Showing posts with label pussukka. Show all posts
Showing posts with label pussukka. Show all posts

Wednesday, 17 October 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

Sunday, 14 October 2018

suut makeaksi!

Tästä Marmeladi-nimisestä herkusta voi nauttia hyvällä omallatunnolla, vaikka olisi millaisella ruokavaliolla. Se on nimittäin uusin tilkkupussukkani. Onnistuin valitsemaan siihen makeat värit.


Toinen puoli on pinkki ja toinen on enimmäkseen vihreä, ja mieleen tulivat Hellaksen hedelmämarmeladirasiat. Siitä nimi.


Vaikka minulla oli Glasgow’n työtä (olen ompelemassa tilkkutyötä, jota tarjoan Glasgow'n tilkkutapahtumassa pidettävään Tilkkuyhdistys Finn Quiltin näyttelyyn) tikatessa ollut ongelmia, päätin silti kokeilla krysanteemimaista tikkausta. Kone, neula ja lanka toimivat taas loistavasti yhteen, ja sain molemmat pinnat tikattua ilman yhtäkään hyppytikkiä.


Valitsin langat, jotka olivat tilkkupintaa keskimäärin vaaleammat, jolloin tikkaukset erottuvat paremmin. Olisin myös halunnut ottaa kuvan sivuvalossa, joka olisi korostanut tikattua pintaa, mutta valokuvauspäivä oli auringonpaisteeton.

Marmeladi-tilkkupussukassa on yhtä iloisen värinen vuori kuin tilkkupintakin on:


Erityisesti toinen puoli on virkistävä. Vahingossa onnistuin näin kivasti!


Marmeladi-vetoketjupussukka on melkein saman kokoinen kuin viimeksi esittelemäni Kaikki käy –pussukka eli seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Ompelin pussukan vetoketjuun päättökappaleen, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen pinkki. Vihreät reunat pilkistämässä pinkin takaa hivenen häiritsevät silmää. Taidan ainakin lähitulevaisuudessa pitäytyä yksivärisissä päättölipareissa.


Vihreän puolen tikkaukset näyttävät lähempää tällaisilta:


Marmeladi-vetoketjupussukka on Avoin-mallistoa, koska sen saa kunnolla auki, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu. Nyt olen tämän vuoden aikana ommellut 17 tilkkupussukkaa. Kehtaankohan sanoa, monesko pussukka se on kaikkiaan? No sanon kuitenkin: Marmeladi on 182. blogihistoriani aikana ompelemani pussukka. En olisi ehkä uskonut, jos joku olisi silloin vuonna 2009 blogia perustaessani tällaista minulle ennustanut.

Tässä välissä kävin lukemassa blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja totesin, että pussukantuotantotodellisuus on vielä tuotakin lukemaa järkyttävämpi! Ompelin nimittäin ennen blogin perustamista kymmenittäin pyöreäreunaisia pussukoita. Ne raukat eivät saaneet nimiä enkä luetteloinut niitä muutenkaan, joten ne oli helppo hetkeksi unohtaa.

Saturday, 13 October 2018

kaikki käy!

Saanko esitellä: uusin tilkkupussukkani ”Kaikki käy”!


Valitsin pussukan toiselle puolelle tilkkuja, joissa näkyi sinistä ja harmaata. Mukaan tuppasi myös keltaista, varsinkin tälle paraatipuolelle. Ehkä tilkut saivat tartunnan pienestä palasta, jonka halusin ehdottomasti mukaan, sillä siinä näkyi pieni kissa.

Kaikki käy –nimi tulee tietenkin siitä, että tilkkupintaan käyvät kaikki tilkut! Minä en syrji enkä boikotoi, paitsi niin, että valitsen tilkut usein ”yhtä väriä”. Lopputuloksesta näkyy silti, että siniharmaassa pinnassa voi olla myös keltaista. Kaikki käy!

Toisen puolen tilkut pysyivät sini-violetteina, eikä keltaista tuppautunut mukaan.


Tikkausten keksiminen vei taas aikaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, joten lopulta lähdin vain seuraamaan saumoja pitkin ja poikin.


Lopputuloksena on orgaaninen ruudukko, joka on ihan ookoo, mutta ei erityisesti säväytä.


Otin pitkästä aikaa kuvan keskeneräisestä pussukasta! Vein sen ulos ja kaikkea.


Kun ompelen pussukan pitkään vetoketjuun (Avoin-malliston tyyliin), päällitikkaus tehdään vasta kun pussukka on muuten valmis. Helpottaakseni ompelemista puristan sauman sormilla suoraksi ja kunnolla auki ja kiinnitän nuppineuloin. Sitten vasta päällitikkaan.

Päättelin vetoketjun hillityn värisellä tilkulla. Vetimeen en kiinnitäkään lenksua, koska se on tällaista umpinaista mallia.


Kaikki käy –tilkkupussukan kokoa voi kuvitella mielessään, kun annan sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 25 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm
  • Kantolenksu ommeltu noin 40 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Käytin vuorikappaleisiin monta sekalaista tilkkua ja tilkkupintaa. Kylläpä vuorista tulikin kirjava! Jestas sentään!


Vielä yksi lähikuva Kaikki käy –pussukan tikkauksista.


Kaikki käy –pussukka on sekä Street- että Avoin-mallistoa. Siinä on siis pitkä kantolenksu ja se avautuu hyvin auki.

Sunday, 7 October 2018

tauon paikka?

Kuvasta voisi ajatella, että olen pari viime viikkoa levännyt laakereillani, mutta en sentään. (Kuvassa Kissa näyttää, mitä mieltä se on Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeitostani.)


Olen työstänyt tilkkutyötä epämukavuusalueellani. Se on pieni ja siinä on esittäviä osuuksia – esittävät tilkkutyöt eivät ole minun juttuni. Tikkasin sen enimmäkseen vapaalla konetikkauksella – edelleen ei lempipuuhaani. Valmistan sitä ehdokkaaksi Glasgow’n näyttelyyn, jonka teemana on ”Suomalaisia näkymiä” enkä halua esitellä sitä mittavasti ennen kuin valinnat on tehty.

Siksi minulla ei ole ollut mitään blogissa kerrottavaksi ennen kuin nyt, kun suureksi helpotuksekseni sain näyttelyehdokkaani tikatuksi ja saatoin siirtyä taas tutumpiin ja mieluisampiin puuhiin. Leikkasin siis lisää crazy-paloja ja ompelin niistä kuusi uutta, järjetöntä blokkia.


Tikkasin myös kaksi aiemmin valmistamaani tilkkupintaa suorin ompelein – huom, en siis vapaalla konetikkauksella! Olipa mukava taas ommella suoraa!


Kaksi muuta tilkkupintaa odottaa myös tikkaustani. Noinkohan viitsisin kokeilla niiden pintaan jotain vapaampaa tikkausta? Tekisi jotenkin mieleni kokeilla krysanteemityyppistä tikkausta, sellaista kuin tein Puutarhassa-pussukkaan.

Koska kirjoitukseni olisi tällaisenaan aivan tynkä, kerron vielä yhden asian. Päätin jo elokuun puolella toteuttaa tänäkin vuonna joulukalenterin blogissani eli julkaisen yhden kirjoituksen jokaisena päivänä 1.-24.12.2018. Voitte merkitä tämän kalenteriinne, koska olen jo kirjoittanut suurimman osan teksteistä!

Sunday, 9 September 2018

pioneja syyskuussa!

Ei sentään kannata luulla, että ainakaan meidän puutarhastamme löytyisi kukkivaa pionia syyskuussa! Pioni-niminen vetoketjupussukka sen sijaan löytyy:


Sain uusimman tilkkupussukan valmiiksi juuri äsken ja pääsin ottamaan siitä valmistujaiskuvat syysauringon paistaessa.

Aurinko piirtää tikkausviivat hyvin näkyviin:


Koska olin hiljattain ommellut Ilotulitus-pussukan ja unohdin siitä sivulenksut, osasin nyt olla varuillani. Pioni-pussukassa on lyhyet sivulenksut. Lisäksi se avautuu suurelle, mikä tekee kapeasta ja syvästä pussukasta käytännöllisemmän. Avoin-mallistoa siis!


Toinen vuorikappale on yhtä palaa, mutta toiseen löytyi valmista tilkkupintaa. Täydensin sitä ruudullisella kankaalla, joka sopikin tilkkupalaan yllättävän hyvin.


Sitten jaan paljastavan ja vähän nolon kuvan. Siis Pioni-pussukasta – en mistään muusta!

Otin taas hienon, lähelle tarkennetun kuvan ja vasta kuvaa tänne laitellessani huomasin, että kangaslipareeseen on takertunut kissankarvoja. Kamera piirtää ne hienosti näkyviin! Pussukan kantolenksu pilkistää lisäksi takaa niin, että lipare näyttää kulmastaan huonosti ommellulta – sen lisäksi, että se on kissankarvainen.


Otin yhteen kuvaan mukaan puusta pudonneen päärynän. Lavastettu kuva! Päärynä ei pudottuaan ole tuollaisessa päärynämäisessä asennossa.


Pioni-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa ja lisäksi erikoisen kokoinen:
  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 18,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Tikkasin Pioni-vetoketjupussukan tilkkupinnan kiinni tikkausvanuun ja pehmeään pussilakanakangaspalaan. Keskikuvioissa on suorat tikkaukset ja kulmissa on vapaalla konetikkauksella toteutettua muurahaisenpolkua.

Juhlapäivä! Tämä on blogihistoriani 180. valmistunut vetoketjupussukka! Pitäisi varmaan laskea kotona vielä asuvat pussukat, niin voisin päätellä, moniko niistä on saanut jonkun muun omistajan… Muuten ehkä luulette, että minulla on 180 vetoketjupussukan varasto jossain salaisessa nurkassa.

Wednesday, 5 September 2018

ompelin välillä pussukan.

Tänään valmistui vuoden neljästoista pussukkani. On vaikea selittää, miksi, mutta annoin sille nimen Ilotulitus.


(Kuvassani piti näkyä krassin kukka, mutta tähtäys ei näemmä onnistunut.)

Ompelin yhteen lähimpänä olleita pikkutilkkuja, lisäsin pari pidempää kaitaletta ja pian olivat tilkkupinnat valmiit.

Toiselta puoleltaan Ilotulitus-pussukka on tällainen:


Tilkkupintojen alla on ensin tikkausvanu ja sitten huonoksi hipunutta pussilakanaa vuodelta 1970jotain. Tilkkupinnan puolelta kaikki näyttäisi olevan siistiä ja uutta – huono kangas ei haittaa tuolla tikkauksen alimpana lainkaan. Muuten en käyttäisi huonoa kangasta!

Spiraalitikkauksia lähempää:


Ja vähän kauempaa:


Vuorikappaleet ompelin kolmesta eri kankaasta. Marimekon Unikko pääsi samalle puolelle tilkkutyöltä näyttävän painokankaan kanssa:


Toinen vuorikappale oli yhdestä kankaasta. Tätä oli yhden tilkkutyön taustakappaleessa ja pala oli jäänyt siitä yli.


En malttanut pysähtyä hyvässä vauhdissa, joten pussukkaan ei tullut sisätaskua. Koska se on aika pieni, sisätaskua ei ehkä niin kaipaakaan. Mitat ovat nimittäin:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Pussukassa ei ole kantolenksuakaan! Huomasin puutteen vasta kun se oli vetoketjun pään siistivää liparetta vailla valmis.

Ompelin pussukkaan 30 cm pitkän vetoketjun, koska Open Wide Zippered Pouch –menetelmässä vetoketjun täytyy olla aika tavalla pidempi kuin pussukan yläreuna on.

Ilotulitus-pussukka on Avoin-mallistoa.

Onnistuin taas ompelemaan melko siistin päätöslipareen. Hämmästelen, että kännykän kameralla saa tällaisenkin kuvan, missä edessä oleva yksityiskohta on erittäin terävä ja taustalla näkyvä on epätarkkaa.


Pohjassa on koko joukko aika pieniä tilkkuja:


Luultavasti Ilotulitus-nimi tuli mieleeni tätä punaisempaa tilkkupussukan puolta katsoessani. Värit ovat tässä iloiset, eivätkö olekin? Ja jotenkin nuo keltakeskustaiset kukat voisivat olla vaikka sähikäisistä syöksyviä kipinöitä.


Vuoden neljästoista pussukkani on samalla blogihistoriani 179. pussukka. Olen blogihistoriani aikana ommellut noin 21,5 pussukkaa vuodessa. Millainen mahtaa olla se puolikas pussukka?

Tuesday, 26 June 2018

ekoilua ja valmis Köynnös-pussukka.

Valmistin aiemmin tänä vuonna Tyttärelle (mielestäni kekseliäästi) ekovanulappuja synttärilahjaksi. Hän sai myös säilytyspussukan, johon käytin hänen itsensä minulle valitsemaa Tom of Finland –kuosia.

Sana oli kiirinyt hänen verkostossaan, ja minulta kysyttiinkin, tekisinkö ekovanulappuja lisää - toiselle käyttäjälle. No, sekä pyjamaflanellia että vanhaa froteepyyhettä oli vielä, joten tekaisin äkkiä 18 kpl vanulappua, joissa on karheampi ja pehmeämpi puoli.


Kuvassa vain osa vanulapuista. Niistä tuli sopivan epämääräisen vaaleita, jotta ne näyttävät ekologisilta, eikä niin haittaa, vaikkei jokainen meikin hiven niistä puhdistuisikaan.

Piti oikein pinnistellä, jotta muistin, miten näitä viimeksi valmistin. Siis seuraavasti: - Piirsin ympyrämäisen paperimallin käyttäen voidepurkkia sapluunana - Asettelin sopivan kokoiset frotee- ja flanellineliöt päällekkäin ja neulasin paperimallin siihen keskelle. - Ompelin paperimallin ympäri suoran ompeleen. - Irrotin paperipallin ja leikkasin palan ympyräksi 2-3 mm:n päästä ompeleesta. - Siksakkasin vielä ympyrän ympäri.


Ei mennyt kauan! Muistelemiseen meni melkein kauemmin kuin näiden 18 kappaleen ompelemiseen. (No ei nyt sentään!) Viime kerralla käytin Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag –tutoriaalia ja niin nytkin. Toimii!


Annoin pussukalle nimen Köynnös, vaalean kankaan kuvioiden takia. Kankaan olen saanut lahjoituksena ja se on hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa.


Pussukan kiristysnauhat ovat batiikkikangasta. Tasapeli-peiton reunakanttia oli jäljellä juuri sopivan mittainen pala. Leikkasin 6 cm leveän kaitaleeni kahdeksi 2,5 cm kaitaleeksi ja sain tarvittavat kaksi nauhaa.

Monday, 30 April 2018

hohhoijaa.

Haukotus! Jotenkin en saanut yhtään positiivista vibaa viimeisimmästä tilkkupussukastani! Hahmottelin sille nimeksi jopa Hohhoijaa, mutta en sentään lähde antamaan aliarvioivia nimiä kätteni työlle.

Koska pussukan eri puolet ovat hyvin erilaiset keskenään, kokeilin mielessäni myös kaksikasvoisen Janus-jumalan nimeä, mutta miehen nimi ei sekään tuntunut oikealta. Kaksinaamainen-nimi olisi jälleen langennut pilkkatyyppisten nimien kategoriaan.

Lopulta keksin nimen Kaksin. Tässä on uusi pussukkani:


Nimien keksiminen saattaa kuulostaa auki kirjoitettuna analyyttiseltä ja pitkältä prosessilta, mutta todellisessa elämässä ajatukset putkahtavat mieleeni nopeasti ja viivähtävät hetken, tullakseen korvatuiksi uusilla ja uusilla.

(Oikeasti nimiprosessin aikana ajattelen välillä myös, että alkaa olla nälkä; pitäisikö kissa päästää sisään/ulos; jalka on puutunut; ja niin edelleen.)


Tällä kertaa pidin varani enkä antanut vetoketjun kieroutua (niin kuin tehdessäni Taitava-pussukkaa). Jouduin silti puurtamaan ylimääräistä, sillä ensimmäinen vetoketjun päähän ompelemani läpykkä oli liian kapea! Vetoketju ei mahtunutkaan sujahtamaan läpykän sisään. Aargh. Aina jotain!

Toisella yrittämällä tein sopivan.


No, lopulta tämä jollain lailla ei-inspiroitunut tilkkupussukka oli valmis ja saatoin mitata sen virallisella mittanauhallani. Tällaiset olivat sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksun ompelin noin 38 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Kaksin-vetoketjupussukka avautuu kivasti ammolleen (Se on siis Avoin-mallistoa).


Kaksin-pussukkaa olisi lisäksi mukava kantaa pitkästä kantolenksusta (eli se on myös Street-mallistoa).

Seuraava pikkuprojektini on myös miltei valmis, hahaa! Se ei ollut hohhoijaa.

Friday, 27 April 2018

hattaraa.

Oikeastaan tämä pussukka on toiseksi uusin, mutta halusin kirjoittaa ensin muodonmuutoksestani ja sitten vasta pussukasta, joka valmistui eleettömästi. Se ei tietenkään itse ole eleetön, vaan veikeä. Se sai iloisia ajatuksia mieleen tuovan nimen Hattara, ja tässä se on:


Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää!

Hattara-pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa.


Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin.

Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä.


Ompelin vetoketjun päähän hiukan kummallisen pitkänomaisen päättelypalan. Sitä olisi melkein pitänyt madaltaa, mutta toimii se näinkin.


Vielä yksi kuva, missä Hattara-tilkkupussukka poseeraa kivellä. Se ei ollut kylmästä kivestä moksiskaan, mutta itse en tarkenisi istua siinä vielä.


Ja nyt putosin tyhjän päälle, sillä en keksi, mihin tilkkutyöhön seuraavaksi ryhtyisin. En silti ole epätoivoinen, sillä aina on jostain putkahtanut se seuraava projekti.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails