystävät kaitaleet ovat kaikki pikkiriikkisen liian lyhyet, kuten ommelviivasta näkyy. (Toki tämän voi ommella osaksi jotain kokonaisuutta myös niin, että kehys on kapeampi.)

Viimeinen blokki on tietenkin myös esimerkki paper-piecingin työläydestä. En ole tehnyt näitäkään kuin yhden ainoan. Saattaa tietysti myös olla, että viimeisen kierroksen moka sai minut sisuuntumaan ja jätin projektin tämän ainokaisen blokin mittaiseksi.

Olen varmasti oppinut enemmänkin kuin kuusi tilkkutöihin liittyvää faktaa harrastusvuosieni aikana, mutta löytämistäni muinaismuistoista päättelen oppineeni ainakin nämä!

Tuesday, 25 July 2017

paper-piecingiä.

Ompelukoneeni ja minä olemme olleet jonkin aikaa erossa toisistamme ja olen lohduttautunut ompelemalla käsin. Löysin koko joukon paperiarkkeja, joille olin tulostanut paper-piecing-kuviomalleja ja pistelin niiden perusteella ensiksi nämä kaksi kukkablokkia:


Tein oikeanpuoleisen blokin ensin ja se on sen näköinenkin. Toiseen blokkiin osasin asemoida kangaskuviot paremmin. Tykkään sen väreistäkin enemmän.

Puuduin tuohon paper-piecingiin ja kokeilin ensimmäistä kertaa piiitkiiin aikoihin English-paper-piecingiä eli sellaista, jossa ensin kääritään kangas paperi- tai pahvipalan ympärille ja sitten paloista ommellaan kokonaisuuksia niin, että paperi tai pahvi ovat siellä sisällä edelleen.

Sain Instagram-tilkkuystävältäni mallineet, joiden avulla pystyy kätevästi asemoimaan kuviotkin. Kaivelin tilkkukasaa ja löysin sopivan kokoisia pesukarhuja, perhosia, kissoja ja kukkia. Yhteen ommellusta kuviosta tuli ensin äksän muotoinen:


Ahersin vielä hieman ja sain täydennetyksi kuviosta kuusikulmaisen. Tämä sai riittää tätä lajia. Ehkä keksin, miten saan tämän kunniallisesti kiinni esimerkiksi pussukkakappaleeseen.


Paper-piecing-kukkien lisäksi löysin kaksi paperimallia tällaisille blokeille:


Jaksoin toistaiseksi tehdä näitä vain yhden.

Seuraavaksi rupesin leikkaamaan ja päällystämään ihan tavallisia kuusikulmioita. Katsotaan, mitä niistä tulee – vai tuleeko.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails