Showing posts with label ompelukone. Show all posts
Showing posts with label ompelukone. Show all posts

Tuesday, 13 December 2016

tuntuu vähän oudolta.

Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa:


Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi.

Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu.

Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani.


Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti.

Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä paljon lyhyempi. Mutta onpa vanhassa koneessani yksi asia, joka on paljon paremmin. Se lähtee heti käyntiin! Uusi koneeni on niin hieno/monimutkainen, että sen täytyy miettiä 15-30 sekuntia virran kytkemisen jälkeen – sitten vasta se on valmis palvelukseen.

Sunday, 3 May 2015

studioni.

Olin jo unohtanut, että esittelin teille kerran studiotani eli ompeluhuonetta eli makuuhuoneessa olevia ompelu- ja kankaansäilytystiloja. Tänään studioni on vähän erilainen, joten näytän sen teille nyt uudelleen.

Ensiksi pari säilytyskalustetta. Minulla on ihan oma, tilava kirjakaappi. Siivosin sen hiljattain, mutta sen jälkeen olen tunkenut sinne vetoketjupussukoitani säilöön. Siksi hieno kirjakaappi näyttää sekavalta.


Kirjakaapin vasemmalla puolella (tai hänestä itsestään katsottuna oikealla puolella) on ihana kangaskaappini. Taittelen nykyään kankaani Jeni Bakerin In Color Order –blogista oppimallani menetelmällä ja kangasnyyttöseni ovatkin entistä hurmaavammat.


Värijärjestyksen pitäisi kyllä olla parempi. Kaapissa näyttää lisäksi olevan tilaa, joten minun ei tarvitsisi pitää aivan näin mittavia ylivuotopinoja kaappien päällä:


Seuraavaksi katse ompelupöydälleni. Kuvassa on autenttinen tilanne.


Suoraan edestä:


Voih, ja sitten tämä ompelukoneen oikealla puolella oleva epämääräinen röykkiö kaikenlaista. Onpa noloa, että studiossani oleilee tällainen ryöhnämassa. Muovikasseja ja kaikkea.


Toisella puolella käden ulottuvilla on erilaista epämäärää. Vasemmasta yläkulmasta vastapäivään näkyy esimerkiksi yksi eräänlainen tähtikuvioblokki. Sitten punaisia tilkkuja. Vähän pilkistää matkalaukun nimilappuja, joihin olen neulalla saanut kiinni jo lenksunkin. Lisää punaisia tilkkuja. Niiden alla on kaikenlaisia kankaita. Etualalla näkyy päällimmäinen kankaista, jotka odottavat siksakkaamista, että saan ne pesukoneeseen.


Oikeassa alanurkassa näkyy kangas, jonka lunastin Soilen ja minun ostamastani erästä tilkkutyökankaita. Se on pöydällä pesun jäljiltä, matkalla kaappiin. Kangas on aitoa 1980-luvun Marimekkoa ja se sekä kaksi yksiväristä palaa päätyvät ehkä jonain päivänä tilkkupeittoon taustakappaleeksi. Sitä tarkoitusta varten ne hankin.

Naamioin viimekertaisen ompelutilaesittelyni ohjeen muotoon. Tällä kertaa en edes kuvittele antavani kenellekään ohjeita, ellen sitten varoituksia tyyliin ”älä sinä sentään tee näin”. Ompelutilaa ei varmasti kannata ”järjestellä” ihan tällaiseen epäjärjestykseen.

Thursday, 22 January 2015

ihme on tapahtunut.

Ei uskoisi, että joku tilkkutyöni olisi minusta liian kirjava, mutta nyt sekin ihme on tapahtunut:


Kokeilin, miltä päinvastaisväriset tilkkublokit näyttäisivät hypervärikkään tilkkupintani reunoilla, mutta suunnitelmistani huolimatta tämä ei nyt nappaa. Toinen puoli näyttää vielä omituisemmalta ja vääremmän väriseltä ja ... no niin, liian kirjavalta!


Mitä ihmettä olen miettinyt valitessani vaaleiksi ja tummiksikin kankaiksi tunkkaisia vihreäsävyisiä, kun peiton keskiosa on noin sinivoittoinen? (Oikeasti en ole miettinyt juuri muuta kuin ”on vaalea” ja ”on tumma”.)

Hiki kihosi otsalle tätä miettiessäni, mutta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa päätin, että heivaan blokit ties minne – vaikka taustakappaleeseen – ja rakentelen tähän välikehyksen. Ja sen jälkeen jotain muuta tilkkupintaa levittävää, mutta ei lisää näitä blokkeja, kun en jaksa.


Käärin nyt kirjavan tilkkupinnan kokoon ja säilön sitä, kunnes saan kerätyksi puhtia projektin päättämiseen. Nyt oli pakko ruveta tekemään jotain muuta, että koen vaihtelua.

Leikkasin paloja ”tassels”-tilkkublokkeja varten ja kokeilin, onnistunko tekemään suorakaiteille sopivat sakarakulmat. Yhden väärään kohtaan ommellun sauman purettuani palat rupesivat menemään melko oikeille kohdille.


Ihan kaksi tilkkublokkia ompelin, mutta suorakaiteita leikkasin aika monta. (Olipa kiva leikata suoria paloja ja eri värejä kuin äskettäin.)

Ensin ajattelin, että ääh, en jaksa ruveta kokoamaan taas ruskeita kankaita, kun juuri tein Pelkkää hyvää –tilkkupeiton plus-kuviolliset blokit ruskeista. Sitten löysin paljon uusia ruskeita ja ajattelin kuitenkin kokeilla.

Jos tämä ei rupea näyttämään hyvältä, siirryn johonkin muuhun väriin. Voisihan tässä olla vaikka punainenkin pohjavire, tai violetti. En olekaan käyttänyt violettia väriä oikein mihinkään. Mahtaisiko minulla edes olla useampia violetteja kankaita..?

Hei, eilisessä postauksessa esiintynyt härpäke ei ollut kaikille tuttu, joten kerron siitä vähän lisää.

Härpäke on ompelukoneissa usein mukana tuleva lisäväline, joka asetetaan joko paininjalan alle taakse tai alle eteen, kun saumakohta on paksu. Ompelu ei välttämättä syötä paksuja saumakohtia tasaisesti, vaan tikit lyhenevät melkein olemattomiin tai neula alkaa lyödä samaan kohtaan, ja ommeltavaa kohtaa täytyy käsin siirtää vähän eteenpäin.

Ongelmahan johtuu siitä, että ommeltava kangas on epätasaisen paksuinen – paininjalan reitillä on ensin paljon ohuempi osuus ja sitten yhtäkkiä paksu möhkäle, jolloin kone ei saa ommeltavasta kankaasta kunnon otetta. No, kun tämän muovisakaralevyn asettelee paininjalan alle (siis ei neulan reitille), niin kone saa syötettyä ommeltavan kankaan tasaisemmin.

Kirjavan tilkkutyöni saumakohdissa käytin apuvälinettä vain paininjalan takana, mutta yhtä hyvin se toimii, jos oikein megapaksun sauman jälkeen seuraa ohuempaa aluetta. Silloin härpäke laitetaan paininjalan eteen, kunnes saumakohta on kokonaan takanapäin.

Tässä lisävälineessä on toinen puoli vielä toistakin paksumpi eli se toimii vielä megamegapaksummillakin saumoilla. Yleisin käyttötarve on varmaan farkkusaumojen ompelussa.

Friday, 21 March 2014

ei etene.

Eivät etene pussukkani eivätkä tilkkupeittoni, kun kaikki käytettävissä oleva ompeluaika tärvääntyy kuluu brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön kyhäämiseen ompelemiseen.

Vetoketjupussukka on tällä mallilla:


Toinen kappale on sentään tikattuna, mutta toinen vasta odottaa tikkaamista. Vetoketju on myös valittuna ja olen jopa ommellut vetoketjun päihin kauniskankaiset huolittelupalat.

Solmioista tuleva tilkkupeitto on vielä epämääräisemmässä jamassa:


Vasemmanpuoleisessa kasassa näkyy osa puretuista ja valmiiksi pestyistä ja silitetyistä solmioista. Niitä on oikeasti paljon enemmän kuin tästä näyttäisi!

Vasemmanpuoleisessa, pienessä läjässä on keskipaloihin ajattelemiani kankaita. Kaikista paitsi yhdestä olen leikannutkin jo keskipaloja.

Kangasvaihtotyöni on tikkausvaiheessa. Onneton vaihe! Minusta tuntuu aina tässä vaiheessa, että tikkaukseni ovat typeriä – eivät siis niinkään rumia tai epätasaisia, vaan typeriä. Tällöin ei auta muu kuin puurtaa eteenpäin, vaikka kuinka harmittaisi. Yleensä vähän ajan päästä tikkaukset muuttuvatkin epätyperiksi, tai ainakaan en koe niitä kovin voimakkaasti minkäänlaisiksi (paitsi valmiiksi).

Mutta haa! Olen käyttänyt uuden Husqvarna Viking Sapphire 960Q –ompelukoneeni mielenkiintoista taitoa. Se nimittäin väitti osaavansa vapaan konetikkauksen ilman, että vaihdan jouselliseen paininjalkaan. Ehkä joku lukija muistaakin, miten hankalalta minusta on aina tuntunut vaihtaa paininjalkaa. Siispä rohkeasti valitsin tämän toiminnon, vaikka oudolta tuntuikin.

Toimii.

Ihmeelliseltä tuntuu, mutta kone pitää paininjalkaa sopivasti kangaskerrosten yläpuolella, lähellä pintaa, ja niin se vain tikkailee tasaista, vaikkei jousitettua paininjalkaa ole lähimaillakaan.

Lisäksi koneen mukana tuli uusi tikkaustaso. Vähänkö muistin ottaa sen käyttöön heti tilaisuuden tullen? No en muistanut, vaan tikkasin monta kuviota tavallisen ompelutason päällä. Hankalaa oli. Onneksi lopulta muistin tikkaustason. Jo helpottui tikkaaminen! En ollut ehtinytkään kuin 26kpl ruutua tikata tavallisella tasolla ähräten.

Jospa huomenna tekisin jo muutakin kuin tätä iänikuiselta tuntuvaa kangasvaihtotyötäni!

Tuesday, 4 March 2014

ompelukoneestani.

Heidi kyseli kommentissaan kokemuksiani uudesta Husqvarna Viking Sapphire 960q –ompelukoneestani.


Hänen linkittämänsä käyttäjäarvion kommenteissa yksi käyttäjä valittaa koneen tekevän yhden vinon tikin ompeleen päähän, jos on valinnut automaattisen langanpäättely- (tai langankatkaisu-)toiminnon.

En ole juuri käytellyt automaattista langanpäättelyä enkä -katkaisua, koska tilkkutöissä en niitä kaipaa. Suurimman osan ajasta ommelta ei tarvitse päätellä ja silloin kun teen tikkauksia, päättelen langanpäät mieluiten käsin. Jos ompelisin vaatteita, saattaisin käyttää automatiikkaa.

Kokeilin kuitenkin ompeleiden päättelyä koneellani, ja vähän ihmettelen kommentoijan hyperherkkyyttä. Millaistakohan millimetrin sadasosan tarkkuutta hän haluaa ompeluksiinsa?


Ylempänä olevassa kuvassa näkyvät ompeleiden automaattiset päättelyjäljet. Piston pituus oli ylipitkä, 3.5mm (koska olin juuri tikkaamassa pussukkapintaa). Kokeilin päättelyä siis kerran, ja minusta näyttää, ettei se aiheuta ompeleen sivuaskelta, mutta automaattinen langankatkaisu kenties aiheuttaa. Kokoluokan näkee ylempää kuvasta.

Heidi sanoo koneen tuntuvan hepulimmalta kuin vuoden 1979 Singer-kone. Tuo on varmaan totta! 1970-luvun koneet taisivat vielä olla enimmäkseen metallia kun taas nykykoneissa on paljon muoviosia. Eivät koneet silti tuntuisi käsiin hajoavan. Ostin edellisen Husqvarnani 1990-luvulla, ehkä vuonna 1995 ja ompelin sillä (paljon) viime vuoden loppuun asti ilman konerikkoja. Se on edelleen täydessä ompelukunnossa (tosin huollattaisin sen, jos vain saisin aikaiseksi). En tiedä, pitäisikö koneen olla tuota kestävämpi!

Mielipiteeni koneesta 


Uusi ompelukoneeni on ihana! Se tekee kaunista tikkiä (esimerkiksi tässä postauksessa näet, miten tasapainoisen tikkauksen se ompeli tilkkupussukkaani) ja siinä on miellyttävä käyntiääni. Arvostan q-mallin pidempää ompelualuetta. Pidän siitä, että pysähtyessäni neula ala-asennossa kone nostaa paininjalkaa vähän. Ensin vierastin ratkaisua, mutta nyt olen huomannut sen toimivan mainiosti.

Kone valaisee paljon entistä paremmin, ja sekin on todella hyvä ja minulle mieluinen juttu!

Sain koneen mukana 11 tai 12 erilaista paininjalkaa. Valikoima on hyvä enkä kaipaa lisää, koska ompelen niin yksinkertaisia juttuja. Eniten käytän tavallista, tilkkutyö- ja vetoketjupaininjalkaa.

Erikoistikkejä en ole juuri kokeillut ommella – ei ole ollut aikaa, eikä mielikuvitukseni vielä taivu keksimään, mihin niitä käyttäisin – en myöskään vapaata konetikkausta. Kun sen aika tulee, kerron kokemuksistani. Olen ommellut vain omilla koneillani, joten en pysty vertailemaan tätä muihin (paitsi aiempaan 1990-luvun koneeseeni, joka oli siis samaa merkkiä). Voin vain sanoa itse olevani valintaani erittäin tyytyväinen!

Monday, 24 February 2014

työvoitto. treffit?

Värikkään, jäännöspalatilkkuneliöistä ompelemani tilkkupinnan taustakappale on nyt valmis. Sen valmistaminen olikin työlästä! Vaikka löysin isoja, teemaan sopivia jäännöspalablokkeja, niiden käyttäminen taustakappaleessa vaati monenlaista pohdintaa ja monta työvaihetta.


Tässä olin ommellut punaisiin, pitkulaisiin palasiin tummat väli- ja reunakaitaleet. Lisäksi olin ommellut palan reunoihin vaaleanpunaiset palat.

Tein samanlaiset kehystykset ja laajennukset myös kahdelle muulle blokkipalalle ja sen jälkeen ompelin palat allekkain yhteen ja niiden ylä- ja alapuolelle vielä isot palat, jotta taustakappale olisi tarpeeksi pitkä.


Ompelukoneellani oli koko viikonlopun suunnilleen tämän näköistä:


Eli kivojen, pienehköjen tilkkupalojen sijaan minulla oli valtava röykkiö kangasta koneen äärellä. Hiki tuli moneen kertaan! Ei uskoisi, että tilkkutöiden tekeminen on välillä näin fyysistä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin:


Tilkkupinta ja taustakappale taiteltuina, valmiit vietäviksi Töölön Tilkkupajaan Soilen tikattaviksi. Kuvassa nämä näyttävät oikein harmonisilta, mutta todellisuudessa taustakappaleen siniset ja punaiset lisäpalat ovat vähän kummallisia ja värivalinta tuo mieleen ehkä ysärin. Ei mikään loistotyylikkyys tällä kertaa!

Ompelin kyllä pieniäkin paloja muutamaan otteeseen. Ei jaksa pelkkiä isoja kappaleita koko ajan!


Tulossa pinkkiin pussukkaan toinen puoli. Raaskin käyttää tähän aika monta kivaa, kallisarvoiselta tuntuvaa kangasta.

Tapaisimmeko?


Ilmoittautukaa kommentein tai sähköpostein, rakkaat lukijani, jos olette menossa Imatran Tilkkujen vuoksi –tapahtumaan! Minä olen menossa sinne ja hengailen varmaan Töölön Tilkkupajan esittelypöydän laitamilla. Voisimme tehdä sinne vaikka tärskyt! Olisi kiva nähdä teitä oikeassakin elämässä.

Saturday, 25 January 2014

valmis vetoketjupussukka tilkuista.

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka.


Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky.


Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat
  • Leveys ylhäältä noin 24cm 
  • Korkeus noin 20cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm.
 

Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta.


Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät.


Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemmäksi. Koko pituuden ommeltuani en voinut kuin hämmästellä, miten pöljä taas olin. Ihmettelin ommellessani, miksi etenin paljon aiempaa hitaammin, mutta ei vain lamppu syttynyt.

En purkanut ommelta. Olkoon siinä muistuttamassa pöljyydestäni!

Viimeinen kuva lumisilla rappusilla:


Tilkkupinnan alla on taas ohut tikkausvanu ja sen alla collegehousuista leikkaamani palat.

Palaan edellisen postauksen ”moitimme”-osioon. Valitin koneen huonontuvasta tikistä siinä vaiheessa, kun alalanka on vähissä. Syyllinen olinkin minä, ilmeisesti ei ompelukoneeni.

Postausta varten luin käyttöohjetta tarkasti ja näin siitä, miten alalangan loppumisvaiheessa pitäisi toimia. Seuraavalla kerralla en kuitannutkaan varoitusta koneen hipaisuikkunasta vaan jatkoin ompelemista. Kone tuotti sillä kerralla moitteetonta tikkiä. Aiemmin olin kuitannut viestin nähdyksi niin kuin tietokonemaailmassa on tapana, ja silloin lanka meni syherölle.

Perun siis moitteeni. Kiitän konettani hyvästä tikistä ja myös siitä, että se varoittaa alalangan olevan loppumassa.

Nyt meneillään 


Kuvia ei ole, mutta seuraavanlaista on tulossa:

  • Aloin koota jäännöspalatilkuista ompelemistani neliöistä tilkkupintaa. Neliöt saavat ympärilleen välikaitaleet, mutta eivät tavanomaisia yksivärisiä. Havittelen mielikuvaa, että neliöt kelluvat leveäraidallisen pinnan yläpuolella.

Thursday, 23 January 2014

puolet tikattu. ruusuja ja risuja.

Toinen musta-valko-harmaista tilkkupinnoista pääsi eilen tikkauspöydälle asti. Yksi kommentoija ehdotti punaisia tikkauksia, mutta ainakin aloitin mustilla. Voi olla, että puolet tikattuani lisään pari punaista tikkausriviä näiden jatkoksi.


Aloitan pienissäkin töissä tikkauksen keskeltä. Silloin on pienempi mahdollisuus, että tilkkupinnan alla olevat kerrokset kääntyilevät vinoon tikkauksen edetessä.

Musta tikkauslanka sopii tähän hyvin, mutta ei näytä sen kummemmalta kuin tavallinen ompelulanka. Ehkä tarkkaan katsoen huomaa kauniimman kiillon. En usko ostavani toista rullaa erikoislankaa mustana, vaan mustaa tikkausta tarvitessani käytän tavallista lankaa.


Tikkaan ompeleen ylhäältä alas, jätän neulan työhön ja teen 90 asteen käännöksen. Kolme pistoa (tähän valitsemani pituisia pistoja tietysti), pysähdys, jälleen 90 asteen käännös ja ommel takaisin alhaalta ylös. Paininjalan leveyden etäisyydellä edellisestä ompeleesta.


Lankaa ei tarvitse katkaista kuin ihan reunassa.

Kiitän uutta ompelukonettani 


Uusi ompelukoneeni Husqvarna Viking Sapphire 960Q tekee vielä niin, että se nostaa pysähtyessäni automaattisesti paininjalan ylös. Kun neula jää ala-asentoon, olen valmis kääntymään hallitusti.

Pysähdyn myös välillä kesken ompeleen ja suoristan tikattavat pinnat. Alemmat kerrokset hiipivät kummallisesti mutkalle, ellen pidä varaani, mutta suoristaminen estää ongelmat.

Moitin uutta ompelukonettani 


Koneeni käyttöohje ja esitekin hehkuttavat lankavahtia. Esite lupasi peräti, ”ettei alalanka enää koskaan lopu kesken ompelun”. Eihän sellainen oikeasti ole mahdollista – puolassa pitäisi silloin olla loputtomasti lankaa. Mutta koneen pitäisi toimia näin: ”Kun lanka on loppumassa puolasta, kone pysähtyy, ja näytölle tulee ponnahdusviesti. Voit jatkaa ompelua sulkematta ponnahdusikkunaa siihen saakka, kun lanka loppuu kokonaan.”

Tietysti on hyvä, että kone varoittaa alalangan olevan vähissä. Niin monta kertaa olen posotellut vanhalla koneellani piiitkiä pätkiä ilman alalankaa! Mutta kukkua on, että uudella koneella voisin jatkaa ompelua huomautuksen saatuani. Tai voin kyllä jatkaa ompelua, mutta jostain syystä alalanka menettää sopivan kireytensä ja ompeleesta tulee sutta.

Jatkan harjoituksia ja raportoin kokemuksistani lisää myöhemmin.

*** korjaus 25.01.2014 ***
Huomasin toimineeni väärin! Nyt kun toimin täsmälleen käyttöohjeiden mukaisesti, en joudu moittimaan koneeni tikkiä edes alalangan ollessa loppumaisillaan.

Sunday, 29 December 2013

video: unboxing. avaan laatikon.



Aiemmassa postauksessani esittelin mystisen ruskean laatikon ja herätin joidenkin teistä uteliaisuuden. Miehen ystävällisellä avustuksella tein laatikon avaamisesta unboxing-videon. Todellinen tilanne. Katso video, niin näet, mitä laatikossa oli.


video

Videoon tuo kivan lisän se, että kissamme tarkkailee toimenpidettä. Avaan laatikkoa polvillani ompeluhuoneen makkarin lattialla, missä suunnilleen kaikki tilkkuiluun liittyvä muutenkin tapahtuu.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails