Showing posts with label mattovirkkaus. Show all posts
Showing posts with label mattovirkkaus. Show all posts

Friday, 13 May 2016

lähtöön valmiina.

Hieno ympyräkuvioinen ”January Quilt” –tilkkupintani (jonka ompelin Lady Harvatinen kaavalla) on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta siitä on puuttunut taustakappale.

Taustakappale – tuo ainainen murheenkryyni! Nyttemmin olen sentään ostellut pitkän pätkän useampaakin kangasta varta vasten tilkkupeiton taustakappaleeksi, mutta tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään sopivan väristä. Tyydyin siis ompelemaan taustakappaleen taas paloista kokoamalla.

Tässä kuvassa kokeilen, onko suunnittelemani ja ompelemani taustakappale varmasti tarpeeksi suuri.


Oli se. Tällä kertaa tausta on melko tylsän värinen. Ajattelen toiveikkaasti, että tikkauskuvio näkyy tällaisella pinnalla hauskemmin.


Käytin taustakappaleeseen kaiken syntymäpäiväkankaan, jonka sain useampi vuosi sitten ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Kankaalla kissat viettävät kekkereitä. Olin ajatellut käyttää kankaan johonkin mielenkiintoisempaan projektiin, mutta luovutin. Tähän se sopii hyvin.

Lisäksi taustakappaleella on ristisanaruudukkokuvioista kangasta ja vähän vanhaa lakanaa sekä vielä vähemmän vihertävän ruskehtavan turkoosipallollista kangasta.

Valitsin taustakappaleen kankaat myös sillä periaatteella, etteivät ne todennäköisesti kuultaisi vanun läpi tilkkupinnan puolelle. Ainakaan nuo laajat vaaleat alueet eivät varmasti kajasta oikealle puolelle peittoa.

Taustakappale ja tilkkupinta odottavat taiteltuina, että veisin ne mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.


Vien mennessäni tämän ja tuon tullessani valmiin lentävät hanhet –työni, jonka Soile ehti jo esitellä blogissaankin.

Bonuskuva.


Sain vihdoinkin valmiiksi kangaskaitaleista virkatun maton, jonka tekemisen aloitin elokuussa 2014!! Huh! Virkkaaminen ei ollut kovin hidasta, mutta ”kangaslangan” tekeminen kyllä oli. Maton värisuunnitteluunkaan en kauan saanut kulumaan, kuten huomaatte. Värisuunnitelmani oli lopulta ”kaikki käy” (vaikka aloittaessani lupailin pyhästi, ettei tähän tulisi kaikkia maailman värejä).

Matto on lopultakin käytössä alakerran WC:ssä ja se on erittäin mukava paljaan jalan alla! Olipa toisaalta hyvä, että sain maton valmiiksi kesää vasten, niin pääsen heti kävelemään sillä paljain jaloin. Vähänkään kylmemmillä ilmoilla joudun kotona käyttämään villasukkia.

Saturday, 20 September 2014

plussan tekovaiheet.

Olen nyt tehtaillut plus-kuvioisia tilkkublokkeja ja samalla kehittänyt itselleni kivasti sopivan ompeluprosessin.

Asettelen ensin tilkkublokin osat siihen järjestykseen, missä haluan niiden olevan valmiissakin blokissa. Esimerkkiini asettelin nuottikuvioita blokin alareunaan, koska huomasin aiemmin niiden muistuttavan etäisesti korsia.


(Hienosti silitetyt palat minulla tässä.)

Ompelen ensin ylimmät pienet palat yhteen, sitten keskirivin pidemmän palan pieneen palaan ja sen jälkeen alimmat pienet palat. Jätän muut kappaleet paikoilleen.

Otan juuri ompelemani pienen kaksoispalan ja ompelen oikeanpuoleisen ison neliön sen pitkälle sivulle niin, että tumma neliö ja iso neliö ovat tasan (iso neliö on pari milliä pidempi kuin kaksoispala). Sitten ompelen keskipalan toiseen päähän pienen neliön ja lopuksi alempaan kaksoispalaan oikeanpuoleisen ison neliön.

Vielä yksi kierros. Ompelen ylimmän neliön kiinni ylempään palaan ja alemman kiinni alempaan. Minulla on plussan kolme kerrosta koottuna.

Käyn silittämässä palat. Silitän saumat yhdessä palassa aina samaan suuntaan, mutta muuten en tarkkaile saumojen kääntämissuuntia.

Näiden viimeisten plussien ompelun aikana kehitin vielä yhden kikan. Kun nämä palat ovat silityslaudalla, silitän samalla niihin kohdistusmerkit. Etsin plussapalan keskikohdat joka kappaleesta. Taitan ylä- ja alakerroksen neliön saumat vastakkain niin, että saumanvarat jäävät sisäpuolelle. Silitän taitteen pienesti näkyviin. Sitten taitan keskikerroksen kahtia niin, että saumanvarat jäävät ulkopuolelle.


Kikka kuutoseni tarkoittaa sitä, että pystyn kohdistamaan plus-kuvion keskikohdat kohdakkain. Taitteet sattuvat toistensa lomaan melkein itsestään.


Kohdistan keskikohdat, sillä plussan keskipala ei taaskaan ole aivan samanmittainen kuin ylempi ja alempi pala. Jos asettaisin reunat kohdakkain, plussasta ei tulisi symmetrinen.

Ompelin tänään plussia tällä menetelmällä ja yhdestä plussasta tein huvikseni erivärisen kuin muut. Käytin siihen herkkää, Tallinnan Karnaluksista kesämatkalla ostamaani lintukangasta.


Huomasin myös, että kokeilun vuoksi ompelemani plussa sopii väritykseltään näiden muiden joukkoon. Tällä erää tarvitsee siis ommella yksi plussa vähemmän kuin muuten tarvitsisi. Jeiii!


Mattovirkkausprojektiini liittyen vielä - satuin tänään blogini aiemmalle sivulle ja huomasin, että minulla tosiaan on (tai on ollut) kaitalepussi. Siitä on kuvakin, katso vaikka tästä postauksestani!

Friday, 19 September 2014

mielenkiintoinen pätkä.

Aloin noin kuukausi sitten virkata mattoa ”kangaslangasta,” jota leikkaan jäännöspaloista ja –kaitaleista. Toissapäivänä etsin esiin sopivia, pitkulaisia jäännöspaloja, leikkasin niitä ja ompelin päistään yhteen pitkäksi ”langaksi”. Eilen virkkasin kaksi pientä kerällistä lankaa maton aluksi.


Valitsin eniten vaaleita ja sinisiä kankaita, mutta myös muun värisiä. Pinta näyttää toistaiseksi aika kivalta.

Pohdin tässä postauksessani, olisikohan minulla jossain jemmassa kassillinen kaitaleita. En ole löytänyt kassia vielä, mutta katsoin vasta ensimmäiseen jäännöspalalaatikkoon. Sieltä löytyi runsaasti sopivia muita kankaita, joten en jäänyt etsiskelemään kaitalekassia. Jos sellaista edes on olemassa.

Sunday, 10 August 2014

minimaalista.

Joskus tulee tunne, että minimaalisen jutun tekemiseen vaaditaan suhteettoman paljon valmistelua. Otetaan vaikka tilkkulaukun vuorikappaleeseen ommeltava sisätasku. Kaivan esiin laatikon, josta toivon löytäväni sopivan kokoisen kangaspalan, silitän palaa kohdasta jos toisesta, sitten mittaan ja leikkuroin kappaleen.

Päättelen sopivan kohdan, jolle kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Se kannattaa kiinnittää ennen kuin ompelen taskukappaleen pussiin, niin ommel jää näkymättömiin taskukappaleen sisäpuolelle.


Kuvan taskukappale tulee koristeompeleilla somistamaani vaaleaan tilkkulaukkuun, joka on siis erittäin keskeneräinen. Ahersin vielä ylimääräistäkin eli leikkasin kivan kupongin ja kiinnitin myös sen taskukappaleeseen. Käytin jopa ompelukoneen erikoisommelta, mistä se oli taas tyytyväinen.

No sitten ompelin kappaleen pussiin paitsi jätin kääntöaukon kappaleen alareunaan, kavensin nurkat, käänsin oikein päin ja tyrkin saumat ja nurkat teräviksi.

Huoh! Olinpa ahertanut valtavasti, eikä kädessä ollut vielä edes kiinnityskelpoista taskukappaletta. Sehän täytyy ensin silittää ja yläreunaan kannattaa ommella yksi tikkaus, on nätimpi. Koska minun olisi pitänyt kävellä kaksi askelta silityslaudalle ja vielä työntää silitysraudan töpseli seinään, työ jäi taas kesken.

Voisihan sitä ihmisellä olla apuompelija, vähän kuin maailmanluokan kokilla apukokki tai apukokkien armeija, joka valmistelisi ja tekisi näitä monivaiheisia esitöitä. Itse sitten taiteellisena asettelisi, ehkä muutaman ompeleen ompelisi ja viimeistelisi. Vaikka solmisi vetoketjuun apuompelijan ompeleman vetolenksun.

Ei sentään! Tämä harrastus on juuri tätä. Hirveä määrä näkymätöntä ja aika olematonta työtä, joka välillä kyllästyttää ja ikävystyttää, mutta joka täytyy vain tehdä, kun muuten ei tule valmista.

Taskukappalekankaan metsästys tuotti sivutulosta. Kerroin aikaisemmin valmistautuvani virkkaamaan maton "kangaslangasta". Löysin jäännöspalalaatikosta muutamia matonkuteiksi sopivia kankaita. Leikkasin ja ompelin leikkaamani kaitaleet yhteen ja tein siis itselleni pienen kerän kangaslankaa.


Heti piti päästä kokeilemaan, syntyisikö kangaslangasta virkkaamalla minkään näköistä mitään.


Matonkuteiksi sopivia kankaita ei tuntuisi olevan ruuhkaksi asti. Suurin osa jäännöspaloistani on nimenomaan paloja, ei kaitaleita. Pidän periaatteena, että en leikkaa kuteiksi pala- tai pakkakankaitani - niitä kyllä riittäisi! Värien valinnassa joudun hillitsemään itseäni, ettei matossa ole lopulta kaikkia maailman värejä.

Minulla ON hämärä muistikuva, että jossain olisi pieni muovikassillinen kaitaleita vuodelta kivi ja kirves. Ehkä löydän sen! Melkein unohtuneet kaitaleet olisivat oivallista materiaalia juuri tähän tarkoitukseen.

Tuesday, 5 August 2014

tykkään!

Kesäisen värinen "leijuvat neliöt" -tilkkupeitto on kirvoittanut lukijoilta myönteisiä kommentteja, joista syvimmät kiitokseni! Minunkin silmääni se miellyttää, mutta vasta nyt olen varma, että peitto – sitten kun se valmistuu – tulee olemaan yleisömenestys:


Kissa on erehtymättömällä mukavuustutkallaan valinnut sen tämän hetken mieluisimmaksi lepopaikaksi. (Pidän peittoaihiota parhaani mukaan muiden tekstiilitavaroiden alla, mutta se on pari kertaa jäänyt hetkeksi esille ja joka kerta heti – vips – Kissa löytyy peitolta!)

Koska tilkkuilurintamalta ei mitään uutta, näytän asiaan hiukan liittyvän uuden alun:


Amanda kehui Crazy Mom Quilts –blogissaan, että jäännöskankaista leikatuista suikaleista virkkaamalla saa kivan tuntuisen ja näköisen maton. Olen aloittanut. Sain Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauksen jälkeen takaisin leijuvien neliöiden taustakappalekankaasta yli jääneitä kaitaleita, ja kapeimmista leikkasin ensimmäiset ”kangaslankani”. Matonkuteiksi näitä taidetaan sanoa, mutta on ikävä kutsua näin sööttiä kangasta matonkuteeksi. Mitä arvelette? Valmistuuko virkattu mattoni pian/joskus/ikinä? Ostin sentään virkkuukoukunkin varta vasten tätä varten!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails