Showing posts with label pussukka. Show all posts
Showing posts with label pussukka. Show all posts

Sunday, 6 August 2017

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.


Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:

Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.


Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!

Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.

Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.


Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.

Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).


Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!

No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.

Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.


Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.


Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).

Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?


Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.

Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.
  • Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.

Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.

Friday, 28 July 2017

spiraalitikattu tilkkupussukka.

Ompelukoneeni ja minä olimme kaksi viikkoa erossa toisistamme, eikä spiraalitikattu tilkkupussukkani tietenkään tuona aikana edennyt valmiiksi asti. Tänään tapasimme jälleen ja verryttelin viimeistelemällä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Unikeko.


Punaisemmalla puolella on vain yksi spiraali, mutta pussukan kääntöpuolella on tikkaustutoriaalistani tuttu kahden spiraalin yhdistelmä. Tällaiselta tikkaus näyttää valmiissa tuotteessa:


Nyt vasta huomaan, etten muistanut ottaa hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni mukaan valmistujaiskuviin! Voi ei! Apuväline on niin uusi, ettei se ole ensimmäisenä mielessä.

Kuvasin Unikeko-pussukkaa krassimaassa, johon olen istuttanut peräti kaksi tainta. Pahoittelen, että kuvassa on myös rikkaruohoja, mutta luonto on levinnyt puutarhassa poissa ollessani.


Rehevässä rikkaruohokukkapenkissä Tilkunviilaaja-kyltti olisi joka tapauksessa jäänyt piiloon.


Onneksi Tilkunviilaajan nimi on mukana edes yhdessä kuvassa - siinä, missä pussukan vuori näkyy. (Hyödynsin hylkäämäni tilkkublokin pussukan vuorikappaleeseen, mutta se ei näy kuvassa.)


Sen sijaan tähän kuvaan kylttini olisi ollut onnen omiaan:


Avoin-mallistoa oleva Unikeko-pussukkani on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 18 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Wednesday, 26 July 2017

tätä en tiennyt tarvitsevani.

Vietin naistenviikolla nimipäivää, ja Mies muisti minua arvan muotoisella nimipäiväkortilla sekä mielenkiintoisella tavaralla:


Nimipäiväkortti on upea ja kimaltava! En ole vielä raaskinut raaputtaa sitä, joten en tiedä, voittaako sillä huikean summan rahaa.

Tilkunviilaaja-kyltti tuntui heti hienolta. Olen myös puolittain ylpeä siitä, että keksin viidessä sekunnissa sille käyttöä!

Vinkki: Kun otan kuvia valmiista töistäni – etenkin pienistä tuotoksista – voin asettaa kyltin mukaan kuvaan. Niinpä minun ei tarvitse lisätä tekijätietoa kuvankäsittelyllä, vaan tekijän nimi näkyy kuvassa fyysisesti:


En tiennyt tarvinneeni tällaista tavaraa, mutta nythän se selvisi!

Kuvassa on nimetön vetoketjupussukka, jollaisista koko tilkkupussukkaharrastukseni lähti (käsistä?). Yhdistin siihen 1970-luvun huoneeni verhokangasta ja Mummun esiliinakangasta sekä ihanaa Kaffe Fassettin kuviokangasta.

Tällä mallilla tehtailin pussukan poikineen! Pussukan tilkkupinta on yksi kappale ja se huolitellaan vinokaitaleella ennen kuin pussukka ommellaan muotoonsa. Kiinnitin vetoketjut käsin ompelemalla, koska en luottanut taitooni saada ketjut koneommelluiksi siististi. Kun olin ommellut näitä 30-50 kappaletta, rohkenin kokeilla kiinnittää vetoketjuja koneellakin. Hyvinhän se sujui! En ole sen koommin ommellut yhtään tällaista.

Saturday, 8 July 2017

katse menneisyyteen.

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina.

Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.  Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio.


Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä!

Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani!

Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä.

Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ vaiheessa tänäkin päivänä.


Äkkiä kelaus vuoteen 2012. Olisiko siellä jotain, mikä ei teettäisi minulle huonoa omaatuntoa?

Olipa hyvinkin! Olin ommellut verhot, jotka ovat edelleen käytössä.

Postaukseni huokui tahatonta huumoria. Olin ostanut pyöröleikkuriini uuden terän, jonka tylsyyttä ihmettelin. Joku fiksumpi sitten valisti minua, että olin todennäköisesti ostanut nuuttausterän enkä leikkuriterää lainkaan! (Nuuttausterällä vedellään paperiin tai kartonkiin viiva, jota pitkin paperi/kartonki on helpompi siististi taittaa.)

Seuraavana vuonna 2013 ompelin vaihteeksi pussukkaa. Lupasin postauksen otsikossa paljastaa nopean tilkkupinnan salaisuuden.

Postauksen lopuksi päättelin, etteivät pussukat silti valmistu yhtään nopeammin, sillä säästyneen ompeluajan saan käytetyksi tilkkupintojen tikkaamiseen. Esimerkiksi tällä tavalla tikaten:


Entä vuonna 2014 sitten? No, silloin leikittiin tilkkuleikkiä.

Minulla olikin käsillä erittäin kauniita ja erittäin pieniä tilkkuja. Jäännöspalat olivat ”Ruususen päiväuni” –tilkkupeitosta, jossa ei tainnut olla ensimmäistäkään rumaa tai edes ei-kaunista kangasta. Tein pienistä tilkuista pienen tilkkulasagnen. Olen sittemmin tehnyt useita vastaavia, koska menetelmä tuottaa oikein kivan lopputuloksen.

Tuolloin valmistamani tilkkulasagnepala päätyi lopulta Karnevaali-pussukaksi:


Vuoden 2015 heinäkuun alkupuolen postaus on sekin värikäs.

Oi, ja kyllä minulla olikin tekeillä hauska tilkkutyö! Tykkäsin sekä sommitella että ommella näitä tilkkublokkeja:


Lopputulokseksi sain ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton, joka on edelleen yksi suosikeistani.

Vuoden 2016 heinäkuun alun tekemiseni olivat yllättävän lähellä viimeaikaisia saavutuksiani.

Olin nimittäin alkanut ommella neliöblokkeja, joista tämän vuoden toukokuussa viimeistelin ”Pöydät täyteen” –tilkkupeiton.


Toivottavasti teistäkin oli viihdyttävää vilkaista menneisyyteen!

Friday, 23 June 2017

tilkkupussukka tekeillä.

Toisinaan tilkkupussukka valmistuu suunnilleen saman tien kuin aloitan sille tilkkupinnan. Olen onnistunut joskus ompelemaan koko pussukan valmiiksi, tikkaukset ja kaikki, yhdessä illassa.

Useimmiten projektini kestävät kyllä kauan. Tässä yksi esimerkki:


Ompelin kolmio-neliöistä kuviopinnan muutama kuukausi sitten ja tähtikoristeisella pinnallakin on ikää pari kuukautta. Tämä pari lepäilee nyt ompelupöydälläni syrjässä ja odottaa kärsivällisesti, että projekti taas liikahtaisi. Hohhoijaa!

Friday, 12 May 2017

valmis tilkkupussukka!

Uusin tilkkupussukka on taas eri muotoinen kuin aiemmat teokseni. Siitä nyt vain tuli tällainen korkeampi ja kapeampi. Tilkkupintansa ja muotonsa takia se sai nimekseen Kuutio.


Tiedän hyvin, ettei tämä ole mitoiltaan lähelläkään kuutiota, mutta kun nimi putkahtaa mieleen, se on annettava. Ensin ajattelin kyllä nimeä ”Sinisammakko,” koska tämän puolen kukka on rajautunut näkyviin jotenkin sammakkoa muistuttavasti. Nimi ei kuitenkaan olisi ollut linjassa punaoranssi-vihreän värityksen kanssa.

Toteutin jäännöspaloista kokoamiini tilkkupintoihin kaikenlaisia tikkauksia – myös muurahaisenpolkua vapaalla konetikkauksella.


Enimmäkseen tikkaukset olivat erilaisia ja merkillisiä kaaria.

Kuutio-vetoketjupussukan toisella puolella on kirkkaat punaoranssit neliöt, toisella puolella väritys on vihreä.


Käytin vihreälle puolelle pienempiä jäännöstilkkuneliöitä, joten jouduin jatkamaan palaa. Siksi vinoneliöni ei ole aivan keskellä tätä toista puolta.

Olisin tietysti voinut pienentää toista puolta, mutta en hennonut. Punaoranssi hehkui niin lämpimänä, että päädyin sen sijaan suurentamaan vihreäsävyistä palaa.

Vuorikin on toiselta puolelta vihreä, toiselta punainen.


Vetoketjupussukkaani tuli erilainen tunnelma kuin näissä yleensä on. Siihen on ehkä kaksi syytä.

  1. Yhdistelin värikkäät tilkkupalani vaalean neutraaliin taustaan. Tilkkupinta ei ole kokonaan värikäs.
  2. Ompelin tähän mustan vetoketjun.



Päättelin vetoketjun tummalla tilkulla ja päättelykappale onnistui melkein parhaiten ikinä. Siitä tuli hyvin siisti ja kerralla täsmälleen oikean kokoinen. Ihanhan tässä tuntuu siltä kuin alkaisin oppia toteuttamaan osan perusasioista!

Keksin myös sille sisätiloista valmistujaiskuvauspaikat, ettei minun tarvinnut lähteä kuvausmatkalle lumisateeseen. ( Toukokuussa !!! )


Kuutio-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 21 cm
  • Leveys ylhäältä noin
  • 22 cm Pohjan leveys noin 7 cm

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun, jota en joutunut lyhentämään. Päättelin vain häntäpään pienellä tilkulla. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vanupaloihin, jotka olivat jääneet ylitse jostain peittoprojektista. Vanu oli todennäköisesti bambua.

Kaikkiaan tämä oli kiitollinen projekti. Tytär kommentoi ystävällisesti, ettei pussukassa tällä kertaa ole mitään rumaa tai kummallista. Pussukasta tulikin tavallista sievempi!

Wednesday, 10 May 2017

vanhaa ja uutta.

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani:


Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin.

Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa.


Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Friday, 21 April 2017

ompelin vetoketjupussukan.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että pidin tilkkukilta Syyringille pussukkademon ja esittelin valmiin Avoin-mallistoa olevan Viheriö-pussukan. Tässä on toinen demotuista pussukoista, joka valmistuttuaan sai nimen ”Kevätaurinko”.


Kevätaurinko-pussukan yläreunassa on uusimman väristä Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n nimikkokangasta. Hallituslaiset saivat pienen määrän kangasta, josta meidän toivottiin ompelevan esimerkkitöitä Tilkkupäivien myyntipöydälle. Ehdin viimeistellä ”Matkalla Kemiin” –pussukan, mutta eipä sekään päässyt myyntipöydälle asti, koska tilkkumatkani katkesi heti alkuunsa.

Tämän pussukan toteutin minulle tutuimmalla tavalla. Mitoitan tilkkupinnat aina vetoketjun mukaisesti – tässä tapauksessa kangaslipareilla päätellyn vetoketjun mukaisesti. En koskaan edes mittaa vetoketjua, vaan mittaan vetoketjulla.


Kevätaurinko-pussukasta tuli sen verran iso, että siihen oli melkein pakko ommella sisätasku. Kokoan sisätaskut yleensä useammasta palasta, ja niin tein nytkin. Taskuissa ei näy risareunoja, koska ompelen taskukappaleen kaksinkertaisesta kankaasta pussiin. Voisihan sen helpomminkin tehdä, mutta minun toteuttamanani kaikki helpotukset näyttävät ainakin ensi alkuun tökeröiltä. Parempi vain ottaa varman päälle ja toteuttaa varmasti siisti.


Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 30 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.
Kevätaurinko-vetoketjupussukka ei ole mitään erityismallistoa – ihan tavallinen tilkkupussukka vain.


Vielä viimeinen potrettikuva:


Kuvaushetkellä olisin suonut kevätauringon paistavan hieman huomattavammin. Pihakin oli niin märkä, etten pystynyt kuvaamaan tätä oikein muualla kuin kiviportailla. No, kevät keikkuen tulevi!

Monday, 17 April 2017

ompelin aika pienen pussukan.

Lupauduin kauden alussa pitämään pussukkademon tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Demoiluilta oli reilu viikko sitten ja valmistin sitä varten kaksi pussukka-aihiota. Ompelin tilkkupinnat, tikkasin ne ja kiinnitin vetoketjunkin. Siitä vaiheesta on helppo nähdä, miten pussukka ommellaan. (Toivottavasti.)

Tein kaksi hieman erilaista toteutusta. Pienempään tilkkupintaan valikoin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin menetelmän. Kun vetoketjun kiinnittää tällä tavalla, pussukan saa avatuksi ihan auki. Näin toteutettuja vetoketjupussukoita kutsun itse Avoin-mallistolaisiksi.

(Noudatan tutoriaalia vain vetoketjun kiinnittämisen osalta. Mitoitan pussukat vain summittaisesti.)

Demoilun jälkeen ompelin pussukat valmiiksi. Tässä ensimmäinen, joka sai nimekseen Viheriö:


Viheriö-pussukan tilkut valikoituivat normiperiaatteella, eli yhtä väriä ja sellaisia tilkkuja, jotka ovat käden ulottuvilla.

Toiselle puolelle vetäisin pari pätkää koristeommelta. Ompelukoneessani on ehkä 5422 erilaista koristeommelta (no ei nyt ihan), joita en ikinä käytä. Paitsi nyt käytin tätä yhtä. Jos olisin ollut tekemässä mitä tahansa muuta tuotosta, minua olisi tuollainen kankaan kupruaminen ottanut tukevasti päähän. Tilkkupintaan tuollainen pinnanmuodostus sentään sopii – jotenkuten.


Tilkkupussukoiden ompelemisessa vaikein vaihe on vuorikappaleen löytäminen. Minulla on tsiljardi pientä tilkkua ja nyyttikaupalla fat quarter –kokoisia tai hieman suurempia kankaita, mutta pussukan vuorin pitäisi aina olla jotain täysin joutilasta kangasta. Sellaista, mitä on paljon mutta ei tosi paljon, tai sellaista, mikä on jotenkin vaikeata käyttää tilkkutöissä. Sitten sen pitäisi jollain tavalla myös sopia pussukan tilkkupintaan.


Onneksi Viheriö-pussukka on niin pieni, ettei siihen ollut pakko toteuttaa sisätaskua. Sen kankaan löytäminen on vielä toinen lukunsa.

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 11,5 cm
  • Pohjan leveys noin 5,5 cm.

Käytin tähän 30-senttisen vetoketjun. Avoin-malliston pussukoihin pitää löytää tilkkupintaa selvästi pidempi ketju, koska se ulottuu reunan ulkopuolelle. Kuvasta näkee, miten paljon pidempi vetoketjun täytyy ainakin olla:


Vihreäsävyisen Viheriö-tilkkupussukan pohjapuolella näkyy ”vihreitä” kankaita – esimerkiksi yksi tilkku hennosti puna-valkoista kangasta.


Tässä vielä yksi kuva:


Viheriö-vetoketjupussukka on kuvassa vasta melkein valmis. Kuvan ulkopuolelle jää vetoketjun loppupää, joka kuvan ottohetkellä oli vielä viimeistelemättä. Kuvasta näkee kuitenkin, ettei vetoketjun vetimessä ole kangaskaitaletta.

Muuten, Avoin-malliston pussukoissa vetoketjun pään viimeisteleminen pienellä kangaspalalla on myös melkoisen ikävä työvaihe – vuorikankaan valitsemisen ja löytämisen jälkeen heti kakkossijalla.

Sunday, 2 April 2017

punavalkoinen vetoketjupussukka.

Jouduin pika-pikaa pussukantekohommiin kesken kaikkien keskeneräisten töitteni. Taas on takana yksi lukukausi tanskanopiskelua ja oppilaat valmistelevat yhteistä lahjaa kivalle opettajallemme. Viime kerralla jokainen toi jotain tanskalaista syötävää, jotka pakattiin ompelemaani København-kassiin. Tällä kerralla lahjat ovat punavalkoisia. Meidän perheen punavalkoiset muistamiset – mitä ne sitten ovatkaan, ehkä nameja – piilotetaan tänään valmistuneeseen punavalkoiseen vetoketjupussukkaan, jolle annoin nimeksi Dannebrog.


Tanskalaisethan kutsuvat lippuaan Dannebrogiksi.

En edes yrittänyt tehdä oikean lipun näköisiä blokkeja, vaan päädyin neliöihin. Minulla oli noin 11 cm x 11cm palasia, vähän sinne päin leikattuja. Leikkuroin ne ensin melko keskeltä halki ja ompelin siihen valkoisen kaitaleen.

Silitin raitapalat siisteiksi, leikkuroin ne toiseen suuntaan halki ja ompelin siihen toisen kaitaleen.


Koska leikkasin palat vähän eri kohdista, valmiissa pinnassa ristit ovat myös vähän miten sattuu. Oikean Dannebrogin oikeuksien omistaja ei voi tulla sanomaan, että plagioin.

Niin, eivätkä minun punaiseni ja valkoiseni tietenkään ole yksivärisiä, vaan hiukan kuviollisia.

Tikkasin ensin orgaanisesti aaltoilevat valkoiset viivat ristiosiin ja punaisiin osiin tein varjostustikkaukset punaisella.


Tällä kertaa minulla oli vanupala suoraan tilkkupinnan alla ja sen alla joutilas, hieman hipunut pussilakanapala. Dannebrog-pussukasta ei tullut kovin jäykkä.


Pussukka pysyy silti pystyssä itsekseenkin. Muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-merkin vuoriin.


Toiseen vuorikappaleeseen ompelin mukaan palan silkkipainajan testikangasta. Käsinpainettu kangas on tosi hienoa, vaikka nämä palat ovat ihan testaus- ja suttupaloja.

Huolittelin vain vetoketjun toisen pään, ja siihen sujahtikin sitten hiukan eri sävyistä punaista (ja kuviollista) kangasta.


Dannebrog-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 26 cm
  • Korkeus noin 15 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Vaikka Dannebrog-pussukka ei edusta tavanomaista tilkkutyyliäni, se on kuitenkin minun oloiseni. Punavalkoisena se myös täyttää oppilasryhmän lahjalle asettamat vaatimukset ja mikä parasta, se valmistui huomattavasti ennen viimeisintä määräaikaa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails