Showing posts with label ompelu. Show all posts
Showing posts with label ompelu. Show all posts

Tuesday, 13 December 2016

tuntuu vähän oudolta.

Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa:


Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi.

Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu.

Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani.


Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti.

Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä paljon lyhyempi. Mutta onpa vanhassa koneessani yksi asia, joka on paljon paremmin. Se lähtee heti käyntiin! Uusi koneeni on niin hieno/monimutkainen, että sen täytyy miettiä 15-30 sekuntia virran kytkemisen jälkeen – sitten vasta se on valmis palvelukseen.

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Sunday, 21 February 2016

lentävätkö hanhet?

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan.

Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista.

Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin!


Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit.


Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä.

Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko hylkäämään neliön (voi ei! Ja joutunut leikkaamaan uuden tilalle) tai käyttämään sen nurja puoli oikeana.

Toistaiseksi olen sommitellut paloistani erittäin pieniä koeasetelmia. Tässä yksi isoimmista viimeaikaisista:


Ompelen näitä, kunnes minulla on koossa noin 250 kappaletta. Sommittelen blokit isommaksi pinnaksi vasta sitten. Aion todellakin sommitella tilkkublokit kohdalleen – en latele niitä satunnaisesti.

Tästä tilkkupeitosta tulee todella kirjava! Olen surutta ottanut mukaan kaikki tilkut, paitsi vihreät ja ruskeat. Olen käyttänyt tähän paljon jäännöspaloja, mutta myös siis uusia kankaita. Jäännöspalojen röykkiöt eivät toisin sanoen ole sanottavasti huvenneet – edelleenkään!

En voi olla ajattelematta, millaista olisi, jos joku muukin asia olisi yhtä riittoisaa. Esimerkiksi raha: vaikka sitä kuinka käyttelisi, aina löytyisi laatikosta uusi kasa!

Tilkkupeittojen taustakappaleeseen menee aina paljon kangasta. Vaikka jäännöspalat eivät näyttäisi vähenevän, onneksi sentään kokonaiskangasmäärä hupenee joka tilkkupeiton myötä. Kankaita ei ainoastaan kerry, vaan myös käytän niitä.

Sunday, 16 August 2015

liukuvaa väriä.

Teidän lukijoiden on ehkä vaikea ymmärtää, miksi olen innostunut tekemään näitä melko yksinkertaisia tilkkublokkeja. Eihän näissä ole mitään haastetta! Leikataan suorakaide ja tällätään päälle ympyrä – mitä tilkkutyötä se muka on?

Kivaa puuhaa kuitenkin. Käyn parastaikaa läpi jäännöspalalaatikkoani ties monennettako kertaa ja katselen kankaita ties monennellako tavalla. Pienikin pala voi päästä käyttöön.


Pyörylöistä tuli mieleen, että näytin niitä Miehelle. Hän on vuosien mittaan oppinut pari (mielestään) harvinaista erikoistermiä tilkkuilun alalta ja hän tiedustelikin, olenko oikein applikoinut pyörylät tilkuille. Kerroin aivan oikein applikoineeni ja käyttäneeni ompelukoneen kivaa tikkiä. Hän ihan hämmästeli, että ompelukoneesta syntyy tuollainen tikki. (Ihan kuin ikinä jaksaisin/ehtisin käsin applikoida pykäpistoilla!)

Toinen Miehen bravuuritermi on hulpio. Hän käyttäisi sanaa mielellään useamminkin, mutta ei sitä valitettavasti kovin usein tarvitse.

Tilkkupinnastakin tulee todella mainio - mikäli kokeiluihini on uskomista, ja miksei olisi.


Ei vaadi erityistä taidokkuutta, ei, mutta taustatilkkujen liukuvan värityksen ansiosta tässä on juju! Näen jo sieluni silmin, että valmis tilkkupinta on hauska, moderni ja hillityn värikäs.

Enää noin 253 blokkia niin tilkkupinta on valmis. Haha.

Saturday, 16 May 2015

valmiit nimilaput - ja keskeneräistä myös.

Sinnikkäästi puurtamalla sain ommelluksi pinon matkalaukun nimilappuja jäännöspalatilkuista.


Nimilappujen kangasosuuksien leikkaaminen on lastenleikkiä! Lisäksi se on erittäin hauskaa! On mukava etsiä lapun etupuolta varten tilkkuja, joissa on joku kiva juju ja taustapuolelle jujutilkkuun sointuva, vaatimattomampi kangaspala.


Valitsen taustapuolelle vaatimattomamman kankaan, sillä varsinainen nimilappuhan peittää siitä suurimman osan.

Vielä minä ompelen lapunkin, vaikka siihen liittyy pikkutarkkaa kääntämistä ja silittämistä myös, mutta voih, sitten seuraa työläs osuus. Täytyy etsiä sopivan joutilaita kankaita, joista leikata täysvinoa kaitaletta. Kankaiden täytyy sointua sekä juju- että taustapuolen kankaaseen ja sitten nuo lenksut pitää vielä ommella.


Yllättävän paljon keskittynyttä ajattelua vaatii vielä nimilapun viimeistelevä osuus eli reunatikkaus ja samalla kertaa kiinnittyvä muovitasku. Jujukangas eli paraatipuoli jää ommellessa alalangan puolelle, joten puolassa oleva lanka täytyy valita sopivasti. Mielellään niin, että voi ommella useamman lapun valmiiksi ilman alalangan vaihtamista. Ylälangan täytyy vastaavasti sointua taustakankaaseen.

Nimilappujen ompelun aikaisen ylä- ja alalankapähkäilyn jälkeen tuntui rennolta ommella taas pari tilkkupintaa. Kokeilin sittenkin, saisinko aikaan Tyttären epämääräisiin vaatimuksiin vastaavan bilelaukun (tai siis pussukan). Pelkät mustat kankaat tuntuivat ikäviltä, joten otin mukaan vähäsen väriä.


Kohta olin myös tikannut tilkkupinnat ja tasoittanut ne:


Löysin kivan keväänvihreän vetoketjun samalla kun etsin bilelaukkuun mustaa ketjua (turhaan etsin ja oli pakko valita punainen – ihan pakko). Koska sain juuri yhden vihertävän pussukan valmiiksi, keskityin käyttämään sitä keväisemmän vihreitä tilkkuja:


Eiköhän tämä tilkkupinta ole sentään tarpeeksi erilainen kuin Puutarhassa-tilkkupussukka?

Tuesday, 28 April 2015

pientä kivaa.

Leikkelin loputtomista jäännöspaloistani tilkkuja matkalaukun nimilappuja varten. Itselläni on toki vain pari matkalaukkua – en siis tarvitse kymmenittäin nimilappuja omaan käyttööni. Sen sijaan ompelen näitä toiveikkaana, että saan muutaman myydyksi tulevassa Siivouspäivän Pop-up-storessa Töölön Tilkkupajassa.


Leikkasin näitä aika isoista jäännöspaloista, mutta siinä selatessani löysin monta tilkkua, joista sain eri kätevästi kapeaa kaitaletta mini-tilkkulasagneen. Ehdin jo ommellakin sen:


Tästä tulee osa vetoketjupussukkaa. Leikkaan sen kahteen palaan ja käytän toisella ja toisella puolella. Selailemassani jäännöspalapinossa näytti olevan valtava määrä pieniä tilkkuja, joilla nämä lasagnepalat voi täydentää.

Ehdin leikata matkalaukun nimilappuratkaisuun tarvittavia vanupalojakin. Vanun leikkeleminen ei tee hyvää leikkuualustalle, joten leikkasin nämä vanupalat joutilaiden mini-leikkuualustojeni päällä. Tällaiseen ne ovat juuri onnen omiaan!


Muutama matkalaukun nimilapun alku odottaa silittämistä (oikeanpuolimmaisin pino), muutama odottaa oikeinpäin kääntämistä ja yksi odottaa purkamista, sillä ompelin tietysti yhden näistä nurja puoli oikeaa vasten.

Nämä työvaiheet ovat tosi kivoja, mutta nimilappuihin olennaisesti liittyvän kiinnityslenkin leikkaaminen, taitteleminen ja ompeleminen on vähän tylsää. Sitä tarvitaan vieläpä aika paljon.


No, joka tapauksessa suurin osa matkalaukun nimilapun valmistamisesta on kivaa! Tykkään myös siitä, kun saan erän valmiiksi. Pino näitä näyttää todella hauskalta ja houkuttelevalta! Silloin sitä ihan toivoo, että itsellä olisi valtava määrä matkalaukkuja ja voisi kiinnittää jokaiseen erilaisen nimilapun.

Friday, 10 April 2015

tilkkujen matka pussukkapinnaksi.

Ompelin tilkkupeittoon päällisen jäännöspalatilkuista ja tartuin tällä viikolla violetteihin vielä jäljelle jääneisiin tilkkuihin. Ompelin niitä melko suunnitelmattomasti yhteen eri tavoin ja silitin välillä.


Olin siinä jäännöspalaneliöitä valmistaessani jo leikannut joistain violeteista jäännöspaloista noin 2,5 cm leveitä suikaleita ja ompelin nyt niistä tilkkulasagnepinnan. Siitä tuli aika matala, joten jatkoin sitä muilla tilkuilla niin että sain kappaleesta noin 20cm korkean.


Sain lopulta tarpeeksi monta tarpeeksi korkeaa tilkkupalaa, joista saisin kaksi tilkkupintaa pussukkaan. Asettelin ne ompelupöydälle ja täydensin leveyttä vielä yhdellä kaitaleella. Palat odottivat pöydällä kaksi päivää, että pääsin niitä ompelemaan yhteen.


Tänään ompelin nuo muutaman hassun sauman ja kas, pussukan tilkkupinnat olivat yhtäkkiä valmiit. Näihin tulee vihreä vetoketju (koska se on varastoissani olevista 25-senttisistä vetoketjuista sopivimman värinen).


Hämmästytin itseni ja leikkasin saman tien näille vanu- ja collegejerseypalat taustalle. Rupesin siis saman tien tikkaamaan näitä! Ihme! Yleensä vatuloin tässä vaiheessa parikin päivää.

Ensin piirsin traktoritilkun mukaan vähän kuin pilvikuvion tai puhekuplan reunat. Ompelin piirrosviivaa pitkin ja sen jälkeen varjotikkauksena koko pussukkapinnan poikki.


Huomasin, että pilvikuvion ompeleminen on työlästä. Helpotin toisen tilkkupinnan tikkaamisurakkaa ja toteutin yksinkertaisemman ympyräkuvion. Näitä on nähty mutta nämä toimivat kivasti.


Husqvarna-merkkinen ompelukoneeni tekee moitteetonta jälkeä ja voin valita alalangan värin vapaasti. Puolassa sattui olemaan kirkkaanpunainen lanka, ja tikkaus näkyykin tilkkupinnan nurjalla puolella selkeänä.


Onko jäännöspalaneliöiden ompelemisen jälkeinen jäännöspalakasa huvennut nyt kun tein pari tilkkupintaa vetoketjupussukkaa varten?


Tässä on mukana vähän muitakin jäännöspaloja, mutta violetteja tilkkuja on edelleen rutkasti. Vaikka kuinka moneen tilkkupussukkaan.

Leikkasin isoimmista paloista jo näitäkin:


Teen lisää matkalaukun nimilappuja kunhan kerkiän.

Sunday, 8 March 2015

kotona!

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla:


Nyt olen taas kotona!

Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja.

Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa.


Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan.

Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:  


Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen.

Palapeli on koottu, paitsi juuri eilen huomasin, että yhdestä keskellä olevasta palasta puuttuu vielä nirkko. Kaikki muut olin huomannut, mutta yksi puuttui!

Erillisinä olleet palat on kuitenkin ommeltu yhteen ja nyt leikkaan mustat kaitaleet palapelin ympärille. Tarvitsen kaiken mahdollisen lattia-alan. Haluan saada mustat kaitaleet kiinni, jotta minun on helpompi laskeskella, millaiset punaiset nirkot palapeliin vielä tarvitaan. Vasta kun se asia on selvillä, palaan punaisten jäännöspalaneliöitteni pariin.

Monday, 9 February 2015

tikkauskoettelemuksia.

Ennen kuin Marimekko-kankaasta ompelemani tilkkupussukka oli tässä vaiheessa, olin joutunut vakaviin taisteluihin konetikkauskuvioinnin äärellä.


Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi!

Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.)

Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin.

Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan.

En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen jälkeen katkesi aina lanka. Lopulta vaihdoin tikkauslangan. Valitsin varmuuden vuoksi matalan rullan, koska punainen ongelmalankarulla oli pitkänomainen.

Eipä ollut enää mitään ongelmia. !!!


Minulla vain ei ollut matalalla rullalla kirkkaanpunaista tikkauslankaa, vaan jouduin tyytymään vaaleanpunaiseen.

Jatkoin tikkauksia. Tein toiseen tillkkupintaan rinkuloita ja mutkia. Ihan ookoot.


Mustan ja kukkaraidan yhdistelmään tekemäni kiemurat näyttivät minusta ehkä kaikkein kivoimmilta.


(Osa tikatusta pinnasta leikkautui valitettavasti pois, kun tasoitin tilkkupinnan vetoketjuun sopivaksi.)

Halusin tehdä pärekattomaista (tai ehkä paremminkin paanukattomaista, mutta menköön nyt pärekaton nimellä) pintaa toisen tilkkupinnan yläreunaan. Käytin tavallista mustaa ompelulankaa ja aloitin isoista kuvioista, jotka toteutin normaalisti tikkaamalla. Sitten ajattelin, että teen samaa kuviota mustaan kaitaleeseen, mutta pienempänä ja siirryin vapaaseen konetikkaukseen.

Tein yhden kerroksen pärekuviota vapaalla konetikkauksella, mutta sen jälkeen lanka katkesi. (Mustat tikkaukset erottuvat kuvasta luvattoman huonosti, mutta mustan alueen yläreunassa pitäisi näkyä kolme päreen/paanun mallista kuviota.)


Taas oli käytössä pitkänmallinen ompelulankarulla. Täytyy varmaan selvittää, miten vapaan konetikkauksen ja pitkänomaisen lankarullan voisi yhdistää menestyksellä.

Tosin täytyy jälleen todeta, ettei tällainen luova tikkauskuviointi ole minusta kivointa. Tikkaaminen on periaatteeessa ihan ookoo, muttei se ole minulle upea kokemus. Eikä lopputulos ole koskaan erityisen innostava. Tykkään tylsästi tavallisista suorista tikkauksista. Suora koneommel rulettaa!

Friday, 6 February 2015

näin ompelen tilkkublokin.

Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin.


Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin:

Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja.

Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta.


Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan.

Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuvassa näkyy, että lyhennän palaa todella aika vähän. Ehkä pitäisi lyhentää hiukan enemmän. Tarkoitus on, että kahdesta tilkusta koottu keskipala olisi neliö!


Ompelen seuraavaksi näiden ylä- ja alapuolelle tilkut. Koska tilkku on tätä palaa hiukan pidempi, ompelen tilkut keskipalan toisen reunan kanssa tasan. Toiselle puolelle jää ylijäämää.


Kuvassa näkyykin, että oikeassa reunassa on klappia. No sitten kun tilkut ovat kiinni ylä- ja alareunassa, etsin keskipalan keskikohdan ja nipsaisen siihen ihan lyhyen leikkuumerkin.


Ompelen reunojen palat ensin lyhyistä reunoistaan yhteen ja sitten yhdistelmäpalan kiinni tähän keskipalaan. Sovitan reunojen sauman leikkaamani pienen nipsaisun kohdalle, että sauma tulee keskelle blokkia. Ensin ompelen siihen reunaan, jossa kaikki on tasan, ja sitten toiseen reunaan.


Kuvassa näkyy, miten ompelen yhdistelmäkaitaleen sille puolelle, jolla on klappia. Luotan siihen, että olen leikannut ja ommellut suoria reunoja, niin voin ommella näin. Toinen vaihtoehto olisi tasoittaa pala suoraksi ennen ompelemista. Seuraavassa kuvassa on kaksi valmiiksi ommeltua blokkia.


Tällaisilta ne näyttävät vähän ennen silittämistä:


Kun tilkut ovat kaikki samaa väriä - eri tummuusasteisia vain - lopputuloksena on sointuisa tilkkupinta, vaikka käyttäisit vain jäännöspaloja.

Katso vaikka: tässä on blokki poikineen sointuisasti lattialla:


Ja tässä niitä on vielä enemmän ja vielä sointuisammin:


Ohjeeni mukaan pystynee ompelemaan tällaisia tilkkublokkeja, jos on tehnyt muutaman tilkkublokin elämänsä aikana, toivottavasti vähän paremmilla ohjeilla kuin tämä.

Niin, ja sitten kun blokki on ommeltu ja silitetty, se täytyy vielä tasoittaa neliöksi. Itse olen tasoitellut nämä suurin piirtein ja tasoitan ne täysin tasasivuisiksi vasta sitten kun on aika ruveta ompelemaan tilkkupintaa kokoon.

Linkitän tämän Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin "Visa och Berätta måndag" -listalle.
http://bambisyr-evaj.blogspot.fi

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails