Showing posts with label ompelutila. Show all posts
Showing posts with label ompelutila. Show all posts

Sunday, 15 January 2017

ompelupäivä.

Kiitos sydämellisestä ja kannustavasta palautteesta viime päivitykseeni, jossa kerroin terveisiä toiselta SoMe-kanavalta. Toisen kanavan tiimoilla on tapahtunut muutakin hauskaa. Muutama suomalainen tilkkuilija on löytänyt tiensä IG-yksityisviestiryhmään, ja me olemme tavanneetkin pari kertaa. Tänä viikonloppuna yksi ryhmästä oli järjestänyt kotiinsa ompelutapahtuman.

Viisi innokasta tilkkuilijaa, minä muiden mukana, matkusti lauantaina Hyvinkäälle koko päivän kestävään ompelurupeamaan. Tällaisia tapauksia on ehkä kutsuttu nimellä ompelulanit? Tosin meillä ei ollut energiajuomia emmekä ommelleet myöhään yöhön, mutta näyttävä ompelupöytä meillä oli:


Kuvan oikeassa reunassa kajastaa minun koneeni ja sen ääressä kaksi Fancy Forest –kaavan mukaan värkättyä pupukorvaa.

Ompelupäivän aikana näin monenlaista työskentelytekniikkaa. Päivän emännällä on näköjään valtava neulatyyny, jota voi myös käyttää sohvana:


Upea idea, mutta minä en voi soveltaa tätä, blaah. Meillä on nahkasohva, jota ei voi käyttää neulatyynynä. Ihan väärät prioriteetit siis!

Yksi meistä työsti blokkejaan välillä lattialla. Ohje oli kätevästi tabletilla, ei paperikaavalla.


Ompelupäivä oli tuottoisa! Tein ensin kaksi melkein valmista työtä valmiiksi asti – niistä oli jäljellä vain pari ei niin mukavaa työvaihetta. Ei niin mukavat työt sujuivat oikein rattoisasti, kun seurailin ompelupöydän ääressä käytyjä keskusteluja.

Näin hienoja tilkkutöitä, valmiita ja keskeneräisiä. Kaikki osallistujat olivat ahkeria ja kivoja ja tekivät mielenkiintoisia juttuja. Työskentelyolosuhteet olivat ihanteelliset! Pääsin kerrankin leikkaamaan paloja myös pöydällä!

Valtava kiitos emännälle ja kiitokset myös kaikille mukana olleille! Päivä oli aivan mahtava! Toivottavasti pääsen vastaavanlaiselle mukaan toistekin.

Sunday, 3 May 2015

studioni.

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen röykkiö kaikenlaista. Onpa noloa, että studiossani oleilee tällainen ryöhnämassa. Muovikasseja ja kaikkea.


Toisella puolella käden ulottuvilla on erilaista epämäärää. Vasemmasta yläkulmasta vastapäivään näkyy esimerkiksi yksi eräänlainen tähtikuvioblokki. Sitten punaisia tilkkuja. Vähän pilkistää matkalaukun nimilappuja, joihin olen neulalla saanut kiinni jo lenksunkin. Lisää punaisia tilkkuja. Niiden alla on kaikenlaisia kankaita. Etualalla näkyy päällimmäinen kankaista, jotka odottavat siksakkaamista, että saan ne pesukoneeseen.


Oikeassa alanurkassa näkyy kangas, jonka lunastin Soilen ja minun ostamastani erästä tilkkutyökankaita. Se on pöydällä pesun jäljiltä, matkalla kaappiin. Kangas on aitoa 1980-luvun Marimekkoa ja se sekä kaksi yksiväristä palaa päätyvät ehkä jonain päivänä tilkkupeittoon taustakappaleeksi. Sitä tarkoitusta varten ne hankin.

Naamioin viimekertaisen ompelutilaesittelyni ohjeen muotoon. Tällä kertaa en edes kuvittele antavani kenellekään ohjeita, ellen sitten varoituksia tyyliin ”älä sinä sentään tee näin”. Ompelutilaa ei varmasti kannata ”järjestellä” ihan tällaiseen epäjärjestykseen.

Saturday, 25 April 2015

tilkku-designia Tallinnassa.

Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin.


Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona.

Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähden tukala, eikä Marja enää kuulemma ihmettele pikkuveljen virinää.

”Tavanomaisemmista” tilkkutöistä esimerkki on valkaisuaineella käsitellyistä, alkujaan ruskeasävyisistä kankaista toteutettu Ruosteiset ruusut (kuvassa vain osa koko työstä).


Ruskeista kankaista osa oli valkaistunut vaaleanpunaisiksi, osa oransseiksi ja osa oli jäänyt ruskeasävyisiksi. Aika jännittäviä kangashavaintoja minusta.

Marjan työpajan yhdessä kulmauksessa oli värijärjestyksessä jokusia kangaspinoja.


Tässä ei näy Marjan koko kangasvarasto, vaan vain murto-osa siitä.

Napit olivat värijärjestyksessä maitopulloissa työpajan hyllyllä.


Marjan varastoihin verrattuna minulla ei ole juuri yhtään nappeja eikä paljonkaan kankaita. Mutta hän onkin tilkkutaiteilija (vaikka sanoo jääneensä jo eläkkeelle)!

Hän kertoi kiinnittävänsä huomiota vaatteiden yksityiskohtiin. Jotkut yksityiskohdat pääsevät koristamaan Marjan tekemiä kortteja:


Ostamassani kortissa on käsinommeltuja napinläpiä. (Minäkin ompelin napinlävet käsin silloin kun ompelukoneeni ei kyennyt tekemään muuta kuin suoraa ja siksak-ommelta.)

Vaikka Karnaluksista löytyi valtava määrä kaikkea kivaa, niin silti vierailumme Marja Matiisenin luona oli koko kevätretken kohokohta! Todella antoisa!

Lue myös Marlen kertomus kevätretkestämme Tallinnaan, Karnaluksiin ja Marja Matiisenin tilkkutaloon.

Sunday, 19 October 2014

pitkiä saumoja.

Plus-kuvioisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinta on jo ehtinyt odotella, että leikkaisin ja ompelisin siihen jatkopaloja, joiden avulla pinnasta tulee sängynpeiton kokoinen. Tänään sain homman valmiiksi.


Ehkä tilkkupinta näyttää kuvassani vajaamittaiselta, mutta en levittänyt sitä sängyn päälle kunnolla. Kunhan sen verran levitin, että sain pari kuvaa otetuksi.

Tästä kuvasta näkee ehkä, miten tilkkupinnan toinen pää on rytyssä.


Kehyskaitaleiden tai muuten tilkkupintaan ommeltavien lisäreunojen tekeminen ei ole minulle mieluisinta tilkkutyötä! Olen aivan uupunut, vaikka ompelin vain neljä pitkää saumaa (ja muutamia lyhyitä kootessani pätkistä tarpeeksi pitkiä kaitaleita).

Olen tänään myös pessyt eilen ihanasta Menitan Outlet-myymälästä ostamiani kankaita, joita en ole teille esitellytkään. Jotenkin tuntui tärkeämmältä näyttää, miten hauskat kangaspakkavalikoimat liikkeessä oli!

Otin seuraavaksi suurin odotuksin esiin tähän työhön aikomani taustakappalekankaan. Mielestäni sitä oli kaapissa paljon, mutta voih, ostamani pala oli säälittävän pieni verrattuna tilkkupinnan kokoon. Tietysti pala näytti isolta sitä ostaessani, kun yleensä ostan kangasta enintään metrin ja tätä oli sentään melkein kaksi metriä.

No, ei auta muu kuin koota taustakangas jälleen paloista. Soile aina ihmettelee, miten viitsin, mutta pakkohan minun on, kun kankaat ovat niin pieniä kaikki. Olen saanut teiltä lukijoilta kaikenlaisia vinkkejä, esimerkiksi kehotuksen käyttää lakanakangasta taustakappaleena, mutta en vain opi.

Siivoilin eilen ompelupöytääni ja sieltä löytyi tukku kaitaleita ja jäännöspaloja. Näistä voisi ahkera ommella vaikka pari pussukkaa.


Sain eilen valmiiksi myös muutaman päinvastaisen mielenkiintoisen tilkkublokin. Niiden värit eivät kovin hyvin sointuneet keskenään, mutta kokeilin silti, miltä päinvastainen isompi tilkkublokki näyttäisi. Se näyttäisi suunnilleen tältä:


Eli keskellä on vaaleampia paloja ja vinoviivan tyyppiset ovat tummia. Jouduin keskittymään hartaasti, että ompelisin palat yhteen oikein päin. Olen tehnyt toisia blokkeja niin monta, että ne osaan jo ulkoa, joten aavistelin, että tässä tulisi helposti virheitä. Kuvasta päättelen, että ompelinkin oikein. Ihme!

Sunday, 5 January 2014

kaksi tilkkuprojektia.

Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä.


Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa.

Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä.

Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja kuvioita, tykkään katsella värikkäitä neliöitä.)


Aika ajoin kokoan palat värijärjestykseen blokkipinoon. Minulla on nyt valmiina reilut viisikymmentä blokkia.


Ajattelin jatkaa vielä tovin, jotta jäännöspalavarantoni näyttäisivät huvenneen edes ompelupöydältä.


Kuvassa näkyy epäjärjestyksessä oleva jäännöspalaröykkiö ja pari yritystä saada tilkkuja värijärjestykseen. Lähinnä ompelupöytää on pino keskeneräisiä blokkeja odottamassa, että löydän niihin seuraavat kierrokset tilkkuja ja ompelen.

Toinen projekti 


Eilen pakotin itseni aloittamaan kehyspalojen tekemisen geometriseen tilkkupintaani. Laskin itselleni mitat valmiiksi ja muutin niitä sitten saatavilla olevia paloja paremmin vastaaviksi.


Ompelin tietysti ensin vähän väärinkin. Värikkään kaitaleen piti olla leveä ja mustan kapea, mutta tein ensin päinvastoin. Onneksi minulla oli leveä värikäs pala enkä ehtinyt kaventaa sitä. Niinpä selvisin pelkällä mustan kaitaleen kaventamisella. Näette myöhemmin, millaisiin blokkeihin tarvitsen tällaisiakin paloja.

Kiitos kaikille, jotka jätätte kommentteja blogiini! Kommentteja on tullut tosi paljon enemmän nyt, kun valitin mainitsin niiden puutteesta. Kiitos, että tartuitte toimeen! Olen erittäin iloinen kommenteistanne!

Wednesday, 1 January 2014

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas.

Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta.

Vanha kuje 


Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on?


Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella.

Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka ovat aina suunnilleen yhtä väriä ja tasoitettavissa kokoon 15cm x 15cm.


Jonain päivänä heistä syntyy ehkä tilkkupeitto.

Olen myös keksinyt geometriselle tilkkupinnalleni kehyskuvion. Löysin idean Soilelta lainaamastani Sunny Steinkuhlerin kirjoittamasta kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Yhtään ensimmäistä elettä en ole tehnyt ommellakseni tarvitsemiani paloja, joten en voi kertoa siitä tämän enempää.

Uusi kuje 


Tässä pakkauksesta äskettäin avaamani ihmekone, johon olen erinomaisen tyytyväinen. Sen käyntiääni on kehräävä ja tikit tasaiset. Malli on Husqvarna Viking Sapphire 960Q.


Koneessa on langankatkaisuautomatiikka napinpainalluksen takana, mutta kuvasta näkyy, että käyttelen edelleen vanhanaikaista saksimenetelmää.

Olin päättänyt kokeilla uutta konettani vasta kun olisin saanut ompelupisteeni oikean nurkan siivotuksi sinne kertyneistä röykkiöistä ja vasta eilen sain sen tehdyksi. Kuvasta ehkä näkyy, ettei nurkassa enää ole röykkiöitä. Vai näkyykö sittenkään?


Tytär nimittäin käväisi pöytäni luona ja tokaisi, etten sittenkään näytä siivonneen lainkaan. No, ehkä oikean reunan monet laatikot ja vasemman reunan tilkkukasat hämäsivät. Oikeasti tilanne oli ennen siivousurakkaani aivan kamala. Onneksi sain pöydän nyt siistiksi (lattiaa en vielä ihan kokonaan).

Thursday, 5 September 2013

siistiä ja siivotonta.

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi: 


Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään.

Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen.


Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen.


Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea.

Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi.


Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa.

Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen?

Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails