Tilkunviilaaja

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina. Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen. Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja. Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein p

Hieno ympyräkuvioinen ”January Quilt” –tilkkupintani (jonka ompelin Lady Harvatinen kaavalla ) on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta siitä on puuttunut taustakappale. Taustakappale – tuo ainainen murheenkryyni! Nyttemmin olen sentään ostellut pitkän pätkän useampaakin kangasta varta vasten tilkkupeiton taustakappaleeksi, mutta tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään sopivan väristä. Tyydyin siis ompelemaan taustakappaleen taas paloista kokoamalla. Tässä kuvassa kokeilen, onko suunnittelemani ja ompelemani taustakappale varmasti tarpeeksi suuri. Oli se. Tällä kertaa tausta on melko tylsän värinen. Ajattelen toiveikkaasti, että tikkauskuvio näkyy tällaisella pinnalla hauskemmin. Käytin taustakappaleeseen kaiken syntymäpäiväkankaan, jonka sain useampi vuosi sitten ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Kankaalla kissat viettävät kekkereitä. Olin ajatellut käyttää kankaan johonkin mielenkiintoisempaan projektiin, mutta luovutin. Tähän se sopii hyvin. Lisäksi taustakappaleella o

Kirjoitukseni otsikko EI viittaa kirjoitteluni tiuhuuteen, koska edellisestä kirjoituksestani on pitkähkö tovi. En vain ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kirjoittaisin. Paitsi nyt! Tikkautin värikkään lentävät hanhet –aiheisen tilkkutyöni Soilella Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Sain valmiiksi tikatun peiton takaisin eilen! Seuraavaksi tasoitan pinnan, keksin tälle nimen, kirjoitan ja ompelen nimilapun ja kehittelen tälle reunakantin. Sitten peitto onkin valmis! Terävien kolmioiden ja neliöiden vastapainoksi valitsimme all over –tikkausmallin, jossa on pyöreitä muotoja. Tilkkupintaan tuli hauskaa liikkeen tuntua! Tikkauskuvion valitseminen tuntuu ensin lähes mahdottomalta, sillä vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta aina on löytynyt se oikea kuvio – se, joka tuntuu oikealta juuri tähän peittoon. Tällä kertaa tikkauslanka oli maailman helpoin valita. Soile oli ostanut upeaa, himmeänä kiiltävää tikkauslankaa, joka sopi tilkkupintaani kuin nenä päähän. Muita vaihtoeh

Sain eilen valmiiksi punaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkupussukan. Annoin sille nimen Diana.   Diana-nimi tuntui luontevalta, sillä puoliympyrämäiset tikkauskuviot näyttivät aivan D-kirjaimelta ja kun ompelin sen oikealle puolelle pystysuoria tikkauksia, pintaan muodostui vähän kuin teksti ”DI”. DI-nimeä en sentään tohdi antaa pussukalle, vaikka olenkin sitä mieltä, että insinöörit ovat Suomen selkäranka. Prinsessa Dianan nimi lyhennettiin Di, joten pussukan nimi on siis Diana. Tällä toisella puolella on kapeista, noin 2,5cm leveistä kangassuikaleista ompelemani tilkkulasagnepinta ja myös muita tilkkuja ja tikkaukset kulkevat vaakaan, pystyyn ja vinoon, mutta suunnilleen tasaisina raitoina kuitenkin. Diana-vetoketjupussukan vuori on punaista tähtikuvioista kangasta, jota jäi ylitse kootessani taustakappaletta uusimpaan, jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupintaan. Sisätaskussa on viimeinen Tilkunviilaaja-merkki tätä kirjasinlajia. Uuden erän merkit eivät valit

Minulta kysytään välillä, miksi viitsin koota tilkkupeittoihini taustakappaleet niinkin pienistä paloista. No, suurin syy on, ettei minulla koskaan ole varastossa oikein sopivia isoja taustakappalekankaita. En muista ostaa valtavia kangaspaloja taustakappaleiksi. Minulla on toki pari yksiväristä lakanaa, mutta ne ovat jotenkin niin hahmottomia ja tuntuvat vähän kovilta. Jos jotain kangasta sattuukin olemaan aika iso pala, tekee mieleni kuitenkin säästää sitä (mihin?). Sitten on varmaan toinenkin syy. Minusta on lähes sietämättömän työlästä mitata ja ommella isoja kangaskappaleita toisiinsa. En nimittäin pääse levittämään niitä mihinkään! Ainoa tupakka-askia laajempi tyhjä lattiapinta on makkarissa eikä siinäkään ole isosti tilaa. Koko ajan joku muu lattialla oleva on tiellä. Levittäessäni kankaan lattialle sen alle jää aina jotain, mikä täytyy siirtää pois ja sitten kangasta saa taas suoristaa. Eikä isoja kankaita edes mahdu kokonaan levittämään lattialle. Ääää. Tuntuuk

Ompelin eilen kahta tilkkutyötä ja edistyin niissä. Ensin sain leikatuksi punaisista jäännöspaloista ompelemiini pussukkapintoihin sopivan kokoiset vanu- ja collegejerseypalat, että pääsin tikkaamaan. Kuvassa ensiksi tikkaamani pinta, ja toinen tilkkupinta on vasta hakaneuloilla kiinni vanussa: Sain myös toisen tilkkupussukkapinnan tikatuksi. Tähän ei tullutkaan pelkkiä suoria tikkauksia. Näin sinisessä tilkussa puoliympyrämuodon ja ajattelin spiraalin sijaan tikatakin puoliympyrää varjotikkauksena. Reunoissa on pystysuoria tikkauksia. Vielä näytän, miten yhdistelin kolme tilkkublokkia jäännöspalaneliöistä tekemäni tilkkupinnan taustakappaletta varten: Palassa on punaista, sinistä ja violettia sekä samaa tummanharmaata, mitä peiton paraatipuolellakin on. Enköhän saa tämän sointumaan niiden muiden taustakappalekankaiden kanssa – ellen muuten niin väkisin. Hyvin sain vältellyksi isojen kangaspalojen tasoittelemista ja yhteen ompelemista. Puuh, se se vasta on työlästä ti

Kannustuksistanne ja epäilyistänne huolimatta ompelin violettien ja punaisten jäännöspalatilkkuneliöitteni väliin tummanharmaan kaitaleen. Silmäni sanoi, että kaitale sopi näiden neliöiden joukkoon ihan hyvin. Olisin kyllä halunnut oikein syvän tumman sinisen kaitaleen, mutta sellaista kangasta ei vain ollut. Kummallista! Kangasvarastoni on melkoinen, mutta niin vain en läheskään aina löydä sopivinta, vaan minun on tyydyttävä suunnilleen sopivaan. Kaitale on pitkällä sivulla kapeampi kuin lyhyellä, jotta sain tilkkupinnalle hiukan enemmän pituutta suhteessa leveyteen. Valmiista tilkkupinnasta tuli lopulta kelvollisen kokoinen eli 149cm x 210cm. Levitin tilkkupinnan kuvausta ja myös mittaamista varten sängylle. Ulkoa tuli vähän valoa, niin että sain uuden tilkkupintani kuvatuksi. Punaiset neliöni ovat todellakin aika lämpimän värisiä, varsinkin kun niitä vertaa kylmiin sinisiin ja viileisiin violetteihin. Taas kuva lempiblokistani, vasemmalla alhaalla. Onkohan se s