Tilkunviilaaja

Tuleeko tästä pöllöin koristellusta vetoketjupussukasta uuden omistajansa lempipussukka? Ehkä, mutta varmistin osaltani asian nimeämällä tämän sopivasti. Uusin tilkkupussukka on siis nimeltään Lempi. Täydensin pöllön ympäri meneviä sekä suoria tikkauksiani sydämen ympäri kiertyvillä tikkausviivoilla. Pussukan väritys on hempeä, joten näistä juolahti mieleen nimi Lempi. Lempi-pussukan toisella puolella on erivärinen pöllö: Tälle puolelle tein kulmikkaat tikkaukset. Pöllöllä on jotenkin tuima ilme. Ovatkohan lempiväiset riidelleet ja siksi ovat eri puolilla pussukkaa? Ainakin tämän puolen pöllö vaikuttaa suivaantuneelta. Toisen puolen pöllö on ehkä kirjoittamassa rakkauskirjettä ja piirtelee siihen sydänkuviota. Vaikka leikkasin tilkkupintaani paloja pitkistä kankaista, käytin myös pikkuisia jäännöspaloja. Siksi lopputulos on mieleiseni: Minä vain tykkään tilkuista! Olette ehkä huomanneet. Otin nämä tekovaiheen kuvat, jotta voisin näyttää, että lisäsin kummankin

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla: Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme: Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää. Paitsi pohjakappaleessa: Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan. Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekse

Spiraalein tikkaamani tilkkupinnat ovat jo melkein pussukkana – olen ommellut niiden väliin vetoketjun. Tähän vaiheeseen oli pakko lopettaa, sillä minulla ei ollut valmista kantolenkkiä. Mutta ei hätää: jäännöspalalaatikosta löytyi melkein heti sopiva kaitale, jonka olen jo silittänyt valmiiksi (mutta en ommellut). Tästä jatkan kohta. Toinen pussukka sai pintaansa kahdeksikon muotoisen tikkauksen. En ole tikannut tällaista kuviota ennen. Valitsin rullalla erittäin kirjavalta näyttäneen vaihtuvavärisen tikkauslangan. Sen sijaan toiselle puolelle muodostui taas D-kirjain. (D niin kuin Diana-vetoketjupussukassa. ) Mitä muutakaan olisin voinut tikata noin ilmiselvän deen ympärille? Tasoitinkin tikkaamani pinnat jo. Ei ole tämäkään pussukka kovin paljon vaiheessa enää. Silti nämä ovat kesken ja tämän päivän tehtäviin kuuluukin ehdottomasti ainakin toisen valmistaminen ja nimeäminen sekä jos pussukka valmistuu valoisaan aikaan, valmistujaiskuvien näppäileminen.

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa. Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja. Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle. Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän. Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 28 cm Korkeus noin 18 cm Pohjan leveys noin 9 cm. K

Pyöräytin taas ompelukoneella muutaman spiraalin tilkkupinnoille: Jatkoin kangasleikinnän tuloksena syntyneitä tilkkupintoja laiskasti – en tehnyt lisää tilkkupintaa, vaan leikkasin pitkistä kankaista palat, jotka täydensivät jo tekemäni pinnat pussukan kokoisiksi. Kiinnostaa nähdä, miten tällainen ote mahtaa toimia valmiissa pussukassa. Vetoketjukin on valikoitunut ja saanut päihinsä kangaspalat. Minulla on vastaavanlaiset palat vielä kahteen pussukkaan ja niihinkin valmiiksi käsitellyt vetoketjut, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Saa nähdä, pyöräytänkö ensin tämän pussukan valmiiksi vai tikkaanko kaikki pussukkapinnat samaan syssyyn. Pyöreitä applikaatioita on syntynyt kovasti lisää: Kuvassa neljä viimeisintä, jotka tässä odottavat vielä pykäpistoja reunoihinsa. Toistaiseksi olen tehnyt jokaisen ympyrän eri kankaasta, mutta uskokaa tai älkää, saatan joutua käyttämään muutamaa kangasta useampaan kertaan. Mitä?! Eikö minulla olekaan 225 erilaista kangasta kaapissa?!

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs. Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana. Tummempana erottuva tikkaus: Vaaleampana erottuva tikkaus: Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja. Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti s

Kärsin “tyhjän paperin kauhusta” mitä tilkkupintojen tikkaukseen tulee, mutta urheasti kävin tyhjien pintojen pariin eilen ja tikkasin vähän mitä sattui. Siluettikuvioinen tilkkupinta oli helpoin. Siihen ei tarvittu kuin muutama suora pystytikkaus: Musta-harmaan tulevan pussukan toinen puoli oli vähän vaativampi, mutta vedin siihenkin pelkkää suoraa konetikkiä. Valitsin jo edellisen pinnan tikkaukseen keskiharmaan tavallisen ompelulangan. Vaalea näyttää tummalla paremmalta kuin tumma vaalealla. Tikattunakin pinnat ovat epämääräisen näköiset, kunnes ne tasoittaa: Heti ovat siistimmät. Huomaan, että joudun lyhentämään vetoketjua jonkun verran. Olen hiljattain nähnyt jossain (Pinterestissä?) kuvan krysanteemitikkauksesta ja sitä halusin kokeilla. Ompelukoneeni on hieno ja taitava ja tykkää varmaan välillä huonoa, kun käytän aina vain suoraa ommelta, siksakkia ja joskus kolmiaskelsiksakkia. Kytkin siis sen vapaaseen konetikkausasentoon, harjoittelin piirtämällä krysantee

Rakentelin punaisten minitilkkulasagnepalojen ympärille lisää punaisia tilkkuja, kunnes koossa oli kaksi pussukkaan riittävää pintaa. Tällä kertaa sain pinnistellyksi päästäni tikkauskuvioidean perustuen lasagnepaloissa vilkkuviin tähtiin. Nurjalla puolella tikattu tähtikuvio erottuu paremmin, etenkin kun alalanka sattui olemaan punainen. Toiseen tilkkupintaan tikkasin yhden tähtikuvion ja lisäksi mutkittelevaa varjoviivaa. Tikkaukset eivät taida oikein näkyä ottamassani kuvassa? No valmiista pussukasta näette tuonkin sitten. Pidin tänään lomapäivän ja ehdin valmistaa tilkkupinnat, leikata niille vanu- ja collegejerseypalat sekä siis myös tikata kaikki! Tämäkin vetoketjupussukka on kohta valmis, haha. Seuraavaksi kokoan kaikki punaiset palat yhteen ja siivoan ne vähäksi aikaa syrjään. On aika käsitellä toisia värejä. Keltainen voisi sopia kevään tunnelmiin, niin, ja keväinen vihreä! Eiköhän jättiläismäisestä jäännöspalavarastostani löydy sellaisiakin sävyjä. Toissake

Ompelin tilkkupeittoon päällisen jäännöspalatilkuista ja tartuin tällä viikolla violetteihin vielä jäljelle jääneisiin tilkkuihin. Ompelin niitä melko suunnitelmattomasti yhteen eri tavoin ja silitin välillä. Olin siinä jäännöspalaneliöitä valmistaessani jo leikannut joistain violeteista jäännöspaloista noin 2,5 cm leveitä suikaleita ja ompelin nyt niistä tilkkulasagnepinnan. Siitä tuli aika matala, joten jatkoin sitä muilla tilkuilla niin että sain kappaleesta noin 20cm korkean. Sain lopulta tarpeeksi monta tarpeeksi korkeaa tilkkupalaa, joista saisin kaksi tilkkupintaa pussukkaan. Asettelin ne ompelupöydälle ja täydensin leveyttä vielä yhdellä kaitaleella. Palat odottivat pöydällä kaksi päivää, että pääsin niitä ompelemaan yhteen. Tänään ompelin nuo muutaman hassun sauman ja kas, pussukan tilkkupinnat olivat yhtäkkiä valmiit. Näihin tulee vihreä vetoketju (koska se on varastoissani olevista 25-senttisistä vetoketjuista sopivimman värinen). Hämmästytin itseni ja l