Showing posts with label pussukat. Show all posts
Showing posts with label pussukat. Show all posts

Monday, 28 November 2016

valmis, hempeä tilkkupussukka.

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”.


Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle.


Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä.

Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi.


Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloin sitten koota pussukoita yksi kerrallaan. Siinä tohinassa unohdin kahden vuorista Tilkunviilaaja-merkin ja jouduin ompelemaan merkit paikoilleen hankalassa vaiheessa. Luulisi, ettei näin kokeneelle pussukkamaatille tapahtuisi tuollaisia enää. Luulisi väärin.


Hempeät leidit -tilkkupussukka on strategisilta mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 24 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm
  • Kantolenksu noin 31 cm

Jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan tukevoittajana on kaksi kerrosta, tikkausvanu ja collegejersey. Hempeät leidit -pussukka on Street-mallistoa.

Sunday, 13 November 2016

tilkuista tilkkupintoja.

Kaksi uutta jäännöspalakassia tursuivat jälleen yli äyräittensä, ja päätin helpottaa tilannetta ompelemalla muutaman pussukkakokoisen tilkkupinnan.

Metodina minulla on, että tartun aina kahteen pienehköön palaan, ompelen ne yhteen, sitten otan taas kaksi pientä palaa ja yhdistän ne, ja tätä jatkan, kunnes kaikkein pienimmät palat loppuvat pöydälle ottamastani erästä.

Jos ommelluista paloista jotkut sopivat jonkun toisen yhteyteen niin, että reunat menevät tasan tai melkein tasan, yhdistän edelleen. Sitä ennen silitän saumanvaraa kynnellä painelemalla. Jos reuna on epämääräinen, saatan piirtää viivoittimen avulla suoran, johon kohdistan paininjalan. Sauman ommeltuani tasoitan silloin saumanvarat.

Jossain vaiheessa palat alkavat näyttää enimmäkseen jonkun värisiltä. Siinä vaiheessa kaivan jäännöspalakasseista lisää sopivan värisiä tilkkuja ja täydennän paloja niillä. Tätä jatkuu, kunnes koossa alkaa olla riittävän iso tilkkupinta.

Viimeisimmässä jäännöspalaiskussa olen valmistanut isot, punasävyiset tilkkupinnat, joista tulee 45-senttisen vetoketjun avulla tilava pussukka.


Olen myös ommellut sinisävyiset pinnat 25-senttisen vetoketjun kavereiksi.


Huom, toisessa tilkkupinnassa on hirsimökkiblokki, jonka olen saanut naismuistia pidemmän aikaa sitten kiltalaiselta tilkkuystävältä. Nyt oli se hetki, jolloin aika kaupitsi tuon tavaran.

Vaaleanpunaisen, 25-senttisen vetoketjun kimppaan lyöttäytyy melko hempeistä tilkuista koottua pintaa.


Pussukan kummallakin puolella on kivaa muotiaiheista kangasta, ja kummassakin tilkussa näkyy pari muodikasta naista melko kokonaan. Ja kummassakin on myös muodikas nainen, jolta puuttuu pää. Se minua vähän harmittaa.

Vaaleanvihreä, 25-senttinen vetoketju sai myös tilkkupintakaverit. Nämä saattavat olla jotenkin oudolla tavalla minun omat suosikkini kaikkien joukosta (sillä esittelemieni tilkkupintojen lisäksi minulla on jemmassa vielä kaksi muun väristä).


Tilkkupintojen palat ovat peräisin suunnilleen tällaisista lähteistä:


Jotenkin epämääräiset kassilliset jotenkin epämääräisiä paloja. He kuitenkin jalostuvat ompelupöydälläni kelpo käyttöesineiksi. Ja voi sentään, että tilkkujen kanssa askarteleminen on hauskaa ja vie täysin mukanaan!

Ehdin jo tikata lempiväriset tilkkupinnat. Kaikista maailman tikkauskuvioista valikoin niihin orgaanista viivaa. Lähes pienimmän vaivan periaate!


Näytän vielä tilkkupinnan taustapuolen (tilkkupinnan alla on ensin tikkausvanua ja sen alla collegejerseytä). Todella ysäriä:


Muistan hyvin, että pidin tätä kuviota ihanana! Ja tyylikkäänä. Maksoin kankaasta sievoisen summan ja tein tästä Miehelle kauluksellisen koltsarin. Vaatekappaleeseen meni valtava määrä kangasta, sillä elimme 1990-luvun valtavuusaikaa. Vaatteissa riitti kokoa ja kankaissa näköä. Siksi koko koltsari ei ollut samaa kangasta, vaan mukana oli myös yksiväristä mustaa.

Ehkä koltsari on vielä jossain tallessa. (Tämä pala oli jäännöspaloja.) Ei sillä, että ajattelisin Miehen ottavan tuon uudelleen aktiivivaatevarastoonsa!

Sunday, 23 October 2016

kaksi valmista tilkkupussukkaa!

Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi?

Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä 31 cm
  • Korkeus noin 19 cm
  • Pohjan leveys noin 10 cm.


Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle!


Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki.


Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri!


Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan.

Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä.


Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni!


Kehrä-pussukka on vielä äskeistäkin isompi eli tällainen:

  • Leveys ylhäältä 34 cm
  • Korkeus noin 20 cm
  • Pohjan leveys noin 9 cm.
  • Kehrä-pussukka on myös Avoin-mallistoa.


Olisin mielelläni ommellut tähän keltaisen vetoketjun, mutta sellaista ei löytynyt varastoista, joten oranssi sai nyt kelvata.


Tässä puolestaan piti olla keltaista ja harmaata. Harmaat osuudet ovat hieman näkyvämpiä kuin sini-”harmaassa” pussukassa, mutta aika vähäiseksi tässäkin jää muu kuin pääväri. Oranssiakin saattaa olla harmaata selkeämmin mukana.

No, kivan muotoiset ja tilavat säilyttimet/kantokonseptit näistä joka tapauksessa tuli. Eivätköhän Sininen aalto ja Kehrä jossain vaiheessa löydä omistajat itselleen!

Sunday, 16 October 2016

mitä näistä mahtoi tulla?

Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen.


Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva.

Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”.

Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu!


Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin.

Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valmiin, sopivan vaalean tilkkupinnan, josta tasku oli nopea valmistaa. Vuorikankaaksi valikoitui ensimmäinen yhtään väreihin sopiva kuosi.


Sininen tilkkulasagne sai harmaat lisäosuutensa alareunoihin. Mukaan tuli myös vähän mustaa.

Innostuin tikkaamaan tavanomaista luovammin kuvioin – ajattelin, että täytyyhän ompelukoneen hienompia ominaisuuksia käyttää sentään joskus.


Tilkkupinnassa on peruslehväkuviota, kaiutusta ja sekalaista ripellystikkausta.

Sininen pussukka sai vuorikseen kankaan, joka on olevinaan tilkkutyö. Vähänkö ysäriä? Modernisoin sen tilkkutaskulla. Violettisävyinen tilkkurivistö taskussa on peräisin Tilkkuyhdistyksen edustajaksi tarjoamastani tilkkutyöstä vuodelta 2010.

Tai siis tilkut olivat kiinni tilkkutyössä, mutta purin ne pois ja korvasin toisenlaisella osuudella. Aika tavaran kaupitsee!


Toivottavasti pääsen pian esittelemään valmiit tilkkupussukat! Tosin näistä tulee aika isot – voikohan niitä pussukoiksi edes kutsua?

Monday, 10 October 2016

sain valmiiksi vetoketjupussukan.

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka.

Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa.


Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani.

Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä:




Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän.

Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! !

Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompelemani vinonauhan pätkän, johon teen solmun. Tähän en ihan ehtinyt valmistaa sitä, vaan jouduin kissaa ruokkimaan. Se maukui niin vaativasti, ettei muu auttanut. (Se saa ruoka-annoksen kaksi kertaa päivässä ja iltaruoka on sille tärkeä. En raaski pitää sitä kauan pyytelemässä.)

No niin, takaisin asiaan. Tässä kuva tikatuista tilkkupinnoista ennen niiden ompelemista pussukan muotoon. Tikkaukset erottuvat hyvin.


Luulin, että tällainen tikkaus olisi ollut aika joutuisa toteuttaa, mutta olin väärässä. Aikamoinen tuhertaminen tässä oli, vaikka ompelin tavallisella suoralla ompeleella. (Tai ehkä juuri siksi jouduin tuhertamaan.)

Aaltoileva-tilkkupussukan pohjakappale on tällainen:


Pussukan mitat ja tekniset tiedot ovat seuraavat:

  • Korkeus noin 19 cm
  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenkin pituus noin 36 cm.

Aaltoileva-pussukka on siis Street-mallistoa.

Tilkkupinnat on koottu jäännöspaloista. Vuorikappaleet leikkasin silkkipainajan puuvillaisista testipainatusrievuista.

Tilkkupintojen napakoittajana on yksi kerros ohutta tikkausvanua ja yksi kerros collegejerseytä. Koska tikkauksia on tiuhassa, tästä tuli erittäin topakka. Se pysyy erinomaisen ryhdikkäänä itsekseen pystyssä.


Valitettavasti sen topakkuus ei kuvasta oikein välity, mutta uskokaa pois! Jämäkkä on.

Sunday, 11 September 2016

kasarmilla.

Tytär tarttui Nupullaan-vetoketjupussukkaan pian sen valmistumisen jälkeen ja vei sen lahjaksi ystävälleen. Pussukkaa ommellessani minulla ei ollut sille tiedossa kotia, ja tekeminen tuntui kivalta ja innostavalta, mutta vähän turhalta. Eipä tunnu enää turhalta! Nupullaan-pussukka pääsi töihin kasarmille:


Tyttären (naispuolinen) ystävä suorittaa asepalvelusta. Hän on niin kiva, että otti minulle blogiani varten muutaman kuvan pussukasta tositoimissa. Valitsin tähän kuvan, jossa näkyy ikoninen peittokuosi, sotilasreppu ja kaappi.

! ! ! Eksoottista !



Ompelemani Nupullaan-pussukka ei ole piripintaan täynnä tavaraa, koska tein siitä tavallista isomman.

On aina kyllä tosi hienoa nähdä, millaisiin toimiin pussukat ja muut ompelemani käyttöesineet ovat päätyneet. Joskus ihan kasarmille siis!

Thursday, 4 August 2016

tilkkupussukka.

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima.


Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti.

Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset.


Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida.


Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mutta ei sisätaskua.


Ompelin tämän pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, mutta taisin kiinnittää vetoketjun avautumaan eri suunnasta kuin ohjeessa. En nimittäin tarkistanut ohjetta, vaan ompelin muistini mukaan. Minun ei ompeluasioissa eikä varsinkaan mitta-asioissa kannattaisi luottaa muistiini lainkaan – se on petollinen!


Ompelin pussukkakappaleiden alareunaan farkkupaloja. Ne ovat kestävät pohjapuolella.


Tietenkään en malttanut tehdä ihan yksinkertaisia farkkupaloja, vaan lisäsin niihin tilkut.

Reima-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Se on 16. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka tänä vuonna.

Mökkilomalla ikävöin ompelukonetta vähän ja Kissaa paljon.


Kissa vaikutti lievästi ilahtuneelta paluustani, mutta ensisijaisesti se halusi päästä ulos nauttimaan tuoreesta ruohosta ja auringonpaisteesta.

Friday, 17 June 2016

uusi tilkkupussukka. ei kun kolme.

Saanko esitellä tilkkupussukkaserkukset: Iloinen serkku oikealla, Onnellinen serkku keskellä ja Toivo-serkku vasemmalla.


Inspiroiduin Tilkkulehden jutusta, missä Pirjo teki quilt-as-you-go-tilkkupussukoita. Hän mainitsi ommelleensa tilkkuja pitkiksi pötköiksi ja niistä koonneensa pintaa. Minäkin ajattelin ensin, että tekisin tosi pitkän pötkön, mutta tilkkuni olivat mikä minkäkin levyisiä ja muotoisia, joten ompelin vain sen verran pitkää pätkää, että sain sen riittämään pussukkavanun laidasta toiseen.

Käsillä oli luonnollisesti vihreitä ja sinisiä tilkkuja – Matka maailman ympäri -tilkkupeiton ompelemisen jäljiltä. Vihreistä paloista ompelin vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Iloinen serkku / Cousin Joy:


Serkkuja nämä ovat, koska nämä muistuttavat toisiaan. Sukulaisiahan heidän on pakko olla.

Leikkasin Iloinen serkku –pussukan vuorikappaleen silkkipainajan suttukangaspalasta. Ei uskoisi, että tämä on suttukangasta:


Toinenkin vuorikappale on nätti, mutta ompelin siihen sisätaskun:


Iloinen serkku –vetoketjupussukka on

  • noin 21 cm leveä yläreunastaan
  • noin 14,5 cm korkea pohjastaan
  • noin 6 cm leveä
  • ommeltu noin 25 cm pitkään vetoketjuun.

Tähän väliin materiaalitietoja. Vetoketjut ovat nipuista, joita tilkkuystäväni Eija toi minulle Koreasta. Pussukkavanut ovat jäännöspaloista kokoon ompelemiani. Tein nämä ”open wide zipper pouch” –ohjeella, joten nämä ovat Avoin-mallistoa kaikki.


Seuraava serkku esittelyssä on Onnellinen serkku / Cousin Happy:


Ompelin Onnellinen serkku -pussukan kummallekin puolelle kaitaleen uudenuutukaista batiikkikaitaletta – tilkkupala, jonka sain tilkkuystävältäni Soilelta. Muut tilkut ovat ihan jäännöspaloja.

Tämän pussukan toinen vuorikappale on myös silkkipainajan suttukangasta. Nyt näyttää vähän sutummalta, mutta yhä nätiltä:


Kyllä avautuu isolle auki tämä Avoin-malliston pussukka.

Toinen vuorikappale on iloista ysärikangasta (siis 1990-luvulla ostamaani kangasta). Ostin tätä tehdäkseni Tyttärelle jonkun kivan koltun, mutta en ehtinyt. Tyttö ehti jo täyttää 20 vuotta. Onneksi kangasta voi käyttää muihinkin tarkoituksiin.


Onnellinen serkku –vetoketjupussukan strategiset mitat ovat:

  • leveys ylhäältä noin 19 cm
  • korkeus noin 15 cm
  • pohjan leveys noin 6,5 cm
  • ja pussukka on ommeltu noin 25 cm pitkään vetoketjuun.

Kolmantena esittelen Toivo-serkun / Cousin Hope:


Toivo-serkku-pussukkakin on sinisävyinen..sehkö. Samaa ysärikangasta vuorissa:


Toivo-serkku on

  • noin 20 cm leveä ylhäältä
  • noin 16 cm korkea
  • pohjan leveys noin 6,5 cm
  • ommeltu noin 25-senttiseen vetoketjuun.

Serkukset vielä yhteiskuvassa:


Olipa erikoista tehdä pienimuotoista sarjatuotantoa. Yleensä teen yhden pussukan valmiiksi alusta loppuun, mutta tässä etenin leveämmällä rintamalla.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails