Showing posts with label kissa. Show all posts
Showing posts with label kissa. Show all posts

Thursday, 4 August 2016

tilkkupussukka.

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima.


Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti.

Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset.


Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida.


Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mutta ei sisätaskua.


Ompelin tämän pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, mutta taisin kiinnittää vetoketjun avautumaan eri suunnasta kuin ohjeessa. En nimittäin tarkistanut ohjetta, vaan ompelin muistini mukaan. Minun ei ompeluasioissa eikä varsinkaan mitta-asioissa kannattaisi luottaa muistiini lainkaan – se on petollinen!


Ompelin pussukkakappaleiden alareunaan farkkupaloja. Ne ovat kestävät pohjapuolella.


Tietenkään en malttanut tehdä ihan yksinkertaisia farkkupaloja, vaan lisäsin niihin tilkut.

Reima-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Se on 16. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka tänä vuonna.

Mökkilomalla ikävöin ompelukonetta vähän ja Kissaa paljon.


Kissa vaikutti lievästi ilahtuneelta paluustani, mutta ensisijaisesti se halusi päästä ulos nauttimaan tuoreesta ruohosta ja auringonpaisteesta.

Tuesday, 14 June 2016

sininen tilkkupinta.

Ompelin kolme toukokuun viikkoa valtavan innostuksen vallassa erilaisia sinisiä tiimalasiblokkeja. Tosi vaaleita, keskivärisiä, erittäin tummia. Taisin käyttää melkein 70 erilaista sinistä kangasta blokkeihini. Osa kankaista kului tähän kokonaan tai lähes kokonaan, mutta jäännöspalojen kasassa on tietenkin silti vaikka kuinka paljon sinisiä tilkkuja.

Sommittelulattia tuli taas aivan täyteen blokkeja. Hyvin vaikea oli sommitella, kun ei pystynyt siirtämään paloja paikasta toiseen tallomatta blokkien päälle.

Lopulta sain sommitelmani valmiiksi ja pääsin ompelemaan blokkeja riveiksi. Tulevan tilkkupeiton "yläreunassa" on turkoosimpia sinisiä blokkeja, keskiosa on vaalea ja alareunassa on violettiin vivahtavia sinisiä.


Tämä kuva on otettu eri suunnasta ja selvästi eri valossa. Osa turkoosista on melkein jo vihreää.


Sommittelin ensin ja tasoitin blokit sen jälkeen. Käytin poikkeuksellisesti tuumaviivainta – yleensähän leikkaan senttimitoilla kaiken. Blokkini olivat hyvin lähellä 7” x 7” ja minulla sattuu olemaan neliömäinen tuumaviivain. Helpotin vaivojani.


Oli siinä palojen trimmailussa silti ihan tarpeeksi työtä! Mutta tuloksena oli paitsi tasaisia blokkeja, myös erittäin kaunis roskakasa!

Muutama rivi on jo kiinni toisissaan.


Kaikki rivit valmiina. Ensin vähän lähikuvaa:


Sitten koko tilkkupinta niin hyvin kuin sain sen kuvaan sopimaan. En helposti pääse160cm kauemmas sommittelulattiasta ottamaan kuvaa! Tämän kuvan otin kyllä ompelupöydällä seisten. (Onneksi pöytäni on tukeva.)


Taittelin valmiin tilkkupinnan ja laskin sen hetkeksi sängylle. Kyllä kissa tietää, milloin hollilla on jotain upouutta, karvattomuudesta kärsivää kangasta:


Hän huolehtii kaikkeen soman karvakuorrutuksen. Tilkkutyöni näyttäisivät alastomilta muuten!

Kuten mainitsin, ompelin tilkkupinnan valmiiksi niin nopeasti, että melkein hengästyin. Ja nyt kun pitäisi ommella tälle taustakappale, olen aivan haluton. Minulla ei myöskään ole selvää ajatusta seuraavasta projektista, joten olen kauhistuttavasti tyhjän päällä!

No, enköhän sentään jotain keksi. Pysykää kanavalla!

Sunday, 10 April 2016

tilkkuhanhet lentävät siksakkia.

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä.


Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista.

Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä.

Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä.


Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olennaisesti yksinkertaisempaa.


Kun blokit tuntuivat olevan riittävän kivassa järjestyksessä, ompelin ne riveiksi.


Rivejä olisi pitänyt ruveta ompelemaan yhteen, mutta rupesinkin toisen tilkkutyön tekoon. Tähän en käyttänyt (melkein) lainkaan vihreitä kankaita, joten siihen toiseen tuli hyvin paljon vihreitä kankaita. Tästä toisesta työstä kerron joskus toiste.

Sillä aikaa lentävät hanhirivit olivat siistissä pinossa makuuhuoneen tuolilla:


Tilanne ei ole lavastettu. Kokosin blokkirivit suunnilleen kasaan ja survaisin kasan tuolin selkänojalle. Koetin koota ja survaista niin, etteivät blokit olisi tiukasti, vaan välttyisivät rypistymästä. Arvatkaa vain.

No sitten toinen tilkkutyöni alkoi näyttää niin valmiilta, että sille piti ruveta etsimään ja/tai ompelemaan taustakangasta. Tietenkin taittelin taas SEN syrjään ja tartuin näihin keskeneräisiin, kivoihin. Taustakankaan tuottaminen ei ole kiinnostavin osuus tilkkutyössä.

Ompelin hanhiblokkini yhtenäiseksi pinnaksi, josta pidän kyllä paljon. Se ei vain tuntunut riittävän isolta, joten pohdiskelin tehdä sille jonkinlaiset kehykset.

Onneksi muistin Soilen vinkin, että hanhiblokkien ompelemisessa syntyneet kolmio-neliöt voisivat toimia työssäni kehyksinä tai jonain. Kolmio-neliöitä myös on riittävästi. Niistä saisi kehyksen ehkä pariin, kolmeen peittoon. Ensin ompelin alareunaan sahalaitakuviota:


Kissa tutustui tässä vaiheessa työni jälkeen. Se ei kertonut minulle mielipidettään.


Sivuille ompelin siksak-kuviota jatkavat viivat. Kehyksen kolmio-neliöt ovat eri kokoisia kuin lentävät hanhet, joten viivat eivät mene hanhiviivojen kanssa tasan. Vaikutelma on silti mielestäni riittävä, kunhan ompelen hanhien ja viivojen väliin kaitaleen.

Kuvan perusteella päättelin, että harmahtava pellavanvärinen välikaitale olisi sopiva tähän:


Mittasin, leikkasin ja ompelin huolellisesti pitkien sivujen välikaitaleen ennen kuin huomasin, että harmahtava, kyllä oikein kauniin sävyinen kangas ei sopinutkaan tarkoitukseen. Se sai hanhiosuuden näyttämään jotenkin tympeältä. (Alempana kuvassa alavasemmalla.)


Löysin onneksi varastoistani kirkkaan vaaleaa kangasta (mallauskuva alhaalla oikealla), jonka uskoin sopivan välikaitaletarkoitukseen. Sepä vain olikin vielä esipesemättä! (Pesen kaikki kankaani ennen kuin ompelen niistä juttuja, koska arvelen kankaiden pintakäsittelyaineiden ärsyttävän ihoani. Tämä voi olla turha luulo, mutta näin silti teen.)

Odotellessani välikaitalekankaan peseytymistä ja eritoten kuivumista otin esiin sinisävyisiä kolmio-neliöitä, TASOITIN jokaisen tarkaksi neliöksi ja sommittelin kaksi tilkkupintaa:


Alemman olen ehtinyt ommella kokoonkin jo. Ehkä näistä tulee tasavärisemmillä kankailla täydennettynä kassi Syyringin syysnäyttelyn vitriiniin tai jotain muuta. Vaikka pussukka!

(Olen aika ylpeä tästä aasinsillasta.) Kyllä! Helsingin tilkkukilta Syyrinki järjestää taas tilkkutyönäyttelyn tutusti Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna syyskuun ajan. Tarkat tiedot löytyvät näyttelymainoksesta, jonka toivon jossain vaiheessa osaavani laitella blogini sivupalkkiin. Merkitse kalenteriin! Näyttely on avoinna 6.-30.9.2016.

Jos sivupalkissa ei näy näyttelymainosta, tule vähän ajan kuluttua uudestaan katsomaan blogiani. Ehkä olen sitten jo muistanut / osannut / ehtinyt saada mainoksen näkyville.

Saturday, 6 February 2016

pussukkapussukka.

Juuri valmiiksi ompelemani tilkkupussukka on nimeltään Jekku. Tässä se on hangella pieniä jalanjälkiä ympärillä. Onko hangella kävellyt pieniä tyyppejä ja ovatko ne kenties menneet piiloon pussukkaan?


Avataan vetoketju ja katsotaan:


Kyllä pussukassa on pari pientä tyyppiä sisällä, mutta he eivät ole voineet tehdä noin pikkuisia jälkiä lumeen. Jälkien täytyy olla jonkun muun tekemiä.

Totta puhuakseni pehmolelut ovat pussukassa, jotta se näyttäisi topakalta kuvissa. Hyvin ne toimivat pullentajina. Tässäkin Jekku-pussukka seisoo erittäin tomerana lumisella penkillä.


Samaten tässä:


Ei silti, tämä pussukka pysyy seisaallaan myös ilman pehmoleluja. Tein vuoriin kaksi reilua taskua, yhden kummallekin puolelle.


Tilkunviilaaja-merkki on vain toisessa taskussa. Yksi merkki riittää todistamaan, että pussukka on tekosiani.


Sisätaskun näyttävät lörpsyvän, ja syynä on, että ompelen taskuihin aina väljyyttä. Jos taskun ompelisi ihan lituskaksi vuoriin kiinni, eihän sinne mahtuisi mitään, millä on ulottuvuutta.

Tässä pussukan kappaleet ennen kuin kokosin sen. Vasemmassa reunassa näkyy hiukan tilkkua, josta ompelin kiinnipito- ja roikotuslenksut.


Kissan mielestä lenksukankaalla oli paljon mukavampi lepuuttaa häntää. Se istuu Tyttären ompeleman lelun vieressä ja miettii ehkä, miksi leikkikaveri ei liiku.


Takaisin asiaan. Joku teistä on kommentissa pyytänyt, että lisäisin kuviin jotain mittakaavaa. Tästä pesee – Jekku-tilkkupussukka ja vieressä mittanauha, josta näkee, että tämä on noin 25 cm leveä, siis alareunastaan.


Jekku-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • 34,5 cm leveä yläreunastaan
  • 18 cm korkea
  • 10 cm leveä pohja.



Jekku-pussukka on Avoin-mallistoa.

Olen nähnyt Instagramissa aika usein, että kuvaajan varpaat näkyvät kuvassa tilkkutuotoksen kanssa.


Olen mukana trendissä. Jekku-pussukka poseeraa penkillä (pehmolelut sisuksissa) ja minä seison mokkasaappaissani vieressä. Päivällä oli vielä pakkasta ja mokkasaappaat olivat hyvä valinta, mutta nyt pakkanen on tiessään.

Ai niin, postauksen nimenä on pussukkapussukka, sillä Jekku on niin iso, että ajattelin käyttää sitä useamman pienemmän pussukan säilytykseen. Se ei siis ole meikki-, raha-, eikä kampausvälinepussukka. Se on pussukkapussukka!

Friday, 25 December 2015

hyvää joulua - Merry Christmas!

Hyvää joulua, oi kaikki lukijani! - Merry Christmas to all my readers!


Joulukiireet tuntuvat kaukaisilta, kun istun hiljaisessa olohuoneessa eilen illalla avattujen lahjojen keskellä, kuusenkynttilöiden valossa. Ulkoa ei paljon valoa tulvi, sillä on taas sateista ja harmaata, mutta joulumielen olen tavoittanut. Olen saanut viettää jouluni läheisten kanssa ja sen lisäksi olen saanut tervehdyksiä kaukaisilta ystäviltä!

The Christmas rush seems distant as I sit in our quiet living room surrounded by the gifts that we discovered from last night’s packages. I’ve been fortunate to spend Christmas with my nearest and dearest, and in addition, I’ve received greetings from far away places!

Kaikkein kauimpana on uskomaton tilkkuystäväni, ShushImQuilting-blogin/-Instagramin Liz, joka asuu Uudessa-Seelannissa! Päädyimme kolmisen vuotta sitten vaihtamaan suklaita keskenämme ja hänen paketissaan oli taas myös muuta. Tuskin maltan odottaa, että saan maistaa suussa poreilevaa valkosuklaata, jollaista täältä Suomesta ei saa! Tänään otamme palat jälkiruuaksi.

The furthest away greeting was from my unbelievable quilting friend Liz from ShushImQuilting, who lives in New Zealand! We ended up as chocolate exchange buddies some three years ago, and like every year, there were other things besides chocolate in her package. I can hardly wait to be able to taste the crackling white chocolate that she sent! Today, we will take one piece each for dessert.


Kuvasta puuttuu kaksi tilkkutyötä, jotka olivat myös paketissa.

Two quilted items are missing from the portrait.

Tavaroita ympäröi hieno Lizin Tula Pinkin kankaista ompelema ja jo valmiiksi tikkaama tyynynpäällispinta. Hän tarjosi sitä Instagramissa halukkaille ja noin 35 kommentoineesta juuri minä sain sen! Luulisin, että saavutin voiton kommentillani, joka kuului suomeksi jotenkin näin:

Tekisin tästä upean tyynynpäällisen sängyllemme. Vannon, että tekisin muille sängynpäällistyynyillemme sävyihin sopivat uudet päälliset. Tyynyt ovat kaikki erilaisia eivätkä kunniaksi kenellekään – ne ovat todella sekalainen seurakunta. Tämä päällinen aloittaisi meillä sänkytyynyjen Uuden Sävy-sävyyn Ajan.

The items were wrapped into a pillow front made by Liz out of Tula Pink fabrics. She offered it as a giveaway in her Instagram, and out of some 35 volunteers, I got it! I think that she chose me based on my comment:

I’d sew a totally awesome pillow for the bed. I swear, I would coordinate the rest of the pillows to match this. They are now all different, totally a hotchpotch and it’s not a sight to make me proud. This pillow would launch the New Coordinated Time for the pillows on the bed.

Olipa suurta! Menin vielä vannomaan! Mutta katsokaa, miten eriparisia tyynyt nykyisin ovat!

That was big! And I swore I’d do that. But look how badly the pillows match!


Vasemmalta yläkulmasta alkaen – entisen nukkumatyynyn päälle ommeltu tilkkutyö, jossa on applikoitu appelsiinipuun kuva. Edelleen, entisen nukkumatyynyn päälle 1990-luvulla tekemäni päällinen. Pidän sitä taustapuoli ylöspäin, koska yksivärinen tummansininen sopii muihin tyynyihin aavistuksen paremmin kuin toisella puolella oleva ysärihenkinen kuvio. Taas entisen nukkumatyynyn päälle ompelemani päällinen. Tein tilkkutyön yhdellä kurssilla eikä siitä tullut kovin mieleinen. Tyynykin on aivan littana ja epämääräisen muotoinen.

From upper left hand corner – an ex-sleeping pillow covered with a surface where I’ve appliqued an orange tree. The next one is also an ex-sleeping pillow, covered by a pillow case that I made in the 1990’s. I keep it facing down because the solid dark blue matches the other pillows slightly better than the front. The next one, again an ex-sleeping pillow, the cover is a piece that I made at a quilting course and which was not much of a success. The pillow is all flat and unshaped.

Näiden edessä on kukka-applikaatio, sentään aidon koristetyynysisuksen päällä. Ihan ok, mutta ei maailman parhaiten sovi esimerkiksi päiväpeiton väreihin. Sen vieressä Tyttären alakoulussa tekemä kangasmosaiikkikollaasi. Ompelin kollaasin tyynynpäälliseksi ja annoin sille nimen ”Kissa mustikassa”. Hienoin tyyny. Aivan etualalla on myös Tyttären tekemä kissatyyny. Se on hauska, mutta todella litteä ja siltä puuttuu viiksiä.

In front, a flower applique on top of a real pillow. That one is ok but it doesn’t match the bed quilt particularly well. Next to it, a fabric collage made by Dear Daughter in middle school. I sewed the collage into a pillow cover and named it “Cat in Blueberry Forest”. This pillow cover is the star of the batch. The foremost pillow is also Dear Daughter’s school time creation. The cat looks fun, but it’s flat and the poor thing is missing some whiskers, too.

Tein parhaani kuvitellakseni, miltä sängynpäällistyynyjen koordinoidumpi elämä näyttäisi, mutta en oikein osannut. Matka sitä kohti alkaa kuitenkin tästä Lizin tekemästä tyynynpäällisestä, jonka asetin yhden entisen tyynyn päälle.

I did my best to imagine how the life of better coordinated bed pillows would look, but I could not. The journey towards coordinatedness begins with the fab pillow cover by Liz.


Päällisen alla oleva tyyny on aivan liian litteä, ja taidan lisäksi ommella Lizin päälliseen tumman reunakaitaleen, jotta se erottuu paremmin vaaleahkolta päiväpeitoltlta.

I think I’ll sew an extra dark round of strips around Liz’s pillow front. That way, it will stand out better from the light coloured bed quilt.

Liz lähetti minulle myös ihanan neulatyynyn, joka on kuuluisa Instagramista. Pöydälleni pääsee oikea merkkihenkilöneulatyyny!

Liz also sent me a gorgeous pincushion, which is famous from Instagram. My sewing table will be adorned by a special item!


Toin eilen illalla koko uusiseelantilaispaketin yläkertaan odottamaan, että saan kuvattua ne päivän koitettua.

Last night, I brought the contents of the kiwi package upstairs to wait for being photographed in daylight.

Heräsin aamulla siihen, että Kissa leikki tarmokkaasti lattialla. Sieltä kuului aikamoista ryntäilyä ja jonkun pehmeän jutun heittelyn ääntä. Oli vielä pimeää, enkä muutenkaan näe juuri mitään ilman silmälaseja, joten Kissan leikkikalu jäi minulle arvoitukseksi. Leikkimisen ääni kuitenkin jatkui ja jatkui, joten nousin katsomaan. Sillä oli leluna uusi neulatyynyni! Uusi neulatyyny – Kissankin hyväksymä.

I woke up this morning to the sound of Cat playing vigorously on the floor. I could hear her making leaps back and forth, and something soft being thrown about. It was dark and I cannot see much without my glassess, so I had to get up and look properly. She had chosen the new, precious pincushion for her toy! New pincushion – Approved by Cat.

Kiitän vielä kerran onneani, että päädyin Internetin tilkkuilumaailmaan, jonka asukkaat ovat rikastuttaneet elämääni niin monin tavoin! Lizille erityiskiitokset!

I am so grateful that I happened into the Internet quilting world whose inhabitants have enriched my life in so many ways! Thank you Liz in particular!

Wednesday, 7 October 2015

muinaismuistoja.

Kuusi vuotta sitten en ollut kirjoittanut yhtään blogikirjoitusta: aloitin bloggaamisen vasta marraskuussa 2009. Vajaan vuoden päästä siitä olin vanha tekijä! Näihin aikoihin vuonna 2010 olin saanut Lauraksi ristimäni PC-laukun valmiiksi. Iloitsen siitä, että Kissa poseeraa hauskasti laukun valmistujaiskuvassa!


Lokakuun alkupuolella 2011 viimeistelin pienempää tilkkulaukkua. Muistan vannoneeni ensimmäisen tukihuopakokeilun jälkeen, etten enää ikinä käyttäisi sitä laukkuihin, mutta kuinka kävi? Tuonkin laukun jäpäköitin tukihuovalla siitäkin huolimatta, että laukkujen viimeisteleminen oli tukalaa.

Enpä olekaan pitkiin aikoihin tehnyt vetoketjulaukkua. Tukihuopaa on varastossa runsaasti! Pitäisikö repäistä ja tehdä pari PIENTÄ vetoketjullista käsilaukkua..?

Vuoden 2012 lokakuun alkupäivinä värkkäilin vetoketjupussukkaa. Ilmeisesti olin jälleen inspiroitunut tilkuista, joita minulla sattui olemaan ompelupöydällä. Valmis pussukka sai nimen ”Syysherkkuja”. Oranssit ja pinkit kankaat toisessa pussukkakappaleessa taisivat olla minusta niin herkut, että keksin tällaisen nimen. Tai ehkä Tytär keksi nimen?


Näihin aikoihin vuonna 2013 olin juuri lukenut tilkkutyökirjan. Suosittelin kirjaa Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012). Olin saanut siitä ainakin 20 tilkkutyöideaa! Muistaakseni löysin Kuusten kuiske –tilkkutyössä käyttämäni tilkkublokin juuri tästä kirjasta – tosin käytin senttimittoja ja lisäksi leikkasin palat ja ompelin blokin eri tavalla kuin kirjan kirjoittaja oli neuvonut.

Tästä pääsen taas Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, sillä aloittelin omaa applikointiosuuttani vuoden 2014 lokakuun alkupäivinä. Täsmälleen vuosi sitten julkaisin blogiviestin englanniksi, sillä olin mukana ”Around the World Blog Hopissa”. Tilkkutien Tiinatei oli kutsunut minut mukaan kierrokselle ja minähän menin!

Monday, 31 August 2015

elokuun viimeisen päivän ajatuksia.

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä.

Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni.

Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa.



Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista!

Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta -

Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli valmistunut hevosaiheinen Poninhäntä-laukku.


Ompelin näköjään myös vihertävää tyynynpäällistä. Siihen tuli hirsimökkiblokkeja! Ooh niitäkin pitäisi taas vaihteeksi tehdä – ne toimivat aina!

Vuotta myöhemmin toimeni olivat hämmästyttävän samanlaiset. Olin valmistanut tyynynpäällisen Tyttären tekemästä tilkkumosaiikista. Tuo huippukiva koristetyyny on asunut sängyllämme siitä saakka.


Tilkkulaukku oli työn alla – tällä kertaa isompi ja vetoketjullinen. Se sai muutaman päivän kuluttua valmistuttuaan nimen Syksyn sävel.

Elokuussa 2012 ompelin juoponpolkumallilla tilkkublokkeja peittoon, joka sai sittemmin nimen Arvoitus. Koska peitto ei sommittelultaan ole täysin mieleiseni, en viivy tässä puheenaiheessa pidempään.

Näihin aikoihin elokuussa 2013 ompelupuuhani olivat aika samanlaisia kuin tänään. Olin leikannut suorakaiteita palapelipeittoon ja olin valmistautumassa applikoimaan palapelipalojen nirkkoja kehittämälleni tilkkupinnalle.



Eipä ole tuo tilkkupinta valmiina vieläkään! Toivottavasti ympyräapplikoinnilleni ei käy samoin.

Viime vuonna tähän aikaan rakentelin plus-kuvioisia tilkkublokkeja.

Tähän on paljon mukavampi palata! Sain tilkkupeiton valmiiksi kohtuullisen nopeasti ja se on meillä päiväpeittona. Annoin sille nimeksi ”Pelkkää hyvää,” koska siinä on plus-kuvio poikineen.



Kissallajin olisi peitosta todennäköisesti sanottavana pelkkää hyvää (siis jos se puhuisi muutakin kuin kissaa).

Sunday, 2 August 2015

melkein valmista.

Ompelemisen edetessä sain aina vain punertavampia tilkkublokkeja käsiteltäviksi, kunnes olin kellanpunaisessa, keltaisessa ja vihertävän keltaisessa asti. Kyllä värit ovat mahtavia! Ja hienoa, että joku suunnittelee ja valmistaa kaikenlaisia kankaita meille tilkkuilijoille käyttöön!


Tilkkupinnan vihoviimeinen kehystettävä oli “oikean ylänurkan” kellanruskehtava tilkkublokki.


Tämä ei ole lainkaan minulle tyypillisen värinen! Poistuin aika kauas mukavuusalueeltani.

Lähikuvassa näytän, että lentävien hanhien päät/siivenkärjet ovat välillä terävät, välillä ne taas ovat leikkautuneet näkymättömiin sauman alle.


Punaisessa tilkkublokissa samoin:


Mutta huom! Tylpät hanhet siellä täällä eivät vaikuta tilkkutyön kokonaisuuteen. Otin periaatteekseni, että tekisin hanhista niin hyvät kuin saisin helposti aikaiseksi. Tarkkailin kärkiä ja tein parhaani ja minulle tämä riitti oikein hyvin.

Kissa kävi myös toteamassa, että tilkkutyön hanhet ovat sopivat. Myöhästyin hiukan kameroineni enkä saanut itse teossa –kuvaa, vaan tässä näkyy rikospaikalta poistuva karvahenkilö.


Turvakamerani kuvasta ei taitaisi tunnistaa karvastusrikokseen syyllistynyttä, koska kasvot eivät näy? Onneksi teolle oli silminnäkijä. Syyllinen tavoitettiin ja se sai rangaistuksekseen lisää silityksiä ja rapsutuksia.

Tilkkupinta on kahta yhdistyssaumaa vailla valmis:


Huomisessa postauksessani voin varmaan jo esitellä valmiin tilkkupinnan!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails