Showing posts with label sisustus. Show all posts
Showing posts with label sisustus. Show all posts

Sunday, 12 November 2017

erilaista kuusikulmioista.

English Paper Piecing, EPP eli paperimallineen avulla ompeleminen ei ole mieluisin juttuni, mutta harrastin sitä kesälomalla, ompelukoneeton kun olin. Minulla oli mukana pieni paperikassillinen jäännötilkkuja, ja kun olin leikannut niistä tarpeeksi ”fussy cut” –paloja päädyin toteuttamaan ihan vain kaikenlaisia kuusikulmioita.


Minulla oli käytössä oikea kuusikulmiomalline, jonka avulla pystyin piirtämään EPP-pahvit, ja jonka avulla myös tilkkupalojen leikkaaminen ja kohdistaminen onnistui helposti. Pahvimateriaalina minulla toimi pussilakanapakkauksen kovikekartonki. Se oli juuri sopivan paksuista!

Pääsin hiukan kärryille siitä, miksi toiset innostuvat EPP-ompelusta. Itsekin ompelin aika paljon useampia kuusikulmioita kuin olisin alkuun uskonut.

Kotiin palattuani päätin toteuttaa sellaisen kuusikulmiojutun, jossa palat eivät ole aivan kiinni toisissaan, vaan jossa niiden välissä on selvästi erottuva, taustakankaan muodostama kehys. Tutustuin netistä löytyviin ohjeisiin, joissa kehotettiin liimaamaan palat taustakankaaseen, mutta kun liimaa ei ollut, käytin vain nuppineuloja.

Lopputulos ei ole täydellisen siisti. En pystynyt asettelemaan kuusikulmioita niin tasaisin välimatkoin kuin olisin halunnut, eivätkä ne pysyneet kiinnitysompelun aikana tismalleen siinä missä niiden olisi pitänyt pysyä.

Yleisvaikutelma on silti aika kiva:


Näidenkin kuusikulmioiden asemoimiseen (edes tällä tarkkuudella) kului ikä ja terveys, joten pinnasta ei tullut tämän isompi. Tyynynpäällisen koristamiseen tämä riittää kuitenkin.

Kuusikulmioiden kiinnittämisen jälkeen seurasi toinen työläys: pinnan tikkaaminen. Viivojen merkitseminen ja ompeleminen vei uskomattoman paljon aikaa! Tikkaaminen jäi pariksi kuukaudeksi keskenkin, kunnes pari päivää sitten vein projektin päätökseen. (Kuvassa on tilanne hieman ennen tikkausurakan päättymistä.)

Nyt ei tarvitse kuin ommella tämä tyynynpäälliseksi.

Thursday, 29 December 2016

joulukalenterin viimeinen luukku.

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa.

Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista.


Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä.


Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa.

Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa:


Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin ja laskeskelin ja tulin siihen tulokseen, että blokeista tulisi liian pieni tilkkupeitto. Siksi leikkasin ja ompelin muutamaan blokkiin kokeeksi vaaleita lisäkaitaleita. Ellen olisi tykännyt lopputuloksesta, olisin purkanut vaaleat kaitaleet taas pois.

Pidän tilkkublokeistani enemmän, kun niillä on kehystä. Ei onneksi tarvitse purkaa kaitaleita pois!


(Kissa ehti juuri parahiksi taas pyörähtämään kuvaan.)

Jotta kalenteriluukkukirjoitukseni tarjoaisi joulutyyppistä näkymää, tässä kuva joululahjaksi saamastani kankaasta:


Kangaslahja on aina tervetullut.

Toivotan myös hyvää joulukauden jatkoa! Olkoon teilläkin joulurauhaa ainakin loppiaiseen asti – mielellään tietenkin aina Nuutin päivään saakka!


Suunnittelen julkaisevani tämän vuoden puolella vielä perinteisen Tilkunviilaajan vuosikatsauksen, joka paljastaa vuoden hitit ja hudit. Saa nähdä, toteutuuko aikeeni!

Thursday, 13 October 2016

hän sai kodin.

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan.


Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia.

Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana?


Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi?


Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

Saturday, 1 October 2016

todella kirjavaa.

Vaikka ompelin neliö-neliössä-tilkkublokeistani neljän blokin yhdistelmiä ja sommittelin niistä tilkkupinnan – tai ehkä juuri sen takia – niin ei tilkkupeittoni kovin järjestelmälliseltä näytä! Tässä ensimmäinen ”sommitelma” lattialla, blokit vielä irrallisina.


Nuo kirkkaansiniset tilkut siirsin syrjempään ja vaihdoin parin blokin paikan, mutta melko samanlainen tuli lopullisesta tilkkupinnasta.


Huomaatte ehkä yrityksen asetella tummempia tilkkuja alareunaan, vihreitä vähän keskenään ja vaaleaa lammikoksi tuonne yläreunan lähistölle?

Tilkkupinta on siis yhtenäisenä palana. Ompelin viimeiset yhdistyssaumat tänään aamupäivällä. Tilkkutöihin liittyy olennaisena osana silittäminen, ja tätä piti silittää useaan otteeseen. Viimeisilläkin kerroilla oikein varovasti, etteivät entiset silitykset rypistyisi. Ehdin siinä tarkastella käyttämiäni tilkkuja ja muistella niiden alkuperää.


Ylimpänä ympyrässä pienet kolmiot (ennen ompelemista ne olivat neliöitä) ovat japanilaisesta kankaasta, jonka sain Unikko-kankaan vastineeksi japanilaiselta Yukolta. Yuko kuului vähän aikaa tilkkukiltaamme.

Alempi ympyröimäni pieni kolmio on pala vuonna 1990 Nizzan-matkalta ostamaani paitaa. Se taisi olla viimeinen jäljellä ollut tilkku, koska olen joutunut käyttämään sen lisänä kolmea muuta kangast olevaa tilkkua.

Kolmannen ympyrän sisällä on mielenkiintoinen, vaikeasti määriteltävän värinen ja kuvioinen batiikkikangas, jonka olen saanut ystävältä lahjaksi vuosia sitten.

Samalta ystävältä on seuraavan kuvan melko keskellä näkyvä batiikkikangas. Kangas on sekin aika vaihtelevan väristä ja siinä on perhoskuvioita.


Tässä seuraavassa kuvassa taas näkyy kolme isoa neliötä tummanruskeaa kangasta. Sen sain tilkkuystävältäni Eijalta killan kamalien kankaiden illassa. Puna-pinkki sydänkuviokangas on saalis samasta illasta. Minusta ruskea on erittäin hyvä ja sydänkangas on söpöä.


Seuraavan kuvan ympyröity punainen kangas on itse värjättyä, mutta ei minun itseni värjäämää. Ostin tämän jonkun tilkkutapahtuman myyntipöydältä. Olisikohan kankaana ollut pyyheliina? Kangas on mukavan taipuisaa, mutta aika rouheaa.


Kuviollinen kangas taas on valtavasta kassillisesta, jonka sain ystävän ystävältä muutama vuosi sitten. Suurin osa kassin kankaista oli vaatetuskankaita, mutta joukossa oli jokunen puuvillakangaskin. Ilmaiseksi sain!

Kuva tilkkupinnastani vähän lähempää.


Vasemman yläkulman tienoilla näkyy valokuvassa aivan selvästi erottuva vaaleanvihertävä tähti. Se ei silmällä katsottuna erotu lainkaan.

Tässä seuraavan kuvan tilkkublokkivalikoimassa näkyy punaisia, kukallisia tilkkuja, jotka leikkasin käytöstä poistamastani puuvillakangashuivista. Sen alapuolella näkyvän ruskeasävyisen blokin iso keskineliö on myös huivikangasta. Vähälle käytölle jääneet huivit saivat tässä uuden elämän.


Tykkään tilkkupinnasta paljon! Olette ehkä huomanneet minun pitävän väreistä, ja tässä tilkkutyössä on väriä! Lisäksi tässä on näitä tarinatilkkuja, joita minun on kiva katsella. Olisi niin kiva, jos voisin ottaa tämän itselle käyttöön.


Ei vain tämä taida sopia meille päiväpeitoksi ainakaan.

Friday, 13 May 2016

lähtöön valmiina.

Hieno ympyräkuvioinen ”January Quilt” –tilkkupintani (jonka ompelin Lady Harvatinen kaavalla) on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta siitä on puuttunut taustakappale.

Taustakappale – tuo ainainen murheenkryyni! Nyttemmin olen sentään ostellut pitkän pätkän useampaakin kangasta varta vasten tilkkupeiton taustakappaleeksi, mutta tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään sopivan väristä. Tyydyin siis ompelemaan taustakappaleen taas paloista kokoamalla.

Tässä kuvassa kokeilen, onko suunnittelemani ja ompelemani taustakappale varmasti tarpeeksi suuri.


Oli se. Tällä kertaa tausta on melko tylsän värinen. Ajattelen toiveikkaasti, että tikkauskuvio näkyy tällaisella pinnalla hauskemmin.


Käytin taustakappaleeseen kaiken syntymäpäiväkankaan, jonka sain useampi vuosi sitten ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Kankaalla kissat viettävät kekkereitä. Olin ajatellut käyttää kankaan johonkin mielenkiintoisempaan projektiin, mutta luovutin. Tähän se sopii hyvin.

Lisäksi taustakappaleella on ristisanaruudukkokuvioista kangasta ja vähän vanhaa lakanaa sekä vielä vähemmän vihertävän ruskehtavan turkoosipallollista kangasta.

Valitsin taustakappaleen kankaat myös sillä periaatteella, etteivät ne todennäköisesti kuultaisi vanun läpi tilkkupinnan puolelle. Ainakaan nuo laajat vaaleat alueet eivät varmasti kajasta oikealle puolelle peittoa.

Taustakappale ja tilkkupinta odottavat taiteltuina, että veisin ne mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.


Vien mennessäni tämän ja tuon tullessani valmiin lentävät hanhet –työni, jonka Soile ehti jo esitellä blogissaankin.

Bonuskuva.


Sain vihdoinkin valmiiksi kangaskaitaleista virkatun maton, jonka tekemisen aloitin elokuussa 2014!! Huh! Virkkaaminen ei ollut kovin hidasta, mutta ”kangaslangan” tekeminen kyllä oli. Maton värisuunnitteluunkaan en kauan saanut kulumaan, kuten huomaatte. Värisuunnitelmani oli lopulta ”kaikki käy” (vaikka aloittaessani lupailin pyhästi, ettei tähän tulisi kaikkia maailman värejä).

Matto on lopultakin käytössä alakerran WC:ssä ja se on erittäin mukava paljaan jalan alla! Olipa toisaalta hyvä, että sain maton valmiiksi kesää vasten, niin pääsen heti kävelemään sillä paljain jaloin. Vähänkään kylmemmillä ilmoilla joudun kotona käyttämään villasukkia.

Sunday, 20 March 2016

jipii! ja kiitos kaikille tukijoilleni!

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n vuosikokous pidettiin 19.3.2016 ja minut valittiin hallitukseen.

!!!!!

Kiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua!

Kiitos teille, jotka kannustitte minua asettumaan ehdolle! Soile Kivinen innosti minua erityisen paljon ja hänelle siitä erityiset kiitokset!

Kiitos teille, jotka toivotitte minulle menestystä!

Seuraavaksi pyrin tuomaan yhdistykseen lupaukseni mukaisesti enemmän säpinää, vähemmän läpinää.

Halusin tuoda tilkut ja tilkkutyöt enemmän, useammin ja iloisemmin näkyviin ja tähän minulla on aitiopaikka, sillä sain hallituksessa vastuulleni www:n ja viestinnän!

Tästä se lähtee!

Tilkkupäiviltä ostin keraamisen pupun.




Ja jokusia kankaita.

Sunday, 3 May 2015

studioni.

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen röykkiö kaikenlaista. Onpa noloa, että studiossani oleilee tällainen ryöhnämassa. Muovikasseja ja kaikkea.


Toisella puolella käden ulottuvilla on erilaista epämäärää. Vasemmasta yläkulmasta vastapäivään näkyy esimerkiksi yksi eräänlainen tähtikuvioblokki. Sitten punaisia tilkkuja. Vähän pilkistää matkalaukun nimilappuja, joihin olen neulalla saanut kiinni jo lenksunkin. Lisää punaisia tilkkuja. Niiden alla on kaikenlaisia kankaita. Etualalla näkyy päällimmäinen kankaista, jotka odottavat siksakkaamista, että saan ne pesukoneeseen.


Oikeassa alanurkassa näkyy kangas, jonka lunastin Soilen ja minun ostamastani erästä tilkkutyökankaita. Se on pöydällä pesun jäljiltä, matkalla kaappiin. Kangas on aitoa 1980-luvun Marimekkoa ja se sekä kaksi yksiväristä palaa päätyvät ehkä jonain päivänä tilkkupeittoon taustakappaleeksi. Sitä tarkoitusta varten ne hankin.

Naamioin viimekertaisen ompelutilaesittelyni ohjeen muotoon. Tällä kertaa en edes kuvittele antavani kenellekään ohjeita, ellen sitten varoituksia tyyliin ”älä sinä sentään tee näin”. Ompelutilaa ei varmasti kannata ”järjestellä” ihan tällaiseen epäjärjestykseen.

Wednesday, 25 March 2015

kotiinpaluu.

Tilkkuyhdistys Finn Quiltin kansalliseen tilkkutyökilpailuun tekemäni ”Tico, tico!” palasi viime viikolla kotiin kierrettyään Suomea (kai?) vuoden 2014 Tilkkupäiviltä asti.


Tilkkutyön alakulmassa on ruusuke merkkinä siitä, että sijoituin kilpailusarjassani toiseksi.


Olisi kiva ripustaa työ seinälle, mutta se ei oikein sovi minkään huoneemme sisustukseen. Taidan tyytyä säilömään sen valolta suojaan, odottamaan otollista seinää, jolle sen ripustaa. Kuvani ovat niin pimeitä, että uskotte varmasti työn päätyvän riittävän hämärään paikkaan!


Kissan mielestä tilkkutyöni voisi toimia vaikka mattonakin.

Sunday, 15 March 2015

loppu häämöttää.

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin.

Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet:


Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita!

Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään:


Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella.

Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, joten jäin tänne, vaikka olen Raumalta kotoisinkin. Minun jos kenen pitäisi olla näillä Tilkkupäivillä mukana, mutta en ole. Nyt kyllä iski pieni kaiho. Ajattelen kaikkia niitä tilkkutöitä, tuttuja harrastajia ja ostettavissa olevia kankaita, jotka jäävät näkemättä. No, varmaan näen blogosfäärissä muutaman raportin Päiviltä.

Esittelen tähän lopuksi vielä tilkkuilijalle sopivan mattokuosin:


Tällainen paloista kootun näköinen matto saapui kotiimme perjantaina. Olen iloinen, ettei Mies ruvennut vastustelemaan kuosia! Olen iloinen myös siitä, ettei minun tarvinnut ruveta ostelemaan mattoja, leikkaamaan niitä paloiksi ja kokoamaan yhteen, vaan että löysin tällaisen valmiina.

Saturday, 14 February 2015

lopultakin seinällä!

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle.


Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!)

Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!!


Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa!


Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön sivulla, joten Töölön Tilkkupajan toteuttamat kauniit tikkaukset erottuvat hyvin.

Tämän jäännöspaloista ompelemistani tilkkublokeista syntyvän tilkkupinnan ympärille tulee uusi kierros samanlaisia blokkeja, mutta violetteja. Tuli vain mieleen noista Kuusten kuiske –tilkkupeiton violeteista osuuksista.


(Kuvassa on vain sinisiä tilkkublokkeja, kuten varmasti huomaatte. En ole ehtinyt ottaa kuvaa neljästä jo valmistamastani violetista blokista.)

Enpä ole tainnut näyttääkään teille, miten sileytän vaatteeni. Luonnonmenetelmällä:


Vaikka vaatteista tulee erinomaisen sileitä tällä menetelmällä, harmi vain, että niistä tulee myös kovin kissankarvaisia. Muuten ehkä rupeaisin myymään kehrääviä sileytysratkaisuja. (Omaa ratkaisuani en tietenkään myisi!)

Saturday, 24 January 2015

tänään nähtyä.

Vannomatta paras – vaikka sadattelin vinosaumoja ja kolmiomaisia paloja, aloitin heti uusilla kolmioilla:


Ruskeaa ja pinkkiä väriteemana siis. Malli on siitä vaativa, että tässä on kaksi erilaista blokkia ja ne täytyy ensin ommella täsmälleen oikein ja sen jälkeen asemoida keskenään juuri oikein. Muuten palojen nurkkiin ei muodostu oikeanlaista tähtikuviota.

Ajattelin tehdä tällaisia neljän blokkeja eri kankaista, mutta aina melko samaa tummuusastetta. Järjestelen sitten joskus pitkän ajan kuluttua blokkini tummuus- ja vaaleusjärjestykseen.

Aijai, tänään oli pakko kävellä kangaskaupan ohi. Tai en suoraan kävellyt ohi, vaan pysähdyin ottamaan kuvan todistaakseni, että olin kaupan ulkopuolella enkä sisäpuolella. (Näyn kuvan vasemman reunan ikkunaheijastuksessa.)


Minulla on ollut tapana aina poiketa kangaskauppaan, missä vain sellaisen näen, mutta koska tammikuu on ”en osta mitään kangasta” –kuukauteni, kuljin tästä haikeana pois, käymättä kangaskaupan kautta.

Olisiko tällainen nojatuoli sopiva tilkkutyöharrastajalle?


Tuolissa olisi hyvä tehdä jotain tilkkutyötä käsin, esimerkiksi tikata. Sinne maastoutuisi täysin, eikä kukaan huomaisi patistaa vaikka kotitöihin, vaan voisi vain tilkkuilla ja tilkkuilla.

Kuten kuvastakin saattaa arvata, kävin huonekaluliikkeessä, enkä vain yhdessä vaan monessa. Olohuone on vailla kulmapöytää, pöydälle asetettavaa lamppua sekä kirjahyllyä. Pöytälamppuja löytyi viimeisestä liikkeestä useita mahdollisia, mutta kulma- tai edes seinäneduspöytiä ei ole olemassa eikä oikein kirjahyllyjäkään. Näitä huonekaluja olimme etsimässä, mutta sen sijaan ostimme villaisen viltin.

Sunday, 7 December 2014

kaunista ja pehmeää.

Valoa riitti eilen sen verran, että sain kuvatuksi uuden Pelkkää hyvää –tilkkupeiton paikoillaan. Hyvin se komppaa upeaa Versoul-kitara-aiheista tilkkutyötä, jonka tein Miehelle 50-vuotispäivälahjaksi.


Ehkä mietitte, että tässä on yhden hengen sänky, mutta eipä olekaan. Päädyimme jo vuosia sitten Miehen kanssa valitsemaan 140-senttiä leveän sängyn, koska sellainen on helpompi sijoittaa huoneisiin. Meillä ei ole koskaan ollut kovin isosti tilaa, ainakaan yhdessä huoneessa. Ensin meillä oli futon ja nyttemmin tähän mittaan teetetyt sänky ja patja.

Nyt seuraa suloisuutta.


Löysin Kissan upouudelta tilkkupeitolta. Se näytti asettuneen nöyrästi yhteen kulmaan. Sitten minulle selvisi sen Suunnitelma.


Se lähti nöyrästä kulmastaan liikkelle ilmiselvänä tarkoituksenaan levitellä kissankarvojaan mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti.

Mutta hei, se on niiiin söpö!


Tyttärellä ja minulla on tapana kerätä pörröterapiaa Kissasta niin, että painamme naaman sen kylkeen ja nuuhkimme. Kissa tuoksuu hyvältä, sellaiselta kuivalta, vähän kuin pahvilaatikolta.

Ja tämäpä onkin saanut minut ihmettelemään yhtä asiaa. Miten on mahdollista, että se tuoksuu hyvältä, kun se pitää itsensä puhtaana nuolemalla? Kissan hengitys nimittäin – no se on kohteliaasti sanottuna vähemmän miellyttävän hajuinen.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails