Tilkunviilaaja

Joskus sitä oppii virheistään, ainakin joksikin aikaa. Olen osannut nyt pitää varani ja asemoida sakaratilkut suorakaiteen muotoisiin tilkkublokkeihin oikein päin (en siis väärin päin kuten kuvaan tässä blogikirjoituksessani ), ja minulla onkin jo kuusi yhdistelmäblokkia valmiina: Ne sopivat toistensa viereen eli joka nurkkaan muodostuu tähtihyrrämäinen kuvio. Hyvä, minä!  Tilkkublokkien ohje löytyy Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista. Taaperon tilkkupeittokin on saanut nimen ja nimilapun ja olen hyvässä vauhdissa peiton kanttaamisessa. En saanut sitä aivan valmiiksi asti eilen, vaikka kovasti pinnistelin. Kanttinauha on kiinni peitossa ja olen aloittanut kantin kääntämisen. Ensimmäinen nurkka on valmis, mutta kolme nurkkaa puuttuu vielä. Löysin mieleisen kanttauskankaan päällimmäisistä kasoista. Ilahduttavaa, ettei etsimiseen ja valitsemiseen mennyt kauan! Kehuskelen vielä nappiin mennyttä summittaisarviotani. Leikkasin kanttauskankaasta kaitaleita ja arvioin

Otin valkoisen keittiöpyyhkeen ja koristelin sen toisen lyhyen reunan nurjalta puolelta Marimekon kuviokankaasta leikkaamallani suikaleella. (10cm leveä, taitoin pitkiltä reunoilta noin sentin nurjalle.) Solmiamisnauha: Leikkasin samasta kuviokankaasta 10 cm leveää kaitaletta ja ompelin kaitaleita lyhyistä päistään yhteen niin kauan, että käsissä oli noin 240 cm pitkä pätkä. Kummassakin päässä oli hulpioreuna. Taitoin pitkiltä reunoilta silittämällä noin sentin nurjalle ja silitin sitten kaitaleen keskeltä taittaen. Ompelin pitkältä reunalta puolikkaat yhteen. Itse essu: Taitoin koristelemani pyyheliinan kahtia nurja puoli sisäänpäin, mutta en keskeltä, vaan niin, että koristelemani reuna jäi pidemmäksi. Siksi koristelu on pyyheliinan nurjalla puolella. Silitin taitteen ja ompelin solmiamisnauhan siihen kiinni. Suoralinjainen, kätevä essu oli valmis. Koska koristekaitaleessa on jotain ihme syötäviä, aioin antaa tälle nimeksi ”Etelän hetelmät,” mutta kun oikeasti osaan lausua

Taas kerran löysin ompelupöydältä sekalaisia paloja ja tilkkuaihioita, joiden olemassaolon olin ehtinyt unohtaa (ainakin melkein). Ompelin niitä yhteen improvisointitekniikalla. Ja pussukka onkin kohta valmis, vai mitä: Tilkkupinnat näyttivät silmäiltyinä jo tarpeeksi isoilta, mutta kun vertasin niitä vetoketjun tarkkaan pituuteen, huomasin pintojen vaativan vielä täydennystä. Täydennettyinä pinnat näyttävät suunnilleen tällaisilta: Ajattelin ommella kummankin pussukkapuolen alareunaan vielä kaitaleen, mutta kenties jätänkin sen tekemättä. Jos tästä tuleekin matalampi pussukka kuin yleensä? Vielä sanon viime postaukseeni liittyen, että nolottaa. Tosi leuhkan kuuloisesti mainitsin seinällä olevan ”upean kitara-aiheisen tilkkutyön”. Ehkä te ette huomanneet tätä, mutta minä lopulta huomasin ja suunnilleen punastuin nolona. Ajatukseni kulki kuitenkin niin, että halusin viitata upeaan kitaraan – Kari Niemisen käsityönä toteuttamat Versoul-kitarathan ovat mielettömän hienoja. Ty

Kuluneen viikon aikana minulla on ollut pientä puuhaa: tietokoneeni ohjelmistot päivitettiin ja sillä aikaa minulla on ollut vaihtelevasti mahdollisuuksia tehdä tietotöitä. Tiedostot esimerkiksi olivat väliaikaisesti muualla tallessa, eivät omalla koneellani. Blogipäivitykset ovat siksi olleet jäissä. Kaikenlaista muutakin on ollut meneillään. Olen keskittynyt valmistamaan pieniä juttuja. Olen saanut valmiiksi viisi matkalaukun nimilappua: Viisi on valmiina ja parikymmentä vielä kesken. Tässä muutamia keskeneräisiä: Yhdeksän jouluista lasinalusta on ompelupöydällä. Niissä on kaikissa eri kuva, mutta sama reunakaitale ja taustakangas. Sitten minulla on tekeillä kolme sinisävyistä lasinalusta ja kaksi piparkakku-ukkokuvioista. Ne odottelevat silittämistä ja piparkakut tarvitsevat tietysti vielä reunakaitaleita lisää. Ompelen lasinaluset suunnilleen tämän ohjeen mukaisesti. Leikkasin kaikki matkalaukun nimilappupalat jäännöspaloistani. Selaamisessa ja leik

Uhosin aiemmassa postauksessani, että uusimman vetoketjupussukan vuorissa olisi to-del-la omaleimaiset väri- ja kuosiyhdistelmät. Millaisen luovan prosessin arvelette tuottaneen tällaiset vuorikappaleet? Luova prosessi oli seuraava: Vilkaisen hyllylle, johon olen koonnut mahdollisia samaan tilkkutyöhön tulevia kangasnyyttejä ja –paloja. Kas, siellä on sopivan vihreä kangas. ”No, en raaski käyttää tätä kokonaan, vaan vaikka … tuon verran” - riips [leikkaa leikkurilla]. ”Kas, tähän pöydälle on jäänyt traktorikuvioisen tilkkutyön taustakappaleesta pystyraidallista palaa. Oranssi sopii tähän. Ei sovi hyvin, mutta sopii. No nyt vihreä kangas riittää, kun ompelen väliin tämän palan. Lyhennän tätä vähän” – riips [leikkaa leikkurilla]. ”Pieni pala vihreää kangasta jäi. Ai, onko pöydällä tällaisiakin raitapaloja? Ompelenpa ne yhteen” – surrr [ompelee]. ”Ai hitsit, ei riitä korkeus. Mutta tätä katseenvangitsijakangastahan on aika leveä pala, sopivan pituinen tähän jatkoksi” – surrr

This blog post is in English because this is my entry in the Around the World Blog Hop. Tiinatei from the Tilkkutie blog invited me, and so it is now my turn to answer these four questions: 1. What am I working on?  2. How does my work differ from others of its genre?  3. Why do I write/create what I do?  4. How does my writing/creating process work?  Here goes… What am I working on?  I always have several projects going on at one time. This does not stress me because I know I can finish almost everything I start. Tractor track blocks quilt – top done, quilt back in progress:     Jigsaw puzzle quilt – appliqueing in progress. The quilt is still in four pieces, waiting for the missing appliques.  Plus blocks quilt – blocks done, top building in progress: The interesting quilt block quilt – a bunch of blocks ready: Another quilt project, probably based on a disappearing 9-patch – fabrics pulled. There are usually some scrap projects going

Kunhan olen leikannut kaitaleita varastoon ja kunhan työskentelen päättäväisesti ja sinnikkäästi, pystyn juuri ja juuri ompelemaan 11 traktorinjälkeä muistuttavaa tilkkublokkia yhden päivän aikana. Kuvasta puuttuu kaksi, koska 11 neliötä ei voi järjestää kivasti yhteen kuvaan. Heittelin tilkkublokkini ulos terassilaudoitukselle täysin satunnaiseen järjestykseen. Vasta valmiista blokista huomasin, että olin yhteen blokkiin ommellut maailman hillityimmän väriyhdistelmän: En olisi osannut moista laatia, jos olisin tietoisesti yrittänyt, mutta nyt tällainen syntyi satunnaisuuden tuloksena. Vaaleammalta harmaalta näyttävä kangas on oikeasti aika sinistä, mutta jostain syystä tilkkublokki näyttää kuin olisi musta-valkoisessa valokuvassa. Laskin valmiit traktorinjälkiblokkini ja niitä on 39 kpl. Lehden malli on tehty 6 x 8 tilkkublokista eli puuttuu vain yhdeksän! Tuskin rupean sen isompaa peittoa minäkään värkkäämään. Tähän ei myöskään tule kehyksiä, kanttaus suoraan reuno

Joskus tulee tunne, että minimaalisen jutun tekemiseen vaaditaan suhteettoman paljon valmistelua. Otetaan vaikka tilkkulaukun vuorikappaleeseen ommeltava sisätasku. Kaivan esiin laatikon, josta toivon löytäväni sopivan kokoisen kangaspalan, silitän palaa kohdasta jos toisesta, sitten mittaan ja leikkuroin kappaleen. Päättelen sopivan kohdan, jolle kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Se kannattaa kiinnittää ennen kuin ompelen taskukappaleen pussiin, niin ommel jää näkymättömiin taskukappaleen sisäpuolelle. Kuvan taskukappale tulee koristeompeleilla somistamaani vaaleaan tilkkulaukkuun, joka on siis erittäin keskeneräinen. Ahersin vielä ylimääräistäkin eli leikkasin kivan kupongin ja kiinnitin myös sen taskukappaleeseen. Käytin jopa ompelukoneen erikoisommelta, mistä se oli taas tyytyväinen. No sitten ompelin kappaleen pussiin paitsi jätin kääntöaukon kappaleen alareunaan, kavensin nurkat, käänsin oikein päin ja tyrkin saumat ja nurkat teräviksi. Huoh! Olinpa ahertanut va

Traktorinjälkeä muistuttava tilkkublokki tasoitetaan epämääräisen muotoisesta neliöksi, ja niinpä siinä tuoksinassa jää paljon hukkapaloja. Osa paloista on aika isojakin. Kirjoitin tuossa postauksessa, etten harmittelisi asiaa, vaan keskittyisin muuhun, mutta enpä voinut olla ajattelematta. Ennen kuin huomasin, olin ommellut pari jäännöspykäriviä yhteen siinä toivossa, että saisin näin syntyneestä pinnasta leikatuksi vaikka neliöitä. Näistähän voi leikata vaikka ja mitä! Tai siis yhden 9cm korkean ja vaihtelevan mittaisen palan sekä kaksi 4cm leveää pätkäpalaa. Mutta nämä kun ompelee sopivasti yhteen, syntyy niin monimutkainen tilkkupinta, että ensikertalainen ihmettelee, miten sellainen on oikein syntynyt! Ja että miten ollenkaan sellaisen osaa ommella! (Ja edistynyt harrastaja miettii, eikö tekijä osaa sovittaa saumoja kohdalleen tuon paremmin.) Jäännöspalaa jää nyt huomattavasti vähemmän, ja kaikki niin pientä, että minäkin pystyn surutta heittämään tuollaiset ros

Sinnikkään tikkaamisen jälkeen pussukkakappaleet olivat siinä kunnossa, että pääsin tasoittamaan ne muotoonsa. Tilkkupussukka-aihio näyttää heti paljon valmiimmalta. Ompelin tahallani vetoketjun päihin aika reilun mittaiset jatkolipareet, jotta muistaisin varmasti tehdä tarpeeksi leveän tilkkupinnan. Minulle on aika monta kertaa käynyt niin, että lipareet ovat valmiissa pussukassa olleet vain hädin tuskin näkyvissä. Tikkauksia vähän lähempää: Kiva pinta tuli tästäkin! Vaikeinta näissä tikkauksissa oli pitää suora linja: vaikka pysyin mielestäni aina samalla etäisyydellä edellisestä tikkausviivasta, niin vain  ne tuppasivat valahtamaan vinoon. Tein tikkausten aikana pari välitarkistusta ja piirtelin uusia tavoitelinjoja. Pitkästä aikaa maltoin ommella pussukkaan myös sisätaskun, kun löysin taskua varten melko sopivan tilkun. Vähän jouduin jatkamaan tilkkua vasemmasta alakulmasta. Vinkki: Ompelin taskukappaleen toisesta reunasta ylhäältä leveämmän. Kun ompelen tas

Kapean kapea tilkkulasagne riitti vaivalloisuudessaan minulle – tai ei se nyt määrättömän vaivalloinen ollut, mutten halunnut leikata enempää tosi kapeaa kaitaletta – ja lasagnekappaleet saivat viereensä vähän leveämpiä kaitaleita. Pidin tilkkupinnan enimmäkseen pystysuuntaisena, jotta suunnittelemani vaakasuorat tikkausviivat poikkeaisivat pinnan linjoista mahdollisimman paljon. Kas, varastoista löytyi kiva pinkki vetoketjukin! Leikkasin pinkille vetoketjulle vihreän värikkäät jatkopalat kumpaankin päähän. Ihan selvästi tässä on vetoketjupussukka jo melkein valmiina! Oikeasti – ehei, vielä on edessä monta työvaihetta. Täytyy etsiä tilkkupintojen taakse ensin jäpäköittävä collegejersey ja sen jälkeen tikkausvanu ja sitten panen koneen laulamaan tikkausviivoja. Vuorikangas täytyy valita, mahdollisesti ompelen tähän pussukkaan sisätaskunkin, ja sitten pääsen suoristamaan kappaleet ja ompelemaan ne. Ei ehkä ihan valmistu tänään vielä!

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa. Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi: Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa. Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan. Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä. Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kerta

Ompelen pussukat aina tämän Skip to my Lou –blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Miellyin ohjeeseen heti, koska siinä leikataan pussukkapalat vetoketjun pituuden mukaan. Eikä edes niin, että ”lisää vetoketjun pituuteen xx senttiä ja leikkaa sen levyinen,” vaan palat todellakin leikataan vetoketjun pituuden mukaan – se on mitta. Sittemmin tajusin, että vetoketjua voi pidentää kumpaankin päähän ommeltavilla kangaslipareilla ja tämä pussukkatekniikka toimii silti. Ompelen usein vetoketjuun aika pitkätkin jatkopalat ja lyhennän ne vasta viimeksi, kun vertaan sitä ompelemaani tilkkupintaan. Minun mielestäni näin on kätevä toimia, mutta joku muu voi tykätä jostain toisesta tekniikasta! Tässä olen ommellut vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleen väliin ja sen jälkeen päällitikannut sauman: Jäännöspaloja käytetty urakalla hyväksi. Vaaleanpunainen kangas on jäännöspala Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta. Punainen tilkkupinta jäi yli, kun madalsin tämän pussuka

Sininen liimaharsotekniikalla toteuttamani hanhiapplikaatiotyö on kantattu ja odottaa ripustuskujaa (yäk) sekä nimeä ja nimilappua. Niitä myöhemmin! Sen sijaan tasoitin myös vastaavan punaisen hanhityöni, etsin jäännöspalakaitalelaatikosta sopivan väriset kanttikaitalepätkät ja ompelin kantin paikalleen. Liimaharsotekniikassa työskennellään peilikuvien kanssa. Ensimmäinen toteuttamani kuva oli juuri tämä punainen hanhi ja kun se oli valmis, halusin tehdä sille samannäköisen kaverin, joka kävelisi sitä vastaan. Minä oikein mietin tätä asiaa – ja leikkasin kuitenkin hanhen samaan suuntaan kulkevaksi. No nämä ovat siis kaksi hanhea, jotka kulkevat samaan suuntaan. En julista töitä vielä valmiiksi enkä niin ollen julkista valmistujaiskuviakaan, koska näistä puuttuvat ah, niin tärkeät ripustuskuja ja nimilappu. Ripustuskujan ompelemisesta sen verran, että en ole lähtenyt kiinnittämään kujaa samalla kuin reunakantin, vaikka sellainenkin on mielessä käynyt. Näin optimoitu toimin

Aloitan kuitenkin nolon vastakohdalla, mikä se sitten onkaan. Ei nolota, että sain brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyöni valmiiksi! Tai no, vielä ompelen noin 45cm pistoja, joilla kiinnitän nimilapun työn taakse. Muuten on kaikki valmista, ripustuskujaa myöten! Jeee! Tästä pääsenkin noloon tunnustukseeni. Ompelin Miehelle kitara-aiheisen tilkkutyön 50-vuotislahjaksi (marraskuussa 2012!!) mutta se ei vieläkään ole missään esillä, koska en tuolloin ihan ehtinyt saada sitä ajoissa valmiiksi ja kanttauksen valmistuttuakin ripustuskujan ompeleminen jäi uupumaan. Tämä on aivan yybernoloa! Viimeksi tänään Mies sanoi, että oli kuin olisi saanut lahjaksi polkupyörän, josta puuttuu ketjut, tai satula. Minä siis inhoan ripustuskujien ompelemista! Jouduin kuitenkin väkisin ompelemaan ripustuskujan kangasvaihtotyöhöni, joten samalla inhotuksella päätin vihdoinkin ommella kujan myös kitaratyöhön. Tässä se odottaa kiinnittämistä (kujakappaleet näkyvät kuvan oikeassa ylänurkassa). Ti

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole). Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama: Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana! Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä. Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa. Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole