Tekstit

Näytetään tunnisteella pussukka merkityt tekstit.

kaksijakoinen.

Kuva
Tilkkulaatikolla, tai oikeastaan tilkkuja täynnä olevilla paperikasseilla on käynyt kova vilske. Vilskeen tuloksena minulla on jälleen esiteltävänä vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Kaksijakoinen. Kaksinaamainenkin kävi terminä mielessä, sillä pussukkani toinen puoli on tällainen: Puoliskot eivät siis ole juuri ollenkaan veljet keskenään. Näitä yhdistää ainoastaan ympyräkuvioinen kangas, jota on kummallakin puolella. Vaaleamman puolen papukaijakangas on lahjoituspala, jota olen säästellyt monta vuotta. Nyt se pääsi tositoimiin! Huolehdin tikatessani vielä siitäkin, etteivät tikkausviivat kulkisi papukaijojen silmien poikki. Haravoimaton nurmikko saattaa näyttää epäsiistiltä noin yleensä, mutta valokuviin se tuo kiehtovan lisäelementin! Tummemman pussukkapuolen keskellä on tilkku Tyttären vauvalakanaa, jonka ympärille ompelin kaitaleet hirsimökkityyliin. Tällä kertaa tilkku asettui pohjan ompelemisen jälkeenkin kivalle kohdalle pussukkaa eikä rojahtanut liian alas

japanilaista tunnelmaa?

Kuva
Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono. Kimono -pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille. Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala. Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan? Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon p

karkkipussi!

Kuva
Ompelin melkein heti toisenkin pussukan valmiiksi. Tällä kertaa en ottanut valmistujaiskuvia vain melkein valmiista! Tällä puolella värit ovat jotenkin niin kirkkaat, että melkein hampaita vihloo. Värit (ja ehkä hampaiden vihlontakin) toivat minulle mieleen entisaikain Hedelmäkarkkiaskin. Siitä pussukan nimi: Karkkipussi. Eihän pussukka mikään aski voi olla! Toisen puolen väritys ei ole ihan yhtä räväkkä: Karkkipussi -pussukka saattaa kuvassa näyttää oikein topakalta, mutta se on todellisuudessa aika taipuisa ja pehmeä. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vain ohueeseen polyester-tikkausvanuun. Ai niin, ja tikkauskuviot olivat taas mitä mielikuvituksettomimmat, loivasti ja orgaanisesti aaltoilevat normitikkaukset. Vetoketju avautuu erinomaisen laajalle – tässä on siis taas uusi Avoin-malliston tilkkupussukka. Taaskaan en ommellut sisätaskua! Kyllä olen laiska tyyppi. (Oikeasti ajattelin, ettei näin pienessä pussissa mitään sisätaskuja tarvita.) Karkkipussi -pussuk

syksyn ensimmäinen tilkkupussukka.

Kuva
Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma. Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi. Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen. Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia. Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki. Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua

tilkkusilppu matkalla pussukoiksi.

Kuva
Ruskeapohjaisten nurkkatähtiblokkien ompeleminen alkoi tuntua työltä – no, tilkkuTYÖTÄhän se onkin. Nostin siis vaihteeksi esiin jäännöspalatilkkuja sisältävän paperikassin ja päätin ommella tilkkuja toisiinsa kiinni suunnilleen siinä järjestyksessä kuin käteen osuu. Paperikassissa näytti olevan jäännöspaloja Fancy Forest –tilkkutyöstä, johon maltoin käyttää Elizabeth Hartmanin söpöjä kankaita. Seassa oli muutama muukin sävyihin sopiva kangas ja pari sävyihin sopimatonta. Seuraavassa kerroksessa oli kolmioita, jotka jäivät yli ommellessani Kun saapuu syys –tilkkupeiton blokkeja. Kolmiot olivat aika pieniä, joten ompelin ne vielä pienempien neliöiden ympärille, jolloin niistä muodostui vähän isompia neliöitä. Valmiit neliöt näyttivät niin hauskoilta, että päätin rakentaa niistä pelkkää jäännöspalapintaa tyylikkäämmät pinnat. Siksi otin esiin neutraalia harmaata kangasta, jolla täydensin tilkut pussukkapinnaksi. Olin myös ommellut toisen kaitalepakettiprojektini aikana

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kuva
Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita. Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin: Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat. Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon! Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni. Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen ve

spiraalitikattu tilkkupussukka.

Kuva
Ompelukoneeni ja minä olimme kaksi viikkoa erossa toisistamme, eikä spiraalitikattu tilkkupussukkani tietenkään tuona aikana edennyt valmiiksi asti. Tänään tapasimme jälleen ja verryttelin viimeistelemällä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Unikeko. Punaisemmalla puolella on vain yksi spiraali, mutta pussukan kääntöpuolella on tikkaustutoriaalistani tuttu kahden spiraalin yhdistelmä. Tällaiselta tikkaus näyttää valmiissa tuotteessa: Nyt vasta huomaan, etten muistanut ottaa hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni mukaan valmistujaiskuviin! Voi ei! Apuväline on niin uusi, ettei se ole ensimmäisenä mielessä. Kuvasin Unikeko -pussukkaa krassimaassa, johon olen istuttanut peräti kaksi tainta. Pahoittelen, että kuvassa on myös rikkaruohoja, mutta luonto on levinnyt puutarhassa poissa ollessani. Rehevässä rikkaruoho kukkapenkissä Tilkunviilaaja-kyltti olisi joka tapauksessa jäänyt piiloon. Onneksi Tilkunviilaajan nimi on mukana edes yhdessä kuvassa - siinä, missä pussukan vu

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Kuva
Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla: Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa. Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä! Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti: En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi! Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta. Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huoli

katse menneisyyteen.

Kuva
Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v