Showing posts with label taustakappaleet. Show all posts
Showing posts with label taustakappaleet. Show all posts

Tuesday, 10 January 2017

toinenkin taustakappale.

Yksivärisistä kaitaleista ompelemallani tilkkutyöllä ei silläkään ollut vielä taustakappaletta. Vaikka pidän taustakappaleiden ompelemisesta tai kokoamisesta todella vähän, tein velvollisuudentunnon puuskassa yhden päivän aikana kaksi taustaa valmiiksi. Yhden batikkityölleni ja toisen yksiväriskaitaletyölleni.

En tehnyt päivän aikana siis mitään erityisen hauskaa tilkkutyötä! Pelkkiä taustakappaleita vain! Yhyy.

Liioittelen. Tässäkin työssä oli pari kivaa vaihetta. Sommittelin kappaleeseen kaksi värikästä raitaa niistä kaitalepaloista, joita jäi tilkkupinnan teosta ylitse.

Halusin taustasta aika vaalean. Yhtä kangastani olisi ollut aika paljon, mutta suunnittelen käyttäväni sitä toiseen projektiin. Niinpä jouduin taas käyttämään useita eri kangaspaloja. Kuvassa on vaihe, jossa sommittelen kaitaletilkuista ompelemaani väriraitaa muiden kappaleiden oheen.


Kuvan yläreunassa näkyy tilkkupintaa. Olin levittänyt pinnan lattialle, jotta pystyin mittaroimaan palojen kokoja.

Kun taustakappale oli valmis, levitin sen sängylle ja näppäsin kuvan. Valaistusolosuhteetkin olivat taas vaihtuneet. Voih sentään näitä meidän pimeitä päiviämme!


Pelkkänä kankaana tämä näyttää aika mitättömältä, mutta uskon, että peiton taustalla ja tikattuna tämä on vallan ookoo.

Elizabeth Hartmanin Kona-puuvilloista kokoama kaitalerulla oli mahtava! Kankaat olivat upean tuntuisia ja värit saattoi järjestellä miten vain - tulos oli aina hehkeä.

Sunday, 8 January 2017

toinen otto: kaitalepakkaus käytetty!

Esittelin viime kirjoituksessani tilkkupinnan, jonka ompelin batiikkikangaskaitaleista. Minulla oli paketti, jossa oli 40 koko kankaan levyistä kaitaletta. Ommeltuani 80 neliöblokkia minulle jäi 40 pientä palaa, mutta käytin nekin!

Ensimmäistä kertaa olen ommellut tilkkupeiton niin, ettei minulle jäänyt ylijäämätilkkuja.

Ompelin nuo 40 palaa pareittain lyhyistä päistään yhteen. Ompelin pitkille sivuille vaaleat välikaitaleet. Tein näin kaksi reilun metrin mittaista ja 17-18 cm leveää pötköä. Ne olivat juuri sopivat leventämään taustakangaskappaleita, jotka olivat tähän työhön aavistuksen liian kapeat.


Valitsin tähän aika erikoisen, Martha Negleyn piirtämän kuosin. Siinä on ainakin munakoisoja, punajuuria, retiisejä, ruusukaaleja ja parsaa. Sopisi kasvissyöjälle!

Olen ostanut kankaan aikoinaan Imatran tilkkupäiviltä, koska se oli huokeaa ja hauskan väristä. Ostin palan, jonka arvelin ehkä riittävän taustakappaleeksi johonkin työhöni. No, nyt löytyi työ, johon tuo taustakangas suurin piirtein sopi.

Monday, 12 December 2016

tilkkupeittoja tulossa.

Kirjavista kirjavin neliö-neliössä-tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta on odotellut jo liian pitkään minua ompelemaan sille taustakappaleen. Eilen vihdoin tartuin toimeen, joka ei minusta ole kaikkein mahtavin osuus tilkkutyön tekemisessä.

Tästä kuvasta näette suunnilleen, että taustakappale on kuin onkin leveämpi ja korkeampi kuin tilkkupinta, niin kuin pitääkin:


Tässä sitten tuo taustakappale itsekseen:


Kerroin viime vuonna Soilen ja minun projektista, jonka puitteissa ostimme 30 kilon kangaslaatikon ja kokosimme kankaista enemmän tai vähemmän houkuttelevia settejä, jotka Soile tarmokkaana ihmisenä sai myydyksi pikapikaa. Myynnistä saadun voiton sai tilkkukiltamme Syyrinki.

Kangaslaatikossa oli myös pala nostalgista Marimekko-kangasta vuodelta 1986 ja siihen sopiva pinkki pala. Lunastin ne itselleni sillä ajatuksella, että käyttäisin kankaat jonkun tilkkupeiton taustakappaleeseen. Se tilkkupeitto on nyt tämä.

Hyvä olikin, että ompelin kankaat nyt osaksi taustakappaletta. Olin näköjään leikannut pinkistä kankaasta jo palan, ilmeisesti jotain tilkkupussukkaa varten. Jos palat olisivat viettäneet vielä aikaa kaapissa, kuka tietää, mitä niistä hetken kuluttua enää olisi ollut jäljellä.

Olen viikonlopun aikana myös leikannut kettukankaasta sopivan taustakappaleen retrotyyppiselle lapsenpeitolle.


Kaksi tilkkutyötä odottaa lähtöä tikattavaksi! Vielä kun saan hirsimökinpuolikaspeittooni taustakappaleen, niin melkein kaikki keskeneräiset työt ovat hyvällä mallilla. Tai ainakin osa niistä.

Friday, 22 July 2016

ompelin tilkkupeiton.

Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna!

Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan.


Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan!

Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi.


Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen –nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat.

Bonus-kolmio-neliöitä syntyi käsittämätön määrä – kaksi aina jokaisesta lentävä hanhi –blokista. Niitä riitti peiton oikealle puolelle ja myös taustakappaleeseen. Sinne maltoin järjestellä ne värisävyittäin ja erittäin geometrisesti.


Taustakappale on jälleen useasta palasta ommeltu, mutta ei kovin useasta enkä joutunut turvautumaan kummallisen kokoisiin palasiin kummallisissa paikoissa. Ehkä juuri siksi yksi ystäväni kiinnostui tästä tilkkupeitosta nimenomaan taustakappaleen takia!

Tilkkupinta on kovin kirjava ja taustakappale vastaavasti harmoninen, mutta kyllä minä tämän hanhipuoli edellä silti ompelin! Olisi harmi, jos varsinainen tilkkupinta jäisi nurjalle.

Tässä Matkalla pohjoiseen –peitto vielä hieman lähempää. Siinä on värikäs tilkku poikineen!


Olen ommellut Matkalla pohjoiseen –tilkkupeiton enimmäkseen uusista kankaista, mutta mukana on muutamia merkityksellisiä eli perinteisiä tilkkukankaita. Esimerkiksi Tyttären vauvahattukangasta on mukana (ei hatusta leikattua, vaan hatun ompelemisesta jäljelle jäänyttä) ja samoin tässä on yhtä Miehen kesäpaitakangasta. Vaalea keltainen kangas on samaa, jota käytin Tyttärelle ompelemassani tilkkupeitossa. Hän ei koskaan mieltynyt peittoon! Täytyisi varmaan koettaa löytää sille vapaaehtoisempi omistaja.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta täydensi peittoni kauniilla aaltomaisilla tikkauksilla, jotka sointuvat erinomaisesti hanhien muodostamaan siksak-kuvioon.


Reunakantin ostin Tallinnan Karnaluksista viime tai toissa vuonna. Se on vähän joustavan tuntuista ja taisin pitää sitä ommellessa aavistuksen verran liian kireällä, koskapa peiton nurkista tuli myös kireät.


Haa! Tämä ei siis ole täydellinen tilkkutyö! Kireät kulmat ovat mielestäni kuitenkin pienempi paha kuin löpertävät reunat, ja nämä reunat eivät nyt ainakaan löperrä.

Paljastan vielä myös sen, että tilkkupeitto tuli heti valmistuttuaan käyttöön. Mökillä voi nukkumapeitoksi valita joko lämpimän täkin tai pelkän lakanan. Mies on sinnitellyt pelkällä lakanalla ja parina aamuyönä havahtunut lievään paleluun. Viime yönä hänellä oli lakanan päällä tämä tilkkupeitto, ja uni maittoi paleluun keskeytymättä illasta aamuun.

Tuesday, 19 July 2016

sininen taustakappale.

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina.

Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen.

Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja.

Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein pari mitta- tai arviointivirhettä. Jouduin jatkamaan pariakin palaa kummallisen pienellä pätkällä, joten taustakappaleesta tuli todellinen tilkkutäkki. (Ai mutta sehän onkin hyvä asia!)


Kun taustakappale oli jotenkin ommeltu kokoon, jouduin suoristamaan sen nurmikolla. Se oli ainoa paikka, mihin sain kappaleen levitetyksi suorana. Onneksi ei ollut talvi.

Sitten olivat sekä tilkkupinta että sen taustakappale valmiina vietäviksi Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.



Löysin tähän uuden tikkauskuvionkin, Forget-me-not-nimisen. Lemmikki on Tyttären lempikukka, joten tikkauskuvio sopii tähän nimeä myöten!


Tuskin maltan odottaa, että saan tikatun työn takaisin ja pääsen taas tasoittelemaan sen ja kanttaamaan. (Hahaha!) Työllä on kyllä nimi jo valmiina, niin että nimilapun voisin kirjoittaa vaikka saman tien!

Ei, taidan sentään tehdä jotain hyödyttömämpää ensin.

Friday, 13 May 2016

lähtöön valmiina.

Hieno ympyräkuvioinen ”January Quilt” –tilkkupintani (jonka ompelin Lady Harvatinen kaavalla) on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta siitä on puuttunut taustakappale.

Taustakappale – tuo ainainen murheenkryyni! Nyttemmin olen sentään ostellut pitkän pätkän useampaakin kangasta varta vasten tilkkupeiton taustakappaleeksi, mutta tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään sopivan väristä. Tyydyin siis ompelemaan taustakappaleen taas paloista kokoamalla.

Tässä kuvassa kokeilen, onko suunnittelemani ja ompelemani taustakappale varmasti tarpeeksi suuri.


Oli se. Tällä kertaa tausta on melko tylsän värinen. Ajattelen toiveikkaasti, että tikkauskuvio näkyy tällaisella pinnalla hauskemmin.


Käytin taustakappaleeseen kaiken syntymäpäiväkankaan, jonka sain useampi vuosi sitten ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Kankaalla kissat viettävät kekkereitä. Olin ajatellut käyttää kankaan johonkin mielenkiintoisempaan projektiin, mutta luovutin. Tähän se sopii hyvin.

Lisäksi taustakappaleella on ristisanaruudukkokuvioista kangasta ja vähän vanhaa lakanaa sekä vielä vähemmän vihertävän ruskehtavan turkoosipallollista kangasta.

Valitsin taustakappaleen kankaat myös sillä periaatteella, etteivät ne todennäköisesti kuultaisi vanun läpi tilkkupinnan puolelle. Ainakaan nuo laajat vaaleat alueet eivät varmasti kajasta oikealle puolelle peittoa.

Taustakappale ja tilkkupinta odottavat taiteltuina, että veisin ne mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.


Vien mennessäni tämän ja tuon tullessani valmiin lentävät hanhet –työni, jonka Soile ehti jo esitellä blogissaankin.

Bonuskuva.


Sain vihdoinkin valmiiksi kangaskaitaleista virkatun maton, jonka tekemisen aloitin elokuussa 2014!! Huh! Virkkaaminen ei ollut kovin hidasta, mutta ”kangaslangan” tekeminen kyllä oli. Maton värisuunnitteluunkaan en kauan saanut kulumaan, kuten huomaatte. Värisuunnitelmani oli lopulta ”kaikki käy” (vaikka aloittaessani lupailin pyhästi, ettei tähän tulisi kaikkia maailman värejä).

Matto on lopultakin käytössä alakerran WC:ssä ja se on erittäin mukava paljaan jalan alla! Olipa toisaalta hyvä, että sain maton valmiiksi kesää vasten, niin pääsen heti kävelemään sillä paljain jaloin. Vähänkään kylmemmillä ilmoilla joudun kotona käyttämään villasukkia.

Saturday, 8 August 2015

nyt jo!

Kirjoitukseni otsikko EI viittaa kirjoitteluni tiuhuuteen, koska edellisestä kirjoituksestani on pitkähkö tovi. En vain ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kirjoittaisin. Paitsi nyt! Tikkautin värikkään lentävät hanhet –aiheisen tilkkutyöni Soilella Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Sain valmiiksi tikatun peiton takaisin eilen!


Seuraavaksi tasoitan pinnan, keksin tälle nimen, kirjoitan ja ompelen nimilapun ja kehittelen tälle reunakantin. Sitten peitto onkin valmis!

Terävien kolmioiden ja neliöiden vastapainoksi valitsimme all over –tikkausmallin, jossa on pyöreitä muotoja.


Tilkkupintaan tuli hauskaa liikkeen tuntua!

Tikkauskuvion valitseminen tuntuu ensin lähes mahdottomalta, sillä vaihtoehtoja on niin paljon. Mutta aina on löytynyt se oikea kuvio – se, joka tuntuu oikealta juuri tähän peittoon.

Tällä kertaa tikkauslanka oli maailman helpoin valita. Soile oli ostanut upeaa, himmeänä kiiltävää tikkauslankaa, joka sopi tilkkupintaani kuin nenä päähän. Muita vaihtoehtoja ei tarvinnut edes katsastaa! Lopputuloskin oli todella onnistunut.

Tämän tilkkupeiton nimi historian kirjoissa pian on:


Tein nimittäin historiaa. Ensimmäisen kerran ikinä löysin varastoistani tarpeeksi ison kangaspalan tilkkutyön taustakappaleeksi. Minulla oli sopiva pala erikoisleveää, ruusukuvioista puuvillaa, joten minun ei tarvinnut ommella YHTÄKÄÄN saumaa taustakappaleeseeni!

Tilkkupeitollani on jo koti tiedossa. Rakas Siskoni on paras asiakkaani. En tiedä, mihin hän sijoittaa kaikki, mutta tämäkin pääsee hänen hellään huomaansa. Tytär olisi myös ottanut tämän itselleen, ja voisin hyvin pitää tämän itse. Olipa onnistunut tilkkutyö!

Onneksi minulla on hautumassa jo seuraava tilkkutyöprojekti! Kerron siitä lisää ensi postauksessani.

Tuesday, 7 April 2015

valmis vetoketjupussukka.

Sain eilen valmiiksi punaisista jäännöstilkuista kokoamani tilkkupussukan. Annoin sille nimen Diana.  


Diana-nimi tuntui luontevalta, sillä puoliympyrämäiset tikkauskuviot näyttivät aivan D-kirjaimelta ja kun ompelin sen oikealle puolelle pystysuoria tikkauksia, pintaan muodostui vähän kuin teksti ”DI”. DI-nimeä en sentään tohdi antaa pussukalle, vaikka olenkin sitä mieltä, että insinöörit ovat Suomen selkäranka. Prinsessa Dianan nimi lyhennettiin Di, joten pussukan nimi on siis Diana.


Tällä toisella puolella on kapeista, noin 2,5cm leveistä kangassuikaleista ompelemani tilkkulasagnepinta ja myös muita tilkkuja ja tikkaukset kulkevat vaakaan, pystyyn ja vinoon, mutta suunnilleen tasaisina raitoina kuitenkin.

Diana-vetoketjupussukan vuori on punaista tähtikuvioista kangasta, jota jäi ylitse kootessani taustakappaletta uusimpaan, jäännöspalaneliöistä ompelemaani tilkkupintaan. Sisätaskussa on viimeinen Tilkunviilaaja-merkki tätä kirjasinlajia. Uuden erän merkit eivät valitettavasti näytä yhtä hyviltä.


Näytänpä pussukan sisäosan vielä vähän paremmin:


Tällä kertaa pohjaan ei onneksi osunut kaikkein hauskimpia tilkkuja.


Tasoittelin tikkaamani tilkkupinnat yläreunasta hieman alareunaa kapeammiksi ja viistin hiukan liian paljon, jotta vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet näkyisivät ihanteellisen verran. Yleisvaikutelma on onneksi silti siisti.


Ompelin pussukan tilkkupinnat punaisista tilkuista, jotka olivat liian pieniä käytettäviksi punaisissa jäännöspalaneliöissä. Tilkkuja kyllä jäi vielä – voisin ommella pari, kolme vastaavaa pussukkaa lisää, mutta taidan seuraavaksi ommella jotain muuta.

Tilkkupinnat on tikattu kiinni collegejersey- ja tikkausvanupalaan. Pussukka on mukavan napakka. Sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 26cm
  • Korkeus noin 17cm
  • Pohjan leveys noin 6cm
  • Pussukassa on 25cm pitkä vetoketju
  • Kantolenksu on ommeltu 43cm pitkästä, 6cm leveästä kaitaleesta. Diana-tilkkupussukka on siis Street-mallistoa.
Kissa tykkäsi auttaa minua – se harjoitti söpöysgeneraattorin ammattiaan hartiavoimin:


Katsokaa ja ihailkaa, miten avulias se on!

Työskentelytilamme (makkarin) lattia oli eilen siistinä, sillä kuten ylemmästä kuvasta voi päätellä, sänky oli sijattu (Kissan alla näkyy Pelkkää hyvää –tilkkupeitto, joka on meillä päiväpeittona) ja alemmasta kuvasta näkee, että vielä edellisenä päivänä lattian valloittanut tilkkupeiton taustakappalepinta oli taiteltuna ja pinossa.


Vien tilkkupinnan ensi tilassa Töölön Tilkkupajan tikkkauspalveluun, mestaritikkaaja Soilen kaunistuskäsittelyyn!

Linkitän tämän Bambin maanantai-inspiraatiosarjaan - jag ska länka till Bambis ”Visa och berätta  måndag” listan på http://bambisyr-evaj.blogspot.fi

Toivottavasti moni inspiroituu ompelemaan kauniita vetoketjupussukoita. Niitä ei voi olla liikaa! (Paitsi jos kysyy mieheltäni.)

Monday, 6 April 2015

vaikeuksien kautta.

Minulta kysytään välillä, miksi viitsin koota tilkkupeittoihini taustakappaleet niinkin pienistä paloista.

No, suurin syy on, ettei minulla koskaan ole varastossa oikein sopivia isoja taustakappalekankaita.

  • En muista ostaa valtavia kangaspaloja taustakappaleiksi.
  • Minulla on toki pari yksiväristä lakanaa, mutta ne ovat jotenkin niin hahmottomia ja tuntuvat vähän kovilta.
  • Jos jotain kangasta sattuukin olemaan aika iso pala, tekee mieleni kuitenkin säästää sitä (mihin?).
Sitten on varmaan toinenkin syy. Minusta on lähes sietämättömän työlästä mitata ja ommella isoja kangaskappaleita toisiinsa. En nimittäin pääse levittämään niitä mihinkään!


Ainoa tupakka-askia laajempi tyhjä lattiapinta on makkarissa eikä siinäkään ole isosti tilaa. Koko ajan joku muu lattialla oleva on tiellä. Levittäessäni kankaan lattialle sen alle jää aina jotain, mikä täytyy siirtää pois ja sitten kangasta saa taas suoristaa. Eikä isoja kankaita edes mahdu kokonaan levittämään lattialle. Ääää.

Tuntuukin helpommalta lähteä liikkeelle vähän pienemmistä paloista ja kasvattaa taustakappaletta niiden ympärille rakentamalla, vähän kuin hirsimökkinä.

Tässä on puolikas jäännöspalaneliöiden taustakappaleesta. Huomannette, että lattialla on muutakin kuin taustakappaleen teelmä. Olin tässä vaiheessa erittäin työlääntynyt.


Tosin tässä vaiheessa oli enää yksi sauma ommeltavana.


Eikä taustakappale mahdu suorana lattialle. No, se on joka tapauksessa riittävän suuri jäännöspalaneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappaleeksi.


Sopiiko ompelemani taustakappale väreiltään ja fiilikseltään tilkkupintaan? Tai edes keskenään? Hällä väliä tässä vaiheessa! Pyyhin hikeä otsaltani ja olin huojentunut, että taustakappale on valmis. Katsokaa, sakset melkein jäivät kankaan alle. Taas kerran.

Haluaisin tehdä erityisesti tätä työvaihetta mahdollisimman siistissä tilassa. Siis lattialla ei mitään ylimääräistä ja vuode sijattuna. Kuvista jo näitte, että lattialla oli vaikka mitä (hmmm, kenen mahtoi olla syy), enkä päässyt petaamaankaan, sillä:


Kissa halusi pyhittää lepopäivän.

Kaikenlaisia vaikeuksia siis - pieni, esteinen ja yleisilmeeltään sekava työtila. Mutta taustakappale on kuitenkin valmis. Vaikeuksien kautta voittoon!

Sunday, 5 April 2015

tilkkutyötä.

Ompelin eilen kahta tilkkutyötä ja edistyin niissä. Ensin sain leikatuksi punaisista jäännöspaloista ompelemiini pussukkapintoihin sopivan kokoiset vanu- ja collegejerseypalat, että pääsin tikkaamaan. Kuvassa ensiksi tikkaamani pinta, ja toinen tilkkupinta on vasta hakaneuloilla kiinni vanussa:


Sain myös toisen tilkkupussukkapinnan tikatuksi. Tähän ei tullutkaan pelkkiä suoria tikkauksia. Näin sinisessä tilkussa puoliympyrämuodon ja ajattelin spiraalin sijaan tikatakin puoliympyrää varjotikkauksena. Reunoissa on pystysuoria tikkauksia.


Vielä näytän, miten yhdistelin kolme tilkkublokkia jäännöspalaneliöistä tekemäni tilkkupinnan taustakappaletta varten:


Palassa on punaista, sinistä ja violettia sekä samaa tummanharmaata, mitä peiton paraatipuolellakin on. Enköhän saa tämän sointumaan niiden muiden taustakappalekankaiden kanssa – ellen muuten niin väkisin.

Hyvin sain vältellyksi isojen kangaspalojen tasoittelemista ja yhteen ompelemista. Puuh, se se vasta on työlästä tilkkutyötä! Oikeaa työtä siis!

Friday, 3 April 2015

valmis tilkkupinta!

Kannustuksistanne ja epäilyistänne huolimatta ompelin violettien ja punaisten jäännöspalatilkkuneliöitteni väliin tummanharmaan kaitaleen.


Silmäni sanoi, että kaitale sopi näiden neliöiden joukkoon ihan hyvin. Olisin kyllä halunnut oikein syvän tumman sinisen kaitaleen, mutta sellaista kangasta ei vain ollut. Kummallista! Kangasvarastoni on melkoinen, mutta niin vain en läheskään aina löydä sopivinta, vaan minun on tyydyttävä suunnilleen sopivaan.


Kaitale on pitkällä sivulla kapeampi kuin lyhyellä, jotta sain tilkkupinnalle hiukan enemmän pituutta suhteessa leveyteen. Valmiista tilkkupinnasta tuli lopulta kelvollisen kokoinen eli 149cm x 210cm.

Levitin tilkkupinnan kuvausta ja myös mittaamista varten sängylle. Ulkoa tuli vähän valoa, niin että sain uuden tilkkupintani kuvatuksi.


Punaiset neliöni ovat todellakin aika lämpimän värisiä, varsinkin kun niitä vertaa kylmiin sinisiin ja viileisiin violetteihin.


Taas kuva lempiblokistani, vasemmalla alhaalla. Onkohan se siksi minulle mieleen, kun violetin lisäksi siinä on limenvihreää? Minä niin tykkään väreistä. (Eikä tarvitse kuin vähän pidempään tutkia ao. kuvaa, niin uskoo minun pitävän myös kuviollisista kankaista.)


No niin, ja sitten kuva melkein koko tilkkupinnasta:


Minulle kelpaa! Tässä on ihan omanlaisensa tunnelma. Epämääräisistä jäännöspalaläjistä on sukeutunut ryhdikkäitä neliöitä ryhdikkääseen muodostelmaan. Todellinen työvoitto!

Kun tilkkupinta on valmis, se kaipaa seuraavaksi taustakappaleen. Iik! Ei löytynyt taaskaan mitään kivaa joutilasta ja laajaa kangaspalaa, vaan lähden kokoamaan kappaleen useammasta palasta.

Minulla kyllä on yksi taustakangas, oikein varta vasten taustakankaaksi ostettu, mutta se on keltapohjainen kuviollinen. Tykkään väreistä, joo, mutta en kuitenkaan halua tähän työhön keltasävyistä taustakappaletta.

Sinisiä tilkkuja jäi yksi yli, kun olin epähuomiossa valmistanut niitä omituisen määrän. Haluan tietysti sen mukaan taustakappaleeseen. Tein sille kaveriksi samanlaisen tilkkublokin, mutta jättiläiskokoisen:


Sittemmin löysin taustakappaleeseen lisäksi yhden harjoituskappaleen plus-kuvioista tilkkublokkia. Se sopii tähän. Myös löysin sinisävyisen, kuviollisen vauvalakanan noin vuodelta 1996, sinistä unikkokangasta kapean mutta pitkän soiron ja punaisen kankaan, jossa on valkoisia tähtiä. Siinä ovat taustakappaleen pääosanesittäjät.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails