Showing posts with label tikkauspalvelu. Show all posts
Showing posts with label tikkauspalvelu. Show all posts

Tuesday, 12 June 2018

valmis tilkkupeitto: Tasapeli

Ehkä teistä tuntuu, että ompelen tilkkupeiton valmiiksi suunnilleen yhdessä illassa? Ei ol’ perää! Mutta kun tikkauttaa vaikkapa kolme tilkkupintaa kerralla, niiden viimeistely saattaa käydä nopeasti – tai sitten ei.

Ompelin kuitenkin eilen viimeiset pistot Tasapeliksi nimeämääni tilkkupeittoon, jonka ompelin kivasta Island Batiksin kaitalepakkauksesta, ryyditettynä muutamalla eri tummuisella harmaalla kankaalla. Aloitin projektin näköjään lokakuussa 2017, joten ei tämä mitenkään meganopeasti valmistunut!


Jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja, katso ohjeeni "ompele rastiblokki batiikkikaitaleista".

Kaitalepakkaus on yllättävän riittoisa, kun valitsee sopivan mallin. Tasapeli-tilkkupeitosta tuli kooltaan noin 160 cm x 185 cm. Kaitaleita jäi jäljelle vain aivan pieniä paloja, mikä oli tarkoituksenikin.

Näin sen verran vaivaa, että asettelin (nopeasti) Tasapeli-tilkkupeiton ryöppyämään alas kotiportaita.


Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pinnassa kauniisti lainehtivat tikkauskuviot. Kuvion nimi on Malachite, ja se pyöristi peiton suoraviivaisuutta juuri sopivasti.

Tuskinpa ketään ihmetyttää, miksi peitto sai tällaisen nimen?! Kerron silti, että ensiksi mieleen hyökkäsivät tietenkin rastit ja ruksit ja rastit, ja harkitsin myös suukkojohdannaista (koska englanninkieliset käyttävät rastia suukon symbolina). Näitä kuvia katsellessani huomaan, että olisin voinut lähteä jostain ristipistoistakin miettimään.

Peittoni saa kuitenkin olla yksi-risti-kaksi-tyyppisesti Tasapeli.

Jälleen taiteellinen otos Tasapeli-tilkkupeitostani. Sehän toimisi hyvin vaikka piknikpeittona!


Peiton väritykseen löytyi – hämmästyttävää kyllä – sopiva taustakangas suoraan varastoistani. Yhtä ja ainoaa kangasta vieläpä! Taustakappaleessa ei toisaalta ole mitään erityistä näytettävää, joten esittelen sen vain ohimennen.


Nimilappu on taas Espoon killan ystävänpäivälahjapaketista. Olipa se juuri sopivan värinen taustakappaleelleni!


Peiton värityksen viehätys perustuu kauniisiin batiikkikaitaleisiin. Tuntui melkein välttämättömältä ommella työhön reunakantti myös batiikkikankaasta.


Minulla sattui olemaan sopivaa vaalean siniharmaata batiikkia, ja vaikka se olisi ollut kaunista kangasta johonkin muuhunkin projektiin, leikkelin sen melkein kokonaan tähän reunakantiksi. Onneksi se kuitenkin riitti!

Nyt ei ole uusia tikattuja tilkkupeittoja odottamassa, vaan olen projektien suhteen tyhjän päällä. En keksi, mihin ryhtyisin!

Sunday, 10 June 2018

valmis tilkkupeitto: Tuulenpesät

Ompelin Tuulenpesät-tilkkupeiton Capitola Quilterin blogista löytämäni Tassels-tutoriaalin perusteella. Ensimmäiset blokit valmistuivat jo tammikuun lopulla 2015! Olen iloinen, että lopultakin sain projektin päätökseen.


Tuulenpesät-tilkkupeitto on kooltaan noin 152 cm x 190 cm. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi siihen hauskat, puun syitä tai lieskoja muistuttavat kuviot. Ne sopivat blokkikuvioon täydellisesti.

Soilen tikkaama peitto palautuu aina siistinä. Sen reunat ovat litteät, koska longarm-kone harsii tilkkupeiton reunat yhteen. Kun vielä tikkasin kotikoneella, sain kanttausvaiheessa taistella pulleiden ulkoreunojen kanssa.

Kuten kuvasta näkyy, muutakin taisteltavaa riittää. Olen iloinen, että minulla on nykyisin yksi vaikeus vähemmän, kun kantattava reuna on tasaisen paksuinen (ohuinen).


Toki tasoitan peiton ennen sen kanttaamista. Tilkkupeitto saapuu siistinä ja litteäreunaisena, mutta se täytyy silti trimmata, jotta se on varmasti ylhäältä ja alhaalta saman levyinen ja jotta sen kulmat ovat suorat.

Reunakantin kiinnitys sujui ongelmitta, mutta viimeisen sauman viimeisellä puolella metrillä minulta loppui vaaleanpunainen ylälanka. Nopeasti katsottuna tuo oli ainoa vaaleanpunaiseni, joten ei auttanut kuin ommella viimeinen pätkä vaaleanvioletilla.


Reunakantti ei tuottanut siis muita vaikeuksia. Sitä ei tällä kertaa ollut edes vaikea valita! Katsahdin nopeasti kangaspinoihin ja silmä löysi heti vinokuvioisen, sopivan pinkin kankaan. Tällä kertaa käytin siis suoraan leikkaamaani reunakaitaletta, koska kankaan kuviointi kulki vinosti.


Vinoraidallinen reunakantti on hauskin!

VINKKI: Olen tehnyt erillisen blogikirjoituksen kootuista reunakanttausvinkeistä.

Sain ottaa Tuulenpesät-peiton valmistujaiskuvat täydellisessä auringonpaisteessa. Huomaamattani päädyin yhteen kuvaan – varjokuvana tosin.


Varjokuvasta voisi kyllä päätellä, että kuvaaja oli gorilla tai joka tapauksessa joku, jolla on megahauikset ja/tai kummallinen ruumiinrakenne.

Tilkkupeitto sai nimen Tuulenpesät, koska sen tähtikuviot toivat mieleen vipperän, eli erityisesti entisaikojen vappuina markkinakojuissa myynnissä olleen, tuulessa pyörivän rattaan. Vipperästä oli pieni ajatusaskel tuuleen, ja peiton ruskeasävyinen väritys johti ajatuksen edelleen tuulenpesiin. Pidin Tuulenpesät-nimeä kekseliäämpänä kuin Vipperät-nimeä, joten valitsin sen.

Tilkkupeiton taustakankappaleessa on jälleen hyötykäytössä kuviollinen paneeli – tai tarkkaan ottaen useita. (Käytin kuviopaneelia myös Enemmän on enemmän -tilkkupeiton taustakappaleessa.) Olen ehkä ostanut kankaan, jotta ompelisin siitä tyynyjä, mutta mieluummin ompelen tilkkukuvioisia tyynyjä (jos ompelen). Paneeli tuntui sopivan tähän tosi kivasti!


Oli myös onnekas sattuma, että taustakappaleeseen valikoitui juuri tällainen paneelikuvio. Vaaleimmasta kankaasta nimittäin paljastui virhe siinä vaiheessa, kun olin jo yhdistänyt kankaan muuhun taustakappaleeseen. Siinä oli keskellä pieni reikä!

Varastoistani löytyi kuitenkin samanlaisia kissoja pienempänä kuviona. Leikkasin siitä kankaasta ympyrän, jonka applikoin reiän päälle.

Nimilappuaihio löytyi lahjapaketista, jollaisen sain Espoon killan järjestämässä tilkkukiltatapaamisessa ystävänpäivän 2018 kunniaksi (kaikki vieraana olleet muun-kiltalaiset saivat samanlaisen paketin). Kuosi oli tähän juuri sopiva!

Vielä viimeinen, taiteellinen kuva Tuulenpesät-tilkkupeitostani.


Ellei Tuulenpesät-tilkkutyö vielä kyllästytä, sen valmistusvaiheita voit tutkailla esimerkiksi seuraavista blogikirjoituksistani:

"ihme on tapahtunut." - josta selviää, millaisessa tilanteessa aloitin koko projektin (aloitin sen, kun toinen tilkkupeittoaihioni oli ajautunut umpikujaan – mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: umpikuja-aihiokin valmistui lopulta ja sai nimen Spektroliitti)

"se tavallinen tarina." - jossa aprikoin, olenko sittenkin ryhtynyt ompelemaan minulle liian vaativia blokkeja.

"tilkkupinta kasvaa." - jossa olen tosiaan hivenen edennytkin.

Thursday, 24 May 2018

valmis tilkkupeitto!

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn.

Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu:


Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva:


Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen!

Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen toiseen rullatappiin, ja kantti juoksee siitä peiton reunaan mukavasti.


Kuvasta näkyy vielä, että ihanan peittoni super-sopivat tikkaukset loihtineen Soilen panos mainitaan myös peiton nimilapussa.

Tällaiselta kanttaus näyttää valmiissa tilkkupeitossani:


Taustakappaleessa on muutama yli jäänyt tilkkublokki (ajatella, tein ylimääräisiä blokkeja) ja useita sinisävyisiä kankaita. Tähän tuntui sopivan myös paneelikangas, joka minulla on ollut varastossa vaikka kuinka monta vuotta.


Esittelin peittoa tilkkukilta syyrinkiläisille, ja he pitivät hyvänä ideana käyttää paneelikangasta juuri tilkkupeiton taustakappaleessa. Tilkkutöitä paljon tekevälle paneeli tuntuisikin liian helpolta tilkkupintaratkaisulta etupuolella, mutta taustakappaleen se sopii ja se pääsee siellä silti oikeuksiinsa.

Lähikuvaa sinisävyisemmältä puolelta:


Enemmän on enemmän –tilkkupeitto on kooltaan noin 150 cm x 211 cm.

On vaikea sanoa, kummat kankaat ovat herkullisemman väriset – siniset vai punaiset.


Vielä yksi kuva Enemmän on enemmän –tilkkupeitosta ja omenapuusta:


Tilkkupeittoni on tosiaan lähtemässä Vaasaan, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Olisin mieluusti ottanut sen heti käyttöön itse, mutta nyt on vain maltettava kesän loppuun. Peitto palauttaa toivottavasti mieleeni nämä alkukesän äänet, tuoksut ja näkymät, kun näen sen jälleen!

Wednesday, 23 May 2018

kaksi tikattua tilkkutyötä.

Sain taitavasti longarm-tikatut tilkkutyöni Töölön Tilkkupajan Soilelta ja pysähdyin ihailemaan hänen työnsä jälkeä hetkeksi. Työt eivät siis vielä ole valmiit, vaan minun pitää vielä tasoitella ja nimetä ne sekä ommella nimilaput ja reunakanttaus. Siksi näytän niistä vain yksityiskohtia – toistaiseksi.

Löysimme tähän tähti- tai vipperäkuvioiseen työhön juuri sopivan, terävän-pehmeän tikkauskuvion:


Kuvio täydentää hienosti tilkkupinnan kuviota. Tietenkin tikkauskuvio erottuu paremmin taustapuolella:


Kuvan pyörylä on applikaatio, jonka ompelin kankaasta löytämäni reiän kohdalle. Olin jo ommellut kankaan osaksi taustakappaletta, kun yhtäkkiä näin siinä reiän. Jos olisin nähnyt sen aikaisemmin, olisin ehkä pystynyt leikkaamaan kankaan sopivammalta kohdalta. Toisaalta paikka on hauska yksityiskohta! Kun paljastan valmiin työn (sitä saatatte joutua tovin kyllä odottamaan), näette, miten paikkakangas nivoutuu mukavasti osaksi taustakappaletta.

Entä split nine patch –tilkkutyöni sitten? Ompelin siihen räväkän taustakappaleen, joka on kuitenkin paikoitellen melko tyylikäs. Esimerkiksi juuri tästä kohdasta:


Tikkauskuvio on minulle entuudestaan tuttu ”humalaisen kotimatka”. Ehdottelin ensin vähän toisenlaista kuvioideaa, mutta Soile suositteli kiemurtelevaa kuviota nimenomaan tälle peitolle, koska hän tiesi sen jäävän melko huomaamattomaksi tällaisella tilkkupinnalla:


Tikkauskuvio ei vie huomiota iloisenkirjavalta tilkkupinnalta, vaan sulautuu siihen. Hyvin suositeltu kuvio! Se on tälle tilkkupinnalle onnen omiaan! Olen iloinen, että sain asiantuntijan vinkin!

Split nine-patch –tilkkupeittoni tarvitsee nyt nimen ja nimilapun ja viimeistelyn, sillä se lähtee kohta Vaasaan Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Lähetysaika ei ole ihan vielä, mutta tähtään siihen, että saan työn mukaan Helsingin tilkkukilta Syyringin yhteislähetykseen, ja toimituspäivä sille on kylmäävän lähellä.

Taidankin painella tästä ompelupisteelle käyttelemään ensin mittanauhaa, sitten viivainta ja leikkuria. Samalla voin keksiä työlleni nimeä. En tiedä, kumpi on vaativampi tehtävä!

Wednesday, 20 December 2017

t niin kuin tusina.

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa.


Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu.

Noudin työni Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan.


Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla.


Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin.

Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

Thursday, 7 December 2017

g niin kuin gekko.

Gekkoja juoksenteli ”Iloinen yllätys” –tilkkupeiton pinnalla, kun sain sen valmiiksi vuonna 2012.


Töölön Tilkkupajan Soile oli vasta hiljattain käynnistänyt tikkauspalveluliikkeensä ja erehtyi lupaamaan peittoon nuo kuviot. Kuuleman mukaan kone tikkasi gekkojen varpaita hitaasti ja kauan. Siksi gekkokuvioinen tikkausmalli ei enää taida olla asiakkaiden valittavissa.

Pääsin kuitenkin lempiaiheeseeni eli tikkauspalveluun. En tiedä, kuinka tulisin enää toimeen ilman Soilen palvelua! Juuri viime maanantaina vein tikattavaksi kaksi tilkkutyötä - ison puna-valkoisen, johon tein improvisoimalla kaariblokkeja sekä pienen työn, jonka tein Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -kaavalla.

Hei, palaan gekkokuvioin tikattuun tilkkupeitosta kerron vielä, että ompelin sen joutuisasti valmistuvista tilkkublokeista, joiden ohje on tässä. Tykkään edelleen siitä, miten blokissa pienistä scrappy-palasista koottu kaitale lohkaisee tilkkuneliön.

Tilkkublokit miellyttivät silmääni, mutta en mieltynytkään siihen, miltä blokit näyttivät toistensa vieressä. Vaikutelma oli jotenkin samea:


Sitten keksin ommella blokeille kehykset, ja vielä niin, että joka toinen oli vaalea ja joka toinen oli tumma. Näyttipä heti paljon paremmalta:


G-kirjaimesta tulee vielä mieleen mainita, etten ennen 5.12.2017 ollut antanut yhdellekään työlleni g-kirjaimella alkavaa nimeä. Mutta huomasin puutteen ja keksin sen takia uusimmalle pussukalleni nimen Galleria.

(Ehkä jäittekin toissapäivänä ihmettelemään, miksi ihmeessä pussukka sai sellaisen nimen.)

Sunday, 5 March 2017

ihania tikkauksia.

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi.

Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa.

Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen?

Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen:


Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti!


Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja.

Ompelin tilkkupeiton Elizabeth Hartmanin kaitalerullasta Paintbox Solids. Elizabeth on aikamoinen värisilmämestari! Rullassa oli suunnilleen jokaista väriä, ja miten tahansa niitä sitten yhdistelikin, yhdistelmät näyttivät aina kauniilta ja sointuisilta. Kokosin osasta yli jääneitä kaitaleita palan, jonka ompelin osaksi peiton taustakappaletta. Siitäkin tuli kaunis:


Toinen tikattavana ollut työni oli tämä batiikkikaitalepakkauksesta ompelemani. Siinäkin oli hyvin kulmikas (ja yksinkertainen) blokkikuvio, joten valitsin tikkaukseen pyörteilevää lehväkuviota. Valmiissa tilkkupinnassa näen, että lehvien ruodit kulkevat kivan kulmittain verrattuna neliöihini:


Kuvasta ehkä näkee, että joissain batiikkikankaissa on samankaltaista pisaranmuotoista kuviota kuin osassa lehvätikkauksia.


Valmiiksi tikattu pinta on ihana! Aina kaunis! Aina tasainen!

Kerronpa vielä vinkin. Soile kertoi, että esimerkiksi lastenpeittoon voisi taustakappaleeksi valita pehmeän trikoon, jos työ tikataan longarm-koneella. Siinä kankaat eivät ole puristuksissa, joten taustakappale voi olla myös joustava.

Kotikoneella on tietenkin aivan turha yrittää tikata isoa työtä niin, että alimmaisena on joustava (ja venyvä) kangas. On aivan tarpeeksi vaikea huolehtia siitä, ettei joustamaton kangas jää pussittamaan. (Ja koska ison työn tikkaaminen kotikoneella on niin työlästä, käytän mielelläni Soilen tikkauspalvelua.)

Trikoinen taustakappale! Ei ole tullut mieleenkään! Sellaisesta tilkkutyöstä tulisi pehmeämpi. Täytyy pitää mielessä.

Monday, 1 February 2016

i-ha-na!

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset!


Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen.

Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen.

Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin:


Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu.

Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja reunakaitaleisiin kuplivia suoria viivoja, mutta samaiseen peittoon ompelemani mutkittelevat viivat näyttivät aluksi niin kamalilta, että hylkäsin työn pitkäksi aikaa. Mietin, pitäisikö ompeleet purkaa. En purkanut, vaan tein lisää, ja sinne ne kamaluudet solahtivat eivätkä haitanneet kokonaisuutta.

Nuo työlään tikkaamisen ajat ovat onneksi mennyttä!

Tilkkupeitto on mestaritikkaajan jäljiltä lisäksi reunoistaan harsittu yhteen, jolloin reunojen suoristaminen sujuu leikiten.

Nyt vain pitää ponnistella, että löydän peittooni sopivan reunakanttikankaan, ja että saan aikaiseksi tasoittaa sen (vaikka tasoittaminen ON helppoa, niin siihen ryhtyminen käy minulta kankeasti).

Saturday, 8 August 2015

nyt jo!

Kirjoitukseni otsikko EI viittaa kirjoitteluni tiuhuuteen, koska edellisestä kirjoituksestani on pitkähkö tovi. En vain ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kirjoittaisin. Paitsi nyt! Tikkautin värikkään lentävät hanhet –aiheisen tilkkutyöni Soilella Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Sain valmiiksi tikatun peiton takaisin eilen!


Seuraavaksi tasoitan pinnan, keksin tälle nimen, kirjoitan ja ompelen nimilapun ja kehittelen tälle reunakantin. Sitten peitto onkin valmis!

Terävien kolmioiden ja neliöiden vastapainoksi valitsimme all over –tikkausmallin, jossa on pyöreitä muotoja.


Tilkkupintaan tuli hauskaa liikkeen tuntua!

Tikkauskuvion valitseminen tuntuu ensin lähes mahdottomalta, sillä vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta aina on löytynyt se oikea kuvio – se, joka tuntuu oikealta juuri tähän peittoon.

Tällä kertaa tikkauslanka oli maailman helpoin valita. Soile oli ostanut upeaa, himmeänä kiiltävää tikkauslankaa, joka sopi tilkkupintaani kuin nenä päähän. Muita vaihtoehtoja ei tarvinnut edes katsastaa! Lopputuloskin oli todella onnistunut.

Tämän tilkkupeiton nimi historian kirjoissa pian on:


Tein nimittäin historiaa. Ensimmäisen kerran ikinä löysin varastoistani tarpeeksi ison kangaspalan tilkkutyön taustakappaleeksi. Minulla oli sopiva pala erikoisleveää, ruusukuvioista puuvillaa, joten minun ei tarvinnut ommella YHTÄKÄÄN saumaa taustakappaleeseeni!

Tilkkupeitollani on jo koti tiedossa. Rakas Siskoni on paras asiakkaani. En tiedä, mihin hän sijoittaa kaikki, mutta tämäkin pääsee hänen hellään huomaansa. Tytär olisi myös ottanut tämän itselleen, ja voisin hyvin pitää tämän itse. Olipa onnistunut tilkkutyö!

Onneksi minulla on hautumassa jo seuraava tilkkutyöprojekti! Kerron siitä lisää ensi postauksessani.

Monday, 8 June 2015

tasoitusta.

Ilahduin nähtyäni Tilkkuilon blogissa tilkkupeiton, johon hän kertoi saaneensa idean minun jäännöspalapeitostani. Olen aidosti iloinen sekä hänen että itseni puolesta, mutta samalla minua korpesi, etten ole itse saanut viimeistellyksi omaa tilkkupeittoani. Tyrkkäydyin siis tasoitus- ja kanttaustyöhön.


Ompeluhuoneen Makkarin ikkunoista tulvi sopivasti valoa, enkä malttanut olla kuvaamatta tikattua tilkkupeitoin aihiotani. Tikkaukset näkyivät niin hersyvästi valossa!

Kyllä on rytmikäs tikkauspinta! Ihan mahtavalta näyttää!

Tikkautin peiton siis Töölön Tilkkupajan Soilella ja siksi olen voinut huoletta säilyttää peittoani kanttaamattomana. Tilkkupajasta palattuaan tilkkupeitto on nimittäin siististi reunoista kiinni harsittu – muun tikkauksen lisäksi siis. Ja koska tikatun tilkkupeiton ulkoreuna on näin litistetty, peittopinnan suoristaminen on paljon helpompaa.


Käytin tietysti apunani lasersuorakulmaa:


Tasoitettuna kulma näyttää tältä:


Taiteilin tilkkupeiton kanssa kiinnittääkseni siihen nimilapun ja otin kuvan myös peiton taustapuolesta.


Aika merkillisiä kuviointeja. Tällä taustakappaleella ei voita estetiikkakisoja, mutta ainakin pinta on mielenkiintoinen! Lisäksi kankaiden värit ovat linjassa paraatipuolen värityksen kanssa – sinistä ja punaista.

Tykkään sitä paitsi tosi paljon siitä, miltä tikkaus näyttää erityisesti tällä puolella peittoa!

Tuesday, 26 May 2015

7 ajatusta tilkkupinnan tikkaamisesta.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs.

Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana.

Tummempana erottuva tikkaus:


Vaaleampana erottuva tikkaus:


Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja.

Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti sitä voi lähteä mikrotikkauslinjalle, joka on peräti suosittua ja ihailtua erityisesti jenkkilässä. Siellä osa tilkkuilijoista tikkaa isotkin peittonsa ompelein, jotka ovat tulitikun leveyden (tai siis kapeuden) etäisyydellä toisistaan. Luulen (en aio käytännössä kokeilla), että tilkkupinta on aika peltimäinen sellaisen tikkauksen jäljiltä. Seinävaatteeseen sekin toki sopii, mutta että tilkkupeittoon. Mieluummin ei.

(Muistelen tilkkuystäväni Eijan jo muutama vuosi sitten kuvailleen, että trendi näyttää olevan tilkkupintojen ”kuoliaaksi tikkaaminen”.)

Riittävästi. Toinen ääripää on tikata juuri ja juuri tarpeeksi tai ehkä sittenkin liian vähänlaisesti. Ymmärrän, että varsinkin ison peiton tikkaaminen kotikonstein on uuvuttavaa ja mieleen tulee oikoa ja tikata siis vain sieltä täältä, harvakseltaan. Valmista tilkkutyötä käy vähän sääli, jos siinä on siellä täällä (tai tasaisestikin) pulleita, tikkauksettomia alueita.

Huomasin esimerkiksi että polyestervanuni pyrki ennen pitkää kankaan läpi ulos niiltä alueilta, jotka ”Ajatus karkaa kesään” –tilkkupeiton kehyksessä olin jättänyt tikkaamatta. (Tein niin sekä laiskuuttani että tehokeinoksi.) Tikatuilla alueilla parroittumista ei esiintynyt. Olisi vain kannattanut tikata kehyskin kauttaaltaan!


Tasaisesti. Liittyy tietysti edelliseen, mutta tasaisuuteen kuuluu muutakin. Ehkä ei ole paras ratkaisu tikata pienen pientä pyörylää tähän nurkkaan ja lopuksi suuren suurta ympyräpintaa vastakkaiseen nurkkaan. Tai tehdä minikokoista muurahaisenpolkua alareunaan ja erittäin harvaa elefantinpolkua yläreunaan – ellei siihen ole taiteellinen syy. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että tekijä on lähtenyt soitellen sotaan ja väsähtänyt matkalla ja ruvennut oikomaan.

Tikkauspalvelu. Erityisesti jos huomaa Riittävästi- ja Tasaisesti-kohtien haasteellisuuden, tikkauspalvelu on oiva ratkaisu! Minä arvostan Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelua ja Soilen ammattitaitoa. Tikkauspalvelutta en olisi pystynyt tekemään valmiiksi puoliakaan niistä tilkkupeitoista, jotka olen ommellut. Tikkauspalvelun toteuttamat tilkkupinnat ovat joka kerta olleet riittävästi ja tasaisesti sekä kauniisti tikatut eikä Soile ole myöskään tikannut niitä liikaa.

Mielestäni olen vieläpä kelvollinen konetikkaaja, mutta kokoan tilkkupintoja paljon mieluummin kuin tikkaan niitä. Pussukkaan riittävällä tilkkupinnalla on lisäksi paljon kivampi lasketella vapaata konetikkausta – jos haluan sitä tehdä – kuin ähertää sitä täyskokoiselle tilkkupeitolle.

Friday, 17 April 2015

näen violettia.

Heti huomaa, mistä tulevan vetoketjupussukan tilkkupalat ovat peräisin:


Tilkkupalat ovat tietysti jääneet ylitse siitä, kun ompelin muista tilkkutöistä yli jääneistä paloista neliöitä tilkkupeittoon! Voisin vielä tehdä uusia juttuja tilkuista, jotka jäivät ylitse pussukasta, jonka ompelin ... huh! Tiedätte varmaan, miten tämä kuvio menee. Jäännöspaloja on aina yli kaiken tarpeen.

Tässä tasoitetut pussukkapalat näkyvät paremmin:


Pussukkaparka on ollut tässä tilassa monta päivää. En ole ehtinyt ompelupisteeseeni lainkaan, mutta onneksi yksi tilkkuystävistäni on ollut aikaansaava, joten minulla on sentään näyttää jotain edennyttä:


Soile tikkasi kiehkuroita jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupeittoon. Eivätkö tikkauskuviot näytäkin ylen viehkeiltä tuossa kuvassa?!

Tikkaus kruunaa tilkkutyön. (It is not a quilt until it’s quilted.) Jos ehtisin, voisin tehdä uusia tilkkutöitä aina sillä aikaa, kun edellinen tilkkupintani tikkautuu kauniiksi Töölön Tilkkupajassa tikkausmestari Soilen kätösissä. Nyt on vain ollut muuta tekemistä kuin ompeleminen. Voitteko kuvitella?!

Hei, muistutan vielä, että huokeita ja nostalgiskuosisia tilkkukangaspakkauksia on myynnissä vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajassa, Vänrikki Stoolin katu 10:ssä. Käy hakemassa omasi! Samanlaisia valmiiksi sommiteltuja kangassettejä et saa mistään muualta!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails