Tilkunviilaaja

Vinoruutuisen tilkkutyöni kivoista vinoraitablokeista sain sivutuotteena aina kaksi pienehköä kolmio-neliötä. Olen niitä yhdistellyt erilaisiksi pinnoiksi, joista toivon jossain vaiheessa tekeväni jotain. Tämä kuvio on esiintynyt aiemmassa postauksessani: Pala lienee nyt sopivan kokoinen, jotta voin ommella siitä tilkkulaukun. Oikein muuta en keksi tästä tehdä, kun en ole innokas tyynynpäällisten tekijä. Toisessa postauksessa esittelin toista tilkkupintaa, johon myös käytin lentäviä hanhia. Pinta on nyt täydentynyt ja taitaa sekin olla sopivan kokoinen tilkkulaukun pala: Tilkkupinta on kyllä aika eri paria geometrisen kuvion kanssa! Toisaalta, näissä on samoja värejä ja muotoja, ja vaalea kangasta on paljon. Ehkä laukku on kivakin, jos puolet ovat toisistaan poikkeavan näköiset. Halusin vielä kokeilla yhtä lentävä hanhi –ideaa eli sellaista, jossa hanhet lentelevät vähän eri korkeuksilla: Vasta neljättä riviä kiinnittäessäni huomasin, että olisin hyvin voinut pan

Superkirjava tilkkutyöni saa lisää neliöitä. Olen ommellut vinoraitablokkeja ja koonnut niistä tilkkublokin näköisiä sarjoja ja lämpimästä ilmasta huolimatta olen vielä silittänytkin kaiken. Tarvitsen enää vajaat 30 vinoraitablokkia, niin voin koota tilkkupinnan. Minulla on sille hyvä kehysideakin! Mutta siitä tuonnempana. Alkuperäinen ideani oli valita leveisiin raitoihin sinertäviä, keskitummia kankaita, kuten vaikka nämä tässä "tilkkublokissa": Ehkä nämäkin voi hyvällä tahdolla luokitella sinertäviksi kankaiksi: Olen hairahtunut sinisistä suunnitelmistani ja tehnyt pastellisävyisen "tilkkublokin": Ja vihreä-kellertävän "tilkkublokin": Samaten valmiiden joukosta löytyy myös musta-valko-harmahtava "tilkkublokki": Yksittäisten blokkien pino ei näytä kovin korkealta. Eikä päällimmäinen blokki näytä kovin siniseltä. Hups. Lentävät hanhet saivat ympärilleen hieman täytekangasta, jotta sain laukkupintaan sopivan le

Juopon polku-blokkien ompelemisen lomassa sain niin paljon aikaiseksi, että menin siistiin vinttiimme (se on siisti, kiitos Tyttären ja hänen Ystävänsä, jotka järjestivät sen oivalliseen ja käytännölliseen järjestykseen jo melkein vuosi sitten)  otin esiin paksun tikkausvanun ja  leikkasin vanusta vetoketjua hieman leveämmät ja vetoketjun korkuiset palat.  Ja miksi tein tämän kaiken? No, on vihdoinkin aika ommella taas pussukka. Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina. Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin. Kuvassa mittailen, riittä

Nyt sain valmiiksi oikeaoppisen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjutun ( Maikin tilkut –blogissa aloitetun hössötyksen)! Elokuun valmis! Käytin kaaauan aikaa sitten tekemäni musta-valkosävyiset tilkkurivit laukkuun, joka valmistui vihdoinkin eilen. Valmis Piruetti-tilkkulaukku edestä: Samainen vetoketjulaukku ”takaa”: Ehkä ihmetyttää, miksi laukulla on tällainen pyöreämuotoinen nimi, vaikka se rakentuu ryhdikkäistä suorakaiteista ja kaitaleista. No, laukun vuorikankaassa tanssahtelee ballerinoja, ja tilkkupinnan konetikkaukset muistuttavat myös piruetti- tai tanssikuvioita, jos oikein venyttää mielikuvitusta. Vuorikankaasta saattaa saada jonkunlaisen käsityksen tuosta kuvasta. Tässä kuvassa taas näkyy, miten tällä kertaa rakensin vetoketjulipareen tilkuista: Ei pöllömmän näköinen! Eikä ollut yhtään sen vaikeampi saada vetoketjua kiinnitetyksi lipareeseen suorassa, eli voin koota lipareen osista toistekin. Tässä näkyy taas se kauan sitten koottu tilkk

Iloinen yllätys –tilkkupeiton valmistuttua siirryin kokoamaan taustakappaletta sini-vihreäsävyiseen, aitausmaiseen tilkkupeitteeseen. Halusin saada taustakappaleen valmiiksi, jotta pääsen pian viemään peitettä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.) Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta. Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.) Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta

Tilkkupeittorintamalla aitausmaisesti kuvioidun tilkkutyön isontaminen on edennyt hyvin, ja tilkkupinta on nyt valmis. Vielä kun teen peitteeseen taustakappaleen, voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi. Lattialla näyttää kuin reunakaitaleet olisivat aivan löpröt. Toivottavasti kaitaleet suostuvat lopulta asettumaan suoriksi, jotta tikkaus onnistuu ongelmitta kuten aikaisempien töittenikin on onnistunut! Kun aitausmainen keskiosa oli valmis, huomasin, että se tarvitsi enemmän jatketta pituus- kuin leveyssuunnassa. Ensiksi ompelin pintaan vaaleat, kapeat reunukset, koska kuviossa oli sellaiset muuallakin. Sitten työ jäi kesken, kun en keksinyt, millaista lisäreunusta tekisin. Varmaan minulla oli joku idea, mutta unohdin kaiken, ja tilkkupinnan tullessa taas kerran jostain kasasta näkyviin sain uuden ajatuksen, eli tilkkuneliöt kehysten ympäröiminä. Päätin käyttää pinnan alareunassa tummaa ja yläreunassa vaaleaa kangasta kaitaleina – neliöt saisivat olla samoj

Yli kahden viikon ompelutauon aikana ehdin melkein unohtaa, mitä minulla oli matkalle lähtiessäni meneillään. Onneksi olin jättänyt keskeneräisiä töitä pöydälleni. Ilmiselvin keskeneräinen oli musta-valkoinen tilkkulaukku, johon ennätin ommella toisen kappaleen jo valmiiseen kokoon. Katselin tilkkupintaa nyt ja päätin kääntää sen, jotta pienistä paloista kokoamani ruudut tulevat paremmin esiin kuin alkuperäinen, palikkamainen rivi: Toisessa laukkukappaleessa päätin käyttää palikkarivin pystyasennossa. Sitä täytyy hiukan lyhentää, mutta ei haittaa. Annan mieluummin tilaa sekavammalle pinnalle: Ehdin eilen leikata tukihuopakappaleet 46cm x 35cm ja silittää tilkkupinnat niihin kiinni, mutta tikkaamista en ole vielä aloittanut. Laukun toista tilkkupintaa kasatessani yhdistelin muutamia jäännöstilkkuja. Ajattelin käyttäväni näitä laukun vetoketjulipareessa ja sisätaskussa: Ristipistot esille  Ehdottomasti eniten aikaa minulla kului eilen ja jo toissapäivänäkin risti

Tilkunviilaajan elokuun 2012 kalenterikuva: Voi voi! Pussukat näyttävät ryhmäkuvassa kivoilta, mutta tänä vuonna en ole tehnyt vielä kuin kaksi vetoketjupussukkaa. Vain kaksi!! No, lohduttaudun sillä, että olen tehnyt useamman ison tilkkupinnan, ja jo kaksi peittoa valmiiksi asti. Tuliainen itselle  Bostonin turistialueelta löysin hauskan laukun, jollaista en ollut ennen nähnyt. Laukku näyttää ensin tältä: Kun vetoketjun sulkee loppuun saakka, Zip-It-laukku näyttääkin tältä: Elokuun ensimmäinen käsityö  Vielä viime töikseni New Yorkin lentokentällä sorruin ostamaan Desigualin mekon, joka oli muuten sopiva ja kiva, mutta siinä oli järjettömän syvään uurrettu kaula-aukko. (Monessa heidän paidoistaan ja mekoistaan on sama vaiva, ja olenkin ihmetellyt, miten suunnittelijat ovat ajatelleet vaatteitaan käytettävän oikeassa elämässä. Onko tarkoitus pitää jotain muuta vaatetta alla?) Jouduin siis ensi töikseni lisäämään v-kaula-aukon pohjalle kangaskolmion. Varastoistani

Tätä ei oikeastaan voi väittää kaavaksi, mutta uskoisin Viidakon jalokivi –tilkkulaukun kaltaisen tilkkupinnan syntyvän näillä minimalistisilla ohjeilla: Laukussa on värikkäitä ”jalokivikankaita” ja varsinaista laukkukangasta. Jalokivikankaista leikataan 3,5cm x 3,5 cm neliöitä, samoin laukkukankaasta. Lisäksi leikataan 3,5cm leveää kaitaletta laukkukankaasta. Näistä kootaan yhteensä 35cm pitkä kaitale. Tilkkupinta täydennetään lisäksi 7cm korkealla ja 35cm leveällä sekä noin 16cm korkealla ja 35cm leveällä palalla. Kun kaksi samanlaista tilkkupintaa on valmiina, loput saa tehdyksi tämän tilkkulaukun ompeluohjeen mukaan: Osa 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori Osa 2 - Sangat ja huolittelukaitale Osa 3 - Tilkkulaukun viimeistely Ohjeella tehtyyn laukkuun ei tule vetoketjuliparetta, vaan se suljetaan nappilenkillä ja napilla.

Hain modernin tilkkupinnan eilen Töölön Tilkkupajasta, Soilen tikkauspalvelusta, missä hän oli loihtinut peitteelle joukon vilistäviä gekkoja. Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan ) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään. Opin kaksi asiaa: Takakappaleen poikittaissaumat kannattaakin ommella loivasti mutkitellen, ei viivasuoraan kuten tilkkutöitä tekeville on opetettu. Mutkitteleva sauma näyttää valmiiksi tikatussa peitteessä suoralta, koska kappaleet kiristetään suoriksi, mutta saumassa on hiukan joustoa ja siitä tulee kaikkiaan siistimpi. Vaikka langasta voisi päätellä, että se erottuu kankaasta, näin ei välttämättä ole! Valitsimme huolellisesti alalangan tähän peitteeseen, mutta valmis tikkauskuvio ei käytännössä erotu takakappaleessa lainkaan.  Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja täll