Tekstit

Näytetään tunnisteella laukut merkityt tekstit.

valmis vetoketjulaukku tilkuista.

Kuva
Nyt sain valmiiksi oikeaoppisen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjutun ( Maikin tilkut –blogissa aloitetun hössötyksen)! Elokuun valmis! Käytin kaaauan aikaa sitten tekemäni musta-valkosävyiset tilkkurivit laukkuun, joka valmistui vihdoinkin eilen. Valmis Piruetti-tilkkulaukku edestä: Samainen vetoketjulaukku ”takaa”: Ehkä ihmetyttää, miksi laukulla on tällainen pyöreämuotoinen nimi, vaikka se rakentuu ryhdikkäistä suorakaiteista ja kaitaleista. No, laukun vuorikankaassa tanssahtelee ballerinoja, ja tilkkupinnan konetikkaukset muistuttavat myös piruetti- tai tanssikuvioita, jos oikein venyttää mielikuvitusta. Vuorikankaasta saattaa saada jonkunlaisen käsityksen tuosta kuvasta. Tässä kuvassa taas näkyy, miten tällä kertaa rakensin vetoketjulipareen tilkuista: Ei pöllömmän näköinen! Eikä ollut yhtään sen vaikeampi saada vetoketjua kiinnitetyksi lipareeseen suorassa, eli voin koota lipareen osista toistekin. Tässä näkyy taas se kauan sitten koottu tilkk

tilkkupeiton tausta. tilkkulaukun osat.

Kuva
Iloinen yllätys –tilkkupeiton valmistuttua siirryin kokoamaan taustakappaletta sini-vihreäsävyiseen, aitausmaiseen tilkkupeitteeseen. Halusin saada taustakappaleen valmiiksi, jotta pääsen pian viemään peitettä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.) Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta. Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.) Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta

tilkkupinta jatkuu.

Kuva
Tilkkupeittorintamalla aitausmaisesti kuvioidun tilkkutyön isontaminen on edennyt hyvin, ja tilkkupinta on nyt valmis. Vielä kun teen peitteeseen taustakappaleen, voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi. Lattialla näyttää kuin reunakaitaleet olisivat aivan löpröt. Toivottavasti kaitaleet suostuvat lopulta asettumaan suoriksi, jotta tikkaus onnistuu ongelmitta kuten aikaisempien töittenikin on onnistunut! Kun aitausmainen keskiosa oli valmis, huomasin, että se tarvitsi enemmän jatketta pituus- kuin leveyssuunnassa. Ensiksi ompelin pintaan vaaleat, kapeat reunukset, koska kuviossa oli sellaiset muuallakin. Sitten työ jäi kesken, kun en keksinyt, millaista lisäreunusta tekisin. Varmaan minulla oli joku idea, mutta unohdin kaiken, ja tilkkupinnan tullessa taas kerran jostain kasasta näkyviin sain uuden ajatuksen, eli tilkkuneliöt kehysten ympäröiminä. Päätin käyttää pinnan alareunassa tummaa ja yläreunassa vaaleaa kangasta kaitaleina – neliöt saisivat olla samoj

vetoketjulaukkua pukkaa.

Kuva
Yli kahden viikon ompelutauon aikana ehdin melkein unohtaa, mitä minulla oli matkalle lähtiessäni meneillään. Onneksi olin jättänyt keskeneräisiä töitä pöydälleni. Ilmiselvin keskeneräinen oli musta-valkoinen tilkkulaukku, johon ennätin ommella toisen kappaleen jo valmiiseen kokoon. Katselin tilkkupintaa nyt ja päätin kääntää sen, jotta pienistä paloista kokoamani ruudut tulevat paremmin esiin kuin alkuperäinen, palikkamainen rivi: Toisessa laukkukappaleessa päätin käyttää palikkarivin pystyasennossa. Sitä täytyy hiukan lyhentää, mutta ei haittaa. Annan mieluummin tilaa sekavammalle pinnalle: Ehdin eilen leikata tukihuopakappaleet 46cm x 35cm ja silittää tilkkupinnat niihin kiinni, mutta tikkaamista en ole vielä aloittanut. Laukun toista tilkkupintaa kasatessani yhdistelin muutamia jäännöstilkkuja. Ajattelin käyttäväni näitä laukun vetoketjulipareessa ja sisätaskussa: Ristipistot esille  Ehdottomasti eniten aikaa minulla kului eilen ja jo toissapäivänäkin risti

elokuu.

Kuva
Tilkunviilaajan elokuun 2012 kalenterikuva: Voi voi! Pussukat näyttävät ryhmäkuvassa kivoilta, mutta tänä vuonna en ole tehnyt vielä kuin kaksi vetoketjupussukkaa. Vain kaksi!! No, lohduttaudun sillä, että olen tehnyt useamman ison tilkkupinnan, ja jo kaksi peittoa valmiiksi asti. Tuliainen itselle  Bostonin turistialueelta löysin hauskan laukun, jollaista en ollut ennen nähnyt. Laukku näyttää ensin tältä: Kun vetoketjun sulkee loppuun saakka, Zip-It-laukku näyttääkin tältä: Elokuun ensimmäinen käsityö  Vielä viime töikseni New Yorkin lentokentällä sorruin ostamaan Desigualin mekon, joka oli muuten sopiva ja kiva, mutta siinä oli järjettömän syvään uurrettu kaula-aukko. (Monessa heidän paidoistaan ja mekoistaan on sama vaiva, ja olenkin ihmetellyt, miten suunnittelijat ovat ajatelleet vaatteitaan käytettävän oikeassa elämässä. Onko tarkoitus pitää jotain muuta vaatetta alla?) Jouduin siis ensi töikseni lisäämään v-kaula-aukon pohjalle kangaskolmion. Varastoistani

ohje: tilkkulaukkukaavio.

Kuva
Tätä ei oikeastaan voi väittää kaavaksi, mutta uskoisin Viidakon jalokivi –tilkkulaukun kaltaisen tilkkupinnan syntyvän näillä minimalistisilla ohjeilla: Laukussa on värikkäitä ”jalokivikankaita” ja varsinaista laukkukangasta. Jalokivikankaista leikataan 3,5cm x 3,5 cm neliöitä, samoin laukkukankaasta. Lisäksi leikataan 3,5cm leveää kaitaletta laukkukankaasta. Näistä kootaan yhteensä 35cm pitkä kaitale. Tilkkupinta täydennetään lisäksi 7cm korkealla ja 35cm leveällä sekä noin 16cm korkealla ja 35cm leveällä palalla. Kun kaksi samanlaista tilkkupintaa on valmiina, loput saa tehdyksi tämän tilkkulaukun ompeluohjeen mukaan: Osa 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori Osa 2 - Sangat ja huolittelukaitale Osa 3 - Tilkkulaukun viimeistely Ohjeella tehtyyn laukkuun ei tule vetoketjuliparetta, vaan se suljetaan nappilenkillä ja napilla.

tikattu tilkkupeite.

Kuva
Hain modernin tilkkupinnan eilen Töölön Tilkkupajasta, Soilen tikkauspalvelusta, missä hän oli loihtinut peitteelle joukon vilistäviä gekkoja. Tikkaus oli jälleen ihana (tikkautin siellä aikaisemmin ”triojäätelömäisen" tilkkupinnan ) ja täysin erilainen kuin itse olisin pystynyt tekemään. Opin kaksi asiaa: Takakappaleen poikittaissaumat kannattaakin ommella loivasti mutkitellen, ei viivasuoraan kuten tilkkutöitä tekeville on opetettu. Mutkitteleva sauma näyttää valmiiksi tikatussa peitteessä suoralta, koska kappaleet kiristetään suoriksi, mutta saumassa on hiukan joustoa ja siitä tulee kaikkiaan siistimpi. Vaikka langasta voisi päätellä, että se erottuu kankaasta, näin ei välttämättä ole! Valitsimme huolellisesti alalangan tähän peitteeseen, mutta valmis tikkauskuvio ei käytännössä erotu takakappaleessa lainkaan.  Seuraavaksi pääsen taas etsimään peitteeseen sen värejä ja kuviointia korostavaa reunakaitaletta, ja peitolle täytyy myös keksiä hyvä nimi. Omistaja täll

hillittyä tilkkutyötä.

Kuva
Tartuin vihdoinkin musta-valkoisiin aikaisemmin tekemiini paloihin ja etsin niille kaveripaloja ja –kaitaleita. Liisa-nimisestä vetoketjulaukusta jäi paloja yli, kun TYPERÄN viivaimen takia leikkasin muutaman väärän kokoisen palan (olin itse aivan syytön). Ompelin niistä isommat kappaleet: Tietenkin toisesta tuli tuollainen vuorovärinen ja toiseen onnistuin ompelemaan palat eri tavalla. Onneksi tästä ei tule tietyn kuvioista laukkua, niin ei tarvinnut purkaa. Pätkin pitkät kaitaleet paloiksi, joista ompelen sopivan pituisia rivejä. Riveillä kehystän nuo tummanpuhuvat isommat kappaleet, näin: Kuvassa siis sovitellut palat, ei mitään lopullista. En ole edes päättänyt, käytänkö aloituspaloja vaaka- vai pystyasennossa. Hiukan on kuumaa, jotta silityslaudan ääressä huvittaisi viettää pitkiä rupeamia, mutta huh, silitin triojäätelöä muistuttavaa tilkkupeitettä varten leikkaamani ja ompelemani 6cm leveän reunakaitaleen kahtia: Tilkkupinta täytyy tasoittaa, ja minun täyty

sininen tilkkukukkakassi hempeänä.

Kuva
Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

ompelin vetoketjulaukun. zippered bag.

Kuva
Ompelin vetoketjulaukkuun viimeiset pistot juuri äsken ja riensin heti ulos ottamaan siitä valmistumiskuvat. Virallinen laukkupotretti – tässä tilkkulaukku nimeltä ”Ajatus kantaa hedelmää”. In English, the name of this zippered bag is "Fruitful thoughts".   Nimi on kenties vähän harhaanjohtava, koskapa laukun idea ei lähtenyt ajatuksesta, vaan käteen osuneista kankaisista hedelmäpuukuvioista. Tykkäsin laukun tilkkupinnoista litteinä, mutta pidän kolmiulotteisesta laukusta vielä enemmän! Tämä näyttää hauskasti erilaiselta kuin perinteisenä tilkkutyönä tekemäni laukut. I liked the quilted surfaces when they were flat, but I like them even more in their three-dimensional format, as a bag. Puun reunaan (kuvassa vasempaan reunaan) ompelemani jatkopalatilkkukaan ei näytä lainkaan oudolta. Litteästä pinnasta se hyppäsi vähän silmään. Laukussa on isohko sisätasku, johon tein keskelle ompeleen, eli taskussa on kaksi osaa. Ei se kuvassa hyvin näy, mutta uskokaa

hedelmäpuulaukku sai vetoketjun.

Kuva
Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait