Tekstit

Näytetään tunnisteella tilkkublokit merkityt tekstit.

tilkkupeittopinta valmistumassa!

Kuva
Rupesin tammikuun loppupuolella ompelemaan resurssipalojani neliöiksi, joista ajattelin valmistaa keskipalat uuteen blokkimalliin. Tai ei se mikään uusi malli ole – tilkkuilijat ovat tehneet vastaavia vuosikausia, ja itsekin ompelin vastaavat blokit Kylä lähtee -seinätekstiiliini.   Kylä lähtee -projektista tämä malli jäikin mieleeni. Esittelin projektia sen alkuvaiheessa, ja nyt on aika esitellä sen loppuvaihetta.  Kalkkiviivoilla sain vielä kahdelta taholta uusia resursseja, joita käyttelin innoissani. Keskineliöistä tuli vähän erilaisia kuin pelkistä omista resursseista olisi syntynyt. Tykkäsin ommella keskineliöitä. Ne syntyivät joutuisasti sarjaompeluna! Tässä kuvassa on paljon niistä minulle vieraammista resursseista ommeltuja neliöitä. Vaikka ensin ajattelin tehdä peittooni kokonaan tummanpuhuvan taustan, päädyin projektin edetessä tekemään myös hyvin vaaleapohjaisia blokkeja. Lopulta koitti päivä, jolloin laskin blokkeja olevan tarpeeksi. (Tiedän, etten voi täysin luottaa l

keikkuvat tilkkuneliöt.

Kuva
Syöksähdin saman tien uuden projektin pariin, kun olin saanut tilkkusilppuriviblokit pinnaksi asti. Huomasin nimittäin pitäväni kovasti keikkuvan näköisistä blokeista, joita ompelin Kylä lähtee -seinätekstiiliin, ja päätin ommella niitä jossain vaiheessa lisää,. Nyt oli se vaihe! Valmistin ensin koko joukon raikkaan värisiä tilkkuneliöitä ompelemalla pienen keskipalan ympärille kierroksen resurssikaitaleita ja tasoittamalla silitetyn palan sitten kolmen tuuman neliöksi. Sitten keräsin pinon tummanpuhuvimpia kankaitani ja leikkasin niistä kahden ja puolen tuuman levyisiä kaitaleita. Ompelin tilkkuneliön ympärille tummanpuhuvat kaitaleet, silitin ja leikkasin palasta viiden tuuman neliön vinoon – puolet toiseen suuntaan ja puolet toiseen suuntaan vinoon. Neliöt näyttävät keikahtelevan puolelta toiselle. Paitsi tuo yksi, joka kulkee viereisen neliön kanssa samaan tahtiin! Nyt vasta kuvasta huomasin! No sitten mietin, että tuleeko pinnasta sittenkin liian synkkä, jos tausta on pelkkää

tilkkuriveistä tilkkublokkeja.

Kuva
Viime vuonna Amity-tilkkupeittoa ommellessani huomasin tykkääväni eniten blokkeihin tarvittavien tilkkusilppurivien rakentamisesta. Koska tilkkupinta rakentuu isoista neliöistä, rivien rakentelu oli nopeasti suoritettu. Mietin, voisiko vastaavia rivejä käyttää myös jossain muussa blokissa ja keksinkin nopeasti tavan. Leikkasin reilut 4 tuumaa kertaa 5 tuumaa paloja suunnilleen yksivärisistä kankaista, halkaisin palat pitkittäin satunnaisesta kohdasta satunnaisen vinolla viillolla ja sovittelin silppurivit väleihin. Silitin ja tasoitin viiden tuuman neliöiksi. Silppurivejä syntyi helposti! Tähtäsin vähän reilun kahden tuuman levyisiin ja noin 5-6 tuuman pituisiin. Kaikki kankaat ja palat kävivät tarkoituksiin. Jos tilkku sattui olemaan liian kapea, laskin sen syrjään ja odotin, että sille löytyy sopivan värinen pari. Ompelin ne yhteen ja käytin sen jälkeen silppuriveissä. Rivien ompelemisessa kaksi asiaa oli hauskinta. Ensiksi, pääsin sovittelemaan kankaita toisiinsa. Jotkut yllättävä

vielä yksi valmis tilkkupeitto!

Kuva
Sain kuin sainkin valmiiksi kuusikulmioista kokoamani tilkkupeiton vielä tämän vuoden puolella! Säät eivät ole suosineet tilkkutyövalokuvausta, mutta eilen sain otetuksi yhden, melko aidon värisen kuvan Sixten-tilkkupeitostani. Kehitin mallin, koska halusin käyttää kolmioviivaintani, joka oli ollut miltei käyttämättömänä ostopäivästä asti. Sixten on ilmestymässä myös kaavan muodossa. Jos siis haluat toteuttaa modernilta näyttävän, värikkään kuusikulmiopeiton, tarkkaile tätä kanavaa! Tilkkupinta on hauska ja joutuisa ommella! Itse leikkasin ensimmäiset palat syyskuun viimeisinä päivinä ja noin kuukauden kuluttua ompelin viimeisen sauman tilkkupintaan. Ja käyn sentään kokopäivätöissäkin. Sixten-tilkkupeittoon menee aika tavalla kangasta, ja paras vaikutelma syntyy, kun kuusikulmiot ompelee useammasta eri kuosia olevasta kolmiosta, jotka kuitenkin ovat suunnilleen samaa väriä ja tummuusastetta. Sixten on kooltaan noin 186 cm x 223 cm (73” x 88”). Valitsin peittoon mustavalkoraidall

terveydeksi!

Kuva
Kenties teillä lukijoilla on nyt aaton jälkeen tovi aikaa lukea lisää tilkkutarinoitani. Esittelen tänään kaksi hyvin erilaista tilkkutyötä. Ensiksi tämä epätavallisempi eli Sveitsin tilkkuyhdistyksen Bobbin Roll -haasteaktiviteettiin tuleva minityö. Helsingin tilkkukilta Syyrinki toteuttaa yhteisesti rullallisen pieniä tilkkutöitä, joista jokainen on saanut innoituksen tietystä sanasta. Minun sanani oli viini. Piirsin ensin paperille viinilasin, johon kaadetaan punaviiniä melkoisella vauhdilla. Leikkasin palat irti ja käytin niitä mallina, kun leikkasin kangaspalat kuvaa varten. Olisi ollut paljon helpompaa, jos minulla olisi ollut silitettävää liimapaperiharsoa, johon ensin olisin kiinnittänyt kankaat ja sen jälkeen silittänyt palat kiinni taustakappaleeseen. Ei ollut sellaista, joten jouduin soveltamaan. Tässä kuva siitä vaiheesta, kun olin liimannut kangaspalat taustakankaaseen (tavallisella liimapuikolla). Tikkasin palat kiinni taustaan ja lisäsin tikkauksia antaakseni kuvalle

Luukku 19 - Grimm Tales – Philip Pullman.

Kuva
Tänään esittelen satukirjan. Philip Pullman muodisti Grimmin sadut meille 2020-luvun eläville sopiviksi kirjoittamalla ne nykyenglanniksi. Kirjaa ei ole suomennettu. Huh huh! Jäin koukkuun lukiessani näitä satuja. Luin yhden ja yhtäkkiä huomasin lukeneenikin monta. Pullman oli lisännyt kommenttinsa joka sadun jälkeen, ja ne kuulostivat siltä kuin hän olisi puhunut suoraan minulle. Moderni kieliasu sai miettimään tarinoita tarkemmin. Totta kai moni satu oli tuttu lapsuudesta. Mutta miksi en yhtään ihmetellyt sitä, että isä kuningas kohteli tytärtään prinsessaa kovin julmasti?! Tai että myllärin kaunis tytär suostui ilomielin häntä vaikeilla tehtävillä koetelleen kuninkaan puolisoksi ja rakastuikin vielä? Osaa kirjan saduista ei voinut nauramatta lukea, osa tuntui kauheilta. Luettiinko tällaisia juttuja todella lapsille? Siirryn Grimmin saduista lempeämpään maailmaan eli Hanhiemon tarinoihin. Olen nimennyt yhden tilkkutyöni niin, vaikka se kirja ei ollut lempparini. Kun olin pieni, min

Luukku 18 - Death Comes to Pemberley – P.D. James.

Kuva
Ohhoh, nyt olemme jo 18. luukussa, ja täällä pyörivät P. D. Jamesin Syystanssiaiset. Rakastuin kirjaan päätä pahkaa. Olin toki juuri nähnyt minisarjan “Lost in Austen,” joka oli eräänlainen toisinto Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta. Henkilöt olivat tuoreina mielessäni ja tiesin, kuka on ken ja miksi. Murha ja sen seuraukset kiinnostivat ja onnittelin itseäni siitäkin, että olin kärryillä syyllisestä. (Tällä kertaa en ollut pettynyt siihen, että arvasin murhaajan henkilöllisyyden oikein. Joskus olen!) Kirja ei toki ole puoliksikaan niin kiinnostava, ellei lukija tunne Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin juonta ja henkilöitä. Meille muille tämä on mainio lisätarina! Koska kirja on kuvitteellista jatkoa Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanille, esittelen Lempeä-tilkkupussukkani. Romaanissahan esiintyy niin lempeä kuin lempeyttäkin, ylpeyksien ja muiden lisäksi. Vinkki: No tietysti se, minkä tuossa kirjoituksessani esittelen: sinun roskasi voi olla toisen aarre. Ellet tarvitse jotain tilkkujutt