Showing posts with label tikkauspalvelu. Show all posts
Showing posts with label tikkauspalvelu. Show all posts

Thursday, 7 December 2017

g niin kuin gekko.

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012.


Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa.

Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla.

Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön.

Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mieltynytkään siihen, miltä blokit näyttivät toistensa vieressä. Vaikutelma oli jotenkin samea:


Sitten keksin ommella blokeille kehykset, ja vielä niin, että joka toinen oli vaalea ja joka toinen oli tumma. Näyttipä heti paljon paremmalta:


G-kirjaimesta tulee vielä mieleen mainita, etten ennen 5.12.2017 ollut antanut yhdellekään työlleni g-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta huomasin puutteen ja keksin sen takia uusimmalle pussukalleni nimen Galleria.

(Ehkä jäittekin toissapäivänä ihmettelemään, miksi ihmeessä pussukka sai sellaisen nimen.)

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

Monday, 1 February 2016

i-ha-na!

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset!


Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen.

Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen.

Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin:


Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu.

Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja reunakaitaleisiin kuplivia suoria viivoja, mutta samaiseen peittoon ompelemani mutkittelevat viivat näyttivät aluksi niin kamalilta, että hylkäsin työn pitkäksi aikaa. Mietin, pitäisikö ompeleet purkaa. En purkanut, vaan tein lisää, ja sinne ne kamaluudet solahtivat eivätkä haitanneet kokonaisuutta.

Nuo työlään tikkaamisen ajat ovat onneksi mennyttä!

Tilkkupeitto on mestaritikkaajan jäljiltä lisäksi reunoistaan harsittu yhteen, jolloin reunojen suoristaminen sujuu leikiten.

Nyt vain pitää ponnistella, että löydän peittooni sopivan reunakanttikankaan, ja että saan aikaiseksi tasoittaa sen (vaikka tasoittaminen ON helppoa, niin siihen ryhtyminen käy minulta kankeasti).

Saturday, 8 August 2015

nyt jo!

Kirjoitukseni otsikko EI viittaa kirjoitteluni tiuhuuteen, koska edellisestä kirjoituksestani on pitkähkö tovi. En vain ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kirjoittaisin. Paitsi nyt! Tikkautin värikkään lentävät hanhet –aiheisen tilkkutyöni Soilella Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Sain valmiiksi tikatun peiton takaisin eilen!


Seuraavaksi tasoitan pinnan, keksin tälle nimen, kirjoitan ja ompelen nimilapun ja kehittelen tälle reunakantin. Sitten peitto onkin valmis!

Terävien kolmioiden ja neliöiden vastapainoksi valitsimme all over –tikkausmallin, jossa on pyöreitä muotoja.


Tilkkupintaan tuli hauskaa liikkeen tuntua!

Tikkauskuvion valitseminen tuntuu ensin lähes mahdottomalta, sillä vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta aina on löytynyt se oikea kuvio – se, joka tuntuu oikealta juuri tähän peittoon.

Tällä kertaa tikkauslanka oli maailman helpoin valita. Soile oli ostanut upeaa, himmeänä kiiltävää tikkauslankaa, joka sopi tilkkupintaani kuin nenä päähän. Muita vaihtoehtoja ei tarvinnut edes katsastaa! Lopputuloskin oli todella onnistunut.

Tämän tilkkupeiton nimi historian kirjoissa pian on:


Tein nimittäin historiaa. Ensimmäisen kerran ikinä löysin varastoistani tarpeeksi ison kangaspalan tilkkutyön taustakappaleeksi. Minulla oli sopiva pala erikoisleveää, ruusukuvioista puuvillaa, joten minun ei tarvinnut ommella YHTÄKÄÄN saumaa taustakappaleeseeni!

Tilkkupeitollani on jo koti tiedossa. Rakas Siskoni on paras asiakkaani. En tiedä, mihin hän sijoittaa kaikki, mutta tämäkin pääsee hänen hellään huomaansa. Tytär olisi myös ottanut tämän itselleen, ja voisin hyvin pitää tämän itse. Olipa onnistunut tilkkutyö!

Onneksi minulla on hautumassa jo seuraava tilkkutyöprojekti! Kerron siitä lisää ensi postauksessani.

Monday, 8 June 2015

tasoitusta.

Ilahduin nähtyäni Tilkkuilon blogissa tilkkupeiton, johon hän kertoi saaneensa idean minun jäännöspalapeitostani. Olen aidosti iloinen sekä hänen että itseni puolesta, mutta samalla minua korpesi, etten ole itse saanut viimeistellyksi omaa tilkkupeittoani. Tyrkkäydyin siis tasoitus- ja kanttaustyöhön.


Ompeluhuoneen Makkarin ikkunoista tulvi sopivasti valoa, enkä malttanut olla kuvaamatta tikattua tilkkupeitoin aihiotani. Tikkaukset näkyivät niin hersyvästi valossa!

Kyllä on rytmikäs tikkauspinta! Ihan mahtavalta näyttää!

Tikkautin peiton siis Töölön Tilkkupajan Soilella ja siksi olen voinut huoletta säilyttää peittoani kanttaamattomana. Tilkkupajasta palattuaan tilkkupeitto on nimittäin siististi reunoista kiinni harsittu – muun tikkauksen lisäksi siis. Ja koska tikatun tilkkupeiton ulkoreuna on näin litistetty, peittopinnan suoristaminen on paljon helpompaa.


Käytin tietysti apunani lasersuorakulmaa:


Tasoitettuna kulma näyttää tältä:


Taiteilin tilkkupeiton kanssa kiinnittääkseni siihen nimilapun ja otin kuvan myös peiton taustapuolesta.


Aika merkillisiä kuviointeja. Tällä taustakappaleella ei voita estetiikkakisoja, mutta ainakin pinta on mielenkiintoinen! Lisäksi kankaiden värit ovat linjassa paraatipuolen värityksen kanssa – sinistä ja punaista.

Tykkään sitä paitsi tosi paljon siitä, miltä tikkaus näyttää erityisesti tällä puolella peittoa!

Tuesday, 26 May 2015

7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs.

Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana.

Tummempana erottuva tikkaus:


Vaaleampana erottuva tikkaus:


Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja.

Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti sitä voi lähteä mikrotikkauslinjalle, joka on peräti suosittua ja ihailtua erityisesti jenkkilässä. Siellä osa tilkkuilijoista tikkaa isotkin peittonsa ompelein, jotka ovat tulitikun leveyden (tai siis kapeuden) etäisyydellä toisistaan. Luulen (en aio käytännössä kokeilla), että tilkkupinta on aika peltimäinen sellaisen tikkauksen jäljiltä. Seinävaatteeseen sekin toki sopii, mutta että tilkkupeittoon. Mieluummin ei.

(Muistelen tilkkuystäväni Eijan jo muutama vuosi sitten kuvailleen, että trendi näyttää olevan tilkkupintojen ”kuoliaaksi tikkaaminen”.)

Riittävästi. Toinen ääripää on tikata juuri ja juuri tarpeeksi tai ehkä sittenkin liian vähänlaisesti. Ymmärrän, että varsinkin ison peiton tikkaaminen kotikonstein on uuvuttavaa ja mieleen tulee oikoa ja tikata siis vain sieltä täältä, harvakseltaan. Valmista tilkkutyötä käy vähän sääli, jos siinä on siellä täällä (tai tasaisestikin) pulleita, tikkauksettomia alueita.

Huomasin esimerkiksi että polyestervanuni pyrki ennen pitkää kankaan läpi ulos niiltä alueilta, jotka ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeiton kehyksessä olin jättänyt tikkaamatta. (Tein niin sekä laiskuuttani että tehokeinoksi.) Tikatuilla alueilla parroittumista ei esiintynyt. Olisi vain kannattanut tikata kehyskin kauttaaltaan!


Tasaisesti. Liittyy tietysti edelliseen, mutta tasaisuuteen kuuluu muutakin. Ehkä ei ole paras ratkaisu tikata pienen pientä pyörylää tähän nurkkaan ja lopuksi suuren suurta ympyräpintaa vastakkaiseen nurkkaan. Tai tehdä minikokoista muurahaisenpolkua alareunaan ja erittäin harvaa elefantinpolkua yläreunaan – ellei siihen ole taiteellinen syy. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että tekijä on lähtenyt soitellen sotaan ja väsähtänyt matkalla ja ruvennut oikomaan.

Tikkauspalvelu. Erityisesti jos huomaa Riittävästi- ja Tasaisesti-kohtien haasteellisuuden, tikkauspalvelu on oiva ratkaisu! Minä arvostan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua ja Soilen ammattitaitoa. Tikkauspalvelutta en olisi pystynyt tekemään valmiiksi puoliakaan niistä tilkkupeitoista, jotka olen ommellut. Tikkauspalvelun toteuttamat tilkkupinnat ovat joka kerta olleet riittävästi ja tasaisesti sekä kauniisti tikatut eikä Soile ole myöskään tikannut niitä liikaa.

Mielestäni olen vieläpä kelvollinen konetikkaaja, mutta kokoan tilkkupintoja paljon mieluummin kuin tikkaan niitä. Pussukkaan riittävällä tilkkupinnalla on lisäksi paljon kivampi lasketella vapaata konetikkausta – jos haluan sitä tehdä – kuin ähertää sitä täyskokoiselle tilkkupeitolle.

Friday, 17 April 2015

näen violettia.

Heti huomaa, mistä tulevan vetoketjupussukan tilkkupalat ovat peräisin:


Tilkkupalat ovat tietysti jääneet ylitse siitä, kun ompelin muista tilkkutöistä yli jääneistä paloista neliöitä tilkkupeittoon! Voisin vielä tehdä uusia juttuja tilkuista, jotka jäivät ylitse pussukasta, jonka ompelin ... huh! Tiedätte varmaan, miten tämä kuvio menee. Jäännöspaloja on aina yli kaiken tarpeen.

Tässä tasoitetut pussukkapalat näkyvät paremmin:


Pussukkaparka on ollut tässä tilassa monta päivää. En ole ehtinyt ompelupisteeseeni lainkaan, mutta onneksi yksi tilkkuystävistäni on ollut aikaansaava, joten minulla on sentään näyttää jotain edennyttä:


Soile tikkasi kiehkuroita jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupeittoon. Eivätkö tikkauskuviot näytäkin ylen viehkeiltä tuossa kuvassa?!

Tikkaus kruunaa tilkkutyön. (It is not a quilt until it’s quilted.) Jos ehtisin, voisin tehdä uusia tilkkutöitä aina sillä aikaa, kun edellinen tilkkupintani tikkautuu kauniiksi Töölön Tilkkupajassa tikkausmestari Soilen kätösissä. Nyt on vain ollut muuta tekemistä kuin ompeleminen. Voitteko kuvitella?!

Hei, muistutan vielä, että huokeita ja nostalgiskuosisia tilkkukangaspakkauksia on myynnissä vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä. Käy hakemassa omasi! Samanlaisia valmiiksi sommiteltuja kangassettejä et saa mistään muualta!

Sunday, 25 January 2015

tikkauksia taaperon tilkkupeittoon.

Teetin Töölön Tilkkupajassa taaperon tilkkupeittoon longarm-tikkauksen. Kyllä on hienot tikkaukset!


Valitsin ympyrämäisen tikkauskuvion, joka näyttää vähän siltä kuin lapsi olisi piirrellyt joukon ei aivan samankokoisia tai –muotoisia sisäkkäisiä pyörylöitä.


Voi että! Tikkaus tekee tilkkupinnasta NIIN ihanan! Taaperon tilkkupeitto odottaa, että tasoittelisin ja kanttaisin sen, ja helppoa se onkin nyt, kun sain sen esitasoiteltuna Soilen pajalta.


Taustakappaleessa on kivaa traktorikuosia ja lisäksi monenlaisia peiton paraatipuolelta tuttuja kankaita. Esimerkiksi veikeää dalmatialaiskangasta löytyy tilkkupeiton taustapuoleltakin.


Samaa kuosia on parissa kangasympyrässä, jotka applikoin neliötilkkuihin.


Kiinnitän tilkkupeittoihini nimilapun mieluiten ennen kanttaamista, joten seuraavaksi minun täytyy keksiä taaperon peitolle nimi! Minulla ei vain ole vielä yhtään nimi-ideaa.

Linkitin tämän blogikirjoituksen Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin Visa och Berätta Måndag -sivulle.

Saturday, 13 December 2014

ihan täpinässä. myyjäiset!

Olen aivan innoissani kahdesta asiasta. Tulevista myyjäisistä (kerron tästä lisää postauksen lopussa) ja myös uusimmasta vetoketjupussukastani, sillä toteutin siihen vahingossa oivalliset mittasuhteet.

Uusin, Tyyneys-vetoketjupussukka on matalampi kuin viimeaikaiset kappaleeni ja se näyttääkin pussukan ja pikkulaukun välimuodolta:


Kuvassa vetoketjupussukka näyttää vinolta. Oikeasti se on suora. Katsotaanpa uudestaan:


Jep, näyttää suoremmalta. Tilkkupinnan kuvioinnista voi olla monta mieltä, mutta lähtökohtana olivat ompelupöydältä löytyneet jäännöspalat. Niissä oli paloja traktorinjälkikuvioisesta tilkkupinnasta, joka on edelleen tikattuna, mutta ei kantattuna.

Kummallakin puolella on lisäksi katseenvangitsijana kaitale, jonka sain She Can Quilt –bloginpitäjältä arvontavoittoni eli upean ratkkojan yhteydessä.


Vuori on pilkullista, melko harmonisen väristä kangasta. Koska pussukka on näinkin pieni, en toteuttanut sinne sisätaskua. Olin myös liian malttamaton saamaan pussukan valmiiksi. Onneksi sentään muistin Tilkunviilaaja-merkin ja onneksi niitä oli vielä. Pitäisi tilata lisää merkkejä. Pitäisi ja pitäisi!

Vetoketjun päissä on kangaslipareet. Sain tilkkupinnoista sattumalta juuri sopivan levyiset, että lipareet jäivät valmiissa pussukassa kivasti näkyviin. Silti ei voi väittää, ettei pussukka avautuisi kokonaan.


Tyyneys-nimen pussukka sai, kun tätä ommellessani kuulin pariin otteeseen uutisia tulevista myrskyistä. Olin jo antaa tälle nimen ”Myrskytuuli,” mutta miten voisin? Kuviot ovat kaukana myrskyisästä. Sitten tuli mieleen, että myrskyn edellä on tyyntä. Paljon paremmin sopiva nimi.

Tilkkupussukan mitat ovat seuraavat:
  • Korkeus noin 15 cm 
  • Leveys ylhäältä noin 26,5 cm 
  • Pohjan leveys noin 6 cm 
  • Kantohihnan ompelin alkujaan 6cm x 43cm kaitaleesta. Pussukka on siis jälleen Street-mallistoa. 


Tikkasin tilkkupinnat collegejersey- ja tikkausvanupaloihin kiinni. Tilkkupinnassa oli muutama vino sauma, joista sain idean toteuttaa vinot tikkaukset. Lopputulos on kivan rytmikäs ja kuitenkin erilainen kuin viimeaikaiset pysty- ja vaakatikkaukseni.


Tämän muotoista pussukkaa olisi erittäin luonteva kanniskella pikkulaukkuna. Isokin (ja paksu!) lompakko mahtuisi sisään.

Myyjäiset! 


Voit ostaa esimerkiksi tämän Tyyneys-pussukan omaksesi, jos tulet Töölön Tilkkupajan myyjäisiin 19.-21.12.2014. Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki. Avoinna perjantaina 12-19, lauantaina 10-16, sunnuntaina 10-14.

Myytävänä on paitsi Soilen tekemiä kasseja ja pannulappuja ja Tilkunviilaajan pussukoita, tilkkulasinalusia ja matkalaukun nimilappuja, myös Marlen tekemiä pussukoita, tollareita ja muita tilkkuluomuksia sekä tilkkuystäväni Ritvan tekemiä koruja (lasihelmiä ja hopeaa). Kaikki uniikkeja. Lahjaksi tai itselle!

Tilkkupajassa on esillä myös ihania tilkkupeittoja, joita voit ostaa omaksi tai vain ihailla. Jos olet aprikoinut, millaista Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu on, voit nyt lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tutustua palveluun samalla kun tulet käymään myyjäisissä!

Wednesday, 3 December 2014

pelkkää hyvää.

Plus-kuvioisista tilkkublokeista ompelemani tilkkupeitto sai nimekseen Pelkkää hyvää. Töölön Tilkkupajan Soile antoi sille kyllä herttaisen nimen ”Rakkautta ja haleja,” mutta nimesin sittenkin tilkkupeittoni blokkikuvion perusteella, en tikkauskuvion perusteella.


Tilkkupinnassa on niin monta plussaa, että peiton täytyy merkitä pelkkää hyvää! Kaukaa katsottuna plussien taustat näyttävät vaaleilta ja melkein kuviottomilta, mutta:


Kun peittoa katsoo lähempää, sen kirjavuuden huomaa. Koko pinnassa on vain pari yksiväristä tilkkua. Kaikenlaisia ruskehtavankirjavia sitäkin enemmän:


Esittelin peiton taustakappalettakin jo siinä vaiheessa, kun se palasi Töölön Tilkkupajan taitavasta tikkauspalvelusta, mutta tässä Pelkkää hyvää –tilkkupeiton taustapuoli vielä kertaalleen:


Jostain syystä satuin ompelemaan yhden ylimääräisen plus-kuvioisen blokin ja istutin sen takakappaleeseen:


Vein tilkkupeiton rohkeasti puutarhaan ja otin kuvat siellä, joulukuisessa päivänvalossa. Aurinko paistoi vielä hetkeä aikaisemmin, mutta en ehtinyt saada sitä mukaan kuviini.


Huomaatteko, miten jäkälöitynyt päärynäpuumme on? Se näyttää iänikuisen vanhalta ja hienolta. Varmaan puu kärsii jäkälästä ja minun pitäisi osata hoitaa sitä, mutta en voi mitään. Pelkkä ajatuskin jäkälän poistamisesta kauhistuttaa.

Asettelin Pelkkää hyvää –tilkkupeiton myös rappusille.


Rappusetkin ovat iänikuiset. Kuvissa ne näyttävät paljon paremmilta kuin oikeassa elämässä.

Kun peiton levittää auki – esimerkiksi tällaisen taitellun käärön avattuaan – se on kooltaan noin 195cm x 235 cm.


Ompelin plus-kuvioiset tilkkublokit tämän ohjeen mukaisesti. Kun blokkeja oli tarpeeksi, tasoitin ne täsmämittaan 29cm x 29cm, sommittelin tilkkupinnaksi ja ompelin yhteen. Blokkien ympärille ompelin vielä vaaleista tilkkukankaista kehykset.

Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa Soile toteutti tilkkutyöhöni hauskan XOXO-tikkauskuvion longarm-tikkauskoneella.

Tilkkupeitossa on villainen välivanu, joka on pehmeä, kevyt ja kuuleman mukaan lämmin.

Kanttasin peiton taustakappaleessa ja vaaleissa tilkkupaloissa käyttämistäni kankaista leikatulla vinokaitaleella. Kaitaleessa on kolmea eri kangasta: melkein valkoinen, vaalea ja keskivärinen.


Leikkasin 6cm leveän vinokaitaleen, silitin kahtia ja ompelin risareunat peiton reunojen kanssa tasan. Käänsin taitetun vinokaitalereunan peiton reunan ympäri ja ompelin kiinni suunnilleen edellisen kierroksen ommelviivan kohdalta.

Ompelin Pelkkää hyvää –tilkkupeiton päiväpeitoksi makuuhuoneeseemme, jonka seinällä on Miehelle 50-vuotispäivälahjaksi ompelemani Versoul-kitaratyö. Mutta voih! Minulla ei ole vielä kuvia, joissa näkyisi kumpikin työ!

Wednesday, 19 November 2014

tikattu tilkkupeitto!

Töölön Tilkkupajan Soile on taas ahertanut tikkauspalvelua tuottaen, ja minunkin plus-kuvioinen tilkkupeittoni sai kauniin pinnan. Tikkaus kaunisti peittoa entisestään!

En ole vielä kantannut peittoani, joten tarjoan tässä postauksessani vasta esimakua.

Tavoittelin taiteellista vaikutelmaa ja viskasin tilkkupeiton huolettomasti puutarhapenkille:


Ihan ei ole taiteellinen tämä, mutta ei myöskään näytä viralliselta tilkkupeiton valmistujaiskuvalta.

Jos haluat tehdä samanlaisen tilkkupinnan, katso, millaisista paloista ompelen plus-kuvioisen tilkkublokin.

Vaaleassa pinnassa ja tällaisissa valaistusoloissa tikkauskuvio erottuu vaikeasti, voi voi.


Ei tästä kuvasta taida erottaa, että tikkauskuviona on hauskasti X- ja O-kirjaimia eli amerikkalaisittain ”kisses and hugs”. No hyvällä tahdolla ehkä. Soile löysi kuvion jostain www:n uumenista ja tilasi sen! Se on mahtava ja nyt siis muidenkin tikkauspalvelun asiakkaiden käytössä! Äksät ja oot sopivat minusta plus-kuvioihin hyvin.

Tilkkupeittoni taustapuoli esiintyy tässä kuvassa:


Voi että on pimeää! Otin kuvia keskellä iltapäivää, mutta kovin ovat harmahtavan oloisia. No, harmaat kuvat tai ei, tykkään tästä peitosta tosi paljon. Valitsin siihen ensimmäistä kertaa villavanun ja voin sitten peiton kantattuani kertoa, miten se mielestäni käyttäytyi. Toivottavasti saan pian aikaiseksi eikä peitto jää pitkäksi aikaa kantitta!

Thursday, 16 October 2014

traktorinjäljet tikattu.

Käytin traktorinjälkikuvioisen tilkkupintani tikattavana Soilella Töölön Tilkkupajassa ja niin sai tilkkupeitto luonnetta!


Tilkkupinnan värikkyys ei täydellisesti erotu kuvassa, vaan sävyt heittävät liikaa siniseen, mutta jonkunlaisen käsityksen tästä ehkä saa.

Huh! Hienoa, että sain tilkkupeittoni tähän malliin aika nopeasti. Aloittaessani minua vähän epäilytti, saanko tästä valmista, mutta nyt näyttää lupaavalta.

Taustakappaleeseen valitsemani kangas oli vähän liian kapea ja lyhyt, joten sitä piti jatkaa. Tein jatkopalatkin tilkkutyönä:


Valitsimme Soilen kanssa tikkauskuvioksi ”Baptist Fan” –mallin. Viuhkat kulkevat tietysti ylöspäin kaarella eivätkä alaspäin kuten kuvassani, mutta satuin ottamaan kuvan tästä suunnasta.

Tässä kuvassa viuhkat ovat sentään oikein päin:


Kävin hakemassa tikatun työni Soilelta tänään, joten työssä ei tietenkään ole vielä kanttausta. Nimi sillä kuitenkin jo on, mutta paljastan sen vasta kun julkaisen tästä valmistujaiskuvat.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails